Lue keskustelun säännöt.
Seksitön parisuhde
18.11.2022 |
Ollaan alle 40v pariskunta, kolme pientä lasta.
Seksiä ei ole ollut nyt kahteen vuoteen kertaakaan, ja tästä on tullut melkoinen kompastuskivi.
Minua ei kiinnosta, lähinnä kuvottaa. Silloin kun vielä harvoin pystyin, stressasin asiaa etukäteen ja toivoin sen suorituksen äkkiä loppuvan. Parisuhteen alussa siksi oli jatkuvasti, minunkin tahdosta.
Mitä ihmettä tässä pitäis tehdä?
Kommentit (153)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mies. Ja olen tuskaillut vähentyvän seksin kanssa. Ja olen tehnyt sen, mitä keskustelujen mukaan moni mies tekee: Jättää tekemättä aloitteita seksiin, koska "täytyyhän sen toisenkin joskus tehdä".
Ei toimi.
Eikä tomi mökötys. Eikä kylmäksi heittäytyminen. Eikä se paljon puhuttu jutteleminen. Auttaa ehkä yhdeksi päiväksi, mutta sen lisäksi tuntuu jotenkin epäaidolta, kun toinen haluaa seksiä vain siksi, että minä asiasta mainitsin. Miksi ei ihan pyytämättä, spotnaanisti ja oma-alotteisesti voi haluta omaa aviopuolisoa?
Olen ottanut toisen lähestymiskannan. Vaikka tuntuu ihan väärältä lähteä etsimään itsestä vikaa, niin mietin kuitenkin asiaa naiseni kannalta. Lisääkö se hänen seksihalujaan, jos minä en koske, enkä juuri puhu? Ei varmasti. Ja jos tähän mennessä 90 % seksialotteista on tullut minulta, niin muuttuisiko se yhtäkkiä toisinpäin, jos vain odotan?
Olisi tosi ihanaa tuntea olevansa haluttu. Tuntea, miten toinen haluaa seksiä ja läheisyyttä. Mutta jos sellaista ei yleensäkään tapahdu, niin sitä ei vaan tapahdu. Pitää siis punnita tarkkaan, haluaako seksiä ylipäätään, vai odottaako ihmettä tapahtuvaksi.
Valitisin nyt pitkin hampain jälkimmäisen. Jatkan yksin vastuunkantamista seksin harrastamisesta ja nyt meillä taas on seksiä. Kalvaahan se, että se on vain minun aloitteesta ja tiedän, että seksi taas loppuu, jos minä en ole se aktiivinen osapuoli. Mutta kait se on parempi näin...
... tai sitten voit vain ottaa vuoteesi ja lähteä. Selkeästi asia on sinulle vaikea, ja toivot sille ratkaisua.
Ja tiedät itsekin, että asia ei muuten ratkea kuin siten, että alistut tilanteeseen tai lähdet ja etsit elämääsi paremman kumppanin.
Mieti, mitä elämältäsi haluat. Ja mieti nykyistä parisuhdettasi siltä kannalta, että jos voisit aloittaa nykyisen parisuhteesi naisesi alusta asti uudelleen, mitä tekisit? Aloittaisitko vai lähtisitkö pois, jättäisitkö aloittamatta?
Jos vastaat, että jättäisit aloittamatta, pitäisi jonkun hälytyskellon soida jo.
Jos vastaat, että toimisit aivan samoin, aloittaisit suhteen ja jatkaisit sitä, et ole ongelmissa.
Ongelma on siinä, että muuten meillä ei ole mitään ongelmia. Meillä on lapsia ja saadaan kaikki asiat yleensä sovittua ihan hyvin. Eikä ensimmäisinä vuosina ollut tietoakaan tällaisista "ongelmista" . Itse yritän sovittelevana ihmisenä miettiä nämä asiat mahdollisimman objektiivisesti. Ja tuntuisi jotenkin karulta särkeä perhe sen takia, etten saa omasta mielestä tarpeeksi usein työntää pippeliä pimppiin.
Enkä tiedä mitä tekisin eron jälkeen. Paranisiko minun tilanne? Tuskin. Olisin yksin, eikä 40+ vuotiaan miehen ole kovin helppo löytää enää uudelleen omalta tuntuvaa ihmissuhdetta. Kaikki menisi - talot, perhe, monet perhetutut... Kuitenkin nyt on kaikki ihan hyvin, Lukuunottamatta seksiä. Kun saisi vaimon jotenkin kiinnostumaan asiasta. lukemaan keskusteluja ja tajuamaan, miten iso asia se on minulle. Kun se selvästi hänelle ei ole. Seksi lienee hänelle sellainen ihan kiva lisä joskus, mutta ilmankin pärjää.
Kyllä, mietit tarkkaan, ja objektiivisesti. Sinänsä loogista. Mutta tiedätkö mitä: kyseessä on sinun elämäsi ja ennen kaikkea sinun onnellisuutesi. Jos ymmärrät tämän näkökulman, niin tajuat, että objektiivisesti ajattelemisessa ei ole mitään järkeä. Sinun on ajateltava subjektiivisesti. Sinun on myös ajateltava omia tunteitasi ja tuntemuksiasi. Ikävä kyllä muussa tapauksessa et pysty olemaan rehellinen itsellesi, etkä välttämättä läheisillesikään.
