Yle: Peruskoulun aloittaessa lasten osaamisero matematiikassa on kolme vuotta ja peruskoulun päättyessä seitsemän vuotta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt jankata niistä kertotauluista, kun se ei todellakaan ole suurin ongelma. Kertoo kyllä hyvin siitä, että oppilailta ei saa vaatia enää mitään. Varsinkaan ei voi vaatia, että vanhemmat osallistuisivat mitenkään (mitä esim. kertotaulujen oppiminen vaatii).

Kerro mikä on tärkeämpää oppia matematiikassa kun kertotaulu ja jankkaamalla sen vaan oppii.

Seitsemän ynnä kolme on kymmenen. Sekö on tärkein?

Kaikenlaista ulkoaopettelua on alettu pitää pahana. Minkä takia?  Lapsena ihminen oppii asioita ulkoa helpommin ja nopeammin kuin aikuisena. Jos jokin yksittäinen tieto ei ole niin tärkeä myöhemmin elämässä, niin  henkilö on ainakin saanut harjoitusta ulkoaoppimisessa. Hänen on aikuisena helpompi oppia uusia asioita, kun on treenannut muistia alaikäisenä.

Tiedättekö, että dementoitunut vanhus voi muistaa yli puoli vuosisataa aiemmin kansakoulussa opittuja asioita. Oma koululaiseni piti kerran tietokilpailua meille aikuisille uskonnonläksyistään. Vaikeasti dementoitunut mummo oli ainoa, joka muisti, miten eräs psalmi jatkui. Oli ollut yhtä tärkeä opittava hänen kouluaikoina kuin kertotaulu.

Todella säälittävää, jos jonkun mielestä ei ole tärkeää oppia yhteenlaskuja edes kymmeneen saakka. Monessa tilanteessa on hyödyllistä osata kertotaulu ulkoa, sillä sormilla laskeminen on paljon hitaampaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hienosti näkyy tässä ketjussa rasismin lisäksi uusliberalistinen ajattelumalli jossa huippuihin pitää panostaa eniten ja massasta poikkeavat pärjätkööt sillä luulla jonka yhteiskunta suvaitsee heille heittää. Ei ihme että nuoriso on ahdistunutta kun heitä kasvattaa tällainen aikuisten joukko. En tiedä voiko puhua enää kylmistä arvoista. Jäisiä ne tuntuvat olevan.

Tietenkin pitää huippujen saada parasta opetusta. Vain tällä tavalla kasvaa menestyjiä jotka luovat yrityksiä ja muuta hyvää.

Kuten totesin, hienosti tämä tapa ajatella myös näkyy. Suomalainen koululaitos on kymmeniä vuosia perustunut aivan toisiin arvoihin mutta ehkä olemme menossa kohti yhdysvaltalaista yksityiskoulujärjestelmää jossa raha ratkaisee, myös lasten tulevaisuuden. Voi olla. Aika näyttää.

Huipun määritelmä on valitettavasti aika laaja. Joku Einsteinkin saattoi olla aspergerpiirteisenä melko epähuippu kielissä ja sosiaalisissa taidoissa. Kurt Cobain varmaan oli tarkkisluokkalaiskamaa, vaikka olikin musikaalinen nero. Se mitä pidämme neroutena, riippuu myös paljon ajasta paikasta. Lisäksi nerouskin nähdään nykyaikana vain taloushyötynä. Niin kauan kun varakkuus keskittyy vain entistä pienemmälle ihmisryhmälle, me normaalit veronmaksajat emme juuri hyödy neroetsinnästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtääkö joku teistä oikeasti nykyistä lukemaan opettamista, jossa on toinen toistaan kummallisempia merkityksettömiä tavuja? Ennen opetettiin ensin kirjaimia , kuten A, I, U, N. Niistä tavuja ai, ui ja sitten sanoja ja niistä lauseita "Anni ui".

Matematiikassa on periaatteessa tulos ihan sama, laskipa sitä kiinalainen, brasilialainen, kongolainen tai arabi omalla tavallaan. Miten kotona voi opettaa väärin? No ehkä se jakokulma on väärä.

Tosin monella (mies)opettajalla voi olla vaikea selittää, että kertolaskussa voi vaihtaa luvut ja tulos on sama, mutta silti 2*4 on aivan eri asia kuin 4*2 esimerkiksi käsityöohjeessa.

Puskakirjoittelija täällä neuvoo muodollisesti päteviä opettajia sukupuolen perusteella vahvalla mutu-tuntemuksella siitä, että opettaja ei sukupuolen perusteella vaikka osaa neuvoa moottorin fysiikkaa. 

Kirjoittaja on sekä muodollisesti että kirjallisesti yliopiston antaman todistuksen perusteella pätevä opettaja ja lukenut myös jonkun verran perusopetuslakia, toisin kuin monet tänne kirjoittaneet.

