Lue keskustelun säännöt.
Joulupuu-toiveet, miten joku kehtaa toivoa jotain uutta jopoa tai iPhonea?
26.11.2022 |
Ostin keräykseen 11-vuotiaalle hänen toivomansa ratsastustunnin. Se on mielestäni kohtuullinen ja järkevä toive. Mutta että uusimmat muotikamat millä voi leuhkia kavereille? En ymmärrä.
Kommentit (763)
Vierailija kirjoitti:
Miksi se malli pitää ottaa juuri kaikkein varakkaimmilta?
Kun ei edes oteta. Nuo iPhonet ovat ihan tavallisten ihmisten tavaroita, eivät mitään "kaikkein varakkaimpien" luksusta. Omassa tuttavapiirissäni todella monella on iPhone, ja näiden ihmisten ammatit vaihtelevat duunariammatista asiantuntijoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä "köyhä lapsi saa toivoa mitä tahansa älytöntä kallista merkkitavaraa"-vouhotukset ovat siemenenä roadman-kulttuurille.
Että jos ei ole rahaa kalliisiin merkkituotteisiin, niin sulla on kuitenkin oikeus niihin ja varakkaampien kuuluu antaa ne sinulle.Etkö tiedä mikä ero on "toiveella" ja "oikeudella"? Saahan sitä köyhäkin unelmoida ja pyytää. Mikään oikeus ei ole kellään merkkituotteisiin, mutta pyytää saa jos sellainen mahdollisuus annetaan. Ja jos et vielä tiennyt, niin ketään ei pakoteta ostamaan yhtään mitään. Joulupuukeräys ei ole pakollinen, vaan vapaaehtoinen hyväntekeväisyyskampanja.
Voitko kuvitella, että siellä on hämmentynyt kortin lukija, jos toiveet on sellainen, että sitä hintaluokkaa ei osta edes omalle lapselle.
No ei kai nyt täyspäinen aikuinen noin vähästä hämmenny. Toteaa vain, että tämä kortti ei nyt ole se, minkä itse pystyy toteuttamaan, ja etsii jonkun halvemman toiveen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska joidenkin mielestä myös köyhien perheiden lapsilla on oikeus pyytää samoja lahjoja kuin muutkin lapset pyytävät, sen sijaan että toivoisivat sukkia ja hygieniatarvikkeita, jotka on normaalin elämän perusedellytyksiä, ei lahjoja
Miksi se malli pitää ottaa juuri kaikkein varakkaimmilta?
Pitääkö köyhän olla nöyrä?
Ei, mutta onhan se erikoista, että jos köyhä haluaisi samaa kuin "muilla", viiteryhmäksi otetaan ne kaikista rikkaimmat eikä ne tavalliset keskituloiset joita on ympärillä varmasti kaikista eniten.
Kuka tahansa voi selata jotain Vogue- tai House & Garden -lehtiä ja ajatella, että katso nyt tuota kymppitonnin mekkoa ja sadan tonnin sänkyäkin, miksei minulla ole ikinä varaa mihinkään noin kivaan. Mutta ei se oikeasti kerro meidän suhteellisesta köyhyydestä mitään, koska kenelläkään tässä ympärillä ei ole sadan tonnin sänkyä muutenkaan.
Kun iPhone ja Jopo eivät edelleenkään ole "kaikista rikkaimpien" tavaroita, vaan juuri niiden tavallisten keskiluokkaisten. Tavalliseen keskiluokkaan mahtuu todella paljon monenlaisia ihmisiä, eli tämä ei tarkoittanut sitä, että kaikilla keskiluokkaisilla olisi juuri iPhone ja Jopo, vaan pointti oli se, että niiden käyttäjistä varmasti valtaosa on tavallisia keskiluokkaisia. Ne eivät myöskään ole hintatasoltaan verrattavissa kymppitonnin mekkoon tai sadantonnin sänkyyn. IPhone ja Jopo ovat oikeasti aivan tavallisia tuotteita. Jopoja myydään Prismoissakin.
Keskiluokkaan mahtuu tosiaan paljon monenlaisia ihmisiä, etenkin Suomessa, missä varsinaista "yläluokkaa" ei juurikaan edes ole. Enhän minä tuossa verrannut uusinta iPhonea suoraan sadan tonnin sänkyyn, vaan tarkoitin vain, että on ihan järjetöntä verrata omaa suhteellista köyhyyttä mihinkään muuhun kuin omaan viiteryhmään.
Suomen kalliimmilla asuinalueilla varmaan onkin kaikilla uusimmat iPhonet, mutta jos vähävarainen tavallinen nuori käy ihan tavallista koulua Suomessa, kuinka monella niistä ympärillä olevista nuorista tuollaisia puhelimia oikeasti on? Kuinka montaa oikeasti kiusataan siitä, että ei ole hienoimpia vimpaimia ja vaikka juuri sitä uusinta mallia Jopoa? Kalleimpia trendikkäitä tuotteita hankitaan siksi, että halutaan tehdä vaikutus, eikä siksi, että halutaan "kuulua joukkoon" ja "olla samanlaisia kuin muutkin".
