Lue keskustelun säännöt.
Arki aivan hirveää suorittamista yhden lapsen kanssa, miten muut pärjää useamman lapsen kanssa?
Miten arjesta olisi tarkoitus nauttia tai edes saada jotain iloa, kun kaikki on pelkkää selviytymistä? Haaveillaan toisesta lapsesta mutta kun jo yhden kanssa elämässä ei tunnu olevan mitään järkeä, niin miten sitten useamman kanssa selviää?
Meillä minä hoidan 3-vuotiaan hoitoon viennin ja haun, sillä teen lyhennettyä työaikaa. Lapsi on silti hoidossa melkein 8h päivässä, kun työmatkoihin menee melkein tunti suuntaansa. Ihan hirveää pitää noin pitkää päivää mutta mikäs teet. Miehellä pitkät päivät ja yhtä pitkä työmatka kuin minulla. Työ on ihan kaoottista, aloitin juuri ja olen ihan ulalla kaikesta, stressaa. Lapsi on väsynyt aina hoitopäivän jälkeen, menee aikaisin nukkumaan niin kuin minäkin, jotta taas jaksetaan seuraavana päivänä. Nukun todella huonosti, vauvavuoden jälkeen uni meni jotenkin rikki enkä saa enää kunnolla nukuttuakaan, paitsi satunnaisesti. Tätäkö tämä on? Antakaa jotain arkea helpottavia vinkkejä! Ruuat tehdään viikonloppuna valmiiksi aina torstaille asti (siinäkin sunnuntaina aina hirveä suorittaminen), Vaatteet laitetaan koko viikoksi valmiiksi yms. Ruuat tilataan kotiin. Lapsi on paljon kipeänä, mies silloin hoitaa kotona. Tuntuu, että aina on kiire hakemaan lasta, töihin, tekemään valmisteluja arjen sujuvoittamiseksi. Silti lapsen seurasta ei ehdi nauttia kuin pari hassua tuntia arkena ja koen suurta ikävää häntä kohtaan. Tekisi mieli hankkia toinen lapsi ihan vain siksi, että voisi olla kolme vuotta kotona pyörittämässä arkea mutta sitten taas töihin paluu ja kahden lapsen hoitopyöritys on kahta rankempaa.
Kommentit (545)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummini juuri nauroi kun pojan lapsensa valitti, että on raskasta kahden lapsen kanssa. Mummi on 9 lapsisesta perheestä ja itse saanut 6 lasta. Kertoi, että ei ennen ollut tällaisia ongelmia vaikka puuttu sosiaaliturvat, lakisääteiset kuukauden kesälomat, viikonloput tehtiin töitä ja aamut alkoi maatöillä kukonlaulun aikaan.
Puutetta oli kaikesta, ei ollut omaa autoa tai metrolinjoja. Hevonenkin oli luksusta. Vaan ei hänestä tuntunut elämä vaikelta; Nykynaiset ovat pullamössöjä jotka keskittyvät omaan napaan! Hävetkää! Menkää itseenne! Mumminne opettavat teille elämästä jos ette muuten ymmärrä!
Sillä mummonaikaisella lapsi lähtee nykyään huostaan. Vaatimustaso on vähän toinen nykyään.
Niin, entisaikaan lapset laitettiin töihin heti kun kykenivät. Vanhemmat lapset hoitivat nuorempia lapsia ja tekivät muita kotitöitä.
Niin mikä estää laittamasta lapsia nykyäänkin hoitamaan nuorempiaan? Vain se, että haluat kasvattaa pumpulissa eläviä vastuunpakoilijoita! Sitten ihmetellään kun pikku-Olli ei osaa kuin juoda energiajuomaa ja pelata pelikonsolia.. Voi aikoja, voi tapoja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja edelliseen viestiini vielä, ensimmäisen vuoden ja toisenkin aikana ehtii kivasti touhuta myös esikoisen kanssa kahdestaan, kun vauva nukkuu paljon. Voi vaikka puistoilla tai mitä nyt keksiikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vali vali vali
Missä sisu... ja resilienssi?
