Mies patistaa töihin vaikka sovimme että jään kotiäidiksi

Välillä ei meinaa ymmärrys riittää, kun kuuntelee jotakuta jolla on 5 lasta, 6 sijoitusasuntoa, 7 lemmikkieläintä, ja 8 ulkomaanmatkaa vuodessa, ja siihen sitten tulee hirveä viha yhteiskuntaa kohtaan, että kun RAHAT EI RIITÄ!

Jumankauta kun itse on joutunut elämään koko ikänsä ilman esim. lemmikkejä, kun rahat ei vaan riitä eläinlääkäriin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä miestäsi kun ottaa huomioon viimeaikaiset tapahtumat ja tässä on itse kukin joutunut päivittämään niitä tulevaisuuden suunniltelmiaan.

Mikä olisi riittävä työpanos pienten lasten äidiltä, jos perheessä useampi lapsi, jos nainen tekee töissä 8h ja päälle 1-2h työmatkat=9-10h + lasten päiväkotiin vienti ja nouto jne.

Ja kuinka monta tuntia naisille riittää yöuneen ja lepoon?

Nykyäån kaikki isät kun tekevät niin raaankkaaa työtä ja pitkää päivää, ettei aikaa jää lasten hoitoon tai päiväkotiin kuskauksiin tai lasten harrastuksiin.

Ja tietenkin tärkeintä on kun naiset maksavat puolet perheen kuluista, vaikka on perheen työjuhta ja orja.

En suostuisi.

t. mummo

Olen 70-luvulla syntynyt, 80-luvun lapsi ja 90-luvun nuori, joka en ole koskaan edes ajatellut, etteikö nainen olisi pätevä tekemään mitä tahansa. Milloinkaan omassa nuoruudessani en muista, että olisimme (ikäpolveni siis) koskaan ikinä ajatelleet, ettei nainen voi käyttäytyä noin, että tuo on miehen työ ja tämä on naisen paikka. Minun sukupolveni on aina ajatellut, että kaikki, jokainen ihminen voi tehdä mitä haluaa. Miehet eivät ole minua koskaan sortaneet, ainakaan työelämässä tai CV:ssä tai missään mitä voisin pitää konkreettisena haittana. Naiset sen puoleen ovat. Naiset ovat olleet niitä, jotka ovat tehneet elämästä hankalaa. Ja vaikka olen tietysti ollut itse se toinen osapuoli, on minun pakko todeta, että kaikkein häiriintyneimmät ihmissuhteet koskaan ikinä elämässäni ovat olleet naisiin. Naiset ovat pilkanneet ja ivanneet ulkonäköäni ja elämääni ja levitelleet kerta kaikkiaan kammottavia juoruja elämästäni, vailla mitään todellisuuspohjaa.

Tottakait nainen voi olla työelämässä ja tehdä uraa.Mutta kun perheeseen hankitaan lapsia tilanne muuttuu. Onko 2v valmis kehityksensä puolesta menemään päiväkotiin?

Ja mitä järkeä on edes hankkia lapsia, jos niille ei ole aikaa, vaan raha ja työ menee lapsen edelle. Eikä päivähoito suinkaan ole ilmaista.

Eikä minulla ole naisten työssäkäyntiä vastaan, mutta kyllä 2v on vielä pieni. Eikö mies voi jäädä kotiin tai jos vanhemmat urakeskeisiä, niin palkata lastenhoitaja kotiin, kunnes täyttää 3v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parista - kolmesta lapsesta koituvat kotityöt ei juuri ihmistä rasita tai ole verrattavissa mihinkään työpanokseen. On ihan eri asia siinä vaiheessa kun lapsia alkaa olla 10+, silloin ei ole järkevää viedä kaikkia hoitoon, ja työmäärä vastaa pientä hoivakotia. Yhden tai kahden lapsen tiskit jaksaa kuka tahansa tiskata, siivota lelut ja vaihtaa vaipat. Nämä on niitä argumentteja mihin naiset aina vetoavat, ja jäävät sillä varjolla kotiin. Todellisuudessa aikaa jää kahvitteluun ja norkoiluun, lasten kanssa ei kuitenkaan leikitä koko aikaa ja aika menee somettaessa. Ei ole mitään syytä, miksei nainen voi osallistua taloudenpitoon edes pienellä työpanoksella. Mahdollisuudet ovat täysin rajattomat, ennen ei ollut siinä määrin somekanavia ja etätöitä kuin nykyään, olisikin ollut.