(Monilla on toki iPhonet, itsellänikin on iPhone SE joka maksoi Swappiessa 150 e. Mitään uusimpia 1000 euron malleja minulla ei ole koskaan silti ollut.)
Nämä on oikeasti vähän vaikeita juttuja..meneekö puhelin myyntiin ja onko oikeasti niin ettei vanhemmilla ole rahaa..suhtaudun näihin aina epäillen. Koska valitettavasti näissäei rehellistä sakkia kaikki hakijat ole. Minä voisin sen puhelimen ostaa jollekkin jonka tiedän, että sen oikeasti ansaitsee ja ilahtuu siitä..tiedän kuinka tärkeää on teinille, että olisi edes joku hienonpi juttu. Mutta en uskalla ostaa ihan tuntemattomalle.
Vierailija kirjoitti:
Eikö tätä asiaa kannattaisi hoitaa niin, että jokainen lapsi saisi jonkun avustusjärjestön kautta "kummin". Että se sama ihminen/perhe/ystäväporukka hoitaisi saman lapsen lahjatoiveen vuodesta toiseen. Sitten se lapsi vaikka kirjoittaisi kirjeen tuolle kummilleen/kummiporukalleen. Vähän samaan tyyliin kuin ainakin aikoinaan oli näitä kummilapsia joissain kehitysmaissa.
Ymmärrän toki, että jotkut keski- ja hyvätuloiset haluavat nimenomaan auttaa anonyymisti, ja se heille sallittakoon. Mutta että nämä kummit olisivat sitten vaikka järjestön kautta, järjestön työntekijöitä (SPR tmv.)
Sitten jos teini-ikäinen lapsi alkaa haaveilla joposta tai iphonesta, voi se kummi sitten katsoa, onko lapsella muutenkin epärealistisia käsityksiä maailman toimivuudesta (aiemman kommentoijan sanoma "oletus siitä, että joku muu hoitaa aina, itse ei tarvitse tehdä mitään") tai rahan arvosta ja mistä se raha tulee ja mihin sitä on järkevää käyttää. Silloin sillä lahjan antajalla olisi myös kasvatustehtävä - mikä pitää olla AINA mukana, jos puhutaan lapsista ja nuorista. Joskus tuo kasvatustehtävä pitäisi olla mukana myös aikuisista, ei-täysvaltaisista (ei tienaa itse rahoja omiin tarpeisiinsa) puhuttaessa. Sanon tämän aivan tosissani. Jos aikuisena olen pyytänyt vanhemmiltani rahaa, olen saanut ihan asiallisen luennon siitä, miten raha-asioita pitää hoitaa. Mutta jos olisin pyytänyt rahan yhteiskunnalta (esim. työttömyyskorvauksen tai muun tuen muodossa), en varmastikaan olisi saanut sitä opetusta tarjoavaa luentoa "kaupan päälle".
Myönnän, että minulla ei ole täyttä ymmärrystä siitä, mistä lopulta puhutaan kun puhutaan näistä lasten tekemistä toivomuskorteista. Ennen kaikkea ihmettelen asiaa yhteiskunnalliselta kannalta: miksi tuollaisia toivomuspuita tarvitaan, miten asiaa ei voi hoitaa jotenkin muuten?
Muutoin hyvä ja kaunis idea, mutta kun noissa perheissä saattaa vanhemmat iskeä jarrut pohjaan jos joku tuntematon tuppaa kasvattamaan sitä omaa lasta. Pienellä osalla vanhemmista menee täysin kuppi nurin, jos joku ulkopuolinen ryhtyy opettamaan omaa rahankäyttöään tai hoitamaan kasvatustehtävää. Ja varsinkin kun puhutaan köyhistä perheistä, niin raha-asiat on tosi arkoja. Ei ne epärealistiset toiveet aina tarkoita, että ei ymmärrettäisi paljonko tuote maksaa. Voi olla että nimenomaan ymmärretään ja tiedostetaan, että jos ei edes yritä pyytää niin ei tule ikinä sitä saamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minulla ole palkansaajana varaa ostaa itselleni eikä lapselleni Iphonea eikä sitä edes toivota!! Kännykät on alle 200 e ja pelittävät, minkä tarvitseekin. Pleikka ostettiin 4 vuotta sitten, maksoi 400 e ja se on kallein lahja, mitä on saanut. On nyt 16 v. Palkkani on 2800 e/kk netto, josta maksan myös asumisen, auton, vakuutukset jne. On älyvapaata kuvitella, että kaikki voisivat tuosta vaan ostella mitä huvittaa!
Ei tietenkään mitä vain. Mutta se, että teillä ei ole varaa iPhoneen, koska olette päättäneet laittaa rahanne muihin kohteisiin (kuten autoon ja ilmeisesti omistusasunnon ostoon), ei tarkoita sitä, etteikö isolla osalla palkansaajista olisi varaa iPhoneenkin - halutessaan. Se on eri asia, jos ei halua. En itsekään halua. Pitää kuitenkin erottaa se, onko kyse omista valinnoista vai onko niin, ettei olisi edes mahdollisuutta ostaa iPhonea.
