Perheet, joissa lapsille luetaan paljon

Luin lapselle noin 10 ikävuoteen asti joka ilta iltasadun. Luin muutenkin ja pienenä hän halusi katsella, kun piirrän ja kerron tarinaa siitä piirroksesta. Oli varsin hauskaa, kun 2-vuotias toi pöytään paperin ja pyysi, että "äiti piirtää ja puhelee".

Pleikkari söi lukemista, mutta kyllä niitä kirjoja lainattiin kirjastosta ja ostin esimerkiksi kaikki Harry Potterit hänelle.

Lapset on 3- ja 7-vuotiaat, nuorempikin päiväkodissa, eli luetaan pääasiassa iltasatuja. Yleensä 2-3 kuvakirjaa nuoremmalle, vanhempi on ihastunut akuankkoihin ja niitä luetaan usein, joskus muitakin kuvakirjoja. Illassa n. 10-30 min, viikonloppuisin saatetaan lukea päivälläkin ja kirjastoreissun jälkeen tulee luettua enemmänkin. Lainataan pääosin kuvakirjoja, isommalle otan jonkun vähän pidemmänkin tarinan usein mukaan. Yökoulua, Heinähattua ja Vilttitossua tms. Isompi käy myös koulusta kirjastoautolla ja raahaa sieltä lisää luettavaa. Nuorempi tykkää Mikko Mallikkaasta, Miinasta ja Manusta, Pekka Töpöhännästä. Molemmille uppoaa Mauri Kunnaksen kirjat ja Disneyn elokuvien kirjaversiot.

Luin lapsille paljon joka ilta ja päivällä jos halusivat, heillä oli lempikirjat jotka valitsivat itse, ihan pienestä pitäen luin, vauvaikäisten kanssa kuvakirjoja katseltiin.

Lapseni täytti juuri kolme vuotta ja hänen kanssaan luemme paljon. Iltasatuja luemme vuorotellen mieheni kanssa. Meillä on suuri kotikirjasto ja lapsella on oma kirjahylly, mistä lukee (katselee kuvia ja tunnistaa kirjaimia, lukee myös itselleen ääneen kun muistaa tarinan ulkoa) itse kirjoja. Käymme kirjastossa n. kerran viikossa tai parissa ja lainaamme aina kerrallaan lapsen valitsemat viisi kirjaa. Samana päivänä luemme yleensä kaikki kirjat kerralla, mihin kuluu noin tunti.

Iltasadun lisäksi muita yhteisiä lukuhetkiä on melkein päivittäin ja kesto vaihtelee paljon. Iltasadussa kuluu n. 15 minuuttia. Tällä hetkellä suosikkeja ovat Pekka Töpöhäntä, Tove Jansson (Kuka lohduttaisi Nyytiä ja Kuinkas sitten kävikään) ja Siiri-kirjat. Yksi Uppo-Nallekin luettiin luku kerrallaan iltasaduksi ja hienosti hän jaksoi tarinaa kuunnella, vaikka siinä ei ollutkaan noin pienelle ehkä tarpeeksi kuvia.

Me nautimme lukemisesta suuresti. Olen aina lukenut paljon ja olen iloinen, että myös tyttäreni on löytänyt kirjojen hienouden. Ihan odotan sitä aikaa, kun hän on vähän vanhempi ja voimme alkaa lukemaan Astrid Lindgreniä, Pientä Runotyttöä, Tolkienia ja Harry Pottereita.

Hoidan 2-vuotiasta kotona vielä. Monta kertaa päivässä luetaan kirjoja, yleensä aina lapsi pyytää itse minua lukemaan. 😊 Nalle puhin satukirjat, Viiru ja Pesonen, erilaiset kuvasanakirjat, Liberon "mitä sitten tapahtui" -kirja, jne... Ryhmä hau on hänen lemppari tv-ohjelmista ja siitäkin löytyy yksi kirja, lisää täytyy bongailla. Pidän tosi tärkeänä sitä että lapselle luetaan kirjoja jo pienestä pitäen. Miten muuten sanavarasto kehittyisi niin laajaksi?

Lukeminen kannattaa aina

Nelivuotiaanahan lapsi alkaa lukea itse.

Uppp

Noh meillä vasta lapsi 5kk vanha, mutta olen aika alusta saakka pyrkinyt lukemaan ihan mitä vain opuksia vähän kerrallaan ennen iltatoimien tekoa, viitisen minuuttia. Ei paljoa kiinnosta vielä oli sitten kyse vauvojen kirjoista tai Sinuhesta, mutta luempahan kuitenkin. Ehkä vähän vanhemmiten jaksaa jäädä kuuntelemaan "ajatuksen kanssa", kun loppuu kiinnostus varpaisiin eikä ikenet kutise niin paljoa :) pyrin olla ottamatta stressiä asiasta.

