Lue keskustelun säännöt.
Seksitön parisuhde
18.11.2022 |
Ollaan alle 40v pariskunta, kolme pientä lasta.
Seksiä ei ole ollut nyt kahteen vuoteen kertaakaan, ja tästä on tullut melkoinen kompastuskivi.
Minua ei kiinnosta, lähinnä kuvottaa. Silloin kun vielä harvoin pystyin, stressasin asiaa etukäteen ja toivoin sen suorituksen äkkiä loppuvan. Parisuhteen alussa siksi oli jatkuvasti, minunkin tahdosta.
Mitä ihmettä tässä pitäis tehdä?
Kommentit (153)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksette haluttomien puolisot vain ota eroa, miksi tuhlaatte vuosia (!) elämäänne huonossa suhteessa?
Meillä on seksittömyydestä huolimatta hyvä ja onnellinen suhde, joten miksi pitäisi erota? Ei seksi ole kaikille niin tärkeää.
Täälläkin on monia jotka tulevat av:lle haukkumaan halutonta puolisoaan. Veikkaan että kysymys oli suunnattu heille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin esivaihdevuosissa huomaan, että seksi jo ajatuksenakin on alkanut ällöttää. Mies on ihana, ja läheisyys sinänsä on mukavaa, mutta jokin on muuttunut ja epäilen ihan hormonitoiminnan muutoksia. Pelkkä ajatuskin vaikkapa suuseksistä kuvottaa ja kun joskus olen viime aikoina yrittänyt heittäytyä seksiin, on vain itkettänyt ja tehnyt pahaa ja olen inhonnut itseäni useita päiviä sen jälkeen.
Onneksi mies on ymmärtäväinen eikä vaadi tai painosta. Olen sanonut, että hän on vapaa menemään, jos alkaa liikaa asia vaivata, mutta tuossa tuo edelleen on pysynyt. Se saa minut kunnioittamaan ja rakastamaan häntä aina vaan enemmän ja uskon ja toivon, että tämä mikälie vaihe tästä vielä menisi ohi ja pystyisin taas hyvillä mielin seksiin.
Minä olen neitsyt ja ajatus suuseksin antamisesta kuvottaa. Tuntuu jotenkin alentavalta, en pääse tästä ajatuksesta yli. Varmaan vaikuttaa myös miten miehet puhuvat siitä ja ylipäätään naisista. No tähän asti olen kyllä pärjännyt hyvin yksin.
Sanon vaan kirjoitti:
Jos kumppani ei haluais kuukauteen seksiä niin eroaisin. Miten jotkut jaksaa kärvistellä ilman seksiä noin kauan.
Voin kuvitella kuinka syviä parisuhteita tällä vierailijalla on.
Minulla on kokemusta pitkästä kuivasta kaudesta parisuhteessa.
Ikävä kyllä asia vain meni niin, että tietyssä vaiheessa, vaimon pitkäaikaisesta haluttomuudesta johtuen, lakkasin itsekin kokonaan näkemästä häntä seksuaalisena olentona.
Mutta samalla kyllä parisuhteesta loppui hellyys ja läheisyys. Tuntui, kuin olisin ollut siskoni kanssa parisuhteessa. En halunnut enää suudella vaimoani, enkä halailla tai hyväillä. Läheisyys ei tuntunut enää hyvältä. Etäännyin hänestä.
Vaimosta tämä alkoi tietenkin tuntumaan ikävältä. Mutta kävimme asiasta keskustelun, ja pääsimme asiassa jonkinlaiseen ratkaisuun. Käytännössä elämme kuin kämppikset. Molemmilla on oma huone, teemme kotityöt ja muut asiat yhdessä, ja satunnaisesti halaan vaimoani ja annan poskipusun. Ilmeisesti vaimo on tähän jollakin lailla tyytyväinen, mutta omalta osaltani voin todeta, että läheisyyden loppumisen myötä myös tunteet karisivat.
Mikäs siinä, kyllä ihan hyvin menee näinkin, paremmin näin kuin esimerkiksi ikisinkkuna ilman perhettä. Nyt on kuitenkin sentään turvallisuutta, apua ja tukea erilaisissa elämäntilanteissa, ei yksinäisyyttä, ja raha-asiatkin ovat hyvällä tolalla. Eikä vaimoni ole mitenkään sietämätön ihminen, tunnen häntä kohtaan edelleen rakkautta, mutta en romanttista sellaista.
