kannattaako viiskymppisen enää erota? Onko edessä yksinäinen vanhuus?
Lapset lensivät pesästä, pitkä avoliitto on ajatunut hankaluuksiin. Kannattaako tässä iässä enää haaveilla paremmasta elämästä? Vai jääkö sitä vallan yksin loppuiäkseen.
Olen siis nainen, ja arvelen ettei kunnollisia miehiä taida ollakaan. Tai jos onkin niin mistä edes löytäisi sellaisen kun ei käy kapakoissa eikä hyväksy viinaa juovia miehiä.
Kommentit (716)
Onhan niitä sinkkuja, jotka eläneet yksin koko elämänsä. Miksei parisuhteessa ollut voi ryhtyä samaan? Onhan hän kuitenkin saanut elää toisen kanssa jo pitkään.
Ihmiset luovuttavat ihan liian helposti. Ei oteta vastuuta. Kyllä saa moralisoida ratkaisuja!
Vierailija kirjoitti:
Kaikissa on joku vika. Olen ollut sen verran monta kertaa avioliittoleireillä, että olen sen tajunnut.
Olette jo noin kauan olleet yhdessä. Yrittäkää löytää keskenänne jokin tasapaino jatkaa loppuun asti.
Se on aikamoinen painolasti jälkeläisillekin, jos vanhemmat ovat eronneet. Uudet puolisot eivät niin vaan tykkääkään, että lapsenlapset tulee kylään. Mutta pahinta on, että on hankalaa tukea vanhempiensa vanhuutta eri osoitteisiin. Olen tätä kavereideni kautta seurannut.
Vanhukset tarvitsevat aina kaikenlaista apua. Siis vaikka olisivat hoivakodissa. Kaikenlaisia hoitoneuvotteluja ja tavaroiden hankkimista. Jos molemmat pysyvät pitkään elossa, on usein niin, että toinen voi katsoa toisen perään eikä lasten tarvitse soittaa ja kysellä, onko jotai hätää. Mieheni isä ja täti kuolivat koteihinsa. Yksinasuvia.
Mutta pitäisi muistaa että toisissa on enemmän vikoja ja toisissa vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli mieluummin möllötät kotona k.sipään kanssa kuin elät omaa elämääsi niin kuin haluat. Saattaapi olla että möllötät siinä vielä 40 vuotta. Mies toki saattaa kuolla paljonkin aiemmin kuin sinä, kukapa siitä tietää.
Jos kumppani on jostain syystä pakko olla, niin nyt on vielä hyvä mahdollisuus etsiä mukava sellainen. Tosin tilastojen mukaan sekin kuolee aiemmin kuin sinä, mikäli et löydä nuorempaa miestä. Toisaalta, tiedän pareja, jotka ovat löytäneet toisensa vasta 80+v.
Tinderissä viisikymppiset naiset hakevat itseään 5-15 vuotta itseään nuorempia miehiä. Yllättäen löytävät harvemmin mitään pysyvää ja jääävätkin siksi yksin. Säälittävimpiä ovat naiset, jotka selkeästi valehtelevat ikänsä.
Ja tiedän toki, että miehet hölmöilevät ihan samalla tavalla.
"Tinderissä viisikymppiset naiset hakevat itseään 5-15 vuotta itseään nuorempia miehiä"
Kuulostaa aika erikoiselta, onkohan nyt ihan varmasti näin? En muista itse tällaiseen toimintaan törmänneeni.
Jos pitää paikkansa, niin tuo on kyllä käsittämättömän säälittävää touhua. Itse ainakin 35 vuotiaana miehenä vilpittömästi nauraisin päin naamaa jos yli 50v nainen kehtaisi ehdottaa minulle vakavaa suhdetta.
Lähipiirissäni on 15 vuoden ikäerosuhde (molemmat eronneita, mies 40), joka kesti lähes 20 vuotta miehen kuolemaan asti erittäin onnellisena. Mutta eivät tavanneet Tinderissä, vaan töissä.
Pomo ja alainen?
Vierailija kirjoitti:
Lapseton +50v nainen. Jotain hälytysmerkkejä on parisuhteen muodostamisen kannalta mielestäni. Joka viikonloppu vaeltamaan erämaihin, viihteelle kuppiloihin, järkyttävän kokoluokan ujous mitä pitäisi alkaa puolisona käsittelemään? Ehk osalla tietoinen valinta lapsettomuudesta, elettyä elämää, hurvittelua ja voi olla kokenutkin nainen. Mutta mistäs sen erotat sieltä kaikkien joukosta. Uskon epätodennäköisyyksiin.
Tai sitten ajattelen vain että jo niin rutinoituneet tavat elää sinkkumuotoista arkea että mitään tiivistä saman katon alla elävää parisuhdetta en uskoisi edes käytännössä mahdolliseksi.
Lapsia saanut +50v nainen on jotenkin omassa mielessäni turvallisempi valinta. Hän on elänyt kaiken sen kompromisseja sisältäneen arjen mitä itsekin perheellisenä, osaa jo nauttia elämästä ja pakosta on tullut tuntemaan itseäänkin - mitä haluaa, millainen on.
-mies
Hyvää pohdintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli mieluummin möllötät kotona k.sipään kanssa kuin elät omaa elämääsi niin kuin haluat. Saattaapi olla että möllötät siinä vielä 40 vuotta. Mies toki saattaa kuolla paljonkin aiemmin kuin sinä, kukapa siitä tietää.
Jos kumppani on jostain syystä pakko olla, niin nyt on vielä hyvä mahdollisuus etsiä mukava sellainen. Tosin tilastojen mukaan sekin kuolee aiemmin kuin sinä, mikäli et löydä nuorempaa miestä. Toisaalta, tiedän pareja, jotka ovat löytäneet toisensa vasta 80+v.
