Lue keskustelun säännöt.
En vain tajua vuoroviikkoja. Ihan käsittämätöntä.
21.11.2022 |
Toinen vanhempi vapaalla joka toinen viikko - ja mitä se aiheuttaa lapsille!
Kommentit (491)
Vierailija kirjoitti:
Vuoroviikot ei ole mitään muuta kun vanhemman itsekkyyttä, varsinkin jos lapsi joutuu vaihtamaan kotia viikon välein.
Ihan järkyttävää, kuka aikuinen suostuisi tuollaiseen?
Ja sit ihmetellään kun lapset oireilee.
En voi ymmärtää miten yksikään sossu/lastenvalvojakaan suostuu näihin, lopputulos kun nähdään lasussa.
Lapsen kodin pitäisi pysyä ja aikuisten vaihtaa kotia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän on edellytys, että vuoroviikoissa on omat huoneet ja siellä omat tavarat. Ja että voi halutessaan ottaa kumpaankin kotiin mukaan joitain tavaroita mitä haluaa.
Vuoroviikkoasuminen vaatii molemmilta vanhemmilta sen verran varaa, että on tarpeeksi tilaa lasten huoneille, omat vaatteet, hygieniatarvikkeet, pelit jne. kummassakin. Siis nd perustarvikkeet kuten olisi yhdessäkin paikkaa.
Ei koko ajan kanneta suuria määriä paikasta toiseen.
Eli vuoroasumisessa on kovemmat kriteerit kuin ydinperheessä. Ei kaikissa ydinperheissäkään lapsella ole omaa huonetta. Ja jos pelillä tarkoitat vaikka pleikkaa, niin sitäkään ei kaikista ydinperheistä löydy.
Ydinperheessä eletään kahden henkilön palkalla ja kaikkia tavaroita tarvitsee olla vain yhdet. Vuoroviikkoperheissä maksetaan erikseen vuokrat, kummankin on ostettava erikseen lapsen sängyt, työpöydät, tuolit jne. Se tulee kalliimmaksi, varsinkin jos toisella on huomattavasti pienemmät tulot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuoroviikot ei ole mitään muuta kun vanhemman itsekkyyttä, varsinkin jos lapsi joutuu vaihtamaan kotia viikon välein.
Ihan järkyttävää, kuka aikuinen suostuisi tuollaiseen?
Ja sit ihmetellään kun lapset oireilee.
En voi ymmärtää miten yksikään sossu/lastenvalvojakaan suostuu näihin, lopputulos kun nähdään lasussa.Lapsen kodin pitäisi pysyä ja aikuisten vaihtaa kotia.
Näin jotkut tekevätkin. Riippuu varmaan vanhemmista, onko se toimiva järjestely vaiko ei.
- mennään naimisiin vaikka ei tunneta puolisoa kunnolla
- tehdään lapsia vaikka ei tiedä mitä elämältä halutaan
- lapsiperhearki ei vastaa haaveita
- erotaan
- lapset kärsivät
- vanhemmat eivät opi mitään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen näistä joskus lastensuojelun sossun kanssa puhunut ja hän sanoi, ettei ole koskaan nähnyt aidosti toimivaa vuoroviikkojärjestelyä. Lapsi joutuu aina joustamaan liikaa.
Näissä voi olla suurta eroa, esim. lapsella on äidin luona oma huone mutta isän luona joutuu jakamaan huoneen paljon nuoremman sisaruksen kanssa. Isällä on iso omakotitalo, äidillä kerrostalokaksio. Äidillä on aina hyvää kotiruokaa tarjolla, mutta isän luona syödään vain mikroaterioita ja karkkia. Koulumatka on isän viikoilla 1km ja äidin viikoilla 5km. Lapsi tulee toimeen isän uuden vaimon kanssa, mutta ei äidin uuden miehen kanssa. Ja niin edelleen.
Ei kai kukaan aikuinen suostuisi siihen, että ottaa kimpsut ja kampsut ja muuttaa eri kämppään joka viikko. Minusta tuo järjestely on hyödyllistä vain vanhempien kannalta, että saa vapaita viikkoja ja toisaalta voi kokea ettei ole täysin hylännyt lasta.
