Lue keskustelun säännöt.
En vain tajua vuoroviikkoja. Ihan käsittämätöntä.
21.11.2022 |
Toinen vanhempi vapaalla joka toinen viikko - ja mitä se aiheuttaa lapsille!
Kommentit (491)
Ei se lapsi silloin mihinkään jatkuvasti matkusta jos on jo koulussa tai päiväkodissa.
Silloinhan on käytäntö, että koulu ja hoitopaikka pysyvät joka viikko samoina ja vanhemmat asuvat samalla paikkakunnalla. Kodit ovat kohtuullisen matkan päässä, että lapsi pystyy menemään molemmista samaan kouluun ja hoitoon. Kaveritkin usein pysyvät samoina.
Ei vuorovikkoja silloin voi olla jos toinen vanhempi asuu eri paikkakunnalla. Jos toinen asuu Helsingissä ja toinen Tampereella.
Mielestäni on hyvä, että molemmat vanhemmat voivat olla lastensa kanssa saman verran ja elää sitä arkea myös.
Usein viikonlopputapaamiset ovat liian vähän ja eivät vastaa samaa kuin normaaliarjessa eläminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asiaa on tutkittukin. Itse projektin abstrakti ja tuktimusraportti on poistettu jo Tukholman yliopiston sähköisestä tutkimuskirjastosta mutta artikkeleja löytää runsaasti kun hakee sanalla Elvis-Projektet
https://www.mynewsdesk.com/se/su/pressreleases/barn-i-vaexelvis-boende-…
Koska toinen kotimainen tuottaa monelle hankaluuksia, niin suomeksi vielä: Vuoroviikkolapset voivat paremmin kuin yhden vanhemman kanssa asuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras ratkaisu erotilanteessa. Lapsilla on yksi koti, yksi osoite. Lapset tapaavat toista vanhempaa viikonloppuisin ja lomilla. Tämä lapsille paras ratkaisu.
Paras ratkaisu lapselle on, että ei luoda mitään erotilanteita. Pidetään se ydinperhe kasassa ja ollaan onnellisia, vaikka hampaat irvessä.
No, käytännössä silloin ei olle onnellisia, jos oikeasti ollaan onnettomia. Mikäli tarkoitit, että pitää teeskennellä onnellista, niin kirjoita se sitten selkeästi.
Nyt oli puhe lapsen parhaasta, ei siinä tarvitse vanhempien olla onnellisia.
Niin, tajuan näkökulman, mutta jos vanhempien välillä on jatkuvaa riitaa ja kylmät välit, niin eihän sekään lasten paras ole. Ja riitaisa koti ei ole onnellinen - silloin se tarkoittaa että lapsi elää onnettomassa perheessä ja kodissa, jossa on huono ilmapiiri. Pahimmillaan jompi kumpi tai molemmat vanhemmat sairastuvat jopa masennukseen tai saavat mielenterveysongelmia, ja se nyt viimeistään on lasten kannalta tuhoisaa.
Tutkimusten mukaan lapset kärsivät enemmän vanhempiensa erosta kuin näiden tunnekylmästä liitosta.
Mutta jos sen tunnekylmän liiton mukana tulee jatkuvat riidat ja vanhempien masennus tai mielenterveysongelmat, silloin tilanne onkin jo eri.
Vierailija kirjoitti:
Pieni lapsi odottaa joka perjantai ulkona tuulessa ja tuiskussa kuljetustaa taas viikoksi pois. Iso reppu selässa muovikassi kädessä. Taas odotellaan reissuun lähtöä toiseen kaupunkiin. Pienet ressukat kuin työmatkalla.
Yleensä ei ole vuoroviikkoja jos asutaan eri kaupungeissa.
Ei lapsi vaihda koulua ja hoitopaikkaa viikon välein.
Viikonlopputapaamisissa voi vanhemmat asua missä vain.
Silloin joutuu matkustamaan useinkin.
Vierailija kirjoitti:
Mun teinilapsilla on kaksi kotia, kuten myös minulla.
Kun lapset ovat minulla, järjestäm miesystäväni kanssa yhteistä aikaa vaikka lenkkeilemällä tai saatamme käydä avannossa.
Kun lapset lähtevät isäviikolle, pakkaan samalla omat vaatteeni ja olen viikon miesystävän asunnolla.
