Lue keskustelun säännöt.
Joulupuu-toiveet, miten joku kehtaa toivoa jotain uutta jopoa tai iPhonea?
26.11.2022 |
Ostin keräykseen 11-vuotiaalle hänen toivomansa ratsastustunnin. Se on mielestäni kohtuullinen ja järkevä toive. Mutta että uusimmat muotikamat millä voi leuhkia kavereille? En ymmärrä.
Kommentit (763)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jääkö tuommoinen iPhonen haluaja sitten ilman sitä Joulupuu lahjaa, jos kukaan ei siihen tartu? Eikö sen takia kannattaisi neuvoa pitämään toiveet ns. järkevinä, että varmasti sitten saa jotain.
Ei jää ilman vaan sossu tai Hope ostaa tälle lapselle pyyhkeitä, sukkia, saippuaa ym. köyhälle sopivan lahjan.
Miten aikuiset voivat olla niin sairaita etteivät salli lapsen toivoa mitä haluaa.
Miten olisi kohtuus?
Mitä jos joku toivoo omaa hevosta tai autoa? Sinusta ihan normaalia?Kuopukseni uskoi vielä joulupukkiin, kun tuskailin autoni kanssa. Hän pohti voisivatko vanhukset, kuten äiti kirjoittaa joulupukille ja toivoa autoa, vai voisikohan hän itse toivoa äidille uutta autoa. Miksi ne lasten toiveet pitää lytätä? Unelmointi ei maksa mitään.
Olimme sukujoulussa. Ainoat joiden lapset olivat pieniä olimme me, ja lupasi tyttärelle, että saa kirjoittaa pakettiin isi, minkä itse osasi kirjoittaa. Illalla tytär huomasi, että saunatakkia ei ollutkaan isin lahjoissa. Siitä sitten mummolaan kyselemään. Paketti oli Kirsi-nimiselle teinille joutunut. Kun hän palautti takin, hän riiteli vanhempiensa kanssa siitä, että olisi kerrankin saanut kunnollisen joululahjan. Ja vanhemmat eivät ole köyhiä, mutta eihän isoille kannata antaa lahjoja ;).
Unelmointi on hieno juttu, mutta kun nämä toiveet ovat konkreettisille lahjan antajille! Lapsi itsekin hyötyisi siitä, jos hänelle tehtäisiin selväksi, että nämä toiveet eivät ole kirjeitä joulupukille tai hammaskeijulle vaan joku ystävällinen tuntematon täti tai setä ostaa sinulle lahjan. Keskusteltaisiin lapsen kanssa siitä, mitä kaikkia toiveita hänellä olisi tälle joululle, ja pohdittaisiin yhdessä, mikä niistä olisi sellainen mitä voisi pyytää. Tai jos haluaa säilyttää yllätyksen asiassa, lapsi voisi itse ympyröidä haaveitaan kuvastosta ja vanhempi voisi niistä valita jonkin kohtuullisen hintaisen lahjatoiveeksi.
On monta asiaa, mitä voi tehdä, jotta lapsi sekä haaveilee isoista asioista elämässä että ymmärtää mikä on kohtuullinen joululahjatoive.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä noita lapsiakin. Kyllähän sitä voi tuntea olonsa todella ulkopuoliseksi, jos ei ole mitään sellaista mitä muilla.
Me asumme ns. paremmalla alueella kaupungissamme. Lapsilla on iPhonet, Applen kuulokkeet, kellot jne sekä merkkivaatteet ja kalliit harrastukset ja lomamatkat. Koko kaupungin koulut ovat todella täysiä, joten lapsen luokalle sijoitettiin toisesta kaupunginosasta köyhän perheen lapsi. Tällä lapsella ei ole ollenkaan puhelinta ja kuulemma on samat vaatteet aina päällä. Hän ei pääse koskaan kenenkään synttäreille eikä saa järjestää omia. Hän ei harrasta mitään ja oli kuulemma kesäloman vain kotona. En yhtään ihmettele, jos tällainen lapsi toivoisi joululahjaksi iPhonea tuntemattomalta, että olisi edes yksi asia, jossa olisi kuin muut luokkakaverit.
Vähän ohiksena vielä, että minusta ihan älyttömän huono ratkaisu laittaa tällaiselle luokalle vain yksi eri oloista tuleva lapsi. Sehän oikein alleviivaa niitä eroja ja laittaa tämän yhden lapsen ikävään asemaan. Ennemmin pitäisi sekoittaa samaan luokkaan monista eri taustoista tulleita useampia.
