Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Oletko nähnyt kun omia vanhempiasi on kiusattu?
09.12.2022 |
Tehdäänpä tällainen harvemmin käsitelty asia. Yleensähän se menee niin, että aikuiset ovat huolissaan kun lapsia kiusataan, mutta oletteko nähnyt jos vanhempianne on kiusattu tai nöyryytetty teidän nähden?
Itse olin aikanaan isän mukana eräässä harrastukseen liittyvässä juhlatapahtumassa, jossa isäni oli toimitsijana. Isäni hehkutti kovasti näitä muita tyyppejä ja piti hyvinäkin kavereinaan. Pääsin lapsena mukaan tapahtumaan. Mutta paikan päällä huomasin, että isälleni "kuittailtiin" ja ei mitenkään kivassa sävyssä. Isäni yritti kuitata asian naurulla, mutta nämä kolme muuta eivät todellakaan olleet mitenkään vilpittömiä, vaan pyrkivät loukkaamaan. Ja ihan täysin minusta välittämättä. Kaiken kukkuraksi he menivät keskenään syömään ja jättivät isäni yksin hoitamaan erästä toimitsijan hommaa, minkä ansiosta koko homma meni kaaokseksi ja isäni oli selvästi ahdistunut ja hermostunut. Ja tietysti isäni ei päässyt nauttimaan mistään ruoasta siellä koko illan aikana, koska oli kiire. Nämä muut eivät sitä pahoitelleet. Itse toki sain rahaa ja kävin ostamassa makkaraa, mutta isä-parka jäi ilman.
Muistan miten tuolloin tunsin säälin tunnetta isää kohtaan, vaikka olin itse lapsi. Ja kyllä: myös häpeää. Isäni oli antanut huijata itseään ja kuvitteli että hän olisi haluttukin kaveri ja että olisi samalla aaltopituudella näiden muiden kanssa. Ei ollut. Häntä käytettiin lähinnä hyväkseen ja narrina. Tiedän tämän, koska tähän loppui asiasta puhuminen ja sen harrastuksen toimijana toimiminen. Isä ei puhunut koko asiasta enää mitään, varmaan hän vaistosi että tajusin nöyryytyksen.
Muilla kokemuksia tällaisesta?
Kommentit (20)
Vierailija kirjoitti:
Jokaiselle lapselle tulee joskus se karmea tosiasia vastaan kun tajuaa ettei se isä olekaan supersankari. Toisille se selviää jo varhain, toisille myöhemmin. Joka tapauksessa se on ilkeä tunne. Ja muut aikuiset saattavat alistaa ihan lapsen nähden.
Turha alapeukuttaa, koska tämä on totta. Jos esim oma isä on nahjus, muut kiusaavat häntä eikä sääli lapsen vuoksi. Myös lapsi opetetaan näin nahjuksen ja uhrin rooliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole nähnyt vanhempiani nöyryytettävän. Isäni oli kyllä lapsuudessaan ja nuoruudestaan pahasti koulukiusattu niin, ettei ensin olisi halunnut omia lapsia ollenkaan. Nuorena aikuisena hän oppi kuitenkin pitämään puolensa paremmin ja pärjätä elämässä. Hän on tosi kiltti ja jämäkkä luonne, joka ärähtää helposti. Äitini on myös määrätietoinen ja oikeudenmukainen nainen, joka pitää omia ja muiden puolia. Itse olen myös aika kiltti ja voisin päätyä ap:n isänlailla tuollaiseen tilanteeseen, mutta en silloin häpeä itseäni vaan suutun.
Vierailija kirjoitti:
En ole nähnyt vanhempiani nöyryytettävän. Isäni oli kyllä lapsuudessaan ja nuoruudestaan pahasti koulukiusattu niin, ettei ensin olisi halunnut omia lapsia ollenkaan. Nuorena aikuisena hän oppi kuitenkin pitämään puolensa paremmin ja pärjätä elämässä. Hän on tosi kiltti ja jämäkkä luonne, joka ärähtää helposti. Äitini on myös määrätietoinen ja oikeudenmukainen nainen, joka pitää omia ja muiden puolia. Itse olen myös aika kiltti ja voisin päätyä ap:n isänlailla tuollaiseen tilanteeseen, mutta en silloin häpeä itseäni vaan suutun.
Oletko koskaan nähnyt isääsi oman ikäistensä seurassa? On eri asia olla kotona päättäväinen, kuin oman ikäisten porukassa jossa on ns vahvoja persoonia.