Välimatka exän asuntoon on 2 km, miesystävälle 5km.En koe raskaana asua kahta kotia, mukavaa vaihtelua. Lapsiviikoilla voin keskittyä lapsiin, toki ovat jo teinejä, niin eipä ne kovin paljon viitsi äidin kanssa seurustella. Mutta käydään ulkona syömässä ja jne
Minun mielestä lapset eivät kärsi vuoroviikkoasumisesta, heillä on molemmissa kodeissa omat huoneet ja pelit ja vehkeet.
Minä olisin voinut kirjoittaa tämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras ratkaisu erotilanteessa. Lapsilla on yksi koti, yksi osoite. Lapset tapaavat toista vanhempaa viikonloppuisin ja lomilla. Tämä lapsille paras ratkaisu.
Paras ratkaisu lapselle on, että ei luoda mitään erotilanteita. Pidetään se ydinperhe kasassa ja ollaan onnellisia, vaikka hampaat irvessä.
No, käytännössä silloin ei olle onnellisia, jos oikeasti ollaan onnettomia. Mikäli tarkoitit, että pitää teeskennellä onnellista, niin kirjoita se sitten selkeästi.
Nyt oli puhe lapsen parhaasta, ei siinä tarvitse vanhempien olla onnellisia.
Paitsi että onnelliset vanhemmat on parasta lapselle.
Omissa uusissa parisuhteissaan parisuhteen teinivaihetta elävät vanhemmat eivät ole parasta lapselle. Lapsi tunteen itsensä ylimääräiseksi ja ulkopuoliseksi. Etenkin siinä vaiheessa vauva ilmestyy taloon.
Miten tämä vuoroviikkoihin liittyy? Ihan yhtä laillahan ne uudet kumppanit ja vauvat voivat tulla kuvioon mukaan,vaikka ei vuoroviikkoja olisikaan.
Sehän on edellytys, että vuoroviikoissa on omat huoneet ja siellä omat tavarat. Ja että voi halutessaan ottaa kumpaankin kotiin mukaan joitain tavaroita mitä haluaa.
Vuoroviikkoasuminen vaatii molemmilta vanhemmilta sen verran varaa, että on tarpeeksi tilaa lasten huoneille, omat vaatteet, hygieniatarvikkeet, pelit jne. kummassakin. Siis nd perustarvikkeet kuten olisi yhdessäkin paikkaa.
Ei koko ajan kanneta suuria määriä paikasta toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viikko-viikko-systeemi on ihanteellinen ratkaisu, KUNHAN lapset eivät joudu vaihtamaan kotia, vaan vanhemmat vaihtavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli viikko -viikko -systeemillä oma lapsuus. En tuntenut kumpaakaan kodikseni, kun aina piti vaihtaa. Tämä ei palvele kuin aikuisia.
Itse olen miettinyt myös tätä, kotihiiri kun olen, että miten ite kestäisin, jos olisin lapsi tässä tilanteessa. En varmasti kestäisikään, kun tavallaan ei asu missään vakituisesti, vaan vierailee viikottain aina samoissa yöpaikoissa, vieraana vanhemman kodissa. Vanhemmalle se on toki koti, kun asuu siellä 24/7, mutta lapsi käy vierailulla ajan X ja lähtee sitten taas vieraaksi toiseelle vanhemmalle.
Voitte itse miettiä, jos vaihtaisitte viikko-viikko aina asumusta, joka ei ole teidän itsenne valitsema. Ehkä lähin olisi tyyliin huoneistohotelli. Käytte töissä ja harrastuksissa normaalisti, mutta seilaatte "kodittomana" kahden huoneistohotellin välillä.
Hotelli on huono vertaus. Vanhemman kodissa lapsella on kuitenkin hänen omat tavaransa ja muutenkin kaikki kodin tavarat. Ei ydinperheessäkään lapsi saa itse valita asuinpaikkaa, yleensä ei sisustustakaan, ellei nyt jotain omaan huoneeseensa. Vanhemmatkaan yleensä eivät ole kotona 24/7 ja monelle esim. kesämökki tuntuu ihan yhtä lailla kodilta, vaikka siellä ollaan määrällisesti vähemmän mitä vuoroviikoin asuva lapsi on kummankin vanhempansa luona.
