Yle: Peruskoulun aloittaessa lasten osaamisero matematiikassa on kolme vuotta ja peruskoulun päättyessä seitsemän vuotta
"Matematiikan osaamisen romahtamisen keskeisimmiksi syiksi nousivat niin ikään heikosti resurssoidun inkluusion aiheuttamat ongelmat kuten rauhattomuus, liian suuret ryhmäkoot, liukuhihnamainen opetustahti, tasoryhmien ja tasokurssien puuttuminen. Ongelmana nähtiin myös kännyköiden mieltäminen osaksi omaa ajattelua, minkä vuoksi matematiikan kannalta keskeisiä asioita, kuten kertotaulua, ei enää opita. "
Moni lapsi valmistuu ysiluokalta kakkosluokkalaisen matikan taitojen kanssa. Edes kertotauluja ei saada opittua. Ei me tehdä näin heikosti osaavien ihmisillä mitään. Itä-Suomessa 20% peruskoulun päättävistä nuorista ei osaa edes lukea niin hyvin, että selviäisi jatko-opinnoista. Nämä nuoret ovat täysin syrjäytyneitä.
Kommentit (261)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen opettaja ja olen myös erityislapsen äiti. Jälkimmäinen on vaikuttanut suuresti opettajuuteeni. Opettajissa on paljon sellaisia, jotka eivät huomioi erityisen tuen tarpeessa olevia käytännön tasolla mitenkään. Heille nämä lapset ovat vain ja ainoastaan taakka: lapsista aiheutuu heille ylimääräistä paperisotaa ja stressiä, kun eivät opikaan välttämättä itsekseen kuten moni muu - kuten tässäkin ketjussa moni opettaja on todennut, opettaa ei kouluissa enää ehdi joten oppilaiden tulee käytännössä oppia asiat itsekseen. Minusta inkluusio on hieno aate. Se että joku ei opi samalla tavalla kuin massat ei tee kenestäkään huonompaa ihmistä. Erityislapsen äitinä tiedän että jo erityisyyden myöntäminen on opettajalta iso ele. Mutta valtaosa ei tee edes sitä. Ne lapset on vain taakka. Häiritsevät heitä tekemästä työtään kun oikeastihan heidän työtään olisi nimenomaan se lasten ja nuorten kohtaaminen.
Kyllä minustakin suomalainen koulu on pilattu. Erityislapset sitä eivät ole pilanneet vaan se että opettajia vituttaa kun kaikki eivät opikaan samalla tavalla ja siitä aiheutuu heille ylimääräistä vaivaa.
Jep. Olen turhautunut. Kyseessä on oman lapseni elämä. Kotoa käsin voin tehdä vain rajallisesti lapseni hyväksi. Töissä teen kaikkeni muiden erityislasten eteen.
Eikö olisi parempi, että se erityislapsi saisi olla omassa ryhmässään oppimassa omalla tavallaan. Miksi koko luokan oppiminen pitää pilata sen erityislapsen vuoksi?
Tämä järjestelmä oli Suomessa vuosikymmeniä. Kaikki erilaiset eristettiin omiin yksiköihinsä. Se ei tutkitusti tuonut parempia oppimistuloksia. Sitä vastoin se toi mukanaan mm. syrjäytymistä.
Mitä sitten? Ei kai yksi voi haitata 20 opetusta?
Mihin se raja vedetään? Onko lukivaikeus syy eristää omaan yksikköön? Sosiaalinen ahdistuminen? Syömishäiriö? Asperger? Puna-vihersokeus? Vasenkätisyys?
Uutta Hitleriä odotellessa. Nähtävästi sopivaa ainesta olisi tarjolla.
