G: mitä tekisit, jos puoliso pyytäisi yhteiseen elämäntapamuutokseen: sali, kävelyt ja kevyt ruoka? Olen ihan loppu jo nyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuolla painolla kyllä ihan aidosti yrittäisin elämäntapamuutosta ja mielestäni on hienoa, että miehesi siihen kannustaa. Ehkä voisitte lähteä pienistä muutoksista liikkeelle.

Jos olisit jossain normaalipainon ylärajoilla, niin sitten tilanne ei olisi mielestäni kovin kriittinen.

Voi, olen yrittänyt elämäntapamuutosta tuhansia kertoja. Lopputuloksena aina tämä sama 100kg. Olen yrittänyt aiemmin miehen kanssa. Lopputuloksena sama 100kg.

Miksi tämä kerta olisi poikkeus? Varsinkin, kun motivaatio puhdas 0. (koska lopputuloksen tietää valmiiksi)

Ap

Mihin sun vapaa-aika kuluu jos liikunta ei kiinnosta?

Kotityöt, lasten kanssa ulkoilu/uinti, kirjojen lukeminen, leipominen. Ap

Vaihda näin: lasten kanssa pihapelejä niin että joutuu juoksemaan ja tulee hiki SEKÄ leipomisen lopetat heti. Korvaa se kotitreenillä ja leivontatuotteet millä vaan terveellisellä.

Kävelin eilen töissä 8km. En todellakaan harrasta kotitreenejä. Leipominen on nautinto, josta en luovu. Ap

Minkä ikäinen olet ja minkä ikäisiä lapsesi ovat? Luuletko, että jos jatkat samalla linjalla, pystyt vielä pitkään leikkimään heidän kanssaan. Mitä luulet lastesi ajattelevan, jos saat sydänkohtauksen 5 vuoden päästä ja he jäävät ilman äitiä pelkästään itsekkyytesi vuoksi? Onko sinun oikeus määrätä kehostasi niin paljon tärkeämpi, kuin lasten oikeus äitiin? Ja ei, tämä ei ole mitään turhaa pelottelua. Tuolla massalla esim. sydänkohtaus nuorenakin on aivan mahdollinen. 

Aika paljon kunnostasi ja ajatusmaailmastasi kertoo jo, että pidät 8 km kävelyä työpäivän aikana (1 km tunnissa), suurenakin urheilusuorituksena, jonka pitäisi kertoa, että olet itseasiassa hyvässä kunnossa. Tuntuu oikeasti pelottavalta, että täälläkin pyörii ihmisiä, joiden mielestä on jotenkin saavutus pystyä kävelemään kilometri tunnissa ja kertovat siitä vielä ylpeänä muille.

Monesti toivonkin kuolemaa. Etten aamulla heräisi. Lapset ja hyvä ruoka motivoi minua nousemaan sängystä aamuisin. Ap

Olet siis ihan täysin "Hengenvaarallisesti lihava" -kamaa. Ehkä se elämäntapamuutos olisi syytä aloittaa terapeutin sohvalta.

No, älä sitten valita täällä huonoa oloa ja yksinäisyyttä kun se mies saa tarpeeksi laiskasta sohvalla röhmöttävästä aikuislapsesta. Jos löhöäminen ja roskaruoka on sun elämäsi kohokohta niin pidä hyvänäsi.

Minun vaimoni on myös isokokoinen mutta hän liikkuu paljon, on täynnä energiaa ja hyvää tuulta, vaikka hän nauttiikin hyvästä ruoasta ja juomista. Hänen elämässään kun on muutakin kuin tuo valitus, omaan napaan tuijottaminen ja pitsan mässäys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme siinä on niin vaikeaa? Varaudu ap siihen, ettei miestä kauaa kiinnosta tommonen porsas!!

Kaikki. Terveellinen ruoka ei tuo nautintoa eikä vie nälkää. Liikunta väsyttää, vie myös aikaa pois kotitöistä ja lukemisesta.

