Lue keskustelun säännöt.
Olen sitä miestä, että paras tapa itsenäistyä on muuttaa yksin toiseen kaupunkiin nuorena aikuisena
28.11.2022 |
Olettaen, että on saanut kasvaa normaalissa turvallisessa kodissa. Olen huomannut, että lapsuuden kotikaupunkiinsa jääneet ovat usein hyvin riippuvaisia vanhempiensa avusta (on tietenkin hienoa, että aikuisilla lapsilla ja vanhemmilla on hyvät suhteet). Siispä, jos täällä on nuoria ihmisiä, jotka ovat suunnittelemassa opiskeluja yms. niin kannattaa hakea muualle kuin kotikaupunkiin, jos vain suinkaan mahdollista. Se kasvattaa ja antaa ihan uutta rohkeutta ja se kerätty rohkeus aittaa myös myöhemmässä elämässä. Osan on tietysti pakkokin muuttaa muualle, jos haluaa opiskella.
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Itse tein näin ja opiskelupaikkakunnalla en tuntenut ketään, enkä saanut uusia ystäviä. Olin todella yksinäinen ja masentunut. Ei ollut elämänhalua enää ollenkaan ja pahimpina päivinä jo sängystä nouseminen tuntui mahdottomalta. 10 vuotta kärvistelin yksin kunnes muutin takaisin kotipaikkakunnalle. Kaikki vanhat ystävyyssuhteet oli jo katkennut mutta ainakin on vanhemmat ja veli täällä, miesystävä ja tutut naapurit ja koti joka tuntuu kodilta.
Jenkki slangia vapaasti suomentaen näin "kirjoituksen seinällä" että uusi kaupunki ottaa enemmän kuin antaa ja itse masennusta lievemmin saman kokeneena tosin yksi lukukausi opiskelua riitti että pakkasin muuttoauton ja palasin kotiseudulle. Nimenomaan näin se on jos on sosiaalinen persoona, sellainen lähtee oikein nousuun kun saa sosialiseerata uusien ihmisten kanssa tottakai se on hyvä tilanne ja nämä ihmiset hyötyvät muutosta uuteen kaupunkiin eniten.
Myös se pienikin kotiseutu muuttuu ja ihmiset vaihtuu ja kehittyy ajan mittaan jolloin mahdollisuudetkin muuttuu ja tulee uutta eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä ilman vanhempien apua on väärä sanonta. Ilman vanhempien liiallista puuttumista elämään voisi olla oikeampi. Omalla kohdalla kyllä pitää paikkansa. Kun kävin töissä viereisessä kaupungissa, minua vaadittiin tulemaan kotiin viikonloppuna. Tosin se oli niin päin, että minulta apua kotiin enemmänkin. Kun muutin opiskelemaan tarpeeksi kauas, ei voitu enää puuttua ja vasta sitten aloin elää omaa elämääni.
Vierailija kirjoitti:
Näin kun on nätti nuori nainen. Sellainen oikein vetoaa uusiin piireihin ja muut tulevat tykö ja kaikki menee kuin salkkareissa. Pian onkin toisen kaupungin jääkiekkoa pelaava 190cm poikaystävä rs-audillaan viemässä treffeille.
Ei-komea ujo mies suorastaan hukkuu toiseen kaupunkiin jossa kaikki "eteneminen" on edelleen omasta supliikista kiinni, komeus ei riitä naisille ja puhe ei miehille. Sinua ei kukaan tunne, kukaan tuttava ei jeesaa töihin pääsemään on vain supliikki ja cv. Jos niissä on huonoutta on tiiliseinä siinä edessä nopeasti kasvamassa.
Paras tapa on itsenäistyä on tehdä vauvat nuorena ja päälle kunnon ok-talo laina niin tietää että aamulla on oltava herätyskellossa patterit kunnossa ja kestettävä miehensä vessanpöntön kannen asentoa. Vastuu kylläkin vuokra-luukussa opintotuilla kipristellen ei vastaa sitä tilannetta, etenkään kun opiskellaan teatterimaisteriksi 7 vuotta ja vastuu on vain viinin lipittämisessä ja kulttuuri-intellektuellissa juhlinnassa.
