Joulupuu-toiveet, miten joku kehtaa toivoa jotain uutta jopoa tai iPhonea?

Ostakaa mieluummin Ukrainaan talvivaatteita lapsille tai makuupussi

Vierailija kirjoitti:

Huomaatteko, miten eri tavoin suhtaudumme köyhiin ja rikkaisiin?

Köyhän lapsen on oltava säästeliäs, ahkera ja vähään tyytyväinen. Hän ei saa edes toivoa mitään kallista. Tunnollisesti pitää opiskella ja vasta itse ansaitsemilla rahoilla voi ehkä ostaa jotain.

Entä varakas lapsi? Hän voi pitää kaikkea itsestään selvänä. Koulussa voi lyödä lekkariksi, ei tarvi pingottaa, voi kiusata muita ja haistatella rauhassa. Hänelle kaikki on luvallista, hänen ei tarvi olla tunnollinen ja ahkera, koska vanhemmilla on rahaa.

Ei ihme, että rikkaiden lapset ovat pahimpia koulukiusaajia.

Miksi menettelemme näin? Rikkaalle emme mahda mitään, jännitän viis veisaa meistä. Köyhä on se, joka on nöyryytettävissä.

Kauheinta, mitä tämä aiheuttaa laajemmin yhteiskunnassa.

ero on siinä, että näille rikkaille muksuille ostaa vanhemmat pelit ja vehkeet itse. Köyhä olettaa saavansa ne toivomalla, same same but different. Monesti rikkaissa perheissä saattaa olla lapsille aika kovat vaatimukset koulumenestyksestä, jotta tietty elintaso säilyy. Joukkoon mahtuu monenlaista, varmaan näitä öykkäreitäkin. Töitä joutuu menestyksen ja taloudellisen mielenrauhan eteen tekemään myös se keskituloinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jouluna köyhien perheiden lapsille annetaan vapaus toivoa. He eivät ikinä voi toivoa mitään, koska ymmärtävät perheen tilanteen. Oikeasti nämä lapset ovat onnellisia vaikka kuukautissiteistä, mutta eikö ole oikeudenmukaista edes kerran vuodessa antaa lapselle mahdollisuus unelmoimiseen?

Ilman unelmia lapsiperheköyhyys periytyy entistä voimakkaammin.

Hieman näköalanottokykyä ja empatiaa ainaisen tuomitsemisen sijaan. Sitä nämä lapset ja perheet kokee elämässään päivästä toiseen ihan tarpeeksi.

No ei kenenkään tarvitse unelmoida iphonesta. Tai saa toki unelmoida, mutta siinä kohtaa pitää vanhemman kyllä selittää muutama tosiasia. Ei kukaan osta tuollaista ventovieraalle, ja sitten ei ehkä saa mitään kohtuullistakaan. Sidepaketin ja iphonen välissä on aika paljon vaihtoehtoja.

Kyseessä ei ole se, että lapsi oikeasti kuvittelee saavansa sen. Se iPhonen toivominen on kuin joulupukille kirjeen kirjoitus. Lapsi on saanut luvan puhaltaa toiveen keijupölynä ilmaan. Kokea taikaa. Se lapsi on toivonut muutakin, paljon vaatimattomampaa.

Sitten nuo toiveet voikin nakata roskakoriin suoraan. Ihmettelen kyllä lapsen vanhempia, jotka eivät yhtään rajoita tuollaisia toiveita.

Ja jos lapsi on sidepaketti-iässä, se ei kyllä ajattele mitään keijupölyjä vaan tietää että joku tuntematon sen lahjan maksaa palkastaan.