Ja se, ettäö sinä tai minä palkansaajina emme edes halua iPhonea, ei ole mikään peruste sille, että joku pienituloisempi ei saisi sellaista toivoa. En itsekään pidä sitä mielekkäänä toiveena, mutta eipä ole minulta pois, jos joku kokee sen itselleen tärkeäksi ja joku toinen haluaa sellaisen lahjoittaa.
Kysymys kai edelleenkin lienee, kuinka monella lapsella ja nuorella ihan tavallisessa suomalaisessa koulussa on niitä uusimpia iPhonen malleja.
Jos on kyse lasten ja nuorten suhteellisesta köyhyydestä, tuo on varmaan olennaisempi tieto kuin se, kuinka monella palkansaajalla on käytössään jonkin sortin iPhone.
Mitä itse olen huomannut, useimmat hyvin toimeentulevat vanhemmatkaan eivät osta lapsilleen kalliita puhelimia, koska lapset ja teinit hukkaavat ja rikkovat niitä turhan herkästi. Itsekin löysin pari vuotta sitten lumihangesta puhelimen, joka oli pudonnut teinin taskusta. Puhelinta noutamaan tullut isä kertoi vihaisena, että tämä oli teinin kolmas puhelin vuoden sisään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska joidenkin mielestä myös köyhien perheiden lapsilla on oikeus pyytää samoja lahjoja kuin muutkin lapset pyytävät, sen sijaan että toivoisivat sukkia ja hygieniatarvikkeita, jotka on normaalin elämän perusedellytyksiä, ei lahjoja
Miksi se malli pitää ottaa juuri kaikkein varakkaimmilta?
Pitääkö köyhän olla nöyrä?
Ei, mutta onhan se erikoista, että jos köyhä haluaisi samaa kuin "muilla", viiteryhmäksi otetaan ne kaikista rikkaimmat eikä ne tavalliset keskituloiset joita on ympärillä varmasti kaikista eniten.
Kuka tahansa voi selata jotain Vogue- tai House & Garden -lehtiä ja ajatella, että katso nyt tuota kymppitonnin mekkoa ja sadan tonnin sänkyäkin, miksei minulla ole ikinä varaa mihinkään noin kivaan. Mutta ei se oikeasti kerro meidän suhteellisesta köyhyydestä mitään, koska kenelläkään tässä ympärillä ei ole sadan tonnin sänkyä muutenkaan.
Kun iPhone ja Jopo eivät edelleenkään ole "kaikista rikkaimpien" tavaroita, vaan juuri niiden tavallisten keskiluokkaisten. Tavalliseen keskiluokkaan mahtuu todella paljon monenlaisia ihmisiä, eli tämä ei tarkoittanut sitä, että kaikilla keskiluokkaisilla olisi juuri iPhone ja Jopo, vaan pointti oli se, että niiden käyttäjistä varmasti valtaosa on tavallisia keskiluokkaisia. Ne eivät myöskään ole hintatasoltaan verrattavissa kymppitonnin mekkoon tai sadantonnin sänkyyn. IPhone ja Jopo ovat oikeasti aivan tavallisia tuotteita. Jopoja myydään Prismoissakin.
Keskiluokkaan mahtuu tosiaan paljon monenlaisia ihmisiä, etenkin Suomessa, missä varsinaista "yläluokkaa" ei juurikaan edes ole. Enhän minä tuossa verrannut uusinta iPhonea suoraan sadan tonnin sänkyyn, vaan tarkoitin vain, että on ihan järjetöntä verrata omaa suhteellista köyhyyttä mihinkään muuhun kuin omaan viiteryhmään.
Suomen kalliimmilla asuinalueilla varmaan onkin kaikilla uusimmat iPhonet, mutta jos vähävarainen tavallinen nuori käy ihan tavallista koulua Suomessa, kuinka monella niistä ympärillä olevista nuorista tuollaisia puhelimia oikeasti on? Kuinka montaa oikeasti kiusataan siitä, että ei ole hienoimpia vimpaimia ja vaikka juuri sitä uusinta mallia Jopoa? Kalleimpia trendikkäitä tuotteita hankitaan siksi, että halutaan tehdä vaikutus, eikä siksi, että halutaan "kuulua joukkoon" ja "olla samanlaisia kuin muutkin".
(Monilla on toki iPhonet, itsellänikin on iPhone SE joka maksoi Swappiessa 150 e. Mitään uusimpia 1000 euron malleja minulla ei ole koskaan silti ollut.)
Kuten olen tässä keskustelussa kertonut, oman lapseni koulussa todella monella on iPhone. Emme asu kalliilla alueella, vaan ihan tavallisella kerrostalovaltaisella (muutama rivari löytyy myös) alueella, jossa asuu monenlaisia ihmisiä. Tosin koulussa ei käsittääkseni kuitenkaan kiusata siitä, jos merkkituotteita ei ole, mutta tällaisiakin kouluja varmasti löytyy.
Olet varmasti oikeassa, että osa trendituotteista ostetaan juuri siksi, että halutaan kuulua joukkoon. Sehän on nuorilla aika yleistä. Joten löytyisikö ymmärrystä köyhää nuorta kohtaan, jos hänkin haluaa kokea kuuluvansa joukkoon?
