Yle: Peruskoulun aloittaessa lasten osaamisero matematiikassa on kolme vuotta ja peruskoulun päättyessä seitsemän vuotta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ja sitten väenväkisin samalle luokalle tungetaan niitä jotka ei osaa suomea tai käytöstapoja Erityisluokat ja tarkkikset takaisin.

Nämä heikoiten osaavat ovat omassa koulussani kantasuomalaisia. Pidin kuudelle luokalle eräästä luonnontieteestä kokeet. Yksi ainoa oppilas sai kympin ja hän oli syntyjään muualta. Kotimaisten oppilaiden paras kokeen numero taisi olla 8.

Tuskinpa nyt sentään. Suomalaisilla on viimeisimpien IQ-mittausten perusteella Länsimaiden korkein älykkyysosamäärä, ja matematiikan oppimistulokset parenevat IQ:n kasvaessa. 

Tämän hetkisillä oppilailla tuo älykkyys ei kyllä näy juuri mitenkään. Ne muutamat hyvät (yksi sadasta oppilaasta) ovat tosi hyviä. Muiden tulokset ovat heikentyneet. Nykyään on ihan tavallista,että yksi oppilas saa kokeesta kiitettävän ja loput viitosta ja kuutosta.

Parhaiten matematiikassa pärjäävät ne, joilla on korkeimmat älykkyysosamääräpisteet. Esim. nykyfysiikan (= korkeampaa matematiikkaa) ymmärtämiseen yliopistotasolla pitää olla yli 130 pisteen älykkyysosamäärä. 

Tietenkin on mahdollista, että jos opetus junnaa PK:ssa päivästä toiseen ja vuodesta toiseen samana, eikä etenemistä tapahdu, niin fiksuimmat turhautuvat ja lopettavat oppimisen.

Alhaisella älykkyysosamäärällä ei opita matematiikassa yhtään mitään. Ei edes prosenttilaskua.

Lukion pitkä matikka 10, kirjoitin E:n, älykkyysosamäärä ihan normitasoa. Nuo arvosanat vaati hyviä istumalihaksia ja sinnikkyyttä ja omatoimisuuttakin kun opettajalta ei aina saanut apua. Jouduin neuvomaan kavereitanikin, jotka eivät kehdanneet pyytää apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On aivan käsittämätöntä, että niitä kännyköitä ei saada pois koulutunneilta.

Ylen sivuilla oli tällä viikolla juttu siitä, miten opettajat kiusaavat oppilaita. Ja yhtenä esimerkkinä oli, että opettaja kieltää kännykän käyttämisen oppitunnilla = oppilaan mielestä kiusaamista. Ihan järkyttävää p*skaa. Minulla on jo useampi oppilas, jolla on koulupsykologin / kuraattorin läpiviemänä tukitoimena lupa tulla ja mennä miten haluavat oppituntien aikana sekä lupa istua takanurkassa ja LUPA OLLA KÄNNYKÄLLÄ tunnin aikana, muuten kun alkaa ahdistaa. VMP, koulu ei ole ensisijaisesti kuntoutuslaitos eikä siellä ole tunneilla lainkaan hoitajia eikä psykologeja. Siellä on hittovie yksimaineenopettaja, joka yrittää OPETTAA 25 teinin laumalle samat asiat samaan aikaan. Eikä resurssia ole yhtään mihinkään muuhun.

t. Väsynyt ope

Kielläpä,siinä sitten samaan aikaan muilta kännykät ja pirkkopetteri katselee kännykällä videota samaan aikaan luvalla.

Mistä löhtien koulupsykologi ja kuraattori on alkanunut sanelemaan sen, mitä oppilas saa luokassa tehdä. Totta kai se ahdistaa kun ei osaa ja ahdistaa vielä enemmän, kun joka oppitunti jää yhä kauemmaksi muista jälkeen

Tällaiset oppilaat tulee ottaa tunneilta sitten tilaan, jossa opiskelevat esim. toisen opettajan kanssa asioit, jos oppitunnilla niin ahdistaa.. Tai sitten joka kerta kun ahdistaa menee sinne koulupsykologille/kuraattorille keskustelee. Ratkaisu ei ole se, että oppilashuolto sanoo, että oppilas saa vain hengailla koulussa, koska muuten ei tulisi kouluun lainkaan. Tämä aiheittaa vain sen, että niitä hengailijoita alkaa olemaan eteneväss määrin, kun huomataan, että eihän täällä mitään tartte tehdä, saa olla kännykällä ja eteenpäin pääsee siltikin. Koeet tehdään sitten opettajan avustajana ja tyydyttäviä arvosanoja tulee, kun erkkaope auttanut ja psykologin ja kuraattoein mielestä tarvitaan postiviisita palautetta