Joulupuu-niminen keräys on Nuorkauppakamarin aloittama keräys, jossa kerätään lahjoja lastensuojelun piirissä oleville alaikäisille. Näiden lasten elämäntilanne on viranomaisten tiedossa.  He kyllä tarvitsevat ulkopuolista tukea. Lapsen saama lahja voi olla rohkaisuna myös lapsen vanhemmille. Kotona voi olla ylimääräisen tuen tarve kuten kasvatus, arkipäivän elämä, mahdolliset päihdeongelmat tai sairaus. Tai lapsi asuu lastenkodissa. Joulupuu-keräyksen lahjat menevät näille lapsille. Lahjoittaja päättä itse mitä haluaa ostaa lapselle.  - Sitten on olemassa muita keräyksiä, jotka käyttävät "joulupuu"-nimeä ja niissä on kerrottu lasten toivomuksia. Tietämäni mukaan v.m. toivomusten rahallista arvoa yritetään pienentää, koska asian ympärillä on ollut kohua aiempina vuosina.

Rikkaiden perheet vaatii lapsiltaan sina enemmän

No minä avustan mieluummin Ukrainan babuskoita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaatteko, miten eri tavoin suhtaudumme köyhiin ja rikkaisiin?

Köyhän lapsen on oltava säästeliäs, ahkera ja vähään tyytyväinen. Hän ei saa edes toivoa mitään kallista. Tunnollisesti pitää opiskella ja vasta itse ansaitsemilla rahoilla voi ehkä ostaa jotain.

Entä varakas lapsi? Hän voi pitää kaikkea itsestään selvänä. Koulussa voi lyödä lekkariksi, ei tarvi pingottaa, voi kiusata muita ja haistatella rauhassa. Hänelle kaikki on luvallista, hänen ei tarvi olla tunnollinen ja ahkera, koska vanhemmilla on rahaa.

Ei ihme, että rikkaiden lapset ovat pahimpia koulukiusaajia.

Miksi menettelemme näin? Rikkaalle emme mahda mitään, jännitän viis veisaa meistä. Köyhä on se, joka on nöyryytettävissä.

Kauheinta, mitä tämä aiheuttaa laajemmin yhteiskunnassa.

Minä olen sitä sanonut jo monta kertaa, että minusta lapselle - myös rikkaan perheen lapselle - pitäisi opettaa kohtuutta. On hirveä karhunpalvelus totuttaa lapsi kalliisiin ylellisiin lahjoihin ja pitämään niitä itsestäänselvinä.

Mutta toki on selvää, että kuten muussakaan elämässä, niin joulunakaan ei köyhät lapset saa samaa mitä rikkaat. Ei ole mitään "oikeutta" saada samaa, jos kerran koti on köyhä. Jos pitää lahjoja pyytää hyväntekeväisyydestä, niin minusta ei ole korrektia toivoa todella kalliita lahjoja.

Kukaan järkevä vanhempi ei opeta lastaan siihen, että mitä tahansa voi saada mitä haluaa. Ei ole tulotasosta kysymys vaan ihan vaan siitä, osaako ja haluaako kasvattaa lastaan. Tuommoinen rikkaan perheen lellipentu, joka saa kaiken ja on tottunut vaatimaan on ihan sietämätön lapsi. Ja siitä tulee rasittava aikuinen myös, yhtä lailla rahankäyttötaidot ja suhteellisuudentaju hukassa kuin sillä köyhän perheen lapsella, joka ei opi ymmärtämään rahan arvoa ja sitä mistä rahat tulee.

Ei välttämättä. Itse olen kotoisin varakkaasta perheestä ja sain kyllä melkein kaiken mitä halusin ja sellaistakin, mitä en keksinyt haluta. Ei minusta mitään kerskakuluttajaa kasvanut. Ostan vaatteista ison osan kirppikseltä, en harrasta shoppailua, koti on aika vaatimattomasti sisustettu... Omia aivojakin voi nimittäin käyttää.

Ei välttämättä ole kyse vain kulutuksesta, varsinkin jos se ei sinua kiinnosta. Entä miten käsittelet muita pettymyksiä elämässä? Miten kestät sen jos et saakaan sitä työpaikkaa/miestä/naista/opiskelupaikkaa tms. minkä haluaisit? Se kertoo kasvatuksen onnistumisesta enemmän kuin kulutustottumukset.