Jos sinulla on nyt kaikki "ihan hyvin", mikään ei estä sinua, parhaassa työiässä olevaa miestä, järjestelemästä asioitasi niin, että mahdollisen eron tapahtuessa asiasi olisivat hyvin myös sen jälkeen. Ero on tietenkin ikävä tilanne ja kriisi, mutta se ei ole mikään kuolemankriisi, vaan elämänkriisi. Jos ero tuntuu sinulta hyvältä vaihtoehdolta (huom. tuntuu), et todennäköisesti menetä mitään tärkeää, jos toimit oikein. Eli et ala riidellä, toimia ilkeästi, hankalasti, ym. Jos sinulla ja vaimollasi menee kaikki seksiä lukuun ottamatta hyvin, niin mikään ei estä sitä, etteikö kaikki voisi mennä hyvin myös eron jälkeen. Voitte säilyä ystävinä, tehdä asioita yhdessä ym. Kerrot olevasi sovitteleva mies. En epäile sitä. Ja sellaisella ominaisuudella varustettuna pystyt varmasti koordinoimaan elämäsi myös eron jälkeen oikein hyvin.
Et myöskään menetä oikeasti läheisiä ystäviäsi, tai muita perheenjäseniäsi, jos et itse halua heitä menettää. Rahaa saatat menettää, mutta sitähän sinä pystyt hankkimaan lisää, jos haluat. Lapsiasi ja heidän suhdettaan sinuun sinä et ainakaan menetä, vaan teidän suhteenne saattaa jopa kehittyä entisestään.
Kerron vielä faktan: fiksulla, elämänkokemusta, ymmärrystä ja lempeyttä omaavalla 40+ miehellä on kysyntää. Myös tässä iässä olevia naisia on paljon vailla hyvää miestä. Eronnut nainen on oikein hyvä loppuelämän kumppani, koska usein hän arvostaa fiksua, elämää nähnyttä ja empaattista miestä, ja osaa myös antaa arvon intohimolle ja rakkaudelle. Moni nainenkin eroaa sen puutteesta, ja osaa varmasti arvostaa, jos löytää sitä uudesta hyvästä ihmissuhteesta.
Sinä olet jo pohtinut paljon hyviä syitä, miksi jatkaisit avioliitossa. Seuraavaksi sinun pitäisi pohtia niitä hyviä syitä, joiden vuoksi sinun kannattaisi lähteä avioliitostasi. Äläkä pohdi objektiivisesti, vaan aivan avoimen, rehellisen subjektiivisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mies. Ja olen tuskaillut vähentyvän seksin kanssa. Ja olen tehnyt sen, mitä keskustelujen mukaan moni mies tekee: Jättää tekemättä aloitteita seksiin, koska "täytyyhän sen toisenkin joskus tehdä".
Ei toimi.
Eikä tomi mökötys. Eikä kylmäksi heittäytyminen. Eikä se paljon puhuttu jutteleminen. Auttaa ehkä yhdeksi päiväksi, mutta sen lisäksi tuntuu jotenkin epäaidolta, kun toinen haluaa seksiä vain siksi, että minä asiasta mainitsin. Miksi ei ihan pyytämättä, spotnaanisti ja oma-alotteisesti voi haluta omaa aviopuolisoa?
Olen ottanut toisen lähestymiskannan. Vaikka tuntuu ihan väärältä lähteä etsimään itsestä vikaa, niin mietin kuitenkin asiaa naiseni kannalta. Lisääkö se hänen seksihalujaan, jos minä en koske, enkä juuri puhu? Ei varmasti. Ja jos tähän mennessä 90 % seksialotteista on tullut minulta, niin muuttuisiko se yhtäkkiä toisinpäin, jos vain odotan?
Olisi tosi ihanaa tuntea olevansa haluttu. Tuntea, miten toinen haluaa seksiä ja läheisyyttä. Mutta jos sellaista ei yleensäkään tapahdu, niin sitä ei vaan tapahdu. Pitää siis punnita tarkkaan, haluaako seksiä ylipäätään, vai odottaako ihmettä tapahtuvaksi.
Valitisin nyt pitkin hampain jälkimmäisen. Jatkan yksin vastuunkantamista seksin harrastamisesta ja nyt meillä taas on seksiä. Kalvaahan se, että se on vain minun aloitteesta ja tiedän, että seksi taas loppuu, jos minä en ole se aktiivinen osapuoli. Mutta kait se on parempi näin...
... tai sitten voit vain ottaa vuoteesi ja lähteä. Selkeästi asia on sinulle vaikea, ja toivot sille ratkaisua.
Ja tiedät itsekin, että asia ei muuten ratkea kuin siten, että alistut tilanteeseen tai lähdet ja etsit elämääsi paremman kumppanin.
Mieti, mitä elämältäsi haluat. Ja mieti nykyistä parisuhdettasi siltä kannalta, että jos voisit aloittaa nykyisen parisuhteesi naisesi alusta asti uudelleen, mitä tekisit? Aloittaisitko vai lähtisitkö pois, jättäisitkö aloittamatta?
Jos vastaat, että jättäisit aloittamatta, pitäisi jonkun hälytyskellon soida jo.
Jos vastaat, että toimisit aivan samoin, aloittaisit suhteen ja jatkaisit sitä, et ole ongelmissa.
Ongelma on siinä, että muuten meillä ei ole mitään ongelmia. Meillä on lapsia ja saadaan kaikki asiat yleensä sovittua ihan hyvin. Eikä ensimmäisinä vuosina ollut tietoakaan tällaisista "ongelmista" . Itse yritän sovittelevana ihmisenä miettiä nämä asiat mahdollisimman objektiivisesti. Ja tuntuisi jotenkin karulta särkeä perhe sen takia, etten saa omasta mielestä tarpeeksi usein työntää pippeliä pimppiin.
Enkä tiedä mitä tekisin eron jälkeen. Paranisiko minun tilanne? Tuskin. Olisin yksin, eikä 40+ vuotiaan miehen ole kovin helppo löytää enää uudelleen omalta tuntuvaa ihmissuhdetta. Kaikki menisi - talot, perhe, monet perhetutut... Kuitenkin nyt on kaikki ihan hyvin, Lukuunottamatta seksiä. Kun saisi vaimon jotenkin kiinnostumaan asiasta. lukemaan keskusteluja ja tajuamaan, miten iso asia se on minulle. Kun se selvästi hänelle ei ole. Seksi lienee hänelle sellainen ihan kiva lisä joskus, mutta ilmankin pärjää.
