Yle: Peruskoulun aloittaessa lasten osaamisero matematiikassa on kolme vuotta ja peruskoulun päättyessä seitsemän vuotta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko mun peruskoulun kolmosluokkalainen jotenkin erityishyvässä koulussa, kun osaa laskea kertotaulut ja on lukenut syksyn aikana jo 15 kirjaa. Jotenkin tuntuu käsittämättömältä, että iso osa 9. luokkalaisista ei osaisi?

30 vuotta sitten tuo mitä lapsesi tekee oli ihan normaalia. Nykyään ei. Kodeissa ei lueta eikä tarkisteta tekeekö lapset läksyjä. No ei tilanne ole tällainen kaikissa kodeissa, mutta liian monessa on. 2.-3. luokalla kyllä koulussa tankataan kertotaulua, mutta se pelkkä koulussa tankkaaminen ei riitä vaan niitä ajattelutaitoja pitäisi käyttää kotonakin. Liian helposti otetaan kännykän laskin esiin avuksi arjessa jo pienillä lapsilla.

Jep. Minäkin osasin kertotaulut ja luin jatkuvasti kirjoja. Minusta tuli lähihoitaja. Mitäköhän näistä nykylapsista tulee, se mietityttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenhän toimisi tasotunnit, että siirtyisi luokasta riippumatta seuraavan tason tunneille, kun edelliset osaa. Mahtaisko kännykkää näpyttelevää lennipekkaa alkaa mietityttää ja motivoida, kun huomaisi opiskelevansa 12 vuotiaana samassa ryhmässä 1 ja 2 luokkalaisten kanssa? Tulisiko mieleen, että ihan oikeesti jään jälkeen ikäisistäni, että nyt pitää skarpata ja lujaa, vai lannistuisiko entisestään, en tiiä.. kunhan pohdiskelen..mutta varmaan jotain tuon sorttista pitäisi kokeilla...? Ainakin esi. Just matematiikan suhteen...

Tämä olisi kaikissa aineissa se ainut ja oikea tapa toimia. Kertaus lähtisi alusta ja oppia saisi.

Tämä maa on vaan niin pihalla, että tuollaista pidetään syrjintänä. Itse pitäisin tuota mahdollisuutena. Jos esim. kasilla enkusta ei tajunnut mitään, niin saa mahdollisuuden opiskella uudelleen. Ei tarvitse rämpiä eteenpäin osaamatta edellistä. Lukko aukeaa ja voi hyvinkin olla, että saa muut nopsasti kiinni.

Palvelisi myös laiskureiden lisäksi muita. Mm. sairaita. Kuukausi pari sairaalassa ei olisikaan maailmanloppu, vaan pääsisi sille kurssille, minkä tarvitsee.

Ja samalla syntyisi ns. Sekaryhmiä, missä sosiaaliset taidot pääsee/joutuu uusiin tilanteisiin ja kehittyy. Kun luokassa ei olekkaan kaikki tutut kaverit,joiden kanssa perseillä, vaan hyvin er -ikäisistä ym muodostuva vaihtuva porukka, joka opettelee samaa asiaa.. Vois olla noin psykologisestikkin ajateltuna niin, ett 6lk:n petteri ei viittikkään huudella v:tä ja p:tä, kun mukana on 1 ja 2 luokan lapsia, eikä parasta frendiä esaa, jonka kanssa kaikki metkut on tehty, vaan itekkin tajuaa käyttäytyä paremmin ja jopa esimerkillisemmin?..

Tai sit ei... En todellakaan tiiä.. Spekulointia..

Vierailija kirjoitti:

On aivan käsittämätöntä, että niitä kännyköitä ei saada pois koulutunneilta.