Johan nyt sosiaalisesti hdistuneet ovat erkkaluokilla ja integroitu tai siirretty täysin yleisopetukseen, kun tilanne sen sallinut ja poistunut. Mikä tässä nyt oli ongelmana? Sekö, että siellä erkkaluokalla se ahdistunut joutuis jopa tekee koulussa jotain, eikä tuijottaisi psykologin luvalla tiktokkeja koko koulupäivää
Pääsin peruskoulusta 2002 ja olin ala-asteella melkein päivittäin tukiopetuksessa matikassa, jäin kertaamaan matikkaa koulun jälkeen kun samaan aikaan opettaja istui tuolilla lehteä lukien. Miten vidussa mä tuossa opin yhtään mitään jos ei opasteta. Tunnin istuin luokassa ja tuijotin matikan kirjaa, ja en oppinut yhtään mitään. No sain mä merkonomin paperit ja nyt aion hakea lastenohjaajan koulutukseen.
Niin ja mulla on hyvät it-taidot, olen ohjelmoinut, koodannut, editoinut sovelluksia, kasannut koneen ja asennellut komponentteja. Erityisesti Hex Editor on haastava koska siinä tarvitaan hyvää matikkaa. IT-aineet mulla oli aina 9 koko peruskoulun ajan.
Matikka on aina ollut mulle vaikee, kertotaulu oli aina 10, samaten neliöjuuri ja murtolaskut. Kaiken muun reputin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtääkö joku teistä oikeasti nykyistä lukemaan opettamista, jossa on toinen toistaan kummallisempia merkityksettömiä tavuja? Ennen opetettiin ensin kirjaimia , kuten A, I, U, N. Niistä tavuja ai, ui ja sitten sanoja ja niistä lauseita "Anni ui".
Matematiikassa on periaatteessa tulos ihan sama, laskipa sitä kiinalainen, brasilialainen, kongolainen tai arabi omalla tavallaan. Miten kotona voi opettaa väärin? No ehkä se jakokulma on väärä.
Tosin monella (mies)opettajalla voi olla vaikea selittää, että kertolaskussa voi vaihtaa luvut ja tulos on sama, mutta silti 2*4 on aivan eri asia kuin 4*2 esimerkiksi käsityöohjeessa.
Meinasitko, että matematiikka on noin yksiselitteistä?
Se yksi ammattikoulun opettajakin kirjoitti sen väitöksen hoitaja-opiskelijoiden matematiikkavaikeuksista ja yleisin vaikeus oli se, että koskaan ei opittu matematiikkaa oikein vain kehiteltiin miniteorioita, jotka pätivät ko. tapauksessa, muttei enää toisessa. Samanlailla matematiikkaa osaamaton aikuinen voi opettaa matikkaa tavalla, joka toimii hetken muttei enää myöhemmin.
Olen itse törmmänyt tähän matematiikan opettajana, että lasta on opetettu kotona täysin eri tavalla - tavalla jolla itse selviytyy tehtävästä jotenkin kuten - ja koulussa sitten paikataan tätä ja vielä niin, että se pieni hyvä työ on aiheuttanut usean tukiopetustunnin.
Vähän sama kuin lasta opettaisi lukemaan lausumalla äänteet sinne päin ja kaksoiskosonantit on oman murteen kautta Pappalla oli tänään kätessään sydämmen muotoinen tilkutäkki.
Hoitaja viiva opiskelijoiden. :D :D
hoi-ta-ja-o-pis-ke-li-joi-den
Oliko nyt viivoja riittävästi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtääkö joku teistä oikeasti nykyistä lukemaan opettamista, jossa on toinen toistaan kummallisempia merkityksettömiä tavuja? Ennen opetettiin ensin kirjaimia , kuten A, I, U, N. Niistä tavuja ai, ui ja sitten sanoja ja niistä lauseita "Anni ui".
Matematiikassa on periaatteessa tulos ihan sama, laskipa sitä kiinalainen, brasilialainen, kongolainen tai arabi omalla tavallaan. Miten kotona voi opettaa väärin? No ehkä se jakokulma on väärä.
Tosin monella (mies)opettajalla voi olla vaikea selittää, että kertolaskussa voi vaihtaa luvut ja tulos on sama, mutta silti 2*4 on aivan eri asia kuin 4*2 esimerkiksi käsityöohjeessa.