Kyllä, mietit tarkkaan, ja objektiivisesti. Sinänsä loogista. Mutta tiedätkö mitä: kyseessä on sinun elämäsi ja ennen kaikkea sinun onnellisuutesi. Jos ymmärrät tämän näkökulman, niin tajuat, että objektiivisesti ajattelemisessa ei ole mitään järkeä. Sinun on ajateltava subjektiivisesti. Sinun on myös ajateltava omia tunteitasi ja tuntemuksiasi. Ikävä kyllä muussa tapauksessa et pysty olemaan rehellinen itsellesi, etkä välttämättä läheisillesikään.
Jos sinulla on nyt kaikki "ihan hyvin", mikään ei estä sinua, parhaassa työiässä olevaa miestä, järjestelemästä asioitasi niin, että mahdollisen eron tapahtuessa asiasi olisivat hyvin myös sen jälkeen. Ero on tietenkin ikävä tilanne ja kriisi, mutta se ei ole mikään kuolemankriisi, vaan elämänkriisi. Jos ero tuntuu sinulta hyvältä vaihtoehdolta (huom. tuntuu), et todennäköisesti menetä mitään tärkeää, jos toimit oikein. Eli et ala riidellä, toimia ilkeästi, hankalasti, ym. Jos sinulla ja vaimollasi menee kaikki seksiä lukuun ottamatta hyvin, niin mikään ei estä sitä, etteikö kaikki voisi mennä hyvin myös eron jälkeen. Voitte säilyä ystävinä, tehdä asioita yhdessä ym. Kerrot olevasi sovitteleva mies. En epäile sitä. Ja sellaisella ominaisuudella varustettuna pystyt varmasti koordinoimaan elämäsi myös eron jälkeen oikein hyvin.
Et myöskään menetä oikeasti läheisiä ystäviäsi, tai muita perheenjäseniäsi, jos et itse halua heitä menettää. Rahaa saatat menettää, mutta sitähän sinä pystyt hankkimaan lisää, jos haluat. Lapsiasi ja heidän suhdettaan sinuun sinä et ainakaan menetä, vaan teidän suhteenne saattaa jopa kehittyä entisestään.
Kerron vielä faktan: fiksulla, elämänkokemusta, ymmärrystä ja lempeyttä omaavalla 40+ miehellä on kysyntää. Myös tässä iässä olevia naisia on paljon vailla hyvää miestä. Eronnut nainen on oikein hyvä loppuelämän kumppani, koska usein hän arvostaa fiksua, elämää nähnyttä ja empaattista miestä, ja osaa myös antaa arvon intohimolle ja rakkaudelle. Moni nainenkin eroaa sen puutteesta, ja osaa varmasti arvostaa, jos löytää sitä uudesta hyvästä ihmissuhteesta.
Sinä olet jo pohtinut paljon hyviä syitä, miksi jatkaisit avioliitossa. Seuraavaksi sinun pitäisi pohtia niitä hyviä syitä, joiden vuoksi sinun kannattaisi lähteä avioliitostasi. Äläkä pohdi objektiivisesti, vaan aivan avoimen, rehellisen subjektiivisesti.
Kiitos.
Aika erilainen vastaus, mitä yleensä keskustelupalstoilla saa. Vastaukset ovat yleensä tiivistettynä joko:
-Niin tyypillinen mies! Aina vaan seksi mielessä
tai
-Jätä se nainen ja hommaa parempi!
Nyt oli ihan perusteltua näkemystä tilanteesta ja voin hyvin olla samaa mieltä monen asian kanssa. Tuntui myös hyvältä lukea noita kannustavia ja positiivisia ajatuksia minunkaltaisistani miehistä - tai jopa itsestäni.
Ja niinhän se on, niin kuin sanoit: Pitäisi vaan punnita oma tilanne sekä mahdollisen eron positiiviset ja negatiiviset vaikutukset. On vaan niiiiin isosta asiasta kyse, että pelottaa edes moista ajatella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksitön parisuhde on vasta mummo iässä. Rakkautta on silti silloinkin.
Mutta nuoruudessa, kun pelit ja vehkeet toimii, silloin suhteeseen kuuluu seksi.
Olen mummo, mutta siitä huolimatta haluan seksiä niin myös mieheni. Jos kahden ihmisen välillä on seksuaalista vetovoimaa niin siihen ei vaikuta, vaikka olisi lapsenlapsia.
Minä olen mummo jolla on jo lapsenlapsenlapsikin.
Seksistä silti tykkään kun on siihen yhteensopiva kumppani. Tosin emme asu yhdessä, joten siksikin ei ole muuttunut arkiseksi. Ikäänkuin riiaamme edelleen. Olen aikoinani avoliitostani eronnut kun vetovoima loppui ja seksi muuttui pakkopullaksi ja sen mukana muukin vähitellen.
Olemme jo yli 70 kummatkin. Mutta kun on vetoa toisiinsa niin ikä ei sitä lopeta. Sairaudet eri asia, onneksi ei ole sellaisia jotka vaikuttavat seksiin.
On surullista lukea kun monet nuoret ovat seksittömissä suhteissa. Ei sen niin pidä olla, kyllä joku asia siinä suhteessa on pielessä miksi seksi ei maita.
Pitää vain rehellisesti se tunnustaa eikä roikottaa toista mukana jos itse ei haluta.
Usein se on juuri, että vetovoima on loppunut tai sitä ei ollut tarpeeksi alussakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tällaisista asioista tulisi ihan suhteen alkupuolella puhua ja vaikka mitkä valat vallottaisiin, niin pitäisi tehdä myös se selväksi, että jos ja kun jompikumpi suhteen osapuoli tulee haluttomaksi, niin sitten toinen on vapaa menemään. Seksi on kuitenkin äärimmäisen tärkeää etenkin miehille ja se kuuluu ihan siihen ihmisen biologiaan.
