Anopin kummallinen käytös, nolasi minut porukan edessä tarkoituksella kyselemällä äidistäni, johon olen katkaissut välit
Minä en ole oman äitini kanssa missään tekemisissä, koska hän on alkoholisti ja erittäin hankala ja toksinen ihminen. Näin on ollut vuosia. Olen kertonut asiasta varmaan kaksi kertaa perustellen anopilleni, joka ei tunnu asiaan jotenkin tajuavan. Hän jostakin syystä aina palaa aiheeseen, vaikka tunnen oloni kiusaantuneeksi ja se näkyy kyllä selvästi. Olen miettinyt, että hän ei ilmeisesti vaan tajua.
Mutta nyt olimme eräässä juhlatilaisuudessa, jossa oli paljon porukkaa ja miehen puolen sukulaisia. Ja yhtäkkiä anoppini alkaa kysellä kaikkien kuullen äidistäni. Menin jotenkin lukkoon ja yritin selittää että onhan tästä ollut puhetta jne, mutta hän oli ikään kuin närkästynyt jotenkin ja vähän syyllistävä. Muut oli ihan hämmentyneitä, en tiedä ymmärsivätkö he mitään. Mieheni, täysi pelkuri näissä asioissa, ei kommentoinut mitään ja kun jälkikäteen kysyin, väitti että ei muka ollut tajunnut että siinä olisi ollut mitään ongelmallista. Joo, käyn terapiassa aiheen takia ja hän ei näe että siinä on mitään ongelmallista.
Olen vähän sitä mieltä, että anoppi on ilkeä. Mitä arvelette? Hän tietää kyllä että äitini on alkoholisti ja kasvatusvastuu oli aikanaan mummulla, ja että äitini on edelleen täysin sekaisin ja siksi en halua olla hänen kanssaan tekemisissä. Mutta silti kehtaa alkaa kyselemään syyllistävään ja hieman ivansekaiseen ihmettelevään sävyyn asiasta muiden, ventovieraiden edessä. Ei voi olla enää pelkkää typeryyttä.
Kommentit (429)
Ei se oikein ole sivistyneen merkki ruotia jonkun sairauksia, kun henkilö ei ole itse paikalla.
Aapee nyt on mennyt ruotimaan äitinsä sairaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Ap on kyllä niin kaukana normaalista ja tasapainoisesta kuin olla voi.
Kukaan tasapainoinen ei kirjoittele tänne!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on kyllä niin kaukana normaalista ja tasapainoisesta kuin olla voi.
Kukaan tasapainoinen ei kirjoittele tänne!
Sinäkin olet täällä. Et ole tasapainoinen?
Vierailija kirjoitti:
Olisiko nolouden tunne johtunut siitä, että kysyttäessä äidistä, keskustelu johtaa väistämättä siihen, että aapee käy terapiassa asian takia. Siitä asiastahan miniä ei halua kertoa miehen suvulle, mutta äitinsä sairautta huoletonna on kertoillut anopille.
Niin syötkö mielialalääkkeitä ja vaikuttaako siltä että tarvitset terapiaa pitkäänkin?
Kaikki lataamossa kävijät käy siellä, koska äiti on aiheuttanut mt-ongelmia, eikö niin. Itsessähän ei vikaa ole eihän?
Kuinkahan monelle äitisi on juoruillut sun lataamotarpeestasi. Se häpee, kun kaikki kyselee, joko tyttäresi bolla on kunnossa.
Terapiassa ei ole mitään hävettävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on kyllä niin kaukana normaalista ja tasapainoisesta kuin olla voi.
Kukaan tasapainoinen ei kirjoittele tänne!
Sinäkin olet täällä. Et ole tasapainoinen?
En olekaan. Etkä myöskään sinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, häpeät äitiäsi. Tunnet syyllisyyttä ja häpeää siitä että katkaisit välit. Vai äitikö hylkäsi?
Yrität esittää parempaa ja hienompaa ja hys hys, kukaan ei saa kuulla juoposta äidistäsi.
Jostain syystä olet nyt katkera miehellesi, koska hän ei tomi kilpenä sinun ja äitinsä välissä. Miehesi ei ole vastuussa tunteistasi. Vain sinä voit käsitellä tunteesi.
Sinulla on toksinen suhde äitiisi, anoppiisi ja mieheesi. Mutta vika ei tiietenkään ole sinussa. Olet ihana uniikki lumihiutale toksisessa ympäristössä. Voimia!
Nyt oli kyllä omituista kommentointia. Oletko itse tällainen koko suvun johtava päänaukoja?
-ohisEn ole. Enkä koskaan ole saanut palautetta aikuisilta lapsiltani tai heidän kumppaneiltaan.
Olen vain allerginen näille sarjaloukkaantujille, jotka eivät osaa pitää puoliaan.
