Joulupuu-toiveet, miten joku kehtaa toivoa jotain uutta jopoa tai iPhonea?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on taas niin tätä. Keskituloiset eivät mukamas kuluta mitään, vaan elävät vaatimattomammin kuin köyhät ikään. Heidän lapsensa ovat myös kulutuksen yläpuolella ja saavat lahjaksi vain jotain pientä ja vaatimatonta. Keskutuloinen on näin ollen parempi köyhäkin, kuin köyhä itse. Älkää nyt oikeasti viitsikö.

Niin, keskituloiset ei tasan osta lapselle mitään ökyluuria koska se on turha, eikä ole erityistä tarvetta osallistua siihen kilpavarastuluun. Ja koska keskituloiset haluavat lapsistaankin pärjääviä, he eivät opeta että unelmat on jotakin muotikrääsää jonka muut lahjoittavat, keskituloiset haluavat opettaa lapsilleen ihan muuta.

Meillä lapselle tarjottiin mahdollisuutta joko kalliimpaan luuriin tai sitten halvempaan luuriin ja loput harrastukseen, ja lapsi itse valitsi reilun satkun luurin ja harrastuksen. ja lapsi oppi, siinä missä se ökyluurin saanut ei oppinut mitään hyvää.

Ihan niin, ihan niin. Uskotko tuota itsekään? Keskiluokan elintaso on noussut huimasti siitä kun minä olin lapsi ja teini. Minä elin keskiluokkaisen lapsuuden, mutta nykyään se olisi vaatimaton se elintaso mikä meillä oli. Nimenomaan keskiluokka harjoittaa kilpavarustelua, pitää olla tietyt jutut koska, no, ne nyt vain kuuluvat asiaan. Ja pitää erottautua pienituloisista duunareista.

Älkää nyt oikeasti viitsikö väittää, että keskiluokka ei kuluttaisi, se todellakin kuluttaa, toki poikkeuksiakin on mutta noin yleisesti ottaen. Olen joskus oikein ihmetellyt kuinka ihmisillä on varaa sellaiseen elintasoon kuin heillä on, kun tosiaan nyt puhutaan _keski_luokasta eikä niistä tosi suurituloisista.

Näin juuri. Kukaan ei oikeasti voi väittää, että kaikki kauppakeskukset, merkkituotteet, Black Fridayt yms ovat olemassa vain jotain marginaalisia ökyrikkaita ja sossuasiakkaita varten. Ja maapallon kantokyky on vaarassa nimenomaan keskiluokan kulutusjuhlan takia.

Suurimmalle osalle noista perheistä pitäisi antaa kondomeja.

Näissä jouluavuissa ammatikseen kättä ojentaville romaneille ja työhaluttomille jättiperheellisille on turha lahjoittaa mitään. Mahdollistaa vain sukupolvesta toiseen jatkuvan sossutukielämän.

Vierailija kirjoitti:

Huomaatteko, miten eri tavoin suhtaudumme köyhiin ja rikkaisiin?

Köyhän lapsen on oltava säästeliäs, ahkera ja vähään tyytyväinen. Hän ei saa edes toivoa mitään kallista. Tunnollisesti pitää opiskella ja vasta itse ansaitsemilla rahoilla voi ehkä ostaa jotain.

Entä varakas lapsi? Hän voi pitää kaikkea itsestään selvänä. Koulussa voi lyödä lekkariksi, ei tarvi pingottaa, voi kiusata muita ja haistatella rauhassa. Hänelle kaikki on luvallista, hänen ei tarvi olla tunnollinen ja ahkera, koska vanhemmilla on rahaa.

Ei ihme, että rikkaiden lapset ovat pahimpia koulukiusaajia.

Miksi menettelemme näin? Rikkaalle emme mahda mitään, jännitän viis veisaa meistä. Köyhä on se, joka on nöyryytettävissä.

Kauheinta, mitä tämä aiheuttaa laajemmin yhteiskunnassa.

Minä olen sitä sanonut jo monta kertaa, että minusta lapselle - myös rikkaan perheen lapselle - pitäisi opettaa kohtuutta. On hirveä karhunpalvelus totuttaa lapsi kalliisiin ylellisiin lahjoihin ja pitämään niitä itsestäänselvinä.

