Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
kannattaako viiskymppisen enää erota? Onko edessä yksinäinen vanhuus?
23.11.2022 |
Lapset lensivät pesästä, pitkä avoliitto on ajatunut hankaluuksiin. Kannattaako tässä iässä enää haaveilla paremmasta elämästä? Vai jääkö sitä vallan yksin loppuiäkseen.
Olen siis nainen, ja arvelen ettei kunnollisia miehiä taida ollakaan. Tai jos onkin niin mistä edes löytäisi sellaisen kun ei käy kapakoissa eikä hyväksy viinaa juovia miehiä.
Kommentit (716)
Vierailija kirjoitti:
no mutta jos onkin sitten kovin yksinäistä. Ei ole oikein tullut pidettyä yhteyttä yllä kavereihin, ei jaksa oikein harrastaa mitään.
Mitä yksinäinen tekee vaikkapa viikonloppuna? Kenen kanssa lähteä vaikkapa matkoille? Jutella päivän asioista?
Se tuntuu aluksi oudolta kun ei ole ketään kenen kanssa jutella päivän asioista, mutta siihenkin tottuu. Sitten pitää vaan mennä juttelemaan muiden vanhusten kanssa. Tuolla pihalla ne kesäisin vieri vieressä istuvat höpisemässä kun minä lähden töihin.
Naisena jäät todennäköisesti joka tapauksessa yksin lopulta, ellei mies ole sinua selvästi nuorempi. Joten sen yksinolemisen joutuu vaan hyväksymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mihin sä uutta miestä tarvitset? Voithan elää omanlaista itsenäisen naisen elämää, eihän sen tarvitse olla yksinäistä jos elämä muuten on kuosissa.
Pitää paikkansa, olen ollut eron jälkeen (2012->) pääsääntöisesti yksin kahta pidempää suhdetta lukkunottamatta. Viihdyn hyvin yksin, mutta haluaisin silti vielä löytää uuden ihmissuhteen, joka olisi pitkäikäinen ja kestäisi mielellään vaikka loppuun saaakka, 56-vuotiaana odotan vielä vuosikymmenien elonaikaa. Ei tietenkään halua suhdetta vain suhteen vuoksi, vaan hyvän ja onnellisen suhteen. Tämän vuoksi kaksi "kokelasta" saivat luvan poistua elämästäni. Eli vaikka viihdyn hyvin yksin, on yksinolemisessa kurjatkin puolensa. Ei ole ketään, jolle kertoa tuoreeltaan hyvät tai huonot tai vaikka vain päivän uutiset, ei ole ketään, jonka kanssa pohtia erilaisia vaihtoehtoja isoillekin päätöksille, joita täytyy tehdä. Ei ole ketään jonka kanssa suunnitella lomia tai muistella menneitä, ja nyt pääsiäisenä ei ole ketään, jonka kanssa lomailla ja postailla ihania lomakuvia. Tottakai on ystävät, joiden kanssa voi tehdä näitä kaikkia, mutta se ei ole ihan sama asian. Eikä ystäville voi joka käänteessä soitella, että tiedätkö mitä tapahtui, heillä on oma elämänsä, useimmiten sen puolison kanssa. Ei yksinoleminen tarkoita silti, että olisi onneton, mutta mielelläni lähtisin puolison kanssa tulevalle etelänlomalomareissulle, nyt lähden yksin ja olen siitäkin kyllä innoissani. Mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa ja ap:lle tiedoksi, että itselläni aikanaakn ei ole ollut helppoa löytää uutta, kestävää ja ennen kaikkea hyvää suhdetta. Ehkä se vielä löytyy, mutta teen ainakin kaikkea muuta mielenkiintoista sillä välin. Tsemppiä kaikille asian kanssa painiville!
Saisipa olla yksin. Olen niin täynnä tätä perhe- ja parisuhde-elämää.
Unelmani olisi asustella omassa rauhassa kissan tai koiran kanssa.
Vierailija kirjoitti:
no mutta jos onkin sitten kovin yksinäistä. Ei ole oikein tullut pidettyä yhteyttä yllä kavereihin, ei jaksa oikein harrastaa mitään.
Mitä yksinäinen tekee vaikkapa viikonloppuna? Kenen kanssa lähteä vaikkapa matkoille? Jutella päivän asioista?
