kannattaako viiskymppisen enää erota? Onko edessä yksinäinen vanhuus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika oleellista tässä on se että miltä AP näyttää.

Iso osa yli 50v naisista on sen näköisiä, että tuskin heistä kukaan enää jaksaa kiinnostua. Mutta poikkeuksiakin on, yli 50v naisissa löytyy vielä hyvinkin vetävän näköisiä tapauksia, jotka herättävät varmasti miesten kiinnostuksen.

Kumpaan porukkaan AP kuuluu, on se 100 000 euron kysymys.

Ei vaan 100 000 euron kysymys on se, miksi ap haluaisi ulkonäkökeskeisen kumppanin? Hyviäkin miehiä on olemassa, joten miksi surra huonojen ja pinnallisten perään? Joka tapauksessa ulkonäkö on jossain vaiheessa ihan sekundaa, joten kaikkein typerin teko olisi ottaa tuossa iässä ulkonäkökeskeinen mies joka jättää sitten kun vanhuus alkaa todella vaivata ja naama on mitä on.

"Hyviäkin miehiä on olemassa"

Niin on. Mutta jos luulet että ne hyvät miehet eivät välitä siitä miltä nainen näyttää, niin joudun tuottamaan pettymyksen: kyllä he välittävät.

Oikeasti hyvä mies alkaa suhteeseen vain sellaisen naisen kanssa, johon hän kokee vetoa sekä persoonallisuuden että ulkonäön osalta. Hyvä mies ei ota kumppanikseen sellaista ihmistä, jonka ulkonäköön hän ei koe vahvaa vetovoimaa.

Mutta tällainen mieshän jättää naisen joka tapauksessa sitten kun nainen vanhenee ja ulkonäkö menee? Johtopäätös on siis että kaikenikäisten naisten on parempi erota kuin jäädä odottamaan milloin ulkonäkö ei enää kelpaa miehelle?

Eikö se ole vain hyvä että suhde päättyy, jos toinen osapuoli ei enää koe toista seksuaalisesti viehättävänä?

Olen nähnyt useita tapauksia joissa suhteen mies on kaljuuntunut ja lihonut kymmeniä kiloja, ja kaikki seksuaalinen kipinä on kadonnut suhteesta tämän jälkeen. Tuollaisessa tilanteessa naisen kuuluukin päättää suhde ja etsiä itselleen uusi mies, sillä mitä on suhde ilman seksuaalista kipinää? Kämppäkaveruutta, ei mitään muuta.

Minä taas olen nähnyt useita tapauksia joissa vetovoima vaan pysyy ja pysyy vaikka ulkonäkö muuttuu. Itsekin haluan sellaisen suhteen, en suhdetta jossa vetovoima perustuu nykyiseen ulkonäkööni ja karisee sitten kun vanhenen ja väistämättä muutun. 

Totta kai kuka tahansa saa haluta mitä tahansa. Kannattaisi ehkä kuitenkin pitää huolta ulkonäöstään.

Vanhenemista ei voi estää vaikka kuinka pitäisi huolta ulkonäöstään.

On olemassa paljon yli 50v ihmisiä, jotka ovat ulkonäöltään vielä hyvinkin viehättäviä, iästään huolimatta.

Niin minustakin, mutta tässä ketjussa puhutaan etteivät yli viisikymppiset saa uutta kumppania koska ovat niin rumia ja kaikki välittävät vain ulkonäöstä. 

Eiköhän jokainen löydä tasoistaan seuraa.

Minulla on huono suhde (yhdessä pian 20v) mutta en uskalla erota koska jäisin kuitenkin ihan yksin, en löytäisi uutta. Yksin en uskalla olla. N39

Ärsyttää varmaan sivusuhteita kun eroa ei koskaan saada aikaiseksi. Heikoimmat varmaan jo luovuttavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika oleellista tässä on se että miltä AP näyttää.

Iso osa yli 50v naisista on sen näköisiä, että tuskin heistä kukaan enää jaksaa kiinnostua. Mutta poikkeuksiakin on, yli 50v naisissa löytyy vielä hyvinkin vetävän näköisiä tapauksia, jotka herättävät varmasti miesten kiinnostuksen.

Kumpaan porukkaan AP kuuluu, on se 100 000 euron kysymys.

Ei vaan 100 000 euron kysymys on se, miksi ap haluaisi ulkonäkökeskeisen kumppanin? Hyviäkin miehiä on olemassa, joten miksi surra huonojen ja pinnallisten perään? Joka tapauksessa ulkonäkö on jossain vaiheessa ihan sekundaa, joten kaikkein typerin teko olisi ottaa tuossa iässä ulkonäkökeskeinen mies joka jättää sitten kun vanhuus alkaa todella vaivata ja naama on mitä on.