Ei meidän lasten koulussa saa ainakaan kännykkää käyttää tunnilla, ei ilmeisesti edes välitunnilla. Ne on repussa, äänettömällä. Kyseessä on toki alakoulu, n. 100 oppilaan. Itse opiskelen ammattikoulussa ja meillä saa toki kännykät olla, kun on muutenkin aikuisten ryhmä. Mutta opettajien puheista päätellen ei niitä yleensä saa käyttää yläkouluissakaan. Toki niissä on vaikeampi jo asiaa valvoa, kun teinit uskaltaa jo vaatia enemmän.

Lisäksi lasteni koulussa vaaditaan kyllä osaamista, eräskin lapsi siirrettiin toiseen kouluun tälle vuodelle, kun ei olisi luokalta taaskaan päässyt. Oli siis aiemmin jo luokalle jäänyt. Kun ei tässä koulussa ole kaikkia tukitoimia mitä tarvitsee. Olen kyllä tyytyväinen että lapseni saa tuossa koulussa olla, kun siellä tosiaan opetetaan hyvin ja ei haalita kaikkia erityislapsia luokkaan. Mutta tottakai kaupunki on jossain vaiheessa koulun sulkemassa, toivon että ei vielä pariin vuoteen. Sitten joutuu lapset sieltä toiseen kouluun, mikä on näitä n. 500 oppilaan kouluja. Toki ylä-asteen käyvät siellä muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yläkoulun erityisopettajana alan olla paniikissa. Osa seiskoista ei osaa kymmenylitystä eli ei pärjää lukualueella 0-20. Näitä pitäisi sitten roikottaa mukana. Psykologia ei tällä hetkellä ole, ja vaikka olisikin, ei siitä arkeen ole apua. Yhdelle luokalle voin antaa max tunnin viikossa apua matikkaan, kun eivät nämä osaa sen kummemmin muutakaan. Pienryhmä alkaa olla vitsi, jos sen tarpeessa on kahdeksan oppilasta per luokka. En tiedä, mitä alakoulussa nykyään tehdään.

vitsinä heitän, mutta hyvä, ettei sitä psykologia ole, koska luku 21 aiheuttaisi jo ahdistuksen ja syy katsoa tiktokjeja tunneilla psykologin luvalla..

Kyllä.

Näille lapsosille voisi antaa rätin käteen ja siistijän matkassa voisi harjoitella, miten siivoaminen poistaa ahdistusta. Riittävän monta toistoa, niin tunneilla ei enää ahdistakaan. Helppoa!

Kaikki on mennyt metsään siinä, että luokassa oli ennen 20 rauhallista oppilasta, kolme vilkasta ja kaksi häirikköä. Häiriköt pistettiin pois, vilkkaat tajusivat, että sama itsellä edessä, jos riekkuu ja nyt on pakko yrittää. Pärjäsivät.

Nykyään ne kaksi riekkuvat ne kolme mukaan. Kaikki loput yrittävät selvitä, mutta osa luovuttaa, osa sinnittelee. Opettaja kuolee turhautumiseen. Kukaan ei voi hyvin.

Valitettavasti oppilas voidaan velvoittaa siivoamaan vain omat sotkunsa

Olisikin vain 3 vilkasta ja 2 häirikköä, kun se luku taitaa olla monessakin ryhmässä 1/3, jolla matematiikan oppimisvaikeus ja tehostetun tuen oppilas Ei kyllä houkuta matikan sijaisia tuo homma enää ja pula tulee matikan opettajista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertotaulujen ulkoa opettelu kertoo erittäin vähän matemaattisista taidoista.

Duh. Se on työväline ja siitä on hyötyä tulevilla matematiikan tunneilla ja itse asiassa läpi koko elämän.

Mutta tuo ulkoaopettelu on täysin turhaa.

Jos ei osaa kertotauluja ulkoa, on laventaminen ja supistaminen hyvin haasteellista oppia.

Eiköhän olennaisinta olisi ihan osata laskea ne, eikä vaan ulkoa opetella.

