Lue keskustelun säännöt.
Olen sitä miestä, että paras tapa itsenäistyä on muuttaa yksin toiseen kaupunkiin nuorena aikuisena
28.11.2022 |
Olettaen, että on saanut kasvaa normaalissa turvallisessa kodissa. Olen huomannut, että lapsuuden kotikaupunkiinsa jääneet ovat usein hyvin riippuvaisia vanhempiensa avusta (on tietenkin hienoa, että aikuisilla lapsilla ja vanhemmilla on hyvät suhteet). Siispä, jos täällä on nuoria ihmisiä, jotka ovat suunnittelemassa opiskeluja yms. niin kannattaa hakea muualle kuin kotikaupunkiin, jos vain suinkaan mahdollista. Se kasvattaa ja antaa ihan uutta rohkeutta ja se kerätty rohkeus aittaa myös myöhemmässä elämässä. Osan on tietysti pakkokin muuttaa muualle, jos haluaa opiskella.
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa tässä riippuvaisuus vanhempien avusta? En ihan saa kiinni. Ihmiset keskimäärin tarvitsevat ja saavat apua toisilta ihmisiltä, olivat ne sitten sukulaisia, ystäviä tai yhteiskunnan rakenteita. Mä muutin kauas vanhemmistani omilleni, mutta sain kyllä vanhemmiltani apua, ja saan edelleen (nykyään asun lähempänä heitä kuin nuorena).
En ole ap, mutta oletan, että hän tarkoittaa varmaan sellaista konkrettista apua: kuskataan tarvittaessa, tullaan laittamaan lamppu kattoon jne. Hyvä esimerkki tältä syksyltä oman lapsen kanssa. Hänellä jäätyi pyörän lukko. Jos olisi ollut samalla paikkakunnalla, sitähän olisi helposti kiikuttanut lapselle lukkosulan (kun mulla sitä on) ja käynyt avaamassa sen lukon. Nyt joutui vain ohjeistamaan, että käy ostamassa ja neuvomaan, miten sen lukon sitten saa auki.
-9
Voi tsiisus että joku kotoaan jo poismuuttanut soittaa äidille/isälle tuollaisessa tilanteessa :D Älypuhelimella olisi itsekin googlannut kahdessa sekunnissa missä vika ja miten kannattaa toimia. No ehkä jos reippaasti alaikäinen Eikä ole tarkoitus pilkata, vaan yllätyin vaan, että jotkut jo muka itsenäistyneet soittelevat vanhemmilleen tuollaisista itse tilanteessa.
Tsiisus itsellesi. Vanhemmalle soitetaan, jos välit ovat kunnossa. Ei soiteta, jos sieltä ei saa vastaukseksi kuin vähätttelyä ja pilkkaa. Jos lapsi soittaa samasta asiasta yhä uudestaan ja uudestaan, niin sitten voi miettiä, onko taustalla jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloituksesi antaa olettaa, että jokaisella nuorella on haasteita itsenäistymisessä?!
Poikani muutti viimekesänä toiseen kaupunkiin, koska yliopisto-opiskelut alkoi ja hän oli nimenomaan itse halukas niin tekemään, koska kaipasi maiseman vaihdosta eikä halunnut maksaa vuokria joita täällä pk-seudulla pyydetään.
Ja hän siis erittäin itsenäinen ja riippumaton luonne, ollut aina joten ei ollut kysymys siitä, että mainitsemastasi syystä tarvitsisi asuinkaupungin vaihtoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa tässä riippuvaisuus vanhempien avusta? En ihan saa kiinni. Ihmiset keskimäärin tarvitsevat ja saavat apua toisilta ihmisiltä, olivat ne sitten sukulaisia, ystäviä tai yhteiskunnan rakenteita. Mä muutin kauas vanhemmistani omilleni, mutta sain kyllä vanhemmiltani apua, ja saan edelleen (nykyään asun lähempänä heitä kuin nuorena).
En ole ap, mutta oletan, että hän tarkoittaa varmaan sellaista konkrettista apua: kuskataan tarvittaessa, tullaan laittamaan lamppu kattoon jne. Hyvä esimerkki tältä syksyltä oman lapsen kanssa. Hänellä jäätyi pyörän lukko. Jos olisi ollut samalla paikkakunnalla, sitähän olisi helposti kiikuttanut lapselle lukkosulan (kun mulla sitä on) ja käynyt avaamassa sen lukon. Nyt joutui vain ohjeistamaan, että käy ostamassa ja neuvomaan, miten sen lukon sitten saa auki.
-9
Ehkä tosiaan vähän liikaa paapotaan, jos olisit valmis aikuiselle lapselle kiikuttamaan lukkosulan. Kyllä aikuisen ihmisen olettaisi tietävän mikä lukkosula on ja miten sitä käytetään, ja osaavan jopa ostaa itse sellaisen kaupasta.