"Hyviäkin miehiä on olemassa"

Niin on. Mutta jos luulet että ne hyvät miehet eivät välitä siitä miltä nainen näyttää, niin joudun tuottamaan pettymyksen: kyllä he välittävät.

Oikeasti hyvä mies alkaa suhteeseen vain sellaisen naisen kanssa, johon hän kokee vetoa sekä persoonallisuuden että ulkonäön osalta. Hyvä mies ei ota kumppanikseen sellaista ihmistä, jonka ulkonäköön hän ei koe vahvaa vetovoimaa.

Mutta tällainen mieshän jättää naisen joka tapauksessa sitten kun nainen vanhenee ja ulkonäkö menee? Johtopäätös on siis että kaikenikäisten naisten on parempi erota kuin jäädä odottamaan milloin ulkonäkö ei enää kelpaa miehelle?

Eikö se ole vain hyvä että suhde päättyy, jos toinen osapuoli ei enää koe toista seksuaalisesti viehättävänä?

Olen nähnyt useita tapauksia joissa suhteen mies on kaljuuntunut ja lihonut kymmeniä kiloja, ja kaikki seksuaalinen kipinä on kadonnut suhteesta tämän jälkeen. Tuollaisessa tilanteessa naisen kuuluukin päättää suhde ja etsiä itselleen uusi mies, sillä mitä on suhde ilman seksuaalista kipinää? Kämppäkaveruutta, ei mitään muuta.

Minä taas olen nähnyt useita tapauksia joissa vetovoima vaan pysyy ja pysyy vaikka ulkonäkö muuttuu. Itsekin haluan sellaisen suhteen, en suhdetta jossa vetovoima perustuu nykyiseen ulkonäkööni ja karisee sitten kun vanhenen ja väistämättä muutun. 

Totta kai kuka tahansa saa haluta mitä tahansa. Kannattaisi ehkä kuitenkin pitää huolta ulkonäöstään.

Sivusta. Pitkien parisuhteiden perustana ulkonäön sijaan luonne. Jos viisikymppisenä ei ole katkeroitunut, negatiivinen, omiin tapoihin täysin urautunut on varmasti helpompaa löytää uusi kumppani kuin jos on kaikkea tuota ja ulkonäöltään hehkeä. Harvempi uudelle kierrokselle lähtevä haluaa riesakseen riivinrautaa tai änkyrää oli tuo kuinka ulkoisesti kuinka kaunis/komea.

Tämä. Mitä olen ihmisten kanssa keskustellut, sekä miesten että naisten, iän myötä harvempi menee parinvalinnassa enää pelkkä ulkonäkö edellä. On jo opittu, että se ei pitkässä suhteessa kanna mihinkään. Satsataan luonteeseen. Moni mies ja nainen on tosiaan tuossa iässä jo kaavoihin kangistunut, katkeroitunut, menettänyt mielenkiintonsa kaikkeen, kammoaa sitoutumista, traumatisoitunut, ilkeä, änkyrä ja ties mitä. Se on se mikä estää uuden suhteen saamisen, ei ulkonäkö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina kannattaa erota. Perinteinen parisuhdemalli tarvitsee pöyhimistä.

ikävää, että kukaan ei siedä sinua pitkää aikaa

Te av-mammat ette vain ymmärrä kuinka perinteinen parisuhdemalli on kriisissä ja murroksessa.

Kuka nyt mitään sitoutunutta, kunnioittavaa ja rehellisyyteen perustuvaa parisuhdetta enää haluaisi koska vaihtoehtona on kulloinseenkin tunteeseen ja hetkeen perustuvat avoimet suhteet. Meillä on vain yksi elämä ja se kannattaa käyttää mahdollisimman monen suhdekokemuksen hankkimiseen.

Näinpä juuri, murroksessa ollaan. Voit olla naimisissa ja elää omaa elämääsi niinkuin haluat. Joissakin tapauksissa on muodostunut taloudellinen tiimi (avioliitto) oman elämän rinnalle.

Avoimissa suhteissa on noin puoli prosenttia ihmisistä. Sekopäiden ja tunnesääntelykyvyltään vajaiden touhua.

Se on murrosta. Monet perinteiset liitot perustuvat tulevaisuudessa enää talouteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

öä kirjoitti:

Kyllä miehetkin vanhenevat. Tosin naisia hitaammin ja armeliaammin. Yksi elämä: yksin tai parisuhteessa! Valitsehan siitä.

Tutkimusten mukaan miehet vanhenevat naisia nopeammin. Lisänä vielä sitten elintapojen vaikutus, eli tuo on kyllä ihan paskapuhetta että miehille vanheneminen olisi hitaampaa ja armeliaampaa. Miehet sairastuvat ja kuolevatkin aikaisemmin. 