Ei opettajatkaan mene koulupsykologeja ja kuraattoria neuvomaan omassa työssään ja kertomaan, mitä siellä kuraattoein kopissa saa tehdä ja mitä ei

Olet aivan oikeassa. Ongelmana vain on, että ei ole sitä toista opettajaa eikä sen puoleen sitä kuraattoria tai psykologiakaan saatavilla koulupäivien aikana. Opettajille voi sen sijaan lisätä loputtomasti uusia tehtäviä entisten päälle. Eli se 25 oppilaan laumaa vetävä aineenope jää jäljelle kaikille niille tehtäville, joita nykyään koulu hoitaa. Kaikista p*skinta opettajantyössä onkin nykyään luokanohjaajan nakki. Siinä oletetaan, että olet 24/7 sossuohjaajana 25 teinille, joista vähintään puolella on jokin erityisongelma. Eipä ole ihme, että opettajat nostavat kytkintä, opetusta kun ei enää arvosteta p*skan vertaa tässä maassa.

t. Väsynyt ope

Olet aivan oikeassa. Ongelmana vain on, että ei ole sitä toista opettajaa eikä sen puoleen sitä kuraattoria tai psykologiakaan saatavilla koulupäivien aikana.

Näinpä juuri ja siksikin jo kovin kummallista, että jollekin opoilaalle nnetaan erityisvapauksia oppilashuollon puolelta, jonkantehtävä on tukea kouluarkea ei vaikeuttaa sitä. Tuntien skippaaminen kännykällä tarkoittaa juurikin sitä, että sitä oppilasta on sitten jossain vaiheessa opetettava ihan kahden kesken, jotta ei tule koko yläkoulun läpiautettavaa oppilasta

Kävisivät pikemminkin psykologin ja kuraattoein luona keinoja voittaa ahdistus ja miten ahdistusta käsitellä oppitunnilla kuin mennä siitä mistä aita matalin, eli hengaa tunnilla vaan mukana

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertotaulujen ulkoa opettelu kertoo erittäin vähän matemaattisista taidoista.

Ilman, että kertotaulut osaa ulkoa, tulee matematiikasta aika nopeasti vaikea ymmärtää kokonaisuuksia, kun lukuja alkaa vain ilmaantumaan yks kaks jostakin (kerto/jakolaskujen tuloksena). Kertolaskutaito on yksi tärkeimmistä asioista, joka pitäisi mennä sulavasti vaikka nukkuessa, ennen seiskalle menoa. Kertolaskujen osaamattomuus näkyy heti jo seiskalla oppimissa, kun pitäisi alkaa oppimaan muitakin lainalaisuuksia eikä enää opetella samalla kertotauluja.

Ei niitä kertotauluja tarvitse opetella silloinkaan, kunhan osaa laskea ne! Ei matematiikan tule ollakaan mitään ulkolukua. Sitä varten on kielten oppitunnit sanakokeineen.

Otetaan esimerkki.

6X = 48

X = 8

tässä kohden se oppilas joka ei osaa kertotauluja, kysyy, mistä toi x ja 8 tuli. Kertotaulujen osaamattomuus vaikeuttaa ajattelutaitoa ja opetuksen seuraamista matikassa, kun luvut vaihtuvat yks kaks toisiksi.

Asiassa ei ole mitään epäselvyyttä ja luulenpa, että toistakymmentä vuotta matikan opettajana olleena tiedän, mistä puhun. Ainoa asia jota matikassa tarttee ulkoa osata on kertotaulut, sillä poistuu jo aika moni este matikan opiskelusta.

Minä laskisin tuon niin, että 10 kertaa 6 on selvästikin 60 ja siitä pitää vähentää kaksi kertaa 6, jotta saadaan 48, niinpä x onkin siis 8.