Tiedoksi hänelle, jonka lapsen opettaja oli kieltänyt opettamasta kotona tämä perusopetuslain 1. luvun 3§:n kohta:

"Opetuksessa tulee olla yhteistyössä kotien kanssa."

Siinä pykälässä on monta muutakin tärkeää kohtaa, kuten valtakunnalliset perusteet ja se, että opetuksen pitää edistää oppilaitten terveyttä ja kehitystä.

Voitkin tulkita sitten vapaasti ja keroa sinun käsityksesi mukaan, mitä Opetuksessa tulee olla yhteystyössä kotien kanssa. sinusta tarkoittaa.

T. hallinnontutkinnon suorittanut aineenopettaja, joka toimii hallinnon töissä opetuspuolella

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö vanhemmat nykyään kuulustele lapsiltaan kertotaulua tai kysele läksyjä?

Itse olisin todella huolissani, jos lapseni ei osaisi kunnolla lukea 1.luokan jälkeen ja käyttäisin koko kesäloman hänen lukemaan opettamiseensa.

Se ei kuulu vanhemmille vaan opettajalle. Kaikki koulutus pitää tapahtua koulussa.

Opetus kotona ei ole suotavaa, ainakaan etukäteen, sillä kaikki vanhemmat eivät oikeasti osaa opettaa toiselle ihmiselle.

Se ei ole opettamista että antaa toiselle vain tiedon. Pitää osata kuunnella toista ja miettiä, millä mielikuvin hänessä voisi syntyä oivallus.

Surkea yritys etukäteen vain hämmentää oppilasta ja vähentää luottamusta omiin kykyihin. Se myös hankaloittaa opettajan työtä, kun on valmiiksi vääriä käsityksiä.

Niin, tätä jauhetaan.

Itsellä kokemusta. Tokan keväällä lapsella takkusi matikka. Opettaja kielsi ehdottomasti puuttumasta. Kuuluu kehitykseen.

Näin heti kevätjuhlan jälkeen paria vanhempaa tuurilla, heillä oli lapsilla sama juttu matikassa. Koulusta kyllä vaan kerrottiin, että nou hätä. Kyselimme muilta vanhemmilta. Yli puolilla ongelmia. Selvisi, että kaksi mölytoosaa ovat riehuneet kevään ja opetus jäänyt täysin väliin.

Opetin kesän ja syksyllä vaihdoimme koulua. Lapsen matikka oli tämän jälkeen kymppi. Ja on edelleen. Ei tullut haittoja.

Mölytoosat jatkavat edellisessä luokassa.

Ei voi olla totta, että opettaja kieltää puuttumasta! Päin vastoin, opettajan pitäisi ohjeista vanhempia vähintään valvomaan, että lapsi tekee läksynsä.

Vai onko vuosia sitten vaadittu "kodin ja koulun yhteistyö" oikeasti muuttunut tällaiseksi?

Ranskassa on ennen ollut systeemi, että kun lapsi oli tehnyt koulusta saadun kotitehtävän valmiiksi, vanhempien piti allekirjoittaa läksyvihko. Näin he seurasivat lapsensa koulunkäyntiä.

En ymmärrä miksi jankkaatte kertotaulun opettelemisesta ulkomuistista. minä opettelin kertotaulun niin, että kakkoset, vitoset ja kympit osaan laskea ja sitten niistä joku muu lasku yhteen tai vähennyslaskuna laskettuna. Esimerkiksi 5*6 on kolmekymmentä ja tästä voidaan päätellä 6*6: kolmeenkymmeneen lisätään kuusi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt jankata niistä kertotauluista, kun se ei todellakaan ole suurin ongelma. Kertoo kyllä hyvin siitä, että oppilailta ei saa vaatia enää mitään. Varsinkaan ei voi vaatia, että vanhemmat osallistuisivat mitenkään (mitä esim. kertotaulujen oppiminen vaatii).

Kerro mikä on tärkeämpää oppia matematiikassa kun kertotaulu ja jankkaamalla sen vaan oppii.

Seitsemän ynnä kolme on kymmenen. Sekö on tärkein?

Tuo kertotaulujen ulkoa opettelu tuntuu lähinnä hassulta, sillä 6-9 kertotaulut pystyy katsomaan sormista melko nopeasti. Toki ne on hyvä osata myös muuten ja sormista sitten tarkistaa. Koulussa ei kuitenkaan aika eikä resurssit riitä ulkoa opetteluun eli se jankkaaminen on tehtävä kotona. 

Kertotaulujen sujuvaa osaamista sekä kertolaskun periaatteen ymmärtämistä tarvitaan matematiikassa kolmannesta luokasta eteenpäin hyvin monessa asiassa, esimerkiksi jakolaskuissa, murtoluvuissa, pinta- alan ja tilavuuden laskemisessa, prosenttilaskuissa, näin nopeasti mietittynä.

