kannattaako viiskymppisen enää erota? Onko edessä yksinäinen vanhuus?

Loppuelämän kestävä parisuhde on ihana juttu. Mutta jos parisuhteessa on tehty kaikki tarvittava ilman muutosta, ero on parempi. Vaikka 60+-ikäisenä. Yksi elämä meillä vaan on.

Vierailija kirjoitti:

Nainen löytää aina halutessaan hoidettavan papparaisen, ettei tarvitse olla yksin jos ei halua. 

Tämä on tullut todistettua. Onneksi ei ole pakko.

Exän kanssakin suunniteltiin, ettemme alkaisi toistemme omaishoitajiksi.

Mitä se ero edes kuuluu eroavan ystäville ja omaisille! Viisikymppinen osaa itse tehdä ratkaisunsa.

Vierailija kirjoitti:

Loppuelämän kestävä parisuhde on ihana juttu. Mutta jos parisuhteessa on tehty kaikki tarvittava ilman muutosta, ero on parempi. Vaikka 60+-ikäisenä. Yksi elämä meillä vaan on.

Kyllä. Kun on itsekin vanha ja väsynyt, on kohtuutonta ottaa vastaan toisen ongelmia jotka monesti vain pahenevat.

Vierailija kirjoitti:

Tinderissä viisikymppiset naiset hakevat itseään 5-15 vuotta itseään nuorempia miehiä. Yllättäen löytävät harvemmin mitään pysyvää ja jääävätkin siksi yksin. Säälittävimpiä ovat naiset, jotka selkeästi valehtelevat ikänsä.

Ja tiedän toki, että miehet hölmöilevät ihan samalla tavalla.

Itse löysin (yllättäen) pysyvän, mua 6 vuotta nuoremman, ja olen kohta 50-vuotias nainen. 😘

Eivät ne haekaan aina pysyvää suhdetta...vink vink.

Ollaan kuumaa kamaa nuorempien silmissä.

Kamalinta ovat nämä ihmiset, jotka haaskaavat elämänsä huonoissa suhteissa. Ei se yksin eläminen todellakaan ole huono asia, päinvastoin. Saa elää itselleen, oman näköistä elämää. Itse erosin pari vuotta sitten pitkästä suhteesta, joka oli kuollut. Nyt tuntuu, että saan päivä päivältä itseni ja elämäni takaisin ja olen onnellisempi kuin koskaan. Huolestuttavampaa mielestäni on, jos ihminen ei osaa olla yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Kamalinta ovat nämä ihmiset, jotka haaskaavat elämänsä huonoissa suhteissa. Ei se yksin eläminen todellakaan ole huono asia, päinvastoin. Saa elää itselleen, oman näköistä elämää. Itse erosin pari vuotta sitten pitkästä suhteesta, joka oli kuollut. Nyt tuntuu, että saan päivä päivältä itseni ja elämäni takaisin ja olen onnellisempi kuin koskaan. Huolestuttavampaa mielestäni on, jos ihminen ei osaa olla yksin. 

Sanopa muuta!

Jokainen on loppupeleissä vanhuksena yksin, puolison kanssa tai ilman. Puolisot kuolevat, lapset eivät välitä jne. Lapsellista kuvitella, että puolison kanssa koetaaan jokin harmoninen parisuhde hamaan loppuun saakka. 

Mun äiti on tosi kaunis ja sillä on 12 vuotta nuorempi mies ja on naimisissa. Äiti on 56 , ei tupakoi eikä juo niin sekin ehkä vaikuttaa. Ylipainoa on mutta kaunein ihminen ketä tiedän.

Vierailija kirjoitti:

Lapseton +50v nainen. Jotain hälytysmerkkejä on parisuhteen muodostamisen kannalta mielestäni. Joka viikonloppu vaeltamaan erämaihin, viihteelle kuppiloihin, järkyttävän kokoluokan ujous mitä pitäisi alkaa puolisona käsittelemään? Ehk osalla tietoinen valinta lapsettomuudesta, elettyä elämää, hurvittelua ja voi olla kokenutkin nainen. Mutta mistäs sen erotat sieltä kaikkien joukosta. Uskon epätodennäköisyyksiin.

Tai sitten ajattelen vain että jo niin rutinoituneet tavat elää sinkkumuotoista arkea että mitään tiivistä saman katon alla elävää parisuhdetta en uskoisi edes käytännössä mahdolliseksi.

Lapsia saanut +50v nainen on jotenkin omassa mielessäni turvallisempi valinta. Hän on elänyt kaiken sen kompromisseja sisältäneen arjen mitä itsekin perheellisenä, osaa jo nauttia elämästä ja pakosta on tullut tuntemaan itseäänkin - mitä haluaa, millainen on.

-mies

Jännä ajatusmaailma. Luuletko, että lapseton ei olisi voinut olla pitkässä suhteessa ja vaikkapa naimisissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ja olen aina ollut sinkku ja noin neljäkymmentä vuotiaana edelleen haaveilen ja umeloin tosinaan kumppanin löytämisestä. Mutta niin paljon arvostan ja kunnioitan omaakin elämääni. että en ole valmis saati halukas asettumaan parisuhteeseen kenen hyvänsä kanssa.