>vedä ryynikännit
>tunne kun sielu irtautuu ruumiistasi ja menee nukkumaan
>japanissa rikkaat liikemiehet menee laitteeseen
>laite ottaa kehosi haltuun ja japanilaiset perseilevät kehollasi kaikkea ultrapaskaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimoani alkoi ilmeisesti myös kuvottaa seksi lapsen saamisen jälkeen. Olimme sitten kuin kaverit lastenhoitovastuulla. Jaksoin sitä pari kolme vuotta, mutta sitten petin. Enkä edes kadu sitä. Koska läheisyyttä ja seksiä ei saa, niin sitä hakee muualta. Ei vaimon sitä tarvitse tietää. Kun lapset on riittävän vanhoja, lopetan tämän liiton. Uskoakseni vaimollani ei ole mitään sitä vastaan, koska ei jaksa edes halata minua.
Sitähän saa kun käy vieraissa. M37v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisosi siis ilmeisesti haluaa, muutenhan tuo ei olisi ongelma.
Olisko käsihoito silloin tällöin mahdollista?
Tätä minä aina ihmettelen näissä haluttomuusjutuissa, eli eikö se olisi niin helppoa antaa sille haluavalle vaikka suikkari tai käsihoito? Tai antaa miehen panna vaikka vaimonsa polvitaipeeseen tai kainaloon, jos mamma ei päästä sisälle... Siinä menisi ehkä viitisen minuuttia ja mies hymyilisi sen jälkeen pitkään. Ei ole liikaa vaadittu.
Terv. kolmen lapsen äiti, joka haluaa
No mitäs pitäis tuolle pihtaavalle miehelle sanoa?
Ohis
Ihan samoin. Naisen voi kuitenkin tyydyttää ilman kullin käyttöä. Ja usein onnistuu todennäköisesti paremminkin siten.
Vierailija kirjoitti:
Miksette haluttomien puolisot vain ota eroa, miksi tuhlaatte vuosia (!) elämäänne huonossa suhteessa?
Pienet lapset. Vaikka se välillä vaikeaa onkon, niin koitan pitää perheen kasassa, kunnes lapset ovat isompia. Tokihan tämä on huono esimerkki lapsille, mutta kuitenkin ajattelen ydinperheen olevan parempi lasten kannalta.
Todennäköisesti tulee ero, kun lapset ovat isompia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisosi siis ilmeisesti haluaa, muutenhan tuo ei olisi ongelma.
Olisko käsihoito silloin tällöin mahdollista?
Tätä minä aina ihmettelen näissä haluttomuusjutuissa, eli eikö se olisi niin helppoa antaa sille haluavalle vaikka suikkari tai käsihoito? Tai antaa miehen panna vaikka vaimonsa polvitaipeeseen tai kainaloon, jos mamma ei päästä sisälle... Siinä menisi ehkä viitisen minuuttia ja mies hymyilisi sen jälkeen pitkään. Ei ole liikaa vaadittu.
Terv. kolmen lapsen äiti, joka haluaa
Voi oksennus mikä ajatus, että jos ei halua miestä niin pitäisi sen munaa alkaa imemään. Hyi helvetti mihin naiset rahan edestä alentuu. Lähden oksentamaan.
Ja miten tunteeton on mies, jos saa kalunsa seisomaan tietäen, että vaimo ei halua! Vai kainaloon tai polvitaipeeseen. Luulisi ajatuksenakin jo hävettävän.
Mä en kyllä millään osaa kuvitella sellaista tilannetta, että mies nylkyttäisi mun kainaloon. Mitä mun olisi tarkoitus sinä aikana tehdä? Roikkua vauva-palstalla kännykkä kädessä?
Joko Marutei Tsurunen on mainittu?
Tsurunen toimi demokraattien edustajana Japanin parlamentin ylähuoneessa vuosina 20022013 sen ensimmäisenä länsimaalaissyntyisenä jäsenenä.
Ihan helvetin kova saavutus, kun miettii, että kuinka epäluuloisia japanilaiset ovat ulkomaalaisia kohtaan. Toki Suomi on eräänlainen poikkeus, vanhempi väestö tietää ja arvostaa Mannerheimia ja suomalaisia.
Ilmeisesti aika konservatiivinen poliitikko ja sellaisestahan japskit tykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi haluton nainen lisää. Olen näin 30v tullut siihen tulokseen että tuskimpa koskaan haluni heräävät rakkaudesta eli vaikka suhde olisi hyvä ja onnellinen niin en osaa kuvitellakaan että halut miestä kohtaan heräisivät sitä kautta, seksi tuntuu niin tylsältä. Ainut milloin se ei ole tylsää niin on uutuudenviehätys, se lyhyt hetki uuden miehen kanssa on ainut milloin koen halua. Olen yrittänyt pohtia että mikä tässä on takana. Sit taas vakiintuneessa parisuhteessa koen seksuaalista himoa fantasioiden kautta, en niinkään että himoitsisin itse miestä. Ja tätäkin siis tapahtuu harvoin. Elämä olisi oikeesti helpompaa jos minulla olisi "normaalit" halut tai että olisi edes haluja.