Meinasitko, että matematiikka on noin yksiselitteistä?
Se yksi ammattikoulun opettajakin kirjoitti sen väitöksen hoitaja-opiskelijoiden matematiikkavaikeuksista ja yleisin vaikeus oli se, että koskaan ei opittu matematiikkaa oikein vain kehiteltiin miniteorioita, jotka pätivät ko. tapauksessa, muttei enää toisessa. Samanlailla matematiikkaa osaamaton aikuinen voi opettaa matikkaa tavalla, joka toimii hetken muttei enää myöhemmin.
Olen itse törmmänyt tähän matematiikan opettajana, että lasta on opetettu kotona täysin eri tavalla - tavalla jolla itse selviytyy tehtävästä jotenkin kuten - ja koulussa sitten paikataan tätä ja vielä niin, että se pieni hyvä työ on aiheuttanut usean tukiopetustunnin.
Vähän sama kuin lasta opettaisi lukemaan lausumalla äänteet sinne päin ja kaksoiskosonantit on oman murteen kautta Pappalla oli tänään kätessään sydämmen muotoinen tilkutäkki.
Hoitaja viiva opiskelijoiden. :D :D
hoi-ta-ja-o-pis-ke-li-joi-den
Oliko nyt viivoja riittävästi?
Liikaa kuten alkuperäisessäkin.
Vierailija kirjoitti:
Eihän sitä kannata mitään ulkoa opetella, kun kaikki fysiikan kaavatkin voi tarvittaessa johtaa itse.
Muuan tohtoriopiskelija kertoi, että ei hänen siihen mennessä ollut mitään tarvinnut ulkoa opetella, kun matematiikassa kaiken voi päätellä. Olimme samalla hallintotieteen kurssilla.
Jonkun verran eväitä laskukaavojen päättelyyn pitää kuitenkin antaa myös matemaattisesti lahjakkaille, ja erimerkiksi piin likiarvon pari desimaalia on hyvä muistaa ulkoa.
Vierailija kirjoitti:
Matikkatätinä tunnetun Huovisen mielestä tasokurssit olisi syytä ottaa uudelleen käyttöön.
Jolloin siellä heikoimmassa ryhmässä on ne kaikki integroidut ja opettajia tarvitaan ylläpitämään järjestystä opettamisen lisäksi
Jos luokassa on monta metelöivää, ympäri juoksentelevaa tai muuten vaan levotonta lasta, niin eihän opetuksesta tule mitään. Toinen ongelma on se, että jos joku vieraskielinen lapsi ei koulun alussa osaa tarpeeksi hyvin suomea, opetus menee täysin hukkaan hänen osaltaan. Erityisesti matematiikka on sellainen aine, jonka omaksuminen edellyttää hyvää kielitaitoa JA abstraktien käsitteiden ymmärtämistä. Itse olen aikuisena yrittänyt opetella paria uutta kieltä. Jo isompien lukujen (numeroiden) oppiminen tai hahmottaminen puheesta oli vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtääkö joku teistä oikeasti nykyistä lukemaan opettamista, jossa on toinen toistaan kummallisempia merkityksettömiä tavuja? Ennen opetettiin ensin kirjaimia , kuten A, I, U, N. Niistä tavuja ai, ui ja sitten sanoja ja niistä lauseita "Anni ui".
Matematiikassa on periaatteessa tulos ihan sama, laskipa sitä kiinalainen, brasilialainen, kongolainen tai arabi omalla tavallaan. Miten kotona voi opettaa väärin? No ehkä se jakokulma on väärä.
Tosin monella (mies)opettajalla voi olla vaikea selittää, että kertolaskussa voi vaihtaa luvut ja tulos on sama, mutta silti 2*4 on aivan eri asia kuin 4*2 esimerkiksi käsityöohjeessa.
Meinasitko, että matematiikka on noin yksiselitteistä?
