Joulupuu-toiveet, miten joku kehtaa toivoa jotain uutta jopoa tai iPhonea?

Vierailija kirjoitti:

Huomaatteko, miten eri tavoin suhtaudumme köyhiin ja rikkaisiin?

Köyhän lapsen on oltava säästeliäs, ahkera ja vähään tyytyväinen. Hän ei saa edes toivoa mitään kallista. Tunnollisesti pitää opiskella ja vasta itse ansaitsemilla rahoilla voi ehkä ostaa jotain.

Entä varakas lapsi? Hän voi pitää kaikkea itsestään selvänä. Koulussa voi lyödä lekkariksi, ei tarvi pingottaa, voi kiusata muita ja haistatella rauhassa. Hänelle kaikki on luvallista, hänen ei tarvi olla tunnollinen ja ahkera, koska vanhemmilla on rahaa.

Ei ihme, että rikkaiden lapset ovat pahimpia koulukiusaajia.

Miksi menettelemme näin? Rikkaalle emme mahda mitään, jännitän viis veisaa meistä. Köyhä on se, joka on nöyryytettävissä.

Kauheinta, mitä tämä aiheuttaa laajemmin yhteiskunnassa.

Et taida tuntea yhtään ns. hyväosaista perhettä? Voin kertoa, että yhdenkään köyhän lapselta ei vaadita sitä, mitä vaaditaan hyvien vesoilta. Hyviä arvosanoja, hyvää käytöstä, menestystä kilpaurheilussa jne.

On epäilemättä ankeaa olla köyhä, mutta aika raskasta sekin on, jos lapsen vaan oletetaan olevan hyvä ihan kaikessa. Esim. joku kasi todistuksessa aiheuttaa kulmakarvojen kohotuksen, että oho, yleensä olet saanut ysin. Ysistä ei tarvitse kehua, koska se on selviö. Niin kuin tietysti ainakin peruskoulussa onkin jos on ns. perusfiksu, mitä nyt lapsi yleensä on jos molemmat vanhemmat ovat tohtoreita tms.

Mutta on hyvä ymmärtää, että jotain instatyrkkyjä ja Kardashianeita lukuunottamatta yleensä niiltä, jotka ovat paljon saaneet, myös vaaditaan paljon. Joku voi kadehtia vaikka lätkämiljonäärejä, mutta käsi sydämelle: kuinka moni on valmis oikeasti uhraamaan kymmeniä vuosia elämästään urheilulle, treenaamaan kovia treenejä päivittäin, muuttamaan toiselle puolelle Yhdysvaltoja tyyliin päivän varoitusajalla pelaajakauppojen seurauksena, jne?

Vierailija kirjoitti:

Provo.  Joulupuu-lapuissa on vain sukupuoli ja ikä, ei toivottavia tavaroita yksilöityinä.

Monet täysin eri keräykset käyttävät samantapaisia juouluuhun viittaavia nimiä. Nuorkappakamrin joulupuukeräys (rekisteröity keräysnimi) ei julkaise lasten toivomuksia vaan lahjoittaja päättää mitä antaa. Netissä on jotain vihjeitä minkä tyyppiset tavarat voivat olla mieluisia tietyn ikäiselle lapselle.

Suomessa on lähes maailman pienimmät tuloerot ja vähiten ökyrikkaita.

Myös köyhyys on suhteellinen asia. Suomessa on niin köyhiä lapsia, että oikeasti ei ole niitä ehjiä sukkia tai suihkusaippuaa. Tällöin se suihkusaippua, sukat ja oma suklaarasia todellakin tuntuvat kivoilta, vaikka eivät ole keskituloisten perheiden arkea ihmeellisempiä asioita. Suomessa on myös sellaista köyhyyttä, että perustarpeet hoituvat ja ehkä ulkomaillekin ajoittain pääsee, mutta kalliimpiin iPhoneihin tai merkkivaatteisiin ei ole varaa, vaikka ne näissä perheissä oleellisilta tuntuisivat. Tällöin lahjalta tuntuvat vain iPhonet ja merkkivaatteet.