Kaikkia kertotauluja ei ole välttämätöntä osata ulkoa, mutta on opittava laskustrategia siihen, miten selvitän esim 88, jos ei sitä muista. Esimerkiksi 8x5=40 ja siihen kolme kasia lisää. Jos aina joutuu aloittamaan, 8+8=16, siihen kasi lisää jne laskuvirheiden mahdollisuus kasvaa. Koska usein ne lapset, jotka eivät osaa kertotauluja, eivät myöskään osaa kymmenylityksiä kunnolla.

Jo kolmannella luokalla huomaa, että lasten, jotka eivät osaa kertotauluja sujuvasti, laskeminen on hidasta ja tuskaisaa, tämä taas tekee sen, että matikka tuntuu vaikealta ja ikävältä sekä kokemus itsestä oppijana ja osaajana heikkenee ---> motivaatio kärsii ja kierre on valmis.

Ei ole siis kyse yksiviivaisesti siitä osaako tietyn kertolaskun, vaan kokonaisvaltaisemmin oppimisesta.

T: Luokan ja matematiikan opettaja

Kiitos perusteellisesta vastauksesta. Opetan tällä hetkellä juuri kolmatta luokkaa ja menossa on parhaillaan tuo kertotaulujen jankkaamisvaihe. Mekaanisessa ulkoa opettelussa täytyy kuitenkin vastuuttaa myös koteja, sillä meillä ei koulussa aika siihen riitä. Testin pidämme erityisopettajan kanssa nyt viikoittain. 

Itse ajattelen, että oppilas kerää työkalupakkiinsa välineitä, joita osaa tarvittaessa käyttää, siksi en niinkään kannata pelkkää mekaanista ulkoa opettelua.

.

t. sama jolle vastasit, luokan- ja aineenopettaja minäkin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtääkö joku teistä oikeasti nykyistä lukemaan opettamista, jossa on toinen toistaan kummallisempia merkityksettömiä tavuja? Ennen opetettiin ensin kirjaimia , kuten A, I, U, N. Niistä tavuja ai, ui ja sitten sanoja ja niistä lauseita "Anni ui".

Matematiikassa on periaatteessa tulos ihan sama, laskipa sitä kiinalainen, brasilialainen, kongolainen tai arabi omalla tavallaan. Miten kotona voi opettaa väärin? No ehkä se jakokulma on väärä.

Tosin monella (mies)opettajalla voi olla vaikea selittää, että kertolaskussa voi vaihtaa luvut ja tulos on sama, mutta silti 2*4 on aivan eri asia kuin 4*2 esimerkiksi käsityöohjeessa.

Meinasitko, että matematiikka on noin yksiselitteistä?

Se yksi ammattikoulun opettajakin kirjoitti sen väitöksen hoitaja-opiskelijoiden matematiikkavaikeuksista ja yleisin vaikeus oli se, että koskaan ei opittu matematiikkaa oikein vain kehiteltiin miniteorioita, jotka pätivät ko. tapauksessa, muttei enää toisessa. Samanlailla matematiikkaa osaamaton aikuinen voi opettaa matikkaa tavalla, joka toimii hetken muttei enää myöhemmin.

Olen itse törmmänyt tähän matematiikan opettajana, että lasta on opetettu kotona täysin eri tavalla - tavalla jolla itse selviytyy tehtävästä jotenkin kuten - ja koulussa sitten paikataan tätä ja vielä niin, että se pieni hyvä työ on aiheuttanut usean tukiopetustunnin.

Vähän sama kuin lasta opettaisi lukemaan lausumalla äänteet sinne päin ja kaksoiskosonantit on oman murteen kautta Pappalla oli tänään kätessään sydämmen muotoinen tilkutäkki.

Hoitaja viiva opiskelijoiden. :D :D

hoi-ta-ja-o-pis-ke-li-joi-den

Oliko nyt viivoja riittävästi?

Liikaa kuten alkuperäisessäkin.

Voidaan aivan hyvin kirjoittaa

hoitajaopiskelija

hoitaja -opiskelija

hoi-ta-ja-o-pis-ke-li-ja

Näistä keskimmäistä voidaan hyvin käyttää korostaessa asiaa.

Tämähän alkaa mennä ohi varsinaisen aiheen, mutta koska saivartelu on hauskaa, "hoitaja-opiskelija" antaisi lähinnä ymmärtää että kyseinen henkilö on sekä hoitaja että opiskelija. Hoitajaksi opiskeleva sen sijaan on hoitajaopiskelija.

no on todella huolestuttavaa. Itselläni dyskalkulia. Olen ollut erityisopetuksessa matematiikassa lähes koko koulupolkuni. Jos mun olis pitänyt olla isossa ryhmässä edistyneiden ja "normaalisti" matikkaa oppivien kanssa, niin eihän siitä olisi tullut mitään.