Miksi nuo luettelemasi asiat ovat muka ongelmia? Ainoa, mikä siinä toki on ongelma, on se jos ei tule toimeen jonkun kanssa. Mutta eihän vuoroasuminen edes automaattisesti tarkoita sitä, että vanhemmilla on uudet kumppanit joiden kanssa on muutettu yhteen. Moni haluaakin asua erillään tuollaisessa elämänvaiheessa. Miksi sinusta vanhempien erilaiset ruuat, asunnot kotitalot, eripituiset koulumatkat, yms. on kauhea ongelma? Kyllähän sekin sitten pitää katsoa ongelmaksi, jos ydinperheessä vanhemmat laittavat vähän erilaisia ruokia - vai onko oletuksena, että naisen täytyisi aina kokata?
Ja mitäs sitten, jos olisikin vaikka niin, että toisen vanhemman luona olisi omakotitalo ja oma huone, mutta toisen luona kerrostalo ilman omaa huonetta? Pitäisikö sinusta lapsi siis aina määrätä sille varakkaammalle? Mutta entäs, jos hän onkin se mikroateriavanhempi?
No ensinnäkin minusta on iso ongelma, jos vaikka 15-vuotiaalla lapsella ei ole toisessa kodissa omaa huonetta, vaan jakaa sen vaikka 2-vuotiaan sisaruksen kanssa. Tai voi olla, että vuoroviikoin teini pistetään nukkumaan isän työhuoneeseen, jossa ei kuitenkaan voi oleilla päivällä koska isä tekee töitä siellä. Mieti itse, miltä sinusta olisi teininä tuntunut tuollainen järjestely.
Jos lapsella on pitempi matka kouluun vuoroviikoin, hänen pitää herätä silloin aikaisemmin. Eli esim. äidin viikoilla voi herätä klo 8 ja isän viikoilla klo 6. Sillä on aika iso vaikutus lapseen. Samoin kuin säännöllinen ja terveellinen ruoka, jos sitä ei toisen vanhemman luona koskaan saa. Tämmöiset asiat vaikuttavat suoraan lapsen terveyteen ja mielialaan.
Nämä ovat isoja asioita, kun tilanne on jatkuva. Eihän siinä olisi mitään ongelmaa, jos lapsi joka toinen viikonloppu syö pelkkää roskaruokaa, tai nukkuu yhden yön jossain muussa kuin omassa huoneessa. Mutta jos se on joka toinen viikko, niin kyllähän sillä on jo iso vaikutus.
Jännä, että näissä sun esimerkeissä kaikki on taas huonommin juuri isän viikolla. Kevyttä katkeruutta aistittavissa?
Lisäksi kuinkakohan moni äiti asuu luokkahuoneessa, kun siellä kouluaamuina riittää 8 herääminen, mutta isä on sitten sadan kilometrin päässä koulusta, kun aamuisin pitää herätä 2 tuntia aikaisemmin. Se ainakin kertoo paljon ajatusmaailmastasi, että mielestäsi isä on se, joka tekee perheessä, joka tekee töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen näistä joskus lastensuojelun sossun kanssa puhunut ja hän sanoi, ettei ole koskaan nähnyt aidosti toimivaa vuoroviikkojärjestelyä. Lapsi joutuu aina joustamaan liikaa.
Näissä voi olla suurta eroa, esim. lapsella on äidin luona oma huone mutta isän luona joutuu jakamaan huoneen paljon nuoremman sisaruksen kanssa. Isällä on iso omakotitalo, äidillä kerrostalokaksio. Äidillä on aina hyvää kotiruokaa tarjolla, mutta isän luona syödään vain mikroaterioita ja karkkia. Koulumatka on isän viikoilla 1km ja äidin viikoilla 5km. Lapsi tulee toimeen isän uuden vaimon kanssa, mutta ei äidin uuden miehen kanssa. Ja niin edelleen.
Ei kai kukaan aikuinen suostuisi siihen, että ottaa kimpsut ja kampsut ja muuttaa eri kämppään joka viikko. Minusta tuo järjestely on hyödyllistä vain vanhempien kannalta, että saa vapaita viikkoja ja toisaalta voi kokea ettei ole täysin hylännyt lasta.
Joten tämän sossun mielestä lasten paikka on äidin luona ja isällä on oikeus vaieta ja maksaa elareita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen näistä joskus lastensuojelun sossun kanssa puhunut ja hän sanoi, ettei ole koskaan nähnyt aidosti toimivaa vuoroviikkojärjestelyä. Lapsi joutuu aina joustamaan liikaa.
Näissä voi olla suurta eroa, esim. lapsella on äidin luona oma huone mutta isän luona joutuu jakamaan huoneen paljon nuoremman sisaruksen kanssa. Isällä on iso omakotitalo, äidillä kerrostalokaksio. Äidillä on aina hyvää kotiruokaa tarjolla, mutta isän luona syödään vain mikroaterioita ja karkkia. Koulumatka on isän viikoilla 1km ja äidin viikoilla 5km. Lapsi tulee toimeen isän uuden vaimon kanssa, mutta ei äidin uuden miehen kanssa. Ja niin edelleen.