Vierailija kirjoitti:

Matematiikka on abstrakti kieli, jossa tarvittaisiin tasoryhmät, jotta jokainen voi opiskella kykyjensä mukaan. Näin asia on lukiossa: on lyhyt ja pitkä matematiikka erikseen. Ja näin asian pitäisi olla 1. luokalta asti: toisille opetetaan vähemmän ja toisille enemmän, kykyjensä mukaan. 

Lapseni koulussa matematiikassa osaavammat lapset, kuten oma lapseni, tekevät lisätehtäviä, kun saavat ne perustehtävät tehtyä. Ihan hyvä noinkin, että tekee vaativampia tehtäviä, koska muuten voisi tympääntyä tunnilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertotaulujen ulkoa opettelu kertoo erittäin vähän matemaattisista taidoista.

Ilman, että kertotaulut osaa ulkoa, tulee matematiikasta aika nopeasti vaikea ymmärtää kokonaisuuksia, kun lukuja alkaa vain ilmaantumaan yks kaks jostakin (kerto/jakolaskujen tuloksena). Kertolaskutaito on yksi tärkeimmistä asioista, joka pitäisi mennä sulavasti vaikka nukkuessa, ennen seiskalle menoa. Kertolaskujen osaamattomuus näkyy heti jo seiskalla oppimissa, kun pitäisi alkaa oppimaan muitakin lainalaisuuksia eikä enää opetella samalla kertotauluja.

Ei niitä kertotauluja tarvitse opetella silloinkaan, kunhan osaa laskea ne! Ei matematiikan tule ollakaan mitään ulkolukua. Sitä varten on kielten oppitunnit sanakokeineen.

Otetaan esimerkki.

6X = 48

X = 8

tässä kohden se oppilas joka ei osaa kertotauluja, kysyy, mistä toi x ja 8 tuli. Kertotaulujen osaamattomuus vaikeuttaa ajattelutaitoa ja opetuksen seuraamista matikassa, kun luvut vaihtuvat yks kaks toisiksi.

Asiassa ei ole mitään epäselvyyttä ja luulenpa, että toistakymmentä vuotta matikan opettajana olleena tiedän, mistä puhun. Ainoa asia jota matikassa tarttee ulkoa osata on kertotaulut, sillä poistuu jo aika moni este matikan opiskelusta.

Outoa ajatella että kertolaskujen ymmärtäminen vaatisi kertotaulun ulkoa opettelun. Itsekään en muista ulkoa koko kertotaulua mutta tiedän kyllä miten kertolaskut lasketaan. Ulkoa opettelu ja ymmärtäminen on eri asioita.

Huomattu on.

Koulussa ei opettajat pysty opettamaan.

Meidän nuorelle kielet on helppoja mut matikka vaikeaa. Koulu ei tarjoa mitään tukea, eikä lisäopetusta saa. Me vanhemmat joudutaan opettamaan ihan kaikki. Se on ihan helvetillinem duuni kun ei olla mitään pedagogeja.

Lisäksi nuori sanoo että kokeidenkin aikaan on luokassa niin levotonta että on vaikea keskittyä.

Oikeesti, miksi sitä tarkkis-sakkia pitää olla siellä normiluokassa??? Ai niin, säästöjen ja leikkausten takia.

Suomi on niin pilalla. Oikein pelottaa, mitä tullaan leikkaamaan lisää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenhän toimisi tasotunnit, että siirtyisi luokasta riippumatta seuraavan tason tunneille, kun edelliset osaa. Mahtaisko kännykkää näpyttelevää lennipekkaa alkaa mietityttää ja motivoida, kun huomaisi opiskelevansa 12 vuotiaana samassa ryhmässä 1 ja 2 luokkalaisten kanssa? Tulisiko mieleen, että ihan oikeesti jään jälkeen ikäisistäni, että nyt pitää skarpata ja lujaa, vai lannistuisiko entisestään, en tiiä.. kunhan pohdiskelen..mutta varmaan jotain tuon sorttista pitäisi kokeilla...? Ainakin esi. Just matematiikan suhteen...