Minusta te kasvatatte lapsenne ihan yhtä huonosti kuin köyhät, jotka opettavat lapsensa haaveilemaan järkyttävän kalliista merkkituotteista. Ei elämän pidä pyöriä merkkitavaroiden ympärillä.
No harvemmalla se pyörii. Vaatteet ostetaan halvalla outleteista lomilla. Vanhemmat saavat puhelimet töistä ja vaihdon tullessa kierrättävät lapsilleen. Samoin kellot ja kuulokkeet siirtyvät lapsille, kun vanhemmat hankkivat uutta. Mikään ei pyöri minkään ympärillä vaan kaikki on vain käyttötavaraa. Vakavaraisen hyvätuloisen perheen lapsen todellisuus nyt vaan on aika erilainen kuin köyhän perheen. Näkyy se muissakin kuin vaatteissa ja tavaroissa. Esim. elämyksistä ja tekemisissä. Köyhän perheen lapsen on kuitenkin helpompi toivoa sitä puhelinta tai vaikka merkkihupparia kuin esim. lentoa fööniin, koska se puhelin on näkyvämpi kuin se mitä tekee koulun ulkopuolella ja puhelimesta on iloa pidempään.
Mutta kun se halpa android-puhelin on ihan yhtä hyvä peruskäytössä.
Varmaan joo. Ei ole tullut kokeiltua. Töistä saa uuden iPhonen kahden vuoden välein, jonka jälkeen se kierrätetään lapsille. Lapset ei vaan ymmärrä noiden ominaisuuksien päälle vaan haluavat sen mikä kavereillakin on. Näin on ollut kaikessa aina. Tuskin ne leviksetkään aikanaan mitkään ylivertaisen hyvät farkut oli, mutta silti piti olla juuri ne eikä mitkään halvemmat.
Jännä työnantaja teillä. Meillä ei työpuhelimia kierrätä perheeseen. Kyseessä iso kansainvälinen yhtiö, jossa ei rahasta pulaa.
Joissakin firmoissa on tapana että jokainen uusi työntekijä saa heti suoraan uuden puhelimen, joten yrityksellä ei ole mitään käyttöä poistettaville puhelimille, joten se on ihan sama luovuttaa sen käyttäjälle.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapset ja nuoret kehtaa toivoa, lapsekasta ajattelua vielä. Toivottavasti vanhemmat kuitenkin vähän pitävät jalat maassa tai hommaavat itse niillä tuplalisillä nyt.
Ei taida tuplalisä yhdestä lapsesta riittää iPhoneen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä noita lapsiakin. Kyllähän sitä voi tuntea olonsa todella ulkopuoliseksi, jos ei ole mitään sellaista mitä muilla.
Me asumme ns. paremmalla alueella kaupungissamme. Lapsilla on iPhonet, Applen kuulokkeet, kellot jne sekä merkkivaatteet ja kalliit harrastukset ja lomamatkat. Koko kaupungin koulut ovat todella täysiä, joten lapsen luokalle sijoitettiin toisesta kaupunginosasta köyhän perheen lapsi. Tällä lapsella ei ole ollenkaan puhelinta ja kuulemma on samat vaatteet aina päällä. Hän ei pääse koskaan kenenkään synttäreille eikä saa järjestää omia. Hän ei harrasta mitään ja oli kuulemma kesäloman vain kotona. En yhtään ihmettele, jos tällainen lapsi toivoisi joululahjaksi iPhonea tuntemattomalta, että olisi edes yksi asia, jossa olisi kuin muut luokkakaverit.
Vähän ohiksena vielä, että minusta ihan älyttömän huono ratkaisu laittaa tällaiselle luokalle vain yksi eri oloista tuleva lapsi. Sehän oikein alleviivaa niitä eroja ja laittaa tämän yhden lapsen ikävään asemaan. Ennemmin pitäisi sekoittaa samaan luokkaan monista eri taustoista tulleita useampia.
Minusta te kasvatatte lapsenne ihan yhtä huonosti kuin köyhät, jotka opettavat lapsensa haaveilemaan järkyttävän kalliista merkkituotteista. Ei elämän pidä pyöriä merkkitavaroiden ympärillä.