Ei kai kukaan aikuinen suostuisi siihen, että ottaa kimpsut ja kampsut ja muuttaa eri kämppään joka viikko. Minusta tuo järjestely on hyödyllistä vain vanhempien kannalta, että saa vapaita viikkoja ja toisaalta voi kokea ettei ole täysin hylännyt lasta.
Miksi nuo luettelemasi asiat ovat muka ongelmia? Ainoa, mikä siinä toki on ongelma, on se jos ei tule toimeen jonkun kanssa. Mutta eihän vuoroasuminen edes automaattisesti tarkoita sitä, että vanhemmilla on uudet kumppanit joiden kanssa on muutettu yhteen. Moni haluaakin asua erillään tuollaisessa elämänvaiheessa. Miksi sinusta vanhempien erilaiset ruuat, asunnot kotitalot, eripituiset koulumatkat, yms. on kauhea ongelma? Kyllähän sekin sitten pitää katsoa ongelmaksi, jos ydinperheessä vanhemmat laittavat vähän erilaisia ruokia - vai onko oletuksena, että naisen täytyisi aina kokata?
Ja mitäs sitten, jos olisikin vaikka niin, että toisen vanhemman luona olisi omakotitalo ja oma huone, mutta toisen luona kerrostalo ilman omaa huonetta? Pitäisikö sinusta lapsi siis aina määrätä sille varakkaammalle? Mutta entäs, jos hän onkin se mikroateriavanhempi?
No ensinnäkin minusta on iso ongelma, jos vaikka 15-vuotiaalla lapsella ei ole toisessa kodissa omaa huonetta, vaan jakaa sen vaikka 2-vuotiaan sisaruksen kanssa. Tai voi olla, että vuoroviikoin teini pistetään nukkumaan isän työhuoneeseen, jossa ei kuitenkaan voi oleilla päivällä koska isä tekee töitä siellä. Mieti itse, miltä sinusta olisi teininä tuntunut tuollainen järjestely.
Jos lapsella on pitempi matka kouluun vuoroviikoin, hänen pitää herätä silloin aikaisemmin. Eli esim. äidin viikoilla voi herätä klo 8 ja isän viikoilla klo 6. Sillä on aika iso vaikutus lapseen. Samoin kuin säännöllinen ja terveellinen ruoka, jos sitä ei toisen vanhemman luona koskaan saa. Tämmöiset asiat vaikuttavat suoraan lapsen terveyteen ja mielialaan.
Nämä ovat isoja asioita, kun tilanne on jatkuva. Eihän siinä olisi mitään ongelmaa, jos lapsi joka toinen viikonloppu syö pelkkää roskaruokaa, tai nukkuu yhden yön jossain muussa kuin omassa huoneessa. Mutta jos se on joka toinen viikko, niin kyllähän sillä on jo iso vaikutus.
No ensinnäkään en usko, että vuoroasumisessa ikinä päädytään tuollaiseen ratkaisuun, että lapsella/nuorella ei olisi omaa huonetta tai omaa paikkaa, vaan hän punkkaisi vaan jossain nurkkauksessa. Ja onhan se ihanteellista, että lapsilla/nuorilla on omat huoneet, mutta koska kaikissa ydinperheissäkään ei tätä pystytä takaamaan, ei ole aiheellista nostaa asiaa ongelmaksi nimenomaan vuoroasumisen kohdalla. Ja entä sitten, jos oma huone on molemmissa kodeissa - onko sinusta sitten vuoroasuminen ok? Entä onko sinusta ongelma, jos lähivanhemman luona ei ole omaa huonetta, tai ydinperheessä - pitäisikö lapsi sijoittaa sen vuoksi muualle asumaan?
Revit ihan hatusta tuollaiset "toisen vanhemman luona pitää herätä klo 6". Oikeastihan nimenomaan vuoroasumisessa vanhemmat pyrkivät asumaan kätevän matkan päässä toisistaan ja harvoin tulee mitään hankalia koulumatkojakaan. Sitä nyt en suurena ongelmana pidä, jos toisessa kodissa joutuu heräämään vaikka 30 min aikaisemmin. Itse asun Helsingissä, ja 30 minuutin varoajalla pystyy matkustamaan vaikka 7 km matkan bussilla, eli aika kaukana saavat vanhemmat asua toisistaan kun etäisyys on vielä arjen sujumisen kannalta kohtuullinen. Ja tosiaan useinhan ei näin pitkiä matkoja ole. Mutta mitäs mieltä olet, jos vanhemmat asuvat samassa kaupunginosassa tai vaikka vierekkäisissä, eikä koulumatka ratkaisevasti pitene kummassakaan kodissa, onko sinusta sitten vuoroasuminen ok?
