Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
kannattaako viiskymppisen enää erota? Onko edessä yksinäinen vanhuus?
23.11.2022 |
Lapset lensivät pesästä, pitkä avoliitto on ajatunut hankaluuksiin. Kannattaako tässä iässä enää haaveilla paremmasta elämästä? Vai jääkö sitä vallan yksin loppuiäkseen.
Olen siis nainen, ja arvelen ettei kunnollisia miehiä taida ollakaan. Tai jos onkin niin mistä edes löytäisi sellaisen kun ei käy kapakoissa eikä hyväksy viinaa juovia miehiä.
Kommentit (716)
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista, että varttuneiden naisten eroaikeet aiheuttavat voimakkaita tunteita, vaikka ero on täysin oma asia. Olen eroamassa ja se ärsyttää muutamaa ystävääni. Minusta heidän negatiiviset kommenttinsa kertovat enemmän heistä kuin minusta. Eroan, koska olen yksinäinen parisuhteessa ja on kommunikointivaikeuksia. Läheisyys on loppunut jo ajat sitten. Lisäksi tunnen olevani piika, enkä puoliso. Miehen mielestä meillä ei ole mitään ongelmia ....
Minustakin on kummallista, eihän jonkun toisen ero vaikuta niiden muiden elämään mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
no mutta jos onkin sitten kovin yksinäistä. Ei ole oikein tullut pidettyä yhteyttä yllä kavereihin, ei jaksa oikein harrastaa mitään.
Mitä yksinäinen tekee vaikkapa viikonloppuna? Kenen kanssa lähteä vaikkapa matkoille? Jutella päivän asioista?
Ei hätää. Yksinäisenä totut nopeasti siihen ettei elämässäsi ole sisältöä.
Tämä on toinen, mitä en ymmärrä. Tuossa edellä kerroin, että tapasin nykyisen puolisoni ollessani 51-vuotias. Sitä ennen olin asunut yksin (alkuun yksinhuoltajana, myöhemmin täysin yksin) yli 20 vuotta. Edellisestä parisuhteestakin oli seitsemän vuotta aikaa. Ei ollut missään vaiheessa sellaista oloa, ettei elämässä olisi ollut sisältöä. Matkustelin, 2010-luvulta alkaen tein useita ulkomaanmatkoja vuodessa yksin (matkustan yksin edelleenkin, vaikka nykyisin useimmiten puolison kanssa), viikonloppuisin tein pitkiä kävelylenkkejä joiden päätteeksi kävin ulkona syömässä, ulkoilin koirien kanssa, tapasin ystäviä, kävin elokuvissa yksin tai ystävien kanssa, joskus harvoin baareissa jne.
Kun nyt katson somessa vastaan tulevia kuvia noilta ajoilta, ne tuntuvat onnellisemmilta kuin nykyinen elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
no mutta jos onkin sitten kovin yksinäistä. Ei ole oikein tullut pidettyä yhteyttä yllä kavereihin, ei jaksa oikein harrastaa mitään.
Mitä yksinäinen tekee vaikkapa viikonloppuna? Kenen kanssa lähteä vaikkapa matkoille? Jutella päivän asioista?
Se tuntuu aluksi oudolta kun ei ole ketään kenen kanssa jutella päivän asioista, mutta siihenkin tottuu. Sitten pitää vaan mennä juttelemaan muiden vanhusten kanssa. Tuolla pihalla ne kesäisin vieri vieressä istuvat höpisemässä kun minä lähden töihin.
Naisena jäät todennäköisesti joka tapauksessa yksin lopulta, ellei mies ole sinua selvästi nuorempi. Joten sen yksinolemisen joutuu vaan hyväksymään.
Viisikymppisenä juttelemaan pihalle muiden vanhusten kanssa? :-DDD
Mä kannustan siihen että kannattaa pyrkiä kaikin keinoin pitämään liitto kasassa. Kuitenkin, jos elämä on täysin onnetonta liitossa eikä sitä voi mitenkään parantaa, on todella surullinen ajatus että joku pysyy liitossa vain yksinäisyyden pelossa. Elämä kannattaa aina rakentaa niin että elämä on hyvää yksinkin, ja jos siinä on joku toinen niin se on vain ekstraa. Yksinäisyyden pelkoon perustuva liitto on loukkaus toisellekin.
