Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten jotkut jaksaa olla niin älyttömän tarkkoja taaperoidensa / lapsiensa syömisistä yms? Ja tarkoitan
07.11.2006 |
nyt sitä, että vaikka oltaisiin kylässä yms retkellä, ni aina jaksetaan narista lapselle että " älä vaan ota enää kolmatta keksiä, ettei masu tuu kipeeksi" -mantraa yms. Koskaan ei anneta pillimehua, kun se on niin hemmetin epäterveellistä yms. Kun joku kyselee tällä palstalla ehdotuksia synttärimenuun, ni aina on joku besservisseri kauhistelemassa, että " kauheeta kun tarjolla ei ooe tuoreita porkkanaviipaleita tai muuta suolaista, aineenvaihduntakin jo menee pikku juhlijoilta sekaisin " yms yms .
Ja kaiken huolimattomuuden huipentuma ovat isovanhemmat, jotka oli näiden besservissereiden mielestä antaneet sitä tai tätä tai tota. Voi jessus! Ymmärrän jos lapsella on pahoja allergioita yms, mutta siis sellaista normaalielämän herkuttelua tai epäsäännöllisyyttäkään kun ei voida yhtään sietää, ni ei oo ihme jos tulee stressiä. Hajotkaa täydellisyyteenne!
Kommentit (23)
Tulee mieleen täydellisyyden tavoittelu, josta voi kyllä seurata uupumus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumpaakaan en jaksa ymmärtää.
A) Miksi lasten pitäisi saada ahtaa itsensä siihen kuntoon että todella oksentaa. Meidän lapsi (3v) todella on kerran mummun luona syönyt keksejä ja sipsejä niin että oksensi. Hienoa, kiitos mummu!
Jos on olemassa herkkuja jotka eivät ole pienen lapsen koneistolle kovinkaan suotavia niin pitääkö äidin olla sitten ylilepsu ja antaa prinssin/ prinsessan syödä silti ettei vaan tule lapsi vihaiseksi tai ahdistuneeksi? Ketä sellainen palvelee? Äitiä?
B) Joskus on oltava herkutteluhetkiä jolloin viis veisataan hampaista ja kun pienet lapset ovat yhdessä vaikka puistossa tai kutsuilla niin onhan se tuhannesti paljon ihanempaa saada sitten vielä pillimehua yhdessä ja muita herkkuja. Joskus voisi löysätä sitä haukkamaista vahtimista.
Jos ja kun se usein menee lapsilla herkun mättämiseksi ja kun joissain perheissä niitä herkkuja ei ahdetakaan joka jumalan päivä niin kyllä silloin olisi ihan fiksua vähän vihjata lapselle että saat sitten enää pari keksiä ettei oikeasti tule se maha kipeäksi.
Ap taitaa itse kärsiä syömishäiriöstä jos nyt jo opettaa lapsilleen ahtamisen ihanuutta. Onhan se varmaan kivempaa ahmia itsekin kun lapsetkin ahmii...?
eräs vouhottava sukulaiseni, joka ei anna lapsilleen MITÄÄN sokeripitoista ennen 4v. ikää ja sittenkin hyvin vähän. Ärsyttää sitten kun tämä täti jaksaa aina huomautella, jos meillä on kahvipöydässä lapsille karkkia tai sipsejä tai vastaavia esim. synttäreillä. Miksei sitten meidän lapset saa syödä, jos kerran hän omiltaan sen kieltää? Kerrankin hän pyysi saada ruisleipää mieluummin kuin tarjolla olleita kaurakeksejä... Onneksi tämä perhe ei kovin usein meillä käy!
sit söi niin että oksensi.
Meillä syödään herkkuja silloin kuin syödään,mutta en mä ole kokoajan sanomassa että saat ottaa vaan 2-3 keksiä vaan niitä saa syödä niin paljon kuin riittää (muut huomioiden).
