Mies patistaa töihin vaikka sovimme että jään kotiäidiksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodit on kriisissä. Jos minulla olisi pieni lapsi ja miettisin vaihtoehtoja, jäisin kotiin. Se sairastelukierre, minkä päiväkodin aloitus tuo, kesti meillä koko päivähoitoajan ja vielä ensimmäiset koululuokatkin. Kerran kuussa poissalo töistä alkoi olla pidemmän päälle hankala homma, joten minä sitten jäin kotiin parin vuoden jälkeen. Mies sai keskittyä työhön ja minä otin päävastuun lapsesta. Stressi helpotti (huom! molemmilla) ja tekisin saman uudelleenkin, mutta vaan suoraan. Talous pitää tietysti olla kunnossa ja molempien samaa mieltä. Omaa tulevaisuutta työelämässä on syytä miettiä myös.

Lapset on aina sairastelleet, sairasti 20 vuotta sittenkin. Se nyt kuuluu asiaan eikä sitä korvatulehduksien loppumista voi jäädä odottelemaan kotiin vuosikausiksi. Niin meilläkin vietiin lapsia lääkäriin, oltiin vuorotellen töistä pois ja aikanaan ne flunssat vähenee. Ihmisillä on sitten aika erikoisia syitä omalle laiskuudelleen. Selitellä voi mitä vain, mutta jokainen kantakoon vastuun myös mahdollisista seurauksista. Ei se ihan niinkään mene että "mies vain lähti", silloin on naisessakin jotain vikaa jota ei ehkä ole viitsinyt tai halunnut kuunnella..

Hetkinen nyt. Kerroin vain meidän kokemuksiamme noin kymmenen vuoden takaa. Laiskuudesta ei ollut kyse ja mieskin on pysynyt samana.

Jokainen perhe tekee päätöksensä itse sen mukaan, mikä heille parhaiten sopii. Tuon usein tämän meidän näkemyksemme esille siksi, että sekin on yksi vaihtoehto. Vaikka sitten niin päin, että mies jää kotiin. Meillä minä halusin jäädä ja miehelle se sopi. Pystyin myös jatkamaan työelämässä pitkän tauon jälkeen helpommin kuin mitä mieheni olisi pystynyt.

Sähän jäit kotiäidiksi kotiin. Ei sit tullut mieleen kysyä että kuinka pitkäksi aikaa? Miehesi mielestä se oli sen 2 vuotta.

Me sovittiin että jään kotiin kolmeksi vuotta, sit tulin uudelleen raskaaksi kun olin ollut kotona reilu kaksi vuotta, sovittiin että jään taas kunnes pienempi on kaksi. Sit lähdettiin ulkomaille ja sovittiin, että jään kahdeksi vuotta vielä -siitä on nyt neljä vuotta. Ei näitä asioita voi sopia iäisyyksiksi, pakkohan se tsekkaus on tehdä tasaisin väliajoin. Vieläkö haluan olla kotona? Haluanko jo töihin jne.

Vierailija kirjoitti:

Kaksivuotias on vielä liian pieni päiväkotiin, jos ajatellaan hänen kehitystään ja tietoa varhaisen vuorovaikutuksen merkityksestä kehitykselle, mutta luultavasti miehesi ajattelee taloustilannettanne. Siksi kannattaa tehdä laskelma päivähoitomaksuista ja menoista molemmissa vaihtoehdoissa kuten edellä ehdotettiin. Kumpi oikeasti kannattaa? Jos palkkasi on pieni, voi olla ettei rahaa jää enemmän käteen sittenkään, vaikka menisit töihin. Huomioikaa myös verovaikutukset.

Juu mutta ennenkin lapsia on viety perhepäivähoitoon tai palkattu vaikka hoitaja kotiin, niin minunkin lapset on käyneet perhepäivähoidossa ja tuttavien lapset käy edelleen. Silloinkin päiväkodin ikäraja oli 3 vuotta, ja vanhemmat kuljetti lapsia perhepäivähoitoon aamuisin. Toki silloinkin rikkaiden miesten rouvat löhösi kotona ja valitti miten on muka niin kiireistä, mutta suunnittelivat lähinnä mitä miehen rahoilla voi ostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä miestäsi kun ottaa huomioon viimeaikaiset tapahtumat ja tässä on itse kukin joutunut päivittämään niitä tulevaisuuden suunniltelmiaan.