Miksi oletat, että vuoroasumisessa toisen vanhemman luona syödään roskaruokaa? Ja vaikka roskaruuan syöminen ei tietenkään hyvä asia ole, niin jos toinen vanhempi kuitenkin sitä aina laittaa, niin eikö lapsi silloin söisi roskaruokaa myös, jos olisivatkin ydinperhe? Toinen vanhempi laittaisi sitä roskaruokaa aina omalla ruuanlaittovuorollaan. Vai... oletatko, että nainen tekee aina ruuat? Tiedän kyllä, että joillain palstalaisilla on miehiä, jotka eivät osaa tai halua tehdä keittiössä mitään, mutta eivät kaikki miehet ja isät ole sellaisia. Jos myös isän luona syödään kunnon ruokaa, onko sinusta silloin vuoroasuminen ok?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän on edellytys, että vuoroviikoissa on omat huoneet ja siellä omat tavarat. Ja että voi halutessaan ottaa kumpaankin kotiin mukaan joitain tavaroita mitä haluaa.
Vuoroviikkoasuminen vaatii molemmilta vanhemmilta sen verran varaa, että on tarpeeksi tilaa lasten huoneille, omat vaatteet, hygieniatarvikkeet, pelit jne. kummassakin. Siis nd perustarvikkeet kuten olisi yhdessäkin paikkaa.
Ei koko ajan kanneta suuria määriä paikasta toiseen.
Eli vuoroasumisessa on kovemmat kriteerit kuin ydinperheessä. Ei kaikissa ydinperheissäkään lapsella ole omaa huonetta. Ja jos pelillä tarkoitat vaikka pleikkaa, niin sitäkään ei kaikista ydinperheistä löydy.
Ydinperheessä eletään kahden henkilön palkalla ja kaikkia tavaroita tarvitsee olla vain yhdet. Vuoroviikkoperheissä maksetaan erikseen vuokrat, kummankin on ostettava erikseen lapsen sängyt, työpöydät, tuolit jne. Se tulee kalliimmaksi, varsinkin jos toisella on huomattavasti pienemmät tulot.
Entä sitten? Elintaso voi joskus muuttua, sellaista on elämä. Miksi tämä on ongelma? ja miten asia olisi paremmin ilman vuoroasumista - ihan yhtä vähän tavaraahan lapsella silloinkin olisi.
Vierailija kirjoitti:
- mennään naimisiin vaikka ei tunneta puolisoa kunnolla
- tehdään lapsia vaikka ei tiedä mitä elämältä halutaan
- lapsiperhearki ei vastaa haaveita
- erotaan
- lapset kärsivät
- vanhemmat eivät opi mitään
-ei menty koskaan naimisiin
-yhdessä 10 v ennen lasta
-yhdessä 9 vuotta lapsen syntymän jälkeen
-opin etten hyväksy alati lisääntyvää tissuttelua enää tulevassa suhteessa
-lapsen isä oppi, ettei ota enää naista joka ei anna ostaa osamaksulla hienoja autoja ja viihde-elektroniikkaa =niuhottajaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Avioero itsessään on jo itsekästä.
Mitä väliä? Ei sen tarvitse epäitsekästä ollakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli viikko -viikko -systeemillä oma lapsuus. En tuntenut kumpaakaan kodikseni, kun aina piti vaihtaa. Tämä ei palvele kuin aikuisia.
Itse olen miettinyt myös tätä, kotihiiri kun olen, että miten ite kestäisin, jos olisin lapsi tässä tilanteessa. En varmasti kestäisikään, kun tavallaan ei asu missään vakituisesti, vaan vierailee viikottain aina samoissa yöpaikoissa, vieraana vanhemman kodissa. Vanhemmalle se on toki koti, kun asuu siellä 24/7, mutta lapsi käy vierailulla ajan X ja lähtee sitten taas vieraaksi toiseelle vanhemmalle.
Voitte itse miettiä, jos vaihtaisitte viikko-viikko aina asumusta, joka ei ole teidän itsenne valitsema. Ehkä lähin olisi tyyliin huoneistohotelli. Käytte töissä ja harrastuksissa normaalisti, mutta seilaatte "kodittomana" kahden huoneistohotellin välillä.