Kaikki saavat unelmoida. Toivottavasti myös vähän kauaskantoisemmistakin ja kestävämmistä asioista kuin iPhonet ja muu luksus annettuina.

Suomessa on hyvin vähän sellaista rikkautta, että lapset voisivat jättäytyä suvun varoilla elämään. On, mutta hyvin vähän.

Sellainen trendi näyttää vallitsevan, että joissain ryhmissä katsotaan, että lapsi on köyhä ja syrjäytymässä, ellei hänellä ole keskiluokkaisen keski-ikäisen laadukkaimpia kulutustuotteita (merkkilaukut, uudet iPhonet jne). Tämä on hieman outoa. Mutta haaveilla saa. Kyllä näitä ostetaan, mutta enemmän aikuisille kuin lapsille - onneksi.

Ihmisarvoa ei mitata rahassa. Mutta mitenkäs yhteiskunnan kävisi, jos ihan saman saisi tekemättä mitään kuin työllä ja vaivalla? Kommunismin se toisi tai sen, ettei kukaan yrittäisi mitään. Tavoitteita on hyvä olla, ja unelmia. Mutta siihen ei pidä opettaa, että elintaso on sama riippumatta siitä, tekeekö mitään vai ei. Tosin tasa-arvoiset mahdollisuudet pitäisi taata siihen, että voi kouluttautua ja tehdä töitä jne.

Mukavaa joulua. Ottaisin mielelläni esimerkiksi jonkun motivoituneen toisen asteen opiskelijan tai yläkoululaisen sponsoroitavaksi kunhan tietäisin, kuinka tämän voi toteuttaa. En ole rikas (keskituloinen), mutta ilahtuisin, jos voisin köyhää nuorta auttaa eteenpäin. Näiden 'kamalasti lapsia ja rotukoirat sekä tekoripset ja vain yksi Turkin reissu vuodessa' perheiden 'köyhyyttä' en ole niinkään kiinnostunut auttamaan. Ja kyllä, ihailen ahkeruutta laiskuutta enemmän kaikkien tuloluokkien lapsissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaatteko, miten eri tavoin suhtaudumme köyhiin ja rikkaisiin?

Köyhän lapsen on oltava säästeliäs, ahkera ja vähään tyytyväinen. Hän ei saa edes toivoa mitään kallista. Tunnollisesti pitää opiskella ja vasta itse ansaitsemilla rahoilla voi ehkä ostaa jotain.

Entä varakas lapsi? Hän voi pitää kaikkea itsestään selvänä. Koulussa voi lyödä lekkariksi, ei tarvi pingottaa, voi kiusata muita ja haistatella rauhassa. Hänelle kaikki on luvallista, hänen ei tarvi olla tunnollinen ja ahkera, koska vanhemmilla on rahaa.

Ei ihme, että rikkaiden lapset ovat pahimpia koulukiusaajia.

Miksi menettelemme näin? Rikkaalle emme mahda mitään, jännitän viis veisaa meistä. Köyhä on se, joka on nöyryytettävissä.

Kauheinta, mitä tämä aiheuttaa laajemmin yhteiskunnassa.

Et taida tuntea yhtään ns. hyväosaista perhettä? Voin kertoa, että yhdenkään köyhän lapselta ei vaadita sitä, mitä vaaditaan hyvien vesoilta. Hyviä arvosanoja, hyvää käytöstä, menestystä kilpaurheilussa jne.

On epäilemättä ankeaa olla köyhä, mutta aika raskasta sekin on, jos lapsen vaan oletetaan olevan hyvä ihan kaikessa. Esim. joku kasi todistuksessa aiheuttaa kulmakarvojen kohotuksen, että oho, yleensä olet saanut ysin. Ysistä ei tarvitse kehua, koska se on selviö. Niin kuin tietysti ainakin peruskoulussa onkin jos on ns. perusfiksu, mitä nyt lapsi yleensä on jos molemmat vanhemmat ovat tohtoreita tms.