Se yksi ammattikoulun opettajakin kirjoitti sen väitöksen hoitaja-opiskelijoiden matematiikkavaikeuksista ja yleisin vaikeus oli se, että koskaan ei opittu matematiikkaa oikein vain kehiteltiin miniteorioita, jotka pätivät ko. tapauksessa, muttei enää toisessa. Samanlailla matematiikkaa osaamaton aikuinen voi opettaa matikkaa tavalla, joka toimii hetken muttei enää myöhemmin.
Olen itse törmmänyt tähän matematiikan opettajana, että lasta on opetettu kotona täysin eri tavalla - tavalla jolla itse selviytyy tehtävästä jotenkin kuten - ja koulussa sitten paikataan tätä ja vielä niin, että se pieni hyvä työ on aiheuttanut usean tukiopetustunnin.
Vähän sama kuin lasta opettaisi lukemaan lausumalla äänteet sinne päin ja kaksoiskosonantit on oman murteen kautta Pappalla oli tänään kätessään sydämmen muotoinen tilkutäkki.
Hoitaja viiva opiskelijoiden. :D :D
hoi-ta-ja-o-pis-ke-li-joi-den
Oliko nyt viivoja riittävästi?
Liikaa kuten alkuperäisessäkin.
Voidaan aivan hyvin kirjoittaa
hoitajaopiskelija
hoitaja -opiskelija
hoi-ta-ja-o-pis-ke-li-ja
Näistä keskimmäistä voidaan hyvin käyttää korostaessa asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtääkö joku teistä oikeasti nykyistä lukemaan opettamista, jossa on toinen toistaan kummallisempia merkityksettömiä tavuja? Ennen opetettiin ensin kirjaimia , kuten A, I, U, N. Niistä tavuja ai, ui ja sitten sanoja ja niistä lauseita "Anni ui".
Matematiikassa on periaatteessa tulos ihan sama, laskipa sitä kiinalainen, brasilialainen, kongolainen tai arabi omalla tavallaan. Miten kotona voi opettaa väärin? No ehkä se jakokulma on väärä.
Tosin monella (mies)opettajalla voi olla vaikea selittää, että kertolaskussa voi vaihtaa luvut ja tulos on sama, mutta silti 2*4 on aivan eri asia kuin 4*2 esimerkiksi käsityöohjeessa.
Meinasitko, että matematiikka on noin yksiselitteistä?
Se yksi ammattikoulun opettajakin kirjoitti sen väitöksen hoitaja-opiskelijoiden matematiikkavaikeuksista ja yleisin vaikeus oli se, että koskaan ei opittu matematiikkaa oikein vain kehiteltiin miniteorioita, jotka pätivät ko. tapauksessa, muttei enää toisessa. Samanlailla matematiikkaa osaamaton aikuinen voi opettaa matikkaa tavalla, joka toimii hetken muttei enää myöhemmin.
Olen itse törmmänyt tähän matematiikan opettajana, että lasta on opetettu kotona täysin eri tavalla - tavalla jolla itse selviytyy tehtävästä jotenkin kuten - ja koulussa sitten paikataan tätä ja vielä niin, että se pieni hyvä työ on aiheuttanut usean tukiopetustunnin.
Vähän sama kuin lasta opettaisi lukemaan lausumalla äänteet sinne päin ja kaksoiskosonantit on oman murteen kautta Pappalla oli tänään kätessään sydämmen muotoinen tilkutäkki.
Hoitaja viiva opiskelijoiden. :D :D
hoi-ta-ja-o-pis-ke-li-joi-den
Oliko nyt viivoja riittävästi?
Liikaa kuten alkuperäisessäkin.
Sitähän minäkin, että eivät ne nykyisin opi edes kunnolla kirjoittamaan. Lainauksen kirjoittaja kuitenkin lienee käynyt peruskoulunsa jo aikoja sitten. Kuten minäkin, ja ehkä unohtanut jotain.