Lisäisin vielä, kannattaa sopia myös etukäteen, kuka maksaa lasten päivähoitomaksut, helposti se on 300€/kk/lapsi, jos molemmat vanhemmat töissä eli lähes tonni. Ja se lähipäiväkoti voi olla 5-10km päässä, tarvitaanko oma auto, vai pääseekö julkisilla viemään lapset hoitoon ja kuinka paljon siihen on valmis käyttämään aikaa, jos työt alkavat klo 7. tai 8.

Lisäksi palkattomat poissaolot työstä, kumpi vanhempi hoitaa, kun käydään päiväkodissa virka-aikana kehityskeskustelut, käydään neuvolassa, hammaslääkärissä jne.

Ja pienet lapset sairastavat paljon ja päiväkodissa ne tarttuvat helposti, kumpi vanhempi vie lapsen lääkäriin ja odottaa päivystyksessä 3-7 h jotta saa lääkärintodistuksen työnantajalle jne. Jaetaanko sairaanlapsen hoito puoliksi molemman vanhemman kanssa, niin kuin jotkut työnantajat vaativat.

No ei ole mitään tonnia. Päivähoitomaksuissa on sisarusalennukset.

Vierailija kirjoitti:

Voihan olla, että se miehen työtilanne ei olekaan niin selkeä ja varma? Ehkä sitä ennakoi.

Voisitte puhua tuosta ihan suoraan. Minä kannatan kyllä sitä kotona lasten hoitamisesta. Mutta jos taloudellisesti ei onnistunut niin ei sitten. Me laitoimme asuntolainan vähennyksen silloin nollille. Vain korkoa, kun olin kotona..

Meillä on nyt ne pelkät korot lähes tonnin. Korttitalot on nyt ihan oikeasti sortumassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parista - kolmesta lapsesta koituvat kotityöt ei juuri ihmistä rasita tai ole verrattavissa mihinkään työpanokseen. On ihan eri asia siinä vaiheessa kun lapsia alkaa olla 10+, silloin ei ole järkevää viedä kaikkia hoitoon, ja työmäärä vastaa pientä hoivakotia. Yhden tai kahden lapsen tiskit jaksaa kuka tahansa tiskata, siivota lelut ja vaihtaa vaipat. Nämä on niitä argumentteja mihin naiset aina vetoavat, ja jäävät sillä varjolla kotiin. Todellisuudessa aikaa jää kahvitteluun ja norkoiluun, lasten kanssa ei kuitenkaan leikitä koko aikaa ja aika menee somettaessa. Ei ole mitään syytä, miksei nainen voi osallistua taloudenpitoon edes pienellä työpanoksella. Mahdollisuudet ovat täysin rajattomat, ennen ei ollut siinä määrin somekanavia ja etätöitä kuin nykyään, olisikin ollut.

Lisäisin vielä, kannattaa sopia myös etukäteen, kuka maksaa lasten päivähoitomaksut, helposti se on 300€/kk/lapsi, jos molemmat vanhemmat töissä eli lähes tonni. Ja se lähipäiväkoti voi olla 5-10km päässä, tarvitaanko oma auto, vai pääseekö julkisilla viemään lapset hoitoon ja kuinka paljon siihen on valmis käyttämään aikaa, jos työt alkavat klo 7. tai 8.

Lisäksi palkattomat poissaolot työstä, kumpi vanhempi hoitaa, kun käydään päiväkodissa virka-aikana kehityskeskustelut, käydään neuvolassa, hammaslääkärissä jne.

Ja pienet lapset sairastavat paljon ja päiväkodissa ne tarttuvat helposti, kumpi vanhempi vie lapsen lääkäriin ja odottaa päivystyksessä 3-7 h jotta saa lääkärintodistuksen työnantajalle jne. Jaetaanko sairaanlapsen hoito puoliksi molemman vanhemman kanssa, niin kuin jotkut työnantajat vaativat.

Seli seli

Ei mitään seli seli vaan tuollaista se tulee olemaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä sovittiin myös samoin.. ja kun kuopus täytti 3 niin mies alkoi päivittäin painostamaan takaisin töihin.