Tämä olisi kaikissa aineissa se ainut ja oikea tapa toimia. Kertaus lähtisi alusta ja oppia saisi.

Tämä maa on vaan niin pihalla, että tuollaista pidetään syrjintänä. Itse pitäisin tuota mahdollisuutena. Jos esim. kasilla enkusta ei tajunnut mitään, niin saa mahdollisuuden opiskella uudelleen. Ei tarvitse rämpiä eteenpäin osaamatta edellistä. Lukko aukeaa ja voi hyvinkin olla, että saa muut nopsasti kiinni.

Palvelisi myös laiskureiden lisäksi muita. Mm. sairaita. Kuukausi pari sairaalassa ei olisikaan maailmanloppu, vaan pääsisi sille kurssille, minkä tarvitsee.

Ja samalla syntyisi ns. Sekaryhmiä, missä sosiaaliset taidot pääsee/joutuu uusiin tilanteisiin ja kehittyy. Kun luokassa ei olekkaan kaikki tutut kaverit,joiden kanssa perseillä, vaan hyvin er -ikäisistä ym muodostuva vaihtuva porukka, joka opettelee samaa asiaa.. Vois olla noin psykologisestikkin ajateltuna niin, ett 6lk:n petteri ei viittikkään huudella v:tä ja p:tä, kun mukana on 1 ja 2 luokan lapsia, eikä parasta frendiä esaa, jonka kanssa kaikki metkut on tehty, vaan itekkin tajuaa käyttäytyä paremmin ja jopa esimerkillisemmin?..

Tai sit ei... En todellakaan tiiä.. Spekulointia..

Toimisi oikeasti. Kun isompi olisi "iso", oletettavasti käytös muuttuisi. Samoin se terävin kärki saisi sellaista seuraa ja rauhaa, jota kaipaa. Olisi varmaan ihan erilaista keskustella luokassa asioista, kun ne nenänkaivajat eivät hölöttäisi ja pomppisi pitkin luokkia.

Lapset oppisivat vastuuta hyvällä tavalla, kun osaaminen muuttuisi portaiksi, joita voi kiivetä. Kaikki olisikin oman tahdon alaista, ei pakotettua. Vastuunottaminen kypsyttäisi ja jokainen pärjäisi, kun opettelisi käyttäytymään ja silloin malttaisi myös kuunnella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertotaulujen ulkoa opettelu kertoo erittäin vähän matemaattisista taidoista.

Ilman, että kertotaulut osaa ulkoa, tulee matematiikasta aika nopeasti vaikea ymmärtää kokonaisuuksia, kun lukuja alkaa vain ilmaantumaan yks kaks jostakin (kerto/jakolaskujen tuloksena). Kertolaskutaito on yksi tärkeimmistä asioista, joka pitäisi mennä sulavasti vaikka nukkuessa, ennen seiskalle menoa. Kertolaskujen osaamattomuus näkyy heti jo seiskalla oppimissa, kun pitäisi alkaa oppimaan muitakin lainalaisuuksia eikä enää opetella samalla kertotauluja.

Ei niitä kertotauluja tarvitse opetella silloinkaan, kunhan osaa laskea ne! Ei matematiikan tule ollakaan mitään ulkolukua. Sitä varten on kielten oppitunnit sanakokeineen.

Otetaan esimerkki.

6X = 48

X = 8

tässä kohden se oppilas joka ei osaa kertotauluja, kysyy, mistä toi x ja 8 tuli. Kertotaulujen osaamattomuus vaikeuttaa ajattelutaitoa ja opetuksen seuraamista matikassa, kun luvut vaihtuvat yks kaks toisiksi.

Asiassa ei ole mitään epäselvyyttä ja luulenpa, että toistakymmentä vuotta matikan opettajana olleena tiedän, mistä puhun. Ainoa asia jota matikassa tarttee ulkoa osata on kertotaulut, sillä poistuu jo aika moni este matikan opiskelusta.