Kyllä siihen lukemiseen sellainen reilu tunti päivässä kului. Iän mukaan valittiin se ,mitä luettiin. Pienenä pienille suunnattuja satuja ja kertomuksia esim. Hanhiemon satuaarteesta, Puuhalat ja touhulat, Minttu-kirjat, Aino-kirjat, Mauri Kunnaksen kirjat jne. Isompana Ella- kirjoja, Kuinka kesytön lohikäärmeeni jne. Kolmas/ neljäsluokkalaiselle Lasten Odysseia , Tolkien Taru sormusten Herrasta trilogia jne.  Isompana tehtiin niin, että lapset luki ääneen tietyn määrän sivuja ja sitten aikuinen tietyn määrän.

Todella paljon aikaa ja vaivaa tähän käytettiin ja lopputulema on se, ettei yksikään kolmesta lapsesta lue vapaaehtoisesti yhtään mitään kirjallisuutta. Kaikki ovat nopeita ja hyviä lukijoita ja suoriutuivat hyvin ylioppilaskirjoituksissa ja jatko-opinnoissa. Kiinnostusta kirjallisuutta kohtaan ei vaan ole, mm käy on surullista sillä sekä itselleni ja lasten isälle lukeminen on erittäin antoisa harrastus.

Upp

Lukea voi milloin vain mutta usein se on sellainen rauhoittumisen hetki ennen nukahtamista. Luin lapsille aina iltasadun tai kirjaa pätkissä. Kaikki lindgrenit ja narniat on luettu.

13v lapselle luen edelleen iltaisin maailmankirjallisuuden klassikoita (siis nuorille). Lapseni lukevat paljon ja heillä on isot kirjakaapit täynnä kirjoja ja sarjakuvia. Jos ei kirjat kiinnosta niin klassikkosarjikset ovat hyviä.

Vierailija kirjoitti:

No mä luen lapselleni edelleen ääneen joka ilta, vaikka hän jo 11 v ja osaa itsekin, ja lukee myös itse kirjoja. Pienestä saakka olen lukenut paljon.

Pienenä hittejä oli mm. Kirsi Kunnaksen, Astrid Lindgrenin kirjat ja Tatu&Patut, ja tietokirjat. Nyt luetaan mm. soturikissoja, fantasiaa, Astrid Lindgreniä edelleen.

Meillä myös luettu pitkälle kouluikään, vaikka lukee myös itse kirjoja. Kyllä koululainen nauttii vielä kuunnella,  luetaan monesti illalla kirjaa mitä jatketaan seuraavana iltana.

On paljon sarjoja, mitä on luettu useampi kirja. Esim. Onneli ja Anneli, Ella, Me Rosvolat, Reuhurinteen ala-aste, Kepler62, Maailman viimeiset tyypit.

Mitä kirjoja muilla luetaan? Luettelo yhdessä vai lukeeko lapsi yksin?

Vierailija kirjoitti:

Itse luin lapsena paljon ja luen edelleen. Omalle lapselle luin paljon ja kaikenlaista. Joka ilta. Pienenä oli mukana kirjastossa. No nyt on 10-vuotias eikä lukeminen kiinnosta lainkaan. Ei niin pätkääkään, en tiedä millä tuon saisi innostumaan lukemisesta. Ei pitäisi olla kiinni siitä, että ei kannustettu lukemaan.

Voisiko yhdessä lukea iltaisin kirjaa ennen nukkumaanmenoa? Lapsi lukee yhden sivun, vanhempi muutaman sivun ja taas lapsi yhden.

Ottakaa kirja mikä jatkuu seuraavana iltana.

Meilläkin luettiin paljon lapselle, käytiin kirjastossa ja lapsi luki paljon kun oppi sen taidon. Teini-iässä ei enää kirjat kiinnostaneet eikä nyt nuorena aikuisenakaan lue kirjoja. Eli ei se ahkera lukeminen kotona automaattisesti tee lukutoukkaa. Moni aikuinen vasta vanhemmiten innostuu lukemaan. Siskoni inhosi lapsena lukemista ja vasta 40-vuotiaana innostui kirjojen maailmasta. 

Aika moni aikuinen vaihtanut lukemisen kuunteluun.

