Kokemuksia vaihdevuosista

Nostan.

Kaikkiwn oireilevien annattaa mennä yleislääkärille, se lähettää labraan. Hormonit näkyy labroissa. 

Miksi pitäisi kärsiä? Eihän hormonikorvaushoito edes ole Kela-korvattavia. Ei ole ainakaan mulla ollut. 

Alkoi 2011, olin 48 v. 

Aina ollut runsaat menkat, kivuliaat,  entrometrioosi pahana, lapsettomuus, mutta huomasin sen siitä, kun aina rasvainen iho muuttuikin atooppiseksi ja rutikuivaksi. Parabeeniin reagoin rajusti. Ihan kaikesta aloin saada iho-oireita. 

Mulla ei ollut yhtään naishormonia jäljellä, munasarjat rusinat. Veikkaan, että ei ole koskaan ollutkaan paljon estrogeenia, koska  lapsettomuus. Huonosti selvitettiin lääkärillä. Papakoe otettiin pari kertaa vuodessa, kun oli häikkää useinkin. Kiinnikkeitä pilteltiin Kättärillä, Terolutilla ajoitettiin menkat. En erityisemmin muista kärsineeni menkoista, mutta oli ne aika työläät ja runsaat, lopussa vielä runsaammat. 

Mulle kokeiltiin hormonikierukkaa, menin ihan sekaisin. Mutta nivelkivut ja ankara liikahikoilu aiheutti sen, että sain Cliovellea 2022. Tuplattiin annos, kun 1/vrk ei auttanut yhtään. On se vaan vähän kallista eläkeläiselle, mutta helpottaa kipuja, ja olo kevenee kummasti. 

Hormonihoito on sen verran hyvä juttu, että riskejä en ajattele. Aina pitää valita, haluaako kärsiä loput 20 vuotta, vai saada laatua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noi oireet voi ihan hyvin johtua vv. Lääkäri toteaa vv FSH-tasoista ihan verikokeella.

Kyllä ne vaihdevuodet voi gynekologi todeta ihan ilman mitään FSH-määrityksiä.

Nämä ongelmat ovat tyypillisiä vaihdevuosiin liittyviä oireita:

- aamuyön unettomuus

-hikoilupuuskat myös päivisin ihan että hiki valuu naamasta ja yläkropasta, tukka märkä, naama punainen.

-aivosumu, muistin huononeminen

Noista muista oireista voisi sitten mennä ihan yleislääkärille:

-päänsärky

-sairas, kuvottava olo

-näköongelmat

-sydämen tykyttely, verenpaine

-kivut jaloissa ja käsissä, jalkapohjat kipeät.

Onhan se hyvä tietää paljonko on hormonia jäljellä, jos on. Toki gynelle pääsee yksityiselle nopeammin, mutta myös yleislääkärit pystyy tekee gynetutkimuksen, jos siis pystyy. Monet on erikoistunut gyneen. Mulla oli semmonen lääkäri. 

Vierailija kirjoitti:

Kylmät aallot on kyllä ehkä vielä pahempia kuin kuumat mutta onneksi niitä tulee harvemmin. Molempia siis on ja yöt menee peittoa heilutellessa (muttei valitettavasti siinä tarkoituksessa kuin joku nyt voisi luulla...) vaan hikeä pois löyhytellessä. Haittaa kyllä unia. Mitään korvaushoitoa mulla ei ole, ehkä pitäisi hommata. Mulla alkoi oireet lääkärin mukaan tavallista myöhempään, jotain yli 50-v. olin. Se on kuulema perinnöllinen taipumus. Nyt 58 v ja oireet jatkuu.

Luulin että olis onnellista kun pääsee menkoista mutta kyllä tämä on pahempaa, menkat oli sentäs vain kerran kuussa ja tämä vaiva senkus koko ajan vain jatkuuuuu.....

Ei perinnöllinen taipumus, koska ei ole taipumus, vaan hormonaalinen asia, tyttären kohtalo on usein sama kuin äidillään on ollut. 

Ensimmäisenä kysyttiin milloin mun menkat alkoi ja milloin äidin menkat alkoi. Molemmilla 13 v ja molemmilla ollut kaikenlaista häikkää. Äidillä oli ollut  kaavintoja alle 50 -vuotiaana, mulla paha entrometrioosi. 

Vierailija kirjoitti:

Eli tyrkkääkö gyne kyseltyään laastarireseptin vai otetaanko koe yleensä ensin? On se kyllä kumma että olen käynyt syksyn aikana jos jonkinlaisissa tutkimuksissa mutta nyt vasta tk-hoitaja puhelimessa ehdotti v-vuosia oireiden syyksi. Miksei lääkärit katso kokonaisuutta vaan otetaan yksi näyte kerrallaan ja jätetään asia sillensä jos ei vikaa löydy. Itse saa olla pyytämässä ja vaatimassa kokeita.