Helppo se on aina kaikesta kasvatusta syyttää. Ihmisen temperamentti tulee muustakin kuin kasvatuksesta. Meillä on 3 lasta, joista vanhin on aina ollut vähään tyytyväinen. Lahjoihin, koulununeroihin, pieniin onnistumisiin. Nuorin on ollut mankuja: äiti, mä haluuun nukkekodin, isiii, kaikilla muillakin on merkkifarkut, ope kohteli epäreilusti kun sain hissasta vain ysin. Silti hän on lopulta lopettanut marisemisen. Keskimmäinen taas on aina ollut vaativa persoona. Se näkyy hyvänä koulussa, koska esim. kasilla loistava todistus. Sitten se näkyy myös huonolla tavalla. Jos ei löydy mieluista vaatetta, ei suostu ostamaan mitään vaateostoksilla. Jos joululahjaksi tulee väärä kirja, hän ei edes avaa sitä. Ei auta kasvatus, kun on harvinaisen itsepäistä sorttia.

Mummu kirjoitti:

Moniko teistä moite kirjoittajista on elänyt köyhän lapsuuden ?

Minä olen ja ymmärrän erittäin hyvin lapsia ja nuoria kun pyytävät näitä kalliita lahjoja ! Koulu maailma on raaka, siellä rikkaiden lapset esittelevät hienoja puhelimia, huppareita, farkkuja ja reppuja.

Miten selität lapselle / nuorelle että maailma ei ole kiva paikka? Vain toiset saa kivoja asioita !

Ja jäljen köyhyys jättää, vielä nytkin vanhana kun ajan ruoskalla annan mennä jos hieno auto tulee eteen stop tai kolmio merkin takaa !

Minä olen, muistan miten kovasti olisin halunnut Levikset kun muka kaikilla muillakin oli. Sen sijaan jouduin käyttämään äidin tekemiä vaatteita. Siitä kuitenkin selvisi ja tajusi sen että kaikkea ei aina voi saada. Ihan onnellinen ja tasapainoinen aikuinen minusta silti kasvoi, vielä sellainen joka tajuaa rahan arvon eikä haaskaa sitä turhuuksiin vaikka sitä nyt olisi käytössä enemmän. Ja opin myös liikennesäännöt.

Niin kakkkea ei saa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jouluna köyhien perheiden lapsille annetaan vapaus toivoa. He eivät ikinä voi toivoa mitään, koska ymmärtävät perheen tilanteen. Oikeasti nämä lapset ovat onnellisia vaikka kuukautissiteistä, mutta eikö ole oikeudenmukaista edes kerran vuodessa antaa lapselle mahdollisuus unelmoimiseen?

Ilman unelmia lapsiperheköyhyys periytyy entistä voimakkaammin.

Hieman näköalanottokykyä ja empatiaa ainaisen tuomitsemisen sijaan. Sitä nämä lapset ja perheet kokee elämässään päivästä toiseen ihan tarpeeksi.

No ei kenenkään tarvitse unelmoida iphonesta. Tai saa toki unelmoida, mutta siinä kohtaa pitää vanhemman kyllä selittää muutama tosiasia. Ei kukaan osta tuollaista ventovieraalle, ja sitten ei ehkä saa mitään kohtuullistakaan. Sidepaketin ja iphonen välissä on aika paljon vaihtoehtoja.

Kyseessä ei ole se, että lapsi oikeasti kuvittelee saavansa sen. Se iPhonen toivominen on kuin joulupukille kirjeen kirjoitus. Lapsi on saanut luvan puhaltaa toiveen keijupölynä ilmaan. Kokea taikaa. Se lapsi on toivonut muutakin, paljon vaatimattomampaa.

