Lue keskustelun säännöt.
En vain tajua vuoroviikkoja. Ihan käsittämätöntä.
21.11.2022 |
Toinen vanhempi vapaalla joka toinen viikko - ja mitä se aiheuttaa lapsille!
Kommentit (491)
Toimii jos vanhemmat ovat fiksuja ja osaavat hoitaa eronsa niinkuin aikuiset ihmiset.
Lapsella on molemmissa kodeissa kaikki tarvittava.
Koulu pysyy samana ja koulumatka pysyy järkevänä. Toimii myös jos molemmat tai toinen säännöllisessä vuorotyössä.
Vanhemmat pystyvät keskustelemaan ja joustamaan tarvittaessa ja harrastukset ja isot hankinnat maksetaan puoliksi.
Meillä on näin eikä ole kertaakaan tarvinnut riidellä eikä soitella sossuun. Lapsi ei oireile, koulu sujuu, on kavereita, harrastuksia, välit hyvät molempien sukulaisiin. Synttärit vietetään yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli viikko -viikko -systeemillä oma lapsuus. En tuntenut kumpaakaan kodikseni, kun aina piti vaihtaa. Tämä ei palvele kuin aikuisia.
Itse olen miettinyt myös tätä, kotihiiri kun olen, että miten ite kestäisin, jos olisin lapsi tässä tilanteessa. En varmasti kestäisikään, kun tavallaan ei asu missään vakituisesti, vaan vierailee viikottain aina samoissa yöpaikoissa, vieraana vanhemman kodissa. Vanhemmalle se on toki koti, kun asuu siellä 24/7, mutta lapsi käy vierailulla ajan X ja lähtee sitten taas vieraaksi toiseelle vanhemmalle.
Voitte itse miettiä, jos vaihtaisitte viikko-viikko aina asumusta, joka ei ole teidän itsenne valitsema. Ehkä lähin olisi tyyliin huoneistohotelli. Käytte töissä ja harrastuksissa normaalisti, mutta seilaatte "kodittomana" kahden huoneistohotellin välillä.
Hotelli on huono vertaus. Vanhemman kodissa lapsella on kuitenkin hänen omat tavaransa ja muutenkin kaikki kodin tavarat. Ei ydinperheessäkään lapsi saa itse valita asuinpaikkaa, yleensä ei sisustustakaan, ellei nyt jotain omaan huoneeseensa. Vanhemmatkaan yleensä eivät ole kotona 24/7 ja monelle esim. kesämökki tuntuu ihan yhtä lailla kodilta, vaikka siellä ollaan määrällisesti vähemmän mitä vuoroviikoin asuva lapsi on kummankin vanhempansa luona.
En tiedä, mikä esim. sinun mielestäsi tekee kodin, mutta itselleni se on tuttu paikka, jossa on omat tavarani ja läheiset, rakkaat perheenjäsenet. Millä perusteella tämä ei toteudu vuoroviikkolapsen kohdalla?
Olen eri, mutta vastaan silti.
Määrittelet kodin vimeisessä kappaleessa: "tuttu paikka, jossa on omat tavarani ja läheiset, rakkaat perheenjäsenet". Vuoroviikkolapsen kodissa on lähtökohtaisesti vähemmän omia tavaroita tai täysin erilaiset tavarat. Esim. nukut joka toinen viikko eri sängyssä, toinen voi olla mukavampi ja toinen huonommin sopiva. Kahdessa kodissa on myös eri perheenjäsenet, joista toiset ovat rakkaampia kuin toiset. Kodeissa voi olla myös perheenjäseniä joiden kanssa ei tule toimeen, esim. sisko- tai velipuoli jonka kanssa tappelee koko viikon ja stressaantuu siinä kodissa.
Minusta vuoroviikkoilu voi pahimmillaan johtaa siihen, ettei tunne olevansa kotona oikein missään.
Ei vuoroviikkolapsi nuku "joka viikko eri sängyssä", vaan hänellä on yksi oma sänky yhdessä kodissa ja toinen oma sänky toisessa kodissa. Omilla lapsillani on vain yksi koti, mutta lisäksi meillä on kesämökki, ja käymme usein vanhempieni luona niin, että olemme siellä viikonlopun. Lapsillani on siis kolme eri sänkyä, joista kaikki tuntuvat kyllä heidän mielestään ihan omilta.
Ja mitä tarkoitat, että vuoroviikkolapsella on vähemmän tavaroita tai "täysin eri tavarat"? Mitkä täysin erilaiset tavarat? Kokemukseni mukaan tavaroiden määrä ei niinkään riipu siitä, onko lapsilla vuoroasuminen, vaan siitä, kuinka paljon vanhemmat haluavat ostaa tavaraa, joskus riippuu myös taloudellisesta tilanteesta. Ja miksi on ongelma, jos vaikka toisessa kodissa olisi vähemmän tavaroita? Ei kai tavaroiden määrä ole mikään ratkaiseva tekijä? Tai miksi tavarat eivät saisi olla erilaisia kodeissa? Kyllähän ne silti omia ja tuttuja ovat.
