Kermaperseet uhkasivat haastaa opettajan oikeuteen kun lapsi sai vain ysin

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kympin arvoista koululiikunnassa, jos olet vaikka haka jalkapallossa, mutta et viitsi osallistua yleisurheiluun ollenkaan.

Ei sillä pitäisi saada edes seiskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opetin aiemmin liikuntaa. Laskin erään tytön numeron kympistä ysiin, koska en nähnyt mitään kympin arvoista. Tytöllä oli asenneongelmia sekä koululiikuntaa että kavereitaan kohtaan, oli aika inhottava useimmille muille. Sellainen niskojen nakkelija. Oli kai saanut aiemmin kympin lähinnä sillä että pelasi vapaa-ajallaan jääkiekkoa joukkueessa. No se ei kyllä riitä.

Eräänä päivänä olikin sitten tyttö äitinsä kanssa rehtorin juttusilla ja minut pyydettiin sinne sitten myös. Äiti olikin melkoinen tapaus. Ja kuten arvasin, tytölle olisi pitänyt antaa kymppi, koska hän pelasi ihan jäkistä ja ihan joukkueessa. Kerroin, mihin arvosanat liikunnassa perustuvat ja pysyin kannassani. Rehtori oli yllättäen äidin kannalla ja suorastaan kehotti minua muuttamaan numeroa. En suostunut.

Myöhemmin rehtori kävi sanomassa minulle, että hän oli tarkistanut arvosteluperusteet ja ysi olikin hänestä nyt ihan oikea arvosana. Harmi vaan, että todennäköisesti ei ottanut tytön äitiin yhteyttä ja kertonut sitä.

Aivan älytön äiti. Tyttö kasilla ja oli vielä joulutodistuksesta kyse.

Tai rehtori ei uskaltanut sanoa äitiä vastaan mutta totesi olleensa sinun puolella salaisesti. Outoa jos huoltaja tulee puhumaan arvosanasta ettei rehtori olisi niitä lukenut etukäteen.

No tuo tarinahan oli muutenkin keksitty. Totta kai rehtori valmistautuu tuollaiseen tilanteeseen etukäteen eikö jälkikäteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opetin aiemmin liikuntaa. Laskin erään tytön numeron kympistä ysiin, koska en nähnyt mitään kympin arvoista. Tytöllä oli asenneongelmia sekä koululiikuntaa että kavereitaan kohtaan, oli aika inhottava useimmille muille. Sellainen niskojen nakkelija. Oli kai saanut aiemmin kympin lähinnä sillä että pelasi vapaa-ajallaan jääkiekkoa joukkueessa. No se ei kyllä riitä.

Eräänä päivänä olikin sitten tyttö äitinsä kanssa rehtorin juttusilla ja minut pyydettiin sinne sitten myös. Äiti olikin melkoinen tapaus. Ja kuten arvasin, tytölle olisi pitänyt antaa kymppi, koska hän pelasi ihan jäkistä ja ihan joukkueessa. Kerroin, mihin arvosanat liikunnassa perustuvat ja pysyin kannassani. Rehtori oli yllättäen äidin kannalla ja suorastaan kehotti minua muuttamaan numeroa. En suostunut.

Myöhemmin rehtori kävi sanomassa minulle, että hän oli tarkistanut arvosteluperusteet ja ysi olikin hänestä nyt ihan oikea arvosana. Harmi vaan, että todennäköisesti ei ottanut tytön äitiin yhteyttä ja kertonut sitä.

Aivan älytön äiti. Tyttö kasilla ja oli vielä joulutodistuksesta kyse.

Tai rehtori ei uskaltanut sanoa äitiä vastaan mutta totesi olleensa sinun puolella salaisesti. Outoa jos huoltaja tulee puhumaan arvosanasta ettei rehtori olisi niitä lukenut etukäteen.

No sillä rehtorilla oli muutenkin vähän sellainen asenne, että kaikkien pitäisi saada kaikesta kymppi. Tyypillinen opo. Ja oli siinä suhteessa esihenkilönä huono, että piti aina oppilaan tai vanhemman puolta, jos näillä oli jotain kahnausta opettajan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Lienen sitten kermaperse, mutta olen tehnyt pojan liikuntanumerosta valituksen (joka meni läpi).