Sitten nuo toiveet voikin nakata roskakoriin suoraan. Ihmettelen kyllä lapsen vanhempia, jotka eivät yhtään rajoita tuollaisia toiveita.

Ja jos lapsi on sidepaketti-iässä, se ei kyllä ajattele mitään keijupölyjä vaan tietää että joku tuntematon sen lahjan maksaa palkastaan.

Joulupuu-niminen keräys on Nuorkauppakamarin aloittama keräys, jossa kerätään lahjoja lastensuojelun piirissä oleville alaikäisille. Näiden lasten elämäntilanne on viranomaisten tiedossa.  He kyllä tarvitsevat ulkopuolista tukea. Lapsen saama lahja voi olla rohkaisuna myös lapsen vanhemmille. Kotona voi olla ylimääräisen tuen tarve kuten kasvatus, arkipäivän elämä, mahdolliset päihdeongelmat tai sairaus. Tai lapsi asuu lastenkodissa. Joulupuu-keräyksen lahjat menevät näille lapsille. Lahjoittaja päättä itse mitä haluaa ostaa lapselle.  - Sitten on olemassa muita keräyksiä, jotka käyttävät "joulupuu"-nimeä ja niissä on kerrottu lasten toivomuksia. Tietämäni mukaan v.m. toivomusten rahallista arvoa yritetään pienentää, koska asian ympärillä on ollut kohua aiempina vuosina.

Juuri näin. Huvittavaa, kuinka jengi tulee haukkumaan tänne. Jos ei halua ostaa joululahjaa vähäosaisen perheen lapselle tai nuorelle, voi jättää osallistumatta. Yksinkertaista. Jokainen tekee rahoillaan mitä haluaa.

Ilmeisesti joillekin on mahdoton käsittää, että toiset haluavat ostaa joululahjan vieraalle lapselle. Itsekin osallistun tänä vuonna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaatteko, miten eri tavoin suhtaudumme köyhiin ja rikkaisiin?

Köyhän lapsen on oltava säästeliäs, ahkera ja vähään tyytyväinen. Hän ei saa edes toivoa mitään kallista. Tunnollisesti pitää opiskella ja vasta itse ansaitsemilla rahoilla voi ehkä ostaa jotain.

Entä varakas lapsi? Hän voi pitää kaikkea itsestään selvänä. Koulussa voi lyödä lekkariksi, ei tarvi pingottaa, voi kiusata muita ja haistatella rauhassa. Hänelle kaikki on luvallista, hänen ei tarvi olla tunnollinen ja ahkera, koska vanhemmilla on rahaa.

Ei ihme, että rikkaiden lapset ovat pahimpia koulukiusaajia.

Miksi menettelemme näin? Rikkaalle emme mahda mitään, jännitän viis veisaa meistä. Köyhä on se, joka on nöyryytettävissä.

Kauheinta, mitä tämä aiheuttaa laajemmin yhteiskunnassa.

Minä olen sitä sanonut jo monta kertaa, että minusta lapselle - myös rikkaan perheen lapselle - pitäisi opettaa kohtuutta. On hirveä karhunpalvelus totuttaa lapsi kalliisiin ylellisiin lahjoihin ja pitämään niitä itsestäänselvinä.

Mutta toki on selvää, että kuten muussakaan elämässä, niin joulunakaan ei köyhät lapset saa samaa mitä rikkaat. Ei ole mitään "oikeutta" saada samaa, jos kerran koti on köyhä. Jos pitää lahjoja pyytää hyväntekeväisyydestä, niin minusta ei ole korrektia toivoa todella kalliita lahjoja.

Kukaan järkevä vanhempi ei opeta lastaan siihen, että mitä tahansa voi saada mitä haluaa. Ei ole tulotasosta kysymys vaan ihan vaan siitä, osaako ja haluaako kasvattaa lastaan. Tuommoinen rikkaan perheen lellipentu, joka saa kaiken ja on tottunut vaatimaan on ihan sietämätön lapsi. Ja siitä tulee rasittava aikuinen myös, yhtä lailla rahankäyttötaidot ja suhteellisuudentaju hukassa kuin sillä köyhän perheen lapsella, joka ei opi ymmärtämään rahan arvoa ja sitä mistä rahat tulee.