Missä raja?? Onko pienten lasten kanssa tarkoitettu että täytyy jaksaa myös kokopäivätyö kodin ulkopuolella? Vanhanajan kotiäideille tuli palkkatyö siihen lastenhoidon ja kotitöiden päälle. Nykyään tasa-arvoisessa yhteiskunnassa naisen pitää jaksaa kaksi työtä.
Monissa maissa tällaista ei jaksetakaan.
On tutkittu että tasa-arvoisimmissa maissa äidit ovat väsyneempiä. Mistähän ihmeestä johtuu.
Tämä. Kotiäitiys tai koti-isyys on arvostettu pohjamutiin. Tai sitä ei ainakaan ymmärretä. Itse olen saanut selitellä kotona olemista, koska oletus on, että kaikkihan menee töihin heti kun mahdollista. Lasten hoitaminen itse ei ole edes vaihtoehto.
Lasten hoitaminen itse ei ole edes vaihtoehto. Miettikää miten absurdi arvomaailma tässä yhteiskunnassa. Yhteiskunta eli päiväkodit, niiden kuuluu hoitaa. Ja sitä jopa suositellaan, vaikka se ei todellakaan ole aina ihanteellinen ympäristö. Kova meteli, ei läheisyyttä, ei läsnäoloa.
Silti, kun nykylasten ja nuorten ongelmia ihmetellään, kukaan ei hoksaa kysyä, onko tällaisessa kollektiivisessa lastenhoitotyylissä kaikki hyvin.
Noinko se oikeasti pitää olla??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummini juuri nauroi kun pojan lapsensa valitti, että on raskasta kahden lapsen kanssa. Mummi on 9 lapsisesta perheestä ja itse saanut 6 lasta. Kertoi, että ei ennen ollut tällaisia ongelmia vaikka puuttu sosiaaliturvat, lakisääteiset kuukauden kesälomat, viikonloput tehtiin töitä ja aamut alkoi maatöillä kukonlaulun aikaan.
Puutetta oli kaikesta, ei ollut omaa autoa tai metrolinjoja. Hevonenkin oli luksusta. Vaan ei hänestä tuntunut elämä vaikelta; Nykynaiset ovat pullamössöjä jotka keskittyvät omaan napaan! Hävetkää! Menkää itseenne! Mumminne opettavat teille elämästä jos ette muuten ymmärrä!
Sillä mummonaikaisella lapsi lähtee nykyään huostaan. Vaatimustaso on vähän toinen nykyään.
Niin, entisaikaan lapset laitettiin töihin heti kun kykenivät. Vanhemmat lapset hoitivat nuorempia lapsia ja tekivät muita kotitöitä.
Niin mikä estää laittamasta lapsia nykyäänkin hoitamaan nuorempiaan? Vain se, että haluat kasvattaa pumpulissa eläviä vastuunpakoilijoita! Sitten ihmetellään kun pikku-Olli ei osaa kuin juoda energiajuomaa ja pelata pelikonsolia.. Voi aikoja, voi tapoja!
No mikähän estää, mietipä itse. Täytyy olla lapsia riittävän isolla ikäerolla, jotta sieltä ne vanhimmat voivat hoitaa niitä kaikkein pienimpiä. Aika usein näin ei ole, vaan perheissä on kaksi lasta, joiden ikäero on 1-3 vuotta.
BMW kirjoitti:
Sitä se elämä on jonkin aikaa
Kyllä totut ja helpottuu ajan myötä
EI todellakaan muutu. Lapset kasva ja murheet kasvaa niitten mukana potenssiin tuhat.
terveisin 17-vuotiaan äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi naiset... kaikki täällä ehdottaa; osa-aikatyötä, kotona oloa, lyhennetty työpäivää jne.
Mites teidän eläkkeet? siihen mennessä olette eronneet miehistänne, joten he ei enää elätä teitä mutta oma elanto on heitetty kaivoon näillä toimenpiteillä.