Niin ja lasku ei suinkaan ollut, että täydennä kertotaulujen kautta luku 48 aikaseksi, vaan oppilaan olisi pinyt ymmärtää opettajan puheesta, että yhtälö jaetaan luvulla 8 ja saadaan vastaus. Siinä jos ei täysin kuuntele niin seuraavaksi n-yttääkin, että ne luvut lennähti sinne taululle jostain.

Harmittaa, ettei mikään puolue ole vielä ymmärtänyt tehdä inkluusion poistosta ja tasoryhmistä vaaliteemaa. Eivät edes persut. Voisin jopa vasemmistolaisena äänestää persuja, jos sillä saa takaisin tarkkisluokat ja puhelimet pois oppitunneilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On aivan käsittämätöntä, että niitä kännyköitä ei saada pois koulutunneilta.

Ylen sivuilla oli tällä viikolla juttu siitä, miten opettajat kiusaavat oppilaita. Ja yhtenä esimerkkinä oli, että opettaja kieltää kännykän käyttämisen oppitunnilla = oppilaan mielestä kiusaamista. Ihan järkyttävää p*skaa. Minulla on jo useampi oppilas, jolla on koulupsykologin / kuraattorin läpiviemänä tukitoimena lupa tulla ja mennä miten haluavat oppituntien aikana sekä lupa istua takanurkassa ja LUPA OLLA KÄNNYKÄLLÄ tunnin aikana, muuten kun alkaa ahdistaa. VMP, koulu ei ole ensisijaisesti kuntoutuslaitos eikä siellä ole tunneilla lainkaan hoitajia eikä psykologeja. Siellä on hittovie yksimaineenopettaja, joka yrittää OPETTAA 25 teinin laumalle samat asiat samaan aikaan. Eikä resurssia ole yhtään mihinkään muuhun.

t. Väsynyt ope

Eli käytännössä on erityisryhmä tai erityisluokka käytössä. En käsitä, milloin inkluusiosta tullaan luopumaan, se olisi kaikkien etu. Myös niiden erkkojen. Eihän ne mitään opi isossa luokassa ilman apuja. Oppilaiden piti saada tukitoimet luokkaan, eivät ole saaneet. Kunnat laistaa tukitoimista kun ne maksaa. Ne laistaa niin kauan kunnes valtio määrää toisin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertotaulujen ulkoa opettelu kertoo erittäin vähän matemaattisista taidoista.

Ilman, että kertotaulut osaa ulkoa, tulee matematiikasta aika nopeasti vaikea ymmärtää kokonaisuuksia, kun lukuja alkaa vain ilmaantumaan yks kaks jostakin (kerto/jakolaskujen tuloksena). Kertolaskutaito on yksi tärkeimmistä asioista, joka pitäisi mennä sulavasti vaikka nukkuessa, ennen seiskalle menoa. Kertolaskujen osaamattomuus näkyy heti jo seiskalla oppimissa, kun pitäisi alkaa oppimaan muitakin lainalaisuuksia eikä enää opetella samalla kertotauluja.

Ei niitä kertotauluja tarvitse opetella silloinkaan, kunhan osaa laskea ne! Ei matematiikan tule ollakaan mitään ulkolukua. Sitä varten on kielten oppitunnit sanakokeineen.

Otetaan esimerkki.

6X = 48

X = 8

tässä kohden se oppilas joka ei osaa kertotauluja, kysyy, mistä toi x ja 8 tuli. Kertotaulujen osaamattomuus vaikeuttaa ajattelutaitoa ja opetuksen seuraamista matikassa, kun luvut vaihtuvat yks kaks toisiksi.

Asiassa ei ole mitään epäselvyyttä ja luulenpa, että toistakymmentä vuotta matikan opettajana olleena tiedän, mistä puhun. Ainoa asia jota matikassa tarttee ulkoa osata on kertotaulut, sillä poistuu jo aika moni este matikan opiskelusta.

Minä laskisin tuon niin, että 10 kertaa 6 on selvästikin 60 ja siitä pitää vähentää kaksi kertaa 6, jotta saadaan 48, niinpä x onkin siis 8.

Niin ja lasku ei suinkaan ollut, että täydennä kertotaulujen kautta luku 48 aikaseksi, vaan oppilaan olisi pinyt ymmärtää opettajan puheesta, että yhtälö jaetaan luvulla 8 ja saadaan vastaus. Siinä jos ei täysin kuuntele niin seuraavaksi n-yttääkin, että ne luvut lennähti sinne taululle jostain.

siis kuudella ei kahdeksalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertotaulujen ulkoa opettelu kertoo erittäin vähän matemaattisista taidoista.