Ei välttämättä. Itse olen kotoisin varakkaasta perheestä ja sain kyllä melkein kaiken mitä halusin ja sellaistakin, mitä en keksinyt haluta. Ei minusta mitään kerskakuluttajaa kasvanut. Ostan vaatteista ison osan kirppikseltä, en harrasta shoppailua, koti on aika vaatimattomasti sisustettu... Omia aivojakin voi nimittäin käyttää.

Ei välttämättä ole kyse vain kulutuksesta, varsinkin jos se ei sinua kiinnosta. Entä miten käsittelet muita pettymyksiä elämässä? Miten kestät sen jos et saakaan sitä työpaikkaa/miestä/naista/opiskelupaikkaa tms. minkä haluaisit? Se kertoo kasvatuksen onnistumisesta enemmän kuin kulutustottumukset.

Onkohan tähän oikea vastaus nyt se, että "minua ainakaan ei haittaa mikään, vaan pääsen kaikista vastoinkäymisistä helposti yli, koska olen saanut niin hyvät eväät elämään - niinpä rakkauden menettäminen ei tuntunut missään, ei edes läheisten kuolema oikeastaan, koska olen jo lapsena tottunut käsittelemään pettymyksiä"?

Oletko psykopaatti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te kauhistelijat. Menkää Hopelle jouluapulaisiksi, menkää katsomaan kuinka raadollisia tarinoita siellä kohtaa usean kerran päivässä. Vannon, että sen jälkeen kauhistelette vähemmän.

Ei varmaan ole kyse siitä, etteikö suomessakin olisi lukuisia lapsia, jotka ovat kokeneet kovia ja joiden elämä ei ole ruusuilla tanssimista. Onhan niitä paljon. Ja se on surullista.

Kyse on varmaan enemmän siitä, onko kohtuullista odottaa vierailta tonnin puhelinta tai untuvatakkia lahjaksi. Ja onko se sitten valtava pettymys jos sen iphonen sijaan saakin vaikka ihonhoitotuotteita.

Kun se on aika rajattu joukko "tavallisia perheitä" joissa lapset saa tollasia sika kalliita juttuja.

Tästä aiheesta on ollut joka vuosi erilaisia keskusteluja.  Olen kyllä sitä mieltä, että kenenkään ei pitäisi ostaa mitään kauhean kallista vieraalle lapselle. Mieluummin voisi ostaa sillä summalla kolmelle eri nuorelle, niin useampi henkilö ilahtuu. Pientä realismia myös antajilta.

Yli tonnin toiveita

Eikö noita rajoiteta ???

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/b388b9b4-0117-4995-97e0-eadfaa56dd7b

Vierailija kirjoitti:

Huomaatteko, miten eri tavoin suhtaudumme köyhiin ja rikkaisiin?

Köyhän lapsen on oltava säästeliäs, ahkera ja vähään tyytyväinen. Hän ei saa edes toivoa mitään kallista. Tunnollisesti pitää opiskella ja vasta itse ansaitsemilla rahoilla voi ehkä ostaa jotain.

Entä varakas lapsi? Hän voi pitää kaikkea itsestään selvänä. Koulussa voi lyödä lekkariksi, ei tarvi pingottaa, voi kiusata muita ja haistatella rauhassa. Hänelle kaikki on luvallista, hänen ei tarvi olla tunnollinen ja ahkera, koska vanhemmilla on rahaa.

Ei ihme, että rikkaiden lapset ovat pahimpia koulukiusaajia.

Miksi menettelemme näin? Rikkaalle emme mahda mitään, jännitän viis veisaa meistä. Köyhä on se, joka on nöyryytettävissä.