Sen sijaan on ihan tavallista, että ihmiset tarvitsevat apua mm. muutoissa tms tilanteissa, joissa tarvitaan autoa, mitä nuorella opiskelijalla ei useinkaan ole. En näe mitään huonoa siinä, että vanhemmat auttavat tällaisissa asioissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa tässä riippuvaisuus vanhempien avusta? En ihan saa kiinni. Ihmiset keskimäärin tarvitsevat ja saavat apua toisilta ihmisiltä, olivat ne sitten sukulaisia, ystäviä tai yhteiskunnan rakenteita. Mä muutin kauas vanhemmistani omilleni, mutta sain kyllä vanhemmiltani apua, ja saan edelleen (nykyään asun lähempänä heitä kuin nuorena).
En ole ap, mutta oletan, että hän tarkoittaa varmaan sellaista konkrettista apua: kuskataan tarvittaessa, tullaan laittamaan lamppu kattoon jne. Hyvä esimerkki tältä syksyltä oman lapsen kanssa. Hänellä jäätyi pyörän lukko. Jos olisi ollut samalla paikkakunnalla, sitähän olisi helposti kiikuttanut lapselle lukkosulan (kun mulla sitä on) ja käynyt avaamassa sen lukon. Nyt joutui vain ohjeistamaan, että käy ostamassa ja neuvomaan, miten sen lukon sitten saa auki.
-9
Voi tsiisus että joku kotoaan jo poismuuttanut soittaa äidille/isälle tuollaisessa tilanteessa :D Älypuhelimella olisi itsekin googlannut kahdessa sekunnissa missä vika ja miten kannattaa toimia. No ehkä jos reippaasti alaikäinen Eikä ole tarkoitus pilkata, vaan yllätyin vaan, että jotkut jo muka itsenäistyneet soittelevat vanhemmilleen tuollaisista itse tilanteessa.
Asun vanhempieni kanssa samalla paikkakunnalla. Kun lähden reissuun, pyydä äitiäni käymään kastelemassa kukkani, sama toisinpäin. Jos tarvitsen kyytiä juna-asemalle, soitan isälleni, ja jos isäni tarvii kyytiä pikkujouluihin niin hän soittaa minulle. Jos tarvitsen neuvoja remontointiin, soitan isälleni, jos hän tarvitsee apua älylaitteiden kanssa, hän soittaa minulle jne. Mitä ihmeellistä on siinä että sukulaiset auttavat toisiaan? Se on normaalia toimintaa, ja ihmisille tyypillistä.
Oma lapseni asuu kauempana, ja jos hän tarvitsee apua niin hän pyytää sitä naapurilta, kaverilta, ohikulkijalta, someryhmän kautta. Hän myös itse auttaa niitä jotka apua tarvitsevat. Miten tämä avun pyytäinen ja saaminen eroaa siitä että apua saakin vanhemmaltaan?
Minusta vähän tuntuu että tässä on taas kyseessä jokin perisuomalainen tarve kokea ylemmyyttä aivan ihmeellisestä asiasta, eli siitä että apua ei saa pyytää, tai ainakaan sitä ei saisi saada vaikka pyytäisi ;)
Samaa mieltä, itse muutin ulkomaille joka itsenäisti sitäkin enemmän :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain Suomessa: mitä aikaisemmin muutat vanhempiesi luota ja mitä kauemmaksi heistä muutat, niin sitä parempi ihminen olet
Onko se sitten parempi, että lapsi asuu yli kolmekymppiseksi vanhempiensa luona ja vanhemmat määräävät kaikesta, myös mitä syöt, missä syöt, kenen kanssa liikut, mitä vaatteita käytät ja määrää vielä kotiintuloajatkin? Mamma hoitaa siivoukset, pyykit ja ruuanlaiton eikä yli kolmekymppinen lapsi osaa kuin takapuolensa pyyhkiä.
Asun Englannissa perheessä jossa on 3 aikuista lasta jotka kaikki asuvat vielä kotona. Ei siellä vanhemmat päätä lasten asioista. Mistä ihmeestä olet saanut tällaisen kuvan päähäsi? Noin tapahtuisi korkeintaan suomessa, että vanhemmat luulisivat että kotona asuva lapsi on heidän omaisuuttaan. Siksi varmaan siellä pitääkin muuttaa 16v pois kotoa.
No, voihan tuo olla suomalainen erikoisuus, että asunnon omistajat päättävät miten siinä taloudessa asuvat elävät.
Mutta vuokrakodissa kaikki päättävät? Eli mielestäsi käskyjen jakelu koskee vain omistusasunnon omistajaa? Menee vain ihmeellisemmäksi koko ajan :D Täällä kaikki perheenjäsenet käyvät töissä ja maksavat asumista. Asuminen on täällä todella kallista.
Vierailija kirjoitti:
Aloituksesi antaa olettaa, että jokaisella nuorella on haasteita itsenäistymisessä?!