Nyt kärsitään siitä että koulutuksesta on säästetty. Nyt sitten itketään, ja koska korjausliikettä ei ole tiedossa niin heikolta näyttää tulevaisuus. Järkyttävää, että niin moni ei ymmärrä lukemaansa, kirjoittaa kunnolla tai matematiikan peruslaskuja. Huh huh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtääkö joku teistä oikeasti nykyistä lukemaan opettamista, jossa on toinen toistaan kummallisempia merkityksettömiä tavuja? Ennen opetettiin ensin kirjaimia , kuten A, I, U, N. Niistä tavuja ai, ui ja sitten sanoja ja niistä lauseita "Anni ui".

Matematiikassa on periaatteessa tulos ihan sama, laskipa sitä kiinalainen, brasilialainen, kongolainen tai arabi omalla tavallaan. Miten kotona voi opettaa väärin? No ehkä se jakokulma on väärä.

Tosin monella (mies)opettajalla voi olla vaikea selittää, että kertolaskussa voi vaihtaa luvut ja tulos on sama, mutta silti 2*4 on aivan eri asia kuin 4*2 esimerkiksi käsityöohjeessa.

Meinasitko, että matematiikka on noin yksiselitteistä?

Se yksi ammattikoulun opettajakin kirjoitti sen väitöksen hoitaja-opiskelijoiden matematiikkavaikeuksista ja yleisin vaikeus oli se, että koskaan ei opittu matematiikkaa oikein vain kehiteltiin miniteorioita, jotka pätivät ko. tapauksessa, muttei enää toisessa. Samanlailla matematiikkaa osaamaton aikuinen voi opettaa matikkaa tavalla, joka toimii hetken muttei enää myöhemmin.

Olen itse törmmänyt tähän matematiikan opettajana, että lasta on opetettu kotona täysin eri tavalla - tavalla jolla itse selviytyy tehtävästä jotenkin kuten - ja koulussa sitten paikataan tätä ja vielä niin, että se pieni hyvä työ on aiheuttanut usean tukiopetustunnin.

Vähän sama kuin lasta opettaisi lukemaan lausumalla äänteet sinne päin ja kaksoiskosonantit on oman murteen kautta Pappalla oli tänään kätessään sydämmen muotoinen tilkutäkki.

Hoitaja viiva opiskelijoiden. :D :D

hoi-ta-ja-o-pis-ke-li-joi-den

Oliko nyt viivoja riittävästi?

Liikaa kuten alkuperäisessäkin.

Voidaan aivan hyvin kirjoittaa

hoitajaopiskelija

hoitaja -opiskelija

hoi-ta-ja-o-pis-ke-li-ja

Näistä keskimmäistä voidaan hyvin käyttää korostaessa asiaa.

Tämähän alkaa mennä ohi varsinaisen aiheen, mutta koska saivartelu on hauskaa, "hoitaja-opiskelija" antaisi lähinnä ymmärtää että kyseinen henkilö on sekä hoitaja että opiskelija. Hoitajaksi opiskeleva sen sijaan on hoitajaopiskelija.

Saivarrell ja kultapienitellä ei tarvitse: Yhdysmerkkiä voi tarpeen mukaan käyttää hahmottamisen helpottamiseksi. (Kielikello)

Lukemaanopettaminen ei tosiaan ole mitään rakettitiedettä.

Itse opetin 10-vuotiaana pikkuveljeni 6v. lukemaan. Hän tosin pitkästyi 1. luokalla, kun harjoiteltiin aakkosia.

Opettaja antoi hänen tuoda lempikirjojaan ja sarjakuvia tunnille ja lukea niitä, sen sijaan että häiriköi muita.

Eikä me edes oltu mitään huippuälykkäitä kirjailijanalkuja vaan ihan tavis-tenavia.

Vanhempien kannattaa opettaa lapsensa ihan itse lukemaan ja varmistaa näin, että heidän lapsestaan ei ainakaan tule se, joka ei osaa lukea vielä peruskoulun päätyttyä.

Se ei voi olla vaikeaa, kun siihen pystyy 10v. lapsikin.

Syynä voi olla, että lukutaitoiset lapset turhautuvat tunneilla kun muut opiskelee kirjaimia ym.

Miten luokalta voi edetä jos ei osaa peruasioita. Kaikkien osaamattomien kuuluu jäädä luokalle.

Vierailija kirjoitti:

Asia johtuu siitä, että matematiikkaan tarvitaan älyä. Pitää olla tarpeeksi hyvät geenit, kyky ajatella abstraktisti. Kaikkien ajattelun taidot eivät siihen yllä. On hyödytöntä yrittää opettaa kalalle polkupyöräilyä. Siksi asia ei tule paranemaan ikinä. Arviointikriteerit on kuitenkin oltava kaikille samat.