Tuskin tässä aloittajankaan tapauksessa kukaan ketään väkisin pitää, kyllähän suhteen voi päättää jokainen niin halutessaan. Se vaan tuntuu olevan tyypillistä, että kun ongelmia tulee, niitä ei kunnolla käsitellä, ja sitten vaan roikutaan tyytymättöminä huonossa suhteessa loputtomiin, puolin ja toisin, ja katkeruus kasvaa.
Kuinka moni mies oikeasti jättää haluttoman vaimonsa, ellei ole uutta katsottuna? Eipä moni.
Silti monen miehen pitäisi toimia noin. Parempi lähteä, kun kiusata itseään ja lopulta myös läheisiään parisuhteen kuorista kiinni pidellen. Parempi lähteä, ennen kuin pettää. Parempi lähteä, ennen kuin alkaa käyttäytymään huonosti. Parempi lähteä, ennen kuin muuttuu vihaiseksi ja katkeraksi. Parempi lähteä, ennen kuin masentaa. Parempi lähteä, ennen kuin tarttua pulloon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mies. Ja olen tuskaillut vähentyvän seksin kanssa. Ja olen tehnyt sen, mitä keskustelujen mukaan moni mies tekee: Jättää tekemättä aloitteita seksiin, koska "täytyyhän sen toisenkin joskus tehdä".
Ei toimi.
Eikä tomi mökötys. Eikä kylmäksi heittäytyminen. Eikä se paljon puhuttu jutteleminen. Auttaa ehkä yhdeksi päiväksi, mutta sen lisäksi tuntuu jotenkin epäaidolta, kun toinen haluaa seksiä vain siksi, että minä asiasta mainitsin. Miksi ei ihan pyytämättä, spotnaanisti ja oma-alotteisesti voi haluta omaa aviopuolisoa?
Olen ottanut toisen lähestymiskannan. Vaikka tuntuu ihan väärältä lähteä etsimään itsestä vikaa, niin mietin kuitenkin asiaa naiseni kannalta. Lisääkö se hänen seksihalujaan, jos minä en koske, enkä juuri puhu? Ei varmasti. Ja jos tähän mennessä 90 % seksialotteista on tullut minulta, niin muuttuisiko se yhtäkkiä toisinpäin, jos vain odotan?
Olisi tosi ihanaa tuntea olevansa haluttu. Tuntea, miten toinen haluaa seksiä ja läheisyyttä. Mutta jos sellaista ei yleensäkään tapahdu, niin sitä ei vaan tapahdu. Pitää siis punnita tarkkaan, haluaako seksiä ylipäätään, vai odottaako ihmettä tapahtuvaksi.
Valitisin nyt pitkin hampain jälkimmäisen. Jatkan yksin vastuunkantamista seksin harrastamisesta ja nyt meillä taas on seksiä. Kalvaahan se, että se on vain minun aloitteesta ja tiedän, että seksi taas loppuu, jos minä en ole se aktiivinen osapuoli. Mutta kait se on parempi näin...
... tai sitten voit vain ottaa vuoteesi ja lähteä. Selkeästi asia on sinulle vaikea, ja toivot sille ratkaisua.
Ja tiedät itsekin, että asia ei muuten ratkea kuin siten, että alistut tilanteeseen tai lähdet ja etsit elämääsi paremman kumppanin.
Mieti, mitä elämältäsi haluat. Ja mieti nykyistä parisuhdettasi siltä kannalta, että jos voisit aloittaa nykyisen parisuhteesi naisesi alusta asti uudelleen, mitä tekisit? Aloittaisitko vai lähtisitkö pois, jättäisitkö aloittamatta?
Jos vastaat, että jättäisit aloittamatta, pitäisi jonkun hälytyskellon soida jo.
Jos vastaat, että toimisit aivan samoin, aloittaisit suhteen ja jatkaisit sitä, et ole ongelmissa.
Ongelma on siinä, että muuten meillä ei ole mitään ongelmia. Meillä on lapsia ja saadaan kaikki asiat yleensä sovittua ihan hyvin. Eikä ensimmäisinä vuosina ollut tietoakaan tällaisista "ongelmista" . Itse yritän sovittelevana ihmisenä miettiä nämä asiat mahdollisimman objektiivisesti. Ja tuntuisi jotenkin karulta särkeä perhe sen takia, etten saa omasta mielestä tarpeeksi usein työntää pippeliä pimppiin.
Enkä tiedä mitä tekisin eron jälkeen. Paranisiko minun tilanne? Tuskin. Olisin yksin, eikä 40+ vuotiaan miehen ole kovin helppo löytää enää uudelleen omalta tuntuvaa ihmissuhdetta. Kaikki menisi - talot, perhe, monet perhetutut... Kuitenkin nyt on kaikki ihan hyvin, Lukuunottamatta seksiä. Kun saisi vaimon jotenkin kiinnostumaan asiasta. lukemaan keskusteluja ja tajuamaan, miten iso asia se on minulle. Kun se selvästi hänelle ei ole. Seksi lienee hänelle sellainen ihan kiva lisä joskus, mutta ilmankin pärjää.
Kyllä, mietit tarkkaan, ja objektiivisesti. Sinänsä loogista. Mutta tiedätkö mitä: kyseessä on sinun elämäsi ja ennen kaikkea sinun onnellisuutesi. Jos ymmärrät tämän näkökulman, niin tajuat, että objektiivisesti ajattelemisessa ei ole mitään järkeä. Sinun on ajateltava subjektiivisesti. Sinun on myös ajateltava omia tunteitasi ja tuntemuksiasi. Ikävä kyllä muussa tapauksessa et pysty olemaan rehellinen itsellesi, etkä välttämättä läheisillesikään.