Miksi te nyt otatte näihin esimerkkeihin koko ajan mukaan uudet perheenjäsenet? Vuoroviikkolapsella voi olla kummassakin kodissa vain yksi vanhempi - ei kaikilla ole uusperheitä. Ja vaikka olisikin, ei se sitä tarkoita, että veli- tai siskopuolta inhottaisiin tai ei tultaisi toimeen vanhemman uuden kumppanin tai sisarpuolten kanssa. Kärjistätte nyt aivan tarkoitushakuisesti.
Kaikki mainitsemani esimerkit tulivat ensinnäkin siltä lastensuojelun työntekijältä, eikä omasta päästäni. Nämä ovat ongelmia, joita hän on havainnut työssään.
Kyllä, lapsi nukkuu eri sängyssä vuoroviikot, jos sitä sänkyä ei fyysisesti raahata kummankin vanhemman kotiin. Kesämökit ja isovanhempien luona käymiset eivät ole sama asia, elleivät lapsesi asu täysiaikaisesti niissä kodeissa joka toinen viikko. Kyllä minunkin lapsuudessa käytiin mökillä ja isovanhempien luona, mutta ei se tehnyt niistä paikoista minulle toista kotia.
Kodin tuntuun liittyy huonekalut ja tavarat. Samoin siihen liittyy ikkunasta näkyvä maisema ja kodin ympäristö. Jos nämä koko ajan vaihtuvat, on varmasti vaikea tuntea olevansa kotona. Ja jos ei molemmissa kodeissa ole täsmälleen sama sisustus, niin on eri tavaroita.
Ja kyllähän niitä uusia perheenjäseniä yleensä tulee. Ei se ole kovin kaukaa haettu pointti.
Kuulostaa aika aivottomalta, jos lastensuojelun työntekijä oikeasti nostaa ongelmaksi sen, että vuoroasumisessa lapsella on eri sänky äidin ja isän luona. Nyt valoja päälle! Millä perusteella ne kumpikin sänky eivät tuntuisi omalta? Nyt tämä keskustelu alkaa saada aivan järjettömiä sävyjä. Mitä autisteja kuvittelette kaikkien olevan, jos kahden eri kodin eri tavarat ja eri maisemat ikkunoissa ovat noin suuri ongelma? Tuolla logiikalla tutunkin ikkunan säänvaihtelut olisivat hirveä kriisi.
Uusipa perheenjäseniä voi tulla, mutta ei se mikään vuoroasumisen "ongelma" ole. Ihan yhtä lailla niitä voi tulla, vaikkei vuoroasumista olisikaan. Jopa ydinperheeseen voi syntyä uusi vauva, joka onkin ärsyttävä.
Minusta kaikki nuo pointit olivat täysin järkeviä.
Elintasolla, asuinympäristöllä, omilla tavaroilla jne. on vaikutusta ihmisen mielenterveyteen ja hyvinvointiin. Tilanne olisi tasan vain silloin, jos vanhemmilla on täysin sama elintaso, asuvat samassa pihapiirissä jne.
Lastensuojelun työntekijällä on tieto vain niistä kodeista, joissa asiat on huonosti. Onnelliset vuoroviikkoperheet eivät ole sellaisia, joista tehdään lasu. Tämä ihan yleisenä pointtina.
Eräs varhaiskasvatuksen opettaja sanoi minulle, että Jos on vuoroviikkoaysteemi, niin silloin pitää olla vanhemmilla asialliset välit. Jos vanhemmat eivät voi sietää toisiaan, niin ei siitävuoroviikkojörjestelystä tule mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuoroviikot ei ole mitään muuta kun vanhemman itsekkyyttä, varsinkin jos lapsi joutuu vaihtamaan kotia viikon välein.
Ihan järkyttävää, kuka aikuinen suostuisi tuollaiseen?
Ja sit ihmetellään kun lapset oireilee.
En voi ymmärtää miten yksikään sossu/lastenvalvojakaan suostuu näihin, lopputulos kun nähdään lasussa.Lapsen kodin pitäisi pysyä ja aikuisten vaihtaa kotia.
Näin jotkut tekevätkin. Riippuu varmaan vanhemmista, onko se toimiva järjestely vaiko ei.
Jos se toimii, niin sopii arvella eron olleen turhimmasta päästä.
Miksi olisin eronnut, jos olisin niin paljon eksän kanssa samaa mieltä, että pystymme jakamaan kodin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän on edellytys, että vuoroviikoissa on omat huoneet ja siellä omat tavarat. Ja että voi halutessaan ottaa kumpaankin kotiin mukaan joitain tavaroita mitä haluaa.
Vuoroviikkoasuminen vaatii molemmilta vanhemmilta sen verran varaa, että on tarpeeksi tilaa lasten huoneille, omat vaatteet, hygieniatarvikkeet, pelit jne. kummassakin. Siis nd perustarvikkeet kuten olisi yhdessäkin paikkaa.
Ei koko ajan kanneta suuria määriä paikasta toiseen.
Eli vuoroasumisessa on kovemmat kriteerit kuin ydinperheessä. Ei kaikissa ydinperheissäkään lapsella ole omaa huonetta. Ja jos pelillä tarkoitat vaikka pleikkaa, niin sitäkään ei kaikista ydinperheistä löydy.
