Mukavinta mitä sinulle on koskaan sanottu.

Tapailemani mies sanoin muutamien treffien jälkeen:"vaikka tästä ei mitään pidempää tulisi, tulen muistamaan sinut aina".

Se tuntui kyllä hyvältä ja siltä että olin miehelle jotain muuta kuin vain joku satunnainen tapailukumppani. Toki tuosta miehestä tuli aviomieheni joten hänen ei ole vielä tarvinnut muistella :)

"Sinä olet syy lähes kaikkeen hyvään ja kauniiseen jota elämässäni on".

Näin sanoi mieheni kun olimme olleet yhdessä 20 vuotta.

Olet aurinko, sanoi sairaslomalla ollut työkaveri minulle, kun soitin hänelle. 

"Hyväsydäminen intellektuelli", sanoi minusta (nyt jo edesmennyt) yliopisto-opettajani. Vanhemmillani oli tapana sanoa minua tyhmäksi ja laiskaksi (lisäksi olin heidän mielestään ylipainoinen, vaikka en todellakaan ole), joten tuo lause on juurtunut syvälle mieleeni. Tottakai myös miesystävät on sanoneet kauniiksi ja rakastan sinua yms, mutta tuo opettajani luonnehdinta on silti kauneinta, jota minulle on sanottu, kun tuntui, että hän näki suoraan sieluuni.

Sairaalassa huonekaveri sanoi parin yhteisen päivän jälkeen: -Sä oot kyllä ihana ihminen, sun oppilaat on onnekkaita!

Eräs työharjoittelija sanoi: - No kyllähän sulle uskaltaa kertoa! Kunpa mun äitikin olisi tuollainen.

-Valontuoja! Hyvänmielen luoja!, sanoi kollega.

-Aina kun puhun sun kanssa, tulen hyvälle tuulelle.

Spontaanisti sanottu: Rakastan sinua syvästi. Ja tämä 38 avioliittovuoden jälkeen.

"Otat suihin yhtä hyvin kuin ammattilaiset."

" Et sää ainakaa persu taikka muunlaanen miälisairas oo ! "

Ala-asteen historian ope sanoi mulle etten oo niin tyhmä miltä näytän. Tämä tarina on tosi.

Äiti sanoi jo lapsena ollessani älä koskaan hanki kakaroita.

Kerran likat sano Tartsaniksi :)  Hymyylivät ja kysyyvät jotta " Mitä Apinamies ? "

"Mihin tahansa sinä ryhdytkin, niin tulet olemaan siinä tosi hyvä", sanoi yksi yliopisto-opettaja.

"Oot viehättävä ihminen ja niin hyvä monessa asiassa, mutta et edes tajua sitä itse ja se siinä onkin hienointa", eräs opiskelukaveri sanoi.

"Kohtelet sekä asiakkaita että työkavereita aina niin kauniisti.", työkaveri sanoi.

Ihmiset sanovat sitä mikä on sopivaa siihen tilanteeseen. Ei kannata uskoa mitä sanotaan.

Yksi pultsari sano kun olin nuori tyttö että sä olet erilainen kuin muut. Se jäi mieleen.

Kummitäti sanoi että olen oikea kultamuna.

Sulla on niin iso MUNA. Vaikka nainen valehteli tietysti. 

"Olen ollut väärässä ja tehnyt sinulle väärin. Voitko antaa anteeksi?"

Sanoi äiti todella surkeana, kun murrosikä alkoi jo viidennellä luokalla ollessani ja sekä hän että minä tajusimme, että äskettäinen tottelemattomuuteni ja huonon käytökseni räjähdysmäinen lisääntyminen oli ollut ennakkovaroitusta siitä. Olin ollut vielä niin lapsenomainen lapsi henkisesti ja fyysisesti, että äiti oli luullut että olen vain huvikseni päättänyt ruveta olemaan paha, ja kun en tiennyt itsekään mistä se muutos johtui niin minullakin oli siitä salaa paha olo, mutta hävetti kertoa siitä. Näiden yhdistelmästä oli sitten seurannut turvautuminen epätoivoisena yhä koveneviiin otteisiin, lopulta tukkapölly ja koivunoksakin mukaan lukien.

Kun ulkomaalainen puolisoni sanoi minulle suomen kielellä spontaanisti "minä rakastan sinua". 

Mies ei ole opiskellut suomea, emmekä asu Suomessa.

Sinulla on siitin kuin orhilla ja vuoto kuin aasilla.