Noh palasin töihin ja nyt aamulla herään laittamaan lapset valmiiksi, hoidan heidän kuljetukset sekä teen oman täyden työpäivän, haen vanhimmat lapset harrrastuksista ja lähden kotiin tekemään toisen täyden päivän siivoten, leikkien, laittaen ruokaa ja pyykkiä samalla kun mies loisii "KUN OLI NIIIIIIIIN RANKKA PÄIVÄ TÖISSÄ D::"

Paremmin menis yksinhuoltajana.

Niin. Itseäsi voit syyttää kun sallit tilanteen ja käytöksen. Voit joko tehdä jotain asialle tai velittaa vauvalla. 

Ai sovimme vai "sovimme"? Sinä sovit, mies ei. Ja nyt luulit teidän sopineen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parista - kolmesta lapsesta koituvat kotityöt ei juuri ihmistä rasita tai ole verrattavissa mihinkään työpanokseen. On ihan eri asia siinä vaiheessa kun lapsia alkaa olla 10+, silloin ei ole järkevää viedä kaikkia hoitoon, ja työmäärä vastaa pientä hoivakotia. Yhden tai kahden lapsen tiskit jaksaa kuka tahansa tiskata, siivota lelut ja vaihtaa vaipat. Nämä on niitä argumentteja mihin naiset aina vetoavat, ja jäävät sillä varjolla kotiin. Todellisuudessa aikaa jää kahvitteluun ja norkoiluun, lasten kanssa ei kuitenkaan leikitä koko aikaa ja aika menee somettaessa. Ei ole mitään syytä, miksei nainen voi osallistua taloudenpitoon edes pienellä työpanoksella. Mahdollisuudet ovat täysin rajattomat, ennen ei ollut siinä määrin somekanavia ja etätöitä kuin nykyään, olisikin ollut.

Lisäisin vielä, kannattaa sopia myös etukäteen, kuka maksaa lasten päivähoitomaksut, helposti se on 300€/kk/lapsi, jos molemmat vanhemmat töissä eli lähes tonni. Ja se lähipäiväkoti voi olla 5-10km päässä, tarvitaanko oma auto, vai pääseekö julkisilla viemään lapset hoitoon ja kuinka paljon siihen on valmis käyttämään aikaa, jos työt alkavat klo 7. tai 8.

Lisäksi palkattomat poissaolot työstä, kumpi vanhempi hoitaa, kun käydään päiväkodissa virka-aikana kehityskeskustelut, käydään neuvolassa, hammaslääkärissä jne.

Ja pienet lapset sairastavat paljon ja päiväkodissa ne tarttuvat helposti, kumpi vanhempi vie lapsen lääkäriin ja odottaa päivystyksessä 3-7 h jotta saa lääkärintodistuksen työnantajalle jne. Jaetaanko sairaanlapsen hoito puoliksi molemman vanhemman kanssa, niin kuin jotkut työnantajat vaativat.

Seli seli

Ei mitään seli seli vaan tuollaista se tulee olemaan.

Työelämän kustannuksiin vedoten se miestikin voisi jäädä kotiin? No, entä ns naisten oikeus viedä lapsi päivähoitoon esim kun perheessä on vastasyntynyt? Silloinhan se päivähoitomaksu menee ilman sisaralennusta. Tätä subjektiivista päivähoito-oikeuttakin te puollatte vaikka se maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parista - kolmesta lapsesta koituvat kotityöt ei juuri ihmistä rasita tai ole verrattavissa mihinkään työpanokseen. On ihan eri asia siinä vaiheessa kun lapsia alkaa olla 10+, silloin ei ole järkevää viedä kaikkia hoitoon, ja työmäärä vastaa pientä hoivakotia. Yhden tai kahden lapsen tiskit jaksaa kuka tahansa tiskata, siivota lelut ja vaihtaa vaipat. Nämä on niitä argumentteja mihin naiset aina vetoavat, ja jäävät sillä varjolla kotiin. Todellisuudessa aikaa jää kahvitteluun ja norkoiluun, lasten kanssa ei kuitenkaan leikitä koko aikaa ja aika menee somettaessa. Ei ole mitään syytä, miksei nainen voi osallistua taloudenpitoon edes pienellä työpanoksella. Mahdollisuudet ovat täysin rajattomat, ennen ei ollut siinä määrin somekanavia ja etätöitä kuin nykyään, olisikin ollut.