Mutta toki on selvää, että kuten muussakaan elämässä, niin joulunakaan ei köyhät lapset saa samaa mitä rikkaat. Ei ole mitään "oikeutta" saada samaa, jos kerran koti on köyhä. Jos pitää lahjoja pyytää hyväntekeväisyydestä, niin minusta ei ole korrektia toivoa todella kalliita lahjoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi haaveita pitäisi rajoittaa?

Toki toive suklaalevystä ja paketillisesta tamponeita toteutetaan todennäköisemmin kuin se iPhone, se pitäisi kaikkien tajuta.

Ei ole Jumala kerjäläispojalta suuria unelmia kieltänyt. Näin tapasi mummuni lausua, kun jonkun suunnitelmat lähti liikaa laukalle.

Ei haaveita pidäkään rajoittaa. Mutta onhan se tolkuttoman rajoittunutta, jos lapsi ei osaa muusta haaveilla kuin kalliista SE-romusta tai ajokelvottomista polkupyöristä.

Kun heti ketjun alkuun selitettiin että nämä lapset ovat kokeneet niin paljon pettymyksiä, että vain joululahjahaaveet tuovat vähän keijupölyä elämään. Eli eivät siis ilmeisesti haaveile mistään muusta kuin joululahjoista, koskaan.

Normaalin lapsen haaveet ovat sellaisia, että niistä ei edes VOI tulla pettymystä, koska ne tapahtuvat haaveiden taikamaassa. En minä ainakaan ikinä haaveillut mistään arkitodellisuuden jutuista, tylsäähän se olisi ollut. Vaikka käytinkin siskon ja serkkujen vanhoja ja osin paikattujakin vaatteita, ei tullut mieleenikään tuhlata hyvää haaveiluenergiaa uusista vaatteista haaveiluun.

Miksi oletus on, että jos haluaisi iPhonen tai Jopon, ei sitten haaveile mistään muusta? 

Vierailija kirjoitti:

Koska joidenkin mielestä myös köyhien perheiden lapsilla on oikeus pyytää samoja lahjoja kuin muutkin lapset pyytävät, sen sijaan että toivoisivat sukkia ja hygieniatarvikkeita, jotka on normaalin elämän perusedellytyksiä, ei lahjoja

Ihmeellinen ajatus, että ihminen, lapsi tai aikuinen, kuvittelisi automaattisesti itselleen kuuluvan kaiken sen, mitä jollain muullakin on.

Ei kenellekään kuulu yhtään mikään lähtökohtaisesti. Joku saa ahkeruudella, joku saa onnella, joku ei saa vaikka mitä tekisi. Tämä on luonnon laki, ja jokaisen soisi tulla kasvatetuksi kiitolliseksi ja nöyräksi.

Nöyräksi siinä mielessä että mihinkään (materiaan) ei ole lähtökohtaisesti "oikeutta", ja kiitolliseksi siitä, että jotain saa siitäkin huolimatta.

Mikään tavara, rahamäärä tai valta ei tule koskaan tyydyttämään sellaista henkilöä, jok ei ole oppinut edellä mainittuja.

Toisin sanoen lapselle on tärkeämpi ja määrättömästi rikkaampi asia oppia nuo arvot, kuin saada jopo tai iPhone, ja ens jouluna sitten taas uudet romut tilalle kun vanhat ei tuonutkaan sitä autuutta ja onnea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä moni puolustaa sitä, että köyhäkin saa toivoa mitä haluaa jne. Joo, toki saa, vaan onko parempi toivoa mahdottomia ja sitten pettyä, vaiko toivoa kohtuudella ja ilahtua? Vrt. harvalla tässä taloustilanteessa on mahdollisuutta ostaa tuntemattomalle jouluksi uusin iPhone tai oma hevonen, mutta sellainen reilun satasen kännykkä tai ratsastustunti onkin jo realistinen pyyntö.