Outoa ajatella että kertolaskujen ymmärtäminen vaatisi kertotaulun ulkoa opettelun. Itsekään en muista ulkoa koko kertotaulua mutta tiedän kyllä miten kertolaskut lasketaan. Ulkoa opettelu ja ymmärtäminen on eri asioita.

Kertolaskujen ymmärtäminen ei vaadi kertotaulujen ulkoa osaamista. Mutta tavallisen ihmisen työmuisti on hyvin rajallinen. Jos vaikeampaa matematiikan tehtävää ratkaistaessa merkittävä määrä aivokapasiteetista kuluu ratkaisussa tarvittavan kertolaskun laskemiseen, jää sen oikeasti hankalan osan ratkaisun ajatteluun selvästi vähemmän aivokapasiteettia. Jos taas kertolaskun tulos tulee suoraan ulkomuistista, säästyy koko aivokapasiteetti sen vaikean osan miettimiseen.

Toinen matematiikkaa yliopistossa opiskellut

Onhan se oikeudenmukaista, että ADHD-lapset saavat inkluusion myötä opiskella normaaliluokassa muiden kanssa matematiikkaa. Tämä on win-win -tilanne, josta kaikki hyötyvät, ja se näkyy koulujen parantuneita PISA-tuloksinakin.

Inkluusion isoin ongelma on ympäristön vihamielisyys. Jopa opettajat ovat asenteellisia eivätkä edes luota omaan ammattitaitoonsa.

Jos ymmärtää kertomisen käsitteen ja osaa nämä nopeasti laskea, niin pitäisi olla kapasiteettia oppia ne myös ulkoa. Miksi on niin vaikea uskoa, että jotkut asiat kannattaa muistaa ulkoa? Pääsee vähemmällä. Kielissä vastaava asia on epäsäännölliset verbit.

Vierailija kirjoitti:

Huomattu on.

Koulussa ei opettajat pysty opettamaan.

Meidän nuorelle kielet on helppoja mut matikka vaikeaa. Koulu ei tarjoa mitään tukea, eikä lisäopetusta saa. Me vanhemmat joudutaan opettamaan ihan kaikki. Se on ihan helvetillinem duuni kun ei olla mitään pedagogeja.

Lisäksi nuori sanoo että kokeidenkin aikaan on luokassa niin levotonta että on vaikea keskittyä.

Oikeesti, miksi sitä tarkkis-sakkia pitää olla siellä normiluokassa??? Ai niin, säästöjen ja leikkausten takia.

Suomi on niin pilalla. Oikein pelottaa, mitä tullaan leikkaamaan lisää.

No minä olen pedagogi eikä se yhtään helpompaa ole minullekaan. Opetan päivät muiden lapsia ja illat omiani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertotaulujen ulkoa opettelu kertoo erittäin vähän matemaattisista taidoista.

Duh. Se on työväline ja siitä on hyötyä tulevilla matematiikan tunneilla ja itse asiassa läpi koko elämän.

Mutta tuo ulkoaopettelu on täysin turhaa.

Opettelethan aakkosetkin ulkoa. Sen etu on sama kuin välimuistissa; nopeuttaa prosessointia ja vapauttaa varsinaisen työmuistin oikeiden ongelmien ratkomiseen.

Inkluusiolla säästetään pitkä penni. Ongelmat, jotka se aiheuttaa, maksavat pitemmän päälle moninkertaisesti. Voitetaan taistelu, mutta hävitään sota.

Tuttavan lapsi joskus äänitti äidilleen pikkupätkän luokan ääniä, kun äiti ei ollut uskonut, että kokeen aikana ei nykyään olla hiljaa. Eihän niin saisi tietenkään tehdä, mutta tyttö nyt teki. Tunti oli alkanut vajaat 10min aikaisemmin, vielä ei pojat osanneet istua ja koepaperit jakamatta.