No harvemmalla se pyörii. Vaatteet ostetaan halvalla outleteista lomilla. Vanhemmat saavat puhelimet töistä ja vaihdon tullessa kierrättävät lapsilleen. Samoin kellot ja kuulokkeet siirtyvät lapsille, kun vanhemmat hankkivat uutta. Mikään ei pyöri minkään ympärillä vaan kaikki on vain käyttötavaraa. Vakavaraisen hyvätuloisen perheen lapsen todellisuus nyt vaan on aika erilainen kuin köyhän perheen. Näkyy se muissakin kuin vaatteissa ja tavaroissa. Esim. elämyksistä ja tekemisissä. Köyhän perheen lapsen on kuitenkin helpompi toivoa sitä puhelinta tai vaikka merkkihupparia kuin esim. lentoa fööniin, koska se puhelin on näkyvämpi kuin se mitä tekee koulun ulkopuolella ja puhelimesta on iloa pidempään.
Mutta kun se halpa android-puhelin on ihan yhtä hyvä peruskäytössä.
Varmaan joo. Ei ole tullut kokeiltua. Töistä saa uuden iPhonen kahden vuoden välein, jonka jälkeen se kierrätetään lapsille. Lapset ei vaan ymmärrä noiden ominaisuuksien päälle vaan haluavat sen mikä kavereillakin on. Näin on ollut kaikessa aina. Tuskin ne leviksetkään aikanaan mitkään ylivertaisen hyvät farkut oli, mutta silti piti olla juuri ne eikä mitkään halvemmat.
Jännä työnantaja teillä. Meillä ei työpuhelimia kierrätä perheeseen. Kyseessä iso kansainvälinen yhtiö, jossa ei rahasta pulaa.
Joissakin firmoissa on tapana että jokainen uusi työntekijä saa heti suoraan uuden puhelimen, joten yrityksellä ei ole mitään käyttöä poistettaville puhelimille, joten se on ihan sama luovuttaa sen käyttäjälle.
Tästä huolimatta ne päätyy yleensä leasingfirman hoteisiin, eivät todellakaan ole iPhonen tai Samsungin lippulaivamalleja, vaan jotain 200-300 € puhelimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska joidenkin mielestä myös köyhien perheiden lapsilla on oikeus pyytää samoja lahjoja kuin muutkin lapset pyytävät, sen sijaan että toivoisivat sukkia ja hygieniatarvikkeita, jotka on normaalin elämän perusedellytyksiä, ei lahjoja
Miksi se malli pitää ottaa juuri kaikkein varakkaimmilta?
Varakkuutta ihannoidaan sokeasti. Katsotaan jotain Kardashianeita ja kuvitellaan, että se elämäntapa on tie onneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma lapsi on nyt 15v.
Olemme koko lapsen iän eläneet köyhyysrajan alapuolelle mutta silti on joka joulu hankittu ne lahjat oman rahan kautta.
Lapselle kun opettaa pienestä pitäen että raha ei kasva puissa tai ilmesty "Taika seinästä" käteen niin ei tule jouluna sitä kiukkupotkuraivaria kun ei saatu sitä tonnin iPhonea. Nyt jouluksi saa uuden puhelimen
Black Friday alesta 149e (299e).Ensimmäiset lahjat hankin jo kesäkuussa.
Lapsilisät kun maksetaan tuplana tänä jouluna, niin ajattelin että nyt ei täyty "kerjäys" ilmoitukset avustusjärjestöjen listoille ja apu annettaisiin yksineläville, opiskelijoille tai vanhuksille mutta eipä ollutkaan niin...
Sama meno jatkuu ja mikään ei riitä.
Kai ymmärrät, että vaikka lapsilisät on tarkoitettu ensisijassa lapsiin niin moni perhe käyttää sen extra-rahan välttämättömiin menoihin kuten sähkölasku, ruoka, lainojen lyhennykset ym. Monessa köyhässä perheessä nuo vaan menee etusijalle, vaikka kuinka haluaisi ostaa lahjatkin. Ei sitä rahaa vaan jää yli, jos sitä ei alkujaankaan ollut ja elää pitää sen joulun jälkeenkin.