Mikä olisi riittävä työpanos pienten lasten äidiltä, jos perheessä useampi lapsi, jos nainen tekee töissä 8h ja päälle 1-2h työmatkat=9-10h + lasten päiväkotiin vienti ja nouto jne.

Ja kuinka monta tuntia naisille riittää yöuneen ja lepoon?

Nykyäån kaikki isät kun tekevät niin raaankkaaa työtä ja pitkää päivää, ettei aikaa jää lasten hoitoon tai päiväkotiin kuskauksiin tai lasten harrastuksiin.

Ja tietenkin tärkeintä on kun naiset maksavat puolet perheen kuluista, vaikka on perheen työjuhta ja orja.

En suostuisi.

t. mummo

Mistä puheenollen, muualla maailmassa mummot hoitavat lapsenlapsiaan äitien ollessa töissä. Vink vink.

Vink vink, Suomessa ne mummot ovat itsekin vielä työelämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodit on kriisissä. Jos minulla olisi pieni lapsi ja miettisin vaihtoehtoja, jäisin kotiin. Se sairastelukierre, minkä päiväkodin aloitus tuo, kesti meillä koko päivähoitoajan ja vielä ensimmäiset koululuokatkin. Kerran kuussa poissalo töistä alkoi olla pidemmän päälle hankala homma, joten minä sitten jäin kotiin parin vuoden jälkeen. Mies sai keskittyä työhön ja minä otin päävastuun lapsesta. Stressi helpotti (huom! molemmilla) ja tekisin saman uudelleenkin, mutta vaan suoraan. Talous pitää tietysti olla kunnossa ja molempien samaa mieltä. Omaa tulevaisuutta työelämässä on syytä miettiä myös.

Lapset on aina sairastelleet, sairasti 20 vuotta sittenkin. Se nyt kuuluu asiaan eikä sitä korvatulehduksien loppumista voi jäädä odottelemaan kotiin vuosikausiksi. Niin meilläkin vietiin lapsia lääkäriin, oltiin vuorotellen töistä pois ja aikanaan ne flunssat vähenee. Ihmisillä on sitten aika erikoisia syitä omalle laiskuudelleen. Selitellä voi mitä vain, mutta jokainen kantakoon vastuun myös mahdollisista seurauksista. Ei se ihan niinkään mene että "mies vain lähti", silloin on naisessakin jotain vikaa jota ei ehkä ole viitsinyt tai halunnut kuunnella..

Seuraava epätasa-arvosta uhriutuminen alkaa sitten kun se eläkeikä lähestyy...naisena saa vähemmän eläkettä kuin miehet.

Ylimmän viestin kirjoittaja vastaa.

Meillä tämäkin asia otettiin huomioon ja järjestettiin. En pudonnut mihinkään eläkkeettömyyskuoppaan, vaikka olin vuosia kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parista - kolmesta lapsesta koituvat kotityöt ei juuri ihmistä rasita tai ole verrattavissa mihinkään työpanokseen. On ihan eri asia siinä vaiheessa kun lapsia alkaa olla 10+, silloin ei ole järkevää viedä kaikkia hoitoon, ja työmäärä vastaa pientä hoivakotia. Yhden tai kahden lapsen tiskit jaksaa kuka tahansa tiskata, siivota lelut ja vaihtaa vaipat. Nämä on niitä argumentteja mihin naiset aina vetoavat, ja jäävät sillä varjolla kotiin. Todellisuudessa aikaa jää kahvitteluun ja norkoiluun, lasten kanssa ei kuitenkaan leikitä koko aikaa ja aika menee somettaessa. Ei ole mitään syytä, miksei nainen voi osallistua taloudenpitoon edes pienellä työpanoksella. Mahdollisuudet ovat täysin rajattomat, ennen ei ollut siinä määrin somekanavia ja etätöitä kuin nykyään, olisikin ollut.

Sinulla ei selvästikään ole minkäänlaista kokemusta lasten hoitamisesta, saati useamman pienen lapsen hoitamisesta.