Ilman, että kertotaulut osaa ulkoa, tulee matematiikasta aika nopeasti vaikea ymmärtää kokonaisuuksia, kun lukuja alkaa vain ilmaantumaan yks kaks jostakin (kerto/jakolaskujen tuloksena). Kertolaskutaito on yksi tärkeimmistä asioista, joka pitäisi mennä sulavasti vaikka nukkuessa, ennen seiskalle menoa. Kertolaskujen osaamattomuus näkyy heti jo seiskalla oppimissa, kun pitäisi alkaa oppimaan muitakin lainalaisuuksia eikä enää opetella samalla kertotauluja.

Ei niitä kertotauluja tarvitse opetella silloinkaan, kunhan osaa laskea ne! Ei matematiikan tule ollakaan mitään ulkolukua. Sitä varten on kielten oppitunnit sanakokeineen.

Otetaan esimerkki.

6X = 48

X = 8

tässä kohden se oppilas joka ei osaa kertotauluja, kysyy, mistä toi x ja 8 tuli. Kertotaulujen osaamattomuus vaikeuttaa ajattelutaitoa ja opetuksen seuraamista matikassa, kun luvut vaihtuvat yks kaks toisiksi.

Asiassa ei ole mitään epäselvyyttä ja luulenpa, että toistakymmentä vuotta matikan opettajana olleena tiedän, mistä puhun. Ainoa asia jota matikassa tarttee ulkoa osata on kertotaulut, sillä poistuu jo aika moni este matikan opiskelusta.

Minä laskisin tuon niin, että 10 kertaa 6 on selvästikin 60 ja siitä pitää vähentää kaksi kertaa 6, jotta saadaan 48, niinpä x onkin siis 8.

Niin ja lasku ei suinkaan ollut, että täydennä kertotaulujen kautta luku 48 aikaseksi, vaan oppilaan olisi pinyt ymmärtää opettajan puheesta, että yhtälö jaetaan luvulla 8 ja saadaan vastaus. Siinä jos ei täysin kuuntele niin seuraavaksi n-yttääkin, että ne luvut lennähti sinne taululle jostain.

Häh? No senhän juuri tein ja tein sen nimenomaan soveltaen, jota kertotaulun ulkoa opetelleet eivät tajua. Koska eihän ne erikseen opettele jakolaskutaulukoita! :)

Kyllä tätäkin keskustelua lukiessa saa miettiä sitä lukutaidon ja ajattelun tasoa. Keskustelu inkluusion resursoinnista ja oikeudesta riittävään oppimisen tukeen typistyy monien sivujen vänkäämiseksi kertotaulujen opettelusta.

Kyllä minäkin teknistä alaa opettelin ja minä taas laskin niin ja näin...

Otetaanko hetki ja mietitään, että mikäköhän on sitten siinä pohjasyynä, ettei koulussa opeteta niitä kertotauluja sekä ymmärtämään, johtamaan muista laskuista, että ulkoa? Kun opet ei vaan tajuu?

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei 90-luvulla edes ollut mitään kouluavustajia. Pahimmat hörhöt oli tarkkiksella, mutta ei niitä montaa ollut. Hyvin opittiin. Mikä meni sen jälkeen pieleen, vaikka on avustajia ja vaikka mitä kuraattoria yms. apuna, joita meidän aikaan ei ollut?

No, ei niitä avustajia nytkään ole kuin tyyliin 1-2 avustaa ja oppilaita 500

Kuraattoreja on aina ollut kouluissa, mutta ei ne koskaan luokassa ole mukana

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertotaulujen ulkoa opettelu kertoo erittäin vähän matemaattisista taidoista.

Duh. Se on työväline ja siitä on hyötyä tulevilla matematiikan tunneilla ja itse asiassa läpi koko elämän.