Meillä on töissä oma Hope-joulupuu, ja siellä on pääosin hyvin vaatimattomia toiveita. Lähi-Prismassa on myös puu, ja siellä sitten taas toivottiin puhelinta ja Niken talvitakkia (toki muutakin). Tulee mieleen, että onko toiveita jotenkin valikoitu niin, että kun jokin yritys lähtee yhteistyötä tekemään, niin sinne annetaan sitten "helpot" toiveet että yhteistyö jatkuisi. Vai onko sattumaa, en tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma lapsi on nyt 15v.
Olemme koko lapsen iän eläneet köyhyysrajan alapuolelle mutta silti on joka joulu hankittu ne lahjat oman rahan kautta.
Lapselle kun opettaa pienestä pitäen että raha ei kasva puissa tai ilmesty "Taika seinästä" käteen niin ei tule jouluna sitä kiukkupotkuraivaria kun ei saatu sitä tonnin iPhonea. Nyt jouluksi saa uuden puhelimen
Black Friday alesta 149e (299e).Ensimmäiset lahjat hankin jo kesäkuussa.
Lapsilisät kun maksetaan tuplana tänä jouluna, niin ajattelin että nyt ei täyty "kerjäys" ilmoitukset avustusjärjestöjen listoille ja apu annettaisiin yksineläville, opiskelijoille tai vanhuksille mutta eipä ollutkaan niin...
Sama meno jatkuu ja mikään ei riitä.Kai ymmärrät, että vaikka lapsilisät on tarkoitettu ensisijassa lapsiin niin moni perhe käyttää sen extra-rahan välttämättömiin menoihin kuten sähkölasku, ruoka, lainojen lyhennykset ym. Monessa köyhässä perheessä nuo vaan menee etusijalle, vaikka kuinka haluaisi ostaa lahjatkin. Ei sitä rahaa vaan jää yli, jos sitä ei alkujaankaan ollut ja elää pitää sen joulun jälkeenkin.
Mun mielestä tuohon joulupuukeräykseen voisi laittaa jonkun ylärajan toiveelle esim. max 200 e. Se on jo ihan hyvä raha ja sillä saa tuotettua paljon iloa ja monen tavallisen lapsen suurimmatkin toiveet. Jos lapsella on ihan epärealistiset lahjatoiveet, ei niitä pidä kenenkään lähteä toteuttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme keskituloinen perhe, eivätkä lapset todellakaan saa tuollaisia joululahjoja. Tuskin saisivat vaikka tulot olisivat suuremmatkin. Sen sijaan lapsille puhutaan säästämisestä ja sijoittamisesta, siitä miten tärkeää koulunkäynti ja työnteko ovat.
Ei kaikkia unelmia vanhempien tarvitse toteuttaa. Jotain voi jättää lapsen itsensä toteutettaviksi.
Mitä lapsesi saavat joululahjaksi?
Minusta vähän ankeaa, jos kieltäydytte kaikista toiveista vain periaatteen vuoksi ja jauhatte vain säästämisestä ja sijoittamisesta. Kai elämässä joskus jotain muutakin voi olla.
Koululainen saa kirjoja, pehmoleluja (laulavia lintuja), toivomansa askartelujutun (maalattavat puput), nukkekotiin takan, Anna-nuken, Aku Ankan taskukirjan, robokalan.
Eskari saa radio-ohjattavan auton, robomatelijan, Mario linnan, kirjan ja robokalan.
Taapero saa pehmolelun, läppäkirjan, hakan ja sormivärit.
Ihan hyviä lahjoja. Myös omat lapseni saavat vähän vastaavanlaisia, ja heillä on lahjatoiveena kirjoja, vaatteita ja karkkia. Pointti onkin se, että heidän ei tarvitse toivoa puhelinta, polkupyörää tai tietokonetta, koska tuollaiset kaikki on jo hankittuna. Ymmärrän siis, että joku sellainen lapsi voi toivoa kallista lahjaa, jolla ei sellaisia tavaroita jo ennestään ole. Lopulta se mainitsemasi sijoittaminenkin tuntuu mielekkäältä juuri silloin, kun elämässä on kaikki perusasiat kohdallaan eikä joudu sijoittamisen vuoksi tinkimään elämänlaadusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jopo on varsin surkea, sitä ei kannata haluta eikä antaa. Oikea pyörä keväällä, jos siihen on tarvetta. Ei jopoa, sen käyttäjä näyttää siltä kuin istuisi kirkonpenkillä paskalla.
iPhone on tyhmä hankinta, maksat nimestä puolet puhelimen hinnasta. Eli 800€ iPhone vastaa ominaisuuksiltaan korkeintaan 400€ muunmerkkistä puhelinta. Tässä vertailussa on otettu huomioon myös käytön turvallisuus urkintaa ajatellen.