Vierailija kirjoitti:
Pääsin peruskoulusta 2002 ja olin ala-asteella melkein päivittäin tukiopetuksessa matikassa, jäin kertaamaan matikkaa koulun jälkeen kun samaan aikaan opettaja istui tuolilla lehteä lukien. Miten vidussa mä tuossa opin yhtään mitään jos ei opasteta. Tunnin istuin luokassa ja tuijotin matikan kirjaa, ja en oppinut yhtään mitään. No sain mä merkonomin paperit ja nyt aion hakea lastenohjaajan koulutukseen.
Niin ja mulla on hyvät it-taidot, olen ohjelmoinut, koodannut, editoinut sovelluksia, kasannut koneen ja asennellut komponentteja. Erityisesti Hex Editor on haastava koska siinä tarvitaan hyvää matikkaa. IT-aineet mulla oli aina 9 koko peruskoulun ajan.
Matikka on aina ollut mulle vaikee, kertotaulu oli aina 10, samaten neliöjuuri ja murtolaskut. Kaiken muun reputin.
Se on kyllä virkavirhe, jos tukiopetuksessa ei opeteta vaan on kuin jälki-istunto!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän sitä kannata mitään ulkoa opetella, kun kaikki fysiikan kaavatkin voi tarvittaessa johtaa itse.
Muuan tohtoriopiskelija kertoi, että ei hänen siihen mennessä ollut mitään tarvinnut ulkoa opetella, kun matematiikassa kaiken voi päätellä. Olimme samalla hallintotieteen kurssilla.
Jonkun verran eväitä laskukaavojen päättelyyn pitää kuitenkin antaa myös matemaattisesti lahjakkaille, ja erimerkiksi piin likiarvon pari desimaalia on hyvä muistaa ulkoa.
Veikaanpa, ett4i tämä tohtori laskenut päässä 10+7 yksitellen vaan kyllä se ulkomuistista tuli, että se on 17. Jos ei ulkomuistia olisi edes luvuista ja niiden järjestyksestä, voisi vastauksena olla mitä tahansa. Kyllä hänen ainakin lukujärjestys tulee ulkoa muistaa, tuskin päättelee sitä..
Ei siis ihan fiksuimmasta päästä oleva tohtoriopiskelija
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääsin peruskoulusta 2002 ja olin ala-asteella melkein päivittäin tukiopetuksessa matikassa, jäin kertaamaan matikkaa koulun jälkeen kun samaan aikaan opettaja istui tuolilla lehteä lukien. Miten vidussa mä tuossa opin yhtään mitään jos ei opasteta. Tunnin istuin luokassa ja tuijotin matikan kirjaa, ja en oppinut yhtään mitään. No sain mä merkonomin paperit ja nyt aion hakea lastenohjaajan koulutukseen.
Niin ja mulla on hyvät it-taidot, olen ohjelmoinut, koodannut, editoinut sovelluksia, kasannut koneen ja asennellut komponentteja. Erityisesti Hex Editor on haastava koska siinä tarvitaan hyvää matikkaa. IT-aineet mulla oli aina 9 koko peruskoulun ajan.
Matikka on aina ollut mulle vaikee, kertotaulu oli aina 10, samaten neliöjuuri ja murtolaskut. Kaiken muun reputin.
Se on kyllä virkavirhe, jos tukiopetuksessa ei opeteta vaan on kuin jälki-istunto!
En ota kantaa tuohon muuta kuin niin, että on voitu tarjota läksykerhoa kaikille ja apua pyydetään tarvittaessa. Toisaalta harvassa taitaa olla ne klulut, jotka pystyisi tarjota moista tai tukiopetusta päivittäin
Vanhempien ihan oma syy jos eivät laiskuuttaan varmista että lapsi pysyy opetuksessa kärryillä. No eipä minua haittaa, vähemmän kilpailijoita omille lapsile :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt jankata niistä kertotauluista, kun se ei todellakaan ole suurin ongelma. Kertoo kyllä hyvin siitä, että oppilailta ei saa vaatia enää mitään. Varsinkaan ei voi vaatia, että vanhemmat osallistuisivat mitenkään (mitä esim. kertotaulujen oppiminen vaatii).