Poika oli koko ala-asteajan saanut ysejä ja kymppejä liikunnasta, oli aktiivinen liikunnan harrastaja jne. Siltten tuli viimeiselle kevätlukukaudelle sijainen, joka antoikin numeroksi seiskan! Ja poikahan oli menossa liikuntaylä-asteelle, johon seiska ei olisi riittänyt. Onneksi asian sai korjattua.

Eikös liikkalinjoille pyritä taidoilla eikä numeroilla? Eli siksikö piti saada kymppejä kun tiesitte, ettei se niissä testeissä olis pärjännyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opetin aiemmin liikuntaa. Laskin erään tytön numeron kympistä ysiin, koska en nähnyt mitään kympin arvoista. Tytöllä oli asenneongelmia sekä koululiikuntaa että kavereitaan kohtaan, oli aika inhottava useimmille muille. Sellainen niskojen nakkelija. Oli kai saanut aiemmin kympin lähinnä sillä että pelasi vapaa-ajallaan jääkiekkoa joukkueessa. No se ei kyllä riitä.

Eräänä päivänä olikin sitten tyttö äitinsä kanssa rehtorin juttusilla ja minut pyydettiin sinne sitten myös. Äiti olikin melkoinen tapaus. Ja kuten arvasin, tytölle olisi pitänyt antaa kymppi, koska hän pelasi ihan jäkistä ja ihan joukkueessa. Kerroin, mihin arvosanat liikunnassa perustuvat ja pysyin kannassani. Rehtori oli yllättäen äidin kannalla ja suorastaan kehotti minua muuttamaan numeroa. En suostunut.

Myöhemmin rehtori kävi sanomassa minulle, että hän oli tarkistanut arvosteluperusteet ja ysi olikin hänestä nyt ihan oikea arvosana. Harmi vaan, että todennäköisesti ei ottanut tytön äitiin yhteyttä ja kertonut sitä.

Aivan älytön äiti. Tyttö kasilla ja oli vielä joulutodistuksesta kyse.

Tai rehtori ei uskaltanut sanoa äitiä vastaan mutta totesi olleensa sinun puolella salaisesti. Outoa jos huoltaja tulee puhumaan arvosanasta ettei rehtori olisi niitä lukenut etukäteen.

No tuo tarinahan oli muutenkin keksitty. Totta kai rehtori valmistautuu tuollaiseen tilanteeseen etukäteen eikö jälkikäteen.

Höpsis, olisihan se reksi kertonut siitä minullekin, jotta varmasti olisin paikalla.

Veikkaan että äiti vain ilmaantui reksin ovelle ilmoittamatta etukäteen.

surullista on kun nämä tavalliset taatiaiset, joille vanhemmat on vaatineet parempia numeroita kuin kyvyt riittävät, tulevat työelämän jossa ei enää olekaan maailman napa, Ja ihan työaikojakin pitäisi noudattaa. Siinähän nämä sitten eläköityvät parikymppisinä mielenterveyssyistä, kun ei psyyke kestäkään tavallista elämää. Jari Sinkkonen kirjoittaa hyvin, kannattaisi helikopteri vanhempien lukea hänen kolumnejaan. Eilen juuri uutisissa kerrottiin että nuorten mielenterveysongelmat ovat kasvaneet räjähdysmäisesti, samoin huostaanotot.  Ja koskaan ei varmaan ole ollut nuorilla miin helppoa kuin nykypäivänä, töihin mennään vasta parikymppisenä,  tekoripset ja tekokynnet näyttää olevan kaikilla neisilla  jo alle viisitoista vuotiaasta låhtien, komeat pojat valittavat televisiossa kun ulkonäköä kritisoidaan ja uidakin voi sitten  vasta pimeällä.  Ei hyvältä näytä meidän ikänsä työtä tehdeiden tulevaisuus, kun nuoriso luhistuu ennenkuin ehtivät edes työelämää aloittamaan.Kyllä se kasvatus tulee sieltä kotoa ja jotain on mennyt  nyt pahasti pieleen.

