Lue keskustelun säännöt.
kannattaako viiskymppisen enää erota? Onko edessä yksinäinen vanhuus?
23.11.2022 |
Lapset lensivät pesästä, pitkä avoliitto on ajatunut hankaluuksiin. Kannattaako tässä iässä enää haaveilla paremmasta elämästä? Vai jääkö sitä vallan yksin loppuiäkseen.
Olen siis nainen, ja arvelen ettei kunnollisia miehiä taida ollakaan. Tai jos onkin niin mistä edes löytäisi sellaisen kun ei käy kapakoissa eikä hyväksy viinaa juovia miehiä.
Kommentit (716)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joutuu lonkkaleikkaukseen niin kotihoitaja tulee auttamaan pukemisessa, mutta maksu menee eläkkeen suuruuden mukaan eli noin 400-1000 euroa kuukaudessa. Kotihoitaja ei siivoa eikä pese pyykkiä eikä tuo takan lämmitys puita sisälle.
Kodin siivous ostetaan yksityiseltä siivousyritykseltä ja kauppa tuo ruoat kotiovelle, mutta ottaa kuljetusmaksun.
Minä olin liitossa, jossa puoliso häippäisi muualle, jos sairastin, tulin vaikka sairaalasta vajaassa kunnossa. Eikä se kyllä viitsinyt siivotakaan. Mitään vanhuudenturvaa en erossa menettänyt, joutikin mennä.
Tietenkin näin. Tosimies joka on valinnut rakastaa toimii juuri noin että lähtee joko naisen ollessa sairas, raskaana tai juuri synnyttänyt. Ja lähtee suoraan jonkun toisen naisen matkaan. Tämä on nykyajan ihanne somessa jota pitää arvostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina kannattaa erota. Perinteinen parisuhdemalli tarvitsee pöyhimistä.
ikävää, että kukaan ei siedä sinua pitkää aikaa
No ei minunkaan mies kotona viihdy eikä minua hoitaisi jos apua tarvitsisin. On menevää sorttia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen käytettävissä rentouttavaan salasuhteeseen jossa käymme ravintoloissa, museoissa, matkoilla ja vietämme romanttista aikaa yhdessä toisiamme hipsutellen.
M
Ja taksa oli?
jos tarvii kysyä, niin sulla ei ole varaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kannattaa erota. Perinteinen parisuhdemalli tarvitsee pöyhimistä.
ikävää, että kukaan ei siedä sinua pitkää aikaa
Te av-mammat ette vain ymmärrä kuinka perinteinen parisuhdemalli on kriisissä ja murroksessa.
Kuka nyt mitään sitoutunutta, kunnioittavaa ja rehellisyyteen perustuvaa parisuhdetta enää haluaisi koska vaihtoehtona on kulloinseenkin tunteeseen ja hetkeen perustuvat avoimet suhteet. Meillä on vain yksi elämä ja se kannattaa käyttää mahdollisimman monen suhdekokemuksen hankkimiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei välttämättä löydy uutta miestä. Mutta ei se yksin ole oikein riittävä syy eroamattomuuteen.
Itsellä loppui suhde kohta kolme vuotta sitten. Jonkin verran olen nettitreffeissä pyörinyt, mutta ei siellä mitään kiinnostavaa ole. Tinder voisi toimia, mutta on jäänyt kokeilematta, kun en yleensäkään tykkää siitä nykyilmiöstä, että kehutaan toisia perusteetta ja kauheasti somessa. Ihana sinä! Kaunis sinä! Tuon tyyppistä. Tinderissä kuulemma kohteliaisuuksia sataa naisille, mutta en kaipaa itsetunnon buustausta.
Tässä iässä sitä on jopa nirsompi kuin nuorempana, ja kun miehet taas on yleensä nuoremmista naisista kiinnostuneita, niin eipä ihme ettei ketään ole tullut vastaan, molemmille no win -tilanne. Oikeasti, en kelpuuttaisi enää ketään niistä miehistä, joihin olen ollut tulisesti rakastunut joskus ennen, en nuorempina versioinaan enkä nykyisinä. Hormonit ilmeisesti tekevät naisen tyhmäksi, ja nyt kun menopaussi kolkuttelee, ei enää pysty innostumaan idiooteista (joita totuuden nimessä valtaosa miehistä on).