Kyllä aikuiset voisivat vähän soveltaa noita toiveita. Aina sanotaan että älä sitten osta, nämä on tarkoitettu varakkaille toteutettaviksi, vaan kuinka paljon niitä varakkaita oikein tässä maassa enää on jäljellä..?

En tiedä Suomen laajuisesti, mutta ainakin täällä päin on myös neuvo, ettå voi osallistua jollain summalla ja nuo joulupuu-järjestäjät sitten ostavat kerätyillä rahoilla niitä toiveita, mitä ei kukaan toteuta "kimpparahoituksella".

Minusta näissä voisi hyvin olla joku max euromäärä vähän eri eri ikäryhmille, kyllähän se on ihan olennainen osa lapsen kasvamista, että oppii miettimään mitä milläkin rahasummalla saa.

Noh, itse lahjoitin ja lahjoitan tavaraa turvakotiin ja tietenkin Ukrainalaisille lapsille talvivaatteita.

Olen ollut mukana miettimässä Joulupuu-keräyksen saajia ja viemässä niitä lahjoja perheille. Sosiaalityössä näkee lapsiperheköyhyyttä aitiopaikalta.

Miksi ei voi olla euromäärää toiveelle? Siksi että lapset toivovat niin eri asioita. Yhden onni on luistimet, toisen taas Brion vauvalelu ja kolmannen pääsy elokuviin, neljäs haluaa ehkä piirtää ja toivoo paperia ja kyniä. Perheellä saattaa olla myös toiveena toppatakit kaikille lapsille. Jos lapsia on monta, ei ole mitenkään harvinaista, että pakkasen tultua toppatakki puuttuu, kiristää tai se on rikki. Näitä toiveita hankitaan usein lahjoitusvaroilla.

En ole vienyt yhtään iPhonea enkä jopoa kenellekään. Jääkiekkomailoja on sen sijaan tullut kuljetettua runsaasti. Nuoren (11-17v.) suosituimpia lahjoja vuodesta toiseen ovat erilaiset kosmetiikat, esim. shampoo + hoitoaine tai suihkugeeliä ja deodoranttia, ihovoiteita, kynsilakkaa yms. Sellainen vinkki, että jos ostat puhtauteen tarkoitettuja tuotteita, sinne pakettiin voisi sujauttaa myös esim. käsipyyhkeen tai miksei vähän isommankin pyyhkeen. Vähävaraisilla perheillä on usein pulaa myös pyyhkeistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On aivan älytöntä.

Meillä ei ollut rahasta varsinaisesti pulaa, mutta lahjatoiveiden piti olla silti aika vaatimattomia. Saman linjan olen pitänyt omien lasten kanssa.

En todellakaan ostaisi omallekaan lapselle joululahjaksi iPhonea, saati ventovieraalle.

Mikset ostaisi?

Koska se on turhake, ja rahan voi käyttää paljon paremminkin, eikä kukaan oikeasti tarvitse sellaista. Enkä ikinä opettaisi lapselleni kerjäämään tuollaista, tai kerjäämistä muutenkaan. Jos haluaa jotakin tarpeetonta, se pitää ansaita itse.

Itse sanoit ettet edes kuulu niihin, jotka Joulupuu-keräyksestä voisivat hyötyä, joten et varmasti ymmärrä mitä on kun on puutetta vähän kaikesta ja sitä halvempaakaan puhelinta ei voi ostaa ilman osamaksua. Hyväntekeväisyyskampanja lasten joululahjoille ei sitäpaitsi ole kerjäämistä.

Miten on varaa maksaa osamaksut, muttei säästää ennalta? Tyypillinen köyhä, ei osaa käyttää rahaa, ja iphone pitäisi saada ja tietenkin ilmaiseksi ja vaivaa näkemättä. Ja opetat saman lapsellesikin, että sen pyytämisen sijaan luksusjutut ansaitaan itse. 