Aika meni niin nopeasti, yksi lapsi, poika. Voi niitä aikoja, ne tahtoisin niin elää uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lastenhoito ihan normaalia elämää, ei sen raskaampaa. Ellei sitten ole tottunut somettamasn kaikki päivät.
Miksi joku vie oman lapsensa, sen pikkuisen, päiväkotiin? Nykypäivänä? Joo, ei kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
BMW kirjoitti:
Sitä se elämä on jonkin aikaa
Kyllä totut ja helpottuu ajan myötä
EI todellakaan muutu. Lapset kasva ja murheet kasvaa niitten mukana potenssiin tuhat.
terveisin 17-vuotiaan äiti
Tai murheet muuttuvat erilaisiksi.
Alussa sitä on huolissaan siitä, kehittyykö ja kasvaako lapsi normaalisti. Sitten on huolissaan lapsen sairastelujen takia. Yleensä melkein kaikilla pikkulapsilla on sairastelukierre, on tulehduksia, vatsatauteja, kuumeilua yms. Sitten on huolissaan, onko hänellä kavereita ja pärjääkö hän koulussa. Ollaan huolissaan terveydestä, voi tulla hampaiden oikomista ja silmälasien hankkimista. Lapsen aikuistuessa on huolta siitä, löytääkö hän paikkansa aikuisten maailmassa ja pärjääkö siinä. Nämä siis huolia ihan tavallisesta lapsesta.
Tietysti osalla kaikki sujuu hyvin ja vanhemmat voivat olla rauhallisella mielellä. Mutta usein tapahtuu ikäviä yllätyksiä. Vaikka sitä koettaa kasvattaa lapsen parhaan kykynsä mukaan, niin voi tapahtua asioita, joihin ei ole varautunut ja joita ei toivo. Sellaista se vaan on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummini juuri nauroi kun pojan lapsensa valitti, että on raskasta kahden lapsen kanssa. Mummi on 9 lapsisesta perheestä ja itse saanut 6 lasta. Kertoi, että ei ennen ollut tällaisia ongelmia vaikka puuttu sosiaaliturvat, lakisääteiset kuukauden kesälomat, viikonloput tehtiin töitä ja aamut alkoi maatöillä kukonlaulun aikaan.
Puutetta oli kaikesta, ei ollut omaa autoa tai metrolinjoja. Hevonenkin oli luksusta. Vaan ei hänestä tuntunut elämä vaikelta; Nykynaiset ovat pullamössöjä jotka keskittyvät omaan napaan! Hävetkää! Menkää itseenne! Mumminne opettavat teille elämästä jos ette muuten ymmärrä!
Sillä mummonaikaisella lapsi lähtee nykyään huostaan. Vaatimustaso on vähän toinen nykyään.
Niin, entisaikaan lapset laitettiin töihin heti kun kykenivät. Vanhemmat lapset hoitivat nuorempia lapsia ja tekivät muita kotitöitä.
Niin mikä estää laittamasta lapsia nykyäänkin hoitamaan nuorempiaan? Vain se, että haluat kasvattaa pumpulissa eläviä vastuunpakoilijoita! Sitten ihmetellään kun pikku-Olli ei osaa kuin juoda energiajuomaa ja pelata pelikonsolia.. Voi aikoja, voi tapoja!
Se, että lapsilla on oikeus omaan lapsuuteen ja nuoruuteen eivätkä pikkusisarukset ole heidän valintansa. Olen nähnyt monta pikkusisaruksiaan niin paljon hoitanutta henkilöä, etteivät ole omia lapsia sitten aikuisina halunneet, kun lapsuus meni sisaruksia hoitaessa. Itselläni on viisi lasta ja yritän viimeiseen asti välttää isompien valjastamista pienempien hoitoon juuri tästä syystä. Eikä se heidän tehtävänsä ole muutenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi naiset... kaikki täällä ehdottaa; osa-aikatyötä, kotona oloa, lyhennetty työpäivää jne.
Mites teidän eläkkeet? siihen mennessä olette eronneet miehistänne, joten he ei enää elätä teitä mutta oma elanto on heitetty kaivoon näillä toimenpiteillä.