Moni asia on hyödyllista osata ulkoa. Ei se silti tarkoita mitään matemaattisten taitojen osaamisesta. Kertotaulut voi opetalla ulkoa vaikkei edes ymmärtäisi mitä kertolasku tarkoittaa. Jos oikein kärjistäen halutaan asia ilmaista.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tätäkin keskustelua lukiessa saa miettiä sitä lukutaidon ja ajattelun tasoa. Keskustelu inkluusion resursoinnista ja oikeudesta riittävään oppimisen tukeen typistyy monien sivujen vänkäämiseksi kertotaulujen opettelusta.

Kyllä minäkin teknistä alaa opettelin ja minä taas laskin niin ja näin...

Otetaanko hetki ja mietitään, että mikäköhän on sitten siinä pohjasyynä, ettei koulussa opeteta niitä kertotauluja sekä ymmärtämään, johtamaan muista laskuista, että ulkoa? Kun opet ei vaan tajuu?

Ei viitsitä ja jakseta opiskella ulkoa, kun laskin on ja googlelta löytyy vastaus..

Odotellaan sutä päivää, kun ei enää viitsitä opiskella sanoja, koska googlee kääntää Siinäpä sitä oppimaan ja ymmärtämään vierastakieltä, kun kielen peruspalikoita eli sanoja (vrt. kertolaskut) viitsi enää opiskella

Se hyvä puoli tässä on, että kun taso on tämä, hyvin pienellä viitseliäisyydellä on helppo taata jatkokoulutuspaikka omalle lapselle.

Mun lasta on koko peruskoulun ajan pidetty koulussa jonain superlahjakkuutena matematiikassa, vaikka se on ihan tavallinen lapsi. Salaisuus on se, että olen ekalta asti pistänyt sen tekemään matematiikasta aina kaikki kappaleen tehtävät eikä vain sitä pientä läksyosiota. Sen lisäksi vilkaistaan aina yhdessä läpi seuraavan kappaleen teoria. Noillakin on aika levoton luokka, mutta kun uusi asia on katsottu etukäteen läpi, lapsi pääsee tunnilla hyvin laskemaan, vaikka opettaja ei ehtisikään niin hyvin opettaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertotaulujen ulkoa opettelu kertoo erittäin vähän matemaattisista taidoista.

Ilman, että kertotaulut osaa ulkoa, tulee matematiikasta aika nopeasti vaikea ymmärtää kokonaisuuksia, kun lukuja alkaa vain ilmaantumaan yks kaks jostakin (kerto/jakolaskujen tuloksena). Kertolaskutaito on yksi tärkeimmistä asioista, joka pitäisi mennä sulavasti vaikka nukkuessa, ennen seiskalle menoa. Kertolaskujen osaamattomuus näkyy heti jo seiskalla oppimissa, kun pitäisi alkaa oppimaan muitakin lainalaisuuksia eikä enää opetella samalla kertotauluja.

Ei niitä kertotauluja tarvitse opetella silloinkaan, kunhan osaa laskea ne! Ei matematiikan tule ollakaan mitään ulkolukua. Sitä varten on kielten oppitunnit sanakokeineen.

Otetaan esimerkki.

6X = 48

X = 8

tässä kohden se oppilas joka ei osaa kertotauluja, kysyy, mistä toi x ja 8 tuli. Kertotaulujen osaamattomuus vaikeuttaa ajattelutaitoa ja opetuksen seuraamista matikassa, kun luvut vaihtuvat yks kaks toisiksi.

Asiassa ei ole mitään epäselvyyttä ja luulenpa, että toistakymmentä vuotta matikan opettajana olleena tiedän, mistä puhun. Ainoa asia jota matikassa tarttee ulkoa osata on kertotaulut, sillä poistuu jo aika moni este matikan opiskelusta.

Minä laskisin tuon niin, että 10 kertaa 6 on selvästikin 60 ja siitä pitää vähentää kaksi kertaa 6, jotta saadaan 48, niinpä x onkin siis 8.

Niin ja lasku ei suinkaan ollut, että täydennä kertotaulujen kautta luku 48 aikaseksi, vaan oppilaan olisi pinyt ymmärtää opettajan puheesta, että yhtälö jaetaan luvulla 8 ja saadaan vastaus. Siinä jos ei täysin kuuntele niin seuraavaksi n-yttääkin, että ne luvut lennähti sinne taululle jostain.