Poikani muutti viimekesänä toiseen kaupunkiin, koska yliopisto-opiskelut alkoi ja hän oli nimenomaan itse halukas niin tekemään, koska kaipasi maiseman vaihdosta eikä halunnut maksaa vuokria joita täällä pk-seudulla pyydetään.
Ja hän siis erittäin itsenäinen ja riippumaton luonne, ollut aina joten ei ollut kysymys siitä, että mainitsemastasi syystä tarvitsisi asuinkaupungin vaihtoa.
Niitä haasteita on useammin kyllä niillä vanhemmilla jotka eivät ymmärrä lapsensa olevan aikuinen jo vaan pitävät pikkulapsena edelleen, jota pitää holhota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi toiseen kaupunkiin? Tai joo, tietenkin jos asuu jossakin kuppaisessa pienessä kylässä, on sieltä paras muuttaa toiseen kaupunkiin, mutta esimerkiksi pääkaupunkiseutu on aika iso paikka ja täältä löytyy monenlaista asuinpaikkaa. Aalto-yliopiston seutu on omalla tavallaan ihan oma kylänsä myös ja kyllä jokainen sieltä löytää itselleen kaveria, jos sinne muuttaa. Ei sitä tarvitse lähteä jonnekin Lappeenrantaan saakka yliopistoon.
Riittääkö kaikille tulijoille asunto sieltä Aalto seudulta?
Vierailija kirjoitti:
Näin kun on nätti nuori nainen. Sellainen oikein vetoaa uusiin piireihin ja muut tulevat tykö ja kaikki menee kuin salkkareissa. Pian onkin toisen kaupungin jääkiekkoa pelaava 190cm poikaystävä rs-audillaan viemässä treffeille.
Ei-komea ujo mies suorastaan hukkuu toiseen kaupunkiin jossa kaikki "eteneminen" on edelleen omasta supliikista kiinni, komeus ei riitä naisille ja puhe ei miehille. Sinua ei kukaan tunne, kukaan tuttava ei jeesaa töihin pääsemään on vain supliikki ja cv. Jos niissä on huonoutta on tiiliseinä siinä edessä nopeasti kasvamassa.
Paras tapa on itsenäistyä on tehdä vauvat nuorena ja päälle kunnon ok-talo laina niin tietää että aamulla on oltava herätyskellossa patterit kunnossa ja kestettävä miehensä vessanpöntön kannen asentoa. Vastuu kylläkin vuokra-luukussa opintotuilla kipristellen ei vastaa sitä tilannetta, etenkään kun opiskellaan teatterimaisteriksi 7 vuotta ja vastuu on vain viinin lipittämisessä ja kulttuuri-intellektuellissa juhlinnassa.
Mitä sinä oikein höpiset..oikea elämä ei ole elokuvaa... :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, samaa mieltä.
Itse lähdin maalaispitäjästä lähikaupunkiin heti ylä asteelta päästyäni.
Aluksi asuin oppilaitoksen opiskelija-asunnoissa ja kävin vielä muutaman vuoden viikonloppuisin kotona ihan siitäkin syystä että poikakaverini oli vielä siellä. Sitten sain hommattua pienen vuokrayksiön itselleni ja siitä alkoi ns oma elämä.
Se oli ihanaa, muistan vieläkin sen käsittämättömän vapauden tunteen. Opettelin pesemään pyykkituvassa omat pyykit, ruokaa toki olin aina osannut tehdä ja ravintola-alaa opiskelevana kaikki siihen liittyvä oli jotenkin todella helppoa.
Siitä sitten töihin ja parin vuoden päästä taas eri kaupunkiin opiskelemaan.
Kyllä on siperia opettanut ja kantapään kautta on moni asia opittu, mutta olen aina ollut tarkka huolehtimaan asioistani ja aina on ollut itsestään selvää että laskut maksetaan ensin ja sitten jäljelle jäävällä rahalla tehdään muut asiat. Jos rahaa ei ole, mitään ei tehdä ennen kun sitä tulee lisää. En ole ikinä elänyt velaksi (muuta kun opintolaina tietty).
Sitten joidenkin vuosien päästä tein ison loikan pääkaupunkiseudulle tekemään työuraa ja erittäin hyvin olen pärjännyt ja itse selvinnyt. Ei oo tarvinnu auttaa :-)
Toisille on, toisille ei. Jos on vaikka "huono" ystävystymään tai tutustumaan muutenkin, niin se on sama vaikka ois hovista lähtöisin. Ei kaikki ihmisen tavat ja ominaisuudet kuitenkaan kotoa ole lähtöisin.
Toinen mikä itsellä tuotti hankaluuksia oli alkoholi, tai paremminkin baarit. Jos ei halua sinne lähteä, niin kavereiden löytäminen hankaloituu melkoisesti. Ei se toki mahdottomaksi käy, mutta vaikeutuu aikalailla.
No tuli muun viestittelyn ohessa ilmi. Varmasti olisi tyttö tuon selvittänyt itsekin, jos ei olisi muuten ollut meillä asiaa toisillemme.
-9