Tuntuvat kyllä olevan viriilimpiä vanhempina kuin naiset.

Mistä moinen mielikuva? Miehillähän ihan jo fysiologia monesti tulee vastaan viriliteetin ylläpitämisessä. Nainen pystyy toteuttamaan seksuaalisuutta loppuun asti ilman pillereitä tai muita lisäkkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika oleellista tässä on se että miltä AP näyttää.

Iso osa yli 50v naisista on sen näköisiä, että tuskin heistä kukaan enää jaksaa kiinnostua. Mutta poikkeuksiakin on, yli 50v naisissa löytyy vielä hyvinkin vetävän näköisiä tapauksia, jotka herättävät varmasti miesten kiinnostuksen.

Kumpaan porukkaan AP kuuluu, on se 100 000 euron kysymys.

Ei vaan 100 000 euron kysymys on se, miksi ap haluaisi ulkonäkökeskeisen kumppanin? Hyviäkin miehiä on olemassa, joten miksi surra huonojen ja pinnallisten perään? Joka tapauksessa ulkonäkö on jossain vaiheessa ihan sekundaa, joten kaikkein typerin teko olisi ottaa tuossa iässä ulkonäkökeskeinen mies joka jättää sitten kun vanhuus alkaa todella vaivata ja naama on mitä on.

"Hyviäkin miehiä on olemassa"

Niin on. Mutta jos luulet että ne hyvät miehet eivät välitä siitä miltä nainen näyttää, niin joudun tuottamaan pettymyksen: kyllä he välittävät.

Oikeasti hyvä mies alkaa suhteeseen vain sellaisen naisen kanssa, johon hän kokee vetoa sekä persoonallisuuden että ulkonäön osalta. Hyvä mies ei ota kumppanikseen sellaista ihmistä, jonka ulkonäköön hän ei koe vahvaa vetovoimaa.

Mutta tällainen mieshän jättää naisen joka tapauksessa sitten kun nainen vanhenee ja ulkonäkö menee? Johtopäätös on siis että kaikenikäisten naisten on parempi erota kuin jäädä odottamaan milloin ulkonäkö ei enää kelpaa miehelle?

Eikö se ole vain hyvä että suhde päättyy, jos toinen osapuoli ei enää koe toista seksuaalisesti viehättävänä?

Olen nähnyt useita tapauksia joissa suhteen mies on kaljuuntunut ja lihonut kymmeniä kiloja, ja kaikki seksuaalinen kipinä on kadonnut suhteesta tämän jälkeen. Tuollaisessa tilanteessa naisen kuuluukin päättää suhde ja etsiä itselleen uusi mies, sillä mitä on suhde ilman seksuaalista kipinää? Kämppäkaveruutta, ei mitään muuta.

Minä taas olen nähnyt useita tapauksia joissa vetovoima vaan pysyy ja pysyy vaikka ulkonäkö muuttuu. Itsekin haluan sellaisen suhteen, en suhdetta jossa vetovoima perustuu nykyiseen ulkonäkööni ja karisee sitten kun vanhenen ja väistämättä muutun. 

Totta kai kuka tahansa saa haluta mitä tahansa. Kannattaisi ehkä kuitenkin pitää huolta ulkonäöstään.

Sivusta. Pitkien parisuhteiden perustana ulkonäön sijaan luonne. Jos viisikymppisenä ei ole katkeroitunut, negatiivinen, omiin tapoihin täysin urautunut on varmasti helpompaa löytää uusi kumppani kuin jos on kaikkea tuota ja ulkonäöltään hehkeä. Harvempi uudelle kierrokselle lähtevä haluaa riesakseen riivinrautaa tai änkyrää oli tuo kuinka ulkoisesti kuinka kaunis/komea.

Tämä. Mitä olen ihmisten kanssa keskustellut, sekä miesten että naisten, iän myötä harvempi menee parinvalinnassa enää pelkkä ulkonäkö edellä. On jo opittu, että se ei pitkässä suhteessa kanna mihinkään. Satsataan luonteeseen. Moni mies ja nainen on tosiaan tuossa iässä jo kaavoihin kangistunut, katkeroitunut, menettänyt mielenkiintonsa kaikkeen, kammoaa sitoutumista, traumatisoitunut, ilkeä, änkyrä ja ties mitä. Se on se mikä estää uuden suhteen saamisen, ei ulkonäkö.

Totta. Luonne tärkeässä osassa. Minua lähinnä huvittaa jos tuossa iässä oleva ihminen puhuu kuin teini-ikäinen suhteista. Ei jatkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika oleellista tässä on se että miltä AP näyttää.