Tunti kesti normaalin 45min. Rauhallista koeaikaa oli tytön mukaan n. 2min. Muuten kolinaa, naurunhörötystä, open huutoa, ohjeita, ohjeita, ohjeita....

Millainen ysiluokkalainen tarvitsee koetilanteessa ohjeen, että jokainen istuu omalle paikalleen (tämä ehkä x15), puhelin pois, nimi oikeaan ylälaitaan, luette paperin ja jos ette ymmärrä, kysytte? Tuota jos ette ymmärrä -jankkausta on kuulemma koko kokeen ajan.

Vartti tunnin alkamisesta ja sai palauttaa kokeen. Sen jälkeen sai olla puhelimella, jos oli hiljaa.

Eli häiriköiden koeajaksi jäi se 5min. Eivätkä ole kuulemma ikinä lopputuntia hiljaa. Puhelimella kyllä ovat.

Mahtavaa meininkiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yläkoulun erityisopettajana alan olla paniikissa. Osa seiskoista ei osaa kymmenylitystä eli ei pärjää lukualueella 0-20. Näitä pitäisi sitten roikottaa mukana. Psykologia ei tällä hetkellä ole, ja vaikka olisikin, ei siitä arkeen ole apua. Yhdelle luokalle voin antaa max tunnin viikossa apua matikkaan, kun eivät nämä osaa sen kummemmin muutakaan. Pienryhmä alkaa olla vitsi, jos sen tarpeessa on kahdeksan oppilasta per luokka. En tiedä, mitä alakoulussa nykyään tehdään.

vitsinä heitän, mutta hyvä, ettei sitä psykologia ole, koska luku 21 aiheuttaisi jo ahdistuksen ja syy katsoa tiktokjeja tunneilla psykologin luvalla..

Kyllä.

Näille lapsosille voisi antaa rätin käteen ja siistijän matkassa voisi harjoitella, miten siivoaminen poistaa ahdistusta. Riittävän monta toistoa, niin tunneilla ei enää ahdistakaan. Helppoa!

Kaikki on mennyt metsään siinä, että luokassa oli ennen 20 rauhallista oppilasta, kolme vilkasta ja kaksi häirikköä. Häiriköt pistettiin pois, vilkkaat tajusivat, että sama itsellä edessä, jos riekkuu ja nyt on pakko yrittää. Pärjäsivät.

Nykyään ne kaksi riekkuvat ne kolme mukaan. Kaikki loput yrittävät selvitä, mutta osa luovuttaa, osa sinnittelee. Opettaja kuolee turhautumiseen. Kukaan ei voi hyvin.

Totta kirjoitat! Minä kuuluin tuohon vilkkaiden ryhmää. Luonteeltani en varsinaisesti ole vilkas, mutta hyvien arvosanojen saaminen oli suhteellisen helppoa ja minulle jäi hyvin aikaa tehdä kaikkea tyhmää. Tasapainoilua koko ajan, poistetaanko luokasta vai ei. Koko aikuisikäni olen hävennyt tuota, kun tiedän miten paljon aiheutin haittaa niille jotka olisivat työrauhan tarvinneet.

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertotaulujen ulkoa opettelu kertoo erittäin vähän matemaattisista taidoista.

Duh. Se on työväline ja siitä on hyötyä tulevilla matematiikan tunneilla ja itse asiassa läpi koko elämän.

Mutta tuo ulkoaopettelu on täysin turhaa.

Jos ei osaa kertotauluja ulkoa, on laventaminen ja supistaminen hyvin haasteellista oppia.

Tämä on ihan täyttä potaskaa, koska nuo voi aina laskea. Ja miksi sitten jäädä kymmeneen? Miksei opetella heti ulkoa sataan asti? Aivan järjetöntä opetella laskutoimituksia ulkoa. Ja vie kelloa vastaan.