Kyllä on. Olen perhepäivähoitaja sekä hoitanut myöhemmin yksin 15 vanhusta ryhmäkodissa. Hoitoalalta on kokemusta yli 10 vuotta, päiväkodista, perhepäivähoidosta ja vanhainkodista. Joten tiedän ihan tasan tarkkaan mistä puhun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Istukaa alas ja jutelkaa taloudesta, sekä siitä kuka ne kotityöt sitten hoitaa. Listaa ihan kaikki tehtävät ja kysy, että haluaako hän ottaa näistä sitten puolet kontolleen joka päivä, joka viikko?

Minun mielestäni naistenkin on hyvä käydä töissä ihan oman itsensä vuoksi, mutta silloin täytyy ymmärtää että jos raha ja talous tasapainottuu, niin silloin myös kotityöt ja lastenhoito pitäisi tasapainottua. Lisäksi täytyy laskea paljonko päivähoidosta tulee kulujua, nekin maksaa satoja euroja kuussa.

Elikkäs tehkää ihan raaka laskelma siitä mikä on järkevää tilanteessanne, ajan- ja rahankäytöllisesti.

Naisen kosto on julma. 

Tarkoitatko kostolla sitä, että miehen pitää tehdä oma osuutensa kotitöistä?

Jotenkin tuosta tuossa oli selkeä uhkaus, mies joutuu ottamaan vastuulleen joka päivä kotitöitä ja vieläpä JOKA viikko. :D

Vierailija kirjoitti:

Parista - kolmesta lapsesta koituvat kotityöt ei juuri ihmistä rasita tai ole verrattavissa mihinkään työpanokseen. On ihan eri asia siinä vaiheessa kun lapsia alkaa olla 10+, silloin ei ole järkevää viedä kaikkia hoitoon, ja työmäärä vastaa pientä hoivakotia. Yhden tai kahden lapsen tiskit jaksaa kuka tahansa tiskata, siivota lelut ja vaihtaa vaipat. Nämä on niitä argumentteja mihin naiset aina vetoavat, ja jäävät sillä varjolla kotiin. Todellisuudessa aikaa jää kahvitteluun ja norkoiluun, lasten kanssa ei kuitenkaan leikitä koko aikaa ja aika menee somettaessa. Ei ole mitään syytä, miksei nainen voi osallistua taloudenpitoon edes pienellä työpanoksella. Mahdollisuudet ovat täysin rajattomat, ennen ei ollut siinä määrin somekanavia ja etätöitä kuin nykyään, olisikin ollut.

Jotkut miehet tuntuvat kuvittelevan, että heidän elämänsä ei muutu mitenkään vaikka vaimo palaa töihin ja lapset menevät päivähoitoon. Se tuleekin yllätyksenä, kun jatkossa mies ei pystykään menemään ja tulemaan töistä miten haluaa vaan hänen pitää ottaa huomioon päiväkodin aukioloajat. Samoin kesken työpäivän miehen pitää viedä lapsia neuvolaan, hammaslääkäriin, lääkäriin ja etenkin olla pois töistä lasten sairastaessa. Siinä mieskin saa valvoa yöllä sairaan lapsen kanssa. Jos aiemmin on kesäloman saanut pitää miten haluaa, jatkossa siihen vaikuttaa vaimon loma ja päiväkodin kesätauko. Kesäloma kotona kolmesta lapsesta huolehtien vaimon käydessä töissä on varmaan miehestä tosi rentouttavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksivuotias on vielä liian pieni päiväkotiin, jos ajatellaan hänen kehitystään ja tietoa varhaisen vuorovaikutuksen merkityksestä kehitykselle, mutta luultavasti miehesi ajattelee taloustilannettanne. Siksi kannattaa tehdä laskelma päivähoitomaksuista ja menoista molemmissa vaihtoehdoissa kuten edellä ehdotettiin. Kumpi oikeasti kannattaa? Jos palkkasi on pieni, voi olla ettei rahaa jää enemmän käteen sittenkään, vaikka menisit töihin. Huomioikaa myös verovaikutukset.