Lisäisin vielä, kannattaa sopia myös etukäteen, kuka maksaa lasten päivähoitomaksut, helposti se on 300€/kk/lapsi, jos molemmat vanhemmat töissä eli lähes tonni. Ja se lähipäiväkoti voi olla 5-10km päässä, tarvitaanko oma auto, vai pääseekö julkisilla viemään lapset hoitoon ja kuinka paljon siihen on valmis käyttämään aikaa, jos työt alkavat klo 7. tai 8.

Lisäksi palkattomat poissaolot työstä, kumpi vanhempi hoitaa, kun käydään päiväkodissa virka-aikana kehityskeskustelut, käydään neuvolassa, hammaslääkärissä jne.

Ja pienet lapset sairastavat paljon ja päiväkodissa ne tarttuvat helposti, kumpi vanhempi vie lapsen lääkäriin ja odottaa päivystyksessä 3-7 h jotta saa lääkärintodistuksen työnantajalle jne. Jaetaanko sairaanlapsen hoito puoliksi molemman vanhemman kanssa, niin kuin jotkut työnantajat vaativat.

Seli seli

Ei mitään seli seli vaan tuollaista se tulee olemaan.

Työelämän kustannuksiin vedoten se miestikin voisi jäädä kotiin? No, entä ns naisten oikeus viedä lapsi päivähoitoon esim kun perheessä on vastasyntynyt? Silloinhan se päivähoitomaksu menee ilman sisaralennusta. Tätä subjektiivista päivähoito-oikeuttakin te puollatte vaikka se maksaa.

Ja veikkaampa, että perheissä on kaksi autoa kuluineen vaikka vain toinen käy töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parista - kolmesta lapsesta koituvat kotityöt ei juuri ihmistä rasita tai ole verrattavissa mihinkään työpanokseen. On ihan eri asia siinä vaiheessa kun lapsia alkaa olla 10+, silloin ei ole järkevää viedä kaikkia hoitoon, ja työmäärä vastaa pientä hoivakotia. Yhden tai kahden lapsen tiskit jaksaa kuka tahansa tiskata, siivota lelut ja vaihtaa vaipat. Nämä on niitä argumentteja mihin naiset aina vetoavat, ja jäävät sillä varjolla kotiin. Todellisuudessa aikaa jää kahvitteluun ja norkoiluun, lasten kanssa ei kuitenkaan leikitä koko aikaa ja aika menee somettaessa. Ei ole mitään syytä, miksei nainen voi osallistua taloudenpitoon edes pienellä työpanoksella. Mahdollisuudet ovat täysin rajattomat, ennen ei ollut siinä määrin somekanavia ja etätöitä kuin nykyään, olisikin ollut.

Lisäisin vielä, kannattaa sopia myös etukäteen, kuka maksaa lasten päivähoitomaksut, helposti se on 300€/kk/lapsi, jos molemmat vanhemmat töissä eli lähes tonni. Ja se lähipäiväkoti voi olla 5-10km päässä, tarvitaanko oma auto, vai pääseekö julkisilla viemään lapset hoitoon ja kuinka paljon siihen on valmis käyttämään aikaa, jos työt alkavat klo 7. tai 8.

Lisäksi palkattomat poissaolot työstä, kumpi vanhempi hoitaa, kun käydään päiväkodissa virka-aikana kehityskeskustelut, käydään neuvolassa, hammaslääkärissä jne.

Ja pienet lapset sairastavat paljon ja päiväkodissa ne tarttuvat helposti, kumpi vanhempi vie lapsen lääkäriin ja odottaa päivystyksessä 3-7 h jotta saa lääkärintodistuksen työnantajalle jne. Jaetaanko sairaanlapsen hoito puoliksi molemman vanhemman kanssa, niin kuin jotkut työnantajat vaativat.

Seli seli

Nimenomaan, naiset puolustelevat omaa kotona oloaan ja seuraavassa lauseessa huudetaan kuinka epätasa-arvoinen yhteiskunta on.

Ei, vaan jos on hankkittu lapsia, on vastuullista vanhempien huolehtia heistä hyvin ja antaa paras mahdollinen kasvualusta. Se on lapsen etu ja oikeus. Muussa tapauksessa on parempi jättää lapset hankkimatta ja hankkia vaikka koira.