Hotelli on huono vertaus. Vanhemman kodissa lapsella on kuitenkin hänen omat tavaransa ja muutenkin kaikki kodin tavarat. Ei ydinperheessäkään lapsi saa itse valita asuinpaikkaa, yleensä ei sisustustakaan, ellei nyt jotain omaan huoneeseensa. Vanhemmatkaan yleensä eivät ole kotona 24/7 ja monelle esim. kesämökki tuntuu ihan yhtä lailla kodilta, vaikka siellä ollaan määrällisesti vähemmän mitä vuoroviikoin asuva lapsi on kummankin vanhempansa luona.
En tiedä, mikä esim. sinun mielestäsi tekee kodin, mutta itselleni se on tuttu paikka, jossa on omat tavarani ja läheiset, rakkaat perheenjäsenet. Millä perusteella tämä ei toteudu vuoroviikkolapsen kohdalla?
Olen eri, mutta vastaan silti.
Määrittelet kodin vimeisessä kappaleessa: "tuttu paikka, jossa on omat tavarani ja läheiset, rakkaat perheenjäsenet". Vuoroviikkolapsen kodissa on lähtökohtaisesti vähemmän omia tavaroita tai täysin erilaiset tavarat. Esim. nukut joka toinen viikko eri sängyssä, toinen voi olla mukavampi ja toinen huonommin sopiva. Kahdessa kodissa on myös eri perheenjäsenet, joista toiset ovat rakkaampia kuin toiset. Kodeissa voi olla myös perheenjäseniä joiden kanssa ei tule toimeen, esim. sisko- tai velipuoli jonka kanssa tappelee koko viikon ja stressaantuu siinä kodissa.
Minusta vuoroviikkoilu voi pahimmillaan johtaa siihen, ettei tunne olevansa kotona oikein missään.
Ei vuoroviikkolapsi nuku "joka viikko eri sängyssä", vaan hänellä on yksi oma sänky yhdessä kodissa ja toinen oma sänky toisessa kodissa. Omilla lapsillani on vain yksi koti, mutta lisäksi meillä on kesämökki, ja käymme usein vanhempieni luona niin, että olemme siellä viikonlopun. Lapsillani on siis kolme eri sänkyä, joista kaikki tuntuvat kyllä heidän mielestään ihan omilta.
Ja mitä tarkoitat, että vuoroviikkolapsella on vähemmän tavaroita tai "täysin eri tavarat"? Mitkä täysin erilaiset tavarat? Kokemukseni mukaan tavaroiden määrä ei niinkään riipu siitä, onko lapsilla vuoroasuminen, vaan siitä, kuinka paljon vanhemmat haluavat ostaa tavaraa, joskus riippuu myös taloudellisesta tilanteesta. Ja miksi on ongelma, jos vaikka toisessa kodissa olisi vähemmän tavaroita? Ei kai tavaroiden määrä ole mikään ratkaiseva tekijä? Tai miksi tavarat eivät saisi olla erilaisia kodeissa? Kyllähän ne silti omia ja tuttuja ovat.
Miksi te nyt otatte näihin esimerkkeihin koko ajan mukaan uudet perheenjäsenet? Vuoroviikkolapsella voi olla kummassakin kodissa vain yksi vanhempi - ei kaikilla ole uusperheitä. Ja vaikka olisikin, ei se sitä tarkoita, että veli- tai siskopuolta inhottaisiin tai ei tultaisi toimeen vanhemman uuden kumppanin tai sisarpuolten kanssa. Kärjistätte nyt aivan tarkoitushakuisesti.
Kaikki mainitsemani esimerkit tulivat ensinnäkin siltä lastensuojelun työntekijältä, eikä omasta päästäni. Nämä ovat ongelmia, joita hän on havainnut työssään.
Kyllä, lapsi nukkuu eri sängyssä vuoroviikot, jos sitä sänkyä ei fyysisesti raahata kummankin vanhemman kotiin. Kesämökit ja isovanhempien luona käymiset eivät ole sama asia, elleivät lapsesi asu täysiaikaisesti niissä kodeissa joka toinen viikko. Kyllä minunkin lapsuudessa käytiin mökillä ja isovanhempien luona, mutta ei se tehnyt niistä paikoista minulle toista kotia.
