Lue keskustelun säännöt.
Teinien suhteet - Voiko ne kestää ja olla onnellisia?
11.12.2025 |
Luin lehdestä pariskunnasta, joka oli ruvennut seurustelemaan lukiolaisina. He olivat opiskelleet samassa paikassa ja päätyneet samaan tehtaaseen töihin, jossa olivat olleetkin töissä jo kymmeniä vuosia molemmat. Asuivat miehen kotitalon naapurissa eli synnyinpaikkakunnallaan, pienessä maalaiskunnassa.
Omalla kotipaikkakunnallani, pienessä maalaiskirkonkylässä, on paljon näitä pareja, jotka ovat seurustelleet rippikouluikäisestä asti ja ovat edelleen nelikymppisinä yhdessä. Asuvat samassa kunnassa missä ovat aina asuneet.
Mä mietin, että eikö näille ihmisille tule sellaista fiilistä, että elämässä pitäisi seikkailla, nähdä ja kokea jotakin enemmän... Kun muistelen itse omia teinivuosieni poikaystäviä niin en voisi kyllä kuvitellakaan, että olisin yhä yhdessä tai että oltaisiin perustettu perhe.
Kommentit (8)
Onnellisuus on subjektiivista. Näillä peräkylillä on ihmisiä, jotka eivät uskalla nukkua oman talonsa alakerrassa, sillä pelottaa liikaa, kun aina on tehty asiat toisin eli nukuttu yläkerrassa. Tällaiselle "seikkailu" ja uudet kokemukset ovat helvetti ja se oma tuttu mammimispaikka taivas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän nuo teinien parisuhteet ole pitkälti samaa yleistä ihmissuhteiden harjoittelua mitä heidän kaverisuhteensakin. Harvoinhan ne kestävät, mutta onnellisia ne voivat olla myös siitä huolimatta, että päättyvät nopeasti.
Omassa tuttavapiirissäni on pari joka aloitti seurustelun yhdessä kahdeksannella luokalla. Ovat nyt edelleen 23 vuotta myöhemmin yhdessä, mutta aika harvinaistahan tuollainen on meidän alle nelikymppisten keskuudessa.
Disney ja länsimaalainen elokuva- ja kirjallisuus ovat muokanneet meidän ajattelua. Odotamme jotakin suurta rakkautta.
Todellisuudessa suuri osa parisuhteista perustuu mukavuudenhalulle, tottumiselle, tuttuudelle ja turvallisuudentunteelle paljon enemmän kuin millekään syvälle rakkaudelle puhumattakaan tulisesta intohimosta.
Jos on tottunut ja suhde on ihan mukava, niin kai siinä ihmiset voivat olla onnellisia.
Itse tosin myös aina ihmettelen näitä 15-vuotiaasta asti seurustelleita keski-ikäisiä pareja, että eikö kumpikaan muka ole vuosien aikana muuttunut tai ajattelevatko koskaan, millaista olisi vaikka harrastaa seksiä jonkun muun kanssa.
Saivat sen, jonka halusivatkin. Mitäpä muuta sitä ihminen tarvitsee. Harvoin löytyy enää mitään parempaa kuin se nuori rakkaus. Sitä on sitten kiikkustuolissa kiva yhdessä muistella.
Ei ole kokemusta. Mulla se ensirakkaus on sellainen, että rakastan häntä edelleen, vaikka vuosikymmeniä on kulunut. Muut joiden kanssa seurustelin, on jääneet unholaan eikä herätä miellyttäviä tunteita.
Olisinko silti pystynyt elämään vain tuon yhden kanssa, jonka elämänpiiri on vain siellä kotipaikassa? En.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos asiat on hyvin, ei tarvitse päästä kokeilemaan jotain erilaista.
Tunnen useitakin pariskuntia, jotka alkaneet seurustella teini-iässä ja ovat edelleen onnellisesti yhdessä. Monella lapsenlapsiakin jo. Itselläni oli teininä muutama lyhyt suhde, siis 1-2 kk, mutta sitten tapasin mieheni. Ja nyt oltu yhdessä pian 32 vuotta.
Eikä se, että on ollut yhdessä "koko ikänsä" tarkoita, ettei oltaisi muutettu, koettu asioita ym. Ne voi kokea yhdessäkin.
Mun teini love -suhde kesti noin 10 vuotta, mutta se ei ollut onnellinen. Luojalle kiitos, että lopulta päättyi! Omille teineille olen sanonut, että vakavia suhteita ei kannata aloittaa liian nuorena, koska nuoruus menee pilalle.
Mulla kesti 28 v. Tosin joo ei kestänyt sitten loppujen lopuksi, mutta enemmänkin kai väliin tuli korona ja miehen puhumattomuus kuin "menetetyn nuoruuden haikailu".