Koska housut ja kengät ovat rikki, pyörästä puhkesi kumi, uusi talvitakkikin pitäisi saada, sängystä on vielä 3 erää jäljellä, bussikortti on tyhjä, jääkaapissa on vain valo jne. Vuosien köyhyys on tosi paha kierre. Sieltä pääsee pois vain jos pääsee palkansaajaksi ja sitähän ei Suomessa tapahdu. Töihin ei pääse millään ilveellä ja todella, myös köyhä tarvitsee maksaa ihan koko kuukauden kulut, joten osa-aika työ ei auta. Toimeentulotukea ei saa jos saa saman verran palkkana eli tulos on plus miinus nolla. Täydellä palkalla taas pääsee pois köyhyydestä, mutta sitähän ei köyhille suoda. Todella moneen työpaikkaan vaaditaan vähintään ajokortti tai jopa oma auto. Sillä varmistetaan, että työpaikkaan tulee työntekijä "kunnon perheestä". Työ itsessään ei välttämättä korttia vaadi.

Eli tuet pois köyhiltä niin ihmeesti helpottaa? Ok mulle, minä sain töitä juuri niin että otin osa-aikaisen paikan jossa sai saman kuin tuet oli,  ja kun jo olin töissä, sain sitten sen kokoaikaisen. Köyhältä tämä ei onnistu, tiedän. 

Työttömiä on kaupoissa hyllyttämässä tavaroita työmarkkinatuella 560 netto kuukaudessa ja kulukorvaus 9 euroa/ työpäivä ja löytyy kelan sivuilta nimellä työkokeilu, jos ei mene niin tulee karenssi.

Voitteko kuvitella, että hoitajilla on rahaa ulkomaanmatkoihin, mutta he on niin ahneita, että menivät lakkoon ja pyysivät lisää palkkaa

Valtio maksaa työmarkkinatuen ja kauppias kerää itselleen voitot.

Ilmeisesti nyt on suunnitteilla, että yhdistyksiltä vähennetään palkkatukea ja lisätään yksityisen puolen yrityksille. Kaikki on vuorollaan 6 kuukautta kaupassa töissä, valtio maksaa puolet palkasta.

Haha, onneksi minun palkkatukikauteni on jo käytetty. Loppui eilen.

Vierailija kirjoitti:

Köyhä koti voi olla myös kulttuurikoti, jossa lapsille opetetaan niin rahankäyttöä kuin käytöstapojakin. Moni köyhä lapsi on myös lahjakas ja opiskelee määrätietoisesti.

Varakas koti taas voi olla öykkärikoti, jossa lapset oppii väärät asenteet, kaikki mulle heti nytja muut ei oo ihmisiäkään.

Raha ei tee eroa, vaan se, mitä on korvin välissä.

yleensä nämä kulttuuriihmiset on aina käsi ojossa rikkaiden rahoja kyttäämässä, jos ittensä elättäs ni mikäs siin.

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa! Olen niin odottanut näitä ketjuja. Kyllä ei joulu tunnu joululta, ellei edeltävää kuukautta saa lukea vauvikselta "köyhien törkeät pyynnöt ja yleinen avuttomuus" -ketjuja.

Oikeasti nämä on ihan parasta viihdettä. Besserwisserit wisseröi ja selittäjät selittää, samoja repliikkejä sivu toisensa perään.

Hehheh..odottelen kyytiä ja tämä ketju on parasta viihdettä. Kuolen nauruun.

Kun kilvan annetaan ymmärtää jokainen itse olevan miljönääri ja kuinka heidän kakaransa ei merkkituotteita kinua vaan tyytyy siihen isoisoisän simpukkakännykkään ja ollaan niin helv. täydellisiä ja hyviä.

Lisää kommenteja, lento on myöhässä.

Vierailija kirjoitti:

Suurimmalle osalle noista perheistä pitäisi antaa kondomeja.

Ehkä jossain eri kampanjassa, lapsille en niitä lahjapakettiin laittaisi ja kondomi ei kyllä jälkiehkäisyksi kelpaa, jos se kohdun hedelmä on jo lahjansaanti-ikäinen.

Tietenkin nämä lapset toivovat joulupuukeräyksestä sitä mitä vanhemmiltaan eivät voi saada.

Miksi he toivoisivat sukkia tai jotain muuta sellaista minkä voivat saada muutenkin. Ei sellainen lapsesta tunnu lahjalta. Eivät kaikki aikuisetkaan ilahdu jos saavat lahjaksi 20 euron lakanan tai sen kaikkein halvimman kattilan.