Mutta on hyvä ymmärtää, että jotain instatyrkkyjä ja Kardashianeita lukuunottamatta yleensä niiltä, jotka ovat paljon saaneet, myös vaaditaan paljon. Joku voi kadehtia vaikka lätkämiljonäärejä, mutta käsi sydämelle: kuinka moni on valmis oikeasti uhraamaan kymmeniä vuosia elämästään urheilulle, treenaamaan kovia treenejä päivittäin, muuttamaan toiselle puolelle Yhdysvaltoja tyyliin päivän varoitusajalla pelaajakauppojen seurauksena, jne?

Tästä olen samaa mieltä. Jos nyt unohdetaan muutama harva nousukas tai lainarahalla varakkaalta vaikuttava, niin suhteellisen hyvin toimeentulevissa perheissä lapsia kasvatetaan kyllä kohtuuteen ja viitseliäisyyteen. Muutama sikaileva ökyrikas Suomesta löytyy, mutta vähän niitä on.

Itse olen lukenut ylioppilaaksi, käynyt ammattikoulun ja ammattikorkeakoulun.

Valtion ja kaupungin virastoissa on tradenomeja toimistotöissä palkkatuella ja työttömyyskorvauksella.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen lukenut ylioppilaaksi, käynyt ammattikoulun ja ammattikorkeakoulun.

Valtion ja kaupungin virastoissa on tradenomeja toimistotöissä palkkatuella ja työttömyyskorvauksella.

Koulutus ei takaa työtä nykypäivänä. 90 000 työtöntä on aktivoituna.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen lukenut ylioppilaaksi, käynyt ammattikoulun ja ammattikorkeakoulun.

Valtion ja kaupungin virastoissa on tradenomeja toimistotöissä palkkatuella ja työttömyyskorvauksella.

Työkokeilussa sairaalassa työttömyyskorvauksella myös työtön saa tunnukset Lifecareen ja näkee sen potilaan terveystiedot kenen asioita osastolla hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Ostakaa mieluummin Ukrainaan talvivaatteita lapsille tai makuupussi

Miksi? Saako ulkomaalaisten auttamisesta enemmän hyvä ihminen -pisteitä? Vai onko sulla joku muu syy halveksia suomalaisia?

Kuinka hyviä jääkiekko joukkueita ja pelaajia meillä lainkaan olisikaan, jos myös köyhien lapset pääsisivät pelaamaan jääkiekkoa.

Työttömiä on palkkatuella hoitamassa tarhoissa lapsia sekä kouluissa koulunkäyntiavustajina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi haaveita pitäisi rajoittaa?

Toki toive suklaalevystä ja paketillisesta tamponeita toteutetaan todennäköisemmin kuin se iPhone, se pitäisi kaikkien tajuta.

Ei ole Jumala kerjäläispojalta suuria unelmia kieltänyt. Näin tapasi mummuni lausua, kun jonkun suunnitelmat lähti liikaa laukalle.

Ei haaveita pidäkään rajoittaa. Mutta onhan se tolkuttoman rajoittunutta, jos lapsi ei osaa muusta haaveilla kuin kalliista SE-romusta tai ajokelvottomista polkupyöristä.

Kun heti ketjun alkuun selitettiin että nämä lapset ovat kokeneet niin paljon pettymyksiä, että vain joululahjahaaveet tuovat vähän keijupölyä elämään. Eli eivät siis ilmeisesti haaveile mistään muusta kuin joululahjoista, koskaan.

Normaalin lapsen haaveet ovat sellaisia, että niistä ei edes VOI tulla pettymystä, koska ne tapahtuvat haaveiden taikamaassa. En minä ainakaan ikinä haaveillut mistään arkitodellisuuden jutuista, tylsäähän se olisi ollut. Vaikka käytinkin siskon ja serkkujen vanhoja ja osin paikattujakin vaatteita, ei tullut mieleenikään tuhlata hyvää haaveiluenergiaa uusista vaatteista haaveiluun.