Jos teillä on jo parisuhde hankaluuksissa, niin mitäpä lottoat, missä tilassa se on, jos tuota jatkatte, vaikka kymmenen vuoden kuluttua? Hyvin todennäköisesti huonossa parisuhteessa tuntee olevansa vieläkin yksinäisempi, jos on sidoksissa ihmiseen, jonka kanssa ei ole enää muuta yhteistä kuin menneisyys. Siinä voi kumpikin tuntea olevansa vankilassa, ilman mitään mahdollisuutta muuttaa elämäänsä paremmaksi. Jos eroaa, saattaa tietysti olla edessä yksinäinen vanhuus, mutta on kuitenkin mahdollisuus etsiä jotain muuta. Heikossa parisuhteessa eläessä voi olla sekä yksinäinen että katkeroitunut, kun ei se puoliso välttämättä enää lähde mukaan mihinkään, ei keskustele enää mistään, eikä itseäänkään kiinnosta koko kumppani.
Parempi huonossa suhteessa kuin taivasalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
no mutta jos onkin sitten kovin yksinäistä. Ei ole oikein tullut pidettyä yhteyttä yllä kavereihin, ei jaksa oikein harrastaa mitään.
Mitä yksinäinen tekee vaikkapa viikonloppuna? Kenen kanssa lähteä vaikkapa matkoille? Jutella päivän asioista?
Jos sä noihin saat miehesi mukaan, miksi pitäisi erota? Hyvin todennäköisesti sitä kaikkea, mitä olet pitkässä parisuhteessa saanut, et tule enää uudessa suhteessa saamaan. Mutta kysehän tietysti on siitä mikä on menettämisen tai saamisen arvo. Jos mulla olisi pitkä parisuhde kaikkine kokemuksine, tekisin kaikkeni sen elvyttämiseksi, mottona, että mihinkä me jäätiinkään silloin kun lapsia alkoi tulla.
Parisuhteen eteen ei pidä tehdä yhtään työtä. Hyvä parisuhde soljuu itsestään pirskahdellen intohimon voimalla. Miksi ihmiset kääntävät yhtään kiveä? Eroaminen on AINA parempi vaihtoehto kuin pienikin työnteko suhteen vuoksi.
Siis sinusta on liiallista panostaa vaikka siihen, että lasten lähdettyä, kaikkien ruuhkavuosien jälkeen pysähdytään yhdessä puhumaan ja miettimään, mitä on koettu, mitä tahdottaisiin vielä yhdessä kokea? Kauanko olet ollut parisuhteessa, pirskahteleeko vielä kolmen kymmenen vuoden kuluttua ihan extempore? Ehkä, jos kuitenkin pitää välillä rehellisen ja syvällisen tilanne katsauksen siitä, mistä tultiin, missä ollaan ja minne mennään. Eli kääntää vaikka kivet ja raivaa kannot, jos haluaa jatkaa, tai ennen kuin eroaa.
Vastailet nyt trollille.
So? Mielipiteitä ja ajatuksia täällä saa jakaa, ilman että pohtii, että onkohan tuo nyt totta vai keksittyä.
Jos seksiä ei ole ollut moneen vuoteen ja ikää on, kannattaako elää yksin vai jäädä kuolleeseen suhteeseen? Varttunut tuskin löytää enää uutta kumppania ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon sitä mieltä, että ois hyvä ajatella muitakin ihmisiä kun itseään. Ero ei koske vaan itseä, puolisoa ja lapsia. Ystävyyssuhteitakin menee turhaan rikki erotessa. Ero leimaa ihmisen loppuelämäksi muutenkin. Nuorena on vähän eri juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaarina Määttä korostaa empatiakyvyn ja tunneälyn merkitystä siinä, että liitto onnistuu. Onnelliset parit osaavat selvittää ongelmansa, eikä eroa siksi tule.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon sitä mieltä, että ois hyvä ajatella muitakin ihmisiä kun itseään. Ero ei koske vaan itseä, puolisoa ja lapsia. Ystävyyssuhteitakin menee turhaan rikki erotessa. Ero leimaa ihmisen loppuelämäksi muutenkin. Nuorena on vähän eri juttu.
Mistähän tuo muuten johtuu? Että olisi jotenkin parempi erota silloin, kun lapset ovat vielä pieniä, eikä vasta sitten, kun lapset ovat jo aikuisia ja omillaan? Ajatellaanko tuossa, että jos eroaa nuorena, ehtii vielä löytää uuden puolison? Toisaalta myös paheksutaan uusperheitä ja niiden aiheuttamia ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos miettii eroa seniorina, kannattaa kysellä ensin lähipiirin ja kavereiden näkemyksiä. Ettei tee tyhmyyksiä.