Jos sinulla on nyt kaikki "ihan hyvin", mikään ei estä sinua, parhaassa työiässä olevaa miestä, järjestelemästä asioitasi niin, että mahdollisen eron tapahtuessa asiasi olisivat hyvin myös sen jälkeen. Ero on tietenkin ikävä tilanne ja kriisi, mutta se ei ole mikään kuolemankriisi, vaan elämänkriisi. Jos ero tuntuu sinulta hyvältä vaihtoehdolta (huom. tuntuu), et todennäköisesti menetä mitään tärkeää, jos toimit oikein. Eli et ala riidellä, toimia ilkeästi, hankalasti, ym. Jos sinulla ja vaimollasi menee kaikki seksiä lukuun ottamatta hyvin, niin mikään ei estä sitä, etteikö kaikki voisi mennä hyvin myös eron jälkeen. Voitte säilyä ystävinä, tehdä asioita yhdessä ym. Kerrot olevasi sovitteleva mies. En epäile sitä. Ja sellaisella ominaisuudella varustettuna pystyt varmasti koordinoimaan elämäsi myös eron jälkeen oikein hyvin.
Et myöskään menetä oikeasti läheisiä ystäviäsi, tai muita perheenjäseniäsi, jos et itse halua heitä menettää. Rahaa saatat menettää, mutta sitähän sinä pystyt hankkimaan lisää, jos haluat. Lapsiasi ja heidän suhdettaan sinuun sinä et ainakaan menetä, vaan teidän suhteenne saattaa jopa kehittyä entisestään.
Kerron vielä faktan: fiksulla, elämänkokemusta, ymmärrystä ja lempeyttä omaavalla 40+ miehellä on kysyntää. Myös tässä iässä olevia naisia on paljon vailla hyvää miestä. Eronnut nainen on oikein hyvä loppuelämän kumppani, koska usein hän arvostaa fiksua, elämää nähnyttä ja empaattista miestä, ja osaa myös antaa arvon intohimolle ja rakkaudelle. Moni nainenkin eroaa sen puutteesta, ja osaa varmasti arvostaa, jos löytää sitä uudesta hyvästä ihmissuhteesta.
Sinä olet jo pohtinut paljon hyviä syitä, miksi jatkaisit avioliitossa. Seuraavaksi sinun pitäisi pohtia niitä hyviä syitä, joiden vuoksi sinun kannattaisi lähteä avioliitostasi. Äläkä pohdi objektiivisesti, vaan aivan avoimen, rehellisen subjektiivisesti.
Olipa timanttinen vastaus!
Samaa mieltä olen siinä, että jos osaatte hoitaa eron ajoissa ja fiksusti, et todennäköisesti menetä mitään, päinvastoin. Ystävyys nykyisen vaimosi kanssa voi toimia oikein hyvin ystäväpohjalla ja kumpikin voi silti löytää elämäänsä uuden rakkauden.
Ja 40+ ikäisellä fiksulla, elämänkokemusta, ymmärrystä ja lempeyttä omaavalla miehellä on TODELLAKIN kysyntää, myös hyvään, intohimoiseen ja kestävään aikuiseen parisuhteeseen.
Onnea tiellesi, mitä sitten valitsetkin. Muista, että kaikki on mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mies. Ja olen tuskaillut vähentyvän seksin kanssa. Ja olen tehnyt sen, mitä keskustelujen mukaan moni mies tekee: Jättää tekemättä aloitteita seksiin, koska "täytyyhän sen toisenkin joskus tehdä".
Ei toimi.
Eikä tomi mökötys. Eikä kylmäksi heittäytyminen. Eikä se paljon puhuttu jutteleminen. Auttaa ehkä yhdeksi päiväksi, mutta sen lisäksi tuntuu jotenkin epäaidolta, kun toinen haluaa seksiä vain siksi, että minä asiasta mainitsin. Miksi ei ihan pyytämättä, spotnaanisti ja oma-alotteisesti voi haluta omaa aviopuolisoa?
Olen ottanut toisen lähestymiskannan. Vaikka tuntuu ihan väärältä lähteä etsimään itsestä vikaa, niin mietin kuitenkin asiaa naiseni kannalta. Lisääkö se hänen seksihalujaan, jos minä en koske, enkä juuri puhu? Ei varmasti. Ja jos tähän mennessä 90 % seksialotteista on tullut minulta, niin muuttuisiko se yhtäkkiä toisinpäin, jos vain odotan?
Olisi tosi ihanaa tuntea olevansa haluttu. Tuntea, miten toinen haluaa seksiä ja läheisyyttä. Mutta jos sellaista ei yleensäkään tapahdu, niin sitä ei vaan tapahdu. Pitää siis punnita tarkkaan, haluaako seksiä ylipäätään, vai odottaako ihmettä tapahtuvaksi.
Valitisin nyt pitkin hampain jälkimmäisen. Jatkan yksin vastuunkantamista seksin harrastamisesta ja nyt meillä taas on seksiä. Kalvaahan se, että se on vain minun aloitteesta ja tiedän, että seksi taas loppuu, jos minä en ole se aktiivinen osapuoli. Mutta kait se on parempi näin...
... tai sitten voit vain ottaa vuoteesi ja lähteä. Selkeästi asia on sinulle vaikea, ja toivot sille ratkaisua.
Ja tiedät itsekin, että asia ei muuten ratkea kuin siten, että alistut tilanteeseen tai lähdet ja etsit elämääsi paremman kumppanin.
Mieti, mitä elämältäsi haluat. Ja mieti nykyistä parisuhdettasi siltä kannalta, että jos voisit aloittaa nykyisen parisuhteesi naisesi alusta asti uudelleen, mitä tekisit? Aloittaisitko vai lähtisitkö pois, jättäisitkö aloittamatta?