Häh? No senhän juuri tein ja tein sen nimenomaan soveltaen, jota kertotaulun ulkoa opetelleet eivät tajua. Koska eihän ne erikseen opettele jakolaskutaulukoita! :)

Koita nyt ymmrätää, että ulkoa osattaessa litania kuin aakkoset peräkkäin, sä pystyt seuraamaan opetusta, kun et jää miettimään pitkää täydentämisratkaisua, jona aikana opettaja on jo mennyt seuraavaan esimerkkiin ja johonkin uuteen asiaan.

Se ulko-osaaminen vapauttaa aivot seurata ja ymmärtää uutta asiaa, kun pystyy suoraan näkemäön, miten asia etenee Jos joka laskutoimitus suoritus valtavat täydennystehtävät täysiin kymppeihin ja alat vähentelee, lisäilemään, poistelemaan, käytät kaiken sen aivokapasiteetin tähän, etkä siihen asian seuraamiseen.

Lähestulkoon kaikki arvosanan 4,5 ja 6 oppilaat eivät osaa kertotauluja sujuvasti ja opetustilanne kerta toisensa jälkeen kesytyy juuri siihen, kun yksi kysyy, mistä toi tuli Ei pysty seuraamaan ja kuuntelemaan opetusta,mkoska juuttuu asioihin, jotka tässä vaiheessa pitäisi olla rutiinomaista.

Jotkuthan eivät tee siellä tunneilla yhtään mitään, vaikka saisivat pienessä ryhmässä vaikka kuinka paljon taitavasti toteutettua tukiopetusta jne. Toisille suunnilleen pitää yrittää nostaa kynä käteen, että paperille muodostuu numero. Lussukat saattavat myös hetkeksi oppia jotain, jotta selviävät tehtävästä, mutta koska motivaatiota ei ole, muistijälki ei yllä seuraavaa tuntiin. Sitten ovat erikseen matematiikan oppimishäiriöiset ihmiset, joita aina on mukana ja toki laaja-alaisen oppimishäiriön oppilaat (joilla älykkyysosamäärä on keskimääräisesti alhaisempi, vaikka eivät olekaan syvästi kehitysvammaisia).

Oma lapsi nyt ysillä ja täytyy myöntää että kaduttaa ettei tullut laitettua painotusluokalle. Ja meidän kunnassa ei vielä ole edes mamuongelmaa, luokkakaverit puhuu kaikki suomea.

suomessa ei koulussa oteta huomioon lukihäiriöö ja discalkulaa ,eli matematiikan oppimishäiriöö. tasoryhmät ja jopa vapautus matematiikasta ,kuten joissain maissa discalkula oppilas saa, voisi olla hyvä.joissain maissa discalkula ,oppilas opettelee pienryhmässä vain perustaitoja ,ei vaikeita laskuja koska discalkulasta kärsivä ei koskaan opi aivojensa takia matematiikkaa normaalisti.suomessa koulu ei ota huomioon tätä.myös erityislahjakkaat kärsii voisivat olla omassa lahjakkaiden ryhmäs.tällä hetkellä lahjakkaat ja nepsyt samassa tunnissa ja kaikki kärsii koulussa.

miten ei 2000 luvun koulu huomioi oppimishäiriöitä ja lahjakkuuksia. eri tasot eri oppijoille.

Vierailija kirjoitti:

https://yle.fi/a/74-20005589

Mikä niiden linkkien laittamisessa on niin vaikeaa?

En tiedä, kun en ole koskaan kokeillut. Jos joku kerran opastaisi, niin uskoisin oppivani. Luulen sen olevan helppoa. Ei vaan kiinnosta niin paljoa, että olisin viitsinyt opetella.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertotaulujen ulkoa opettelu kertoo erittäin vähän matemaattisista taidoista.

Ilman, että kertotaulut osaa ulkoa, tulee matematiikasta aika nopeasti vaikea ymmärtää kokonaisuuksia, kun lukuja alkaa vain ilmaantumaan yks kaks jostakin (kerto/jakolaskujen tuloksena). Kertolaskutaito on yksi tärkeimmistä asioista, joka pitäisi mennä sulavasti vaikka nukkuessa, ennen seiskalle menoa. Kertolaskujen osaamattomuus näkyy heti jo seiskalla oppimissa, kun pitäisi alkaa oppimaan muitakin lainalaisuuksia eikä enää opetella samalla kertotauluja.