Osaan olla yksin, en ole läheisriippuvainen enkä pysty tyytymään ihmiseen, joka ei kolahda, joten olen sitten yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joutuu lonkkaleikkaukseen niin kotihoitaja tulee auttamaan pukemisessa, mutta maksu menee eläkkeen suuruuden mukaan eli noin 400-1000 euroa kuukaudessa. Kotihoitaja ei siivoa eikä pese pyykkiä eikä tuo takan lämmitys puita sisälle.
Kodin siivous ostetaan yksityiseltä siivousyritykseltä ja kauppa tuo ruoat kotiovelle, mutta ottaa kuljetusmaksun.
Minä olin liitossa, jossa puoliso häippäisi muualle, jos sairastin, tulin vaikka sairaalasta vajaassa kunnossa. Eikä se kyllä viitsinyt siivotakaan. Mitään vanhuudenturvaa en erossa menettänyt, joutikin mennä.
Tietenkin näin. Tosimies joka on valinnut rakastaa toimii juuri noin että lähtee joko naisen ollessa sairas, raskaana tai juuri synnyttänyt. Ja lähtee suoraan jonkun toisen naisen matkaan. Tämä on nykyajan ihanne somessa jota pitää arvostaa.
No nyt kun tuli puheeksi, se sama puoliso myös erosi lennosta vaihtaen. Ja tämä vielä oli sellainen oman arvionsa mukaan perhekeskeinen mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarviiko olla joko tai? Jos et kerran kaipaa rakkautta ja parisuhdetta, niin eikö ole aika yhdentekevää asua kämppiksinä/kavereina. Elät omaa elämää ja toinen maksaa puolet kuluista. Mukavaa.
No ei sitä ole kuitenkaan mukava katsoa, kun toisella one menoa ja jossain vaiheessa kuitenkin erotaan, kun toinen alkaa vakavaan suhteeseen.
Aika kamalaa, ettet mielestäsi voi elää parempaa elämää yksin kuin surkeassa avioliitossa.
Jää vaa avioliittoosi, niin loppuelämäsi on varmasti huono.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
jos olet onneton, kannattaa erota, ihan sama mikä sun ikä on
missä tahansa iässä voi tavata uuden ihanan kumppanin, vaikka tuuria se vaatii.
Tämä ei pidä paikkaansa. On totta se toinenkin puoli, eli joskus todellakin elämänlaatu erotessa vain heikkenee entisestään. Plussat ja miinukset on punnittava huolellisesti. Yksin on helposti myös köyhempi, ja näitä talousasioita ei muisteta näissä "hyvissä" neuvoissa ottaa alkuunkaan riittävällä vakavuudella huomioon.
Sanoit että mies on menevää sorttia ja sinä enemmän kotona viihtyvä. Mitäs jos alkaisit eron miettimisen sijaan keskittymään oman elämäsi aktivoimiseen? Matkusta yksin jonnekin, tai jos se tuntuu liian radikaalilta, niin mene ryhmämatkalle? Hankkiudu harrastuksiin ja kaikin mokomin vaikka treffaile miehiä juttelun merkeissä. Kehitä itsellesi joku oma juttu josta innostut. Kuulosta siltä että tarvit sisältöä elämääsi!
Yksinäinen vanhuushan sua muutenkin odottaa, jos mies viipottaa menemään ja odottelet häntä kotona. Ja ero saattaa tulla jonain kauniina päivänä hänen puolestaan ihan ilmoitusluontoisesti, siinäkin mielessä kannattaa hankkia elämään niitä omia juttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarviiko olla joko tai? Jos et kerran kaipaa rakkautta ja parisuhdetta, niin eikö ole aika yhdentekevää asua kämppiksinä/kavereina. Elät omaa elämää ja toinen maksaa puolet kuluista. Mukavaa.
Rauhallisesti kuuntelet, kun eksä jyystää uutta hoitoa?
Vierailija kirjoitti:
Et sä toisista ihmisistä onnea löydä. Sun onnen puuttuminen ei mitenkään välttämättä ole miehesi vika ja kukaan uusi mies ei toimita onnea. Ennen eroa katsosin peiliin ihan tosi tosi huolella. Ero pitkästä liitosta on jotain sellaista jota ei voi etukäteen kuvitella. Jos mitään sen kummempia ongelmia ei ole, on vain tylsää, niin voin luvata että aivan takuu varmasti kaduttaa ero myöhemmin.