Olipa tajunnanvirtaista tekstiä
Minä en muuttanut vain toiseen kaupunkiin, muutin heti kerralla toiseen maahan 17-vuotiaana enkä edes opiskelemaan. Siinä piti itsenäistyä kovalla vauhdilla. Töitä sain aika äkkiä ravintolasta mutta asunnon kanssa oli vaikeampaa ja kieltäkään en osannut. Ei se helppoa monesti ollut mutta itsepäisyyden avulla sitä mentiin eteenpäin. Kotoa en saanut mitään apua eikä olisi tullut mieleen edes pyytää, itsehän olin päättänyt muuttaa vasten vanhempieni tahtoa. Asiat helpottui vuosien myötä enkä koskaan ole katunut että lähdin.
Aikoinaan tein 8v kiertomatkan Suomessa, nyt olen asunut 30v "kotona.
En ole mikään ystävyyksien solmia, tuolta lenkiltä jäi yksi hyvä ystävä ja sekin silloisen miehen ansiosta. Ehkä jos olisin tuon 30v asunut yhdessä paikassa ystäviä olisi löytynyt enemmänkin.
Mutta joku kysyi kun muutin kotipaikkakunnalle miten olen sopeutunut, kuka sitä ei kotiinsa sopeutuisi. Lapsuuden kotiin on 10km, kaikki on tuttua, soitat kaverin isälle se tulee vaihtamaan vessanpytyn, joku tuttu tietää halvan ja hyvän maalarin jne, lasten hoitaja oli pikkusiskon luokkakaveri jne eli paljon helpompaa on elämä kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei koske pk-seutulaisia, ne ei pääse vanhempiensa helmoista koko elämänsä aikana.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vanhempien tehtävä on kannustaa lapsia muuttamaan omilleen ja opettelemaan elämiseen tarvittavat asiat mahdollisimman aikaisin aikuis-iän saavutettuaan. Kohentaa nuoren itsetuntoa kun elämänhallinta on kunnossa, pankkiasiat , ihmissuhteet ja opiskelu tai työ hoituu. Kauhistuttaa nuoret aikuiset, jotka eivät opi itsenäisyyteen ja jäävät epävarmoiksi. Eihän sitä kukaan vanhempi halua.
Tarvitaan myös vanhemmilta kasvua eikä oletusta että kun minä olen sinut hoitanut sinun pitää hoitaa nyt minua ja minä määrään mitä teet.
Vanhainkodissa kun on töissä on kauheaa katsoa kun 8 lapsen äiti olettaa lasten vuoro viikoin asuvan hänen luonaan ja hoitavan häntä ja lisäksi yksi lapsista katkeroituu kun muut ovat eläneet ja hän on jäänyt kotiin toteuttamaan äidin toiveita ja toinen on jo teininä kstkeroitunut kun on joutunut hoitamaan 7 pikku sisarusta, eikä nyt ole 10v käynyt äitiään edes katsomassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin kun on nätti nuori nainen. Sellainen oikein vetoaa uusiin piireihin ja muut tulevat tykö ja kaikki menee kuin salkkareissa. Pian onkin toisen kaupungin jääkiekkoa pelaava 190cm poikaystävä rs-audillaan viemässä treffeille.
Ei-komea ujo mies suorastaan hukkuu toiseen kaupunkiin jossa kaikki "eteneminen" on edelleen omasta supliikista kiinni, komeus ei riitä naisille ja puhe ei miehille. Sinua ei kukaan tunne, kukaan tuttava ei jeesaa töihin pääsemään on vain supliikki ja cv. Jos niissä on huonoutta on tiiliseinä siinä edessä nopeasti kasvamassa.