Iso osa yli 50v naisista on sen näköisiä, että tuskin heistä kukaan enää jaksaa kiinnostua. Mutta poikkeuksiakin on, yli 50v naisissa löytyy vielä hyvinkin vetävän näköisiä tapauksia, jotka herättävät varmasti miesten kiinnostuksen.

Kumpaan porukkaan AP kuuluu, on se 100 000 euron kysymys.

Ei vaan 100 000 euron kysymys on se, miksi ap haluaisi ulkonäkökeskeisen kumppanin? Hyviäkin miehiä on olemassa, joten miksi surra huonojen ja pinnallisten perään? Joka tapauksessa ulkonäkö on jossain vaiheessa ihan sekundaa, joten kaikkein typerin teko olisi ottaa tuossa iässä ulkonäkökeskeinen mies joka jättää sitten kun vanhuus alkaa todella vaivata ja naama on mitä on.

"Hyviäkin miehiä on olemassa"

Niin on. Mutta jos luulet että ne hyvät miehet eivät välitä siitä miltä nainen näyttää, niin joudun tuottamaan pettymyksen: kyllä he välittävät.

Oikeasti hyvä mies alkaa suhteeseen vain sellaisen naisen kanssa, johon hän kokee vetoa sekä persoonallisuuden että ulkonäön osalta. Hyvä mies ei ota kumppanikseen sellaista ihmistä, jonka ulkonäköön hän ei koe vahvaa vetovoimaa.

Mutta tällainen mieshän jättää naisen joka tapauksessa sitten kun nainen vanhenee ja ulkonäkö menee? Johtopäätös on siis että kaikenikäisten naisten on parempi erota kuin jäädä odottamaan milloin ulkonäkö ei enää kelpaa miehelle?

Eikö se ole vain hyvä että suhde päättyy, jos toinen osapuoli ei enää koe toista seksuaalisesti viehättävänä?

Olen nähnyt useita tapauksia joissa suhteen mies on kaljuuntunut ja lihonut kymmeniä kiloja, ja kaikki seksuaalinen kipinä on kadonnut suhteesta tämän jälkeen. Tuollaisessa tilanteessa naisen kuuluukin päättää suhde ja etsiä itselleen uusi mies, sillä mitä on suhde ilman seksuaalista kipinää? Kämppäkaveruutta, ei mitään muuta.

Minä taas olen nähnyt useita tapauksia joissa vetovoima vaan pysyy ja pysyy vaikka ulkonäkö muuttuu. Itsekin haluan sellaisen suhteen, en suhdetta jossa vetovoima perustuu nykyiseen ulkonäkööni ja karisee sitten kun vanhenen ja väistämättä muutun. 

Totta kai kuka tahansa saa haluta mitä tahansa. Kannattaisi ehkä kuitenkin pitää huolta ulkonäöstään.

Sivusta. Pitkien parisuhteiden perustana ulkonäön sijaan luonne. Jos viisikymppisenä ei ole katkeroitunut, negatiivinen, omiin tapoihin täysin urautunut on varmasti helpompaa löytää uusi kumppani kuin jos on kaikkea tuota ja ulkonäöltään hehkeä. Harvempi uudelle kierrokselle lähtevä haluaa riesakseen riivinrautaa tai änkyrää oli tuo kuinka ulkoisesti kuinka kaunis/komea.

Jos olet yli viisikymppinen mies tai nainen, ja etsit itsellesi kumppania, niin se että olet hyvännäköinen auttaa tässä projektissa aivan valtavasti. Yli viisikymppisetkin ihmiset haluavat itselleen hyvännäköisen kumppanin, se on vain inhimillistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina kannattaa erota. Perinteinen parisuhdemalli tarvitsee pöyhimistä.

ikävää, että kukaan ei siedä sinua pitkää aikaa

Te av-mammat ette vain ymmärrä kuinka perinteinen parisuhdemalli on kriisissä ja murroksessa.

Kuka nyt mitään sitoutunutta, kunnioittavaa ja rehellisyyteen perustuvaa parisuhdetta enää haluaisi koska vaihtoehtona on kulloinseenkin tunteeseen ja hetkeen perustuvat avoimet suhteet. Meillä on vain yksi elämä ja se kannattaa käyttää mahdollisimman monen suhdekokemuksen hankkimiseen.

Näinpä juuri, murroksessa ollaan. Voit olla naimisissa ja elää omaa elämääsi niinkuin haluat. Joissakin tapauksissa on muodostunut taloudellinen tiimi (avioliitto) oman elämän rinnalle.

Avoimissa suhteissa on noin puoli prosenttia ihmisistä. Sekopäiden ja tunnesääntelykyvyltään vajaiden touhua.

Se on murrosta. Monet perinteiset liitot perustuvat tulevaisuudessa enää talouteen.