Meillä ratkaistiin niin, että molempien lasten kanssa olin ensimmäisen vuoden kotona, sen jälkeen mies jäi vuodeksi koti-isäksi ja kun lapset olivat 2v palkattiin vuodeksi lastenhoitaja kotiin ja 3v menivät päiväkotiin. Ja tämä ratkaisu oli paras meille.

Jos on hankittu lapsia, sen jälkeen vanhemmat eivät voi ajatella, mikä on heille paras, ei, vaan kyllä se on mikä lapselle on parasta.

Meillä sovittiin samoin. Ratkaisuksi nyt elinkustannusten nousun myötä löytyi se, että mies otti sivutyön, jota tekee viikonloppuisin ja muutamana iltana viikossa päivätyönsä lisäksi. Huono puoli on se, että nyt olen todella paljon yksin vastuussa perhearjen pyörittämisestä, lapset ei näe isäänsä kuin parina päivänä viikossa. Onneksi he on jo kouluikäisiä, niin eivät roiku enää minussakaan koko aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodit on kriisissä. Jos minulla olisi pieni lapsi ja miettisin vaihtoehtoja, jäisin kotiin. Se sairastelukierre, minkä päiväkodin aloitus tuo, kesti meillä koko päivähoitoajan ja vielä ensimmäiset koululuokatkin. Kerran kuussa poissalo töistä alkoi olla pidemmän päälle hankala homma, joten minä sitten jäin kotiin parin vuoden jälkeen. Mies sai keskittyä työhön ja minä otin päävastuun lapsesta. Stressi helpotti (huom! molemmilla) ja tekisin saman uudelleenkin, mutta vaan suoraan. Talous pitää tietysti olla kunnossa ja molempien samaa mieltä. Omaa tulevaisuutta työelämässä on syytä miettiä myös.

Lapset on aina sairastelleet, sairasti 20 vuotta sittenkin. Se nyt kuuluu asiaan eikä sitä korvatulehduksien loppumista voi jäädä odottelemaan kotiin vuosikausiksi. Niin meilläkin vietiin lapsia lääkäriin, oltiin vuorotellen töistä pois ja aikanaan ne flunssat vähenee. Ihmisillä on sitten aika erikoisia syitä omalle laiskuudelleen. Selitellä voi mitä vain, mutta jokainen kantakoon vastuun myös mahdollisista seurauksista. Ei se ihan niinkään mene että "mies vain lähti", silloin on naisessakin jotain vikaa jota ei ehkä ole viitsinyt tai halunnut kuunnella..

Jep, meillä vanhemmilla alkaa kyllä olla jaksaminen aika vähissä kun tuntuu ettei tervettä viikkoa ole koko syksynä ollut, aina joku kipeänä. Jompikumpi lapsista tai vähintään vanhemmista. Mitään ei voi suunnitella kun aina kaikki peruuntuu sairastumisen takia, ja tämä on kyllä töissäkin jo ongelma. Vaikka mies kyllä hoitaa osansa poissaoloista. Mutta ei se kotiin jäänti vaan enää 4- ja 7-vuotiaiden lasten kanssa tunnu järkevälle vaihtoehdolle sekään.

Mies on tullut toisiin ajatuksiin ja jatkossa hoidat työpäivän sekä lisäksi lapset kuin olisit kotiäiti. 

Tällainen miesvihakeskustelu taas. Pääasiana taas haukkua ilkeää miestä, joka ei suostu yksin kantamaan taloudellista vastuuta hintojen noustessa. Sitten lasten muuttaessa pois kotoa voidaankin loppuikä valittaa miten mies pakotti jäämään kotiin ja pilasi naisen uran ja nyt on eläkekin menetetty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parista - kolmesta lapsesta koituvat kotityöt ei juuri ihmistä rasita tai ole verrattavissa mihinkään työpanokseen. On ihan eri asia siinä vaiheessa kun lapsia alkaa olla 10+, silloin ei ole järkevää viedä kaikkia hoitoon, ja työmäärä vastaa pientä hoivakotia. Yhden tai kahden lapsen tiskit jaksaa kuka tahansa tiskata, siivota lelut ja vaihtaa vaipat. Nämä on niitä argumentteja mihin naiset aina vetoavat, ja jäävät sillä varjolla kotiin. Todellisuudessa aikaa jää kahvitteluun ja norkoiluun, lasten kanssa ei kuitenkaan leikitä koko aikaa ja aika menee somettaessa. Ei ole mitään syytä, miksei nainen voi osallistua taloudenpitoon edes pienellä työpanoksella. Mahdollisuudet ovat täysin rajattomat, ennen ei ollut siinä määrin somekanavia ja etätöitä kuin nykyään, olisikin ollut.