Kerro mikä on tärkeämpää oppia matematiikassa kun kertotaulu ja jankkaamalla sen vaan oppii.
Seitsemän ynnä kolme on kymmenen. Sekö on tärkein?
Kaikenlaista ulkoaopettelua on alettu pitää pahana. Minkä takia? Lapsena ihminen oppii asioita ulkoa helpommin ja nopeammin kuin aikuisena. Jos jokin yksittäinen tieto ei ole niin tärkeä myöhemmin elämässä, niin henkilö on ainakin saanut harjoitusta ulkoaoppimisessa. Hänen on aikuisena helpompi oppia uusia asioita, kun on treenannut muistia alaikäisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt jankata niistä kertotauluista, kun se ei todellakaan ole suurin ongelma. Kertoo kyllä hyvin siitä, että oppilailta ei saa vaatia enää mitään. Varsinkaan ei voi vaatia, että vanhemmat osallistuisivat mitenkään (mitä esim. kertotaulujen oppiminen vaatii).
Kerro mikä on tärkeämpää oppia matematiikassa kun kertotaulu ja jankkaamalla sen vaan oppii.
Seitsemän ynnä kolme on kymmenen. Sekö on tärkein?Tuo kertotaulujen ulkoa opettelu tuntuu lähinnä hassulta, sillä 6-9 kertotaulut pystyy katsomaan sormista melko nopeasti. Toki ne on hyvä osata myös muuten ja sormista sitten tarkistaa. Koulussa ei kuitenkaan aika eikä resurssit riitä ulkoa opetteluun eli se jankkaaminen on tehtävä kotona.
Kertotaulujen sujuvaa osaamista sekä kertolaskun periaatteen ymmärtämistä tarvitaan matematiikassa kolmannesta luokasta eteenpäin hyvin monessa asiassa, esimerkiksi jakolaskuissa, murtoluvuissa, pinta- alan ja tilavuuden laskemisessa, prosenttilaskuissa, näin nopeasti mietittynä.
Kaikkia kertotauluja ei ole välttämätöntä osata ulkoa, mutta on opittava laskustrategia siihen, miten selvitän esim 88, jos ei sitä muista. Esimerkiksi 8x5=40 ja siihen kolme kasia lisää. Jos aina joutuu aloittamaan, 8+8=16, siihen kasi lisää jne laskuvirheiden mahdollisuus kasvaa. Koska usein ne lapset, jotka eivät osaa kertotauluja, eivät myöskään osaa kymmenylityksiä kunnolla.
Jo kolmannella luokalla huomaa, että lasten, jotka eivät osaa kertotauluja sujuvasti, laskeminen on hidasta ja tuskaisaa, tämä taas tekee sen, että matikka tuntuu vaikealta ja ikävältä sekä kokemus itsestä oppijana ja osaajana heikkenee ---> motivaatio kärsii ja kierre on valmis.
Ei ole siis kyse yksiviivaisesti siitä osaako tietyn kertolaskun, vaan kokonaisvaltaisemmin oppimisesta.
T: Luokan ja matematiikan opettaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtääkö joku teistä oikeasti nykyistä lukemaan opettamista, jossa on toinen toistaan kummallisempia merkityksettömiä tavuja? Ennen opetettiin ensin kirjaimia , kuten A, I, U, N. Niistä tavuja ai, ui ja sitten sanoja ja niistä lauseita "Anni ui".
Matematiikassa on periaatteessa tulos ihan sama, laskipa sitä kiinalainen, brasilialainen, kongolainen tai arabi omalla tavallaan. Miten kotona voi opettaa väärin? No ehkä se jakokulma on väärä.
Tosin monella (mies)opettajalla voi olla vaikea selittää, että kertolaskussa voi vaihtaa luvut ja tulos on sama, mutta silti 2*4 on aivan eri asia kuin 4*2 esimerkiksi käsityöohjeessa.