Lähtijänä allekirjoitan tämän. Mieti tarkkaan mistä tyytymättömyytesi kumpuaa: oletko tyytymätön itseesi vai onko parisuhteessa isoja ongelmia. Oman itsen ongelmat seuraavat mukana. Et tosiaan voi laittaa unelmia uuden miehen varaan, elämäsi pitää olla parempaa itsenäisenä, yksin, kuin nykyisessä parisuhteessa. Jos taas ilmapiiri kotonasi on nyt ahdistava, jatkuvaa nälvimistä, et voi olla oma itsesi, et toteuttaa vapaa-aikana mitä haluaisit parisuhteen vuoksi niin ero ihan hyvä optio.
Minä tosiaan erosin viisikymppisenä. Olin onneton, mies oli myös, yhteinen loppui kun lapset aikuistuivat. Olin jonkin aikaa yksin, nautin itsenäisyydestäni mutta pitkään parisuhteeseen tottuneena aloin kaivata kumppania. Kun olin omillani käynyt läpi avioliiton ja itseni, tajusin millainen kumppani minulle sopisi ja millainen olisi väärä, joka vetelisi minun tunnelukkoja ja menisin haluamatta samanlaiseen rooliin missä olin avioliitossani. Nuo kun tajusi niin jossain vaiheessa huomasi sopivan miehen lähellä, ja meistä tuli pari. Aikuinen sellainen, nyt on helppoa hengittää tässä suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä yksinäinen tekee vaikkapa viikonloppuna? Kenen kanssa lähteä vaikkapa matkoille? Jutella päivän asioista?
Jo näitä tekee sen huonon aviokumppanin kanssa ja nauttii siitä, niin ei sitten varmaan kannata erota.
Ennemmin yksin tietenkin. Ei mitään järkeä roikkua jossain ihmisessä ainoastaan (tympeän) seuran vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Mihin sä uutta miestä tarvitset? Voithan elää omanlaista itsenäisen naisen elämää, eihän sen tarvitse olla yksinäistä jos elämä muuten on kuosissa.
Yksin oleminen ja yksinäisyys ovat kaksi ihan eri kokemusta. Yksinäinen voi olla, vaikka ympärillä olisi kuinka paljon ihmisiä, kun taas yksin omassa seurassa viihtyminen ei ole yksinäisyyttä. Yksinäisyys on samanhenkisten ihmisten kaipuuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos olet onneton, kannattaa erota, ihan sama mikä sun ikä on
missä tahansa iässä voi tavata uuden ihanan kumppanin, vaikka tuuria se vaatii.
Tämä ei pidä paikkaansa. On totta se toinenkin puoli, eli joskus todellakin elämänlaatu erotessa vain heikkenee entisestään. Plussat ja miinukset on punnittava huolellisesti. Yksin on helposti myös köyhempi, ja näitä talousasioita ei muisteta näissä "hyvissä" neuvoissa ottaa alkuunkaan riittävällä vakavuudella huomioon.
Totta, eronnut ystäväni on nyt ulosotossa vaikka avioliiton aikana oli millä mällätä. Tai ehkä nämä eroa suosittelevat on lähtökohtaisesti sossun asiakkaita.
Miehet kuolee yleensä aiemmin joten naisleskiä paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos olet onneton, kannattaa erota, ihan sama mikä sun ikä on
missä tahansa iässä voi tavata uuden ihanan kumppanin, vaikka tuuria se vaatii.
Tämä ei pidä paikkaansa. On totta se toinenkin puoli, eli joskus todellakin elämänlaatu erotessa vain heikkenee entisestään. Plussat ja miinukset on punnittava huolellisesti. Yksin on helposti myös köyhempi, ja näitä talousasioita ei muisteta näissä "hyvissä" neuvoissa ottaa alkuunkaan riittävällä vakavuudella huomioon.
elämänlaatu heikkenee vai, mulla parani
Tajuatko, että tahtomattasi luot itsestäsi aika raskaan kuvan. - Tarkoitan, että ei ole helppoa ja mutkatonta asettua parisuhteeseen sellaisen kanssa, joka odottaa vai pitäsikö sanoa, että vaatii, että kumppani antaa elämälle merkitysken ja sisällön, jota ilman oma koti tuntuisi aina tyhjältä ja vastaanottamattomalta paikalta.