Nälkä, liikunnan jälkeinen paha olo ja väsymys, ei jaksa. Ap

Sulla taitaa olla väärä käsitys terveellisestä ruuasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuolla painolla kyllä ihan aidosti yrittäisin elämäntapamuutosta ja mielestäni on hienoa, että miehesi siihen kannustaa. Ehkä voisitte lähteä pienistä muutoksista liikkeelle.

Jos olisit jossain normaalipainon ylärajoilla, niin sitten tilanne ei olisi mielestäni kovin kriittinen.

Voi, olen yrittänyt elämäntapamuutosta tuhansia kertoja. Lopputuloksena aina tämä sama 100kg. Olen yrittänyt aiemmin miehen kanssa. Lopputuloksena sama 100kg.

Miksi tämä kerta olisi poikkeus? Varsinkin, kun motivaatio puhdas 0. (koska lopputuloksen tietää valmiiksi)

Ap

Mihin sun vapaa-aika kuluu jos liikunta ei kiinnosta?

Kotityöt, lasten kanssa ulkoilu/uinti, kirjojen lukeminen, leipominen. Ap

Vaihda näin: lasten kanssa pihapelejä niin että joutuu juoksemaan ja tulee hiki SEKÄ leipomisen lopetat heti. Korvaa se kotitreenillä ja leivontatuotteet millä vaan terveellisellä.

Kävelin eilen töissä 8km. En todellakaan harrasta kotitreenejä. Leipominen on nautinto, josta en luovu. Ap

Minkä ikäinen olet ja minkä ikäisiä lapsesi ovat? Luuletko, että jos jatkat samalla linjalla, pystyt vielä pitkään leikkimään heidän kanssaan. Mitä luulet lastesi ajattelevan, jos saat sydänkohtauksen 5 vuoden päästä ja he jäävät ilman äitiä pelkästään itsekkyytesi vuoksi? Onko sinun oikeus määrätä kehostasi niin paljon tärkeämpi, kuin lasten oikeus äitiin? Ja ei, tämä ei ole mitään turhaa pelottelua. Tuolla massalla esim. sydänkohtaus nuorenakin on aivan mahdollinen. 

Aika paljon kunnostasi ja ajatusmaailmastasi kertoo jo, että pidät 8 km kävelyä työpäivän aikana (1 km tunnissa), suurenakin urheilusuorituksena, jonka pitäisi kertoa, että olet itseasiassa hyvässä kunnossa. Tuntuu oikeasti pelottavalta, että täälläkin pyörii ihmisiä, joiden mielestä on jotenkin saavutus pystyä kävelemään kilometri tunnissa ja kertovat siitä vielä ylpeänä muille.

Monesti toivonkin kuolemaa. Etten aamulla heräisi. Lapset ja hyvä ruoka motivoi minua nousemaan sängystä aamuisin. Ap

Miehesi on lähtenyt liikkeelle väärästä päästä. Sinun tulee ensin hakea apua masennukseen ja itsetuhoisuuteen. Kun mielenterveys on hieman kohentunut, on tärkeää alkaa sitten omaksua niitä parempia elämäntapoja, jotka tukevat mielenterveyttä pitkällä tähtäimellä.

Eli mielenterveyshoitajalle asap.

Tuo on sairas neuvo! Lääkäri määrää masennukseen lääkkeitä jotka passivoi ja tekee aloittajasta vielä lihavamman. Kun suolistobakteerit on epätasapainossa (liikaa sokeria ja huonoa rasvaa) niin ihminen voi psyykkisestikin huonosti. Ei ole mitään poppaskonsteja. Syö terveellisesti, herkuttele vähemmän ja ala liikkumaan (ulkoilma on tarpeellista). Ei tarvitse alkaa himourheilemaan.

Ap on siinä painoluokassa, että voisi saada laihdutuslääkkeen itselleen, jos lääkäri on suostuvainen. Samalla kannattaksi tutkituttaa kilppariarvot, verensokeri ja uniapnea.

Me ollaan miehen kanssa tehty elämänmuutoksia ja viety ruokavaliota terveellisempään suuntaan. Jos puoliso vielä liikunnan suhteen tsemppaisi kaverina niin olisin kiitollinen.