Miksi oletus on, että jos haluaisi iPhonen tai Jopon, ei sitten haaveile mistään muusta? 

Kuka niin on väittänyt?

Kannattaisi näiden keräysten järjestäjienkin ehkä laittaa rajat niille toiveille. Esim. minkä arvoista lahjaa voidaan toivoa, niin se kenties myös toteutuu. En tiedä kuinka monella nykyään on varaa tai halua ostaa joku iphone tuntemattomalle, ja jos puhelimen lapselle ostaakin, niin onko riski, että vanhempi sen myy jossain torissa ja ostaa itselleen kaljaa? Mielummin kohtuullinen toive jostain lelusta tai harrastustarvikkkeesta, niin silloin myöskin lapselle suurella todennäköisyydellä se lahja löytyy ja lapsi sen myös saa joulun jälkeen pitää.

Itse ihmettelen aina niitä "uudet monot ja laskettelusukset" -toiveita. Jos on oikeasti köyhä, niin millä ihmeellä riittää rahat sinne reissuun ja laskettelumäkeen jonnekin lappiin?

Vierailija kirjoitti:

Kuinka hyviä jääkiekko joukkueita ja pelaajia meillä lainkaan olisikaan, jos myös köyhien lapset pääsisivät pelaamaan jääkiekkoa.

Miksi pitäisi päästä pelaamaan juuri kallista jääkiekkoa? Jos ne köyhien lapset kerran on niin urheilullisia niin he voivat ihan yhtä hyvin ryhtyä harrastamaan vaikka pitkän matkan juoksua ja tulla siinä maailman parhaiksi.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi näiden keräysten järjestäjienkin ehkä laittaa rajat niille toiveille. Esim. minkä arvoista lahjaa voidaan toivoa, niin se kenties myös toteutuu. En tiedä kuinka monella nykyään on varaa tai halua ostaa joku iphone tuntemattomalle, ja jos puhelimen lapselle ostaakin, niin onko riski, että vanhempi sen myy jossain torissa ja ostaa itselleen kaljaa? Mielummin kohtuullinen toive jostain lelusta tai harrastustarvikkkeesta, niin silloin myöskin lapselle suurella todennäköisyydellä se lahja löytyy ja lapsi sen myös saa joulun jälkeen pitää.

Itse ihmettelen aina niitä "uudet monot ja laskettelusukset" -toiveita. Jos on oikeasti köyhä, niin millä ihmeellä riittää rahat sinne reissuun ja laskettelumäkeen jonnekin lappiin?

Moni hoitajakin valittaa pientä palkkaa, mutta on iso asuntolaina, käyvät salatupakalla jne. aika monella on parturissa otettu hiusväri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka hyviä jääkiekko joukkueita ja pelaajia meillä lainkaan olisikaan, jos myös köyhien lapset pääsisivät pelaamaan jääkiekkoa.

Miksi pitäisi päästä pelaamaan juuri kallista jääkiekkoa? Jos ne köyhien lapset kerran on niin urheilullisia niin he voivat ihan yhtä hyvin ryhtyä harrastamaan vaikka pitkän matkan juoksua ja tulla siinä maailman parhaiksi.

Sen takia Suomessa ei ole monta hyvää jääkiekonpelaajaa, koska pelaajat otetaan vain tietyn tulotason perheestä ja he on huonoja pelaajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen lukenut ylioppilaaksi, käynyt ammattikoulun ja ammattikorkeakoulun.

Valtion ja kaupungin virastoissa on tradenomeja toimistotöissä palkkatuella ja työttömyyskorvauksella.

Työkokeilussa sairaalassa työttömyyskorvauksella myös työtön saa tunnukset Lifecareen ja näkee sen potilaan terveystiedot kenen asioita osastolla hoitaa.