Jokainen Android- tai iOS-känny GPSineen voidaan paikantaa korkeintaan kolmen metrin virheellä missä tahansa maailmalla liikutkin. Oletuksena tietenkin, että ei ole jossakin lähes ikkunattomassa tilassa, kuten parkkihallissa, jossa ei ole kunnon gps-satelliitin signaalia.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on töissä oma Hope-joulupuu, ja siellä on pääosin hyvin vaatimattomia toiveita. Lähi-Prismassa on myös puu, ja siellä sitten taas toivottiin puhelinta ja Niken talvitakkia (toki muutakin). Tulee mieleen, että onko toiveita jotenkin valikoitu niin, että kun jokin yritys lähtee yhteistyötä tekemään, niin sinne annetaan sitten "helpot" toiveet että yhteistyö jatkuisi. Vai onko sattumaa, en tiedä.
"Hope-joulupuu". Eikö tämä jo ylitä hölmöyden äärirajat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä "köyhä lapsi saa toivoa mitä tahansa älytöntä kallista merkkitavaraa"-vouhotukset ovat siemenenä roadman-kulttuurille.
Että jos ei ole rahaa kalliisiin merkkituotteisiin, niin sulla on kuitenkin oikeus niihin ja varakkaampien kuuluu antaa ne sinulle.
Etkö tiedä mikä ero on "toiveella" ja "oikeudella"? Saahan sitä köyhäkin unelmoida ja pyytää. Mikään oikeus ei ole kellään merkkituotteisiin, mutta pyytää saa jos sellainen mahdollisuus annetaan. Ja jos et vielä tiennyt, niin ketään ei pakoteta ostamaan yhtään mitään. Joulupuukeräys ei ole pakollinen, vaan vapaaehtoinen hyväntekeväisyyskampanja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska joidenkin mielestä myös köyhien perheiden lapsilla on oikeus pyytää samoja lahjoja kuin muutkin lapset pyytävät, sen sijaan että toivoisivat sukkia ja hygieniatarvikkeita, jotka on normaalin elämän perusedellytyksiä, ei lahjoja
Miksi se malli pitää ottaa juuri kaikkein varakkaimmilta?
Pitääkö köyhän olla nöyrä?
Ei, mutta onhan se erikoista, että jos köyhä haluaisi samaa kuin "muilla", viiteryhmäksi otetaan ne kaikista rikkaimmat eikä ne tavalliset keskituloiset joita on ympärillä varmasti kaikista eniten.
Kuka tahansa voi selata jotain Vogue- tai House & Garden -lehtiä ja ajatella, että katso nyt tuota kymppitonnin mekkoa ja sadan tonnin sänkyäkin, miksei minulla ole ikinä varaa mihinkään noin kivaan. Mutta ei se oikeasti kerro meidän suhteellisesta köyhyydestä mitään, koska kenelläkään tässä ympärillä ei ole sadan tonnin sänkyä muutenkaan.
Kun iPhone ja Jopo eivät edelleenkään ole "kaikista rikkaimpien" tavaroita, vaan juuri niiden tavallisten keskiluokkaisten. Tavalliseen keskiluokkaan mahtuu todella paljon monenlaisia ihmisiä, eli tämä ei tarkoittanut sitä, että kaikilla keskiluokkaisilla olisi juuri iPhone ja Jopo, vaan pointti oli se, että niiden käyttäjistä varmasti valtaosa on tavallisia keskiluokkaisia. Ne eivät myöskään ole hintatasoltaan verrattavissa kymppitonnin mekkoon tai sadantonnin sänkyyn. IPhone ja Jopo ovat oikeasti aivan tavallisia tuotteita. Jopoja myydään Prismoissakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jääkö tuommoinen iPhonen haluaja sitten ilman sitä Joulupuu lahjaa, jos kukaan ei siihen tartu? Eikö sen takia kannattaisi neuvoa pitämään toiveet ns. järkevinä, että varmasti sitten saa jotain.
Ei jää ilman vaan sossu tai Hope ostaa tälle lapselle pyyhkeitä, sukkia, saippuaa ym. köyhälle sopivan lahjan.
Miten aikuiset voivat olla niin sairaita etteivät salli lapsen toivoa mitä haluaa.