Itse sain lapsensa lahjaksi sukkia ja alusvaatteita. Juuri sellaisia mitä saa muutenkin joka tapauksessa. Eivät ne lahjoilta tuntuneet. Varmaan niistä kuitenkin vanhemmille tuli hyvä mieli kun jotain pystyivät antamaan. Ymmärsin kyllä ettei meillä ollut paljon rahaa enkä valittanut lahjoistani.

Mitään kallista en edes uskaltanut toivoa ja olin aidosti iloinen siitä ainoasta kovasta paketista jonka sain. Sillä ei ollut isommin merkitystä oliko se kova paketti joku kaunis lasten saippua tai tai palapeli. Se kova paketti tuntui lahjalta, sillä se oli spesiaalia, jotain mitä ei muuten saisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaatteko, miten eri tavoin suhtaudumme köyhiin ja rikkaisiin?

Köyhän lapsen on oltava säästeliäs, ahkera ja vähään tyytyväinen. Hän ei saa edes toivoa mitään kallista. Tunnollisesti pitää opiskella ja vasta itse ansaitsemilla rahoilla voi ehkä ostaa jotain.

Entä varakas lapsi? Hän voi pitää kaikkea itsestään selvänä. Koulussa voi lyödä lekkariksi, ei tarvi pingottaa, voi kiusata muita ja haistatella rauhassa. Hänelle kaikki on luvallista, hänen ei tarvi olla tunnollinen ja ahkera, koska vanhemmilla on rahaa.

Ei ihme, että rikkaiden lapset ovat pahimpia koulukiusaajia.

Miksi menettelemme näin? Rikkaalle emme mahda mitään, jännitän viis veisaa meistä. Köyhä on se, joka on nöyryytettävissä.

Kauheinta, mitä tämä aiheuttaa laajemmin yhteiskunnassa.

Minä olen sitä sanonut jo monta kertaa, että minusta lapselle - myös rikkaan perheen lapselle - pitäisi opettaa kohtuutta. On hirveä karhunpalvelus totuttaa lapsi kalliisiin ylellisiin lahjoihin ja pitämään niitä itsestäänselvinä.

Mutta toki on selvää, että kuten muussakaan elämässä, niin joulunakaan ei köyhät lapset saa samaa mitä rikkaat. Ei ole mitään "oikeutta" saada samaa, jos kerran koti on köyhä. Jos pitää lahjoja pyytää hyväntekeväisyydestä, niin minusta ei ole korrektia toivoa todella kalliita lahjoja.

Kukaan järkevä vanhempi ei opeta lastaan siihen, että mitä tahansa voi saada mitä haluaa. Ei ole tulotasosta kysymys vaan ihan vaan siitä, osaako ja haluaako kasvattaa lastaan. Tuommoinen rikkaan perheen lellipentu, joka saa kaiken ja on tottunut vaatimaan on ihan sietämätön lapsi. Ja siitä tulee rasittava aikuinen myös, yhtä lailla rahankäyttötaidot ja suhteellisuudentaju hukassa kuin sillä köyhän perheen lapsella, joka ei opi ymmärtämään rahan arvoa ja sitä mistä rahat tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaatteko, miten eri tavoin suhtaudumme köyhiin ja rikkaisiin?

Köyhän lapsen on oltava säästeliäs, ahkera ja vähään tyytyväinen. Hän ei saa edes toivoa mitään kallista. Tunnollisesti pitää opiskella ja vasta itse ansaitsemilla rahoilla voi ehkä ostaa jotain.

Entä varakas lapsi? Hän voi pitää kaikkea itsestään selvänä. Koulussa voi lyödä lekkariksi, ei tarvi pingottaa, voi kiusata muita ja haistatella rauhassa. Hänelle kaikki on luvallista, hänen ei tarvi olla tunnollinen ja ahkera, koska vanhemmilla on rahaa.

Ei ihme, että rikkaiden lapset ovat pahimpia koulukiusaajia.