Eiköhän ap:n mies ole lähinnä huolissaan hänen masennuksestaan. Liikunta ja elämäntapojen parantaminen ovat kuitenkin tutkitusti erittäin tehokkaita tapoja erityisesti lievän masennuksen ehkäisyssä ja hoidossa ja voivat estää potilasta vaipumasta syvempään masennukseen. Yhteisen ulkoilun ja liikkumisen ehdottaminen voi olla helpompaa, kuin ottaa puheeksi epäilyt puolison mielenterveyden ongelmista ja voi katsoa, jos puolison tila alkaisi parantumaan tällaisilla pienemmillä toimenpiteillä.  

Ap saattaa hyvin olla trolli, mutta tällaisia ihmisiä on joka tapauksessa olemassa. Hän on jo kertonut olevansa itsetuhoinen ja todennäköisesti tekee joko tietoisesti tai tietämättään itsem urhaa syömällä itsensä hengiltä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuolla painolla kyllä ihan aidosti yrittäisin elämäntapamuutosta ja mielestäni on hienoa, että miehesi siihen kannustaa. Ehkä voisitte lähteä pienistä muutoksista liikkeelle.

Jos olisit jossain normaalipainon ylärajoilla, niin sitten tilanne ei olisi mielestäni kovin kriittinen.

Voi, olen yrittänyt elämäntapamuutosta tuhansia kertoja. Lopputuloksena aina tämä sama 100kg. Olen yrittänyt aiemmin miehen kanssa. Lopputuloksena sama 100kg.

Miksi tämä kerta olisi poikkeus? Varsinkin, kun motivaatio puhdas 0. (koska lopputuloksen tietää valmiiksi)

Ap

Mihin sun vapaa-aika kuluu jos liikunta ei kiinnosta?

Kotityöt, lasten kanssa ulkoilu/uinti, kirjojen lukeminen, leipominen. Ap

Vaihda näin: lasten kanssa pihapelejä niin että joutuu juoksemaan ja tulee hiki SEKÄ leipomisen lopetat heti. Korvaa se kotitreenillä ja leivontatuotteet millä vaan terveellisellä.

Kävelin eilen töissä 8km. En todellakaan harrasta kotitreenejä. Leipominen on nautinto, josta en luovu. Ap

Minkä ikäinen olet ja minkä ikäisiä lapsesi ovat? Luuletko, että jos jatkat samalla linjalla, pystyt vielä pitkään leikkimään heidän kanssaan. Mitä luulet lastesi ajattelevan, jos saat sydänkohtauksen 5 vuoden päästä ja he jäävät ilman äitiä pelkästään itsekkyytesi vuoksi? Onko sinun oikeus määrätä kehostasi niin paljon tärkeämpi, kuin lasten oikeus äitiin? Ja ei, tämä ei ole mitään turhaa pelottelua. Tuolla massalla esim. sydänkohtaus nuorenakin on aivan mahdollinen. 

Aika paljon kunnostasi ja ajatusmaailmastasi kertoo jo, että pidät 8 km kävelyä työpäivän aikana (1 km tunnissa), suurenakin urheilusuorituksena, jonka pitäisi kertoa, että olet itseasiassa hyvässä kunnossa. Tuntuu oikeasti pelottavalta, että täälläkin pyörii ihmisiä, joiden mielestä on jotenkin saavutus pystyä kävelemään kilometri tunnissa ja kertovat siitä vielä ylpeänä muille.

Monesti toivonkin kuolemaa. Etten aamulla heräisi. Lapset ja hyvä ruoka motivoi minua nousemaan sängystä aamuisin. Ap