Jos vastaat, että jättäisit aloittamatta, pitäisi jonkun hälytyskellon soida jo.
Jos vastaat, että toimisit aivan samoin, aloittaisit suhteen ja jatkaisit sitä, et ole ongelmissa.
Ongelma on siinä, että muuten meillä ei ole mitään ongelmia. Meillä on lapsia ja saadaan kaikki asiat yleensä sovittua ihan hyvin. Eikä ensimmäisinä vuosina ollut tietoakaan tällaisista "ongelmista" . Itse yritän sovittelevana ihmisenä miettiä nämä asiat mahdollisimman objektiivisesti. Ja tuntuisi jotenkin karulta särkeä perhe sen takia, etten saa omasta mielestä tarpeeksi usein työntää pippeliä pimppiin.
Enkä tiedä mitä tekisin eron jälkeen. Paranisiko minun tilanne? Tuskin. Olisin yksin, eikä 40+ vuotiaan miehen ole kovin helppo löytää enää uudelleen omalta tuntuvaa ihmissuhdetta. Kaikki menisi - talot, perhe, monet perhetutut... Kuitenkin nyt on kaikki ihan hyvin, Lukuunottamatta seksiä. Kun saisi vaimon jotenkin kiinnostumaan asiasta. lukemaan keskusteluja ja tajuamaan, miten iso asia se on minulle. Kun se selvästi hänelle ei ole. Seksi lienee hänelle sellainen ihan kiva lisä joskus, mutta ilmankin pärjää.
Kyllä, mietit tarkkaan, ja objektiivisesti. Sinänsä loogista. Mutta tiedätkö mitä: kyseessä on sinun elämäsi ja ennen kaikkea sinun onnellisuutesi. Jos ymmärrät tämän näkökulman, niin tajuat, että objektiivisesti ajattelemisessa ei ole mitään järkeä. Sinun on ajateltava subjektiivisesti. Sinun on myös ajateltava omia tunteitasi ja tuntemuksiasi. Ikävä kyllä muussa tapauksessa et pysty olemaan rehellinen itsellesi, etkä välttämättä läheisillesikään.
Jos sinulla on nyt kaikki "ihan hyvin", mikään ei estä sinua, parhaassa työiässä olevaa miestä, järjestelemästä asioitasi niin, että mahdollisen eron tapahtuessa asiasi olisivat hyvin myös sen jälkeen. Ero on tietenkin ikävä tilanne ja kriisi, mutta se ei ole mikään kuolemankriisi, vaan elämänkriisi. Jos ero tuntuu sinulta hyvältä vaihtoehdolta (huom. tuntuu), et todennäköisesti menetä mitään tärkeää, jos toimit oikein. Eli et ala riidellä, toimia ilkeästi, hankalasti, ym. Jos sinulla ja vaimollasi menee kaikki seksiä lukuun ottamatta hyvin, niin mikään ei estä sitä, etteikö kaikki voisi mennä hyvin myös eron jälkeen. Voitte säilyä ystävinä, tehdä asioita yhdessä ym. Kerrot olevasi sovitteleva mies. En epäile sitä. Ja sellaisella ominaisuudella varustettuna pystyt varmasti koordinoimaan elämäsi myös eron jälkeen oikein hyvin.
Et myöskään menetä oikeasti läheisiä ystäviäsi, tai muita perheenjäseniäsi, jos et itse halua heitä menettää. Rahaa saatat menettää, mutta sitähän sinä pystyt hankkimaan lisää, jos haluat. Lapsiasi ja heidän suhdettaan sinuun sinä et ainakaan menetä, vaan teidän suhteenne saattaa jopa kehittyä entisestään.
Kerron vielä faktan: fiksulla, elämänkokemusta, ymmärrystä ja lempeyttä omaavalla 40+ miehellä on kysyntää. Myös tässä iässä olevia naisia on paljon vailla hyvää miestä. Eronnut nainen on oikein hyvä loppuelämän kumppani, koska usein hän arvostaa fiksua, elämää nähnyttä ja empaattista miestä, ja osaa myös antaa arvon intohimolle ja rakkaudelle. Moni nainenkin eroaa sen puutteesta, ja osaa varmasti arvostaa, jos löytää sitä uudesta hyvästä ihmissuhteesta.
Sinä olet jo pohtinut paljon hyviä syitä, miksi jatkaisit avioliitossa. Seuraavaksi sinun pitäisi pohtia niitä hyviä syitä, joiden vuoksi sinun kannattaisi lähteä avioliitostasi. Äläkä pohdi objektiivisesti, vaan aivan avoimen, rehellisen subjektiivisesti.
Olipa timanttinen vastaus!
Samaa mieltä olen siinä, että jos osaatte hoitaa eron ajoissa ja fiksusti, et todennäköisesti menetä mitään, päinvastoin. Ystävyys nykyisen vaimosi kanssa voi toimia oikein hyvin ystäväpohjalla ja kumpikin voi silti löytää elämäänsä uuden rakkauden.
Ja 40+ ikäisellä fiksulla, elämänkokemusta, ymmärrystä ja lempeyttä omaavalla miehellä on TODELLAKIN kysyntää, myös hyvään, intohimoiseen ja kestävään aikuiseen parisuhteeseen.
Onnea tiellesi, mitä sitten valitsetkin. Muista, että kaikki on mahdollista.
Noilla lähtökohdilla päätyy todennäköisesti uusperheeseen, joten ei se nyt välttämättä niin ruusuista ole. Eikä se intohimo sielläkään välttämätä kestä (varsinkaan sen lapsirumbam keskellä). Jokainen tekee toki valinnat omalla tavallaan.