Ydinperheessä eletään kahden henkilön palkalla ja kaikkia tavaroita tarvitsee olla vain yhdet. Vuoroviikkoperheissä maksetaan erikseen vuokrat, kummankin on ostettava erikseen lapsen sängyt, työpöydät, tuolit jne. Se tulee kalliimmaksi, varsinkin jos toisella on huomattavasti pienemmät tulot.
Entä sitten? Elintaso voi joskus muuttua, sellaista on elämä. Miksi tämä on ongelma? ja miten asia olisi paremmin ilman vuoroasumista - ihan yhtä vähän tavaraahan lapsella silloinkin olisi.
Selitin asian jo, mutta vedetään nyt vielä rautalangasta.
Jos vanhemmilla on erisuuruiset tulot, niin yhdessä asuessa ne voi sovittaa yhteen, erillään asuessa pitää tulla omillaan toimeen. Eli isällä ja äidillä voi olla varaa siihen isoon asuntoon tai omakotitaloon yhdessä, mutta toisella tai kummallakaan ei ole varaa siihen erikseen. Erillään muutettaessa tulee kaksi erillistä vuokraa/vastiketta/lainaa, sähköt, vedet yms. Toisella voi olla isompi kämppä, parempaa ruokaa, parempi sijainti ja oma piha jne. ja toisen kanssa eletään köyhästi. Toki riippuu vanhemmasta, kumman luona lapsi viihtyy paremmin, koska se köyhä voi olla mukavampi kuin rikas.
Mutta on aivan turha väittää ettei tulotasoeroilla olisi lapseen mitään vaikutusta.
Mikä ongelma tämä siis on vuoroasumisen kannalta?
Vierailija kirjoitti:
- mennään naimisiin vaikka ei tunneta puolisoa kunnolla
- tehdään lapsia vaikka ei tiedä mitä elämältä halutaan
- lapsiperhearki ei vastaa haaveita
- erotaan
- lapset kärsivät
- vanhemmat eivät opi mitään
Jaa, mikäköhän yleistys tämä on.
Me olimme naimisissa 10 vuotta ennen esikoista. Silti erosimme. Kun tämä esikoinen oli kymmenen vuotta vanha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli viikko -viikko -systeemillä oma lapsuus. En tuntenut kumpaakaan kodikseni, kun aina piti vaihtaa. Tämä ei palvele kuin aikuisia.
Itse olen miettinyt myös tätä, kotihiiri kun olen, että miten ite kestäisin, jos olisin lapsi tässä tilanteessa. En varmasti kestäisikään, kun tavallaan ei asu missään vakituisesti, vaan vierailee viikottain aina samoissa yöpaikoissa, vieraana vanhemman kodissa. Vanhemmalle se on toki koti, kun asuu siellä 24/7, mutta lapsi käy vierailulla ajan X ja lähtee sitten taas vieraaksi toiseelle vanhemmalle.
Voitte itse miettiä, jos vaihtaisitte viikko-viikko aina asumusta, joka ei ole teidän itsenne valitsema. Ehkä lähin olisi tyyliin huoneistohotelli. Käytte töissä ja harrastuksissa normaalisti, mutta seilaatte "kodittomana" kahden huoneistohotellin välillä.
Hotelli on huono vertaus. Vanhemman kodissa lapsella on kuitenkin hänen omat tavaransa ja muutenkin kaikki kodin tavarat. Ei ydinperheessäkään lapsi saa itse valita asuinpaikkaa, yleensä ei sisustustakaan, ellei nyt jotain omaan huoneeseensa. Vanhemmatkaan yleensä eivät ole kotona 24/7 ja monelle esim. kesämökki tuntuu ihan yhtä lailla kodilta, vaikka siellä ollaan määrällisesti vähemmän mitä vuoroviikoin asuva lapsi on kummankin vanhempansa luona.
En tiedä, mikä esim. sinun mielestäsi tekee kodin, mutta itselleni se on tuttu paikka, jossa on omat tavarani ja läheiset, rakkaat perheenjäsenet. Millä perusteella tämä ei toteudu vuoroviikkolapsen kohdalla?
Olen eri, mutta vastaan silti.
Määrittelet kodin vimeisessä kappaleessa: "tuttu paikka, jossa on omat tavarani ja läheiset, rakkaat perheenjäsenet". Vuoroviikkolapsen kodissa on lähtökohtaisesti vähemmän omia tavaroita tai täysin erilaiset tavarat. Esim. nukut joka toinen viikko eri sängyssä, toinen voi olla mukavampi ja toinen huonommin sopiva. Kahdessa kodissa on myös eri perheenjäsenet, joista toiset ovat rakkaampia kuin toiset. Kodeissa voi olla myös perheenjäseniä joiden kanssa ei tule toimeen, esim. sisko- tai velipuoli jonka kanssa tappelee koko viikon ja stressaantuu siinä kodissa.
Minusta vuoroviikkoilu voi pahimmillaan johtaa siihen, ettei tunne olevansa kotona oikein missään.