Tinderissä viisikymppiset naiset hakevat itseään 5-15 vuotta itseään nuorempia miehiä. Yllättäen löytävät harvemmin mitään pysyvää ja jääävätkin siksi yksin. Säälittävimpiä ovat naiset, jotka selkeästi valehtelevat ikänsä.
Ja tiedän toki, että miehet hölmöilevät ihan samalla tavalla.
Viiskymppiset miehet tuppaa olemaan äreitä luovuttaneita pappoja. Jos haluaa naisena vielä elää, touhuta ja hyvää seksiä niin katseen kääntäminen nuorempaan voi tuottaa paremman tuloksen. En tätä itse niin tajunnut ennenkuin eron jälkeen. Erosin äreästä vanhasta miehestä joka ei halunnut tehdä mitään, mutta samanlaisia ne kaikki tuntuvat olevan.
Vierailija kirjoitti:
Ei. On jos et ole joku hottis
No tämä! Ei vanhassa parisuhteessa ole enää välttämättä seksiä ja läheisyyttä. Mutta eikö se ole luonnonlaki, että puolisoista tulee lähinnä kavereita? Ei sen takia pidä ottaa eroa! Asiat tärkeysjärjestykseen.
Miksi erosit 50+, oliko yksi syy vai monta? Kauanko mietit asiaa?
Viiskymppisillä on perhe-elämä eletty. Lapsenlapset voi tuoda iloa.
Kaikki ok-miehet on tuossa iässä varattuja. Tarjolla on ne, jotka on jostain syystä jätetty, usein alkoholin vuoksi. Joitain leskiä ehkä myös. Monet vaan aika kaavoihin kangistuneita. Vaativat omiin ehtoihinsa sopeutumista.
Taloudellisesti yksin on rankempaa, mutta henkisesti voi olla antoisampaa.
Vierailija kirjoitti:
Viiskymppisillä on perhe-elämä eletty. Lapsenlapset voi tuoda iloa.
Totta. Viisikymppinen voi suuntautua lastenlapsiin ja unohtaa romanttiset hömpötykset. Jos suhde on kuollut, elämään löytää varmasti muuta sisältöä. Ei ero tee onnelliseksi.
Vierailija kirjoitti:
no mutta jos onkin sitten kovin yksinäistä. Ei ole oikein tullut pidettyä yhteyttä yllä kavereihin, ei jaksa oikein harrastaa mitään.
Mitä yksinäinen tekee vaikkapa viikonloppuna? Kenen kanssa lähteä vaikkapa matkoille? Jutella päivän asioista?
Ei hätää. Yksinäisenä totut nopeasti siihen ettei elämässäsi ole sisältöä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ok-miehet on tuossa iässä varattuja. Tarjolla on ne, jotka on jostain syystä jätetty, usein alkoholin vuoksi. Joitain leskiä ehkä myös. Monet vaan aika kaavoihin kangistuneita. Vaativat omiin ehtoihinsa sopeutumista.
Taloudellisesti yksin on rankempaa, mutta henkisesti voi olla antoisampaa.
50 vuotiasta miestä ei voi enää muokata mieleisekseen eikä häntä saa taivuteltua käskyläiseksi. Hän on jo päässytvilliintymään eikä halua tossun alle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ok-miehet on tuossa iässä varattuja. Tarjolla on ne, jotka on jostain syystä jätetty, usein alkoholin vuoksi. Joitain leskiä ehkä myös. Monet vaan aika kaavoihin kangistuneita. Vaativat omiin ehtoihinsa sopeutumista.
Taloudellisesti yksin on rankempaa, mutta henkisesti voi olla antoisampaa.
50 vuotiasta miestä ei voi enää muokata mieleisekseen eikä häntä saa taivuteltua käskyläiseksi. Hän on jo päässytvilliintymään eikä halua tossun alle.
Ja 50-vuotias mies voi löytää nuorehkon, nätin naisen, mutta vaihdevuosi-ikäinen nainen ei kiinnosta miehiä.
Mielenkiintoista, että varttuneiden naisten eroaikeet aiheuttavat voimakkaita tunteita, vaikka ero on täysin oma asia. Olen eroamassa ja se ärsyttää muutamaa ystävääni. Minusta heidän negatiiviset kommenttinsa kertovat enemmän heistä kuin minusta. Eroan, koska olen yksinäinen parisuhteessa ja on kommunikointivaikeuksia. Läheisyys on loppunut jo ajat sitten. Lisäksi tunnen olevani piika, enkä puoliso. Miehen mielestä meillä ei ole mitään ongelmia ....
Niin, jokaisen on mietittävä, mikä on itselle oikea syy erota. Ystävä ei ole eroasiantuntija eikä hänen tehtävänään ole tuomita tai moralisoida.
Ei ole mitään takeita siitä, että löydät uuden parisuhteen (hyvän siis). Mutta ei missään myöskään sanota, että olet yksin loppuelämäsi.
Pitää vaan miettiä mitä itse omalta elämältä haluaa, miltä sen haluaa näyttävän ja mitä voi tai haluaa asian eteen tehdä.
49 veenä leskeksi jääneenä voin sanoa, että hyviä miehiä on HYVIN harvassa.. itselläkin meni kuusi vuotta ennen kuin aarre tuli kohdalle. Mutta kun hyväksyin sen, että voi olla, että löytyy joku ihana tai voi olla, että ei löydy, se vapauttaa.
Tämä koskee kai tietysti molempia aviopuolisoita. Sitä niittää mitä kylvää.