Meidän vanhin lapsi (7 v poika) syö aivan valtavasti kaikkea! Mut niin kauan kun syö terveellisen aamupalan, lounaan,päivällisen ja illallisen niin saa myös herkutella aika paljonkin. Meidän kaksi nuorinta taas jättäisivät joskus ruuan syömättä ja söisivät vain herkkuja, mutta sitä en salli.
Ja kaikki kolme ovat hoikkia (0-käyrän alapuolella) ja erittäin terveitä (sairastivat viimeksi flunssan viime talvena yli puoli vuotta sitten...).
Joten miksi eivät saisi herkutella?
Kas kun tietävät että kyllä niitä saa toistekkin :-).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vähän ärsyttää. Kaverini 4-vuotias ei ole myöskään vielä saanut mitään makeaa. Tarjosin hänelle kerran ruuan jälkeen yhtä täys-xylitol pastillia (hyväksi hampaille) ja sain palkkioksi kauhean läksytyksen! Kun se on makeaa! Vain xylitol-purkkaa saa antaa, koska se ei mene kurkusta alas.
Meillä kun on lapset saavat karkkia, niin saavat sitä jokainen pienen kulhon (puoli desiä ehkä). Harvoin edes sitä syövät loppuun, jos joskus syövät ja tekee lisää niin niin saavat vähän lisää. Jos tarjolla on pullaa/kakkua tmv, niin lapset syövät korkeintaan yhden palan, harvoin sitäkään.
Meillä ei ole juurikaan rajotettu herkkujen määrää, mutta lapset syövät niitä silti vähän.
En myökään VOI YMMÄRTÄÄ mitä haittaa on, jos lapsi joskus mummolassa saa jotain ekstraherkkua. Nyt en tietenkään tarkota, että lapselle annetaan jotain, mille on allerginen tai mistä saa vatsanväänteitä jne.
Joku lääkäri sanoi musta kerran tosi fiksusti, että ei ole mitään väliä mitä syöt joulun ja uuden vuoden välillä, vaan sillä mitä syöt uuden vuoden ja joulun välillä. Eli jos ruokatottumukset ovat yleisesti ok, tavallisesti syödään terveellisesti ja monipuolisesti, niin pieni herkuttelu sillon tällön on vaan hyväksi (henkinen puoli).
Itse en halua että herkut aina sidotaan johonkin palkintoon tai erityiseen tilanteeseen, vaan että niit voi sillon tällön ottaa ihan " huvin vuoksi" .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voisi kysya miten jotkut aina jaksaa pitaa ongelmana hyvin ja terveellisesti syomista!
me syomme itse terveellisesti ja hyvin, miksi antaisimme lapsillemme huonompaa? miksi pitaisi opettaa lapset siihen, etta herkkua on hampurilainen? kylla ne herkut on jotain ihan muuta.
itse en ymmarra sita, miten jotlut eivat valita lapsien ja/ tai itsensa terveydesta, mutta hyvaksyn asian olevan nain...
että jos perusruokavalio on kunnossa (niin kun mielestäni meillä) niin en vaan käsitä sellasta nipotusta että kun kerran vuodessa mennään hampurilaiselle niin lapset ei saa syödä paria ranskalaista. Tai että kun joskus otetaan korvapuusti niin siitä sen lapsen koko elämä menee pilalle.
12
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei kai kukaan pidä terveellistä syömistä ongelmana, haloooooo!!! Kyseessä on se, että syöminen katsotaan epäterveelliseksi ja lapselle haitalliseksi jos saa mummon luona kaksi nallekarkkia!
Onhan se pienen esikoisen kanssa ihan helppoa. Voi, arvatkaa kun en teidän kullannuput vähän kasvaa niin kyllä VÄLILLÄ rupee tekemään miele jotakin ns herkkua. Ette te pysty niitä eristämään muusta maailmasta.