Miten olisi kohtuus?
Mitä jos joku toivoo omaa hevosta tai autoa? Sinusta ihan normaalia?Kuopukseni uskoi vielä joulupukkiin, kun tuskailin autoni kanssa. Hän pohti voisivatko vanhukset, kuten äiti kirjoittaa joulupukille ja toivoa autoa, vai voisikohan hän itse toivoa äidille uutta autoa. Miksi ne lasten toiveet pitää lytätä? Unelmointi ei maksa mitään.
Olimme sukujoulussa. Ainoat joiden lapset olivat pieniä olimme me, ja lupasi tyttärelle, että saa kirjoittaa pakettiin isi, minkä itse osasi kirjoittaa. Illalla tytär huomasi, että saunatakkia ei ollutkaan isin lahjoissa. Siitä sitten mummolaan kyselemään. Paketti oli Kirsi-nimiselle teinille joutunut. Kun hän palautti takin, hän riiteli vanhempiensa kanssa siitä, että olisi kerrankin saanut kunnollisen joululahjan. Ja vanhemmat eivät ole köyhiä, mutta eihän isoille kannata antaa lahjoja ;).
Kovin on omituinen suku, jos paketteja varastetaan. Yleensä teineille kyllä annetaan joululahjoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma lapsi on nyt 15v.
Olemme koko lapsen iän eläneet köyhyysrajan alapuolelle mutta silti on joka joulu hankittu ne lahjat oman rahan kautta.
Lapselle kun opettaa pienestä pitäen että raha ei kasva puissa tai ilmesty "Taika seinästä" käteen niin ei tule jouluna sitä kiukkupotkuraivaria kun ei saatu sitä tonnin iPhonea. Nyt jouluksi saa uuden puhelimen
Black Friday alesta 149e (299e).Ensimmäiset lahjat hankin jo kesäkuussa.
Lapsilisät kun maksetaan tuplana tänä jouluna, niin ajattelin että nyt ei täyty "kerjäys" ilmoitukset avustusjärjestöjen listoille ja apu annettaisiin yksineläville, opiskelijoille tai vanhuksille mutta eipä ollutkaan niin...
Sama meno jatkuu ja mikään ei riitä.Kai ymmärrät, että vaikka lapsilisät on tarkoitettu ensisijassa lapsiin niin moni perhe käyttää sen extra-rahan välttämättömiin menoihin kuten sähkölasku, ruoka, lainojen lyhennykset ym. Monessa köyhässä perheessä nuo vaan menee etusijalle, vaikka kuinka haluaisi ostaa lahjatkin. Ei sitä rahaa vaan jää yli, jos sitä ei alkujaankaan ollut ja elää pitää sen joulun jälkeenkin.
Mun mielestä tuohon joulupuukeräykseen voisi laittaa jonkun ylärajan toiveelle esim. max 200 e. Se on jo ihan hyvä raha ja sillä saa tuotettua paljon iloa ja monen tavallisen lapsen suurimmatkin toiveet. Jos lapsella on ihan epärealistiset lahjatoiveet, ei niitä pidä kenenkään lähteä toteuttamaan.
Onko se sinulta pois, jos joku haluaisikin täyttää sen vähän epärealistisen toiveen? Esim. jos haluaisin ostaa lukiolaiselle tietokoneen? Tai antaa pikkulapsiperheelle vähän reilumman lahjakortin vaatekauppaan? Hiertääkö se persvillojasi, jos tiedät että tuntematon ihminen tekee jouluna hyvän työn isommalla budjetilla kuin mitä itse olisit pystyvä tai halukas?
Vierailija kirjoitti:
Ei minulla ole palkansaajana varaa ostaa itselleni eikä lapselleni Iphonea eikä sitä edes toivota!! Kännykät on alle 200 e ja pelittävät, minkä tarvitseekin. Pleikka ostettiin 4 vuotta sitten, maksoi 400 e ja se on kallein lahja, mitä on saanut. On nyt 16 v. Palkkani on 2800 e/kk netto, josta maksan myös asumisen, auton, vakuutukset jne. On älyvapaata kuvitella, että kaikki voisivat tuosta vaan ostella mitä huvittaa!