(Ja kuten kerroin aiemmin, oma lapseni ei ole kiinnostunut merkkituotteista, enkä itsekään ole halukas maksamaan ylihintaa vain merkin takia. Selvyyden vuoksi tämä tieto, että ei tule vaikutelmaa, että itse juoksikin merkkien perässä "kun muillakin on".)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minulla ole palkansaajana varaa ostaa itselleni eikä lapselleni Iphonea eikä sitä edes toivota!! Kännykät on alle 200 e ja pelittävät, minkä tarvitseekin. Pleikka ostettiin 4 vuotta sitten, maksoi 400 e ja se on kallein lahja, mitä on saanut. On nyt 16 v. Palkkani on 2800 e/kk netto, josta maksan myös asumisen, auton, vakuutukset jne. On älyvapaata kuvitella, että kaikki voisivat tuosta vaan ostella mitä huvittaa!
Ei tietenkään mitä vain. Mutta se, että teillä ei ole varaa iPhoneen, koska olette päättäneet laittaa rahanne muihin kohteisiin (kuten autoon ja ilmeisesti omistusasunnon ostoon), ei tarkoita sitä, etteikö isolla osalla palkansaajista olisi varaa iPhoneenkin - halutessaan. Se on eri asia, jos ei halua. En itsekään halua. Pitää kuitenkin erottaa se, onko kyse omista valinnoista vai onko niin, ettei olisi edes mahdollisuutta ostaa iPhonea.
Ja se, ettäö sinä tai minä palkansaajina emme edes halua iPhonea, ei ole mikään peruste sille, että joku pienituloisempi ei saisi sellaista toivoa. En itsekään pidä sitä mielekkäänä toiveena, mutta eipä ole minulta pois, jos joku kokee sen itselleen tärkeäksi ja joku toinen haluaa sellaisen lahjoittaa.
Kysymys kai edelleenkin lienee, kuinka monella lapsella ja nuorella ihan tavallisessa suomalaisessa koulussa on niitä uusimpia iPhonen malleja.
Jos on kyse lasten ja nuorten suhteellisesta köyhyydestä, tuo on varmaan olennaisempi tieto kuin se, kuinka monella palkansaajalla on käytössään jonkin sortin iPhone.
Mitä itse olen huomannut, useimmat hyvin toimeentulevat vanhemmatkaan eivät osta lapsilleen kalliita puhelimia, koska lapset ja teinit hukkaavat ja rikkovat niitä turhan herkästi. Itsekin löysin pari vuotta sitten lumihangesta puhelimen, joka oli pudonnut teinin taskusta. Puhelinta noutamaan tullut isä kertoi vihaisena, että tämä oli teinin kolmas puhelin vuoden sisään.
Riippuu varmaan koulusta ja perheestä. En osaa sanoa kuinka uusia malleja ovat, mutta oman lapseni koulussa todella monella on iPhone. Kyseessä on ihan tavallinen suomalainen koulu.
Vierailija kirjoitti:
Jouluna köyhien perheiden lapsille annetaan vapaus toivoa. He eivät ikinä voi toivoa mitään, koska ymmärtävät perheen tilanteen. Oikeasti nämä lapset ovat onnellisia vaikka kuukautissiteistä, mutta eikö ole oikeudenmukaista edes kerran vuodessa antaa lapselle mahdollisuus unelmoimiseen?
Ilman unelmia lapsiperheköyhyys periytyy entistä voimakkaammin.
Hieman näköalanottokykyä ja empatiaa ainaisen tuomitsemisen sijaan. Sitä nämä lapset ja perheet kokee elämässään päivästä toiseen ihan tarpeeksi.
Lapsiperheköyhyys ei periytyisi, jos olisivat porsimatta, kun ei ole varaa. Ei siihen mitään unelmia kaivata vaan vastuunottoa omista valinnoista. Pitäisi edes omasta lisääntymisestään osata kantaa vastuuta, mutta Suomessa vastuu on ulkoistettu yhteiskunnalle ihan perusasioissakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä "köyhä lapsi saa toivoa mitä tahansa älytöntä kallista merkkitavaraa"-vouhotukset ovat siemenenä roadman-kulttuurille.
Että jos ei ole rahaa kalliisiin merkkituotteisiin, niin sulla on kuitenkin oikeus niihin ja varakkaampien kuuluu antaa ne sinulle.Etkö tiedä mikä ero on "toiveella" ja "oikeudella"? Saahan sitä köyhäkin unelmoida ja pyytää. Mikään oikeus ei ole kellään merkkituotteisiin, mutta pyytää saa jos sellainen mahdollisuus annetaan. Ja jos et vielä tiennyt, niin ketään ei pakoteta ostamaan yhtään mitään. Joulupuukeräys ei ole pakollinen, vaan vapaaehtoinen hyväntekeväisyyskampanja.
Voitko kuvitella, että siellä on hämmentynyt kortin lukija, jos toiveet on sellainen, että sitä hintaluokkaa ei osta edes omalle lapselle.