Ai siis silloin, kun oletettavasti vielä joskus 80-vuotiaana nykyiset nuoret aikuiset jout.. anteeksi, pääsevät eläkkeelle. Jos ovat hengissäkään. Jos silloinkaan. Kuka lupaa että tämä valtio edes vielä porskuttaa silloin? Nämä eläkkeet joita nyt maksellaan menee suoraan tämän hetkisten eläkeläisten taskuun. Suurten ikäluokkien. Ei suinkaan mihinkään omaan jemmaan. Vaikka paperilla siltä vaikuttaa. Tylsä klisee muutenkin tuo viestisi, taisi itseasias olla provo. Niin typerä ajaton mantra vailla mielikuvitusta. Tai sitten olet itse 58v eläkeläinen vapaaherra ja hieman seniili jo.
Nro 173 jatkaa vielä. Olen samaa mieltä niiden kansaa, jotka sanovat yhden lapsen kanssa olevan vaikeampaa kuin useamman. Lapsista on seuraa toisilleen eikä vanhemman tarvitse olla se ainut seuranpitäjä koko aikaa. Monet asiat myös menevät sillä samalla vaivalla, sillä loppujen lopuksi on ajan ja vaivan puolesta melko pieni ero siinä, teetkö soppaa yhdelle vai viidelle lapselle. Jossain pyykkäyksessä ero toki on tuntuvampi.
Meillä kaikki lapset olleet virallisesti kotihoidossa vaikka olemme molemmat olleet koko ajan myös töissä. Mies pääosin täysiaikaisesti, itse pääosin osa-aikaisesti. Mutta osa-aikaisuus on mahdollistanut työnteon myös äitiyslomilla sekä sen, että olen äitiyslomien välissä saanut palkan lisäksi myös kotihoidon tukea.
Näin kokonaisvaikutus tulotasoon tai tulevaan eläkkeeseen ei ole ollut niin suuri kuin jos olisin ollut välillä kokonaan poissa työelämästä ja välillä täysillä mukana. Miehellä on joustava työaika ja itsekin pystyn järjestelemään työni pitkälti sen mukaan kuin itselle sopii. Muuten emme toki olisi selvinneet. Eli ratkaisuja työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen voi miettiä myös perinteisten mallien ulkopuolelta.
Itse saan valtavasti iloa lapsista, jotka ovat mitä erilaisimmissa kehitysvaiheissa. Ja nautin tavallisesta arjesta heidän kanssaan kovasti. Tietysti välillä on hektistä, mutta aika harvoin se pääsee karkaamaan käsistä. Sopiva määrä työntekoa perhe-elämän vastapainona auttaa itseäni arvostamaan molempia elämän osa-alueita enemmän ja pitämään ns. pään kasassa. Mutta näin tuskin olisi, jos arki olisi juuri tuota avausviestissä kuvattua suorittamista, jossa oravanpyörä pyörii. Soisin yhä useammille mahdollisuuden työ- ja perhe-elämän todelliseen yhteensovittamiseen niin, että saisi parhaat puolet molemmista sopivina annoksina. Valitettavasti se monissa ammateissa on edelleen vaikeaa tai mahdotonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Lapsen seurasta nauttiminen" on aika vieras käsite, kun se jos mikä oli suorittamista. Pikemminkin lapsella pitäisi olla tilaisuus nauttia aikuisen seurasta, vaikka sitten siinä samalla kun vanhempi laittaa ruokaa tai kolaa lunta pihalla.
Selitys on aika yksinkertainen: kun lapsia on useampia, ei millään ehdi "suorittaa" niin mahdottomasti kuin yhden kanssa.
Ruuat tehdään valmiiksi viikonloppuna, mutta ruuat tilataan kotiin. Siis ruokatarvikkeet, ei valmiita? Jos ei ole rahasta kiinni, tilatkaa joskus kotiin valmista ruokaa.
