Lue keskustelun säännöt.
Seksitön parisuhde
18.11.2022 |
Ollaan alle 40v pariskunta, kolme pientä lasta.
Seksiä ei ole ollut nyt kahteen vuoteen kertaakaan, ja tästä on tullut melkoinen kompastuskivi.
Minua ei kiinnosta, lähinnä kuvottaa. Silloin kun vielä harvoin pystyin, stressasin asiaa etukäteen ja toivoin sen suorituksen äkkiä loppuvan. Parisuhteen alussa siksi oli jatkuvasti, minunkin tahdosta.
Mitä ihmettä tässä pitäis tehdä?
Kommentit (153)
Osta ukolle aika Myy:lle, vaikka kerran kuussa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seksitön parisuhde on vasta mummo iässä. Rakkautta on silti silloinkin.
Mutta nuoruudessa, kun pelit ja vehkeet toimii, silloin suhteeseen kuuluu seksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin esivaihdevuosissa huomaan, että seksi jo ajatuksenakin on alkanut ällöttää. Mies on ihana, ja läheisyys sinänsä on mukavaa, mutta jokin on muuttunut ja epäilen ihan hormonitoiminnan muutoksia. Pelkkä ajatuskin vaikkapa suuseksistä kuvottaa ja kun joskus olen viime aikoina yrittänyt heittäytyä seksiin, on vain itkettänyt ja tehnyt pahaa ja olen inhonnut itseäni useita päiviä sen jälkeen.
Onneksi mies on ymmärtäväinen eikä vaadi tai painosta. Olen sanonut, että hän on vapaa menemään, jos alkaa liikaa asia vaivata, mutta tuossa tuo edelleen on pysynyt. Se saa minut kunnioittamaan ja rakastamaan häntä aina vaan enemmän ja uskon ja toivon, että tämä mikälie vaihe tästä vielä menisi ohi ja pystyisin taas hyvillä mielin seksiin.
Minä olen neitsyt ja ajatus suuseksin antamisesta kuvottaa. Tuntuu jotenkin alentavalta, en pääse tästä ajatuksesta yli. Varmaan vaikuttaa myös miten miehet puhuvat siitä ja ylipäätään naisista. No tähän asti olen kyllä pärjännyt hyvin yksin.
Jos nuorena parisuhde on seksitön, ei se ole parisuhde. Tietysti jos jompi kumpi ei sairauden vuoksi kykene, on eri asia. Pihtaaminen parisuhteessa on toisen kiusaamista.
Parisuhteeseen kuuluu seksi, jos ei siihen ole terveydellisiä syitä.
Jos ei ole seksiä, ei sitä voi nimittää parisuhteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisosi siis ilmeisesti haluaa, muutenhan tuo ei olisi ongelma.
Olisko käsihoito silloin tällöin mahdollista?
Tätä minä aina ihmettelen näissä haluttomuusjutuissa, eli eikö se olisi niin helppoa antaa sille haluavalle vaikka suikkari tai käsihoito? Tai antaa miehen panna vaikka vaimonsa polvitaipeeseen tai kainaloon, jos mamma ei päästä sisälle... Siinä menisi ehkä viitisen minuuttia ja mies hymyilisi sen jälkeen pitkään. Ei ole liikaa vaadittu.
Terv. kolmen lapsen äiti, joka haluaa
Niin miksei esim kadulla oleville vaan anneta suikkareita ja käsihoitoja, kun ne niin sitä haluaa?
Ap mun mielestä aika selkeesti sanoi, ettei hänellä ole haluja ja jopa yököttää. Ei silloinkaan ole kyse vaan reikään panemisesta, vaan yksinkertaisesti se läheisyyskin on ongelma. Se on raiskaus myös avioliitossa, jos aletaan väkisin polveen (siis mitä himmeliä nyt!?) tahdosta riippumatta vetelemään.
Vaikka ehkä vaimo kulta sanoisinkin että ole hyvä, mutta ei se sitä hyväksikäytön tuntua pois vie ja pahaa mieltä.
Haluan nähdä sen miehen joka hymyilee parisuhteessa sen jälkeen, kun toistuvasti sorvaa vaimon polvitaivetta. Kiitos. :)
Koska se kadulla kulkeva on täysin vieras ihminen, se oma puoliso taas läheinen ja rakas henkilö jonka hyvinvoinnin pitäisi olla sinulle ykkösasia.
En tietenkään sano että kenenkään pitäisi harrastaa seksiä väkisin puolisonkaan kanssa. Mutta se haluton voisi miettiä että onko tosiaan jotenkin normaalia että ei enää halua millään tavalla huomioida omaa puolisoaan seksuaalisesti. Sen kuitenkin pitäisi olla ihan ilo eikä mikään välttämätön paha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin esivaihdevuosissa huomaan, että seksi jo ajatuksenakin on alkanut ällöttää. Mies on ihana, ja läheisyys sinänsä on mukavaa, mutta jokin on muuttunut ja epäilen ihan hormonitoiminnan muutoksia. Pelkkä ajatuskin vaikkapa suuseksistä kuvottaa ja kun joskus olen viime aikoina yrittänyt heittäytyä seksiin, on vain itkettänyt ja tehnyt pahaa ja olen inhonnut itseäni useita päiviä sen jälkeen.