Lisäisin vielä, kannattaa sopia myös etukäteen, kuka maksaa lasten päivähoitomaksut, helposti se on 300€/kk/lapsi, jos molemmat vanhemmat töissä eli lähes tonni. Ja se lähipäiväkoti voi olla 5-10km päässä, tarvitaanko oma auto, vai pääseekö julkisilla viemään lapset hoitoon ja kuinka paljon siihen on valmis käyttämään aikaa, jos työt alkavat klo 7. tai 8.

Lisäksi palkattomat poissaolot työstä, kumpi vanhempi hoitaa, kun käydään päiväkodissa virka-aikana kehityskeskustelut, käydään neuvolassa, hammaslääkärissä jne.

Ja pienet lapset sairastavat paljon ja päiväkodissa ne tarttuvat helposti, kumpi vanhempi vie lapsen lääkäriin ja odottaa päivystyksessä 3-7 h jotta saa lääkärintodistuksen työnantajalle jne. Jaetaanko sairaanlapsen hoito puoliksi molemman vanhemman kanssa, niin kuin jotkut työnantajat vaativat.

Päivähoitomaksu on ensimmäisestä lapsesta lähes 300e, seuraavista vähemmän ja jo keskituloinen saa alennusta päivähoitomaksuista jos on kolme lasta. Satasia päivähoitomaksuun kyllä menee, mutta ei nyt lähimainkaan tonnia. Ellei laita johonkin kalliiseen erikoispäiväkotiin.

Työelämä tarjoaa usein nykyään joustoja, joten nuo kaikki vasut ja neuvolat (yht ehkä 3x vuodessa per lapsi) monilla järjestyy ottamatta palkatonta vapaata. Päivystykseen ei mennä jonottamaan lääkärintodistusta, sen saa soittamalla omalle terveysasemalle. Jos terveydenhuolto kotipaikkakunnalla toimii noin huonosti, kannattaa hommata vakuutus ja käydä yksityisellä. Sairasteluja on kyllä paljon ja jos ne jää aina vain toisen hoidettavaksi niin se on iso ongelma.

Mutta yhtä kaikki totta on, että töihin paluu ei ole mitenkään ongelmatonta ja ehdottomasti pitää keskustella mitä se tarkoittaa perheen arjen kannalta. Sen isän on vaan alettava ottaa hoitaakseen noin puolet noista vastuista ja myös lasten vienneistä/hausta ja kotitöistä, jos halutaan että äiti käy kokopäivätöissä ja tienaa osuutensa perheen rahoista. Jos se ei sovi isälle niin sitten isä on hyvä ja kaivaa kuvetta niin että toinen voi olla kotona, jos siis haluaa.

Itse en edes haluaisi enkä suostuisi siihen että minun hoidettavaksi jää koti ja lapset, mutta ymmärrän jos joku toinen kokee eri tavoin. Päätöksen pitäisi kuitenkin olla perheen yhteinen, eri näkökulmista harkittu.

Vierailija kirjoitti:

Meillä sovittiin myös samoin.. ja kun kuopus täytti 3 niin mies alkoi päivittäin painostamaan takaisin töihin.

Noh palasin töihin ja nyt aamulla herään laittamaan lapset valmiiksi, hoidan heidän kuljetukset sekä teen oman täyden työpäivän, haen vanhimmat lapset harrrastuksista ja lähden kotiin tekemään toisen täyden päivän siivoten, leikkien, laittaen ruokaa ja pyykkiä samalla kun mies loisii "KUN OLI NIIIIIIIIN RANKKA PÄIVÄ TÖISSÄ D::"

Paremmin menis yksinhuoltajana.

Sinä olet yksinhuoltaja, ja miksi passaat vielä miestä?

Ettekö te tosiaan uskalla vaatia lastenne isiltä yhtään mitään?

Tätä kysyy ämmä, jonka mies oli vuosia lasten kanssa kotona, enkä edes hävennyt.