Kauheinta, mitä tämä aiheuttaa laajemmin yhteiskunnassa.

Nyt on kovin omituinen kuva arjesta. Miten rikas pitää olla, että voi jättää koulunsa käymättä? Käytöstavat ja maailma realiteetit eli koulun tärkeys kyllä yleensä opetetaan lapsille. Ovat he sitten kenties keskituloisia?

Vierailija kirjoitti:

Täällä moni puolustaa sitä, että köyhäkin saa toivoa mitä haluaa jne. Joo, toki saa, vaan onko parempi toivoa mahdottomia ja sitten pettyä, vaiko toivoa kohtuudella ja ilahtua? Vrt. harvalla tässä taloustilanteessa on mahdollisuutta ostaa tuntemattomalle jouluksi uusin iPhone tai oma hevonen, mutta sellainen reilun satasen kännykkä tai ratsastustunti onkin jo realistinen pyyntö.

Kyllä aikuiset voisivat vähän soveltaa noita toiveita. Aina sanotaan että älä sitten osta, nämä on tarkoitettu varakkaille toteutettaviksi, vaan kuinka paljon niitä varakkaita oikein tässä maassa enää on jäljellä..?

Kuinka moni varakas haluaa antaa omastaan ja muistaa tuntematonta lasta lahjalla?

Hän on kuullut tänä vuonna usealta taholta, että osa Joulupuu-keräyksissä ja muissa lahjakeräyksissä esitetyistä toiveista on ollut kalliita. Joku lapsi on esimerkiksi toivonut sähköpotkulautaa.

Ikävä kyllä jotkut toiveet ovat todella kalliita. Osa lapsista ei varmaan itsekään usko, että he tulevat kyseistä lahjaa saamaan, mutta toiveita ei voi lähteä rajoittamaan, Kenttämaa sanoo.

Rikkaat vaatii enemmän lapsiltaan ja myös itseltään

Mun toinen lapsi kävi lukion ja joutui maksamaan vielä kaiken itse. Nuorempi sai kaiken ilmaiseksi. Pelottaa vain mahdollisen tulevan porvarihallituksen suunnitelmat palauttaa toinen aste maksulliseksi. Sitten emme enää selviä.

Vierailija kirjoitti:

Ostakaa mieluummin Ukrainaan talvivaatteita lapsille tai makuupussi

Meillä ainakin kiellettiin toistaiseksi tuomasta enää lisää talvivaatteita Ukraina-keräykseen, kun varasto on täynnä.

Ongelma on se, ettei tiedä, miten voi lahjoittaa Suomessa asuville. Meidän tyttöjen vähän käytetyt talvitakit meni parina vuonna turvakotiin. Sinne ei saa enää viedä, kun ei mahdu tiloihin ja asukkaat vaihtuu tiheästi. Koronan aikaan eivät ottaneet vastaan edes lastenkirjoja, joten vein monta pahvilaatikollista hyväkuntoisia lastenkirjoja kierrätyskirppikselle maksutta. Sikäli harmittaa, että ne oli heti myynnissä 2-5 eurolla kappale, mikä on liian kova hinta oikeasti köyhille perheille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi haaveita pitäisi rajoittaa?

Toki toive suklaalevystä ja paketillisesta tamponeita toteutetaan todennäköisemmin kuin se iPhone, se pitäisi kaikkien tajuta.

Ei ole Jumala kerjäläispojalta suuria unelmia kieltänyt. Näin tapasi mummuni lausua, kun jonkun suunnitelmat lähti liikaa laukalle.

Ei haaveita pidäkään rajoittaa. Mutta onhan se tolkuttoman rajoittunutta, jos lapsi ei osaa muusta haaveilla kuin kalliista SE-romusta tai ajokelvottomista polkupyöristä.