Seksi hiipuu kuitenkin tässä iässä (50+) kun takana on useita vuosikymmeniä yhteiseloa. Meillä se on vähentynyt miehen toimesta, hän kieltäytyy. Jos tarpeeksi kiehnään, antaa minulle, mutta ei halua itse. Testosteronit vähissä varmaan. Muuten menee ihan ok edelleen, joten ihan sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mies. Ja olen tuskaillut vähentyvän seksin kanssa. Ja olen tehnyt sen, mitä keskustelujen mukaan moni mies tekee: Jättää tekemättä aloitteita seksiin, koska "täytyyhän sen toisenkin joskus tehdä".
Ei toimi.
Eikä tomi mökötys. Eikä kylmäksi heittäytyminen. Eikä se paljon puhuttu jutteleminen. Auttaa ehkä yhdeksi päiväksi, mutta sen lisäksi tuntuu jotenkin epäaidolta, kun toinen haluaa seksiä vain siksi, että minä asiasta mainitsin. Miksi ei ihan pyytämättä, spotnaanisti ja oma-alotteisesti voi haluta omaa aviopuolisoa?
Olen ottanut toisen lähestymiskannan. Vaikka tuntuu ihan väärältä lähteä etsimään itsestä vikaa, niin mietin kuitenkin asiaa naiseni kannalta. Lisääkö se hänen seksihalujaan, jos minä en koske, enkä juuri puhu? Ei varmasti. Ja jos tähän mennessä 90 % seksialotteista on tullut minulta, niin muuttuisiko se yhtäkkiä toisinpäin, jos vain odotan?
Olisi tosi ihanaa tuntea olevansa haluttu. Tuntea, miten toinen haluaa seksiä ja läheisyyttä. Mutta jos sellaista ei yleensäkään tapahdu, niin sitä ei vaan tapahdu. Pitää siis punnita tarkkaan, haluaako seksiä ylipäätään, vai odottaako ihmettä tapahtuvaksi.
Valitisin nyt pitkin hampain jälkimmäisen. Jatkan yksin vastuunkantamista seksin harrastamisesta ja nyt meillä taas on seksiä. Kalvaahan se, että se on vain minun aloitteesta ja tiedän, että seksi taas loppuu, jos minä en ole se aktiivinen osapuoli. Mutta kait se on parempi näin...
... tai sitten voit vain ottaa vuoteesi ja lähteä. Selkeästi asia on sinulle vaikea, ja toivot sille ratkaisua.
Ja tiedät itsekin, että asia ei muuten ratkea kuin siten, että alistut tilanteeseen tai lähdet ja etsit elämääsi paremman kumppanin.
Mieti, mitä elämältäsi haluat. Ja mieti nykyistä parisuhdettasi siltä kannalta, että jos voisit aloittaa nykyisen parisuhteesi naisesi alusta asti uudelleen, mitä tekisit? Aloittaisitko vai lähtisitkö pois, jättäisitkö aloittamatta?
Jos vastaat, että jättäisit aloittamatta, pitäisi jonkun hälytyskellon soida jo.
Jos vastaat, että toimisit aivan samoin, aloittaisit suhteen ja jatkaisit sitä, et ole ongelmissa.
Ongelma on siinä, että muuten meillä ei ole mitään ongelmia. Meillä on lapsia ja saadaan kaikki asiat yleensä sovittua ihan hyvin. Eikä ensimmäisinä vuosina ollut tietoakaan tällaisista "ongelmista" . Itse yritän sovittelevana ihmisenä miettiä nämä asiat mahdollisimman objektiivisesti. Ja tuntuisi jotenkin karulta särkeä perhe sen takia, etten saa omasta mielestä tarpeeksi usein työntää pippeliä pimppiin.
Enkä tiedä mitä tekisin eron jälkeen. Paranisiko minun tilanne? Tuskin. Olisin yksin, eikä 40+ vuotiaan miehen ole kovin helppo löytää enää uudelleen omalta tuntuvaa ihmissuhdetta. Kaikki menisi - talot, perhe, monet perhetutut... Kuitenkin nyt on kaikki ihan hyvin, Lukuunottamatta seksiä. Kun saisi vaimon jotenkin kiinnostumaan asiasta. lukemaan keskusteluja ja tajuamaan, miten iso asia se on minulle. Kun se selvästi hänelle ei ole. Seksi lienee hänelle sellainen ihan kiva lisä joskus, mutta ilmankin pärjää.
Kyllä, mietit tarkkaan, ja objektiivisesti. Sinänsä loogista. Mutta tiedätkö mitä: kyseessä on sinun elämäsi ja ennen kaikkea sinun onnellisuutesi. Jos ymmärrät tämän näkökulman, niin tajuat, että objektiivisesti ajattelemisessa ei ole mitään järkeä. Sinun on ajateltava subjektiivisesti. Sinun on myös ajateltava omia tunteitasi ja tuntemuksiasi. Ikävä kyllä muussa tapauksessa et pysty olemaan rehellinen itsellesi, etkä välttämättä läheisillesikään.
Jos sinulla on nyt kaikki "ihan hyvin", mikään ei estä sinua, parhaassa työiässä olevaa miestä, järjestelemästä asioitasi niin, että mahdollisen eron tapahtuessa asiasi olisivat hyvin myös sen jälkeen. Ero on tietenkin ikävä tilanne ja kriisi, mutta se ei ole mikään kuolemankriisi, vaan elämänkriisi. Jos ero tuntuu sinulta hyvältä vaihtoehdolta (huom. tuntuu), et todennäköisesti menetä mitään tärkeää, jos toimit oikein. Eli et ala riidellä, toimia ilkeästi, hankalasti, ym. Jos sinulla ja vaimollasi menee kaikki seksiä lukuun ottamatta hyvin, niin mikään ei estä sitä, etteikö kaikki voisi mennä hyvin myös eron jälkeen. Voitte säilyä ystävinä, tehdä asioita yhdessä ym. Kerrot olevasi sovitteleva mies. En epäile sitä. Ja sellaisella ominaisuudella varustettuna pystyt varmasti koordinoimaan elämäsi myös eron jälkeen oikein hyvin.