Juu mutta ennenkin lapsia on viety perhepäivähoitoon tai palkattu vaikka hoitaja kotiin, niin minunkin lapset on käyneet perhepäivähoidossa ja tuttavien lapset käy edelleen. Silloinkin päiväkodin ikäraja oli 3 vuotta, ja vanhemmat kuljetti lapsia perhepäivähoitoon aamuisin. Toki silloinkin rikkaiden miesten rouvat löhösi kotona ja valitti miten on muka niin kiireistä, mutta suunnittelivat lähinnä mitä miehen rahoilla voi ostaa.

Perhepäivähoito on lapsen kannalta erinomainen vaihtoehto, aivan eri asia lapsen varhaisen vuorovaikutuksen kannalta kuin päiväkoti. Sitä ei vain nykyään juuri ole tarjolla, vain isoja ryhmiä ja vaihtuvia hoitajia, mikä ei ole alle kolmevuotiaan kehitykselle hyväksi. Silti monet perheet ovat joutuneet tuon tekemään taloustilanteen takia. Omassa lapsuudessani äitiysloma oli vain 3 kk eli vauva vietiin seimeen, kotiin palkattiin hoitaja, ellei äiti voinut itse hoitaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodit on kriisissä. Jos minulla olisi pieni lapsi ja miettisin vaihtoehtoja, jäisin kotiin. Se sairastelukierre, minkä päiväkodin aloitus tuo, kesti meillä koko päivähoitoajan ja vielä ensimmäiset koululuokatkin. Kerran kuussa poissalo töistä alkoi olla pidemmän päälle hankala homma, joten minä sitten jäin kotiin parin vuoden jälkeen. Mies sai keskittyä työhön ja minä otin päävastuun lapsesta. Stressi helpotti (huom! molemmilla) ja tekisin saman uudelleenkin, mutta vaan suoraan. Talous pitää tietysti olla kunnossa ja molempien samaa mieltä. Omaa tulevaisuutta työelämässä on syytä miettiä myös.

Lapset on aina sairastelleet, sairasti 20 vuotta sittenkin. Se nyt kuuluu asiaan eikä sitä korvatulehduksien loppumista voi jäädä odottelemaan kotiin vuosikausiksi. Niin meilläkin vietiin lapsia lääkäriin, oltiin vuorotellen töistä pois ja aikanaan ne flunssat vähenee. Ihmisillä on sitten aika erikoisia syitä omalle laiskuudelleen. Selitellä voi mitä vain, mutta jokainen kantakoon vastuun myös mahdollisista seurauksista. Ei se ihan niinkään mene että "mies vain lähti", silloin on naisessakin jotain vikaa jota ei ehkä ole viitsinyt tai halunnut kuunnella..

Seuraava epätasa-arvosta uhriutuminen alkaa sitten kun se eläkeikä lähestyy...naisena saa vähemmän eläkettä kuin miehet.

Ylimmän viestin kirjoittaja vastaa.

Meillä tämäkin asia otettiin huomioon ja järjestettiin. En pudonnut mihinkään eläkkeettömyyskuoppaan, vaikka olin vuosia kotona.

Tämä. Olen siis tuo 44. Mulle mieheni firma antaa eläkerahaa vuosittain, sijoitan sen osakkeisiin. Tottakai tällaiset asiat pitää hoitaa kun toinen on vuosia kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parista - kolmesta lapsesta koituvat kotityöt ei juuri ihmistä rasita tai ole verrattavissa mihinkään työpanokseen. On ihan eri asia siinä vaiheessa kun lapsia alkaa olla 10+, silloin ei ole järkevää viedä kaikkia hoitoon, ja työmäärä vastaa pientä hoivakotia. Yhden tai kahden lapsen tiskit jaksaa kuka tahansa tiskata, siivota lelut ja vaihtaa vaipat. Nämä on niitä argumentteja mihin naiset aina vetoavat, ja jäävät sillä varjolla kotiin. Todellisuudessa aikaa jää kahvitteluun ja norkoiluun, lasten kanssa ei kuitenkaan leikitä koko aikaa ja aika menee somettaessa. Ei ole mitään syytä, miksei nainen voi osallistua taloudenpitoon edes pienellä työpanoksella. Mahdollisuudet ovat täysin rajattomat, ennen ei ollut siinä määrin somekanavia ja etätöitä kuin nykyään, olisikin ollut.