On varmasti, mutta sellaista joulupuuta nyt ei varmaan tule etteikö joku siitä hämmentyisi. Joko hämmennytään lahjatoiveista (vääränlaisia, ei ostettaisi omillekaan lapsille) tai hintalapusta (liian kallis, ei ostettaisi omille lapsille). Ei ole mitään yleismaailmallista hintaluokkaa, mikä olisi kaikille kohtuullinen. Toisille 10e lahja tuntemattoman kersalle on juuri riittävä, toinen voi maksaa siitä 50e ja kolmas 150e. Joku rikas hyväntekijä ajattelee, että kerrankos vuodessa sitä ostaa kalliimman lahjan ja ostaa vaikka sitten 500e pelikonsolin. Ja samalla joku (pihi) kortin lukija mutisee, ettei ikinä ostaisi omille lapsilleen 50e arvoista joululahjaa, sehän nyt opettaisi aivan vääriä asioita rahan arvosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska joidenkin mielestä myös köyhien perheiden lapsilla on oikeus pyytää samoja lahjoja kuin muutkin lapset pyytävät, sen sijaan että toivoisivat sukkia ja hygieniatarvikkeita, jotka on normaalin elämän perusedellytyksiä, ei lahjoja
Miksi se malli pitää ottaa juuri kaikkein varakkaimmilta?
Pitääkö köyhän olla nöyrä?
Ei, mutta onhan se erikoista, että jos köyhä haluaisi samaa kuin "muilla", viiteryhmäksi otetaan ne kaikista rikkaimmat eikä ne tavalliset keskituloiset joita on ympärillä varmasti kaikista eniten.
Kuka tahansa voi selata jotain Vogue- tai House & Garden -lehtiä ja ajatella, että katso nyt tuota kymppitonnin mekkoa ja sadan tonnin sänkyäkin, miksei minulla ole ikinä varaa mihinkään noin kivaan. Mutta ei se oikeasti kerro meidän suhteellisesta köyhyydestä mitään, koska kenelläkään tässä ympärillä ei ole sadan tonnin sänkyä muutenkaan.
Kun iPhone ja Jopo eivät edelleenkään ole "kaikista rikkaimpien" tavaroita, vaan juuri niiden tavallisten keskiluokkaisten. Tavalliseen keskiluokkaan mahtuu todella paljon monenlaisia ihmisiä, eli tämä ei tarkoittanut sitä, että kaikilla keskiluokkaisilla olisi juuri iPhone ja Jopo, vaan pointti oli se, että niiden käyttäjistä varmasti valtaosa on tavallisia keskiluokkaisia. Ne eivät myöskään ole hintatasoltaan verrattavissa kymppitonnin mekkoon tai sadantonnin sänkyyn. IPhone ja Jopo ovat oikeasti aivan tavallisia tuotteita. Jopoja myydään Prismoissakin.
Keskiluokkaan mahtuu tosiaan paljon monenlaisia ihmisiä, etenkin Suomessa, missä varsinaista "yläluokkaa" ei juurikaan edes ole. Enhän minä tuossa verrannut uusinta iPhonea suoraan sadan tonnin sänkyyn, vaan tarkoitin vain, että on ihan järjetöntä verrata omaa suhteellista köyhyyttä mihinkään muuhun kuin omaan viiteryhmään.
Suomen kalliimmilla asuinalueilla varmaan onkin kaikilla uusimmat iPhonet, mutta jos vähävarainen tavallinen nuori käy ihan tavallista koulua Suomessa, kuinka monella niistä ympärillä olevista nuorista tuollaisia puhelimia oikeasti on? Kuinka montaa oikeasti kiusataan siitä, että ei ole hienoimpia vimpaimia ja vaikka juuri sitä uusinta mallia Jopoa? Kalleimpia trendikkäitä tuotteita hankitaan siksi, että halutaan tehdä vaikutus, eikä siksi, että halutaan "kuulua joukkoon" ja "olla samanlaisia kuin muutkin".
(Monilla on toki iPhonet, itsellänikin on iPhone SE joka maksoi Swappiessa 150 e. Mitään uusimpia 1000 euron malleja minulla ei ole koskaan silti ollut.)
Kuten olen tässä keskustelussa kertonut, oman lapseni koulussa todella monella on iPhone. Emme asu kalliilla alueella, vaan ihan tavallisella kerrostalovaltaisella (muutama rivari löytyy myös) alueella, jossa asuu monenlaisia ihmisiä. Tosin koulussa ei käsittääkseni kuitenkaan kiusata siitä, jos merkkituotteita ei ole, mutta tällaisiakin kouluja varmasti löytyy.
Olet varmasti oikeassa, että osa trendituotteista ostetaan juuri siksi, että halutaan kuulua joukkoon. Sehän on nuorilla aika yleistä. Joten löytyisikö ymmärrystä köyhää nuorta kohtaan, jos hänkin haluaa kokea kuuluvansa joukkoon?
(Ja kuten kerroin aiemmin, oma lapseni ei ole kiinnostunut merkkituotteista, enkä itsekään ole halukas maksamaan ylihintaa vain merkin takia. Selvyyden vuoksi tämä tieto, että ei tule vaikutelmaa, että itse juoksikin merkkien perässä "kun muillakin on".)