Miksi menettelemme näin? Rikkaalle emme mahda mitään, jännitän viis veisaa meistä. Köyhä on se, joka on nöyryytettävissä.

Kauheinta, mitä tämä aiheuttaa laajemmin yhteiskunnassa.

Minä olen sitä sanonut jo monta kertaa, että minusta lapselle - myös rikkaan perheen lapselle - pitäisi opettaa kohtuutta. On hirveä karhunpalvelus totuttaa lapsi kalliisiin ylellisiin lahjoihin ja pitämään niitä itsestäänselvinä.

Mutta toki on selvää, että kuten muussakaan elämässä, niin joulunakaan ei köyhät lapset saa samaa mitä rikkaat. Ei ole mitään "oikeutta" saada samaa, jos kerran koti on köyhä. Jos pitää lahjoja pyytää hyväntekeväisyydestä, niin minusta ei ole korrektia toivoa todella kalliita lahjoja.

Kukaan järkevä vanhempi ei opeta lastaan siihen, että mitä tahansa voi saada mitä haluaa. Ei ole tulotasosta kysymys vaan ihan vaan siitä, osaako ja haluaako kasvattaa lastaan. Tuommoinen rikkaan perheen lellipentu, joka saa kaiken ja on tottunut vaatimaan on ihan sietämätön lapsi. Ja siitä tulee rasittava aikuinen myös, yhtä lailla rahankäyttötaidot ja suhteellisuudentaju hukassa kuin sillä köyhän perheen lapsella, joka ei opi ymmärtämään rahan arvoa ja sitä mistä rahat tulee.

Ei välttämättä. Itse olen kotoisin varakkaasta perheestä ja sain kyllä melkein kaiken mitä halusin ja sellaistakin, mitä en keksinyt haluta. Ei minusta mitään kerskakuluttajaa kasvanut. Ostan vaatteista ison osan kirppikseltä, en harrasta shoppailua, koti on aika vaatimattomasti sisustettu... Omia aivojakin voi nimittäin käyttää.

Vierailija kirjoitti:

Huomaatteko, miten eri tavoin suhtaudumme köyhiin ja rikkaisiin?

Köyhän lapsen on oltava säästeliäs, ahkera ja vähään tyytyväinen. Hän ei saa edes toivoa mitään kallista. Tunnollisesti pitää opiskella ja vasta itse ansaitsemilla rahoilla voi ehkä ostaa jotain.

Entä varakas lapsi? Hän voi pitää kaikkea itsestään selvänä. Koulussa voi lyödä lekkariksi, ei tarvi pingottaa, voi kiusata muita ja haistatella rauhassa. Hänelle kaikki on luvallista, hänen ei tarvi olla tunnollinen ja ahkera, koska vanhemmilla on rahaa.

Ei ihme, että rikkaiden lapset ovat pahimpia koulukiusaajia.

Miksi menettelemme näin? Rikkaalle emme mahda mitään, jännitän viis veisaa meistä. Köyhä on se, joka on nöyryytettävissä.

Kauheinta, mitä tämä aiheuttaa laajemmin yhteiskunnassa.

Suomessa on tosi vähän niin rikkaita, että jälkikasvukin eläisi suvun rahoilla. On niitä, mutta todella, todella vähän.

Täällä 50-60pros saa elinikänään enemmän julkisista varoista kuin maksaa itse veroja. 20-30pros plus miinus nolla ja 10-20pros maksaa enemmän veroa kuin saa verovaroista. Näistä nettomaksajistakin vain pieni osa on kunnolla varakkaita.

Käytännössä täällä keskiluokka tai ylempi keskiluokka pyörittää maata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaatteko, miten eri tavoin suhtaudumme köyhiin ja rikkaisiin?

Köyhän lapsen on oltava säästeliäs, ahkera ja vähään tyytyväinen. Hän ei saa edes toivoa mitään kallista. Tunnollisesti pitää opiskella ja vasta itse ansaitsemilla rahoilla voi ehkä ostaa jotain.