Kuulostaa pahalta. Miltähän tuntuisi, jos ei toivoisi kuolemaa? Jos mieliala ja olo olisikin hyvä? Jos pulla ja pitsa eivät olisikaan päivän ainoat kohokohdat? Tiedätkö ap, se on oikeasti sinusta itsestäsi kiinni. Vain ja ainoastaan sinusta. Eikä edes tarvi tavoitella mitään tikkulaihaa figuuria. Veikkaan, että sinun kohdallasi jo hyvin pienet muutokset saisivat aikaan isoja asioita. Muutama ulkoilukerta viikossa ja vaikka hedelmien ja kasvisten määrän kasvattaminen jo varmasti näkyisivät esimerkiksi mielialassa (liikunta on tutkitustikin nopeampi ja tehokkaampi masennuksen estäjä kuin mikään lääkitys). Unohda siis miehesi projekti ja luo itsellesi oma. Tee pieniä, maltillisia muutoksia. Ja huomaa ne muutokset. Sen jälkeen nostat kierroksia pikkuisen. Ei se tarkoita, että kaikesta minkä nyt koet ihanaksi, täytyisi kieltäytyä. Mutta muista, että myös sinä ansaitset parempaa kuin sohvan pohjalla jatkuvan paisumisen.

Entä jos mulla elämäntarkoitus ja nautinto on pitsa ja sohva? Pitää elää omannäköistä elämää ja sellaista, mistä itse nauttii. Ap

Sitten olet kyllä varsin surkea tapaus. Mutta oikeasti luulen, että tuo on vain se tekosyy, millä perustelet saamattomuuttasi. Lapsiasi käy sääliksi. Vanhemman he menettävät joka tapauksessa. Jos et syö itseäsi hengiltä, niin olet kyllä joka tapauksessa kohta siinä kunnossa, ettei sinusta ainakaan ole elämään lastesi rinnalla. Ja jonain päivänä totuus valkenee lapsillesi: äiti rakasti enemmän pitsaa kuin lapsiaan tai elämää. Pitsa ei ole elämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuolla painolla kyllä ihan aidosti yrittäisin elämäntapamuutosta ja mielestäni on hienoa, että miehesi siihen kannustaa. Ehkä voisitte lähteä pienistä muutoksista liikkeelle.

Jos olisit jossain normaalipainon ylärajoilla, niin sitten tilanne ei olisi mielestäni kovin kriittinen.

Voi, olen yrittänyt elämäntapamuutosta tuhansia kertoja. Lopputuloksena aina tämä sama 100kg. Olen yrittänyt aiemmin miehen kanssa. Lopputuloksena sama 100kg.

Miksi tämä kerta olisi poikkeus? Varsinkin, kun motivaatio puhdas 0. (koska lopputuloksen tietää valmiiksi)

Ap

Mihin sun vapaa-aika kuluu jos liikunta ei kiinnosta?

Kotityöt, lasten kanssa ulkoilu/uinti, kirjojen lukeminen, leipominen. Ap

Vaihda näin: lasten kanssa pihapelejä niin että joutuu juoksemaan ja tulee hiki SEKÄ leipomisen lopetat heti. Korvaa se kotitreenillä ja leivontatuotteet millä vaan terveellisellä.

Kävelin eilen töissä 8km. En todellakaan harrasta kotitreenejä. Leipominen on nautinto, josta en luovu. Ap

Minkä ikäinen olet ja minkä ikäisiä lapsesi ovat? Luuletko, että jos jatkat samalla linjalla, pystyt vielä pitkään leikkimään heidän kanssaan. Mitä luulet lastesi ajattelevan, jos saat sydänkohtauksen 5 vuoden päästä ja he jäävät ilman äitiä pelkästään itsekkyytesi vuoksi? Onko sinun oikeus määrätä kehostasi niin paljon tärkeämpi, kuin lasten oikeus äitiin? Ja ei, tämä ei ole mitään turhaa pelottelua. Tuolla massalla esim. sydänkohtaus nuorenakin on aivan mahdollinen. 

Aika paljon kunnostasi ja ajatusmaailmastasi kertoo jo, että pidät 8 km kävelyä työpäivän aikana (1 km tunnissa), suurenakin urheilusuorituksena, jonka pitäisi kertoa, että olet itseasiassa hyvässä kunnossa. Tuntuu oikeasti pelottavalta, että täälläkin pyörii ihmisiä, joiden mielestä on jotenkin saavutus pystyä kävelemään kilometri tunnissa ja kertovat siitä vielä ylpeänä muille.