Hyvä kysymys. Lääkärit vaikuttaa melko pätemättömiltä, kun lähes poikkeuksetta naiset joutuvat pyytämään tutkimuksia itse. Mullakin on ollut mitä vaan, mutta ei oikein mitään apua saa. Olen tullut siihen tulokseen, kuten moni muukin yli 60 v nainen, että lääketiede on miesten tiedettä, naisten asioita on tutkittu paljon huonommin ja hoidot mitoitetaan miehille. Esim. varastorauta. Useammat naiset ovat poteneet raudanpuutetta viimeistään raskaana ollessaan, mutta sitä ei labroissa mitata, on kuulemma niin kallista. Naiset kuluttavat enemmän varastorautaa kuin miehet ha saavat potea uupumusta ja huonoaoloa, koska lääkäreitä ei kiinnosta. 

Ihan jokaikinen mun ystävistä ja tutuista naisista on potenut huonoja varastorauta-arvoja ja tarvinnut lisärautaa. Etenkin yli 40 v kasvisruokaa syöneet, ovat poteneet puutetta vuosikausia. Naiset tarvitsevat paremmat arvot kuin miehet, mutta naisia tutkitaan miesnäkökulmasta. Tyypillinen miehinen ala on lääketiedekin. 

Ihmettelin, että lapsena jauhettiin RaMaVitista, annettiin lisäravinteena, vaikka oli hyvä ruokavalio, ja sitten se hävisi jonnekin.  Todellakin 1960-70-luvuilla korostettiin rauta-arvojen merkitystä. 

Labrat ja gynetutkimus pitää tehdä ennen kuin saa hoitoa. Gynetutkimus on pakko, siitä ei saa tinkiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa sanoa. Ei oireita. Kuukautiset vielä toisinaan. Ei kuumia aaltoja eikä haluttomuutta tosiaankaan.

Täytin viime viikolla 58 vuotta

Mitenkäs se miehen haluttomuus?

Hah hah. 

Mitä siitä? Tässä käsitellään nyt naisten asioita. 

Heti, kun miehistä ei puhuta vähäänaikaan, luomakunnankruunu ahdistuu. Ei ole todellista tuo itsekeskeisyys. 

Ikää 51, luulin jo että menopaussi tapahtui jo, kun oli menkat pois 6 kk. Mutta taas ne alkoi, joten vielä ei näköjään...

Muuten olen päässyt esivaihdevuosista tosi helpolla. Ainoa oire, että 42-vuotiaana kuukautiskierto tiheni, sitten 46-47 v alkaen alkoi epäsäännöllistyä, viimeiset pari vuotta pitkiä kuukausien taukoja, joiden jälkeen joskus isot niagaravuodot, joskus pienet tiputtelut. Mutta en ole kokenut mitään kuumia aaltoja, unettomuutta, mielialanvaihteluita, kipuja, yms klassisia oireita. Vain tuo kuukautiskierron vaihtelu. En ole käyttänyt mitään hormoneja, en myöskään ehkäisyä koska olen ollut kohta parikymmentä vuotta selibaatissa.

Minä myös luulin, että jalkapohjien kipuilu ja kuumotus liittyisi diabetekseen. Oli niin outoa sekin kaiken muun lisäksi. 

Vaihdevuosioireita on niin lavea arsenaali. Mikä ei liittyisi hormonipuutokseen? Ihan kaikki ihmisessä on hormoneista kiinni. Se on aika hurjaa. Nivelkivut ja kropan jäykkyys väistyi, kun hormonikorvaushoito alkoi purra. Edelleen on pakko saada uudet polvet, mutta kipu ei ilmoita joka hetki. 

Kannattaisi mitata hormonitasot, että lääkärikin tietäisi missä mennään. En usko, että hormoneja määrätään avuksi pelkän luulon perusteella. Onhan se gynetutkimuskin tehtävä. 

Vierailija kirjoitti:

Olisiko sitten vaihdevuosien alkaminen, vai esivaihtarit, syynä, kun viimeisen 1v ajan alkaneet lyhyemmällä kierrolla paitsi nyt taas myöhässä kuten pari kertaa aiemminkin. Ja sitten palelen usein, tänäänkin olin kahden villapeitteen alla töiden jälkeen. Joitain kuuman aallon tapaisia ollut joinakin aamuyön tunteina. Hormoneja en ole sitten teinivuosien syönyt/käyttänyt enkä aio aloittamaan, äitini kuoli rintasyöpään nuorella iällä.

Olen 48v.

Mulla on yhdellä ystävällä myös jatkuvaa  palelua. Minä hikoilen ja menen talvellakin takki auki, hän palelee koko ajan. Itse saan kovan hikipuuskan jälkeen vilua. On sekin älytöntä, että ensin pää palaa ja kohta tärisee kylmästä. Ja hormonit on tupla-annos päällä. 

En usko, että saisitkaan hormonihoitoa, koska sukurasite vaikuttaa. Rintasyöpäkin on sukurasite. 

Täällä 55v nainen, en ole koskaan ollut raskaana. Vaihdevuodet alkamassa. Normaalipainoinen. Vertailuna että äidillä alkoi vaihdevuodet ollessaan noin 45 ikäinen.