Ei tietenkään mitä vain. Mutta se, että teillä ei ole varaa iPhoneen, koska olette päättäneet laittaa rahanne muihin kohteisiin (kuten autoon ja ilmeisesti omistusasunnon ostoon), ei tarkoita sitä, etteikö isolla osalla palkansaajista olisi varaa iPhoneenkin - halutessaan. Se on eri asia, jos ei halua. En itsekään halua. Pitää kuitenkin erottaa se, onko kyse omista valinnoista vai onko niin, ettei olisi edes mahdollisuutta ostaa iPhonea.
Ja se, ettäö sinä tai minä palkansaajina emme edes halua iPhonea, ei ole mikään peruste sille, että joku pienituloisempi ei saisi sellaista toivoa. En itsekään pidä sitä mielekkäänä toiveena, mutta eipä ole minulta pois, jos joku kokee sen itselleen tärkeäksi ja joku toinen haluaa sellaisen lahjoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä "köyhä lapsi saa toivoa mitä tahansa älytöntä kallista merkkitavaraa"-vouhotukset ovat siemenenä roadman-kulttuurille.
Että jos ei ole rahaa kalliisiin merkkituotteisiin, niin sulla on kuitenkin oikeus niihin ja varakkaampien kuuluu antaa ne sinulle.Etkö tiedä mikä ero on "toiveella" ja "oikeudella"? Saahan sitä köyhäkin unelmoida ja pyytää. Mikään oikeus ei ole kellään merkkituotteisiin, mutta pyytää saa jos sellainen mahdollisuus annetaan. Ja jos et vielä tiennyt, niin ketään ei pakoteta ostamaan yhtään mitään. Joulupuukeräys ei ole pakollinen, vaan vapaaehtoinen hyväntekeväisyyskampanja.
Voitko kuvitella, että siellä on hämmentynyt kortin lukija, jos toiveet on sellainen, että sitä hintaluokkaa ei osta edes omalle lapselle.
Linuxkänny taskussa kirjoitti:
Jopo on varsin surkea, sitä ei kannata haluta eikä antaa. Oikea pyörä keväällä, jos siihen on tarvetta. Ei jopoa, sen käyttäjä näyttää siltä kuin istuisi kirkonpenkillä paskalla.
iPhone on tyhmä hankinta, maksat nimestä puolet puhelimen hinnasta. Eli 800€ iPhone vastaa ominaisuuksiltaan korkeintaan 400€ muunmerkkistä puhelinta. Tässä vertailussa on otettu huomioon myös käytön turvallisuus urkintaa ajatellen.
Jokainen Android- tai iOS-känny GPSineen voidaan paikantaa korkeintaan kolmen metrin virheellä missä tahansa maailmalla liikutkin. Oletuksena tietenkin, että ei ole jossakin lähes ikkunattomassa tilassa, kuten parkkihallissa, jossa ei ole kunnon gps-satelliitin signaalia.
Istun parhaillaan it-puolen turva-alan ammattilaisen ruokapöydän ääressä. Hän ei ilmeisesti ole saanut samoja tietoja, sillä perheessä on käytössä vain iphoneja ja jpadeja ja macbookeja. Ja kellotkin ovat apllen älykelloja. Joskus olen saanut kaupantekijäiskäännyköitä, kun niitä ei turvariskin vuoksi otettu perheessä käyttöön.
Toivehan ei ole sama kuin tilaus, jos joku niin kuvittelee. Toivoa saa ihan mitä tahansa, mutta eihän se takaa että sen myös saa.
Kuopukseni uskoi vielä joulupukkiin, kun tuskailin autoni kanssa. Hän pohti voisivatko vanhukset, kuten äiti kirjoittaa joulupukille ja toivoa autoa, vai voisikohan hän itse toivoa äidille uutta autoa. Miksi ne lasten toiveet pitää lytätä? Unelmointi ei maksa mitään.
Olimme sukujoulussa. Ainoat joiden lapset olivat pieniä olimme me, ja lupasi tyttärelle, että saa kirjoittaa pakettiin isi, minkä itse osasi kirjoittaa. Illalla tytär huomasi, että saunatakkia ei ollutkaan isin lahjoissa. Siitä sitten mummolaan kyselemään. Paketti oli Kirsi-nimiselle teinille joutunut. Kun hän palautti takin, hän riiteli vanhempiensa kanssa siitä, että olisi kerrankin saanut kunnollisen joululahjan. Ja vanhemmat eivät ole köyhiä, mutta eihän isoille kannata antaa lahjoja ;).