Monesti toivonkin kuolemaa. Etten aamulla heräisi. Lapset ja hyvä ruoka motivoi minua nousemaan sängystä aamuisin. Ap

Miehesi on lähtenyt liikkeelle väärästä päästä. Sinun tulee ensin hakea apua masennukseen ja itsetuhoisuuteen. Kun mielenterveys on hieman kohentunut, on tärkeää alkaa sitten omaksua niitä parempia elämäntapoja, jotka tukevat mielenterveyttä pitkällä tähtäimellä.

Eli mielenterveyshoitajalle asap.

Tuo on sairas neuvo! Lääkäri määrää masennukseen lääkkeitä jotka passivoi ja tekee aloittajasta vielä lihavamman. Kun suolistobakteerit on epätasapainossa (liikaa sokeria ja huonoa rasvaa) niin ihminen voi psyykkisestikin huonosti. Ei ole mitään poppaskonsteja. Syö terveellisesti, herkuttele vähemmän ja ala liikkumaan (ulkoilma on tarpeellista). Ei tarvitse alkaa himourheilemaan.

Ei se ihan noinkaan ole. Itse, kun olin masentunut, tarvitsin lääkkeet, että pääsin sohvalta ylös ja pystyin taastekemään asioita. Sitten lääkkeiden avulla aloin tekemään asioita, joista tiesin, että periaatteessa nautin, vaikka juuri sillä hetkellä ei siltä tuntunutkaan, eli urheilemaan. Jonkin aikaa piti käydä läpi sitä fake it, 'til you make it -vaihetta, kunnes vähitellen huomasi, että elämässä alkaa taas olemaan positiivisia fiiliksiä ja lääkkeistäkin pääsi lopulta eroon. Kyllä niillä lääkkeilläkin on roolinsa, mutta on turha tuudittautua siihen, että yksi pilleri voisi korjata koko elämän. 

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän ap:n mies ole lähinnä huolissaan hänen masennuksestaan. Liikunta ja elämäntapojen parantaminen ovat kuitenkin tutkitusti erittäin tehokkaita tapoja erityisesti lievän masennuksen ehkäisyssä ja hoidossa ja voivat estää potilasta vaipumasta syvempään masennukseen. Yhteisen ulkoilun ja liikkumisen ehdottaminen voi olla helpompaa, kuin ottaa puheeksi epäilyt puolison mielenterveyden ongelmista ja voi katsoa, jos puolison tila alkaisi parantumaan tällaisilla pienemmillä toimenpiteillä.  

Ap saattaa hyvin olla trolli, mutta tällaisia ihmisiä on joka tapauksessa olemassa. Hän on jo kertonut olevansa itsetuhoinen ja todennäköisesti tekee joko tietoisesti tai tietämättään itsem urhaa syömällä itsensä hengiltä. 

Minulla on nyt jo vaikea masennus, olen kesästä asti syönyt Seronilia. Liikun jo töissä, eli edelleen, sitä ei tarve lisätä. Ap

No mikä on sitten ap se sinun juttu? Laiskottelu, syöminen yli omien tarpeiden, meneminen sieltä, missä aita on matalin?

Vierailija kirjoitti:

Ilman muuta lähtisin mukaan jos puoliso vielä tukisi noin hyvin.

Ja lähdinkin. Mulla ylipainoa vain 5kg mutta terveydelle jo huomattava haitta joten halusin aloittaa vhh ruokavalio alkusyksystä.

Mieheni syö normaalit ilta- ja aamupalansa mutta lounas ja päivällinn on kasvisvoittoista vhh ruokaa ja mieheni on ilomielin samalla ruokavaliolla. No, teen kyllä erinomaista ruokaa joten ei hän ole millään kaninruualla joutunut olemaan.

Ihan itseni ja parisuhteeni takia teen mitä tahansa voidakseni paremmin. Etkö sinä ap?

Olisi mielenkiintoista tietää, mitä tuo "erinomainen ruoka" on, mitä siinä on käytetään raaka-aineina, mausteina, kuinka se valmistetaan. Käsite on minulle ruokayhteydessä aivan uusi ja outo.

Vierailija kirjoitti:

No mikä on sitten ap se sinun juttu? Laiskottelu, syöminen yli omien tarpeiden, meneminen sieltä, missä aita on matalin?