1 henkilö 200 kohti on murrosta? Hohhoijaa. Polyt nyt ovatkin muutenkin olleet aina aivan kummallisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika oleellista tässä on se että miltä AP näyttää.

Iso osa yli 50v naisista on sen näköisiä, että tuskin heistä kukaan enää jaksaa kiinnostua. Mutta poikkeuksiakin on, yli 50v naisissa löytyy vielä hyvinkin vetävän näköisiä tapauksia, jotka herättävät varmasti miesten kiinnostuksen.

Kumpaan porukkaan AP kuuluu, on se 100 000 euron kysymys.

Ei vaan 100 000 euron kysymys on se, miksi ap haluaisi ulkonäkökeskeisen kumppanin? Hyviäkin miehiä on olemassa, joten miksi surra huonojen ja pinnallisten perään? Joka tapauksessa ulkonäkö on jossain vaiheessa ihan sekundaa, joten kaikkein typerin teko olisi ottaa tuossa iässä ulkonäkökeskeinen mies joka jättää sitten kun vanhuus alkaa todella vaivata ja naama on mitä on.

"Hyviäkin miehiä on olemassa"

Niin on. Mutta jos luulet että ne hyvät miehet eivät välitä siitä miltä nainen näyttää, niin joudun tuottamaan pettymyksen: kyllä he välittävät.

Oikeasti hyvä mies alkaa suhteeseen vain sellaisen naisen kanssa, johon hän kokee vetoa sekä persoonallisuuden että ulkonäön osalta. Hyvä mies ei ota kumppanikseen sellaista ihmistä, jonka ulkonäköön hän ei koe vahvaa vetovoimaa.

Mutta tällainen mieshän jättää naisen joka tapauksessa sitten kun nainen vanhenee ja ulkonäkö menee? Johtopäätös on siis että kaikenikäisten naisten on parempi erota kuin jäädä odottamaan milloin ulkonäkö ei enää kelpaa miehelle?

Eikö se ole vain hyvä että suhde päättyy, jos toinen osapuoli ei enää koe toista seksuaalisesti viehättävänä?

Olen nähnyt useita tapauksia joissa suhteen mies on kaljuuntunut ja lihonut kymmeniä kiloja, ja kaikki seksuaalinen kipinä on kadonnut suhteesta tämän jälkeen. Tuollaisessa tilanteessa naisen kuuluukin päättää suhde ja etsiä itselleen uusi mies, sillä mitä on suhde ilman seksuaalista kipinää? Kämppäkaveruutta, ei mitään muuta.

Minä taas olen nähnyt useita tapauksia joissa vetovoima vaan pysyy ja pysyy vaikka ulkonäkö muuttuu. Itsekin haluan sellaisen suhteen, en suhdetta jossa vetovoima perustuu nykyiseen ulkonäkööni ja karisee sitten kun vanhenen ja väistämättä muutun. 

Totta kai kuka tahansa saa haluta mitä tahansa. Kannattaisi ehkä kuitenkin pitää huolta ulkonäöstään.

Sivusta. Pitkien parisuhteiden perustana ulkonäön sijaan luonne. Jos viisikymppisenä ei ole katkeroitunut, negatiivinen, omiin tapoihin täysin urautunut on varmasti helpompaa löytää uusi kumppani kuin jos on kaikkea tuota ja ulkonäöltään hehkeä. Harvempi uudelle kierrokselle lähtevä haluaa riesakseen riivinrautaa tai änkyrää oli tuo kuinka ulkoisesti kuinka kaunis/komea.

Tämä. Mitä olen ihmisten kanssa keskustellut, sekä miesten että naisten, iän myötä harvempi menee parinvalinnassa enää pelkkä ulkonäkö edellä. On jo opittu, että se ei pitkässä suhteessa kanna mihinkään. Satsataan luonteeseen. Moni mies ja nainen on tosiaan tuossa iässä jo kaavoihin kangistunut, katkeroitunut, menettänyt mielenkiintonsa kaikkeen, kammoaa sitoutumista, traumatisoitunut, ilkeä, änkyrä ja ties mitä. Se on se mikä estää uuden suhteen saamisen, ei ulkonäkö.

Se että joku menisi parinvalinnassa kirjaimellisesti pelkkä ulkonäkö edellä, olisi kieltämättä aika sekopäistä toimintaa, joka todennäköisesti johtaa surkeaan lopputulokseen.

Mä olen yli 50v nainen, ja mulle kumppanin ulkonäkö on super tärkeä asia: en ikinä ottaisi rumaa miestä. Mutta myös miehen luonne on super tärkeä: en ikinä ottaisi esim ilkeää, huumorintajutonta, tai täysin passiivista miestä.

Eli ulkonäön merkitys on mulle 100%. Ja luonteen merkitys on myös 100%. En jousta kummastakaan, mielummin jään yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika oleellista tässä on se että miltä AP näyttää.