Kun heti ketjun alkuun selitettiin että nämä lapset ovat kokeneet niin paljon pettymyksiä, että vain joululahjahaaveet tuovat vähän keijupölyä elämään. Eli eivät siis ilmeisesti haaveile mistään muusta kuin joululahjoista, koskaan.

Normaalin lapsen haaveet ovat sellaisia, että niistä ei edes VOI tulla pettymystä, koska ne tapahtuvat haaveiden taikamaassa. En minä ainakaan ikinä haaveillut mistään arkitodellisuuden jutuista, tylsäähän se olisi ollut. Vaikka käytinkin siskon ja serkkujen vanhoja ja osin paikattujakin vaatteita, ei tullut mieleenikään tuhlata hyvää haaveiluenergiaa uusista vaatteista haaveiluun.

Miksi oletus on, että jos haluaisi iPhonen tai Jopon, ei sitten haaveile mistään muusta? 

Ihan ensimmäisellä sivulla tämä selitettiin. Että köyhien lasten täytyy saada pyytää kalliita lahjoja, koska keijupöly, ja koko muu elämä on pelkkää pettymystä=eivät siis haaveile mistään muusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä töissä on ollut vuosia jo näitä joululahja keräyksiä vähävaraisille perheille.

Ja uutena ilmiönä on tullut aikuisten pahansuopaisuus ja kateus, johon syyllistyvät keski-ikäiset ja hiukan nuoremmat naiset.

Tullaan varta vasten liikkeeseen uteliaisuudesta ja valkataan mitä toiveita on jätetty ja sitten kovaan ääneen arvostellaan ja haukutaan lahjatoiveet ja naureskellaan, eikä tarkoitus ole edes lahjoittaa mitään, vaan kulutetaan aikaa ja haukutaan lahjatoiveiden antajat. Puistattavaa ala-arvoista ja rumaa kielenkäyttöä.

Pahimmille suun soittajille ja haukkujille on jouduttu soittamaan vartijat paikalle ja tyypit poistamaan liikkeestä häiritsemästä muita asiakkaita. Meno on joskus ollut kuin villissä lännessä, ei edes alkeellisempia käytöstapoja ja kielenkäyttöä. Ehkä tulevaisuudessa pitäisi olla poliisipartio turvaamassa keräysrauha.

Tämä ei ole vielä pahin. On myös tehty feikkipaketteja. Eikä ajatella, että se voi olla nuoren ainoa lahja. Ei ehkä ihan ainoa, mutta jos edessä on kolme pakettia. Yhdestä tulee ne sukat, toisesta suohkussippua ja kolmas vaikuttaa siltä toivepaketilta ja onkin täynnä painavaa roskaa.

Jotkut ihmiset osaavat olla tosi ilkeitä.

Aivan sairasta porukkaa. Jossain lehtiartikkelissa taisi joku joulupukki joskus sanoa, että jakaa näitä lahjoja perheisiin ja pukillakin on siinä tekemistä, kun lahjasta paljastuu käytetyt alushousut ja koko perhe menee ihan lukkoon järkytyksestä. Minusta paras olisi, kun lahja toiveet täytettäisiin ja lahjat tuotaisiin paketoimattomina Joulupuun henkilökunnalle, joka sitten paketoisi saadut tavarat ja laittaisi sopiville vastaanottajille. Paljon työtä, mutta olisi sen arvoista jos sillä estettäisiin feikkipaketit ja tietynlaisen ihmisroskan osallistuminen tähän antamisen juhlaan.

Pääkaupungissa nimenomaan pyydetään tuomaan valmiiksipakattuja lahjoja. Sosiaalialan työntekijöillä on muuta tekemistä, eivät he ehdi alkaa pakata monelle tuhannelle lapselle lahjoja. Heidän työaikansa menee tähdellisten asioiden hoitamiseen. Jos lahjat viedään lapsen kotiin, oletettavasti isä ja äiti vähän vilkaisevat paketteja etukäteen.