En tiedä, mikä esim. sinun mielestäsi tekee kodin, mutta itselleni se on tuttu paikka, jossa on omat tavarani ja läheiset, rakkaat perheenjäsenet. Millä perusteella tämä ei toteudu vuoroviikkolapsen kohdalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen näistä joskus lastensuojelun sossun kanssa puhunut ja hän sanoi, ettei ole koskaan nähnyt aidosti toimivaa vuoroviikkojärjestelyä. Lapsi joutuu aina joustamaan liikaa.
Näissä voi olla suurta eroa, esim. lapsella on äidin luona oma huone mutta isän luona joutuu jakamaan huoneen paljon nuoremman sisaruksen kanssa. Isällä on iso omakotitalo, äidillä kerrostalokaksio. Äidillä on aina hyvää kotiruokaa tarjolla, mutta isän luona syödään vain mikroaterioita ja karkkia. Koulumatka on isän viikoilla 1km ja äidin viikoilla 5km. Lapsi tulee toimeen isän uuden vaimon kanssa, mutta ei äidin uuden miehen kanssa. Ja niin edelleen.
Ei kai kukaan aikuinen suostuisi siihen, että ottaa kimpsut ja kampsut ja muuttaa eri kämppään joka viikko. Minusta tuo järjestely on hyödyllistä vain vanhempien kannalta, että saa vapaita viikkoja ja toisaalta voi kokea ettei ole täysin hylännyt lasta.
Vierailija kirjoitti:
Sehän on edellytys, että vuoroviikoissa on omat huoneet ja siellä omat tavarat. Ja että voi halutessaan ottaa kumpaankin kotiin mukaan joitain tavaroita mitä haluaa.
Vuoroviikkoasuminen vaatii molemmilta vanhemmilta sen verran varaa, että on tarpeeksi tilaa lasten huoneille, omat vaatteet, hygieniatarvikkeet, pelit jne. kummassakin. Siis nd perustarvikkeet kuten olisi yhdessäkin paikkaa.
Ei koko ajan kanneta suuria määriä paikasta toiseen.
Eli vuoroasumisessa on kovemmat kriteerit kuin ydinperheessä. Ei kaikissa ydinperheissäkään lapsella ole omaa huonetta. Ja jos pelillä tarkoitat vaikka pleikkaa, niin sitäkään ei kaikista ydinperheistä löydy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen näistä joskus lastensuojelun sossun kanssa puhunut ja hän sanoi, ettei ole koskaan nähnyt aidosti toimivaa vuoroviikkojärjestelyä. Lapsi joutuu aina joustamaan liikaa.
Näissä voi olla suurta eroa, esim. lapsella on äidin luona oma huone mutta isän luona joutuu jakamaan huoneen paljon nuoremman sisaruksen kanssa. Isällä on iso omakotitalo, äidillä kerrostalokaksio. Äidillä on aina hyvää kotiruokaa tarjolla, mutta isän luona syödään vain mikroaterioita ja karkkia. Koulumatka on isän viikoilla 1km ja äidin viikoilla 5km. Lapsi tulee toimeen isän uuden vaimon kanssa, mutta ei äidin uuden miehen kanssa. Ja niin edelleen.
Ei kai kukaan aikuinen suostuisi siihen, että ottaa kimpsut ja kampsut ja muuttaa eri kämppään joka viikko. Minusta tuo järjestely on hyödyllistä vain vanhempien kannalta, että saa vapaita viikkoja ja toisaalta voi kokea ettei ole täysin hylännyt lasta.
Miksi nuo luettelemasi asiat ovat muka ongelmia? Ainoa, mikä siinä toki on ongelma, on se jos ei tule toimeen jonkun kanssa. Mutta eihän vuoroasuminen edes automaattisesti tarkoita sitä, että vanhemmilla on uudet kumppanit joiden kanssa on muutettu yhteen. Moni haluaakin asua erillään tuollaisessa elämänvaiheessa. Miksi sinusta vanhempien erilaiset ruuat, asunnot kotitalot, eripituiset koulumatkat, yms. on kauhea ongelma? Kyllähän sekin sitten pitää katsoa ongelmaksi, jos ydinperheessä vanhemmat laittavat vähän erilaisia ruokia - vai onko oletuksena, että naisen täytyisi aina kokata?