Mutta kun edelleenkin iPhoneja on hyvin erihintaisia. Käytettyjä saa Swappielta jopa satasella, uusimmat saattavat maksaa jopa 2000 e. Se että koulussa on oppilailla iPhoneja ei vielä kerro mitään.
Vanhemman mallisen iPhonen saa uutena noin 400 eurolla. Jos on pakko upouusi olla, sellaisen kyllä pitäisi kelvata nuorelle. Koululainen ei tarvitse yli tonnin puhelinta mihinkään muuhun kuin näyttääkseen muille, että mun puhelin on hienompi ja kalliimpi kuin sun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma lapsi on nyt 15v.
Olemme koko lapsen iän eläneet köyhyysrajan alapuolelle mutta silti on joka joulu hankittu ne lahjat oman rahan kautta.
Lapselle kun opettaa pienestä pitäen että raha ei kasva puissa tai ilmesty "Taika seinästä" käteen niin ei tule jouluna sitä kiukkupotkuraivaria kun ei saatu sitä tonnin iPhonea. Nyt jouluksi saa uuden puhelimen
Black Friday alesta 149e (299e).Ensimmäiset lahjat hankin jo kesäkuussa.
Lapsilisät kun maksetaan tuplana tänä jouluna, niin ajattelin että nyt ei täyty "kerjäys" ilmoitukset avustusjärjestöjen listoille ja apu annettaisiin yksineläville, opiskelijoille tai vanhuksille mutta eipä ollutkaan niin...
Sama meno jatkuu ja mikään ei riitä.Kai ymmärrät, että vaikka lapsilisät on tarkoitettu ensisijassa lapsiin niin moni perhe käyttää sen extra-rahan välttämättömiin menoihin kuten sähkölasku, ruoka, lainojen lyhennykset ym. Monessa köyhässä perheessä nuo vaan menee etusijalle, vaikka kuinka haluaisi ostaa lahjatkin. Ei sitä rahaa vaan jää yli, jos sitä ei alkujaankaan ollut ja elää pitää sen joulun jälkeenkin.
Mun mielestä tuohon joulupuukeräykseen voisi laittaa jonkun ylärajan toiveelle esim. max 200 e. Se on jo ihan hyvä raha ja sillä saa tuotettua paljon iloa ja monen tavallisen lapsen suurimmatkin toiveet. Jos lapsella on ihan epärealistiset lahjatoiveet, ei niitä pidä kenenkään lähteä toteuttamaan.
Onko se sinulta pois, jos joku haluaisikin täyttää sen vähän epärealistisen toiveen? Esim. jos haluaisin ostaa lukiolaiselle tietokoneen? Tai antaa pikkulapsiperheelle vähän reilumman lahjakortin vaatekauppaan? Hiertääkö se persvillojasi, jos tiedät että tuntematon ihminen tekee jouluna hyvän työn isommalla budjetilla kuin mitä itse olisit pystyvä tai halukas?
Lukiolaiset saavat nykyään tietokoneen koulusta.
Ihan omaksiko, vai pitääkö se palauttaa koulun jälkeen? Mites amislaiset?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minulla ole palkansaajana varaa ostaa itselleni eikä lapselleni Iphonea eikä sitä edes toivota!! Kännykät on alle 200 e ja pelittävät, minkä tarvitseekin. Pleikka ostettiin 4 vuotta sitten, maksoi 400 e ja se on kallein lahja, mitä on saanut. On nyt 16 v. Palkkani on 2800 e/kk netto, josta maksan myös asumisen, auton, vakuutukset jne. On älyvapaata kuvitella, että kaikki voisivat tuosta vaan ostella mitä huvittaa!
Ei tietenkään mitä vain. Mutta se, että teillä ei ole varaa iPhoneen, koska olette päättäneet laittaa rahanne muihin kohteisiin (kuten autoon ja ilmeisesti omistusasunnon ostoon), ei tarkoita sitä, etteikö isolla osalla palkansaajista olisi varaa iPhoneenkin - halutessaan. Se on eri asia, jos ei halua. En itsekään halua. Pitää kuitenkin erottaa se, onko kyse omista valinnoista vai onko niin, ettei olisi edes mahdollisuutta ostaa iPhonea.
Ja se, ettäö sinä tai minä palkansaajina emme edes halua iPhonea, ei ole mikään peruste sille, että joku pienituloisempi ei saisi sellaista toivoa. En itsekään pidä sitä mielekkäänä toiveena, mutta eipä ole minulta pois, jos joku kokee sen itselleen tärkeäksi ja joku toinen haluaa sellaisen lahjoittaa.
Kysymys kai edelleenkin lienee, kuinka monella lapsella ja nuorella ihan tavallisessa suomalaisessa koulussa on niitä uusimpia iPhonen malleja.
Jos on kyse lasten ja nuorten suhteellisesta köyhyydestä, tuo on varmaan olennaisempi tieto kuin se, kuinka monella palkansaajalla on käytössään jonkin sortin iPhone.