Tämähän on senkin puolesta melkoinen karhunpalvelus lapsia kohtaan, että annetaan ajatus siitä, että "oikeus" toteutuu aina, mutta niinhän se ei ole, kenenkään elämässä. Aikuisena tulee jokaiselle se kohta, että vaikka teet kaikki oikein ja hyvin jne, niin et sä siitä sitä odottamaas palkintoa aina saa. Enkä mä tietenkään sitä tarkoita, että mitä tahansa pitää katsoa sormien läpi, mutta aika harvassa taitaa olla opettajat, jotka ihan puhtaasti ilkeyttään antaa huonoja numeroita.

Ja sitten tietysti se, että lapset ei oo alkuunkaan niin viattomia ja rehellisiä kuin vanhemmat haluaa uskoa. No toki se varmaan on vanhempien osalta enemmän mielipahan välttämiseksi kuin niinkään siitä, että ne uskois kaikkea mitä ne lapset sanoo.

Heh, muistanpa aikoinaan ysin syksyllä kun luokassa oli muutama raggarioppilas joita ei äidinkieli kiinnostanut pätkääkään - haistattelivat opettajalle ym ym. No tämä opettaja laski numeroita tyyliin seiskasta viitoseen ja sai ko. vanhempien vihat niskoilleen.

Opettaja kylmänviileästi ilmoitti vanhemmille että mikäli pojat jatkaat käytöstään keväällä on numero nelonen, ja tervetuloa sitten jatkamaan yläkoulua äikän osalta. Kummasti pojat rauhoittuivat kevään mittaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettaja voi tehdä virhearvion.

Olen itsekin vaatinut nostamaan numeron ysistä kymppiin, kun se ysi oli selkeästi väärin annettu.

Valitusporras menee niin että ensin valitetaan opettajalle, sitten rehtorille, sitten aviin.

Millähän se rehtori ja AVI tietää mitä se pikku paskahousu on tunnilla tehnyt? Jos olisin opettaja niin en ikinä antaisi periksi. Jos kymppiä ei olla ansaittu niin sitä ei myöskään anneta.

Opettajan pitää dokumentoida tekemisensä ja arviointinsa.

Tilanne oli se että lapsi oli saanut kokeista 10-, 10, 10 ja 9,5 ja opettaja antoi ysin. Lapsi kuitenkin oli aktiivinen tunnilla eli viittasi, saanut täydet kympit pistokokeista jne.

Opsissa sanotaan selkeästi että opetuksen pitää myös olla monipuolista ja niin että kaikenluonteiset lapset saa osoittaa osaamistaan tasapuolisesti.

Tämä opettaja opetti niin, että hänellä oli tietyt suosikit jotka sai vastata ja mitään muuta tuntimuotoa ei ollut.

Hän oli yksinkertaisesti väärällä vuosituhannella osaamisessaan.

Meillä aikoinaan yli 30 vuotta sitten eräässä radan varrella olevassa Etelä-Suomen kaupungissa vaikutti yläkoulussa ja lukiossa liikunnanopettaja Make, jota sanottiin "Rehti-Makeksi". Tuo siis oli pilkkanimi koska kohteli oppilaita täysin eri tavalla. Hoki sanoja "fairplay" ja "jatkuva näyttö" mutta jos vähänkään ei pärstä miellyttänyt niin numerot oli tuskan takana. Varsinkin jos et harrastanut mitään, oli numerot huonoja vaikka kuinka yritit.

"Rehti-Make" piti suosikkioppilaita ja luokkia, ja eräällä lukion luokalla oli eräs kessuttelija (ja bissekin maistui) joka veti mm. jokaisessa cooperissa vähintään 3000 metriä. Tästähän opettaja ei pitänyt lainkaan mutta ei voinut asialle mitään, ja tästä tuota Makea pilkattiin ja selän takana naureskeltiinkin.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kympin arvoista koululiikunnassa, jos olet vaikka haka jalkapallossa, mutta et viitsi osallistua yleisurheiluun ollenkaan.

Ja se on todella yleistä. Nämä yleensä just jossain joukkuelajissa olevat pikkustarat ovat niin olevinaan, että dissaavat muita lajeja. Sitten ihmetellään kun ei saada kymppiä. Ja syy on tietenkin opettajan, joka "antaa numeroita pärstäkertoimen mukaan".