Vierailija kirjoitti:
Aina kannattaa erota. Perinteinen parisuhdemalli tarvitsee pöyhimistä.
Lopettakaa toi yleistäminen joka asiassa.Se mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle.Kukin tietää itse parhaiten mitä haluaa,kenen kanssa ja kuinka paljon.Kyllä se kokonaiskuva itselle valkenee vähitellen.
sivusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No riippuu vähän, ei ehkä ei kai.
Mitä ongelmia on ja voiko niihin suhtautua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista, että varttuneiden naisten eroaikeet aiheuttavat voimakkaita tunteita, vaikka ero on täysin oma asia. Olen eroamassa ja se ärsyttää muutamaa ystävääni. Minusta heidän negatiiviset kommenttinsa kertovat enemmän heistä kuin minusta. Eroan, koska olen yksinäinen parisuhteessa ja on kommunikointivaikeuksia. Läheisyys on loppunut jo ajat sitten. Lisäksi tunnen olevani piika, enkä puoliso. Miehen mielestä meillä ei ole mitään ongelmia ....
Minustakin on kummallista, eihän jonkun toisen ero vaikuta niiden muiden elämään mitenkään.
Niinpä. Ystävä, joka lykkää nokkansa toisen elämään: luulee tietävänsä paremmin, mikä toiselle on hyväksi, ei ole oikea ystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä erosin. Mulla on myös ystäviä ja harrastuskavereita. Jossain vaiheessa eläkeläisryhmiin ja vanhuusiällä sitten jonnekin hoitokotiin, josta löytyy seuraa.
Uh, nyt pitää vähän tuoda realiteettia tuohon viattomaan uskoosi hoitokodeista.
Kunnalliseen hoitokotiin ei ole mitään mahdollisuutta päästä ennen kuin olet joko liikuntakyvytön tai muistisairas. Ei niistä muista vanhuksista tule olemaan mitään seuraa.
Hoitohenkilöstö voi vaihtaa kanssasi muutaman sanan päivän aikana mutta heillä on yleensä niin kova kiire hoitaa asukkaiden äärimmäisiä perustarpeita (syöttäminen, peseminen, vaipanvaihto), ettei aikaa ole seuranpitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viiskymppisillä on perhe-elämä eletty. Lapsenlapset voi tuoda iloa.
Totta. Viisikymppinen voi suuntautua lastenlapsiin ja unohtaa romanttiset hömpötykset. Jos suhde on kuollut, elämään löytää varmasti muuta sisältöä. Ei ero tee onnelliseksi.
Olen kohta 60, lapsenlapsia ei ole eikä tietääkseni tule. Puolisoni tapasin 51-vuotiaana. Romanttista hömpötystä on tällä hetkellä ulkomaalaisen exän kanssa viesteillä. Mitään vakavaa siitä suhteesta ei tule, ehkä tapaamme syksyllä, ehkä emme, mutta kumpikaan meistä ei ole eroamassa puolisostaan sen takia.
Elämän sisältöä tuovat työ, politiikka ja harrastukset, mm. matkailu ja opiskelu.
Kamalaa, miten vanhoiksi 50+ ihmiset täällä oletetaan! Ikään kuin elämä pyörisi vain lastenlasten ympärillä sen jälkeen, kun täyttää 50.
No onpas sinulla jännittävä elämä, jos sen kohokohta on flirttailu exän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista, että varttuneiden naisten eroaikeet aiheuttavat voimakkaita tunteita, vaikka ero on täysin oma asia. Olen eroamassa ja se ärsyttää muutamaa ystävääni. Minusta heidän negatiiviset kommenttinsa kertovat enemmän heistä kuin minusta. Eroan, koska olen yksinäinen parisuhteessa ja on kommunikointivaikeuksia. Läheisyys on loppunut jo ajat sitten. Lisäksi tunnen olevani piika, enkä puoliso. Miehen mielestä meillä ei ole mitään ongelmia ....