Kodin tuntuun liittyy huonekalut ja tavarat. Samoin siihen liittyy ikkunasta näkyvä maisema ja kodin ympäristö. Jos nämä koko ajan vaihtuvat, on varmasti vaikea tuntea olevansa kotona. Ja jos ei molemmissa kodeissa ole täsmälleen sama sisustus, niin on eri tavaroita.
Ja kyllähän niitä uusia perheenjäseniä yleensä tulee. Ei se ole kovin kaukaa haettu pointti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tätä se on kun isätkin ottaa vastuuta lapsistaan eikä automaattisesti jää joka toinen vkl-isiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen näistä joskus lastensuojelun sossun kanssa puhunut ja hän sanoi, ettei ole koskaan nähnyt aidosti toimivaa vuoroviikkojärjestelyä. Lapsi joutuu aina joustamaan liikaa.
Näissä voi olla suurta eroa, esim. lapsella on äidin luona oma huone mutta isän luona joutuu jakamaan huoneen paljon nuoremman sisaruksen kanssa. Isällä on iso omakotitalo, äidillä kerrostalokaksio. Äidillä on aina hyvää kotiruokaa tarjolla, mutta isän luona syödään vain mikroaterioita ja karkkia. Koulumatka on isän viikoilla 1km ja äidin viikoilla 5km. Lapsi tulee toimeen isän uuden vaimon kanssa, mutta ei äidin uuden miehen kanssa. Ja niin edelleen.
Ei kai kukaan aikuinen suostuisi siihen, että ottaa kimpsut ja kampsut ja muuttaa eri kämppään joka viikko. Minusta tuo järjestely on hyödyllistä vain vanhempien kannalta, että saa vapaita viikkoja ja toisaalta voi kokea ettei ole täysin hylännyt lasta.
Joten tämän sossun mielestä lasten paikka on äidin luona ja isällä on oikeus vaieta ja maksaa elareita?
Tosissaan nyt jo vähän naurattaa. Ei meidän ydinperheessä ollut kaikille omaa huonetta, mun huoneessa oli 9v nuorempi pikkusisko. Vaikka oli iso omakotitalo. Kouluunkin oli just sen 4 km, ettei saanut taksikyytiä. Vanhemmat ei suostuneet ostamaan mitään tietokonepelejä tai videolaitteita. Tultiin aina tyhjään kotiin kun olivat töissä ja syötiin leipää tai mikropizzaa. Itse joutui laittaan ruokaakin jo yläasteikäisenä ja vahtimaan pikkusiskoa. Aika rankkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioero itsessään on jo itsekästä.
Mitä väliä? Ei sen tarvitse epäitsekästä ollakaan.
Lapset kärsivät. Vanhempien valintojen takia. Vanhempien, jotka ovat lapset maailmaan saattaneet kysymättä näiltä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli viikko -viikko -systeemillä oma lapsuus. En tuntenut kumpaakaan kodikseni, kun aina piti vaihtaa. Tämä ei palvele kuin aikuisia.
Itse olen miettinyt myös tätä, kotihiiri kun olen, että miten ite kestäisin, jos olisin lapsi tässä tilanteessa. En varmasti kestäisikään, kun tavallaan ei asu missään vakituisesti, vaan vierailee viikottain aina samoissa yöpaikoissa, vieraana vanhemman kodissa. Vanhemmalle se on toki koti, kun asuu siellä 24/7, mutta lapsi käy vierailulla ajan X ja lähtee sitten taas vieraaksi toiseelle vanhemmalle.
Voitte itse miettiä, jos vaihtaisitte viikko-viikko aina asumusta, joka ei ole teidän itsenne valitsema. Ehkä lähin olisi tyyliin huoneistohotelli. Käytte töissä ja harrastuksissa normaalisti, mutta seilaatte "kodittomana" kahden huoneistohotellin välillä.
Hotelli on huono vertaus. Vanhemman kodissa lapsella on kuitenkin hänen omat tavaransa ja muutenkin kaikki kodin tavarat. Ei ydinperheessäkään lapsi saa itse valita asuinpaikkaa, yleensä ei sisustustakaan, ellei nyt jotain omaan huoneeseensa. Vanhemmatkaan yleensä eivät ole kotona 24/7 ja monelle esim. kesämökki tuntuu ihan yhtä lailla kodilta, vaikka siellä ollaan määrällisesti vähemmän mitä vuoroviikoin asuva lapsi on kummankin vanhempansa luona.
En tiedä, mikä esim. sinun mielestäsi tekee kodin, mutta itselleni se on tuttu paikka, jossa on omat tavarani ja läheiset, rakkaat perheenjäsenet. Millä perusteella tämä ei toteudu vuoroviikkolapsen kohdalla?