Veikkaisin, että vielä 1980-luvulla on ollut huomattavasti tiukemmat seulat, esim. matematiikan eri kurssien yo-kokeissa. Kuitenkin tietty osa ikäluokasta on, toki eri arvosanoin, läpäissyt matematiikan yo-kokeet. Jos kyse olisi vain geeneistä ja niiden tarjoamasta kyvystä, eikä lainkaan käytetystä ajasta ja vaivasta ja perspiraatiosta, tässä olisi pitänyt tapahtua merkittävä tyhmentyminen reilussa sukupolvessa. Vaikka olisikin niin, että Suomen tyhmimmät ihmiset, matemaattisesti lahjattomimmat olisivat yksinomaisesti lisääntyneet 1990-luvulla - mikä tosin voi olla totta, jos ajatellaan että (jos) lapsia saivat eniten lamassa omaisuutensa menettäneet, mikä viittaisi matemaattiseen tyhmyyteen - niin ei se riittäisi selittämään tätä katastrofaalista romahtamista.

Veikkaan sitä, että keskitason (matematiikan)oppilaat ovat joutuneet resurssien vähyyden eli luokkakokojen kasvun ja inkluusiosekoilijoiden vaatiman huomion takia hunningolle matikantunneilla. Eikä ole onnistuttu iskostamaan päähän, että matematiikka vaatii työtä ja että matikassa kyse on kumulatiivisesta oppimisesta, eli että jos tietyssä kohtaa tippuu kärryiltä, ei niille kärryille enää koskaan pääse vain seuraamalla senhetkistä opetusta.

Ne alimmat oppilaat, joita kommentissasi kuvaat, ovat aina ongelmissa matematiikan kanssa, ja ne parhaimmat oppilaat (joita myös kuvaat) pärjäävät kaikissa olosuhteissa. Ongelma on se ryhmä, jota et kommentissasi mainitse, eli se suuri keskiluokka - joka pärjäisi, jos saisi systemaattista opetusta ilman häiriöitä, ahkeruuteen kannustavaa palautetta sekä tukiopetusta AINA kun sille on tarvetta.

Sehän on vaan hyvä juttu saadaan huijattua tyhmiltä rahat rikkaille.

Pääsin peruskoulusta 20 vuotta sitten ja matematiikan osaaminen oli lopussa yhtä huono kuin ala-asteella, en vain yksinkertaisesti osaa matematiikasta kuin yksinkertaisia laskuja ja hyvä jos niitäkään. Olen vain yksinkertaisesti TYHMÄ ja yksi syy miksi olen syrjäytynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten totesin, hienosti tämä tapa ajatella myös näkyy. Suomalainen koululaitos on kymmeniä vuosia perustunut aivan toisiin arvoihin mutta ehkä olemme menossa kohti yhdysvaltalaista yksityiskoulujärjestelmää jossa raha ratkaisee, myös lasten tulevaisuuden. Voi olla. Aika näyttää.

Tottakai huippuihin pitää satsata. Ilman sitä Suomi ei menesty. Ei tule sellaisia huippuosaajia, mitä muualta. Monissa maissa huiput jo varhain ohjataan yliopistoon ja omiin ohjelmiinsa. Tämä ei ole ns. tavallisilta eikä heikoilta pois. Mutta se on pois kaikilta, että erittäin lahjakkaat ja melko lahjakkaat pakotaan inkluusiossa heikoimpien tasolle, jotta massa on tasaväkistä. Jopa mumerot kikkaillaan samaksi erilaisilla helpotetuilla kokeilla.

Tämä rikkoo meidän oikeutta samantasoiseen opetukseen, jos lähdemme valikoimaan oppilaita eri tasoisiin opetuksiin. Siksi aikoinaan tasoryhnmistäkin luovuttiin yläasteella. Kaikilla pitää olla yhtäläiset oikeudet hyvään opetukseen.

Ahaa, eli sen sijaan, että kun 20 oppilaan luokassa opettajan aika menee nyt kahden heikoimmin koulussa pärjäävän vieressä istumiseen, niin opettajan ajan tulee jakautua kaikille oppilaille tasapuolisesti?

Kannatan!

Tällä logiikalla myös kaikenlainen alaspäin eriyttäminen, mukautetut kirjat ja helpotetut kokeissa pitäisi poistaa. Koska kaikillahan on oikeus yhtä hyvään opetukseen.

Niin, tai kaikille sitten ne samat selkokirjat ja helpotukset. Ei eriarvoisuutta.

On jotenkin käsittämätöntä ajatella, että arvostelu on 4-10. Luokassa on 30 oppilasta. Kaikilla pitäisi minusta olla samat materiaalit, arvostelut ja säännöt.