Ei vuoroviikkolapsi nuku "joka viikko eri sängyssä", vaan hänellä on yksi oma sänky yhdessä kodissa ja toinen oma sänky toisessa kodissa. Omilla lapsillani on vain yksi koti, mutta lisäksi meillä on kesämökki, ja käymme usein vanhempieni luona niin, että olemme siellä viikonlopun. Lapsillani on siis kolme eri sänkyä, joista kaikki tuntuvat kyllä heidän mielestään ihan omilta.
Ja mitä tarkoitat, että vuoroviikkolapsella on vähemmän tavaroita tai "täysin eri tavarat"? Mitkä täysin erilaiset tavarat? Kokemukseni mukaan tavaroiden määrä ei niinkään riipu siitä, onko lapsilla vuoroasuminen, vaan siitä, kuinka paljon vanhemmat haluavat ostaa tavaraa, joskus riippuu myös taloudellisesta tilanteesta. Ja miksi on ongelma, jos vaikka toisessa kodissa olisi vähemmän tavaroita? Ei kai tavaroiden määrä ole mikään ratkaiseva tekijä? Tai miksi tavarat eivät saisi olla erilaisia kodeissa? Kyllähän ne silti omia ja tuttuja ovat.
Miksi te nyt otatte näihin esimerkkeihin koko ajan mukaan uudet perheenjäsenet? Vuoroviikkolapsella voi olla kummassakin kodissa vain yksi vanhempi - ei kaikilla ole uusperheitä. Ja vaikka olisikin, ei se sitä tarkoita, että veli- tai siskopuolta inhottaisiin tai ei tultaisi toimeen vanhemman uuden kumppanin tai sisarpuolten kanssa. Kärjistätte nyt aivan tarkoitushakuisesti.
Kaikki mainitsemani esimerkit tulivat ensinnäkin siltä lastensuojelun työntekijältä, eikä omasta päästäni. Nämä ovat ongelmia, joita hän on havainnut työssään.
Kyllä, lapsi nukkuu eri sängyssä vuoroviikot, jos sitä sänkyä ei fyysisesti raahata kummankin vanhemman kotiin. Kesämökit ja isovanhempien luona käymiset eivät ole sama asia, elleivät lapsesi asu täysiaikaisesti niissä kodeissa joka toinen viikko. Kyllä minunkin lapsuudessa käytiin mökillä ja isovanhempien luona, mutta ei se tehnyt niistä paikoista minulle toista kotia.
Kodin tuntuun liittyy huonekalut ja tavarat. Samoin siihen liittyy ikkunasta näkyvä maisema ja kodin ympäristö. Jos nämä koko ajan vaihtuvat, on varmasti vaikea tuntea olevansa kotona. Ja jos ei molemmissa kodeissa ole täsmälleen sama sisustus, niin on eri tavaroita.
Ja kyllähän niitä uusia perheenjäseniä yleensä tulee. Ei se ole kovin kaukaa haettu pointti.
Jos joku sossun täti luettelee tuollaisia syitä vuoroasumista vastaan, niin kuulostaa siltä , että hänellä on jotain ideologista sitä vastaan ja yritetään keksiä ihan mitä tahansa tekosyitä. Kuulostaa aika vahvasti miesvihalta väittää, että lapsi ei saisi olla isällään, koska siellä on erilainen sänky...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuoroviikot ei ole mitään muuta kun vanhemman itsekkyyttä, varsinkin jos lapsi joutuu vaihtamaan kotia viikon välein.
Ihan järkyttävää, kuka aikuinen suostuisi tuollaiseen?
Ja sit ihmetellään kun lapset oireilee.
En voi ymmärtää miten yksikään sossu/lastenvalvojakaan suostuu näihin, lopputulos kun nähdään lasussa.Lapsen kodin pitäisi pysyä ja aikuisten vaihtaa kotia.
Näin jotkut tekevätkin. Riippuu varmaan vanhemmista, onko se toimiva järjestely vaiko ei.
Jos se toimii, niin sopii arvella eron olleen turhimmasta päästä.
Miksi olisin eronnut, jos olisin niin paljon eksän kanssa samaa mieltä, että pystymme jakamaan kodin?
Jos ex-mies olisi yhdessäolon viimeisinä vuosina suostunut tekemään kotitöitä ja osallistumaan yhteisiin kuluihin, mitään eroa ei olisi tullut. Aivan painajainen olisi eronkin jälkeen joutua siivoamaan exän jälkiä ja maksamaan yhteiset kulut yksin.
Nyt ollaaan asiallisissa väleissä, kun molemmat hoitavat omat kotinsa, omat laskunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli viikko -viikko -systeemillä oma lapsuus. En tuntenut kumpaakaan kodikseni, kun aina piti vaihtaa. Tämä ei palvele kuin aikuisia.
Itse olen miettinyt myös tätä, kotihiiri kun olen, että miten ite kestäisin, jos olisin lapsi tässä tilanteessa. En varmasti kestäisikään, kun tavallaan ei asu missään vakituisesti, vaan vierailee viikottain aina samoissa yöpaikoissa, vieraana vanhemman kodissa. Vanhemmalle se on toki koti, kun asuu siellä 24/7, mutta lapsi käy vierailulla ajan X ja lähtee sitten taas vieraaksi toiseelle vanhemmalle.