Omat lapset jo nuoria aikuisia, mutta luin paljon jo vauvasta lähtien. Aluksi yhdessä kuvakirjoja, myöhemmin satuja ja tarinoita, ikätason mukaisesti. Näkivät myös kotona, että aikuiset lukivat (ja lukevat edelleen) paljon.

Ilokseni lapsistakin luki himolukijoita, lukivat Aku Ankat, Harry Potterit ym. lähes puhki. Ostimme paljon kirjoja, aina oli luettavaa tarjolla. Nyt lukevat aikuisten kirjoja, sekä fiktiota että tietokirjoja, esikoisen suosikki taitaa olla Murakami. 

Opiskelevat yliopistossa eli lukeminen on iso elämää. 

Uskon, että lapsuudenperheellä on suuri vaikutus: minulle luettiin lapsena paljon ja luin paljon, vanhemmat ostivat kirjoja kotiin + lainattiin kirjastosta. Muistan vanhempieni lukeneen aina paljon. 

Joskus mietin, mihin joudun kaikkien näiden  kirjojen kanssa: vanhemmillani on kirjastohuone täynnä kirjoja, klassikoista ammattikirjallisuuteen ja kaikkea siltä väliltä. Itselläni on tuhansia kirjoja, samoin lapsillani (no, ei ehkä vielä tuhansia). 

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin luettiin paljon lapselle, käytiin kirjastossa ja lapsi luki paljon kun oppi sen taidon. Teini-iässä ei enää kirjat kiinnostaneet eikä nyt nuorena aikuisenakaan lue kirjoja. Eli ei se ahkera lukeminen kotona automaattisesti tee lukutoukkaa. Moni aikuinen vasta vanhemmiten innostuu lukemaan. Siskoni inhosi lapsena lukemista ja vasta 40-vuotiaana innostui kirjojen maailmasta. 

Aika moni aikuinen vaihtanut lukemisen kuunteluun.

Ei ehkä tule lukutoukkaa, mutta lapselle ja nuorelle lukemisesta on paljon hyötyä. Sanavarasto kasvaa, se rauhoittaa, oppii empatiataitoja. Ja mitä enemmän nuori lukee niin tulee sujuvammaksi siinä ja ymmärtää paremmin lukemaansa. 

Joten ei turhaan olla huolissaan, kun lapset ja nuoret ei lue. Kuuntelu ei ole sama asia, kuin lukeminen. Myös lähes joka työpaikassa tarvitaan hyvää lukutaitoa. Se pitää opetella lapsena.

Mulla 14 vuotias tykkää vieläkin jos ehdin lukea hänelle illalla 🤭 nuorempana luettiin iltasatu, välillä muutakin mutta tuo oli vakio.  Luettiin mm. kaikki Astrid Lindgrenin kirjat, Risto Räppääjiä,  kaikki Viisikot, kaikki Lasset.

Vierailija kirjoitti:

Emma K. kirjoitti:

Lapsukaisille voisi lukea paljon lakia sen verran kauhukakaroita ovat.

Onhan saduissa aina opetus :)

No juu, nämä Jöröjukka- tyyppiset ja Max ja Moritz on kyllä nykyään mennyt onneksi pois muodista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin luettiin paljon lapselle, käytiin kirjastossa ja lapsi luki paljon kun oppi sen taidon. Teini-iässä ei enää kirjat kiinnostaneet eikä nyt nuorena aikuisenakaan lue kirjoja. Eli ei se ahkera lukeminen kotona automaattisesti tee lukutoukkaa. Moni aikuinen vasta vanhemmiten innostuu lukemaan. Siskoni inhosi lapsena lukemista ja vasta 40-vuotiaana innostui kirjojen maailmasta. 

Aika moni aikuinen vaihtanut lukemisen kuunteluun.

Ei ehkä tule lukutoukkaa, mutta lapselle ja nuorelle lukemisesta on paljon hyötyä. Sanavarasto kasvaa, se rauhoittaa, oppii empatiataitoja. Ja mitä enemmän nuori lukee niin tulee sujuvammaksi siinä ja ymmärtää paremmin lukemaansa. 

Joten ei turhaan olla huolissaan, kun lapset ja nuoret ei lue. Kuuntelu ei ole sama asia, kuin lukeminen. Myös lähes joka työpaikassa tarvitaan hyvää lukutaitoa. Se pitää opetella lapsena.

Se on myös ennaltaehkäisevää terapiaa, sanoisin. Turvallisessa tilassa aikuisen ksinalossa voi opetella käsitelemään pelottaviakin tunteita. Toki ei liian pelottavia, riippuu lapsesta ja ikävaiheesta.