Jotkut miehet tuntuvat kuvittelevan, että heidän elämänsä ei muutu mitenkään vaikka vaimo palaa töihin ja lapset menevät päivähoitoon. Se tuleekin yllätyksenä, kun jatkossa mies ei pystykään menemään ja tulemaan töistä miten haluaa vaan hänen pitää ottaa huomioon päiväkodin aukioloajat. Samoin kesken työpäivän miehen pitää viedä lapsia neuvolaan, hammaslääkäriin, lääkäriin ja etenkin olla pois töistä lasten sairastaessa. Siinä mieskin saa valvoa yöllä sairaan lapsen kanssa. Jos aiemmin on kesäloman saanut pitää miten haluaa, jatkossa siihen vaikuttaa vaimon loma ja päiväkodin kesätauko. Kesäloma kotona kolmesta lapsesta huolehtien vaimon käydessä töissä on varmaan miehestä tosi rentouttavaa.

Aiva, sellaista se normaalin lapsiperheen elämä on, kenellä pidemmän ja kenellä lyhyemmän aikaa. Ihmiset ei ilmeisesti osaa kuvitella mitä se tavallinen arkielämä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä miestäsi kun ottaa huomioon viimeaikaiset tapahtumat ja tässä on itse kukin joutunut päivittämään niitä tulevaisuuden suunniltelmiaan.

Mikä olisi riittävä työpanos pienten lasten äidiltä, jos perheessä useampi lapsi, jos nainen tekee töissä 8h ja päälle 1-2h työmatkat=9-10h + lasten päiväkotiin vienti ja nouto jne.

Ja kuinka monta tuntia naisille riittää yöuneen ja lepoon?

Nykyäån kaikki isät kun tekevät niin raaankkaaa työtä ja pitkää päivää, ettei aikaa jää lasten hoitoon tai päiväkotiin kuskauksiin tai lasten harrastuksiin.

Ja tietenkin tärkeintä on kun naiset maksavat puolet perheen kuluista, vaikka on perheen työjuhta ja orja.

En suostuisi.

t. mummo

Olen 70-luvulla syntynyt, 80-luvun lapsi ja 90-luvun nuori, joka en ole koskaan edes ajatellut, etteikö nainen olisi pätevä tekemään mitä tahansa. Milloinkaan omassa nuoruudessani en muista, että olisimme (ikäpolveni siis) koskaan ikinä ajatelleet, ettei nainen voi käyttäytyä noin, että tuo on miehen työ ja tämä on naisen paikka. Minun sukupolveni on aina ajatellut, että kaikki, jokainen ihminen voi tehdä mitä haluaa. Miehet eivät ole minua koskaan sortaneet, ainakaan työelämässä tai CV:ssä tai missään mitä voisin pitää konkreettisena haittana. Naiset sen puoleen ovat. Naiset ovat olleet niitä, jotka ovat tehneet elämästä hankalaa. Ja vaikka olen tietysti ollut itse se toinen osapuoli, on minun pakko todeta, että kaikkein häiriintyneimmät ihmissuhteet koskaan ikinä elämässäni ovat olleet naisiin. Naiset ovat pilkanneet ja ivanneet ulkonäköäni ja elämääni ja levitelleet kerta kaikkiaan kammottavia juoruja elämästäni, vailla mitään todellisuuspohjaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parista - kolmesta lapsesta koituvat kotityöt ei juuri ihmistä rasita tai ole verrattavissa mihinkään työpanokseen. On ihan eri asia siinä vaiheessa kun lapsia alkaa olla 10+, silloin ei ole järkevää viedä kaikkia hoitoon, ja työmäärä vastaa pientä hoivakotia. Yhden tai kahden lapsen tiskit jaksaa kuka tahansa tiskata, siivota lelut ja vaihtaa vaipat. Nämä on niitä argumentteja mihin naiset aina vetoavat, ja jäävät sillä varjolla kotiin. Todellisuudessa aikaa jää kahvitteluun ja norkoiluun, lasten kanssa ei kuitenkaan leikitä koko aikaa ja aika menee somettaessa. Ei ole mitään syytä, miksei nainen voi osallistua taloudenpitoon edes pienellä työpanoksella. Mahdollisuudet ovat täysin rajattomat, ennen ei ollut siinä määrin somekanavia ja etätöitä kuin nykyään, olisikin ollut.