Oppilaan vanhempi vaati lapselleen kymppiä opettamassani aineessa. Oppilas oli aineessani erittäin taitava, varmasti kympin arvoinen tiedoiltaan. Mutta yhteistyötaidot huonot ja häiritsi tunnilla, joten annoin ysin. Työskentelytaidot otetaan arvosanasta huomioon.

Äiti (korkeakoulutettu) nosti asiasta äläkän. Lopulta päätin, että olkoon ja muutin arvosanan. Ja annoin kympin seuraavanakin vuosina.

Pari asiaa jäi ihmetyttämään.

Eivätkö oppilas ja äiti koskaan tämän jälkeen miettineet, että olivatko seuraavat kympit oikeasti ansaittuja, vai annoinko ne vain sen takia, etten viitsinyt tapella?

Ja eivätkö vanhemmat oikeasti tajua kokonaiskuvaa? Että tuossakin tilanteessa kyse ei ole numerosta, vaan siitä mihin suuntaan lasta kasvattaa?

Vierailija kirjoitti:

Lienen sitten kermaperse, mutta olen tehnyt pojan liikuntanumerosta valituksen (joka meni läpi).

Poika oli koko ala-asteajan saanut ysejä ja kymppejä liikunnasta, oli aktiivinen liikunnan harrastaja jne. Siltten tuli viimeiselle kevätlukukaudelle sijainen, joka antoikin numeroksi seiskan! Ja poikahan oli menossa liikuntaylä-asteelle, johon seiska ei olisi riittänyt. Onneksi asian sai korjattua.

Tiesitkö että aktiivinen liikunnan harrastaminen vapaa-ajalla ei ole mitenkään verrannollinen siihen liikunnan numeroon minkä koulusta saa. Voihan se olla että poikasi on koko kevään ajan perseillyt koulun liikuntatunneilla tekemättä mitään, sillä ei ole mitään merkitystä vaikka heti koulun jälkeen rientäisikin aktiivisesti harrastamaan hymyssä suin.

Kysyin itsekin kerran pojan äikän numerolle perusteita (oli viidennellä luokalla). Äikän opetus jotenkin jaettiin kahteen ryhmään ja varsinainen luokanopettaja opetti juuri toista ryhmää. En vaatinut korotusta numeroon. Kokeiden keskiarvo oli 9.5 ja oli joku esitelmä, josta tuli myös 9. Todistuksessa numerona oli 7. Opettajan mielestä 7 piti antaa, koska poika on niin hiljainen. On toki hiljainen ja rauhallinen, mutta varsinaisen luokanopettajan mielestä tämä ei kuitenkaan ollut ongelma missään muussa aineessa ja muut numerot olivat ysejä tai kymppejä. Kyseinen ope opetti äikkää puolitoista vuotta ja heti hänen lähdettyään numero nousi ysiin. Sama ysin linja jatkui yläasteella.

Ei opettajakaan ole aina oikeassa. Kyseinen ope jotenkin silminnähden ei pitänyt pojasta lainkaan. Sama tunne välittyi myös vanhempainillassa kun me vanhemmat juttelimme hänen kanssaan. Muuten poika on saanut positiivista palautetta käytöksestään koulussa, harrastuksissa, kesätyöpaikoissa jne. Jotain ongelmaa oli henkilökemioissa.

Vierailija kirjoitti:

surullista on kun nämä tavalliset taatiaiset, joille vanhemmat on vaatineet parempia numeroita kuin kyvyt riittävät, tulevat työelämän jossa ei enää olekaan maailman napa, Ja ihan työaikojakin pitäisi noudattaa. Siinähän nämä sitten eläköityvät parikymppisinä mielenterveyssyistä, kun ei psyyke kestäkään tavallista elämää. Jari Sinkkonen kirjoittaa hyvin, kannattaisi helikopteri vanhempien lukea hänen kolumnejaan. Eilen juuri uutisissa kerrottiin että nuorten mielenterveysongelmat ovat kasvaneet räjähdysmäisesti, samoin huostaanotot.  Ja koskaan ei varmaan ole ollut nuorilla miin helppoa kuin nykypäivänä, töihin mennään vasta parikymppisenä,  tekoripset ja tekokynnet näyttää olevan kaikilla neisilla  jo alle viisitoista vuotiaasta låhtien, komeat pojat valittavat televisiossa kun ulkonäköä kritisoidaan ja uidakin voi sitten  vasta pimeällä.  Ei hyvältä näytä meidän ikänsä työtä tehdeiden tulevaisuus, kun nuoriso luhistuu ennenkuin ehtivät edes työelämää aloittamaan.Kyllä se kasvatus tulee sieltä kotoa ja jotain on mennyt  nyt pahasti pieleen.