Paras tapa on itsenäistyä on tehdä vauvat nuorena ja päälle kunnon ok-talo laina niin tietää että aamulla on oltava herätyskellossa patterit kunnossa ja kestettävä miehensä vessanpöntön kannen asentoa. Vastuu kylläkin vuokra-luukussa opintotuilla kipristellen ei vastaa sitä tilannetta, etenkään kun opiskellaan teatterimaisteriksi 7 vuotta ja vastuu on vain viinin lipittämisessä ja kulttuuri-intellektuellissa juhlinnassa.
En saanut oikein selvää tekstistäsi, mutta sanon sen verran, että ensin pitää itse kasvaa aikuiseksi ennen kuin on kykenevä kasvattamaan omia lapsia. Enkä tarkoita tässä vain ikävuosia vaan nimenomaan henkistä aikuisuutta.
Toisaalta sitten kun aletaan perustamaan perhettä, niin usein muutetaankin takaisin äidin ja isän helmoihin lapsia kasvattamaan. Itsenäistyminen muuten tapahtuu kahdelta puolelta, ja monelle vanhemmalle on helpompi päästää lapsi itsenäistymään jos lapsi muuttaa kauemmaksi, eli ei mene vain niin että se lapsi itsenäistyy helpommin, vaan hänen vanhempansa on pakko alkaa uskomaan että lapsi pärjää kun eivät pääse joka päivä tarkastamaan esim. siivoustasoa.
Meillä meni toisinpäin, veljeni joka muutti 18v 600km päähän on edelleen se jota passataan, ja minä joka muutin 6km päähän en ole koskaan saanut mitään apua vanhemmiltamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vain Suomessa: mitä aikaisemmin muutat vanhempiesi luota ja mitä kauemmaksi heistä muutat, niin sitä parempi ihminen olet
Onko se sitten parempi, että lapsi asuu yli kolmekymppiseksi vanhempiensa luona ja vanhemmat määräävät kaikesta, myös mitä syöt, missä syöt, kenen kanssa liikut, mitä vaatteita käytät ja määrää vielä kotiintuloajatkin? Mamma hoitaa siivoukset, pyykit ja ruuanlaiton eikä yli kolmekymppinen lapsi osaa kuin takapuolensa pyyhkiä.
Ei tarvitse muuttaa edes eri kaupunkiin. Saman kaupungin eri alueella oleva oma koti riitti ainakin minulle.
Ei tullut lapsuudenkodissa käytyä kuin pari kertaa vuodessa, vaikka matka autolla n. 15min.
Enemmän kiinnosti viettää aikaa tyttöystävän luona tai omassa ensikopperossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pojilla itrtautuminen tulee itsestään armeijassa. Ei sieltä kotiuduttuaan enää tee mieli vauvailla vanhempien nurkissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain Suomessa: mitä aikaisemmin muutat vanhempiesi luota ja mitä kauemmaksi heistä muutat, niin sitä parempi ihminen olet
Onko se sitten parempi, että lapsi asuu yli kolmekymppiseksi vanhempiensa luona ja vanhemmat määräävät kaikesta, myös mitä syöt, missä syöt, kenen kanssa liikut, mitä vaatteita käytät ja määrää vielä kotiintuloajatkin? Mamma hoitaa siivoukset, pyykit ja ruuanlaiton eikä yli kolmekymppinen lapsi osaa kuin takapuolensa pyyhkiä.
Asun Englannissa perheessä jossa on 3 aikuista lasta jotka kaikki asuvat vielä kotona. Ei siellä vanhemmat päätä lasten asioista. Mistä ihmeestä olet saanut tällaisen kuvan päähäsi? Noin tapahtuisi korkeintaan suomessa, että vanhemmat luulisivat että kotona asuva lapsi on heidän omaisuuttaan. Siksi varmaan siellä pitääkin muuttaa 16v pois kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain Suomessa: mitä aikaisemmin muutat vanhempiesi luota ja mitä kauemmaksi heistä muutat, niin sitä parempi ihminen olet
Onko se sitten parempi, että lapsi asuu yli kolmekymppiseksi vanhempiensa luona ja vanhemmat määräävät kaikesta, myös mitä syöt, missä syöt, kenen kanssa liikut, mitä vaatteita käytät ja määrää vielä kotiintuloajatkin? Mamma hoitaa siivoukset, pyykit ja ruuanlaiton eikä yli kolmekymppinen lapsi osaa kuin takapuolensa pyyhkiä.