Jotkut miehet tuntuvat kuvittelevan, että heidän elämänsä ei muutu mitenkään vaikka vaimo palaa töihin ja lapset menevät päivähoitoon. Se tuleekin yllätyksenä, kun jatkossa mies ei pystykään menemään ja tulemaan töistä miten haluaa vaan hänen pitää ottaa huomioon päiväkodin aukioloajat. Samoin kesken työpäivän miehen pitää viedä lapsia neuvolaan, hammaslääkäriin, lääkäriin ja etenkin olla pois töistä lasten sairastaessa. Siinä mieskin saa valvoa yöllä sairaan lapsen kanssa. Jos aiemmin on kesäloman saanut pitää miten haluaa, jatkossa siihen vaikuttaa vaimon loma ja päiväkodin kesätauko. Kesäloma kotona kolmesta lapsesta huolehtien vaimon käydessä töissä on varmaan miehestä tosi rentouttavaa.

Aiva, sellaista se normaalin lapsiperheen elämä on, kenellä pidemmän ja kenellä lyhyemmän aikaa. Ihmiset ei ilmeisesti osaa kuvitella mitä se tavallinen arkielämä on.

Niinhän se on, kun vaimo kotona ollessa on hoitanut kaiken tuon. Miehelle tulee iso pudotus, kun hän tajuaa, että jatkossa ei pelkkä työssä käyminen riitä vaan hänenkin pitää hoitaa osansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä miestäsi kun ottaa huomioon viimeaikaiset tapahtumat ja tässä on itse kukin joutunut päivittämään niitä tulevaisuuden suunniltelmiaan.

Mikä olisi riittävä työpanos pienten lasten äidiltä, jos perheessä useampi lapsi, jos nainen tekee töissä 8h ja päälle 1-2h työmatkat=9-10h + lasten päiväkotiin vienti ja nouto jne.

Ja kuinka monta tuntia naisille riittää yöuneen ja lepoon?

Nykyäån kaikki isät kun tekevät niin raaankkaaa työtä ja pitkää päivää, ettei aikaa jää lasten hoitoon tai päiväkotiin kuskauksiin tai lasten harrastuksiin.

Ja tietenkin tärkeintä on kun naiset maksavat puolet perheen kuluista, vaikka on perheen työjuhta ja orja.

En suostuisi.

t. mummo

Eli nainen on se lapsen tasolle typistetty viaton uhri.

Vierailija kirjoitti:

Parista - kolmesta lapsesta koituvat kotityöt ei juuri ihmistä rasita tai ole verrattavissa mihinkään työpanokseen. On ihan eri asia siinä vaiheessa kun lapsia alkaa olla 10+, silloin ei ole järkevää viedä kaikkia hoitoon, ja työmäärä vastaa pientä hoivakotia. Yhden tai kahden lapsen tiskit jaksaa kuka tahansa tiskata, siivota lelut ja vaihtaa vaipat. Nämä on niitä argumentteja mihin naiset aina vetoavat, ja jäävät sillä varjolla kotiin. Todellisuudessa aikaa jää kahvitteluun ja norkoiluun, lasten kanssa ei kuitenkaan leikitä koko aikaa ja aika menee somettaessa. Ei ole mitään syytä, miksei nainen voi osallistua taloudenpitoon edes pienellä työpanoksella. Mahdollisuudet ovat täysin rajattomat, ennen ei ollut siinä määrin somekanavia ja etätöitä kuin nykyään, olisikin ollut.

Lisäisin vielä, kannattaa sopia myös etukäteen, kuka maksaa lasten päivähoitomaksut, helposti se on 300€/kk/lapsi, jos molemmat vanhemmat töissä eli lähes tonni. Ja se lähipäiväkoti voi olla 5-10km päässä, tarvitaanko oma auto, vai pääseekö julkisilla viemään lapset hoitoon ja kuinka paljon siihen on valmis käyttämään aikaa, jos työt alkavat klo 7. tai 8.

Lisäksi palkattomat poissaolot työstä, kumpi vanhempi hoitaa, kun käydään päiväkodissa virka-aikana kehityskeskustelut, käydään neuvolassa, hammaslääkärissä jne.