Niin ja kun se koulu ei lopu siihen peruskouluun, jatko-opinnoissa nämä ns 10 oppillaat sitten ihmettelevät niitä numeroitaan jotka tippuvat.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lienen sitten kermaperse, mutta olen tehnyt pojan liikuntanumerosta valituksen (joka meni läpi).

Poika oli koko ala-asteajan saanut ysejä ja kymppejä liikunnasta, oli aktiivinen liikunnan harrastaja jne. Siltten tuli viimeiselle kevätlukukaudelle sijainen, joka antoikin numeroksi seiskan! Ja poikahan oli menossa liikuntaylä-asteelle, johon seiska ei olisi riittänyt. Onneksi asian sai korjattua.

Tiesitkö että aktiivinen liikunnan harrastaminen vapaa-ajalla ei ole mitenkään verrannollinen siihen liikunnan numeroon minkä koulusta saa. Voihan se olla että poikasi on koko kevään ajan perseillyt koulun liikuntatunneilla tekemättä mitään, sillä ei ole mitään merkitystä vaikka heti koulun jälkeen rientäisikin aktiivisesti harrastamaan hymyssä suin.

Just näin. Veikkaanpa, että seiska on ollut aivan oikea arvosana.

Vierailija kirjoitti:

Kysyin itsekin kerran pojan äikän numerolle perusteita (oli viidennellä luokalla). Äikän opetus jotenkin jaettiin kahteen ryhmään ja varsinainen luokanopettaja opetti juuri toista ryhmää. En vaatinut korotusta numeroon. Kokeiden keskiarvo oli 9.5 ja oli joku esitelmä, josta tuli myös 9. Todistuksessa numerona oli 7. Opettajan mielestä 7 piti antaa, koska poika on niin hiljainen. On toki hiljainen ja rauhallinen, mutta varsinaisen luokanopettajan mielestä tämä ei kuitenkaan ollut ongelma missään muussa aineessa ja muut numerot olivat ysejä tai kymppejä. Kyseinen ope opetti äikkää puolitoista vuotta ja heti hänen lähdettyään numero nousi ysiin. Sama ysin linja jatkui yläasteella.

Ei opettajakaan ole aina oikeassa. Kyseinen ope jotenkin silminnähden ei pitänyt pojasta lainkaan. Sama tunne välittyi myös vanhempainillassa kun me vanhemmat juttelimme hänen kanssaan. Muuten poika on saanut positiivista palautetta käytöksestään koulussa, harrastuksissa, kesätyöpaikoissa jne. Jotain ongelmaa oli henkilökemioissa.

Tyttö olisi saanut kympin.

Omassa suvussa on ollut  parikin sukupolvea opettajina. Periaatteena oli se ,että kympin sai erittäin harva ja se oli sitten todellakin poikkeavasta lahjakkuudesta. Esim urheilussa ei kellekään annettu kymppiä , koska vaikka olisi SM-tason urheilija, tuskin kaikissa liikunnanlajeissa on 10 arvoinen. Ja tottakai yhteistyötaidot esim joukkuelajeissa merkitsevät myös. Sitä paitsi miksi jonkun 10v on niin tärkeää saada juurikin se kymppi vaikka sinne joulu-todistukseen.  Jos ysejä vetelee, se kertoo jo että osaa hommansa kiitettävästi.  Jos vanhemmille kelpaa vain kymppi, vaikka sitten opettajaa uhkailemalla, mitä se kertoo lapselle. Ettei kelpaa kuin kympin tyyppinä? Elämää jo melko paljon nähneenä, voin kertoa että kukaan ei suoriudu tästä elämästä kympin arvoisesti. Itse olen korkeasti koulutettu ja ihan hyvin menestynyt työelämässäkin, mutta eipä ole kukaan noita kouluajan kymppejä tai ysejä perään kysellyt. Jos perseilee ja sooloilee työelämässä, ei sitä kauan katsella. Yhteistyötaidot ja kanssaeläjien kunnioitus on niitä taitoja joita kaikki tarvitsemme. ei kympit todistuksessa.