MItenkö selvisimme ruuhkavuosista? Hinnoittelin itseni ulos työmarkkinoilta ja olin työttömänä ansiosidonnaisella. Lapsilla oli osa-aikainen hoitopaikka, jonka saattoi aika helposti vaihtaa kokoaikaiseksi, kun työttömälle kuului kutsu töihin. Pitihän sen verran käydä töissä, että pysyi ansiosidonnaisella.
Vierailija kirjoitti:
Voi naiset... kaikki täällä ehdottaa; osa-aikatyötä, kotona oloa, lyhennetty työpäivää jne.
Mites teidän eläkkeet? siihen mennessä olette eronneet miehistänne, joten he ei enää elätä teitä mutta oma elanto on heitetty kaivoon näillä toimenpiteillä.
Etkö sinä tiedä, että myös miehet voivat saada hoitovapaata ja lyhennettyä työpäivää.
Sama eläkkeen pieneneminen koskee tietenkin heitäkin, mutta ei se niin valtava ole, että ei normaalipalkkaisella olisi varaa.
Itselle oleellista oli että olin lapsien kanssa kotona kunnes esikoinen oli neljä ja kuopus kaksi. Tämän jälkeen tei 80% työaikaa. Molemmilla oli joustavat työajat ja käytössä kaksi autoa joten toinen vei ja toinen haki päiväkodista, se joka ei hakenut hoiti kaupan. Ruokaa aina reilusti pakkasessa joten sieltä pystyi sulattamaan ettei tarvi tehdä työpäivän jälkeen tehdä. Meillä molemmilla oli vaativa "aivointensiivinen" asiantuntijatyö jonka tekeminen puolivaloilla oli hankalaa, vaihdoin itse talon sisällä (omille aivoille) hieman helpompaan työkuvaan (tiimin vetäjäksi) kun lapset olivat pieniä. Ei vaikuttanut omaan uraan mitenkään negatiivisesti vaikka joustin silloin.
Kyllä mä vain suosittelisin sitä kotiin jäämistä, koska kun nuorempi on sitten 3v. niin toinen jo iso ja kaikki paljon helpompaa. Muuttaisin myös lähemmäs työpaikkaa, jos mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Voi naiset... kaikki täällä ehdottaa; osa-aikatyötä, kotona oloa, lyhennetty työpäivää jne.
Mites teidän eläkkeet? siihen mennessä olette eronneet miehistänne, joten he ei enää elätä teitä mutta oma elanto on heitetty kaivoon näillä toimenpiteillä.
Hoitovapaata pidetty useampi vuosi, myös lyhennettyä työaikaa olen tehnyt. Eläke-ennuste näyttää n. 5000€/kk eläkettä joten hyvin menee kiitos kysymästä! Eläkkeeni tulee olemaan suurempi kuin ex-mieheni joka ei hoitovapailla ollut niin paljoa kuin minä eikä tehnyt lyhennettyä viikkoa.
No koulutetulle hyväpalkkaiselle naiselle ei ole mikään katastrofi olla muutama vuosi hoitovapaalla. Kyllä sitä eläkettä ehtii ihan kertymään silti! Onpas kivikautinen ajattelutapa, että nainen olisi aina taloudellisesti riippuvainen miehestään. 🤣
Juuri näin. Ehkä tuo kertojan mummi on ollut sisaruskatraan nuorimpia, ne pääsivät vähimmällä.
Joka vanhus muuta väittää, on unohtanut, tai aika on kullannut muistot. Omakin lähisukulainen vielä päälle 90-vuotiaana muisteli vähän kitkeränä sitä lapsuuttaan, hän oli vanhin tyttö, ja päivät olivat kotitöitä, navettatöitä, ja pienemmät lapset vain sotkivat kaiken mitä hän oli saanut aikaan (esim pessyt lattiat jne). Ei todellakaan muistellut lämmöllä. Ja työ oli ihan tosi rankkaa. Ei ollut juoksevaa vettä, sähköä, kaikki tehtiin käsin. Suolattiin ja kuivattiin talveksi jne. Tytöt tekivät enemmän. Poikien eli miesten työt olivat sellaisia, että niitä pääsi tekemään vasta isompana (metsä- ja peltotyöt)