Mukavinta mitä sinulle on koskaan sanottu.

"Näytät ihan Sanna Marinilta." Oli ehdottomasti kaunein asia mitä olen kuullut. Aloin itkemään. <3

Paikkakunnallemme tuli nuori afgaanipakolaispari. Autoimme heitä niin paljon kuin pystyimme, kun he muuttivat pois mies sanoi hyvästellessämme,  "emme ikinä unohda teitä, vaikka todennäköisesti emme enää koskaan tapaa".

Onpa mukavaa, kun et päässyt näihin juhliin.

Ex-anoppi sanoi kerran hiuksiani silittäen: olet kuin oma tytär meille

Aikalailla hiljaiseksi veti

Oho sulla on iso 😊

Vierailija kirjoitti:

Kateellisia alapeukuttamassa!

Kateuskortti pelattu.

Alapeukutan epäuskottavia kliseitä, huonoja iskurepliikkejä ja ällöttäviä seksijuttuja (myös epäuskottavia, eikö tosiaan miehiä kehuta mistään muusta kuin vehkeen koosta tai käytöstä??).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kateellisia alapeukuttamassa!

Kateuskortti pelattu.

Alapeukutan epäuskottavia kliseitä, huonoja iskurepliikkejä ja ällöttäviä seksijuttuja (myös epäuskottavia, eikö tosiaan miehiä kehuta mistään muusta kuin vehkeen koosta tai käytöstä??).

Varmasti kehutaan mutta ehkä mikään muu ei hivele itsetuntoa yhtä paljon.

TyHmä kirjoitti:

Olin kerran kassajonossa kaupassa ja oli kiire kampaajalle. Pyysin etuilla siihen syyhyn vedoten. Miesasiakas sanoi Ihan hyvältähän toi tukka näyttää, mutta mikäs siinä.

Luulin et sulla on syyhy ja siks pyysit etuilla, mietin eka miten kehtasit sanoa niin :D

Sitten kun kukaan ei sano mitään, niin oletan, että asiat on kohtuullisen kunnossa.

"Ihana k*rpä!"

Muistan vieläkin kun lukioikäisenä olin laittanut joitakin perhejuhlia varten, kymmenvuotias pikkuveli sanoi että oletpa kaunis. Ehkä meidän perheessä ei niin ollut tapana jaella kehuja, niin tuo jäi mieleen.

Kerran ravintolassa eräs mies sanoi kaverilleen minut nähdessään että onhan täällä kauniitakin naisia näköjään. Olin kyllä silloin nuori 😊

Kivoja asioita on kyllä sanottu, olet nätti, olet viisas, sulla on kauniit korvat, rakastan sinua mutta ehkä koskettavampia asioita on sanoneet hoidettavat, selitin altzheimerpotilaalle, joka kysyi onko hänellä lapsia, että on sinulla ja lasten nimiä, pari minuuttia myöhemmin tämä lyyhistyi käsiini ja kuoli samana iltana. Seuraavana päivänä toinen asukas kiitti minua kun niin kauniisti puhuin kuolevalle.

Toinen asukas sanoi, että taitavasti hoidan vaikeitakin asioita.

Vierailija kirjoitti:

"Ihana k*rpä!"

Itsellesikö tuon sanoit peilin edessä?

Eipä juuri ole kehuttu.

Pieni poikani sanoi minulle: "kiitos, kun olet aina keittänyt minulle hyvää ruokaa, etten ole tullut lihavaksi".

Köllöttelimme sängyllämme, kun vierestä kuului: 'Mummi, sinun talo on onnellinen talo.' 

Vierailija kirjoitti:

Eipä juuri ole kehuttu.

Sama. Kasvoin perheessä jossa ei tosiaankaan vanhemmat kehuneet eikä juuri edes lapsille puhuneet vaan ainoastaan silloin mainittiin, kun oli jotakin naristavaa tai moitetta. Siihen kun oppi niin eipä sitä sitten ikinä ole osannut odottaa kavereilta, ystäviltä tai seurustelukumppaniltakaan minkäänlaista positiivista tai oikeastaan edes neutraalia asennetta tai kommenttia.

Meni pitkään ennen kuin se sisäisti, että se ei tosiaan ole normaalia kun muut on inhottavia tai saati "rakkaudesta se hevonenkin potkii" vaan nämä ihmiset ei todellakaan pidä minusta eikä arvosta pätkän vertaa vaikka itse olisin kuinka mukava heille.

Sitä vaan oli niin tottunut kaikkeen nälvintään ym moitteisiin, ettei niitä tavallaan edes noteerannut.

"moni tekisi mitä vaan, että saisi edes puolet sun sinnikkyydestä"

Erityiseksi tämä teki sen, että lyhyellä tutustumisella henkilö tuntui ymmärtävän, minkä kaiken läpi olen kulkenut. Tuntui, että joku "näki" minut ja tekemäni työn.

Hieroja sanoi että onpas minulla lihaksikas selkä!!  Vieläkin tuntuu kivalta näin neljän vuoden jälkeen.