Mitä itse olen huomannut, useimmat hyvin toimeentulevat vanhemmatkaan eivät osta lapsilleen kalliita puhelimia, koska lapset ja teinit hukkaavat ja rikkovat niitä turhan herkästi. Itsekin löysin pari vuotta sitten lumihangesta puhelimen, joka oli pudonnut teinin taskusta. Puhelinta noutamaan tullut isä kertoi vihaisena, että tämä oli teinin kolmas puhelin vuoden sisään.
Riippuu varmaan koulusta ja perheestä. En osaa sanoa kuinka uusia malleja ovat, mutta oman lapseni koulussa todella monella on iPhone. Kyseessä on ihan tavallinen suomalainen koulu.
Ei pidä paikkaansa. Suurimmalla osalla on perusälypuhelin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jouluna köyhien perheiden lapsille annetaan vapaus toivoa. He eivät ikinä voi toivoa mitään, koska ymmärtävät perheen tilanteen. Oikeasti nämä lapset ovat onnellisia vaikka kuukautissiteistä, mutta eikö ole oikeudenmukaista edes kerran vuodessa antaa lapselle mahdollisuus unelmoimiseen?
Ilman unelmia lapsiperheköyhyys periytyy entistä voimakkaammin.
Hieman näköalanottokykyä ja empatiaa ainaisen tuomitsemisen sijaan. Sitä nämä lapset ja perheet kokee elämässään päivästä toiseen ihan tarpeeksi.
Miksi köyhä lapsi olisi iloinen kuukautissiteistä? En vaan tajuu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä "köyhä lapsi saa toivoa mitä tahansa älytöntä kallista merkkitavaraa"-vouhotukset ovat siemenenä roadman-kulttuurille.
Että jos ei ole rahaa kalliisiin merkkituotteisiin, niin sulla on kuitenkin oikeus niihin ja varakkaampien kuuluu antaa ne sinulle.Etkö tiedä mikä ero on "toiveella" ja "oikeudella"? Saahan sitä köyhäkin unelmoida ja pyytää. Mikään oikeus ei ole kellään merkkituotteisiin, mutta pyytää saa jos sellainen mahdollisuus annetaan. Ja jos et vielä tiennyt, niin ketään ei pakoteta ostamaan yhtään mitään. Joulupuukeräys ei ole pakollinen, vaan vapaaehtoinen hyväntekeväisyyskampanja.
Voitko kuvitella, että siellä on hämmentynyt kortin lukija, jos toiveet on sellainen, että sitä hintaluokkaa ei osta edes omalle lapselle.
On varmasti, mutta sellaista joulupuuta nyt ei varmaan tule etteikö joku siitä hämmentyisi. Joko hämmennytään lahjatoiveista (vääränlaisia, ei ostettaisi omillekaan lapsille) tai hintalapusta (liian kallis, ei ostettaisi omille lapsille). Ei ole mitään yleismaailmallista hintaluokkaa, mikä olisi kaikille kohtuullinen. Toisille 10e lahja tuntemattoman kersalle on juuri riittävä, toinen voi maksaa siitä 50e ja kolmas 150e. Joku rikas hyväntekijä ajattelee, että kerrankos vuodessa sitä ostaa kalliimman lahjan ja ostaa vaikka sitten 500e pelikonsolin. Ja samalla joku (pihi) kortin lukija mutisee, ettei ikinä ostaisi omille lapsilleen 50e arvoista joululahjaa, sehän nyt opettaisi aivan vääriä asioita rahan arvosta.
Sitä suuremmalla syyllä näissä keräyksissä kannattaisi asettaa hintahaarukka, ettei tule halpaa krääsää eikä liian kohtuuttomia toiveita.
Monet tuntuvat näkevän nämä keräykset jonain jackpottina, jossa hyvällä tuurilla voi joku miljonääri toteuttaa yhden lapsen ison unelman. Mutta käytännössä tämä on kai kuitenkin keräys, jossa valtaosa lahjoittajista ei ole rikkaita, ja lahjoja odottavia lapsia on paljon. Tämä "upporikasta ja rutiköyhää" -meininki ei kyllä kuulosta minun korvaani kovin toimivalta (eikä oikein sovi minun oikeudentajuunikaan, mutta se on sivuseikka).
Mihin ihmeen keräykseen?
Ratsastus on kallis harrastus. Se on ymmärrettävää. Siinä saa käyttöönsä tunniksi koulutetun hevosen, opettajan ja tallin joka pitää ratsuja. Oppilaat on myös tallin puolesta vakuutettu.
Sen verran pitää itse kullakin olla järkeä että valitsee harrastukset rahapussin mukaan.
Jos välttämättä haluaa harrastaa jotain kallista, niin ei muuta kuin töihin ja säästämään. Ja neuvottelemaan vanhempien kanssa siitä mitä ET saa jos SAAT alkaa ratsastaa.
Nykyajan kakarat - ja aikuisetkin - tuntuu elävän harhoissa että kaikkien kuuluu saada kaikkea. Ja ilmaiseksi. Ja heti.
Vierailija kirjoitti:
Mihin ihmeen keräykseen?