Puskakirjoittelija täällä neuvoo muodollisesti päteviä opettajia sukupuolen perusteella vahvalla mutu-tuntemuksella siitä, että opettaja ei sukupuolen perusteella vaikka osaa neuvoa moottorin fysiikkaa.
Kirjoittaja on sekä muodollisesti että kirjallisesti yliopiston antaman todistuksen perusteella pätevä opettaja ja lukenut myös jonkun verran perusopetuslakia, toisin kuin monet tänne kirjoittaneet.
Tiedoksi hänelle, jonka lapsen opettaja oli kieltänyt opettamasta kotona tämä perusopetuslain 1. luvun 3§:n kohta:
"Opetuksessa tulee olla yhteistyössä kotien kanssa."
Siinä pykälässä on monta muutakin tärkeää kohtaa, kuten valtakunnalliset perusteet ja se, että opetuksen pitää edistää oppilaitten terveyttä ja kehitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtääkö joku teistä oikeasti nykyistä lukemaan opettamista, jossa on toinen toistaan kummallisempia merkityksettömiä tavuja? Ennen opetettiin ensin kirjaimia , kuten A, I, U, N. Niistä tavuja ai, ui ja sitten sanoja ja niistä lauseita "Anni ui".
Matematiikassa on periaatteessa tulos ihan sama, laskipa sitä kiinalainen, brasilialainen, kongolainen tai arabi omalla tavallaan. Miten kotona voi opettaa väärin? No ehkä se jakokulma on väärä.
Tosin monella (mies)opettajalla voi olla vaikea selittää, että kertolaskussa voi vaihtaa luvut ja tulos on sama, mutta silti 2*4 on aivan eri asia kuin 4*2 esimerkiksi käsityöohjeessa.
Meinasitko, että matematiikka on noin yksiselitteistä?
Se yksi ammattikoulun opettajakin kirjoitti sen väitöksen hoitaja-opiskelijoiden matematiikkavaikeuksista ja yleisin vaikeus oli se, että koskaan ei opittu matematiikkaa oikein vain kehiteltiin miniteorioita, jotka pätivät ko. tapauksessa, muttei enää toisessa. Samanlailla matematiikkaa osaamaton aikuinen voi opettaa matikkaa tavalla, joka toimii hetken muttei enää myöhemmin.
Olen itse törmmänyt tähän matematiikan opettajana, että lasta on opetettu kotona täysin eri tavalla - tavalla jolla itse selviytyy tehtävästä jotenkin kuten - ja koulussa sitten paikataan tätä ja vielä niin, että se pieni hyvä työ on aiheuttanut usean tukiopetustunnin.
Vähän sama kuin lasta opettaisi lukemaan lausumalla äänteet sinne päin ja kaksoiskosonantit on oman murteen kautta Pappalla oli tänään kätessään sydämmen muotoinen tilkutäkki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän sitä kannata mitään ulkoa opetella, kun kaikki fysiikan kaavatkin voi tarvittaessa johtaa itse.
Muuan tohtoriopiskelija kertoi, että ei hänen siihen mennessä ollut mitään tarvinnut ulkoa opetella, kun matematiikassa kaiken voi päätellä. Olimme samalla hallintotieteen kurssilla.
Jonkun verran eväitä laskukaavojen päättelyyn pitää kuitenkin antaa myös matemaattisesti lahjakkaille, ja erimerkiksi piin likiarvon pari desimaalia on hyvä muistaa ulkoa.
Veikaanpa, ett4i tämä tohtori laskenut päässä 10+7 yksitellen vaan kyllä se ulkomuistista tuli, että se on 17. Jos ei ulkomuistia olisi edes luvuista ja niiden järjestyksestä, voisi vastauksena olla mitä tahansa. Kyllä hänen ainakin lukujärjestys tulee ulkoa muistaa, tuskin päättelee sitä..
Ei siis ihan fiksuimmasta päästä oleva tohtoriopiskelija
Noissa lainauksissa oli nimenomaan kaavojen muistamisesta kyse. Ensimmäisessä fysiikan, mutta sama pätee matematiikan kaavoissa vielä enemmän.