Kirjoituksesta käy selvästi ilmi, että hän on katkera miehelleen ja anopille. Hän itse sanoi, että suhde äitiin on toksinen. Jos lähipiirissä on noin monta ihmistä, joihin on myrkyllinen tai katkera suhde, kannattaa rupatella hetki peilin edessä.
Oletko aina oikeassa? Jos omasta mielestäsi olet niin kannattaa omia käyttäytymismalleja tarkastella.
Missä tuossa sanon, että olen aina oikeassa? Tai luulen olevani aina oikeassa?
En tietenkään ole aina oikeassa. Eikä asiat useinkaan ole mustavalkoista oikeassa/väärässä olemista. Pyydän herkästi anteeksi, jos olen pahoittanut jonkun mielen. Myös lapsiltani.
Siltikin olen allerginen näille sarjauhriutujillle, jotka hautovat jokaista sanaa vuosikymmeniä ja etsivät v ittuilua sieltäkin, missä sitä ei ole.
Apllä on sukset ristissä anopin, äidin ja miehensä kanssa. Eikö se kerro jotain?
Miten niin sukset ristissä? Asioista voi olla erimieltä ilman että sukset on ristissä?
Itse ymmärrän täysin jos katkaisee välit alkoholistiin.
Kaikki ei ole niin vahvoja kuin sinä. Sun pitää aloittaa uusi ketju jossa haukut sarjauhriutujat. Kyse ei ole nyt sinusta.
Kyllä itsekin muistan kuinka anoppini vinoili siitä kun olen eronnut yms.
Enkä anna ikinä anteeksi. Mutta silloin kyllä mietin miksi hän näin teki. Ja on ihan tervettä pohtia ja tehdä päätös.
Miksi olisin ilkeän ja ahdasmielisen ihmisen kanssa edes väleissä?
Ei tarvitse. Aihe ei kiinnosta niin paljoa. Kyse ei ole nyt minusta mutta saan toki kertoa mielipiteeni aloittajan kaltaisista uhrautujista. Ihan niin kuin muutkin.
Joku avautuu täällä omista anopeistaan ja muista kokemuksista. Minä kerron, että olen allerginen sarja uhriutujille. Ei sen kummempaa.
Sarjauhriutuja on yhdyssana.
Vierailija kirjoitti:
Kun menee juoruilemaan toisesta ihmisestä, niin se uteliaisuus vaan kasvaa juorun kuulijalla.
Juorut muuttuu matkalla, kun niitä kerrotaan eteenpäin. Hyvä juttu olisi kertoa vaan niitä asioista muille toisesta ihmisestä, mitkä kestää myöhempää tarkastelua. Nyt miniä meni kertomaan anopille itselleen kipeästä asiasta, äitinsä sairaudesta.
Tykkäätkö ap siitä, että äitisi kertoo valitsemalleen taholle vaikkapa jossain vierailulla sinun sairaudesta, sinun mielenterveysongelmista?
Pata kattilaa soimaa. Mitä vähemmän juoruilet, sitä vähemmän joudut selittelemään.
Miksi anoppi sitten utelee? Eikö olisi hyvä olla hiljaa kun tietää miniän äidin sairaudesta. Olla se fiksumpi.
Ap tiedottaa:
Anoppi on saanut sydänkohtauksen 18 aikaan ja kuollut :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun menee juoruilemaan toisesta ihmisestä, niin se uteliaisuus vaan kasvaa juorun kuulijalla.
Juorut muuttuu matkalla, kun niitä kerrotaan eteenpäin. Hyvä juttu olisi kertoa vaan niitä asioista muille toisesta ihmisestä, mitkä kestää myöhempää tarkastelua. Nyt miniä meni kertomaan anopille itselleen kipeästä asiasta, äitinsä sairaudesta.
Tykkäätkö ap siitä, että äitisi kertoo valitsemalleen taholle vaikkapa jossain vierailulla sinun sairaudesta, sinun mielenterveysongelmista?
Pata kattilaa soimaa. Mitä vähemmän juoruilet, sitä vähemmän joudut selittelemään.
Miksi anoppi sitten utelee? Eikö olisi hyvä olla hiljaa kun tietää miniän äidin sairaudesta. Olla se fiksumpi.
No tässähän miniä on jutellut äitinsä asioista anopille, niin se anoppi haluaa mässäillä lisää asialla.
Olisi viisainta jutella henkilön kuulumisia siten, että henkilö on itse paikalla.
Itse kyllästyin utelevaan ihmiseen siinä määrin, että sanoin jo lopulta utelijalle, että kysy ihan itse häneltä hänen asioistaan.
Minun äitini oli kova juoruilemaan aina siitä henkilöstä, joka ei ole paikalla. Se on omituista, kun paikalla on muuta porukkaa, niin olis voinut käyttää tilaisuuden kysymällä paikalla olijoilta heidän kuulumisia. Mutta kun ei, oli hänen tapa kertoilla muiden vajavaisuuksista.