Olen eri, mutta vastaan silti.
Määrittelet kodin vimeisessä kappaleessa: "tuttu paikka, jossa on omat tavarani ja läheiset, rakkaat perheenjäsenet". Vuoroviikkolapsen kodissa on lähtökohtaisesti vähemmän omia tavaroita tai täysin erilaiset tavarat. Esim. nukut joka toinen viikko eri sängyssä, toinen voi olla mukavampi ja toinen huonommin sopiva. Kahdessa kodissa on myös eri perheenjäsenet, joista toiset ovat rakkaampia kuin toiset. Kodeissa voi olla myös perheenjäseniä joiden kanssa ei tule toimeen, esim. sisko- tai velipuoli jonka kanssa tappelee koko viikon ja stressaantuu siinä kodissa.
Minusta vuoroviikkoilu voi pahimmillaan johtaa siihen, ettei tunne olevansa kotona oikein missään.
Ei vuoroviikkolapsi nuku "joka viikko eri sängyssä", vaan hänellä on yksi oma sänky yhdessä kodissa ja toinen oma sänky toisessa kodissa. Omilla lapsillani on vain yksi koti, mutta lisäksi meillä on kesämökki, ja käymme usein vanhempieni luona niin, että olemme siellä viikonlopun. Lapsillani on siis kolme eri sänkyä, joista kaikki tuntuvat kyllä heidän mielestään ihan omilta.
Ja mitä tarkoitat, että vuoroviikkolapsella on vähemmän tavaroita tai "täysin eri tavarat"? Mitkä täysin erilaiset tavarat? Kokemukseni mukaan tavaroiden määrä ei niinkään riipu siitä, onko lapsilla vuoroasuminen, vaan siitä, kuinka paljon vanhemmat haluavat ostaa tavaraa, joskus riippuu myös taloudellisesta tilanteesta. Ja miksi on ongelma, jos vaikka toisessa kodissa olisi vähemmän tavaroita? Ei kai tavaroiden määrä ole mikään ratkaiseva tekijä? Tai miksi tavarat eivät saisi olla erilaisia kodeissa? Kyllähän ne silti omia ja tuttuja ovat.
Miksi te nyt otatte näihin esimerkkeihin koko ajan mukaan uudet perheenjäsenet? Vuoroviikkolapsella voi olla kummassakin kodissa vain yksi vanhempi - ei kaikilla ole uusperheitä. Ja vaikka olisikin, ei se sitä tarkoita, että veli- tai siskopuolta inhottaisiin tai ei tultaisi toimeen vanhemman uuden kumppanin tai sisarpuolten kanssa. Kärjistätte nyt aivan tarkoitushakuisesti.
Kaikki mainitsemani esimerkit tulivat ensinnäkin siltä lastensuojelun työntekijältä, eikä omasta päästäni. Nämä ovat ongelmia, joita hän on havainnut työssään.
Kyllä, lapsi nukkuu eri sängyssä vuoroviikot, jos sitä sänkyä ei fyysisesti raahata kummankin vanhemman kotiin. Kesämökit ja isovanhempien luona käymiset eivät ole sama asia, elleivät lapsesi asu täysiaikaisesti niissä kodeissa joka toinen viikko. Kyllä minunkin lapsuudessa käytiin mökillä ja isovanhempien luona, mutta ei se tehnyt niistä paikoista minulle toista kotia.
Kodin tuntuun liittyy huonekalut ja tavarat. Samoin siihen liittyy ikkunasta näkyvä maisema ja kodin ympäristö. Jos nämä koko ajan vaihtuvat, on varmasti vaikea tuntea olevansa kotona. Ja jos ei molemmissa kodeissa ole täsmälleen sama sisustus, niin on eri tavaroita.
Ja kyllähän niitä uusia perheenjäseniä yleensä tulee. Ei se ole kovin kaukaa haettu pointti.
Kuulostaa aika aivottomalta, jos lastensuojelun työntekijä oikeasti nostaa ongelmaksi sen, että vuoroasumisessa lapsella on eri sänky äidin ja isän luona. Nyt valoja päälle! Millä perusteella ne kumpikin sänky eivät tuntuisi omalta? Nyt tämä keskustelu alkaa saada aivan järjettömiä sävyjä. Mitä autisteja kuvittelette kaikkien olevan, jos kahden eri kodin eri tavarat ja eri maisemat ikkunoissa ovat noin suuri ongelma? Tuolla logiikalla tutunkin ikkunan säänvaihtelut olisivat hirveä kriisi.