Voitte itse miettiä, jos vaihtaisitte viikko-viikko aina asumusta, joka ei ole teidän itsenne valitsema. Ehkä lähin olisi tyyliin huoneistohotelli. Käytte töissä ja harrastuksissa normaalisti, mutta seilaatte "kodittomana" kahden huoneistohotellin välillä.
Hotelli on huono vertaus. Vanhemman kodissa lapsella on kuitenkin hänen omat tavaransa ja muutenkin kaikki kodin tavarat. Ei ydinperheessäkään lapsi saa itse valita asuinpaikkaa, yleensä ei sisustustakaan, ellei nyt jotain omaan huoneeseensa. Vanhemmatkaan yleensä eivät ole kotona 24/7 ja monelle esim. kesämökki tuntuu ihan yhtä lailla kodilta, vaikka siellä ollaan määrällisesti vähemmän mitä vuoroviikoin asuva lapsi on kummankin vanhempansa luona.
En tiedä, mikä esim. sinun mielestäsi tekee kodin, mutta itselleni se on tuttu paikka, jossa on omat tavarani ja läheiset, rakkaat perheenjäsenet. Millä perusteella tämä ei toteudu vuoroviikkolapsen kohdalla?
Olen eri, mutta vastaan silti.
Määrittelet kodin vimeisessä kappaleessa: "tuttu paikka, jossa on omat tavarani ja läheiset, rakkaat perheenjäsenet". Vuoroviikkolapsen kodissa on lähtökohtaisesti vähemmän omia tavaroita tai täysin erilaiset tavarat. Esim. nukut joka toinen viikko eri sängyssä, toinen voi olla mukavampi ja toinen huonommin sopiva. Kahdessa kodissa on myös eri perheenjäsenet, joista toiset ovat rakkaampia kuin toiset. Kodeissa voi olla myös perheenjäseniä joiden kanssa ei tule toimeen, esim. sisko- tai velipuoli jonka kanssa tappelee koko viikon ja stressaantuu siinä kodissa.
Minusta vuoroviikkoilu voi pahimmillaan johtaa siihen, ettei tunne olevansa kotona oikein missään.
Ei vuoroviikkolapsi nuku "joka viikko eri sängyssä", vaan hänellä on yksi oma sänky yhdessä kodissa ja toinen oma sänky toisessa kodissa. Omilla lapsillani on vain yksi koti, mutta lisäksi meillä on kesämökki, ja käymme usein vanhempieni luona niin, että olemme siellä viikonlopun. Lapsillani on siis kolme eri sänkyä, joista kaikki tuntuvat kyllä heidän mielestään ihan omilta.
Ja mitä tarkoitat, että vuoroviikkolapsella on vähemmän tavaroita tai "täysin eri tavarat"? Mitkä täysin erilaiset tavarat? Kokemukseni mukaan tavaroiden määrä ei niinkään riipu siitä, onko lapsilla vuoroasuminen, vaan siitä, kuinka paljon vanhemmat haluavat ostaa tavaraa, joskus riippuu myös taloudellisesta tilanteesta. Ja miksi on ongelma, jos vaikka toisessa kodissa olisi vähemmän tavaroita? Ei kai tavaroiden määrä ole mikään ratkaiseva tekijä? Tai miksi tavarat eivät saisi olla erilaisia kodeissa? Kyllähän ne silti omia ja tuttuja ovat.
Miksi te nyt otatte näihin esimerkkeihin koko ajan mukaan uudet perheenjäsenet? Vuoroviikkolapsella voi olla kummassakin kodissa vain yksi vanhempi - ei kaikilla ole uusperheitä. Ja vaikka olisikin, ei se sitä tarkoita, että veli- tai siskopuolta inhottaisiin tai ei tultaisi toimeen vanhemman uuden kumppanin tai sisarpuolten kanssa. Kärjistätte nyt aivan tarkoitushakuisesti.
Kaikki mainitsemani esimerkit tulivat ensinnäkin siltä lastensuojelun työntekijältä, eikä omasta päästäni. Nämä ovat ongelmia, joita hän on havainnut työssään.
Kyllä, lapsi nukkuu eri sängyssä vuoroviikot, jos sitä sänkyä ei fyysisesti raahata kummankin vanhemman kotiin. Kesämökit ja isovanhempien luona käymiset eivät ole sama asia, elleivät lapsesi asu täysiaikaisesti niissä kodeissa joka toinen viikko. Kyllä minunkin lapsuudessa käytiin mökillä ja isovanhempien luona, mutta ei se tehnyt niistä paikoista minulle toista kotia.
Kodin tuntuun liittyy huonekalut ja tavarat. Samoin siihen liittyy ikkunasta näkyvä maisema ja kodin ympäristö. Jos nämä koko ajan vaihtuvat, on varmasti vaikea tuntea olevansa kotona. Ja jos ei molemmissa kodeissa ole täsmälleen sama sisustus, niin on eri tavaroita.