Luetun ymmärtäminen olisi myös hyödyllinen taito. Tai no, etkä lukujärjestyskin on eräänlainen kaava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän sitä kannata mitään ulkoa opetella, kun kaikki fysiikan kaavatkin voi tarvittaessa johtaa itse.
Muuan tohtoriopiskelija kertoi, että ei hänen siihen mennessä ollut mitään tarvinnut ulkoa opetella, kun matematiikassa kaiken voi päätellä. Olimme samalla hallintotieteen kurssilla.
Jonkun verran eväitä laskukaavojen päättelyyn pitää kuitenkin antaa myös matemaattisesti lahjakkaille, ja erimerkiksi piin likiarvon pari desimaalia on hyvä muistaa ulkoa.
Veikaanpa, ett4i tämä tohtori laskenut päässä 10+7 yksitellen vaan kyllä se ulkomuistista tuli, että se on 17. Jos ei ulkomuistia olisi edes luvuista ja niiden järjestyksestä, voisi vastauksena olla mitä tahansa. Kyllä hänen ainakin lukujärjestys tulee ulkoa muistaa, tuskin päättelee sitä..
Ei siis ihan fiksuimmasta päästä oleva tohtoriopiskelija
Noissa lainauksissa oli nimenomaan kaavojen muistamisesta kyse. Ensimmäisessä fysiikan, mutta sama pätee matematiikan kaavoissa vielä enemmän.
Luetun ymmärtäminen olisi myös hyödyllinen taito. Tai no, etkä lukujärjestyskin on eräänlainen kaava.
Muuan tohtoriopiskelija kertoi, että ei hänen siihen mennessä ollut mitään tarvinnut ulkoa opetella, kun matematiikassa kaiken voi päätellä.
Kirjoittamisen taidossa lienee sitten parannettavaa, koska minun lukemistaidolla tuossa lukee, ettei ole matikassa koskaan opetellut mitään ulkoa. Ei edes siis numerojärjestystä 1-10
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten totesin, hienosti tämä tapa ajatella myös näkyy. Suomalainen koululaitos on kymmeniä vuosia perustunut aivan toisiin arvoihin mutta ehkä olemme menossa kohti yhdysvaltalaista yksityiskoulujärjestelmää jossa raha ratkaisee, myös lasten tulevaisuuden. Voi olla. Aika näyttää.
Tottakai huippuihin pitää satsata. Ilman sitä Suomi ei menesty. Ei tule sellaisia huippuosaajia, mitä muualta. Monissa maissa huiput jo varhain ohjataan yliopistoon ja omiin ohjelmiinsa. Tämä ei ole ns. tavallisilta eikä heikoilta pois. Mutta se on pois kaikilta, että erittäin lahjakkaat ja melko lahjakkaat pakotaan inkluusiossa heikoimpien tasolle, jotta massa on tasaväkistä. Jopa mumerot kikkaillaan samaksi erilaisilla helpotetuilla kokeilla.
Tämä rikkoo meidän oikeutta samantasoiseen opetukseen, jos lähdemme valikoimaan oppilaita eri tasoisiin opetuksiin. Siksi aikoinaan tasoryhnmistäkin luovuttiin yläasteella. Kaikilla pitää olla yhtäläiset oikeudet hyvään opetukseen.
Ahaa, eli sen sijaan, että kun 20 oppilaan luokassa opettajan aika menee nyt kahden heikoimmin koulussa pärjäävän vieressä istumiseen, niin opettajan ajan tulee jakautua kaikille oppilaille tasapuolisesti?
Kannatan!
Tällä logiikalla myös kaikenlainen alaspäin eriyttäminen, mukautetut kirjat ja helpotetut kokeissa pitäisi poistaa. Koska kaikillahan on oikeus yhtä hyvään opetukseen.
Hoitaja viiva opiskelijoiden. :D :D