Ei niitä kertotauluja tarvitse opetella silloinkaan, kunhan osaa laskea ne! Ei matematiikan tule ollakaan mitään ulkolukua. Sitä varten on kielten oppitunnit sanakokeineen.

Otetaan esimerkki.

6X = 48

X = 8

tässä kohden se oppilas joka ei osaa kertotauluja, kysyy, mistä toi x ja 8 tuli. Kertotaulujen osaamattomuus vaikeuttaa ajattelutaitoa ja opetuksen seuraamista matikassa, kun luvut vaihtuvat yks kaks toisiksi.

Asiassa ei ole mitään epäselvyyttä ja luulenpa, että toistakymmentä vuotta matikan opettajana olleena tiedän, mistä puhun. Ainoa asia jota matikassa tarttee ulkoa osata on kertotaulut, sillä poistuu jo aika moni este matikan opiskelusta.

Minä laskisin tuon niin, että 10 kertaa 6 on selvästikin 60 ja siitä pitää vähentää kaksi kertaa 6, jotta saadaan 48, niinpä x onkin siis 8.

Jaetaan molemmat puolet kuutosella, niin ei tarvi miettiä mitään ihmeellisyyksiä, tarvii vain tunnilla kuunnella ne muutamat matikan säännöt jotka siellä valmiina annetaan. Loppu on sitä 1-4 luokalla opetettua peruslaskutoimitusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertotaulujen ulkoa opettelu kertoo erittäin vähän matemaattisista taidoista.

Ilman, että kertotaulut osaa ulkoa, tulee matematiikasta aika nopeasti vaikea ymmärtää kokonaisuuksia, kun lukuja alkaa vain ilmaantumaan yks kaks jostakin (kerto/jakolaskujen tuloksena). Kertolaskutaito on yksi tärkeimmistä asioista, joka pitäisi mennä sulavasti vaikka nukkuessa, ennen seiskalle menoa. Kertolaskujen osaamattomuus näkyy heti jo seiskalla oppimissa, kun pitäisi alkaa oppimaan muitakin lainalaisuuksia eikä enää opetella samalla kertotauluja.

Ei niitä kertotauluja tarvitse opetella silloinkaan, kunhan osaa laskea ne! Ei matematiikan tule ollakaan mitään ulkolukua. Sitä varten on kielten oppitunnit sanakokeineen.

Otetaan esimerkki.

6X = 48

X = 8

tässä kohden se oppilas joka ei osaa kertotauluja, kysyy, mistä toi x ja 8 tuli. Kertotaulujen osaamattomuus vaikeuttaa ajattelutaitoa ja opetuksen seuraamista matikassa, kun luvut vaihtuvat yks kaks toisiksi.

Asiassa ei ole mitään epäselvyyttä ja luulenpa, että toistakymmentä vuotta matikan opettajana olleena tiedän, mistä puhun. Ainoa asia jota matikassa tarttee ulkoa osata on kertotaulut, sillä poistuu jo aika moni este matikan opiskelusta.

Minä laskisin tuon niin, että 10 kertaa 6 on selvästikin 60 ja siitä pitää vähentää kaksi kertaa 6, jotta saadaan 48, niinpä x onkin siis 8.

Niin ja lasku ei suinkaan ollut, että täydennä kertotaulujen kautta luku 48 aikaseksi, vaan oppilaan olisi pinyt ymmärtää opettajan puheesta, että yhtälö jaetaan luvulla 8 ja saadaan vastaus. Siinä jos ei täysin kuuntele niin seuraavaksi n-yttääkin, että ne luvut lennähti sinne taululle jostain.

Häh? No senhän juuri tein ja tein sen nimenomaan soveltaen, jota kertotaulun ulkoa opetelleet eivät tajua. Koska eihän ne erikseen opettele jakolaskutaulukoita! :)

Jos nyt kuitenkin ymmärtäisit sen, että suurimmalle osalle on hyötyä osata ne kertolaskut ulkoa, kun eivät joko osaa tai ole riittävän nopeita laskemaan niitä joka kohdassa erikseen. Onko kertolaskujen ulkoa osaamisesta mielestäsi jotain haittaa matikan opiskelussa?

meidän lasten koulussa muutama vuosi sitten , säästösyistä kaikki luokat yhdistettiin. kahdesta tuli yksi. jos emme olisi tehneet töitä lapsi ei pärjäisi nyt matematiikassa.