Iso osa yli 50v naisista on sen näköisiä, että tuskin heistä kukaan enää jaksaa kiinnostua. Mutta poikkeuksiakin on, yli 50v naisissa löytyy vielä hyvinkin vetävän näköisiä tapauksia, jotka herättävät varmasti miesten kiinnostuksen.

Kumpaan porukkaan AP kuuluu, on se 100 000 euron kysymys.

Ei vaan 100 000 euron kysymys on se, miksi ap haluaisi ulkonäkökeskeisen kumppanin? Hyviäkin miehiä on olemassa, joten miksi surra huonojen ja pinnallisten perään? Joka tapauksessa ulkonäkö on jossain vaiheessa ihan sekundaa, joten kaikkein typerin teko olisi ottaa tuossa iässä ulkonäkökeskeinen mies joka jättää sitten kun vanhuus alkaa todella vaivata ja naama on mitä on.

"Hyviäkin miehiä on olemassa"

Niin on. Mutta jos luulet että ne hyvät miehet eivät välitä siitä miltä nainen näyttää, niin joudun tuottamaan pettymyksen: kyllä he välittävät.

Oikeasti hyvä mies alkaa suhteeseen vain sellaisen naisen kanssa, johon hän kokee vetoa sekä persoonallisuuden että ulkonäön osalta. Hyvä mies ei ota kumppanikseen sellaista ihmistä, jonka ulkonäköön hän ei koe vahvaa vetovoimaa.

Mutta tällainen mieshän jättää naisen joka tapauksessa sitten kun nainen vanhenee ja ulkonäkö menee? Johtopäätös on siis että kaikenikäisten naisten on parempi erota kuin jäädä odottamaan milloin ulkonäkö ei enää kelpaa miehelle?

Eikö se ole vain hyvä että suhde päättyy, jos toinen osapuoli ei enää koe toista seksuaalisesti viehättävänä?

Olen nähnyt useita tapauksia joissa suhteen mies on kaljuuntunut ja lihonut kymmeniä kiloja, ja kaikki seksuaalinen kipinä on kadonnut suhteesta tämän jälkeen. Tuollaisessa tilanteessa naisen kuuluukin päättää suhde ja etsiä itselleen uusi mies, sillä mitä on suhde ilman seksuaalista kipinää? Kämppäkaveruutta, ei mitään muuta.

Minä taas olen nähnyt useita tapauksia joissa vetovoima vaan pysyy ja pysyy vaikka ulkonäkö muuttuu. Itsekin haluan sellaisen suhteen, en suhdetta jossa vetovoima perustuu nykyiseen ulkonäkööni ja karisee sitten kun vanhenen ja väistämättä muutun. 

Totta kai kuka tahansa saa haluta mitä tahansa. Kannattaisi ehkä kuitenkin pitää huolta ulkonäöstään.

Sivusta. Pitkien parisuhteiden perustana ulkonäön sijaan luonne. Jos viisikymppisenä ei ole katkeroitunut, negatiivinen, omiin tapoihin täysin urautunut on varmasti helpompaa löytää uusi kumppani kuin jos on kaikkea tuota ja ulkonäöltään hehkeä. Harvempi uudelle kierrokselle lähtevä haluaa riesakseen riivinrautaa tai änkyrää oli tuo kuinka ulkoisesti kuinka kaunis/komea.

Jos olet yli viisikymppinen mies tai nainen, ja etsit itsellesi kumppania, niin se että olet hyvännäköinen auttaa tässä projektissa aivan valtavasti. Yli viisikymppisetkin ihmiset haluavat itselleen hyvännäköisen kumppanin, se on vain inhimillistä.

Mun täytyy kyllä sanoa että parhaan ja rakastavimman suhteeni olen löytänyt kun olin rumimmillani ja lihavimmillani. Sitä ennen oli ollut todella ulkonäkökeskeisiä suhteita.  Rupsahtaneena sitten löytyi se jolle minun ei tarvitse epätoivoisesti yrittää näyttää kauniilta ja nuorelta ikuisesti. Olen seurustelun aloittamisen jälkeen laihduttanut ja kohentanut ulkonäköäni paljonkin, mutta nyt minun ei tarvitse tehdä sitä siitä pelosta että en ole toiselle rakas ja hyväksyttävä jos en näytä tarpeeksi hyvältä. Olo tässä suhteessa on paljon turvallisempi kuin nuoruuden suhteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

no mutta jos onkin sitten kovin yksinäistä. Ei ole oikein tullut pidettyä yhteyttä yllä kavereihin, ei jaksa oikein harrastaa mitään. 

Mitä yksinäinen tekee vaikkapa viikonloppuna? Kenen kanssa lähteä vaikkapa matkoille? Jutella päivän asioista?