Ja kyllähän niitä uusia perheenjäseniä yleensä tulee. Ei se ole kovin kaukaa haettu pointti.
Jos joku sossun täti luettelee tuollaisia syitä vuoroasumista vastaan, niin kuulostaa siltä , että hänellä on jotain ideologista sitä vastaan ja yritetään keksiä ihan mitä tahansa tekosyitä. Kuulostaa aika vahvasti miesvihalta väittää, että lapsi ei saisi olla isällään, koska siellä on erilainen sänky...
Välillä on pakko epäillä joidenkin sossun tätien aivotoimintaa. Tämä "eri sänky isän luona" kuulostaa yhtä järjettömältä kuin se vuosien takainen sossun "huoli" siitä, että äiti sekoitti makaronilaatikon ainekset vasta uunivuokassa eikä erillisessä astiassa, tai kun joku ei ollut keväällä vienyt talvivaatteita häkkivarastoon.
Christiiina kirjoitti:
Eräs varhaiskasvatuksen opettaja sanoi minulle, että Jos on vuoroviikkoaysteemi, niin silloin pitää olla vanhemmilla asialliset välit. Jos vanhemmat eivät voi sietää toisiaan, niin ei siitävuoroviikkojörjestelystä tule mitään.
Jos vanhemmilla ei ole asiallisia välejä, mistään järjestelystä ei tule mitään. Ei toisella vanhemmalla ole oikeutta riistää lapselta toista vanhempaa vain siksi, että he eivät ole väleissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Christiiina kirjoitti:
Eräs varhaiskasvatuksen opettaja sanoi minulle, että Jos on vuoroviikkoaysteemi, niin silloin pitää olla vanhemmilla asialliset välit. Jos vanhemmat eivät voi sietää toisiaan, niin ei siitävuoroviikkojörjestelystä tule mitään.
Noinhan sitä sanotaan, mutta kyllä meillä järjestely toimi hyvin, vaikka välimme olivat huonot. Meillä oli selkeä systeemi lasten yhteisestä tilistä, ja sitä noudatettiin.
Täydellistä ratkaisua ei varmasti ole ja toisaalta eri ihmisille sopii erilaiset toimintatavat. En ole eroperheen lapsi ja lisäksi olen vela, mutta on sanottava, että en olisi lapsena todennäköisesti pärjännyt viikko-viikko mallilla (olisin toki esittänyt pärjääväni). Toisaalta en pidä tai olisi edes lapsena pitänyt kohtuullisena, että vanhempien elämä pyörii täysin lapsen ehdoilla. Myöskään päinvastainen asetelma ei kuitenkaan ole ok ja valitettavasti osassa perheistä ei lapsia kuunnella tai korkeintaan pistettään valitsemaan kahdesta alunperinkin huonosta vaihtoehdosta toinen.
Joillakin täällä ollut malli kahdesta hyvin lähekkäin olleesta kodista, joihin voisi myös mennä kuin kotiinsa silloin kun haluaa, olisi luultavasti toiminut minulla. Vanhemmat olisivat voineet jakaa "vastuualueet" omien aikataulujensa puitteissa ja niiden mukaan olisin pyörinyt molempien elämässä ja kodeissa päivittäin. Esim. kouluasiat puoliksi eri päivien mukaan, harrastukseen 1 kuskaa isä, harrastukseen 2 äiti, perjantai-iltana tehdään pizzaa ja katsotaan elokuva äidin kanssa ja sunnuntaina on lautapelejä isän kanssa jne. Tämä toki olisi vaatinut lyhyen välimatkan lisäksi erinomaista kommunikaatiota, kiinnostusta, vastuunkantoa ja hyvää käytöstä jokaiselta osapuolelta. Eli ei toimisi kaikilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avierossahan se sitten menee niin että lapset ei automaattisesti jää vain toiselle vanhemmalle eikä huoltajuus-ja asumiskuviot ole vain toisen vanhemman päätettävissä.
Tämä nyt tiedoksi näille jotka ei voi ymmärtää vuoroasumista. Jos toinen vanhempi vaatii vuoroasumista ja siihen on realistiset edellytykset niin sitten on toisen vanhemman vaan suostuttava. Viimeisen vaihtoehto on hakea oikeuden päätös huoltajuudesta ja asumisesta.
Vaikka täällä nyt miten haukutaan eronneet vanhemmat niin koskaan ei voi tietää mitä elämä tuo eteen. Kun se puoliso päättääkin 20 vuoden liiton jälkeen haluta eroa ja lasten vuoroasumista niin siinä ei silloin ole muita vaihtoehtoja kuin suostua tai mennä oikeuteen ja ottaa se riski että oikeus päättää että lapset asuu vuoroviikoin molemmilla vanhemmilla.
Vierailija kirjoitti:
Täydellistä ratkaisua ei varmasti ole ja toisaalta eri ihmisille sopii erilaiset toimintatavat. En ole eroperheen lapsi ja lisäksi olen vela, mutta on sanottava, että en olisi lapsena todennäköisesti pärjännyt viikko-viikko mallilla (olisin toki esittänyt pärjääväni). Toisaalta en pidä tai olisi edes lapsena pitänyt kohtuullisena, että vanhempien elämä pyörii täysin lapsen ehdoilla. Myöskään päinvastainen asetelma ei kuitenkaan ole ok ja valitettavasti osassa perheistä ei lapsia kuunnella tai korkeintaan pistettään valitsemaan kahdesta alunperinkin huonosta vaihtoehdosta toinen.