Oletko aseksuaali- tai harmaaseksuaali?
Vierailija kirjoitti:
Menkää pari/seksuaaliterapiaan.
Mitä se auttaa? Järkkäsin ajan ja sitten yhdessä sessiossa vaimo vain totesi ettei hän koe enää mitään tarvetta seksille missään muodossa.
Tämän kun olisi tiennyt aikanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pelkästään se seksin puute, vaan myös ihan kosketuksen puute. Se tuntuu pahalta. Sanon sen näin miehenä. Mitään ei ole tapahtunut esim ulkonäössäni tai muussa, mutta se on vaan jäänyt. Vaimo suorastaan välttelee sitä, tai selvästi näkee että ei halua. En viitsi häntä ahdistaakaan, joten antaapa sitten olla. Mutta ei sitä tarvetta saa nappia painamalla pois, eli väkisin sitä miettii että olisiko sitten joku muu, joka tähän vastaisi. En usko että vaimokaan on onnellinen asiantilaan, vaikka hän on aina ollut hieman jäykkä läheisyydessä eikä lapsena ole tottunut hellittelyyn. Itse sen sijaan olen aina ollut sellainen, joka tykkää läheisyydestä.
Ehkäpä teimme ison virheen aikanaan kun menimme yhteen. Vain jälkikasvu estää minua lähtemästä.. vielä. Uskoisin, että kun sen aikanaan teen, se on vaimolleni ihan sama. Sekin tuntuu pahalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkää pari/seksuaaliterapiaan.
Mitä se auttaa? Järkkäsin ajan ja sitten yhdessä sessiossa vaimo vain totesi ettei hän koe enää mitään tarvetta seksille missään muodossa.
Tämän kun olisi tiennyt aikanaan.
Parisuhdeterapia valitettavasti on ainakin omien havaintojeni mukaan pelkkää ruumiin elvytystä. Voi siitä varmaan joillekin ratkaiseva apu ollakin, mutta yleensä ne ongelmat on jo niin syvällä ettei ne ratkea. Ja usein parisuhdeterapiaan mennään sen toisen toiveesta, toinen osallistuu velvoitettuna. Ei siitä mitään tule.
Joskus se ero on paras. Se on pieni kuolema, mutta siitä kyllä selviää. Onni on, että kylmissä liitoissa mitään isoja tunnepurkauksia ei välttämättä tule, on vain masentavaa järjestelyä. Sitten heippa, ja niin menee osa elämästä historiaan. Se ihminen, joka joskus oli läheinen, onkin etäinen ja se on tosiasia.
Tässä pohdittavaa:
- Ensiksi, onko haluttomuudesta mitään haittaa?
- Onko parisuhteessa muuten kaikki hyvin, esim. on rakkautta, keskusteluyhteys, luottamusta ja läheisyyttä jne.?
- Onko stressiä?
- Onko lääkitystä, joka voi vaikuttaa haluihin?
- Onko seksiä välttämätön olla?
- Voiko seksiä harrastaa sitten muiden kanssa?
- Onko seksi ollut hyvää ja sellaista, mitä itse haluaa?
- Kiihotutko tai syttyykö halusi vasta, kun ryhdytään toimeen tai hyväillään?
- Huomioiko puoliso sinua?
- Mikä on seksuaalisuutesi (homo-/hetero-/aseksuaali) eli jos et olekaan ylipäätänsä kiinnostunut seksuaalisessa mielessä puolisostasi?
- Onko sinulla seksiin tai seksuaalisuuteen liittyvää traumaa?
- Onko sinulla tyytymättömyyttä itseesi tai onko sinulla huono itsetunto?
Vierailija kirjoitti:
Meillä toi päättyi avioeroon. Multa meni halut, mies sinnitteli muutaman vuoden ja sitten jätti. En tiedä mitä olisin voinut tehdä, kun en vaan halunut seksiä. Meillä myös alkuvuodet ihan villejä, aina ja joka paikassa, kunnes lässähti. En itsekään tarkalleen tiedä syytä. Harmittaa tosi paljon, menetin rakkaani, elämänkumppanini ja parhaan ystäväni.
Ihan oikein sulle!
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kokemusta pitkästä kuivasta kaudesta parisuhteessa.