Vierailija kirjoitti:

Oppilaan vanhempi vaati lapselleen kymppiä opettamassani aineessa. Oppilas oli aineessani erittäin taitava, varmasti kympin arvoinen tiedoiltaan. Mutta yhteistyötaidot huonot ja häiritsi tunnilla, joten annoin ysin. Työskentelytaidot otetaan arvosanasta huomioon.

Äiti (korkeakoulutettu) nosti asiasta äläkän. Lopulta päätin, että olkoon ja muutin arvosanan. Ja annoin kympin seuraavanakin vuosina.

Pari asiaa jäi ihmetyttämään.

Eivätkö oppilas ja äiti koskaan tämän jälkeen miettineet, että olivatko seuraavat kympit oikeasti ansaittuja, vai annoinko ne vain sen takia, etten viitsinyt tapella?

Ja eivätkö vanhemmat oikeasti tajua kokonaiskuvaa? Että tuossakin tilanteessa kyse ei ole numerosta, vaan siitä mihin suuntaan lasta kasvattaa?

Eivät varmasti miettineet. Katsoivat lapsen koenumeroita ja tekivät siitä päätelmiä. Meillä kotona työskentelytaidot, tuntiaktiivisuus yms. olivat pelkkä vitsi. Kokeessa osaaminen näkyy.

Vierailija kirjoitti:

Lienen sitten kermaperse, mutta olen tehnyt pojan liikuntanumerosta valituksen (joka meni läpi).

Poika oli koko ala-asteajan saanut ysejä ja kymppejä liikunnasta, oli aktiivinen liikunnan harrastaja jne. Siltten tuli viimeiselle kevätlukukaudelle sijainen, joka antoikin numeroksi seiskan! Ja poikahan oli menossa liikuntaylä-asteelle, johon seiska ei olisi riittänyt. Onneksi asian sai korjattua.

Meillä liikunnasta sai 9 ja 10 just ne, jotka oli vapaa-ajallakin urheilullisia. Samat tyypit tuntui saavan helpommin hyviä numeroita mistä tahansa aineesta.

Toki joillakin oli kannustavat vanhemmat, lahjakkuutta ja ahkeraa opiskelua siellä taustalla, mutta jotenkin hämmensi että me jotka ei kuuluttu urheiluseuraan tai oltu vapaa-ajalla liikunnallisia, että me tehtiin liikuntatunneilla samat asiat mut silti saatiin huonompi numero.

Mun mielestä liikunnasta ei tulisi saada numeroa ollenkaan ellei sitä voida kunnolla mitata. Ja mun mielestä kehittyminenkin pitäisi huomioida eikä vaan lähtötaso. Tottakai ne vapaa-ajan harrastelijat osaa säännöt paremmin ja jos sääntöjä ei selitetä kunnolla niin miten sellainen aiemmin harrastamaton lapsi voi niitä heti ymmärtääkään? Sitten kun se luokan kiusaaja-Pete huutaa sille aralle ressukalle että "SYÖTÄ JO, MITÄ SÄ OOTAT?!?!" niin hän saa hyvän numeron sekä liikunnasta että käytökseksestä ja ujo/arka/huono itsetuntoinen kiltti lapsi jää aina porukassa sivuun eikä löydä tarvitsemaansa tukea/neuvoja porukasta tai opettajalta, mikä sitten tarkoittaa huonoa arvosanaa "asenteen" takia. Pitäis yrittää enemmän, kuulemma.

Muistan että pahinta oli liikuntatunnit, joissa opettaja hävis hetkeksi jonnekin. Silloin vasta olikin todella ahdistavaa jatkaa sitä peliä.