Nauttiminen. Lasten kanssa ulkoilusta ja askartelusta sekä leipomisesta. Hyvästä ruuasta nauttimista, vapaalla lepäämistä, lukemista, leffaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän ap:n mies ole lähinnä huolissaan hänen masennuksestaan. Liikunta ja elämäntapojen parantaminen ovat kuitenkin tutkitusti erittäin tehokkaita tapoja erityisesti lievän masennuksen ehkäisyssä ja hoidossa ja voivat estää potilasta vaipumasta syvempään masennukseen. Yhteisen ulkoilun ja liikkumisen ehdottaminen voi olla helpompaa, kuin ottaa puheeksi epäilyt puolison mielenterveyden ongelmista ja voi katsoa, jos puolison tila alkaisi parantumaan tällaisilla pienemmillä toimenpiteillä.  

Ap saattaa hyvin olla trolli, mutta tällaisia ihmisiä on joka tapauksessa olemassa. Hän on jo kertonut olevansa itsetuhoinen ja todennäköisesti tekee joko tietoisesti tai tietämättään itsem urhaa syömällä itsensä hengiltä. 

Minulla on nyt jo vaikea masennus, olen kesästä asti syönyt Seronilia. Liikun jo töissä, eli edelleen, sitä ei tarve lisätä. Ap

Kait sä nyt sentään sen suostut myöntämään, että jos painoindeksi on 40 (ja tässä tapauksessa lienee turha viisastella lihaksikkaiden urheilijoiden BMI:stä), niin syömisen ja kulutuksen tasapainossa on jotain hiomisen paikkaa?

Entä suostutko myös myöntämään, että ylipaino vaikuttaa elämänlaatuusi ja ehkä jopa perheen elämänlaatuun, koska äiti ei jaksa tehdä mitään?

Miksi edes vaivaudut kirjoittamaan tänne? Olet päättänyt olla luopumatta helpota elämästä. Kaipaatko sympatiaa, vai mitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mikä on sitten ap se sinun juttu? Laiskottelu, syöminen yli omien tarpeiden, meneminen sieltä, missä aita on matalin?

Nauttiminen. Lasten kanssa ulkoilusta ja askartelusta sekä leipomisesta. Hyvästä ruuasta nauttimista, vapaalla lepäämistä, lukemista, leffaa. Ap

Mitä lasten kanssa ulkoileminen tarkoittaa teidän perheessänne? Äiti istuu puiston penkillä, kun lapset leikkivät. Takuuvarmaa on, että sinä ei juokse mukana leikeissä.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mikä on sitten ap se sinun juttu? Laiskottelu, syöminen yli omien tarpeiden, meneminen sieltä, missä aita on matalin?

Nauttiminen. Lasten kanssa ulkoilusta ja askartelusta sekä leipomisesta. Hyvästä ruuasta nauttimista, vapaalla lepäämistä, lukemista, leffaa. Ap

Otsikossa kyselet mitä pitäisi tehdä mutta et sitten haluakaan luopua mistään etkä muuttaa mitään. Mikä pointti? Jatka nautiskelua rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän ap:n mies ole lähinnä huolissaan hänen masennuksestaan. Liikunta ja elämäntapojen parantaminen ovat kuitenkin tutkitusti erittäin tehokkaita tapoja erityisesti lievän masennuksen ehkäisyssä ja hoidossa ja voivat estää potilasta vaipumasta syvempään masennukseen. Yhteisen ulkoilun ja liikkumisen ehdottaminen voi olla helpompaa, kuin ottaa puheeksi epäilyt puolison mielenterveyden ongelmista ja voi katsoa, jos puolison tila alkaisi parantumaan tällaisilla pienemmillä toimenpiteillä.  

Ap saattaa hyvin olla trolli, mutta tällaisia ihmisiä on joka tapauksessa olemassa. Hän on jo kertonut olevansa itsetuhoinen ja todennäköisesti tekee joko tietoisesti tai tietämättään itsem urhaa syömällä itsensä hengiltä. 