Ikävä kyllä asia vain meni niin, että tietyssä vaiheessa, vaimon pitkäaikaisesta haluttomuudesta johtuen, lakkasin itsekin kokonaan näkemästä häntä seksuaalisena olentona.
Mutta samalla kyllä parisuhteesta loppui hellyys ja läheisyys. Tuntui, kuin olisin ollut siskoni kanssa parisuhteessa. En halunnut enää suudella vaimoani, enkä halailla tai hyväillä. Läheisyys ei tuntunut enää hyvältä. Etäännyin hänestä.
Vaimosta tämä alkoi tietenkin tuntumaan ikävältä. Mutta kävimme asiasta keskustelun, ja pääsimme asiassa jonkinlaiseen ratkaisuun. Käytännössä elämme kuin kämppikset. Molemmilla on oma huone, teemme kotityöt ja muut asiat yhdessä, ja satunnaisesti halaan vaimoani ja annan poskipusun. Ilmeisesti vaimo on tähän jollakin lailla tyytyväinen, mutta omalta osaltani voin todeta, että läheisyyden loppumisen myötä myös tunteet karisivat.
Mikäs siinä, kyllä ihan hyvin menee näinkin, paremmin näin kuin esimerkiksi ikisinkkuna ilman perhettä. Nyt on kuitenkin sentään turvallisuutta, apua ja tukea erilaisissa elämäntilanteissa, ei yksinäisyyttä, ja raha-asiatkin ovat hyvällä tolalla. Eikä vaimoni ole mitenkään sietämätön ihminen, tunnen häntä kohtaan edelleen rakkautta, mutta en romanttista sellaista.
Tämä. Olen samanlaisessa suhteessa, mutta naisosapuoli. Mies ei halua läheisyyttä. Seksiä on ollut viimeksi 3-4 vuotta sitten. Me kasvatamme yhdessä lapsia ja maksamme asuntolainan rippeitä pois. Odotin 10 vuotta, että mies haluaisi koskettaa minua. Lapset teki ja siinä se.
Vierailija kirjoitti:
Näin esivaihdevuosissa huomaan, että seksi jo ajatuksenakin on alkanut ällöttää. Mies on ihana, ja läheisyys sinänsä on mukavaa, mutta jokin on muuttunut ja epäilen ihan hormonitoiminnan muutoksia. Pelkkä ajatuskin vaikkapa suuseksistä kuvottaa ja kun joskus olen viime aikoina yrittänyt heittäytyä seksiin, on vain itkettänyt ja tehnyt pahaa ja olen inhonnut itseäni useita päiviä sen jälkeen.
Onneksi mies on ymmärtäväinen eikä vaadi tai painosta. Olen sanonut, että hän on vapaa menemään, jos alkaa liikaa asia vaivata, mutta tuossa tuo edelleen on pysynyt. Se saa minut kunnioittamaan ja rakastamaan häntä aina vaan enemmän ja uskon ja toivon, että tämä mikälie vaihe tästä vielä menisi ohi ja pystyisin taas hyvillä mielin seksiin.
Ei pahalla, mutta ei ole kovin fiksu mies. Rikkoo itsensä haluttoman naisen kanssa. Olen nähnyt näitä muutamankin lähipiirissä: avioliitto muuttui totaaliseksittömäksi naisen puolelta, ja mieheltä piinapenkiksi. Vasta siinä vaiheessa avioero alkoi kangastella silmissä, kun vaimokin jo oli sitä mieltä, että ei kestä enää tuon miehen masennusta ja ahdistuneisuutta. Pitkäaikainen haluttomuus menee harvoin ohi. Rakkaus sen sijaan on katoavaista.
Näin esivaihdevuosissa huomaan, että seksi jo ajatuksenakin on alkanut ällöttää. Mies on ihana, ja läheisyys sinänsä on mukavaa, mutta jokin on muuttunut ja epäilen ihan hormonitoiminnan muutoksia. Pelkkä ajatuskin vaikkapa suuseksistä kuvottaa ja kun joskus olen viime aikoina yrittänyt heittäytyä seksiin, on vain itkettänyt ja tehnyt pahaa ja olen inhonnut itseäni useita päiviä sen jälkeen.
Onneksi mies on ymmärtäväinen eikä vaadi tai painosta. Olen sanonut, että hän on vapaa menemään, jos alkaa liikaa asia vaivata, mutta tuossa tuo edelleen on pysynyt. Se saa minut kunnioittamaan ja rakastamaan häntä aina vaan enemmän ja uskon ja toivon, että tämä mikälie vaihe tästä vielä menisi ohi ja pystyisin taas hyvillä mielin seksiin.