Jos toiselta vaaditaan kasiin kaikki, mitä on antaa ja toisen kasi tulee helpotetuin tavoin, onko se kasi sama?

Eli tässä tullaan siihen, että luokkien pitäisi olla sellaisia, missä ollaan tasollisesti ns. samassa. Tai muuten pitäisi olla arvostelu hyväksytty/hylätty.

Joku ehdotti tuolla tasokokeita 2, 6 ja 9 luokille. Se olisi loistavaa. Silloin riittäisikin tuo hyväksytty/hylätty ja tasokokeilla voitaisiin katsoa oikeaa oppimisen tasoa.

Tällä hetkellä ainoat, keneltä tasokokeet vaaditaan, ovat käsittääkseni kotikoululaiset. Sen lisäksi, että itse on maksettava kaikki materiaalit ja hoidettava opetus, on myös osattava esim. 6. luokalla koko alakoulun asiat ja kolme vuotta myöhemmin yläkoulun.

Onko tuo sitä tasa-arvoa, kun osa saa koulut läpi vain sillä, että käy sitä koulua, vaikka oikeasti ei käykään.

Toiset sitten pelastavat lapsen väkivaltaisesta koulusta kotikouluun tai pitävät sairaan lapsen kotona ja silti joutuvat kulkemaan rankimman kautta.

Aikaisemmin tässä ketjussa oli viesti, jossa luki:

Valtakunnallinen etäkoulu.

Kannatan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtääkö joku teistä oikeasti nykyistä lukemaan opettamista, jossa on toinen toistaan kummallisempia merkityksettömiä tavuja? Ennen opetettiin ensin kirjaimia , kuten A, I, U, N. Niistä tavuja ai, ui ja sitten sanoja ja niistä lauseita "Anni ui".

Matematiikassa on periaatteessa tulos ihan sama, laskipa sitä kiinalainen, brasilialainen, kongolainen tai arabi omalla tavallaan. Miten kotona voi opettaa väärin? No ehkä se jakokulma on väärä.

Tosin monella (mies)opettajalla voi olla vaikea selittää, että kertolaskussa voi vaihtaa luvut ja tulos on sama, mutta silti 2*4 on aivan eri asia kuin 4*2 esimerkiksi käsityöohjeessa.

Puskakirjoittelija täällä neuvoo muodollisesti päteviä opettajia sukupuolen perusteella vahvalla mutu-tuntemuksella siitä, että opettaja ei sukupuolen perusteella vaikka osaa neuvoa moottorin fysiikkaa. 

Kirjoittaja on sekä muodollisesti että kirjallisesti yliopiston antaman todistuksen perusteella pätevä opettaja ja lukenut myös jonkun verran perusopetuslakia, toisin kuin monet tänne kirjoittaneet.

Tiedoksi hänelle, jonka lapsen opettaja oli kieltänyt opettamasta kotona tämä perusopetuslain 1. luvun 3§:n kohta:

"Opetuksessa tulee olla yhteistyössä kotien kanssa."

Siinä pykälässä on monta muutakin tärkeää kohtaa, kuten valtakunnalliset perusteet ja se, että opetuksen pitää edistää oppilaitten terveyttä ja kehitystä.

Voitkin tulkita sitten vapaasti ja keroa sinun käsityksesi mukaan, mitä Opetuksessa tulee olla yhteystyössä kotien kanssa. sinusta tarkoittaa.

T. hallinnontutkinnon suorittanut aineenopettaja, joka toimii hallinnon töissä opetuspuolella

Ei ainakaan sitä, että opettaja kieltää yksiselitteisesti vanhempia opettamasta lasta! Minun käsitykseni mukaan yhteistyö tarkoittaa sitä, että opettaja opastaa tarvittaessa myös vanhempia tukemaan lapsen oppimista jollakin tavalla. Vaikka vanhemmat opettaisivat aivan väärän jakokulman, heitä voisi neuvoa opettamaan jotenkin muuten, vaikka sitten pelaamalla lapsen kanssa sellaisia pelejä, jotka edistäisivät oppimista.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi jankkaatte kertotaulun opettelemisesta ulkomuistista. minä opettelin kertotaulun niin, että kakkoset, vitoset ja kympit osaan laskea ja sitten niistä joku muu lasku yhteen tai vähennyslaskuna laskettuna. Esimerkiksi 5*6 on kolmekymmentä ja tästä voidaan päätellä 6*6: kolmeenkymmeneen lisätään kuusi. 

Siksi, että on paljon nopeampaa muistaa ulkoa, paljonko on 7*8 kuin laskea vaikka vähentämällä 63:sta 7. Ei nimittäin onnistu tuo lasku sellaiselta, joka ei osaa laskea päässään 70-7 ja 13-7, vaikka osaisi päätellä jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertotaulujen ulkoa opettelu kertoo erittäin vähän matemaattisista taidoista.