Ja pienet lapset sairastavat paljon ja päiväkodissa ne tarttuvat helposti, kumpi vanhempi vie lapsen lääkäriin ja odottaa päivystyksessä 3-7 h jotta saa lääkärintodistuksen työnantajalle jne. Jaetaanko sairaanlapsen hoito puoliksi molemman vanhemman kanssa, niin kuin jotkut työnantajat vaativat.

Vierailija kirjoitti:

Sähän jäit kotiäidiksi kotiin. Ei sit tullut mieleen kysyä että kuinka pitkäksi aikaa? Miehesi mielestä se oli sen 2 vuotta.

Me sovittiin että jään kotiin kolmeksi vuotta, sit tulin uudelleen raskaaksi kun olin ollut kotona reilu kaksi vuotta, sovittiin että jään taas kunnes pienempi on kaksi. Sit lähdettiin ulkomaille ja sovittiin, että jään kahdeksi vuotta vielä -siitä on nyt neljä vuotta. Ei näitä asioita voi sopia iäisyyksiksi, pakkohan se tsekkaus on tehdä tasaisin väliajoin. Vieläkö haluan olla kotona? Haluanko jo töihin jne.

Samoilla linjoilla. Mun käsitykseni mukaan, kun nainen jää lapsen synnyttyä kotiäidiksi, tarkoittaa se, että nainen on kotona max siihen saakka, kun (nuorin) lapsi täyttää 3v. Yleensä se on se ikä, jonka jälkeen muksu on järkevää laittaa päiväkotiin, edes osa-aikaisesti.

Mekin sovittiin miehen kanssa, että minä jään kotiin siksi aikaa, kun lapset on pieniä. Tämä oli molempien toive. No, nyt vanhin on 3,5v ja nuorin 1,5v, kolmas lapsi olisi vielä toiveissa, mutta tämän hetkisen taloudellisen tilanteen valossa tuo toive laitetaan jäihin muutamaksi vuodeksi, ja minä palaan työelämään ensi keväänä. Kevään ajan teen töitä max 20h/viikko, jottei tuon kuopuksen tarvitse karvaa alle 2-vuotiaana olla pitkiä päiviä päiväkodissa, vaan 4-5h per päivä. Syksyllä sitten teen täyttä työpäivää. Ei tämä ollut se meidän perheen ideaali, mutta maailman muuttuva tilanne piti ottaa huomioon . Ei yhden hengen tuloilla nykyään nelihenkinen perhe elä, tai juu elää, mutta yhtään rahaa ei jää jemmaan "pahan päivän varalle". Jos esim meillä hajoaisi ilmalämpöpumppu nyt, ei olisi varaa hankkia uutta! Että näin. Siihen on varmasti ap syynsä, että mies patistaa sua töihin - pelko taloudellisesta pärjäämisestä. Teidän nuorin on kuitenkin jo 2v. Kyllä sä voisit palata töihin, edes osa-aikaisesti, kyllä se muksu kestää. Ja kotityöthän jaetaan puoliksi työssäkäyvien vanhempien kesken, eli en ymmärrä huoltasi tuosta kodin hoitamisesta?! Ymmärtääkseni teillä on myös kaksi vanhempaa lasta, eli ihan sellaista hallitsematonta sotkua ei voi päästä syntymään, toisin kuin jos perheessä olisi vauva, taapero ja leikki-ikäinen :D

N35

Voihan olla, että se miehen työtilanne ei olekaan niin selkeä ja varma? Ehkä sitä ennakoi.

Voisitte puhua tuosta ihan suoraan. Minä kannatan kyllä sitä kotona lasten hoitamisesta. Mutta jos taloudellisesti ei onnistunut niin ei sitten. Me laitoimme asuntolainan vähennyksen silloin nollille. Vain korkoa, kun olin kotona..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parista - kolmesta lapsesta koituvat kotityöt ei juuri ihmistä rasita tai ole verrattavissa mihinkään työpanokseen. On ihan eri asia siinä vaiheessa kun lapsia alkaa olla 10+, silloin ei ole järkevää viedä kaikkia hoitoon, ja työmäärä vastaa pientä hoivakotia. Yhden tai kahden lapsen tiskit jaksaa kuka tahansa tiskata, siivota lelut ja vaihtaa vaipat. Nämä on niitä argumentteja mihin naiset aina vetoavat, ja jäävät sillä varjolla kotiin. Todellisuudessa aikaa jää kahvitteluun ja norkoiluun, lasten kanssa ei kuitenkaan leikitä koko aikaa ja aika menee somettaessa. Ei ole mitään syytä, miksei nainen voi osallistua taloudenpitoon edes pienellä työpanoksella. Mahdollisuudet ovat täysin rajattomat, ennen ei ollut siinä määrin somekanavia ja etätöitä kuin nykyään, olisikin ollut.