Muita ärsyttää se, että olet uskaltanut ottaa oman elämäsi omiin käsiisi. Ehkä hekin kaipaavat muutosta nykytilanteeseensa mutta eivät uskalla tehdä sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viiskymppisillä on perhe-elämä eletty. Lapsenlapset voi tuoda iloa.
Totta. Viisikymppinen voi suuntautua lastenlapsiin ja unohtaa romanttiset hömpötykset. Jos suhde on kuollut, elämään löytää varmasti muuta sisältöä. Ei ero tee onnelliseksi.
Olen kohta 60, lapsenlapsia ei ole eikä tietääkseni tule. Puolisoni tapasin 51-vuotiaana. Romanttista hömpötystä on tällä hetkellä ulkomaalaisen exän kanssa viesteillä. Mitään vakavaa siitä suhteesta ei tule, ehkä tapaamme syksyllä, ehkä emme, mutta kumpikaan meistä ei ole eroamassa puolisostaan sen takia.
Elämän sisältöä tuovat työ, politiikka ja harrastukset, mm. matkailu ja opiskelu.
Kamalaa, miten vanhoiksi 50+ ihmiset täällä oletetaan! Ikään kuin elämä pyörisi vain lastenlasten ympärillä sen jälkeen, kun täyttää 50.
No onpas sinulla jännittävä elämä, jos sen kohokohta on flirttailu exän kanssa.
Minä: Elämän sisältöä tuovat työ, politiikka ja harrastukset, mm. matkailu ja opiskelu.
Kommentoija: No onpas sinulla jännittävä elämä, jos sen kohokohta on flirttailu exän kanssa.
En tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ha ha! ... Joistakin on ihan ok, että lähimmät ihmiset saavat julistaa vapaasti, mitä mieltä ovat erosta, vaikka eroajan lapset olisivat aikuisia. Eiköhän se niin ole, että elä omaa elämääsi! Itse tiedät, mikä sinulle on hyväksi. Ehkä ero on kuin rutto, se voi tarttua ... tai eronnutta pidetään huonona ihmisenä ja eroa häpeänä ... Voi hyvänen aika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viiskymppisillä on perhe-elämä eletty. Lapsenlapset voi tuoda iloa.
Totta. Viisikymppinen voi suuntautua lastenlapsiin ja unohtaa romanttiset hömpötykset. Jos suhde on kuollut, elämään löytää varmasti muuta sisältöä. Ei ero tee onnelliseksi.
Olen kohta 60, lapsenlapsia ei ole eikä tietääkseni tule. Puolisoni tapasin 51-vuotiaana. Romanttista hömpötystä on tällä hetkellä ulkomaalaisen exän kanssa viesteillä. Mitään vakavaa siitä suhteesta ei tule, ehkä tapaamme syksyllä, ehkä emme, mutta kumpikaan meistä ei ole eroamassa puolisostaan sen takia.
Elämän sisältöä tuovat työ, politiikka ja harrastukset, mm. matkailu ja opiskelu.
Kamalaa, miten vanhoiksi 50+ ihmiset täällä oletetaan! Ikään kuin elämä pyörisi vain lastenlasten ympärillä sen jälkeen, kun täyttää 50.
No onpas sinulla jännittävä elämä, jos sen kohokohta on flirttailu exän kanssa.
Minä: Elämän sisältöä tuovat työ, politiikka ja harrastukset, mm. matkailu ja opiskelu.
Kommentoija: No onpas sinulla jännittävä elämä, jos sen kohokohta on flirttailu exän kanssa.
En tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa.
Suosittelen itkemistä, kun olet niin tyhmä, ettet tajua mistä tässä ketjussa puhutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista, että varttuneiden naisten eroaikeet aiheuttavat voimakkaita tunteita, vaikka ero on täysin oma asia. Olen eroamassa ja se ärsyttää muutamaa ystävääni. Minusta heidän negatiiviset kommenttinsa kertovat enemmän heistä kuin minusta. Eroan, koska olen yksinäinen parisuhteessa ja on kommunikointivaikeuksia. Läheisyys on loppunut jo ajat sitten. Lisäksi tunnen olevani piika, enkä puoliso. Miehen mielestä meillä ei ole mitään ongelmia ....