On tietysti mahdollista, että elän loppuikänikin sinkkuna mutta olisiko se oikeasti niin kamlaa ja kurjaa? Olen usein miettinyt, että mistä lopulta jään paitsi, jollen löydä ja kohtaa loppuikäni aikanakaan itselleni omaa rakasta ja erityistä.

Parisuhde on mahdollisuus ei onneksi velvollisuus. Valehtelisin jos väittäsin olevani yksinäinen mutta olisihan se enemmän kuin kivaa jos välillä voisin mennä kumppaninsa tai parisuhteensa taakse selitellesään ennen muuta itselleen omia valintojani ja päätöksiäni: puolittaa ja särkeä murheet ja surut sekiä monin kertiastaa ilon ja onnen hetket Hänen kanssaan. 

M 40+

Ei millään pahalla, mutta ei tuon ikäinen koko elämänsä sinkku ollut ja avoliittoa elämätön edes sopeutuisi enää saman katon alle elämiseen. Se nimittäin vaatii kompromisseja. Koko ikänsä sinkkuna ollut nelikymppinen on niin juurtunut jo omiin tapoihinsa, että parempi keskittyä jatkossakin vain itsekseen olemiseen.

Meinaatko, ettei sinkkuna ollessa joudu koskaan tekemään kompromisseja? - Kyllä ainakin minä olen joutunut. Ja eikö myös pitkissä parisuhteissa tapahdu urautumisia, joko vapaaehtosiesti tai ikävimmässä tapauksessa niin,että toinen elää vuosia alistettuna koska ei syystä tai toisesta uskalla erota.

Kun jokin asia tapahtuu vuosia tai vuosikymmeniä, niin sitä saattaa pitää epätervettäkin käytöstä ja toimintaa normaalina ja sellaisena, jota nyt vain täytyyy sietää. Kun on luullakseni varmasti heitä, jotka eivät halua erota koska taloudellisesti joutuisi elämään ihan toisenlaisissa puitteissa tai koska pelkäävät yksinäisyyttä tai molempia. Voivat mennä asiassa jopa laps(i)ensa taakse, jos me nyt eroaisimme, niin minulla ei olisi varaa hankkia asuntoa ns. hyvältä alueelta tai sellaista uutta asuntoa, jossa jokaisella  lapsella olisi oma huone.  - Omaan mieleeni on jääny kummittelemaan lause: erossa nainen löytyy itsensä mies uuden naisen (kumppanin).

Mitä parisuhteessa yhdessä samankaton alla asumiseen tullee niin ei minusta ole hyvän parisuhteen ehdoton edellytys, että silloin tulisi ehdottomasti asua samassa osoitteessa/ saman katon alla,

Toki ymmärrän, että jos on vaikka nuoria ja vielä vanhempien (tai vanhemman) varassa, niin useimmiten on mutkattominta ja helpointa, jos voidaan asua yhdessä ja samassa paikassa, kun muuten saattaa helposti käydä niin, että se mitä kulloinkin tarvitsisi on saattanut jäädä ja unohtua toiseen paikkaan.

Ja jotta voisi hankkia molempiin paikkoihin kaiken tarvittavan niin vaatihan se tosiella tavoin rahaa kuin silloin kun voidaan laittaa vain yhtä paikkaa.

Tietysti erillään asuminen vaatii luonnollisesti myös erityistä luottamista toiseen. Saako toinen kutsua itselleen omia vieraita? - Miksi hän on vaihtanut lakanat vaikka juurihan vaihdoimme pariviikkoa sitten yhdessä? Saanko mennä toisen asuntoon milloin itse haluan?  Mitä hän nyt mahtaa puuhata on perjantai ilta, eikä hän vastaa kun soitan.

M 40+

Omaan mieleeni on jääny kummittelemaan lause: Erotessaan nainen löytää itsensä mies uuden naisen (kumppanin).

M 40

On niin helppo tuomita eronnut huonoksi ihmiseksi.

Vierailija kirjoitti:

On niin helppo tuomita eronnut huonoksi ihmiseksi.

Voitko kuvitellakaan mitä se sitten on meillä, jotka emme ole saaneet edes mahdollisuutta olla ja elää parisuhteessa, vaan olemme syystä tai tosiesta aina joutuneet olemaan ja elämään sinkkuina. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On niin helppo tuomita eronnut huonoksi ihmiseksi.

Voitko kuvitellakaan mitä se sitten on meillä, jotka emme ole saaneet edes mahdollisuutta olla ja elää parisuhteessa, vaan olemme syystä tai tosiesta aina joutuneet olemaan ja elämään sinkkuina. 

Niin ... tähän verrattuna .... parempi huonossakin parisuhteessa kuin yksin. Mutta tuoko parisuhde aina onnen?

Olisiko kannattanut valita puoliso viisaammin aikoinaan, ettei tarttisi erota? Onko ikävuosina 50+ jo myöhäistä aloittaa uusi elämä? Onko jättäjä itsekäs luuseri?

Ap puhuu kuin olisi toinen jalka haudassa. Olen 50+, matkustelen, rentoudun kylpylöissä ym.ym. ja hain just yliopistoon.

Ei missään nimessä kannata. 50+ on jo aikansa elänyt.

Joo, ei vanhuksena kannata erota. Ei viisikymppinen tarvitse enää läheisyyttä ja seksiä - jos parisuhde on kamala. Mikä ei tapa, vahvistaa.

Ei ero oo koskaan ratkaisu, ihme porukkaa täällä!