Ja mitäs sitten, jos olisikin vaikka niin, että toisen vanhemman luona olisi omakotitalo ja oma huone, mutta toisen luona kerrostalo ilman omaa huonetta? Pitäisikö sinusta lapsi siis aina määrätä sille varakkaammalle? Mutta entäs, jos hän onkin se mikroateriavanhempi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli viikko -viikko -systeemillä oma lapsuus. En tuntenut kumpaakaan kodikseni, kun aina piti vaihtaa. Tämä ei palvele kuin aikuisia.
Itse olen miettinyt myös tätä, kotihiiri kun olen, että miten ite kestäisin, jos olisin lapsi tässä tilanteessa. En varmasti kestäisikään, kun tavallaan ei asu missään vakituisesti, vaan vierailee viikottain aina samoissa yöpaikoissa, vieraana vanhemman kodissa. Vanhemmalle se on toki koti, kun asuu siellä 24/7, mutta lapsi käy vierailulla ajan X ja lähtee sitten taas vieraaksi toiseelle vanhemmalle.
Voitte itse miettiä, jos vaihtaisitte viikko-viikko aina asumusta, joka ei ole teidän itsenne valitsema. Ehkä lähin olisi tyyliin huoneistohotelli. Käytte töissä ja harrastuksissa normaalisti, mutta seilaatte "kodittomana" kahden huoneistohotellin välillä.
Hotelli on huono vertaus. Vanhemman kodissa lapsella on kuitenkin hänen omat tavaransa ja muutenkin kaikki kodin tavarat. Ei ydinperheessäkään lapsi saa itse valita asuinpaikkaa, yleensä ei sisustustakaan, ellei nyt jotain omaan huoneeseensa. Vanhemmatkaan yleensä eivät ole kotona 24/7 ja monelle esim. kesämökki tuntuu ihan yhtä lailla kodilta, vaikka siellä ollaan määrällisesti vähemmän mitä vuoroviikoin asuva lapsi on kummankin vanhempansa luona.
En tiedä, mikä esim. sinun mielestäsi tekee kodin, mutta itselleni se on tuttu paikka, jossa on omat tavarani ja läheiset, rakkaat perheenjäsenet. Millä perusteella tämä ei toteudu vuoroviikkolapsen kohdalla?
Olen eri, mutta vastaan silti.
Määrittelet kodin vimeisessä kappaleessa: "tuttu paikka, jossa on omat tavarani ja läheiset, rakkaat perheenjäsenet". Vuoroviikkolapsen kodissa on lähtökohtaisesti vähemmän omia tavaroita tai täysin erilaiset tavarat. Esim. nukut joka toinen viikko eri sängyssä, toinen voi olla mukavampi ja toinen huonommin sopiva. Kahdessa kodissa on myös eri perheenjäsenet, joista toiset ovat rakkaampia kuin toiset. Kodeissa voi olla myös perheenjäseniä joiden kanssa ei tule toimeen, esim. sisko- tai velipuoli jonka kanssa tappelee koko viikon ja stressaantuu siinä kodissa.
Minusta vuoroviikkoilu voi pahimmillaan johtaa siihen, ettei tunne olevansa kotona oikein missään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kutsuisi lapsen matkustelemiseksi sitä, että menee 5 km päähän isällensä. Autolla tuohon matkaan ei montaa minuuttia mene.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen näistä joskus lastensuojelun sossun kanssa puhunut ja hän sanoi, ettei ole koskaan nähnyt aidosti toimivaa vuoroviikkojärjestelyä. Lapsi joutuu aina joustamaan liikaa.
Näissä voi olla suurta eroa, esim. lapsella on äidin luona oma huone mutta isän luona joutuu jakamaan huoneen paljon nuoremman sisaruksen kanssa. Isällä on iso omakotitalo, äidillä kerrostalokaksio. Äidillä on aina hyvää kotiruokaa tarjolla, mutta isän luona syödään vain mikroaterioita ja karkkia. Koulumatka on isän viikoilla 1km ja äidin viikoilla 5km. Lapsi tulee toimeen isän uuden vaimon kanssa, mutta ei äidin uuden miehen kanssa. Ja niin edelleen.
Ei kai kukaan aikuinen suostuisi siihen, että ottaa kimpsut ja kampsut ja muuttaa eri kämppään joka viikko. Minusta tuo järjestely on hyödyllistä vain vanhempien kannalta, että saa vapaita viikkoja ja toisaalta voi kokea ettei ole täysin hylännyt lasta.