Mä luulen että sellasta aikuista, joka kieltäytyy aina kaikesta vähänkään epäterveellisestä, pidetään syömishäiriöisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan kohteliaisuussyistä. Nimittäin meidän muksu kyllä popsii niitä hulluna, jos vaan saa tilaisuuden. Joskus olen miettinyt, että onkohan tämä nyt oikein vain väärin.
nykyään kun karkkipussin saa niin säästää siitä suurimman osan tai antaa muille, vierailulla kun ollaan ei ole ahmimassa kaikkea mitä tarjolla on. ei ole lihava ja syö terveellistä kotiruokaa päivittäin. ja tottahan lapset jotka eivät kotona herkkuja saa niin ahmivat niitä sitten esim. siellä mummolassa niin että napa paukkuu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
herkkuja liikaa. Siskoni perheessä on myös toteutettu tätä " syödään aina herkkuja" ja valitettavasti " pikkuisen kerrallaan" - taika ei toteudu heidän kohdallaan. Lapset ovat lihavia (neuvolassa tartuttu asiaan myös). En toivo omilleni lihavuutta lapsena kun ei se kuitenkaan ole hyväksi. En ihannoi myöskään laihuutta että ihan vain tiedoksi sellaisille jotka leimaavat sitten minut ylivauhkoksi rasvojen kyttääjäksi.
Kultainen keskitie on minusta paras tie ja seiska puhui asiaa. Aikuisen on mielestäni hieman katsottava kuinka paljon pieni lapsi (nyt puhun alle4v) mättää herkkuja naamaansa. Aikuisen on pidettävä huolta ettei lapsi tohkeissaan ahmi liikaa. Herkkuja saa juhlapäivinä syödä, mutta hölmö mättäminen ei ole koskaan hyväksi, edes juhlapäivinä.
Jos on epävarma eikä luota omaan fiilikseensä (mikä joskus onkin hyvä juttu), on helpoin noudattaa tiukkoja sääntöjä. Silloin voi ainakin sanoa, että on tehnyt parhaansa. Sama varmaan ilmenee niissä " iik, söin murun maksamakkaraa, vaikka olen raskaana" -tyypeissä.
Toisaalta kyse voi olla suhteellisuudentajun puutteesta. Tai tietty molemmista.
Onhan noita perheitä, joissa lapset eivät saa mennä pedatun sängyn päälle, eivät pomppia sohvalla, ei saa koskea verhoihin, ei saa kiivetä tuolille, ei saa juosta, ei saa levittää leluja, jne. Mitä ihmettä ne lapset sitten saavat tehdä! Istua tuolilla ja lukea kirjaa? Onko se sitten jokin ihannelapsuus.
Mutta tämä asia ei ole tietenkään verrattavissa syömiseen. Nää on ihan eri asia. Vaan tuli kuitenkin mieleen tuosta nipottamisesta.
Johtuukohan sitten siitä, että heidät on ruokittu korvikemaidolla. Jotenkin oppi ajattelemaan näitä ruokavaliojuttuja kun ei ollut tuota imetysmantraa oikeuttamassa myöhemmän roskaruuan syöttämistä.
Vierailija:
Johtuukohan sitten siitä, että heidät on ruokittu korvikemaidolla. Jotenkin oppi ajattelemaan näitä ruokavaliojuttuja kun ei ollut tuota imetysmantraa oikeuttamassa myöhemmän roskaruuan syöttämistä.
Aika monen pontti tässä tuntuu olevan, että muutamalla makeisella tai hampurilaisella kerran kesässä ei ole mitään tekemistä ruokavalion kanssa.
Eri juttu tietty on se, ettei halua opettaa lastaan tietämään, että namuja edes on, ennekuin se pakosti tapahtuu jossain vaiheessa.
Vierailija:
Johtuukohan sitten siitä, että heidät on ruokittu korvikemaidolla. Jotenkin oppi ajattelemaan näitä ruokavaliojuttuja kun ei ollut tuota imetysmantraa oikeuttamassa myöhemmän roskaruuan syöttämistä.
Minä kun en ole ikinä kuullut, että imetys jotenkin oikeuttaisi roskaruuan, niin en alkuunkaan ymmärtänyt, mitä tarkoitat...
Alue: Aihe vapaa
Näin just...