Lisäisin vielä, kannattaa sopia myös etukäteen, kuka maksaa lasten päivähoitomaksut, helposti se on 300€/kk/lapsi, jos molemmat vanhemmat töissä eli lähes tonni. Ja se lähipäiväkoti voi olla 5-10km päässä, tarvitaanko oma auto, vai pääseekö julkisilla viemään lapset hoitoon ja kuinka paljon siihen on valmis käyttämään aikaa, jos työt alkavat klo 7. tai 8.

Lisäksi palkattomat poissaolot työstä, kumpi vanhempi hoitaa, kun käydään päiväkodissa virka-aikana kehityskeskustelut, käydään neuvolassa, hammaslääkärissä jne.

Ja pienet lapset sairastavat paljon ja päiväkodissa ne tarttuvat helposti, kumpi vanhempi vie lapsen lääkäriin ja odottaa päivystyksessä 3-7 h jotta saa lääkärintodistuksen työnantajalle jne. Jaetaanko sairaanlapsen hoito puoliksi molemman vanhemman kanssa, niin kuin jotkut työnantajat vaativat.

Seli seli

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parista - kolmesta lapsesta koituvat kotityöt ei juuri ihmistä rasita tai ole verrattavissa mihinkään työpanokseen. On ihan eri asia siinä vaiheessa kun lapsia alkaa olla 10+, silloin ei ole järkevää viedä kaikkia hoitoon, ja työmäärä vastaa pientä hoivakotia. Yhden tai kahden lapsen tiskit jaksaa kuka tahansa tiskata, siivota lelut ja vaihtaa vaipat. Nämä on niitä argumentteja mihin naiset aina vetoavat, ja jäävät sillä varjolla kotiin. Todellisuudessa aikaa jää kahvitteluun ja norkoiluun, lasten kanssa ei kuitenkaan leikitä koko aikaa ja aika menee somettaessa. Ei ole mitään syytä, miksei nainen voi osallistua taloudenpitoon edes pienellä työpanoksella. Mahdollisuudet ovat täysin rajattomat, ennen ei ollut siinä määrin somekanavia ja etätöitä kuin nykyään, olisikin ollut.

Lisäisin vielä, kannattaa sopia myös etukäteen, kuka maksaa lasten päivähoitomaksut, helposti se on 300€/kk/lapsi, jos molemmat vanhemmat töissä eli lähes tonni. Ja se lähipäiväkoti voi olla 5-10km päässä, tarvitaanko oma auto, vai pääseekö julkisilla viemään lapset hoitoon ja kuinka paljon siihen on valmis käyttämään aikaa, jos työt alkavat klo 7. tai 8.

Lisäksi palkattomat poissaolot työstä, kumpi vanhempi hoitaa, kun käydään päiväkodissa virka-aikana kehityskeskustelut, käydään neuvolassa, hammaslääkärissä jne.

Ja pienet lapset sairastavat paljon ja päiväkodissa ne tarttuvat helposti, kumpi vanhempi vie lapsen lääkäriin ja odottaa päivystyksessä 3-7 h jotta saa lääkärintodistuksen työnantajalle jne. Jaetaanko sairaanlapsen hoito puoliksi molemman vanhemman kanssa, niin kuin jotkut työnantajat vaativat.

Seli seli

Nimenomaan, naiset puolustelevat omaa kotona oloaan ja seuraavassa lauseessa huudetaan kuinka epätasa-arvoinen yhteiskunta on.

Tämän keskustelun aloittaja on sama joka eilen oli närkästynyt kun mies valittaa suihkun pituuksista ja sähkön tuhlaamisesta. Kotona pitäisi saada maata miehen rahoilla, eikä mies saisi puuttua yhtään mitenkään rahojen käyttöön.