Saat sanoa vain kolme sanaa 13-vuotiaalle itsellesi, mitä ne olisivat?
Kommentit (185)
Ei päihteitä.
Harrasta monipuolisesti liikuntaa.
Lue läksyt.
Vierailija kirjoitti:
Kierrä persut kaukaa.
Mikä sun ongelma on?
En voisi sanoa mitään. Elämä on mennyt niinkuin on mennyt.
Olen etsinyt romanttista rakkautta 13-vuotiaasta lähtien. En todellakaan voisi sanoa, että nyt 30 vuotta myöhemmin en ole sitä löytänyt.
Toisaalta, onko se ollut tarpeen. Minulla on ollut paljon rakkautta.
Jos jotain, niin älä ole niin ehdoton. Mutta ei se auttaisi yhtään mitään.
Jokaisesta elämänvaiheessa on ne tunteet. Ei niille voi oikein mitään.
Yksi asia johtaa lopulta toiseen. Mitä kauempana elämän pisteet ovat toisistaan, sitä mielenkiintoisempi kuvio koko elämästä hahmottuu.
Steve Jobbsin sanoin.
Ehkä tämän olisin voinut sanoa.
Elämä on kummallista. Kaikilla kohtaamisilla ja tekemisillä on tarkoitus.
Sinulla on (tähän harvinaisen sairauteni nimi). Oireet alkoi jo teini-iässä, mutta meni yli 10 vuotta, ennen kuin sain diagnoosin. Toisaalta, ilman diagnooseja elämä oli huoletonta ja hyvää, en tiedä olisinko kuitenkaan halunnut vielä tuolloin tietää.
Kyllä ne tissit sieltä vielä tulee, myöhemmin kuin muilla, mutta sitäkin enemmän. Älä juo kotiviiniä, kiljua tai Maken rankkia kovalla pakkasella. Olet varmaan bi, se on ihan ok. Ihan ok myös olla lukutoukka ja samalla teini, joten vaikka ope ois kokovartaloky**ä, niin jätä ne vitoset hankkimatta äläkä ala pasiksi ja satuhooksi tai muiksi jotka pitää hikarina. Lukiossa sitten helpottaa, mutta helpompaa kun ei tarvi ysin kevättä itkeä.
Ja joo, ei oo ihan normaalia olla uneton, masentunut ja toivoa että sijaltain en nousisi sieltä eskarista asti. Rukoilu, edes nykyinen kolme tuntia illassa, ei nyt toimi ja jumala ei auta, joten puhu jollekin aikuiselle, koululääkärille jos äiti ei tajua kuinka paha olo. Koska oikeesti, kaikista ei tunnu tuolta ja se tulee muuten vain pahenemaan. Apua on ja sen hakeminen ei ole syntiä.
Älä ikinä ole kenenkään kanssa vain, että olisi joku.
Sinä olet tärkeä!