Ei ne nyt missään taida tuolla tavalla määrätä. Ainakin Välimeren maissa, joissa usein on tuota käytäntöä että asutaan vanhempien luona pitkään, kyllä ne täysi-ikäiset ihan itse päättää missä liikkuu ja kenen kanssa, hankkii vaatteensa itse oman maun mukaan, syödäkin saa vapaasti muutakin kuin mitä mamma kokkaa... Ja naispuoliset kyllä oppivat esim. Italiassa hyvinkin nuo kodinhoiton asiat, siitä mammat pitävät huolen. Kulttuurissa on kyllä paljon vielä sitä ajatusta, että ne on naisten töitä, ja siksi pojille ei opeteta eikä heiltä usein vaadita oppimaan noita, jolloin heistä tulee raskaita aviomiehiä työssäkäyville nykyajan naisille.
Vierailija kirjoitti:
Oli muuton syy mikä tahansa, kannattaa välillä asua muuallakin kuin lapsuuden kulmilla. Usein samalle paikkakunnalle koko iäkseen jumahtaneet ovat myös ajatusmaailmaltaan aika jumahtaneita.
Todellakin. Ei tahdo se napanuora vanhempiinkaan katketa koskaan. Ja siihen vielä matalasta koulutustasosta johtuva alemmuus suhteessa heihin, jotka ovat lähteneet nuorina muualle opiskelemaan.
Introvertille ja/tai ujolle voi olla aika yksinäinen kokemus. Itse muutin Turkuun opiskelemaan aikoinaan pieneltä paikkakunnalta, jossa olin asunut. Opiskelin vielä pääainetta, jossa olin ainoa naispuolinen aloittaja sinä vuonna. Eipä sieltä opinnoista löytynyt kavereita, kiusaajia ja naurajia kyllä. Olinkin jo ollut peruskoulussa kiusattu joten olin tottunut ja kestin. Mutta tosiaan, hyvin yksinäistä se oli se koko aika, mitään kavereita tai tuttuja en löytänyt. Baarit ja bileet totesin että ei ole minun juttu, kokeiltuani jokusen kerran. Liikaa meteliä, tungosta, humalaisia, en tykännyt sellaisesta edes nuorena. Tulipahan opiskeltua nopeasti.
En ole kyllä kotipaikkakunnalleni sittemminkään palannut, koska siellä ei ole alani töitä. Helsinkiin lähtö tuli työn perässä opintojen jälkeen ja täällä olen yli 10 vuotta asunut. Ei täältäkään ole yhtään kaveria tai ystävää löytynyt, eikä esim. puolisoakaan. Mutta olen sentään tottunut yksinäisyyteen enkä siitä enää sillä tavalla kärsi, kuin ehkä juhlapyhinä joskus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain Suomessa: mitä aikaisemmin muutat vanhempiesi luota ja mitä kauemmaksi heistä muutat, niin sitä parempi ihminen olet
Onko se sitten parempi, että lapsi asuu yli kolmekymppiseksi vanhempiensa luona ja vanhemmat määräävät kaikesta, myös mitä syöt, missä syöt, kenen kanssa liikut, mitä vaatteita käytät ja määrää vielä kotiintuloajatkin? Mamma hoitaa siivoukset, pyykit ja ruuanlaiton eikä yli kolmekymppinen lapsi osaa kuin takapuolensa pyyhkiä.