Miksi nuo luettelemasi asiat ovat muka ongelmia? Ainoa, mikä siinä toki on ongelma, on se jos ei tule toimeen jonkun kanssa. Mutta eihän vuoroasuminen edes automaattisesti tarkoita sitä, että vanhemmilla on uudet kumppanit joiden kanssa on muutettu yhteen. Moni haluaakin asua erillään tuollaisessa elämänvaiheessa. Miksi sinusta vanhempien erilaiset ruuat, asunnot kotitalot, eripituiset koulumatkat, yms. on kauhea ongelma? Kyllähän sekin sitten pitää katsoa ongelmaksi, jos ydinperheessä vanhemmat laittavat vähän erilaisia ruokia - vai onko oletuksena, että naisen täytyisi aina kokata?
Ja mitäs sitten, jos olisikin vaikka niin, että toisen vanhemman luona olisi omakotitalo ja oma huone, mutta toisen luona kerrostalo ilman omaa huonetta? Pitäisikö sinusta lapsi siis aina määrätä sille varakkaammalle? Mutta entäs, jos hän onkin se mikroateriavanhempi?
No ensinnäkin minusta on iso ongelma, jos vaikka 15-vuotiaalla lapsella ei ole toisessa kodissa omaa huonetta, vaan jakaa sen vaikka 2-vuotiaan sisaruksen kanssa. Tai voi olla, että vuoroviikoin teini pistetään nukkumaan isän työhuoneeseen, jossa ei kuitenkaan voi oleilla päivällä koska isä tekee töitä siellä. Mieti itse, miltä sinusta olisi teininä tuntunut tuollainen järjestely.
Jos lapsella on pitempi matka kouluun vuoroviikoin, hänen pitää herätä silloin aikaisemmin. Eli esim. äidin viikoilla voi herätä klo 8 ja isän viikoilla klo 6. Sillä on aika iso vaikutus lapseen. Samoin kuin säännöllinen ja terveellinen ruoka, jos sitä ei toisen vanhemman luona koskaan saa. Tämmöiset asiat vaikuttavat suoraan lapsen terveyteen ja mielialaan.
Nämä ovat isoja asioita, kun tilanne on jatkuva. Eihän siinä olisi mitään ongelmaa, jos lapsi joka toinen viikonloppu syö pelkkää roskaruokaa, tai nukkuu yhden yön jossain muussa kuin omassa huoneessa. Mutta jos se on joka toinen viikko, niin kyllähän sillä on jo iso vaikutus.
Vierailija kirjoitti:
En kutsuisi lapsen matkustelemiseksi sitä, että menee 5 km päähän isällensä. Autolla tuohon matkaan ei montaa minuuttia mene.
Se voi olla iso matka, jos koulu on sen verran kauempana ja kaverit asuvat äidin lähellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli viikko -viikko -systeemillä oma lapsuus. En tuntenut kumpaakaan kodikseni, kun aina piti vaihtaa. Tämä ei palvele kuin aikuisia.
Itse olen miettinyt myös tätä, kotihiiri kun olen, että miten ite kestäisin, jos olisin lapsi tässä tilanteessa. En varmasti kestäisikään, kun tavallaan ei asu missään vakituisesti, vaan vierailee viikottain aina samoissa yöpaikoissa, vieraana vanhemman kodissa. Vanhemmalle se on toki koti, kun asuu siellä 24/7, mutta lapsi käy vierailulla ajan X ja lähtee sitten taas vieraaksi toiseelle vanhemmalle.
Voitte itse miettiä, jos vaihtaisitte viikko-viikko aina asumusta, joka ei ole teidän itsenne valitsema. Ehkä lähin olisi tyyliin huoneistohotelli. Käytte töissä ja harrastuksissa normaalisti, mutta seilaatte "kodittomana" kahden huoneistohotellin välillä.
Hotelli on huono vertaus. Vanhemman kodissa lapsella on kuitenkin hänen omat tavaransa ja muutenkin kaikki kodin tavarat. Ei ydinperheessäkään lapsi saa itse valita asuinpaikkaa, yleensä ei sisustustakaan, ellei nyt jotain omaan huoneeseensa. Vanhemmatkaan yleensä eivät ole kotona 24/7 ja monelle esim. kesämökki tuntuu ihan yhtä lailla kodilta, vaikka siellä ollaan määrällisesti vähemmän mitä vuoroviikoin asuva lapsi on kummankin vanhempansa luona.