Humalainen ukko tuli haastamaan isälle riitaa ja isä perääntyi. Minulle selitti että viisaampi väistää. Muistan että olin pettynyt kun olisin halunnut että isäni olisi hakannut sen humalaisen. Mutta eihän isästä sellaiseen olisi ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole nähnyt vanhempiani nöyryytettävän. Isäni oli kyllä lapsuudessaan ja nuoruudestaan pahasti koulukiusattu niin, ettei ensin olisi halunnut omia lapsia ollenkaan. Nuorena aikuisena hän oppi kuitenkin pitämään puolensa paremmin ja pärjätä elämässä. Hän on tosi kiltti ja jämäkkä luonne, joka ärähtää helposti. Äitini on myös määrätietoinen ja oikeudenmukainen nainen, joka pitää omia ja muiden puolia. Itse olen myös aika kiltti ja voisin päätyä ap:n isänlailla tuollaiseen tilanteeseen, mutta en silloin häpeä itseäni vaan suutun.
Oletko koskaan nähnyt isääsi oman ikäistensä seurassa? On eri asia olla kotona päättäväinen, kuin oman ikäisten porukassa jossa on ns vahvoja persoonia.
Olen, isäni ei ole kotihiiri vaan työskennellyt aina esimiesasemassa (olin joskus työkohteissa mukana) ja harrastanut ja liikkunut aika kilpailullisissakin piireissä kuten pursiseurassa. En muista paljon isän ystävistä lapsuusajaltani, mutta kyllä hänellä nykyisin eläkkeellä useampi turinakaveri on. Ei juurikaan mitään juhlia tai saunailtaperinteitä, mutta sosiaalista elämää kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä näin lapsuudessa, kun ukkini eli isäni appiukko piikitteli minkä kerkesi isääni. Haukkui mm. laiskaksi, juopoksi, vätykseksi. Ja sitä hän oikeasti todellisuudessa olikin. Ihan faktaahan se ukki toisti, mutta ei sellaisia kuulu lasten kuullen sanoa. Ihmettelen mitä ukki sillä yritti saavuttaa, kun kuitenkin me lapset oltiin hänelle tärkeitä.
Mummo kiusasi äitiä.
Näin sen ensimmäisen kerran n. 4-vuotiaana, ja se oli aikamoinen ahaa-elämys. Sen jälkeen tajusin aina katsoa tilannetta paljon tarkemmin, ja sitähän se oli: anoppi inhosi miniää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin koskettava tuo ap:n lapsuusmuisto.
Minulle ei nyt tule mieleen mitään vastaavaa. En juuri ole nähnyt omia vanhempiani ikätovereidensa parissa. Heillä ei ole perheellistymisen jälkeen ollut isoja kaveriporukoita tai tuollaista harrastusyhteisön toimintaa.
Täytyy kyllä sanoa että törkeää noilta ap:n isää kiusanneilta. Isä halusi näyttää hyvää esimerkkiä lapselleen vilpittömyydellään ja ahkeruudellaan, ja harrastuskaverit vastasivat siihen noin.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Hei apua! :( Voi isäraukkaa. Minä dissaisin nyt tapahtumaa ja sen jäseniä julkisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ei! Isä parka! Ei ole vastaavaa kokemusta, mutta jäin lukemaan tekstiäsi ja koin sympatiaa isääsi kohtaan. Maailma on kyllä täynnä ikäviä ihmisiä.
Vanhempani ovat huomattavan ylipainoisia. Olisinko ollut jotain 10v, kun kaupan kassajonossa minua hieman vanhemmat lapset nauroivat ja osoittelivat vanhempiani, että katsokaa läskejä sekä matkivat isäni vaappuvaa kävelytyyliä. Vanhempani eivät sanoneet mitään, vaikka kuulivat. Äitini oli vaivaantunut ja sähläsi kassalla. Samainen häpeän ja säälin tunne minullekin tuli, mutta toisaalta myös viha. Olisi tehnyt mieli huutaa, että olkaa hiljaa, mutta pelkäsin että vanhempani pitävät sitä huonona käytöksenä.