Aapee ei voi anoppinsa piintyneille toimintatavoille mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipii (ap) sun kantsii levitellä juoruja kylille vain asioista, joita koko hela kylä saakin su puolesta tietää.
Samalla tulit paljastaneeksi oman mielenterveytesi tilan, kun laulelit omasta äidistäs.
Oletko itse alkoholisti ja huolissasi maineestasi? Lopeta toki juominen ja pyydä lapsiltasi anteeksi. Ap kertoi asian anopilleen, jotta anoppi ymmärtäisi olla kyselemättä mitä äidillesi kuuluu.
-ohis
Lopeta toki mielialalääkkeittesi syöminen, terapiassa ramppaaminen ja pyydä äidiltäsi anteeksi.
Oletko huolissasi maineestasi? Maineen saitkin jo juoruilevana tyttärenä.
Äiti on kertonut juoruämmien kokoontumisessa tyttärensä lataamokäynneistä, jotta ämmät ymmärtäisi olla kyselemättä, mitä tyttärellesi kuuluu.
Luulisi että kalliista terapiasta olisi edes sen verran apua, että osaisit suhtautua tuollaisen tilanteen sattuessa. Varsinkaan kun ei ollut edes ensimmäinen kerta. Vaihda terapeuttia!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko nolouden tunne johtunut siitä, että kysyttäessä äidistä, keskustelu johtaa väistämättä siihen, että aapee käy terapiassa asian takia. Siitä asiastahan miniä ei halua kertoa miehen suvulle, mutta äitinsä sairautta huoletonna on kertoillut anopille.
Niin syötkö mielialalääkkeitä ja vaikuttaako siltä että tarvitset terapiaa pitkäänkin?
Kaikki lataamossa kävijät käy siellä, koska äiti on aiheuttanut mt-ongelmia, eikö niin. Itsessähän ei vikaa ole eihän?
Kuinkahan monelle äitisi on juoruillut sun lataamotarpeestasi. Se häpee, kun kaikki kyselee, joko tyttäresi bolla on kunnossa.
Terapiassa ei ole mitään hävettävää.
Toisin sanoen sairaudesta nimeltä mielenterveysongelma, johon haetaan hoitoa, ei ole hävettävää.
Onko sairaudessa nimeltä alkoholismi jotain hävettävää?
Jos haluat hänen olevan hiljaa niin vastaat aina tästä lähien, että suhde äitiisi on oma asiasi (kuten täysin onkin), etkä halua siitä puhua. Älä avaudu yhtään. Anoppi kyllä kyllästyy kysymään.
Vierailija kirjoitti:
Luulisi että kalliista terapiasta olisi edes sen verran apua, että osaisit suhtautua tuollaisen tilanteen sattuessa. Varsinkaan kun ei ollut edes ensimmäinen kerta. Vaihda terapeuttia!!
Joo kannattais panna korkki kiinni mielialalääkepurkista, ja mennä vaikka haukkaamaan raitista ilmaa välillä. Liikunta on lääke. Menis vaikka kävelylenkille.
Täällä on muutama tyyppi, jotka kävelee saman reitin joka päivä 2-3 kertaa.
Yksi selvä mielenterveystapaus , tietää koko kulmakunta vuosikymmenten takaa ja toinen on
nuori aikuinen, joka kävelee isänsä ja äitinsä kanssa saman reitin joka päivä. Jos äiti on töissä, niin kävelee isänsä kanssa.
osasithan sinä aloituksessa selittää tilanteen koko maailmalle, miksi siis et osannut kertoa anopille samaa
miksi mies on ottanut mt-ongelmaisen puolison? ei kai anoppikaan sitä ymmärrä.
Kun joku alkaa kysellä liian henkilökohtaisia asioita, on hyvä kysyä vastakysymyksenä ystävällisesti mihin kysyjä tarvitsee tietoa (juuri nyt). Kun kysyjä alkaa änkyttää jotain, voi jatkaa että voin keskustella asiasta toisella kertaa sopivammassa saumassa (eikä nyt juhlatilaisuudessa tms).
Oliko niin, että lääke ahdistukseen oli just loppu, kun menit sinne sukukokoukseen?
Kun menee juoruilemaan toisesta ihmisestä, niin se uteliaisuus vaan kasvaa juorun kuulijalla.
Juorut muuttuu matkalla, kun niitä kerrotaan eteenpäin. Hyvä juttu olisi kertoa vaan niitä asioista muille toisesta ihmisestä, mitkä kestää myöhempää tarkastelua. Nyt miniä meni kertomaan anopille itselleen kipeästä asiasta, äitinsä sairaudesta.
Tykkäätkö ap siitä, että äitisi kertoo valitsemalleen taholle vaikkapa jossain vierailulla sinun sairaudesta, sinun mielenterveysongelmista?
Pata kattilaa soimaa. Mitä vähemmän juoruilet, sitä vähemmän joudut selittelemään.