Ei ne nyt missään taida tuolla tavalla määrätä. Ainakin Välimeren maissa, joissa usein on tuota käytäntöä että asutaan vanhempien luona pitkään, kyllä ne täysi-ikäiset ihan itse päättää missä liikkuu ja kenen kanssa, hankkii vaatteensa itse oman maun mukaan, syödäkin saa vapaasti muutakin kuin mitä mamma kokkaa... Ja naispuoliset kyllä oppivat esim. Italiassa hyvinkin nuo kodinhoiton asiat, siitä mammat pitävät huolen. Kulttuurissa on kyllä paljon vielä sitä ajatusta, että ne on naisten töitä, ja siksi pojille ei opeteta eikä heiltä usein vaadita oppimaan noita, jolloin heistä tulee raskaita aviomiehiä työssäkäyville nykyajan naisille.
Tyttö- ja poikaystävät saavat vapaasti tulla yöksi ja kavereita voi kutsua viettämään iltaa pitkälle yöhön? No onpas siellä ulkomailla vapaata ja vanhemmat pitkämielisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa tässä riippuvaisuus vanhempien avusta? En ihan saa kiinni. Ihmiset keskimäärin tarvitsevat ja saavat apua toisilta ihmisiltä, olivat ne sitten sukulaisia, ystäviä tai yhteiskunnan rakenteita. Mä muutin kauas vanhemmistani omilleni, mutta sain kyllä vanhemmiltani apua, ja saan edelleen (nykyään asun lähempänä heitä kuin nuorena).
En ole ap, mutta oletan, että hän tarkoittaa varmaan sellaista konkrettista apua: kuskataan tarvittaessa, tullaan laittamaan lamppu kattoon jne. Hyvä esimerkki tältä syksyltä oman lapsen kanssa. Hänellä jäätyi pyörän lukko. Jos olisi ollut samalla paikkakunnalla, sitähän olisi helposti kiikuttanut lapselle lukkosulan (kun mulla sitä on) ja käynyt avaamassa sen lukon. Nyt joutui vain ohjeistamaan, että käy ostamassa ja neuvomaan, miten sen lukon sitten saa auki.
-9
Voi tsiisus että joku kotoaan jo poismuuttanut soittaa äidille/isälle tuollaisessa tilanteessa :D Älypuhelimella olisi itsekin googlannut kahdessa sekunnissa missä vika ja miten kannattaa toimia. No ehkä jos reippaasti alaikäinen Eikä ole tarkoitus pilkata, vaan yllätyin vaan, että jotkut jo muka itsenäistyneet soittelevat vanhemmilleen tuollaisista itse tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain Suomessa: mitä aikaisemmin muutat vanhempiesi luota ja mitä kauemmaksi heistä muutat, niin sitä parempi ihminen olet
Onko se sitten parempi, että lapsi asuu yli kolmekymppiseksi vanhempiensa luona ja vanhemmat määräävät kaikesta, myös mitä syöt, missä syöt, kenen kanssa liikut, mitä vaatteita käytät ja määrää vielä kotiintuloajatkin? Mamma hoitaa siivoukset, pyykit ja ruuanlaiton eikä yli kolmekymppinen lapsi osaa kuin takapuolensa pyyhkiä.
Asun Englannissa perheessä jossa on 3 aikuista lasta jotka kaikki asuvat vielä kotona. Ei siellä vanhemmat päätä lasten asioista. Mistä ihmeestä olet saanut tällaisen kuvan päähäsi? Noin tapahtuisi korkeintaan suomessa, että vanhemmat luulisivat että kotona asuva lapsi on heidän omaisuuttaan. Siksi varmaan siellä pitääkin muuttaa 16v pois kotoa.
No, voihan tuo olla suomalainen erikoisuus, että asunnon omistajat päättävät miten siinä taloudessa asuvat elävät.
Kyllä vanhempien tehtävä on kannustaa lapsia muuttamaan omilleen ja opettelemaan elämiseen tarvittavat asiat mahdollisimman aikaisin aikuis-iän saavutettuaan. Kohentaa nuoren itsetuntoa kun elämänhallinta on kunnossa, pankkiasiat , ihmissuhteet ja opiskelu tai työ hoituu. Kauhistuttaa nuoret aikuiset, jotka eivät opi itsenäisyyteen ja jäävät epävarmoiksi. Eihän sitä kukaan vanhempi halua.