Vanhempani ovat kilttejä ja rauhallisia, mutta yksinäisiä. Uskon että he ovat saaneet elämässään paljon kärsiä kiusaamista ja eri yhteisöistä ulossulkemista. En ymmärrä miten he aina jaksavat siitä huolimatta nähdä muissa ihmisissä aina Hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani ovat huomattavan ylipainoisia. Olisinko ollut jotain 10v, kun kaupan kassajonossa minua hieman vanhemmat lapset nauroivat ja osoittelivat vanhempiani, että katsokaa läskejä sekä matkivat isäni vaappuvaa kävelytyyliä. Vanhempani eivät sanoneet mitään, vaikka kuulivat. Äitini oli vaivaantunut ja sähläsi kassalla. Samainen häpeän ja säälin tunne minullekin tuli, mutta toisaalta myös viha. Olisi tehnyt mieli huutaa, että olkaa hiljaa, mutta pelkäsin että vanhempani pitävät sitä huonona käytöksenä.
Vanhempani ovat kilttejä ja rauhallisia, mutta yksinäisiä. Uskon että he ovat saaneet elämässään paljon kärsiä kiusaamista ja eri yhteisöistä ulossulkemista. En ymmärrä miten he aina jaksavat siitä huolimatta nähdä muissa ihmisissä aina Hyvää.
Aikuiset ihmiset on julmia.. ja tässäkin lapsi mukana kuulemassa, minkä varmasti näkivät.
Vierailija kirjoitti:
Jokaiselle lapselle tulee joskus se karmea tosiasia vastaan kun tajuaa ettei se isä olekaan supersankari. Toisille se selviää jo varhain, toisille myöhemmin. Joka tapauksessa se on ilkeä tunne. Ja muut aikuiset saattavat alistaa ihan lapsen nähden.
Joo. Minullekin isä kerran saarnasi, että pelkäänkö ihmisiä kun en uskalla mennä avaamaan ovea. Sitten eräs kerta ikkunasta todistin kun tämä itse juoksi vajan taakse piiloon kuikuilemaan, kun pihaan oli ajamassa joku auto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ollut toisinpäin joskus, olen pelännyt että vanhempi kiusaa /ahdistaa minua tai muita. Tai räyhää jossain vimmassa ajattelemattomasti. Toisaalta joskus hänet erotettiin harrastusryhmästä kun roikkui vanhassa kaverissa, eikä päästänyt irti, löysi toisen harrastuspiirin kun ehdotin. Pelkään että manipuloivat sen kautta ihmisiä, mutta niiden ihmisten pitää itse varmaan huomata se. Joskus kyllä kaupungissa pelkää vanhemman turvallisuuden puolesta, vaikkei mitään hätää ole. Äkkiä silti kuka tahansa voisi joutua kiusatuksi, jos on vaikka huono pomo.
Olen nähnyt kun isäni kyykyttää naapurin karia.
Kari yleensä itkee ja pesee isin autoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaiselle lapselle tulee joskus se karmea tosiasia vastaan kun tajuaa ettei se isä olekaan supersankari. Toisille se selviää jo varhain, toisille myöhemmin. Joka tapauksessa se on ilkeä tunne. Ja muut aikuiset saattavat alistaa ihan lapsen nähden.
Joo. Minullekin isä kerran saarnasi, että pelkäänkö ihmisiä kun en uskalla mennä avaamaan ovea. Sitten eräs kerta ikkunasta todistin kun tämä itse juoksi vajan taakse piiloon kuikuilemaan, kun pihaan oli ajamassa joku auto.
Anna anteeksi mutta naurahdin ihan ääneen..
Äidin sukulaiset kiusasivat, vähättelivät ja alistivat äitiäni. Olen myöhemmin ymmärtänyt, että he kohtelevat yhtä huonosti toisiaan ja kommunikoivat karkeasti ja loukkaavasta keskenään. Ulospäin esittävät perheidylliä, jolle tarvitsevat yleisöä.
No minun isäni on saanut turpaansa minun silmieni edessä, että punainen veri lensi lumihangelle. Kyseessä oli joku aggressiivinen autokuski, joka ensin meinasi kiilata, sitten isä tööttäsi ja ukko tuli autosta. Isä meni juttelemaan niin löi nenään. Traumaattinen kokemus ja turvattomuuden tunne tuli.
Tuollaisia kusipäitä riittää aina. Löytävät kyllä toisensa. Itsellä heillä ongelma on. Purkavat tuolla tavalla omaa itseinhoaan. Säälittäviä otuksia.
Alue: Aihe vapaa
Jokaiselle lapselle tulee joskus se karmea tosiasia vastaan kun tajuaa ettei se isä olekaan supersankari. Toisille se selviää jo varhain, toisille myöhemmin. Joka tapauksessa se on ilkeä tunne. Ja muut aikuiset saattavat alistaa ihan lapsen nähden.