Vierailija kirjoitti:

Meillä sovittiin samoin. Ratkaisuksi nyt elinkustannusten nousun myötä löytyi se, että mies otti sivutyön, jota tekee viikonloppuisin ja muutamana iltana viikossa päivätyönsä lisäksi. Huono puoli on se, että nyt olen todella paljon yksin vastuussa perhearjen pyörittämisestä, lapset ei näe isäänsä kuin parina päivänä viikossa. Onneksi he on jo kouluikäisiä, niin eivät roiku enää minussakaan koko aikaa.

Vähän kyllä sääliksi käy isää joka joutuu raatamaan ja jäämään vieraaksi lapsilleen, että toinen voi olla kotona kouluikäisten (!) kanssa. Mutta ehkä se joillekin sopii, ei kaikkia miehiä taida ne lapset oikeasti kiinnostaakaan. Lasten etu olisi toki että olisi molemmat vanhemmat, mutta onneksi sentään on edes se läheinen äiti joka korvaa heikkoa isäsuhdetta. Itse olen siis ollut se lapsi, jonka isä on aina pois, joten tiedän mille se tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parista - kolmesta lapsesta koituvat kotityöt ei juuri ihmistä rasita tai ole verrattavissa mihinkään työpanokseen. On ihan eri asia siinä vaiheessa kun lapsia alkaa olla 10+, silloin ei ole järkevää viedä kaikkia hoitoon, ja työmäärä vastaa pientä hoivakotia. Yhden tai kahden lapsen tiskit jaksaa kuka tahansa tiskata, siivota lelut ja vaihtaa vaipat. Nämä on niitä argumentteja mihin naiset aina vetoavat, ja jäävät sillä varjolla kotiin. Todellisuudessa aikaa jää kahvitteluun ja norkoiluun, lasten kanssa ei kuitenkaan leikitä koko aikaa ja aika menee somettaessa. Ei ole mitään syytä, miksei nainen voi osallistua taloudenpitoon edes pienellä työpanoksella. Mahdollisuudet ovat täysin rajattomat, ennen ei ollut siinä määrin somekanavia ja etätöitä kuin nykyään, olisikin ollut.

Lisäisin vielä, kannattaa sopia myös etukäteen, kuka maksaa lasten päivähoitomaksut, helposti se on 300€/kk/lapsi, jos molemmat vanhemmat töissä eli lähes tonni. Ja se lähipäiväkoti voi olla 5-10km päässä, tarvitaanko oma auto, vai pääseekö julkisilla viemään lapset hoitoon ja kuinka paljon siihen on valmis käyttämään aikaa, jos työt alkavat klo 7. tai 8.

Lisäksi palkattomat poissaolot työstä, kumpi vanhempi hoitaa, kun käydään päiväkodissa virka-aikana kehityskeskustelut, käydään neuvolassa, hammaslääkärissä jne.

Ja pienet lapset sairastavat paljon ja päiväkodissa ne tarttuvat helposti, kumpi vanhempi vie lapsen lääkäriin ja odottaa päivystyksessä 3-7 h jotta saa lääkärintodistuksen työnantajalle jne. Jaetaanko sairaanlapsen hoito puoliksi molemman vanhemman kanssa, niin kuin jotkut työnantajat vaativat.

Seli seli

Ei mitään seli seli vaan tuollaista se tulee olemaan.

Työelämän kustannuksiin vedoten se miestikin voisi jäädä kotiin? No, entä ns naisten oikeus viedä lapsi päivähoitoon esim kun perheessä on vastasyntynyt? Silloinhan se päivähoitomaksu menee ilman sisaralennusta. Tätä subjektiivista päivähoito-oikeuttakin te puollatte vaikka se maksaa.

Ja veikkaampa, että perheissä on kaksi autoa kuluineen vaikka vain toinen käy töissä.

Meillä on vain yksi auto kuluineen vaikka molemmat käy töissä. Eikä asuta keskustassa vaan lähiöomakotitalossa. Vielä ei ole löytynyt yhtään syytä toiselle autolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parista - kolmesta lapsesta koituvat kotityöt ei juuri ihmistä rasita tai ole verrattavissa mihinkään työpanokseen. On ihan eri asia siinä vaiheessa kun lapsia alkaa olla 10+, silloin ei ole järkevää viedä kaikkia hoitoon, ja työmäärä vastaa pientä hoivakotia. Yhden tai kahden lapsen tiskit jaksaa kuka tahansa tiskata, siivota lelut ja vaihtaa vaipat. Nämä on niitä argumentteja mihin naiset aina vetoavat, ja jäävät sillä varjolla kotiin. Todellisuudessa aikaa jää kahvitteluun ja norkoiluun, lasten kanssa ei kuitenkaan leikitä koko aikaa ja aika menee somettaessa. Ei ole mitään syytä, miksei nainen voi osallistua taloudenpitoon edes pienellä työpanoksella. Mahdollisuudet ovat täysin rajattomat, ennen ei ollut siinä määrin somekanavia ja etätöitä kuin nykyään, olisikin ollut.