Ilman, että kertotaulut osaa ulkoa, tulee matematiikasta aika nopeasti vaikea ymmärtää kokonaisuuksia, kun lukuja alkaa vain ilmaantumaan yks kaks jostakin (kerto/jakolaskujen tuloksena). Kertolaskutaito on yksi tärkeimmistä asioista, joka pitäisi mennä sulavasti vaikka nukkuessa, ennen seiskalle menoa. Kertolaskujen osaamattomuus näkyy heti jo seiskalla oppimissa, kun pitäisi alkaa oppimaan muitakin lainalaisuuksia eikä enää opetella samalla kertotauluja.

Ei niitä kertotauluja tarvitse opetella silloinkaan, kunhan osaa laskea ne! Ei matematiikan tule ollakaan mitään ulkolukua. Sitä varten on kielten oppitunnit sanakokeineen.

Otetaan esimerkki.

6X = 48

X = 8

tässä kohden se oppilas joka ei osaa kertotauluja, kysyy, mistä toi x ja 8 tuli. Kertotaulujen osaamattomuus vaikeuttaa ajattelutaitoa ja opetuksen seuraamista matikassa, kun luvut vaihtuvat yks kaks toisiksi.

Asiassa ei ole mitään epäselvyyttä ja luulenpa, että toistakymmentä vuotta matikan opettajana olleena tiedän, mistä puhun. Ainoa asia jota matikassa tarttee ulkoa osata on kertotaulut, sillä poistuu jo aika moni este matikan opiskelusta.

Minä laskisin tuon niin, että 10 kertaa 6 on selvästikin 60 ja siitä pitää vähentää kaksi kertaa 6, jotta saadaan 48, niinpä x onkin siis 8.

Niin ja lasku ei suinkaan ollut, että täydennä kertotaulujen kautta luku 48 aikaseksi, vaan oppilaan olisi pinyt ymmärtää opettajan puheesta, että yhtälö jaetaan luvulla 8 ja saadaan vastaus. Siinä jos ei täysin kuuntele niin seuraavaksi n-yttääkin, että ne luvut lennähti sinne taululle jostain.

Häh? No senhän juuri tein ja tein sen nimenomaan soveltaen, jota kertotaulun ulkoa opetelleet eivät tajua. Koska eihän ne erikseen opettele jakolaskutaulukoita! :)

Koita nyt ymmrätää, että ulkoa osattaessa litania kuin aakkoset peräkkäin, sä pystyt seuraamaan opetusta, kun et jää miettimään pitkää täydentämisratkaisua, jona aikana opettaja on jo mennyt seuraavaan esimerkkiin ja johonkin uuteen asiaan.

Se ulko-osaaminen vapauttaa aivot seurata ja ymmärtää uutta asiaa, kun pystyy suoraan näkemäön, miten asia etenee Jos joka laskutoimitus suoritus valtavat täydennystehtävät täysiin kymppeihin ja alat vähentelee, lisäilemään, poistelemaan, käytät kaiken sen aivokapasiteetin tähän, etkä siihen asian seuraamiseen.

Lähestulkoon kaikki arvosanan 4,5 ja 6 oppilaat eivät osaa kertotauluja sujuvasti ja opetustilanne kerta toisensa jälkeen kesytyy juuri siihen, kun yksi kysyy, mistä toi tuli Ei pysty seuraamaan ja kuuntelemaan opetusta,mkoska juuttuu asioihin, jotka tässä vaiheessa pitäisi olla rutiinomaista.

Kyllä täytyy sanoa matematiikkaa syventävään yliopistotasoon asti opiskelleena, että juuri se kertotaulun ulkoajankkaus on koko matematiikan opiskelun turhin asia. Kertolaskut on helpointa opetella päättelemään. Esim 8x8=(10-2)x8=10x8-2x8=80-16=64 tavalla voi päätellä lähes kaikki ilman, että aivottomasti opettelee ne ulkoa.

Jäänne jostain menneestä maailmasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertotaulujen ulkoa opettelu kertoo erittäin vähän matemaattisista taidoista.

Ilman, että kertotaulut osaa ulkoa, tulee matematiikasta aika nopeasti vaikea ymmärtää kokonaisuuksia, kun lukuja alkaa vain ilmaantumaan yks kaks jostakin (kerto/jakolaskujen tuloksena). Kertolaskutaito on yksi tärkeimmistä asioista, joka pitäisi mennä sulavasti vaikka nukkuessa, ennen seiskalle menoa. Kertolaskujen osaamattomuus näkyy heti jo seiskalla oppimissa, kun pitäisi alkaa oppimaan muitakin lainalaisuuksia eikä enää opetella samalla kertotauluja.

Ei niitä kertotauluja tarvitse opetella silloinkaan, kunhan osaa laskea ne! Ei matematiikan tule ollakaan mitään ulkolukua. Sitä varten on kielten oppitunnit sanakokeineen.