Entä varakas lapsi? Hän voi pitää kaikkea itsestään selvänä. Koulussa voi lyödä lekkariksi, ei tarvi pingottaa, voi kiusata muita ja haistatella rauhassa. Hänelle kaikki on luvallista, hänen ei tarvi olla tunnollinen ja ahkera, koska vanhemmilla on rahaa.

Ei ihme, että rikkaiden lapset ovat pahimpia koulukiusaajia.

Miksi menettelemme näin? Rikkaalle emme mahda mitään, jännitän viis veisaa meistä. Köyhä on se, joka on nöyryytettävissä.

Kauheinta, mitä tämä aiheuttaa laajemmin yhteiskunnassa.

Minä olen sitä sanonut jo monta kertaa, että minusta lapselle - myös rikkaan perheen lapselle - pitäisi opettaa kohtuutta. On hirveä karhunpalvelus totuttaa lapsi kalliisiin ylellisiin lahjoihin ja pitämään niitä itsestäänselvinä.

Mutta toki on selvää, että kuten muussakaan elämässä, niin joulunakaan ei köyhät lapset saa samaa mitä rikkaat. Ei ole mitään "oikeutta" saada samaa, jos kerran koti on köyhä. Jos pitää lahjoja pyytää hyväntekeväisyydestä, niin minusta ei ole korrektia toivoa todella kalliita lahjoja.

Kukaan järkevä vanhempi ei opeta lastaan siihen, että mitä tahansa voi saada mitä haluaa. Ei ole tulotasosta kysymys vaan ihan vaan siitä, osaako ja haluaako kasvattaa lastaan. Tuommoinen rikkaan perheen lellipentu, joka saa kaiken ja on tottunut vaatimaan on ihan sietämätön lapsi. Ja siitä tulee rasittava aikuinen myös, yhtä lailla rahankäyttötaidot ja suhteellisuudentaju hukassa kuin sillä köyhän perheen lapsella, joka ei opi ymmärtämään rahan arvoa ja sitä mistä rahat tulee.

Ei välttämättä. Itse olen kotoisin varakkaasta perheestä ja sain kyllä melkein kaiken mitä halusin ja sellaistakin, mitä en keksinyt haluta. Ei minusta mitään kerskakuluttajaa kasvanut. Ostan vaatteista ison osan kirppikseltä, en harrasta shoppailua, koti on aika vaatimattomasti sisustettu... Omia aivojakin voi nimittäin käyttää.

Ei välttämättä ole kyse vain kulutuksesta, varsinkin jos se ei sinua kiinnosta. Entä miten käsittelet muita pettymyksiä elämässä? Miten kestät sen jos et saakaan sitä työpaikkaa/miestä/naista/opiskelupaikkaa tms. minkä haluaisit? Se kertoo kasvatuksen onnistumisesta enemmän kuin kulutustottumukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska joidenkin mielestä myös köyhien perheiden lapsilla on oikeus pyytää samoja lahjoja kuin muutkin lapset pyytävät, sen sijaan että toivoisivat sukkia ja hygieniatarvikkeita, jotka on normaalin elämän perusedellytyksiä, ei lahjoja

Miksi se malli pitää ottaa juuri kaikkein varakkaimmilta?

Monet varakkaat perheet ovat tarkkoja rahan kanssa. Jos lapsi voi saada sukulaisperheestä omaksi tai lainaksi vanhanmalliset käytetyt sukset, niin kyllä varakas perhe voi ottaa ne lapsensä käyttöön. Varakkaan perheen lapsella voi toki olla kallis harrastus tai hyvälaatuisia alliita vaatteita, mutta niillä ei varsinaisesti kehuskella.

Moniko teistä moite kirjoittajista on elänyt köyhän lapsuuden ?

Minä olen ja ymmärrän erittäin hyvin lapsia ja nuoria kun pyytävät näitä kalliita lahjoja ! Koulu maailma on raaka, siellä rikkaiden lapset esittelevät hienoja puhelimia, huppareita, farkkuja ja reppuja.

Miten selität lapselle / nuorelle että maailma ei ole kiva paikka? Vain toiset saa kivoja asioita !

Ja jäljen köyhyys jättää, vielä nytkin vanhana kun ajan ruoskalla annan mennä jos hieno auto tulee eteen stop tai kolmio merkin takaa !