Ööö eikö ne pidä nähdäkin, jos hänen asioita hoitaa? Mitä tekemistä sillä on sen kanssa kuka palkan maksaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapseni pystyisi ostamaan säästöillään vaikka heti iPhonen, mutta ei tee sitä, koska ymmärtää, ettei siinä ole mitään järkeä. Kaikki saamansa rahat hän säästää tulevaisuutta, pahaa päivää varten. Muutenkaan ei juuri kuluta rahaa mihinkään, vaan harkitsee tarkoin jokaista pientäkin ostosta. Minä en pysty hänelle muuta tarjoamaan kuin katon päälle päälle ja ruokaa syödäkseen. Ja, ei minulla ei ole kallista puhelinta itsellänikään, vaan viisi vuotta vanha Samsung. Maksoi 120 euroa uutena. Vähävaraisia olemme ja joskus olemme saaneet sossun kautta lahjoja. Ne ovat olleet tosi kivoja, lahjakortteja ja kosmetiikkaa. Lapsi on ollut tosi iloinen ja ne ovat olleet aina se paras ( ja kallein) lahja.

Anteeksi, mutta vähän neuroottiselta vaikuttaa tämäkin, että mitään ei voi ostaa, ja kaikkea joutuu hirveästi harkitsemaan, vaikka rahaakin olisi. Ja kuitenkin itsekin olen hyvin kulutuskriittinen, inhoan turhaa shoppailua, eivätkä omatkaan lapseni mitään tuhlaile. Mutta jonkinlainen rentous olisi myös ihan hyvä

Voi vaikuttaa neuroottiselta, mutta se on pakon sanelemaa omalta osaltani. Olen ylpeä lapsistani (joista toinen jo täysi-ikäinen), jotka eivät arvota materiaa kovinkaan korkealle, vaan saavat ilonsa muista asioista. Tekevät kovasti töitä koulumenestyksen eteen, vaikka molemmilla on omat haasteensa (oppimisvaikeuksia).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen lukenut ylioppilaaksi, käynyt ammattikoulun ja ammattikorkeakoulun.

Valtion ja kaupungin virastoissa on tradenomeja toimistotöissä palkkatuella ja työttömyyskorvauksella.

Työkokeilussa sairaalassa työttömyyskorvauksella myös työtön saa tunnukset Lifecareen ja näkee sen potilaan terveystiedot kenen asioita osastolla hoitaa.

Ööö eikö ne pidä nähdäkin, jos hänen asioita hoitaa? Mitä tekemistä sillä on sen kanssa kuka palkan maksaa?

Ei työtön saa työkokeilussa palkkaa vaan työmarkkinatuen 560 netto kuukaudessa ja kulukorvauksen 9 euroa/ työpäivä. Työttömät ovat kukin omalla vuorollaan katselemassa tietoja. Potilaaksi voi tulla vaikka naapuri, ei tarvita kuin jalan murtuma tai sydänkohtaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen lukenut ylioppilaaksi, käynyt ammattikoulun ja ammattikorkeakoulun.

Valtion ja kaupungin virastoissa on tradenomeja toimistotöissä palkkatuella ja työttömyyskorvauksella.

Työkokeilussa sairaalassa työttömyyskorvauksella myös työtön saa tunnukset Lifecareen ja näkee sen potilaan terveystiedot kenen asioita osastolla hoitaa.

Ööö eikö ne pidä nähdäkin, jos hänen asioita hoitaa? Mitä tekemistä sillä on sen kanssa kuka palkan maksaa?

Ei työtön saa työkokeilussa palkkaa vaan työmarkkinatuen 560 netto kuukaudessa ja kulukorvauksen 9 euroa/ työpäivä. Työttömät ovat kukin omalla vuorollaan katselemassa tietoja. Potilaaksi voi tulla vaikka naapuri, ei tarvita kuin jalan murtuma tai sydänkohtaus.

Talvella on liukasta pihalla.

Mä OLIN köyhä ja kyllä olen sitä mieltä että köyhät eivät tarvitse kalliita lahjoja, siis esineitä vaan talousopin tunteja.