Ratsastus on kallis harrastus. Se on ymmärrettävää. Siinä saa käyttöönsä tunniksi koulutetun hevosen, opettajan ja tallin joka pitää ratsuja. Oppilaat on myös tallin puolesta vakuutettu.
Sen verran pitää itse kullakin olla järkeä että valitsee harrastukset rahapussin mukaan.
Jos välttämättä haluaa harrastaa jotain kallista, niin ei muuta kuin töihin ja säästämään. Ja neuvottelemaan vanhempien kanssa siitä mitä ET saa jos SAAT alkaa ratsastaa.
Nykyajan kakarat - ja aikuisetkin - tuntuu elävän harhoissa että kaikkien kuuluu saada kaikkea. Ja ilmaiseksi. Ja heti.
Kyseessä oli yksi ratsastustunti, ei ratsastusharrastus. Tyttö saa joululahjaksi yhden ratsastuskerran ja muut keräyksen lahjat menevät toisille lapsille.
Oikein mukava lahja jollekin heppahullulle tytölle, jonka "hevosharrastus" voi olla vaikkapa keppihevonen, heppojen piirtäminen tai My Little Pony.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi myös järkevää selittää sille lapselle, miten sen iphonen tms. voisi itse tulevaisuudessa hankkia. Panostaa koulunkäyntiin, jotta sitten olisi paremmat mahdollisuudet jatko-opintoihin ja sitä kautta ehkä hyväpalkkaiseen työhön, jolloin olisi varaa ostaa iphone. Ainahan tämä ei tietenkään näin mene, mutta todennäköisempää se on näin.
Ennen tätä voisi myös yrittää saada itse säästettyä rahaa, jos sattuu saamaan vaikka kesätöitä tai muita hommia koulunkäynnin ohella.
Harvoin ne iphonet muillekaan taivaasta tipahtaa, vaan niiden eteen joku on tehnyt töitä (lapsi itse tai sitten vanhempi, joka puhelimen ostaa).
Niin? Nyt sen työn tekee sitten vapaaehtoinen lahjoittaja. Miten se eroaa siitä, jos lahjatoive olisi vaikka joku lautapeli? Ihan yhtä lailla senkin lahjoittaisi joku muu ja se "tipahtaisi kuin taivaasta".
Joulupuussa kaiketi onkin ideana ilahduttaa lasta, joka ei muuten saisi joko yhtään lahjaa tai ainakaan toiveensa mukaista lahjaa. Tottakai jokainen tajuaa, että hänellä voi olla joskus kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua tienata omalla rahalla haluamansa puhelin, mutta koska se ei ilahduta tässä hetkessä, voi sitten vapaaehtoinen lahjoittaja ilahduttaa lasta/nuorta nyt. Sehän joululahjoissa muutenkin on ideana, ilahduttaa toista ja ostaa jotain kivaa tai hyödyllistä. Miksi juuri köyhien kohdalla pitäisi sen sijaan pitää joku saarna pitkäkestoisesta säästämisestä ja työssäkäynnin merkityksestä "sitten tulevaisuudessa, aikuisena"?
Lahjoittaminen on vapaaehtoista, ja on täysin sallittua, jos ei halua osallistua.
Juuri köyhille pitää pitää se saarna - vastauksena kysymykseesi: "Miksi juuri köyhien kohdalla pitäisi sen sijaan pitää joku saarna pitkäkestoisesta säästämisestä ja työssäkäynnin merkityksestä "sitten tulevaisuudessa, aikuisena"?"
Koska jos köyhän lapsen vanhempi ei sitä tee, sen "saarnan" täytyy tulla ulkopuolelta. Parasta on antaa se saarna (on sekin vaiva siltä saarnaajalta) yhtenä osana sitä tavara- tai muuta lahjaa.
Hyvä ja opettavainen saarna on suurempi lahja kuin se joku tavara, joka on vain materiaa. (Enkä puhu nyt kirkon saarnoista, joskin niissä lienee ollut sama idea alunperin, en tiedä.)
Vierailija kirjoitti:
Onko se sinulta pois, jos joku haluaisikin täyttää sen vähän epärealistisen toiveen? Esim. jos haluaisin ostaa lukiolaiselle tietokoneen? Tai antaa pikkulapsiperheelle vähän reilumman lahjakortin vaatekauppaan? Hiertääkö se persvillojasi, jos tiedät että tuntematon ihminen tekee jouluna hyvän työn isommalla budjetilla kuin mitä itse olisit pystyvä tai halukas?
En ole se, jolta kysyit tätä mutta pyytäisin miettimään sitä kohdetta. Ukrainassa on lapsia tällä hetkellä kylmissä kerrostaloissa ilman vettä ja sähköä. Eivät pysty peseytymään. Moni on menettänyt kotinsa kokonaan. Niistä rahoista olisi niin paljon enemmän apua nyt siellä. Miettikää tätä ennen kuin ostatte suomalaiselle lapselle, jolta ei ihan aikuisten oikeasti puutu mitään.
🇺🇦🇮🇱
Lukiolaiset saavat nykyään tietokoneen koulusta.