Valitse hyvä puoliso. Äläkä eroa. Ero on iso epäonnistuminen ja häpeä, kertoo eroajasta paljon ihmisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vahvat eroaa, heikot eivät. Itse olen ollut yksin 10 vuotta ja kasvatan lastani täysi-ikäiseksi. Nyt lapsi teini-iässä. Meillä ainakin ollut helpompi elämä kun elämme kahdestaan. Kun lapseni lentää pesästä, alan itse matkustella taas enemmän ja teen omia juttuja. Jos joku kiva mies kävelee vastaan, voihan sitä seurustella. En kuitenkaan halua enää muuttaa saman katon alle kenenkään kanssa.
Ei ole pakko enää välttämättä pariutua, yksin voi olla mukavampaa, kun vain löytää oikean lääkityksen. Lääkitys voi olla muutakin kuin konkreettisesti lääkeaine esim. liikunta, musiikki jne. Läheisyyttä saa kun sitä itse antaa eli halutessaan uutta kumppania vain etsimään eli heitä voi löytää vaikka kuntosalilta, netistä, kaveripiirissä tmv. Ensiksi selvittäisin kuitenkin puolison kanssa asiat miten saisi parisuhdetyytyväisyyden kuntoon, jos vielä mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vahvat eroaa, heikot eivät. Itse olen ollut yksin 10 vuotta ja kasvatan lastani täysi-ikäiseksi. Nyt lapsi teini-iässä. Meillä ainakin ollut helpompi elämä kun elämme kahdestaan. Kun lapseni lentää pesästä, alan itse matkustella taas enemmän ja teen omia juttuja. Jos joku kiva mies kävelee vastaan, voihan sitä seurustella. En kuitenkaan halua enää muuttaa saman katon alle kenenkään kanssa.
Olitko nyt sitten vahva kun valitsit helpomman elämän vastuun sijaan?
Kiinnostaisi tietää, millaisilla ihmisillä liitto säilyy ... Onko ok, että lähimmät ihmiset moralisoivat eroa?
Paheksumista on jo ollut joo ... en kuulemma ymmärrä omaa parastani ja teen ison virheen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
no mutta jos onkin sitten kovin yksinäistä. Ei ole oikein tullut pidettyä yhteyttä yllä kavereihin, ei jaksa oikein harrastaa mitään.
Mitä yksinäinen tekee vaikkapa viikonloppuna? Kenen kanssa lähteä vaikkapa matkoille? Jutella päivän asioista?
Jos sä noihin saat miehesi mukaan, miksi pitäisi erota? Hyvin todennäköisesti sitä kaikkea, mitä olet pitkässä parisuhteessa saanut, et tule enää uudessa suhteessa saamaan. Mutta kysehän tietysti on siitä mikä on menettämisen tai saamisen arvo. Jos mulla olisi pitkä parisuhde kaikkine kokemuksine, tekisin kaikkeni sen elvyttämiseksi, mottona, että mihinkä me jäätiinkään silloin kun lapsia alkoi tulla.
Parisuhteen eteen ei pidä tehdä yhtään työtä. Hyvä parisuhde soljuu itsestään pirskahdellen intohimon voimalla. Miksi ihmiset kääntävät yhtään kiveä? Eroaminen on AINA parempi vaihtoehto kuin pienikin työnteko suhteen vuoksi.
Siis sinusta on liiallista panostaa vaikka siihen, että lasten lähdettyä, kaikkien ruuhkavuosien jälkeen pysähdytään yhdessä puhumaan ja miettimään, mitä on koettu, mitä tahdottaisiin vielä yhdessä kokea? Kauanko olet ollut parisuhteessa, pirskahteleeko vielä kolmen kymmenen vuoden kuluttua ihan extempore? Ehkä, jos kuitenkin pitää välillä rehellisen ja syvällisen tilanne katsauksen siitä, mistä tultiin, missä ollaan ja minne mennään. Eli kääntää vaikka kivet ja raivaa kannot, jos haluaa jatkaa, tai ennen kuin eroaa.
Vastailet nyt trollille.
So? Mielipiteitä ja ajatuksia täällä saa jakaa, ilman että pohtii, että onkohan tuo nyt totta vai keksittyä.
Mielipiteitä saa vaihtaa. Muutenkin eroa miettivän kannattaisi puntaroida asioita tarkemmin. Esimerkiksi ystävä, joka neuvoo, ei tee sitä pahuuttaan. Hän voi katsoa asioita objektiivisemmin kuin eroava.
Alue: Aihe vapaa
Kunpa ihmiset tajuaisivat, että eroaja ei voi tuijottaa vain omaa napaansa. Lapset on huomioitava, mutta myös lähipiiri. Emme elä täällä vain itseämme varten. Mieti tarkkaan, jos aiot pitkästä suhteesta erota.