Joillakin täällä ollut malli kahdesta hyvin lähekkäin olleesta kodista, joihin voisi myös mennä kuin kotiinsa silloin kun haluaa, olisi luultavasti toiminut minulla. Vanhemmat olisivat voineet jakaa "vastuualueet" omien aikataulujensa puitteissa ja niiden mukaan olisin pyörinyt molempien elämässä ja kodeissa päivittäin. Esim. kouluasiat puoliksi eri päivien mukaan, harrastukseen 1 kuskaa isä, harrastukseen 2 äiti, perjantai-iltana tehdään pizzaa ja katsotaan elokuva äidin kanssa ja sunnuntaina on lautapelejä isän kanssa jne. Tämä toki olisi vaatinut lyhyen välimatkan lisäksi erinomaista kommunikaatiota, kiinnostusta, vastuunkantoa ja hyvää käytöstä jokaiselta osapuolelta. Eli ei toimisi kaikilla.
Ja kaikki työmatkat ja iltamenot pitäisi tuossa mallissa sopia exän kanssa. Siis henkilön, joka on mahdollisesti kohdellut sinua todella kaltoin.
Vierailija kirjoitti:
Täydellistä ratkaisua ei varmasti ole ja toisaalta eri ihmisille sopii erilaiset toimintatavat. En ole eroperheen lapsi ja lisäksi olen vela, mutta on sanottava, että en olisi lapsena todennäköisesti pärjännyt viikko-viikko mallilla (olisin toki esittänyt pärjääväni). Toisaalta en pidä tai olisi edes lapsena pitänyt kohtuullisena, että vanhempien elämä pyörii täysin lapsen ehdoilla. Myöskään päinvastainen asetelma ei kuitenkaan ole ok ja valitettavasti osassa perheistä ei lapsia kuunnella tai korkeintaan pistettään valitsemaan kahdesta alunperinkin huonosta vaihtoehdosta toinen.
Joillakin täällä ollut malli kahdesta hyvin lähekkäin olleesta kodista, joihin voisi myös mennä kuin kotiinsa silloin kun haluaa, olisi luultavasti toiminut minulla. Vanhemmat olisivat voineet jakaa "vastuualueet" omien aikataulujensa puitteissa ja niiden mukaan olisin pyörinyt molempien elämässä ja kodeissa päivittäin. Esim. kouluasiat puoliksi eri päivien mukaan, harrastukseen 1 kuskaa isä, harrastukseen 2 äiti, perjantai-iltana tehdään pizzaa ja katsotaan elokuva äidin kanssa ja sunnuntaina on lautapelejä isän kanssa jne. Tämä toki olisi vaatinut lyhyen välimatkan lisäksi erinomaista kommunikaatiota, kiinnostusta, vastuunkantoa ja hyvää käytöstä jokaiselta osapuolelta. Eli ei toimisi kaikilla.
Aikuisilla on myös aikuisten velvollisuudet ja vanhemmat eivät jatkuvasti voi olla päivystämässä, jos lapsi sattuukin valitsemaan hänen luokseen tulemisen juuri sinä päivänä. Ydinperheessäkin lapsilogistiikan sumpliminen vaatii ihan päivittäistä kommunikaatiota ja kaksi kotia tuo siihen vielä niin paljon lisämuuttujia, että joku rakenne ja ennustettavuus on hyvä olla olemassa.
Lapsen mielessä olisi tietenkin varmaan ihan kiva saada juoksennella täysin vapaasti kotien välillä, mutta vanhemman näkökulmasta kuulostaa aika hankalalta.
Vierailija kirjoitti:
No meillä lapset itsekin haluaa näin, noin 10-vuotiaat kyseessä. Haluaa nähdä molempia ja viikko on hyvä aika. Kahdessa viikossa ehtisi tulla jo ikävä.
keskustelusta päätellen monet menevät tunteella eli ns minusta varmaan voisi tuntua jos olisin ikinä olluttuossa tilanteessa. Mutta kuten tästä ja joistain muista yjsittäisistä kommenteista ilmenee, monet lapset itse asiassa valitsisivat mielellään vuoroviikot. Tarjoan vielä yhden mutu mielipiteen, omani. meilläkään ei ollut vuoroviikot, äiti vaan lähti, ja ei, en tykännyt että ns sain asua yhdessä kodissa. Osaan kuvitella että olisin kokenut keventävänä päästä eriympäristöihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täydellistä ratkaisua ei varmasti ole ja toisaalta eri ihmisille sopii erilaiset toimintatavat. En ole eroperheen lapsi ja lisäksi olen vela, mutta on sanottava, että en olisi lapsena todennäköisesti pärjännyt viikko-viikko mallilla (olisin toki esittänyt pärjääväni). Toisaalta en pidä tai olisi edes lapsena pitänyt kohtuullisena, että vanhempien elämä pyörii täysin lapsen ehdoilla. Myöskään päinvastainen asetelma ei kuitenkaan ole ok ja valitettavasti osassa perheistä ei lapsia kuunnella tai korkeintaan pistettään valitsemaan kahdesta alunperinkin huonosta vaihtoehdosta toinen.