En tiedä, mikä esim. sinun mielestäsi tekee kodin, mutta itselleni se on tuttu paikka, jossa on omat tavarani ja läheiset, rakkaat perheenjäsenet. Millä perusteella tämä ei toteudu vuoroviikkolapsen kohdalla?
Olen eri, mutta vastaan silti.
Määrittelet kodin vimeisessä kappaleessa: "tuttu paikka, jossa on omat tavarani ja läheiset, rakkaat perheenjäsenet". Vuoroviikkolapsen kodissa on lähtökohtaisesti vähemmän omia tavaroita tai täysin erilaiset tavarat. Esim. nukut joka toinen viikko eri sängyssä, toinen voi olla mukavampi ja toinen huonommin sopiva. Kahdessa kodissa on myös eri perheenjäsenet, joista toiset ovat rakkaampia kuin toiset. Kodeissa voi olla myös perheenjäseniä joiden kanssa ei tule toimeen, esim. sisko- tai velipuoli jonka kanssa tappelee koko viikon ja stressaantuu siinä kodissa.
Minusta vuoroviikkoilu voi pahimmillaan johtaa siihen, ettei tunne olevansa kotona oikein missään.
Ei vuoroviikkolapsi nuku "joka viikko eri sängyssä", vaan hänellä on yksi oma sänky yhdessä kodissa ja toinen oma sänky toisessa kodissa. Omilla lapsillani on vain yksi koti, mutta lisäksi meillä on kesämökki, ja käymme usein vanhempieni luona niin, että olemme siellä viikonlopun. Lapsillani on siis kolme eri sänkyä, joista kaikki tuntuvat kyllä heidän mielestään ihan omilta.
Ja mitä tarkoitat, että vuoroviikkolapsella on vähemmän tavaroita tai "täysin eri tavarat"? Mitkä täysin erilaiset tavarat? Kokemukseni mukaan tavaroiden määrä ei niinkään riipu siitä, onko lapsilla vuoroasuminen, vaan siitä, kuinka paljon vanhemmat haluavat ostaa tavaraa, joskus riippuu myös taloudellisesta tilanteesta. Ja miksi on ongelma, jos vaikka toisessa kodissa olisi vähemmän tavaroita? Ei kai tavaroiden määrä ole mikään ratkaiseva tekijä? Tai miksi tavarat eivät saisi olla erilaisia kodeissa? Kyllähän ne silti omia ja tuttuja ovat.
Miksi te nyt otatte näihin esimerkkeihin koko ajan mukaan uudet perheenjäsenet? Vuoroviikkolapsella voi olla kummassakin kodissa vain yksi vanhempi - ei kaikilla ole uusperheitä. Ja vaikka olisikin, ei se sitä tarkoita, että veli- tai siskopuolta inhottaisiin tai ei tultaisi toimeen vanhemman uuden kumppanin tai sisarpuolten kanssa. Kärjistätte nyt aivan tarkoitushakuisesti.
Vierailija kirjoitti:
Tää on ehkä vähän unpopular opinion mutta itse eroperheen lapsena olisin mieluummin ollut vuoroviikkoasumisella kuin sillä joka toinen viikonloppu systeemillä, olisin halunnut tavata isääni enemmän ja vuoroviikkosysteemissä olisin saanut tavata molempia vanhempia yhtä paljon. Toisaalta en ole koskaan pahemmin stressaantunut maisemanvaihdoksista että liekö mielipiteeni erilainen jos näin olisi. Sanoisin että jokaisen perheen tulisi itse miettiä mikä olisi paras vaihtoehto omien lastensa kannalta.
Ilmoitettu asiattomaksi perusteena törkeä anglismi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kutsuisi lapsen matkustelemiseksi sitä, että menee 5 km päähän isällensä. Autolla tuohon matkaan ei montaa minuuttia mene.
Se voi olla iso matka, jos koulu on sen verran kauempana ja kaverit asuvat äidin lähellä.
Autollako ei voi viedä ja hakea kavereilta? Monella ihan ydinperheessäkin asuvalla voivat kaverit asua kaukana.
Minulta pitää varmaan ottaa lapset pois, kun omat kaverini ovat pääosin lapsettomia enkä pidä yhteyttä muihin lapsiperheisiin. Olen kyllä äiti, mutta ei lasten isäkään missään lapsiperhekerhoissa pyöri.