Uusipa perheenjäseniä voi tulla, mutta ei se mikään vuoroasumisen "ongelma" ole. Ihan yhtä lailla niitä voi tulla, vaikkei vuoroasumista olisikaan. Jopa ydinperheeseen voi syntyä uusi vauva, joka onkin ärsyttävä.
Minulla teinipoikana oli todella seksikäs siskopuoli. Ei haitannut yhtään iskän uusiperhe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän on edellytys, että vuoroviikoissa on omat huoneet ja siellä omat tavarat. Ja että voi halutessaan ottaa kumpaankin kotiin mukaan joitain tavaroita mitä haluaa.
Vuoroviikkoasuminen vaatii molemmilta vanhemmilta sen verran varaa, että on tarpeeksi tilaa lasten huoneille, omat vaatteet, hygieniatarvikkeet, pelit jne. kummassakin. Siis nd perustarvikkeet kuten olisi yhdessäkin paikkaa.
Ei koko ajan kanneta suuria määriä paikasta toiseen.
Eli vuoroasumisessa on kovemmat kriteerit kuin ydinperheessä. Ei kaikissa ydinperheissäkään lapsella ole omaa huonetta. Ja jos pelillä tarkoitat vaikka pleikkaa, niin sitäkään ei kaikista ydinperheistä löydy.
Ydinperheessä eletään kahden henkilön palkalla ja kaikkia tavaroita tarvitsee olla vain yhdet. Vuoroviikkoperheissä maksetaan erikseen vuokrat, kummankin on ostettava erikseen lapsen sängyt, työpöydät, tuolit jne. Se tulee kalliimmaksi, varsinkin jos toisella on huomattavasti pienemmät tulot.
Entä sitten? Elintaso voi joskus muuttua, sellaista on elämä. Miksi tämä on ongelma? ja miten asia olisi paremmin ilman vuoroasumista - ihan yhtä vähän tavaraahan lapsella silloinkin olisi.
Selitin asian jo, mutta vedetään nyt vielä rautalangasta.
Jos vanhemmilla on erisuuruiset tulot, niin yhdessä asuessa ne voi sovittaa yhteen, erillään asuessa pitää tulla omillaan toimeen. Eli isällä ja äidillä voi olla varaa siihen isoon asuntoon tai omakotitaloon yhdessä, mutta toisella tai kummallakaan ei ole varaa siihen erikseen. Erillään muutettaessa tulee kaksi erillistä vuokraa/vastiketta/lainaa, sähköt, vedet yms. Toisella voi olla isompi kämppä, parempaa ruokaa, parempi sijainti ja oma piha jne. ja toisen kanssa eletään köyhästi. Toki riippuu vanhemmasta, kumman luona lapsi viihtyy paremmin, koska se köyhä voi olla mukavampi kuin rikas.
Mutta on aivan turha väittää ettei tulotasoeroilla olisi lapseen mitään vaikutusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän on edellytys, että vuoroviikoissa on omat huoneet ja siellä omat tavarat. Ja että voi halutessaan ottaa kumpaankin kotiin mukaan joitain tavaroita mitä haluaa.
Vuoroviikkoasuminen vaatii molemmilta vanhemmilta sen verran varaa, että on tarpeeksi tilaa lasten huoneille, omat vaatteet, hygieniatarvikkeet, pelit jne. kummassakin. Siis nd perustarvikkeet kuten olisi yhdessäkin paikkaa.
Ei koko ajan kanneta suuria määriä paikasta toiseen.
Eli vuoroasumisessa on kovemmat kriteerit kuin ydinperheessä. Ei kaikissa ydinperheissäkään lapsella ole omaa huonetta. Ja jos pelillä tarkoitat vaikka pleikkaa, niin sitäkään ei kaikista ydinperheistä löydy.
Ydinperheessä eletään kahden henkilön palkalla ja kaikkia tavaroita tarvitsee olla vain yhdet. Vuoroviikkoperheissä maksetaan erikseen vuokrat, kummankin on ostettava erikseen lapsen sängyt, työpöydät, tuolit jne. Se tulee kalliimmaksi, varsinkin jos toisella on huomattavasti pienemmät tulot.
Olis varmaan kannattanut miettiä erotessa.
Vierailija kirjoitti:
Avioero itsessään on jo itsekästä.
Niinpä. Naimisiinmeno myös. Mitäpä muuta sinä teet täysin altruistisista motiiveista kuin huonossa liitossa pysytteleminen?
Avioero itsessään on jo itsekästä.