Minustakin on kummallista, eihän jonkun toisen ero vaikuta niiden muiden elämään mitenkään.
Mä olen vähän nuorempi, mutta kun erosin, niin ystäväni miehelle tuli joku kriisi. Ilmeisesti hän minun eroni myötä tajusi, ettei se vaimo olekaan mikään itsestään selvyys, vaan saattaa erota, jos on onneton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista, että varttuneiden naisten eroaikeet aiheuttavat voimakkaita tunteita, vaikka ero on täysin oma asia. Olen eroamassa ja se ärsyttää muutamaa ystävääni. Minusta heidän negatiiviset kommenttinsa kertovat enemmän heistä kuin minusta. Eroan, koska olen yksinäinen parisuhteessa ja on kommunikointivaikeuksia. Läheisyys on loppunut jo ajat sitten. Lisäksi tunnen olevani piika, enkä puoliso. Miehen mielestä meillä ei ole mitään ongelmia ....
Minustakin on kummallista, eihän jonkun toisen ero vaikuta niiden muiden elämään mitenkään.
Mä olen vähän nuorempi, mutta kun erosin, niin ystäväni miehelle tuli joku kriisi. Ilmeisesti hän minun eroni myötä tajusi, ettei se vaimo olekaan mikään itsestään selvyys, vaan saattaa erota, jos on onneton.
Ystävän/tutun eroon peilaataan omaa elämää? Muiden erot pelottavat? Ei haluta, että läheinen ihminen eroaa? Eikä osata olla siksi ystävän tukena erosurussa?
Huonosta suhteesta kannattaa erota minkä ikäisenä tahansa. Ja jokainen on itse vastuussa elämänsä sisällöstä, ei toinen ihminen. Eli jos lähtökohtaisesti elät tekemätöntä ja sisällötäntä elämää, niin se ei muutu mikäli et asiaa itse muuta. Miehesi tai kukaan muukaan ulkopuolinen ei ole vastuussa, onko elämässäsi sisältä vai ei. Myöskään kaverisuhteet eivät pysy yllä, jos ei niiden eteen viitsi itse nähdä yhtään vaivaa. Eli jos haluat kavereistasi saada seuraa niin ole itse heihin yhteydessä ja ehdota jotakin yhteistä tekemistä tai ihan vaan näkemistä. Ala elää vielä kun aikaa ja vointia on!
Jos on hyvissä väleissä puolison kanssa ja ei ole kummallakaan parempaa katsottuna, niin miksei voisi elää yhdessä vaikka kavereina. Olisi paljon halvempaakin elämä, eikä tarvitsisi olla yksin-
Vierailija kirjoitti:
Jos on hyvissä väleissä puolison kanssa ja ei ole kummallakaan parempaa katsottuna, niin miksei voisi elää yhdessä vaikka kavereina. Olisi paljon halvempaakin elämä, eikä tarvitsisi olla yksin-
Ei parisuhde ole kämppissuhde. Ei vielä viisikymppisenä.
Minusta ero on silloin oikea ratkaisu, jos suhteessa on pahoja ongelmia eikä toinen osapuoli ota mitään vastuuta ongelmista. Ei näe itsessään vikaa eikä lähde terapiaan. Lähipiirin on turha urputtaa, että ei saa erota.
Alue: Aihe vapaa
Olen kohta 60, lapsenlapsia ei ole eikä tietääkseni tule. Puolisoni tapasin 51-vuotiaana. Romanttista hömpötystä on tällä hetkellä ulkomaalaisen exän kanssa viesteillä. Mitään vakavaa siitä suhteesta ei tule, ehkä tapaamme syksyllä, ehkä emme, mutta kumpikaan meistä ei ole eroamassa puolisostaan sen takia.
Elämän sisältöä tuovat työ, politiikka ja harrastukset, mm. matkailu ja opiskelu.
Kamalaa, miten vanhoiksi 50+ ihmiset täällä oletetaan! Ikään kuin elämä pyörisi vain lastenlasten ympärillä sen jälkeen, kun täyttää 50.