Joillakin täällä ollut malli kahdesta hyvin lähekkäin olleesta kodista, joihin voisi myös mennä kuin kotiinsa silloin kun haluaa, olisi luultavasti toiminut minulla. Vanhemmat olisivat voineet jakaa "vastuualueet" omien aikataulujensa puitteissa ja niiden mukaan olisin pyörinyt molempien elämässä ja kodeissa päivittäin. Esim. kouluasiat puoliksi eri päivien mukaan, harrastukseen 1 kuskaa isä, harrastukseen 2 äiti, perjantai-iltana tehdään pizzaa ja katsotaan elokuva äidin kanssa ja sunnuntaina on lautapelejä isän kanssa jne. Tämä toki olisi vaatinut lyhyen välimatkan lisäksi erinomaista kommunikaatiota, kiinnostusta, vastuunkantoa ja hyvää käytöstä jokaiselta osapuolelta. Eli ei toimisi kaikilla.
Ja kaikki työmatkat ja iltamenot pitäisi tuossa mallissa sopia exän kanssa. Siis henkilön, joka on mahdollisesti kohdellut sinua todella kaltoin.
Siksi juuri kirjoitinkin kaksi viimeistä lausetta:
"Tämä toki olisi vaatinut lyhyen välimatkan lisäksi erinomaista kommunikaatiota, kiinnostusta, vastuunkantoa ja hyvää käytöstä jokaiselta osapuolelta. Eli ei toimisi kaikilla."
Tajuan täysin, että esittämäni malli ei ole monissa tapauksissa mahdollinen. Kerroin ainoastaan, että se olisi ollut henkilökohtaisesti minulle lapsena todennäköisesti paras, ja ehkä jopa ainoa hyvä, toimintatapa mikäli vanhempani olisivat eronneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täydellistä ratkaisua ei varmasti ole ja toisaalta eri ihmisille sopii erilaiset toimintatavat. En ole eroperheen lapsi ja lisäksi olen vela, mutta on sanottava, että en olisi lapsena todennäköisesti pärjännyt viikko-viikko mallilla (olisin toki esittänyt pärjääväni). Toisaalta en pidä tai olisi edes lapsena pitänyt kohtuullisena, että vanhempien elämä pyörii täysin lapsen ehdoilla. Myöskään päinvastainen asetelma ei kuitenkaan ole ok ja valitettavasti osassa perheistä ei lapsia kuunnella tai korkeintaan pistettään valitsemaan kahdesta alunperinkin huonosta vaihtoehdosta toinen.
Joillakin täällä ollut malli kahdesta hyvin lähekkäin olleesta kodista, joihin voisi myös mennä kuin kotiinsa silloin kun haluaa, olisi luultavasti toiminut minulla. Vanhemmat olisivat voineet jakaa "vastuualueet" omien aikataulujensa puitteissa ja niiden mukaan olisin pyörinyt molempien elämässä ja kodeissa päivittäin. Esim. kouluasiat puoliksi eri päivien mukaan, harrastukseen 1 kuskaa isä, harrastukseen 2 äiti, perjantai-iltana tehdään pizzaa ja katsotaan elokuva äidin kanssa ja sunnuntaina on lautapelejä isän kanssa jne. Tämä toki olisi vaatinut lyhyen välimatkan lisäksi erinomaista kommunikaatiota, kiinnostusta, vastuunkantoa ja hyvää käytöstä jokaiselta osapuolelta. Eli ei toimisi kaikilla.
Aikuisilla on myös aikuisten velvollisuudet ja vanhemmat eivät jatkuvasti voi olla päivystämässä, jos lapsi sattuukin valitsemaan hänen luokseen tulemisen juuri sinä päivänä. Ydinperheessäkin lapsilogistiikan sumpliminen vaatii ihan päivittäistä kommunikaatiota ja kaksi kotia tuo siihen vielä niin paljon lisämuuttujia, että joku rakenne ja ennustettavuus on hyvä olla olemassa.
Lapsen mielessä olisi tietenkin varmaan ihan kiva saada juoksennella täysin vapaasti kotien välillä, mutta vanhemman näkökulmasta kuulostaa aika hankalalta.
En usko, että kukaan tässä keskustelussa kiistää viikko-viikko systeemin olevan _vanhemmille_ helppo.
En aivan ymmärrä miksi olisi ongelma, että lapsi voisi mennä molempiin koteihinsa kuin kotiinsa ja miten se merkittävästi eroaa ns. tavalliseen ydinperhekotiin menemisestä ja sieltä mm. kavereille, harrastuksiin jne. lähtemisestä (joista vanhempien kuitenkin on hyvä olla tietoinen jokatapauksessa).
Mietin, ja olin valmis maksamaan, että pääsen omilleni.
Aika moni yhä elää siinä luulossa, että raha ja seinät tuo onnen.