Ultrassa kaikki näytti normaalilta, ei muutoksia.

Minulle vaihdettiin 2 kk sitten hormonikierukka uuteen, kun entinen ollut 5 vuotta. Aiemmin kuukautiset oli joka toinen kk tuon 5 vuoden ajan, ja runsautuivat kolminkertaisesti keväästä alkaen. Toivotaan että pysyvät poissa tai harvenisivat hieman tehokkaammalla hormonikierukalla.

Ei hikoiluja, nestettä kertyy kehoon helpommin kuin aiemmin ja välillä "raskas" olo vyötärössä, rinnoissa ja käsivarsissa.

Pientä vilun tunnetta ollut ennen kuukautisia, muttei kuumotusta eikä hikoilua.

Ajoittain migreeniä, muttei säännöllisesti. Ennen kuukautisia saattanut tulla. Ollut nuoresta aikuisesta saakka. Vaihdevuodet saattaisi lopettaa nuo kohtaukset.

Estrogeeniä kuten geeliä tai suihketta ei vielä suositeltu. Vuoden päästä katsotaan tilannetta uudestaan.

Jollain tavalla pelottaa että tuleeko kaikki mahdolliset vv-oireet sitten lähiaikoina kerralla! :o

Mitä olen monilta kuullut, niin kaikilla on hyvin eri tyyppiset oireet ja skaalat noissa oireissa. Ei ole kahta saman laista joten vaikea verrata. Jokaisen omat kemiat kehossa kun on erilaiset, ja geeneistä tulee osa. Yleisterveys varmaan vaikuttaa osaltaan.

Esivaihdevuosien oireisiin voi aloittaa hormonikorvaushoidon. Moni lykkää sitä ihan liian kauan. Ei tarvitse odottaa kuukautisten loppumista, koska siinä vaiheessa usein on kärsinyt jo pitkään ja tullut osaksi pysyviäkin muutoksia, esim. nivelet kipuilevat, paino on noussut, vatsarasva lisääntynyt, on masennusta, ahdistusta ja pahaakin ärtymystä, unettomuutta, seksuaalisia vaikeuksia, oireiden jono voi olla kilometrin mittainen. Kuumat aallot ovat oikeastaan pienin paha, vaikkakin häiritsevä ja näkyvä ongelma.

Hormonitestejä on turha ottaa eikä niitä vaaditakaan, koska esim. estrogeenipitoisuus voi vaihdella täysin kaaoottisesti päivästä toiseen. Yhtenä päivänä sitä on ja sitten taas voi tulla syvä pudotus. Ennen esivaihdevuosia kierrossa ja hormonipitoisuuksissa on kaava, esivaihdevuosissa mennään vuoristorataa. Ihan esivaihdevuosien alkuaikoina (joita kaikki eivät edes huomaa) estrogeenipitoisuudet voivat mennä jopa yli sen mitä nuorena on ollut, mutta sitten kun alkaa selvä oireilu, niin puutetta jo on.

Hyvä gynekologi on ainut oikea osoite, jos hoitoa haluaa. Yleislääkärit eivät ymmärrä hormonikorvaushoidosta ja sopivista annoksista, progesteronin valinnasta ym. juurikaan. Vaihdevuodet ovat mitättömän pieni osa lääkärien koulutuksessa.

Mulla hajosi kroppa ja pää kun olin 43. Olin hiljan vaihtanut työpaikkaa, ja oireet kuitattiin pitkään stressillä. Söin särkylääkkeitä ja nukahtamislääkkeitä, kunnes vuotojen runsastuminen sai gynelle.

Pikakelataan 3 v. Mirena ja sen kanssa kolmannet e-pillerit tuplana veivät loputtomat vuodot, nyt marraskuun olen ollut vuodoton. Odotan aikaa termoablaatioon, sillä tähän mennessä olen vuotanut 15-20 päivää kuusta ja tänä vuonna syksyllä 2 kk putkeen. En voi käyttää vieläkään estrogeenia tarpeeksi, koska se lisää vuotoja. Luojan kiitos sentään nukun taas, ja pystyn kävelemään. Apuna arjessa glukosamiini nivelkipuihin ja kreatiini muuten olemattomaan palautumiseen. 

Tässä välissä ehti olla rytmihäiriöitä, tykytyksiä, verenpainetta, kilpirauhasen liikatoimintaa, vaihtelevia allergioita, kuivat limakalvot, virtsiksiä, heikentyneitä orgasmeja, ponnistusinkontinenssia, kuivia silmiä, rohtuvia huulia, muistikatkoja, aivosumua, paniikkioireita, vitutusta, raivareita ja sitä unettomuutta. Mä olisin oikeasti vähintään työkyvytön ilman hormonikorvausta, luojalle kiitos se edes vähän sopii ja on vienyt nuo oireet pois. Ihan järkyttävää taistelua ja tasapainon hakemista kesti 2 v, nyt uskallan toivoa, että pahin on ohi. Sössin toki sen työpaikan (ei mikään menetys), mutten onneksi avioliittoani, enkä ihme kyllä muitakaan ihmissuhteita.