Et myöskään menetä oikeasti läheisiä ystäviäsi, tai muita perheenjäseniäsi, jos et itse halua heitä menettää. Rahaa saatat menettää, mutta sitähän sinä pystyt hankkimaan lisää, jos haluat. Lapsiasi ja heidän suhdettaan sinuun sinä et ainakaan menetä, vaan teidän suhteenne saattaa jopa kehittyä entisestään.
Kerron vielä faktan: fiksulla, elämänkokemusta, ymmärrystä ja lempeyttä omaavalla 40+ miehellä on kysyntää. Myös tässä iässä olevia naisia on paljon vailla hyvää miestä. Eronnut nainen on oikein hyvä loppuelämän kumppani, koska usein hän arvostaa fiksua, elämää nähnyttä ja empaattista miestä, ja osaa myös antaa arvon intohimolle ja rakkaudelle. Moni nainenkin eroaa sen puutteesta, ja osaa varmasti arvostaa, jos löytää sitä uudesta hyvästä ihmissuhteesta.
Sinä olet jo pohtinut paljon hyviä syitä, miksi jatkaisit avioliitossa. Seuraavaksi sinun pitäisi pohtia niitä hyviä syitä, joiden vuoksi sinun kannattaisi lähteä avioliitostasi. Äläkä pohdi objektiivisesti, vaan aivan avoimen, rehellisen subjektiivisesti.
Olipa timanttinen vastaus!
Samaa mieltä olen siinä, että jos osaatte hoitaa eron ajoissa ja fiksusti, et todennäköisesti menetä mitään, päinvastoin. Ystävyys nykyisen vaimosi kanssa voi toimia oikein hyvin ystäväpohjalla ja kumpikin voi silti löytää elämäänsä uuden rakkauden.
Ja 40+ ikäisellä fiksulla, elämänkokemusta, ymmärrystä ja lempeyttä omaavalla miehellä on TODELLAKIN kysyntää, myös hyvään, intohimoiseen ja kestävään aikuiseen parisuhteeseen.
Onnea tiellesi, mitä sitten valitsetkin. Muista, että kaikki on mahdollista.
Noilla lähtökohdilla päätyy todennäköisesti uusperheeseen, joten ei se nyt välttämättä niin ruusuista ole. Eikä se intohimo sielläkään välttämätä kestä (varsinkaan sen lapsirumbam keskellä). Jokainen tekee toki valinnat omalla tavallaan.
Ei välttämättä päädy. Tuossa elämänvaiheessa alkaa olla enemmän sellaisia naisia, joiden omat lapset ovat jo isoja, ja joka tapauksessa yhtä todennäköistä on, että eron jälkeen seurustelu ei tarkoita yhteen muuttoa ja uuden perheen perustamista uusine lapsineen, etenkin, kun tosiaan mieskin on jo 40+. Ja sitä paitsi, vaikka tuossa iässä perustaisi uusperheenkin, se elämänvaihe olisi todennäköisesti aika pian ohimenevä.
Olen itsekin 40+ mies, ja lapsilukuni (2) on täynnä. Lapset ovat kouluiässä. Joskus olen itsekin pohtinut eroa, ja jos siihen lopulta päätyisin, en usko, että perustaisin uusperhettä. Mieluiten seurustelisin ikäiseni naisen kanssa, ja asuisin ihan ikiomassa kodissani, lapset luonani esim. vuoroviikoin. Yhteen muuttamista ennättäisi pohtia lasten kasvettua, jos se siis edes olisi ajankohtaista.
Seksi ei kuulu parisuhteeseen vaan seksiä harrastetaan yhden yön juttuina, seksipartnerin tulee vaihtua tiheään niin pysyy mielenkiinto ja viriili yllä : )
Parisuhdeseksi on kuin söisi samaa ruokaa joka päivä vuodesta toiseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seksi hiipuu kuitenkin tässä iässä (50+) kun takana on useita vuosikymmeniä yhteiseloa. Meillä se on vähentynyt miehen toimesta, hän kieltäytyy. Jos tarpeeksi kiehnään, antaa minulle, mutta ei halua itse. Testosteronit vähissä varmaan. Muuten menee ihan ok edelleen, joten ihan sama.
Etkö koskaan kaipaa halutuksi tulemisen tunnetta? Sitä, että miehesi katsoo sinua halukkaasti, tunnet hänen kosketuksestaan, mitä hänellä on mielessä, ja hän koskettaa, suutelee ihoasi halukkaasti.
En kuvaisi tuota tilannetta ja tunnetta sanaparilla "ihan sama".
Kannattaa vaihtaa oikein hyväosaiseen naiseen, niiden kanssa menee aina paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä sänkyhommat kaatuu salaiseen pettämiseen. Kyllä puoliso tietää ja tekee siitä johtopäätöksensä olla antamatta enää.
Olen miettinyt elämäni aikana ties mitä seksifantasioita. Varmaan samat aiheet toistuu monella miehellä villeimmissä päiväunissa.
Mutta tällä hetkellä varmaan suurin fantasia, ihan vaan sen realistisuuden takia, on se, että vaimo tulisi täysin yllättäen ja ottaisi minut samanlainen halu ja polte silmissään, mitä suhteen alkuaikoina oli. Saisin vaan olla ja nauttia. Ei tarvisi mitään erikoisia riettauksia tai akrobatioita. Ja edelleen luotan siihen, että tällainen vielä tapahtuu. Koska tällaista on tapahtunut joskus aiemminkin, eikä kyseessä kuitenkaan ole mitenkään eri ihminen - vähän enemmän elämää kokeneempi vain-