Lisäisin vielä, kannattaa sopia myös etukäteen, kuka maksaa lasten päivähoitomaksut, helposti se on 300€/kk/lapsi, jos molemmat vanhemmat töissä eli lähes tonni. Ja se lähipäiväkoti voi olla 5-10km päässä, tarvitaanko oma auto, vai pääseekö julkisilla viemään lapset hoitoon ja kuinka paljon siihen on valmis käyttämään aikaa, jos työt alkavat klo 7. tai 8.

Lisäksi palkattomat poissaolot työstä, kumpi vanhempi hoitaa, kun käydään päiväkodissa virka-aikana kehityskeskustelut, käydään neuvolassa, hammaslääkärissä jne.

Ja pienet lapset sairastavat paljon ja päiväkodissa ne tarttuvat helposti, kumpi vanhempi vie lapsen lääkäriin ja odottaa päivystyksessä 3-7 h jotta saa lääkärintodistuksen työnantajalle jne. Jaetaanko sairaanlapsen hoito puoliksi molemman vanhemman kanssa, niin kuin jotkut työnantajat vaativat.

Seli seli

Ei mitään seli seli vaan tuollaista se tulee olemaan.

Työelämän kustannuksiin vedoten se miestikin voisi jäädä kotiin? No, entä ns naisten oikeus viedä lapsi päivähoitoon esim kun perheessä on vastasyntynyt? Silloinhan se päivähoitomaksu menee ilman sisaralennusta. Tätä subjektiivista päivähoito-oikeuttakin te puollatte vaikka se maksaa.

Jos vauva valvoo yöt ja isompi lapsi päivät, niin missä välissä se äiti nukkuu? Kuusi tuntia unta 4-5 pätkässä vuorokaudessa ei riitä. Jos päivähoitopaikoista on pulaa, hoitopaikka on mieluinen ja jos sen menettää ottamalla lapsen kotiin, niin on pelkästään järkevää antaa isomman lapsen jatkaa hoidossa. En tunne yhtään äitiä, jonka mielestä on ihqua viedä yksi lapsi yhteen paikkaan ja toinen toiseen ennen työpäivän alkua, mutta ehkä miehet ajattelee asiasta toisin.

Ne lisääntyneet kustannukset ja työmäärän lisääntyminen kannattaa ottaa esille. Miehet ei osaa ajatella niin pitkälle, he luulee, että kaikki jatkuu heidän osalta kuten ennenkin.

Miehet ei tykkää jäädä kotiin, kun se on niin työlästä, jos kaiken hoitaa hyvin. Sen voin omalta puoleltani sanoa, että oma mies ei olisi kyennyt kuin maksimissaan kolmasosaan siitä, mitä minä tein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä sovittiin samoin. Ratkaisuksi nyt elinkustannusten nousun myötä löytyi se, että mies otti sivutyön, jota tekee viikonloppuisin ja muutamana iltana viikossa päivätyönsä lisäksi. Huono puoli on se, että nyt olen todella paljon yksin vastuussa perhearjen pyörittämisestä, lapset ei näe isäänsä kuin parina päivänä viikossa. Onneksi he on jo kouluikäisiä, niin eivät roiku enää minussakaan koko aikaa.

Vähän kyllä sääliksi käy isää joka joutuu raatamaan ja jäämään vieraaksi lapsilleen, että toinen voi olla kotona kouluikäisten (!) kanssa. Mutta ehkä se joillekin sopii, ei kaikkia miehiä taida ne lapset oikeasti kiinnostaakaan. Lasten etu olisi toki että olisi molemmat vanhemmat, mutta onneksi sentään on edes se läheinen äiti joka korvaa heikkoa isäsuhdetta. Itse olen siis ollut se lapsi, jonka isä on aina pois, joten tiedän mille se tuntuu.

Tuo on miehen kirjoittama provo.