Otetaan esimerkki.

6X = 48

X = 8

tässä kohden se oppilas joka ei osaa kertotauluja, kysyy, mistä toi x ja 8 tuli. Kertotaulujen osaamattomuus vaikeuttaa ajattelutaitoa ja opetuksen seuraamista matikassa, kun luvut vaihtuvat yks kaks toisiksi.

Asiassa ei ole mitään epäselvyyttä ja luulenpa, että toistakymmentä vuotta matikan opettajana olleena tiedän, mistä puhun. Ainoa asia jota matikassa tarttee ulkoa osata on kertotaulut, sillä poistuu jo aika moni este matikan opiskelusta.

Minä laskisin tuon niin, että 10 kertaa 6 on selvästikin 60 ja siitä pitää vähentää kaksi kertaa 6, jotta saadaan 48, niinpä x onkin siis 8.

Niin ja lasku ei suinkaan ollut, että täydennä kertotaulujen kautta luku 48 aikaseksi, vaan oppilaan olisi pinyt ymmärtää opettajan puheesta, että yhtälö jaetaan luvulla 8 ja saadaan vastaus. Siinä jos ei täysin kuuntele niin seuraavaksi n-yttääkin, että ne luvut lennähti sinne taululle jostain.

Häh? No senhän juuri tein ja tein sen nimenomaan soveltaen, jota kertotaulun ulkoa opetelleet eivät tajua. Koska eihän ne erikseen opettele jakolaskutaulukoita! :)

Koita nyt ymmrätää, että ulkoa osattaessa litania kuin aakkoset peräkkäin, sä pystyt seuraamaan opetusta, kun et jää miettimään pitkää täydentämisratkaisua, jona aikana opettaja on jo mennyt seuraavaan esimerkkiin ja johonkin uuteen asiaan.

Se ulko-osaaminen vapauttaa aivot seurata ja ymmärtää uutta asiaa, kun pystyy suoraan näkemäön, miten asia etenee Jos joka laskutoimitus suoritus valtavat täydennystehtävät täysiin kymppeihin ja alat vähentelee, lisäilemään, poistelemaan, käytät kaiken sen aivokapasiteetin tähän, etkä siihen asian seuraamiseen.

Lähestulkoon kaikki arvosanan 4,5 ja 6 oppilaat eivät osaa kertotauluja sujuvasti ja opetustilanne kerta toisensa jälkeen kesytyy juuri siihen, kun yksi kysyy, mistä toi tuli Ei pysty seuraamaan ja kuuntelemaan opetusta,mkoska juuttuu asioihin, jotka tässä vaiheessa pitäisi olla rutiinomaista.

Kyllä täytyy sanoa matematiikkaa syventävään yliopistotasoon asti opiskelleena, että juuri se kertotaulun ulkoajankkaus on koko matematiikan opiskelun turhin asia. Kertolaskut on helpointa opetella päättelemään. Esim 8x8=(10-2)x8=10x8-2x8=80-16=64 tavalla voi päätellä lähes kaikki ilman, että aivottomasti opettelee ne ulkoa.

Jäänne jostain menneestä maailmasta.

Onko se jotenkin huono asia, että aivottomatkin oppivat kertotaulun? 

He eivät pärjää päättelemällä. Siksi pitää opetella ulkoa, että on edes jotenkin samalla tasolla sinun kaltaistesi, yliopistasolla opiskelevien, matemaattisesti lahjakkaitten.

Koulun kertolaskukokeissa ei kukaan näe oppilaasta, kirjoittaako hän vastauksen ulkomuistista vai päättelemällä, vaiko sormilla laskemalla. En minä ainakaan nähnyt. Ulkoa osaavat olivat ehkä nopeampia kuin sormilla laskevat.

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu taitaa olla myös lukemisen ja kirjoittamisen suhteen. Mitä oppilaat tekevät koulussa 9 vuotta, kun koulussa päästessä osataan asioita, jotka pitäisi oppia jo ensimmäisillä luokilla.

Matematiikassa sentään ajatellaan, että koulussakin voitaisiin tehdä jotain toisin. Mitä tulee kielellisiin taitoihin, syyttävä sormi osoittaa usein vain ja ainoastaan vanhempia, että mitäs ette itse lue esimerkkinä lapsillenne, pakota lapsianne lukemaan tms. Olen itse syntynyt 70-luvulla ja silloin ei todellakaan ajateltu, että on vanhempien tehtävä opettaa lapsensa mm. lukemaan, vastuu oli koululla. Ja yllätys yllätys, (lähes) kaikki oppivat lukemaan ihan siitä riippumatta harrastivatko sitä vai eivät. Jotain siellä äikän tunneilla tehtiin yhdeksän vuotta!