Minulla on nyt jo vaikea masennus, olen kesästä asti syönyt Seronilia. Liikun jo töissä, eli edelleen, sitä ei tarve lisätä. Ap

Hyvä, että olet hakenut apua masennukseen ja saanutkin sitä. Ehkä sun kannattaisi lähteä liikkeelle tosi pienillä ruokavaliomuutoksilla. Ja kun mä sanon pienillä, niin mä tarkoitan pienillä. Kun tykkäät leipoa, niin mitä jos yrittäisit etsiä vähän terveellisemmän version siitä leivottavasta jutusta. Jos teet esimerkiksi brownieita, niin tee sellaisia, joihin piilotetaan taikinaan kesäkurpitsaa.

https://www.crazyforcrust.com/zucchini-brownies/

Yllä esimerkkiresepti, joka näyttää herkulliselta eikä ollenkaan terveelliseltä, mutta kuitenkin lisäät kasviksia ruokavalioosi. Jos teet/ostat pitsaa, niin lisää vaikka ekstrakasvistäyte. Noi muutokset on tosi pieniä, mutta voi olla hauskaa kokeilla uusia reseptejä ja ehkä se innostaa sua myöhemmin tekemään terveellisempääkin ruokaa. Älä ota siitä kuitenkaan mitään stressiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän ap:n mies ole lähinnä huolissaan hänen masennuksestaan. Liikunta ja elämäntapojen parantaminen ovat kuitenkin tutkitusti erittäin tehokkaita tapoja erityisesti lievän masennuksen ehkäisyssä ja hoidossa ja voivat estää potilasta vaipumasta syvempään masennukseen. Yhteisen ulkoilun ja liikkumisen ehdottaminen voi olla helpompaa, kuin ottaa puheeksi epäilyt puolison mielenterveyden ongelmista ja voi katsoa, jos puolison tila alkaisi parantumaan tällaisilla pienemmillä toimenpiteillä.  

Ap saattaa hyvin olla trolli, mutta tällaisia ihmisiä on joka tapauksessa olemassa. Hän on jo kertonut olevansa itsetuhoinen ja todennäköisesti tekee joko tietoisesti tai tietämättään itsem urhaa syömällä itsensä hengiltä. 

Minulla on nyt jo vaikea masennus, olen kesästä asti syönyt Seronilia. Liikun jo töissä, eli edelleen, sitä ei tarve lisätä. Ap

Kait sä nyt sentään sen suostut myöntämään, että jos painoindeksi on 40 (ja tässä tapauksessa lienee turha viisastella lihaksikkaiden urheilijoiden BMI:stä), niin syömisen ja kulutuksen tasapainossa on jotain hiomisen paikkaa?

Entä suostutko myös myöntämään, että ylipaino vaikuttaa elämänlaatuusi ja ehkä jopa perheen elämänlaatuun, koska äiti ei jaksa tehdä mitään?

Myönnän. Mutta en kestä laihdutuksen epämukavuutta, niin kauan että tuloksia näkyisi. Ap

Se sun miehesi yrittää hienovaraisesti kertoa, että ei jaksa läskiä katsella, eli sinua. Taitaa muuten tykätä, kun ei ole vielä lähtenyt, mutta saattaa alkaa katselemaan muita, jos ei sua saa mieleisemmäksi fyysisesti.

Sellaista se on ja molemmat ovat oikeutettuja haluihinsa.

Mulla vähän sama tilanne kotona, mutta sillä erolla, että itse olen se urheilullinen ja mies ei.

Ei sitä kiinnosta pätkääkään ja kohta ei hänkään enää minua. Kamalahan se on katsella, kun toinen puuskutta jo sängystä noustessa. Ei vaan jaksa enää kauaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mikä on sitten ap se sinun juttu? Laiskottelu, syöminen yli omien tarpeiden, meneminen sieltä, missä aita on matalin?

Nauttiminen. Lasten kanssa ulkoilusta ja askartelusta sekä leipomisesta. Hyvästä ruuasta nauttimista, vapaalla lepäämistä, lukemista, leffaa. Ap

Kovin paljon et taida nauttia nykyisestä elämästäsi, jos olet vaikeasti masentunut. Nää jutut ei nyt ihan täsmää.