Jos sä noihin saat miehesi mukaan, miksi pitäisi erota? Hyvin todennäköisesti sitä kaikkea, mitä olet pitkässä parisuhteessa saanut, et tule enää uudessa suhteessa saamaan. Mutta kysehän tietysti on siitä mikä on menettämisen tai saamisen arvo. Jos mulla olisi pitkä parisuhde kaikkine kokemuksine, tekisin kaikkeni sen elvyttämiseksi, mottona, että mihinkä me jäätiinkään silloin kun lapsia alkoi tulla.

Parisuhteen eteen ei pidä tehdä yhtään työtä. Hyvä parisuhde soljuu itsestään pirskahdellen intohimon voimalla. Miksi ihmiset kääntävät yhtään kiveä? Eroaminen on AINA parempi vaihtoehto kuin pienikin työnteko suhteen vuoksi.

Siis sinusta on liiallista panostaa vaikka siihen, että lasten lähdettyä, kaikkien ruuhkavuosien jälkeen pysähdytään yhdessä puhumaan ja miettimään, mitä on koettu, mitä tahdottaisiin vielä yhdessä kokea? Kauanko olet ollut parisuhteessa, pirskahteleeko vielä kolmen kymmenen vuoden kuluttua ihan extempore? Ehkä, jos kuitenkin pitää välillä rehellisen ja syvällisen tilanne katsauksen siitä, mistä tultiin, missä ollaan ja minne mennään. Eli kääntää vaikka kivet ja raivaa kannot, jos haluaa jatkaa, tai ennen kuin eroaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

no mutta jos onkin sitten kovin yksinäistä. Ei ole oikein tullut pidettyä yhteyttä yllä kavereihin, ei jaksa oikein harrastaa mitään. 

Mitä yksinäinen tekee vaikkapa viikonloppuna? Kenen kanssa lähteä vaikkapa matkoille? Jutella päivän asioista?

Jos sä noihin saat miehesi mukaan, miksi pitäisi erota? Hyvin todennäköisesti sitä kaikkea, mitä olet pitkässä parisuhteessa saanut, et tule enää uudessa suhteessa saamaan. Mutta kysehän tietysti on siitä mikä on menettämisen tai saamisen arvo. Jos mulla olisi pitkä parisuhde kaikkine kokemuksine, tekisin kaikkeni sen elvyttämiseksi, mottona, että mihinkä me jäätiinkään silloin kun lapsia alkoi tulla.

Parisuhteen eteen ei pidä tehdä yhtään työtä. Hyvä parisuhde soljuu itsestään pirskahdellen intohimon voimalla. Miksi ihmiset kääntävät yhtään kiveä? Eroaminen on AINA parempi vaihtoehto kuin pienikin työnteko suhteen vuoksi.

Siis sinusta on liiallista panostaa vaikka siihen, että lasten lähdettyä, kaikkien ruuhkavuosien jälkeen pysähdytään yhdessä puhumaan ja miettimään, mitä on koettu, mitä tahdottaisiin vielä yhdessä kokea? Kauanko olet ollut parisuhteessa, pirskahteleeko vielä kolmen kymmenen vuoden kuluttua ihan extempore? Ehkä, jos kuitenkin pitää välillä rehellisen ja syvällisen tilanne katsauksen siitä, mistä tultiin, missä ollaan ja minne mennään. Eli kääntää vaikka kivet ja raivaa kannot, jos haluaa jatkaa, tai ennen kuin eroaa.

Vastailet nyt trollille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

no mutta jos onkin sitten kovin yksinäistä. Ei ole oikein tullut pidettyä yhteyttä yllä kavereihin, ei jaksa oikein harrastaa mitään. 

Mitä yksinäinen tekee vaikkapa viikonloppuna? Kenen kanssa lähteä vaikkapa matkoille? Jutella päivän asioista?

Jos sä noihin saat miehesi mukaan, miksi pitäisi erota? Hyvin todennäköisesti sitä kaikkea, mitä olet pitkässä parisuhteessa saanut, et tule enää uudessa suhteessa saamaan. Mutta kysehän tietysti on siitä mikä on menettämisen tai saamisen arvo. Jos mulla olisi pitkä parisuhde kaikkine kokemuksine, tekisin kaikkeni sen elvyttämiseksi, mottona, että mihinkä me jäätiinkään silloin kun lapsia alkoi tulla.

Parisuhteen eteen ei pidä tehdä yhtään työtä. Hyvä parisuhde soljuu itsestään pirskahdellen intohimon voimalla. Miksi ihmiset kääntävät yhtään kiveä? Eroaminen on AINA parempi vaihtoehto kuin pienikin työnteko suhteen vuoksi.