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaatteko, miten eri tavoin suhtaudumme köyhiin ja rikkaisiin?

Köyhän lapsen on oltava säästeliäs, ahkera ja vähään tyytyväinen. Hän ei saa edes toivoa mitään kallista. Tunnollisesti pitää opiskella ja vasta itse ansaitsemilla rahoilla voi ehkä ostaa jotain.

Entä varakas lapsi? Hän voi pitää kaikkea itsestään selvänä. Koulussa voi lyödä lekkariksi, ei tarvi pingottaa, voi kiusata muita ja haistatella rauhassa. Hänelle kaikki on luvallista, hänen ei tarvi olla tunnollinen ja ahkera, koska vanhemmilla on rahaa.

Ei ihme, että rikkaiden lapset ovat pahimpia koulukiusaajia.

Miksi menettelemme näin? Rikkaalle emme mahda mitään, jännitän viis veisaa meistä. Köyhä on se, joka on nöyryytettävissä.

Kauheinta, mitä tämä aiheuttaa laajemmin yhteiskunnassa.

Minä olen sitä sanonut jo monta kertaa, että minusta lapselle - myös rikkaan perheen lapselle - pitäisi opettaa kohtuutta. On hirveä karhunpalvelus totuttaa lapsi kalliisiin ylellisiin lahjoihin ja pitämään niitä itsestäänselvinä.

Mutta toki on selvää, että kuten muussakaan elämässä, niin joulunakaan ei köyhät lapset saa samaa mitä rikkaat. Ei ole mitään "oikeutta" saada samaa, jos kerran koti on köyhä. Jos pitää lahjoja pyytää hyväntekeväisyydestä, niin minusta ei ole korrektia toivoa todella kalliita lahjoja.

Kukaan järkevä vanhempi ei opeta lastaan siihen, että mitä tahansa voi saada mitä haluaa. Ei ole tulotasosta kysymys vaan ihan vaan siitä, osaako ja haluaako kasvattaa lastaan. Tuommoinen rikkaan perheen lellipentu, joka saa kaiken ja on tottunut vaatimaan on ihan sietämätön lapsi. Ja siitä tulee rasittava aikuinen myös, yhtä lailla rahankäyttötaidot ja suhteellisuudentaju hukassa kuin sillä köyhän perheen lapsella, joka ei opi ymmärtämään rahan arvoa ja sitä mistä rahat tulee.

Ei välttämättä. Itse olen kotoisin varakkaasta perheestä ja sain kyllä melkein kaiken mitä halusin ja sellaistakin, mitä en keksinyt haluta. Ei minusta mitään kerskakuluttajaa kasvanut. Ostan vaatteista ison osan kirppikseltä, en harrasta shoppailua, koti on aika vaatimattomasti sisustettu... Omia aivojakin voi nimittäin käyttää.

Ei välttämättä ole kyse vain kulutuksesta, varsinkin jos se ei sinua kiinnosta. Entä miten käsittelet muita pettymyksiä elämässä? Miten kestät sen jos et saakaan sitä työpaikkaa/miestä/naista/opiskelupaikkaa tms. minkä haluaisit? Se kertoo kasvatuksen onnistumisesta enemmän kuin kulutustottumukset.

Onkohan tähän oikea vastaus nyt se, että "minua ainakaan ei haittaa mikään, vaan pääsen kaikista vastoinkäymisistä helposti yli, koska olen saanut niin hyvät eväät elämään - niinpä rakkauden menettäminen ei tuntunut missään, ei edes läheisten kuolema oikeastaan, koska olen jo lapsena tottunut käsittelemään pettymyksiä"?

Vierailija kirjoitti:

Koska joidenkin mielestä myös köyhien perheiden lapsilla on oikeus pyytää samoja lahjoja kuin muutkin lapset pyytävät, sen sijaan että toivoisivat sukkia ja hygieniatarvikkeita, jotka on normaalin elämän perusedellytyksiä, ei lahjoja

Ei talvisten lapsetkaan saa mitään luksusta - hyvin rikkaiden vain. Niitä on vähän