Siis sinusta on liiallista panostaa vaikka siihen, että lasten lähdettyä, kaikkien ruuhkavuosien jälkeen pysähdytään yhdessä puhumaan ja miettimään, mitä on koettu, mitä tahdottaisiin vielä yhdessä kokea? Kauanko olet ollut parisuhteessa, pirskahteleeko vielä kolmen kymmenen vuoden kuluttua ihan extempore? Ehkä, jos kuitenkin pitää välillä rehellisen ja syvällisen tilanne katsauksen siitä, mistä tultiin, missä ollaan ja minne mennään. Eli kääntää vaikka kivet ja raivaa kannot, jos haluaa jatkaa, tai ennen kuin eroaa.

Vastailet nyt trollille.

Tai jollekln epävakaalle aikuisvauvalle.

Mieluummin kylmässä parisuhteessa vanhana kuin taivasalla. Ihmiset ovat pinnallisia. Eikös se ole aivan normaalia, jos seksi loppuu 50+? Elämässä on tärkeämpiä arvoja kuin seksi.

50 jälkeen ei ole mitään, kuolema

Vierailija kirjoitti:

Mieluummin kylmässä parisuhteessa vanhana kuin taivasalla. Ihmiset ovat pinnallisia. Eikös se ole aivan normaalia, jos seksi loppuu 50+? Elämässä on tärkeämpiä arvoja kuin seksi.

Kaikki ihmiset eivät ole pinnallisia, eikä seksikään kaikilta lopu edes oikeasti vanhuksina. Se on totta että elämässä on tärkeämpiäkin arvoja, mutta se ei tarkoita etteikö seksistä ja läheisyydestäkin voisi nauttia vielä viidenkympin jälkeenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ja olen aina ollut sinkku ja noin neljäkymmentä vuotiaana edelleen haaveilen ja umeloin tosinaan kumppanin löytämisestä. Mutta niin paljon arvostan ja kunnioitan omaakin elämääni. että en ole valmis saati halukas asettumaan parisuhteeseen kenen hyvänsä kanssa.

On tietysti mahdollista, että elän loppuikänikin sinkkuna mutta olisiko se oikeasti niin kamlaa ja kurjaa? Olen usein miettinyt, että mistä lopulta jään paitsi, jollen löydä ja kohtaa loppuikäni aikanakaan itselleni omaa rakasta ja erityistä.

Parisuhde on mahdollisuus ei onneksi velvollisuus. Valehtelisin jos väittäsin olevani yksinäinen mutta olisihan se enemmän kuin kivaa jos välillä voisin mennä kumppaninsa tai parisuhteensa taakse selitellesään ennen muuta itselleen omia valintojani ja päätöksiäni: puolittaa ja särkeä murheet ja surut sekiä monin kertiastaa ilon ja onnen hetket Hänen kanssaan. 

M 40+

Ei millään pahalla, mutta ei tuon ikäinen koko elämänsä sinkku ollut ja avoliittoa elämätön edes sopeutuisi enää saman katon alle elämiseen. Se nimittäin vaatii kompromisseja. Koko ikänsä sinkkuna ollut nelikymppinen on niin juurtunut jo omiin tapoihinsa, että parempi keskittyä jatkossakin vain itsekseen olemiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin sä uutta miestä tarvitset? Voithan elää omanlaista itsenäisen naisen elämää, eihän sen tarvitse olla yksinäistä jos elämä muuten on kuosissa.

Niin. Miksi sitä mitään örvelöä pitäisi nurkissaan sietää? Minä huomasin sen jo vähän päälle kolmekymppisenä ja pitkään elänyt yksin. Elämä vain paranee kuin hyvä viini.

Joskus oli semmoisiakin kuin rakkaussuhteita. Jaksettiin yhdessä kun toisen kanssa oli kaikesta huolimatta mielekkäämpää ja kiinnostavampaa. Kumpikin oppi toisistaan ja oleminen helpottui sitäkin kautta. Nyt ympäristö mitätöi kaiken sitoutumisen ja kahdenkeskeisyyden erityisyyden, hyvä ettei jo lailla kielletä röyhkeänä toisen itselleen omimisena.

Rakkaus on nähtävästi aina jonkun sortoa, ainakin sen kolmannen käenpojan joka haluaisi tunkea väliin.

Lapsetkin kasvattaisi taatusti paremmin ja neutraalimmin joku joka ei heihin kiinny. Yksinolo mahdollistaa myös täydellisen vapauden tehdä mitä lystää, kenenkään sekaantumatta. Mikä ihana paratiisi. Parisuhteethan ovat sietämättömiä, vain estämässä kaikenlaista hauskaa, josta ei tarvitse kantaa mitään seuraamuksia. Hiiteen semmoinen orjuus!