Onneksi mies on ymmärtäväinen eikä vaadi tai painosta. Olen sanonut, että hän on vapaa menemään, jos alkaa liikaa asia vaivata, mutta tuossa tuo edelleen on pysynyt. Se saa minut kunnioittamaan ja rakastamaan häntä aina vaan enemmän ja uskon ja toivon, että tämä mikälie vaihe tästä vielä menisi ohi ja pystyisin taas hyvillä mielin seksiin.
Minä olen neitsyt ja ajatus suuseksin antamisesta kuvottaa. Tuntuu jotenkin alentavalta, en pääse tästä ajatuksesta yli. Varmaan vaikuttaa myös miten miehet puhuvat siitä ja ylipäätään naisista. No tähän asti olen kyllä pärjännyt hyvin yksin.
Ei tuo ole ongelma jos vain tapaat hyvän ja ymmärtäväisen miehen. Ei seksissä ole mikään velvollisuus tehdä asioita jotka itseä ällöttävät. Vaikka pornosta ja miesten puheista sellaisen kuvan saakin, suuseksi ei ole asia jota olisi pakko olla. Se on ihan niistä ihmisistä kiinni mitä he keskenään tekevät ja mitä eivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisosi siis ilmeisesti haluaa, muutenhan tuo ei olisi ongelma.
Olisko käsihoito silloin tällöin mahdollista?
Tätä minä aina ihmettelen näissä haluttomuusjutuissa, eli eikö se olisi niin helppoa antaa sille haluavalle vaikka suikkari tai käsihoito? Tai antaa miehen panna vaikka vaimonsa polvitaipeeseen tai kainaloon, jos mamma ei päästä sisälle... Siinä menisi ehkä viitisen minuuttia ja mies hymyilisi sen jälkeen pitkään. Ei ole liikaa vaadittu.
Terv. kolmen lapsen äiti, joka haluaa
Valtaosa naisista on aika herkkiä tuon suhteen ja pitää noita hoitoja likaisina. Järjellä ajateltunahan tuo olisi ihan järkevä ratkaisu ja ehkä estäisi miehen vieraissa käynnin.
Tätä olen itse ihmetellyt. Ehkä kyse on joillain siitä että seksi nähdään liikaa sen kautta mitä siitä itse saadaan eikä sen kautta mitä siinä voi toiselle antaa. Siis nautintoa ja hyvää oloa.
Aika harva vastustaa parisuhteessa ajatusta jossa sille omalle puolisolla halutaan tuottaa iloa. Mutta jos se liittyykin seksiin niin äkkiä se onkin joillekin yllättävän vaikeaa jos ei itse samaan aikaa heti saa takaisin samaa.
Kuitenkin elämä harvoin menee niin että asioita saa takaisin heti samalla mitalla. Hyvässä parisuhteessahan nimenomaan pitää olla valmis tukemaan ja auttamaan sitä toista myös silloin kun sillä toisella ei ole voimia tukea sinua. Ja se kannattaa koska kun jotain antaa niin sitä yleensä saa ennemmin tai myöhemmin itsellekin takaisin hyviä asioita.
Vierailija kirjoitti:
Meillä toi päättyi avioeroon. Multa meni halut, mies sinnitteli muutaman vuoden ja sitten jätti. En tiedä mitä olisin voinut tehdä, kun en vaan halunut seksiä. Meillä myös alkuvuodet ihan villejä, aina ja joka paikassa, kunnes lässähti. En itsekään tarkalleen tiedä syytä. Harmittaa tosi paljon, menetin rakkaani, elämänkumppanini ja parhaan ystäväni.
Miehesi pelasti oman mielenterveytensä lähtiessään. Sinun olisi pitänyt ajatella parisuhdettasi ja sen hoitamista aikanaan.
Toisin kuin frigidit naiset täällä väittävät, niin tuollainen suhde on sille normaalisti seksiä haluavalle pidemmän päälle todellinen helvetti. Siinä ei mitkään kädestä pitämiset ja sylikkäin istumiset auta; päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisosi siis ilmeisesti haluaa, muutenhan tuo ei olisi ongelma.
Olisko käsihoito silloin tällöin mahdollista?
Tätä minä aina ihmettelen näissä haluttomuusjutuissa, eli eikö se olisi niin helppoa antaa sille haluavalle vaikka suikkari tai käsihoito? Tai antaa miehen panna vaikka vaimonsa polvitaipeeseen tai kainaloon, jos mamma ei päästä sisälle... Siinä menisi ehkä viitisen minuuttia ja mies hymyilisi sen jälkeen pitkään. Ei ole liikaa vaadittu.
Terv. kolmen lapsen äiti, joka haluaa
Yritä ymmärtää, että kyse on henkilökohtaisesta ja intiimistä jutusta. Eivät kaikki pysty ajattelemaan asiasta kuin lattian pesusta, että tällä kerralla oikaisen näin ja seuraavalla kerralla jollain toisella tavalla.
Halujen herääminen vaatii ensinnäkin univelat selättämistä, hormonitasapainon kunnossaloloa, tunnetta siitä että toinen kunnioittaa eikä pidä jonain tyydytysautomaattina ja useat kaipaavat aktilta henkistä yhteyttä eikä sitä, että hoidetaan hommat alta eikä ikinä puhuta kauniisti toiselle. Toki toinen ryhmä on se, jossa puhtaan toiselle kauniisti vain jos on vailla jotain toiselta. Ei ihme jos muuttuu varautuneeksi toisen suhteen.
Halut herää, kun aloittaa toiminnan. Se on vähän sama asia kuin inspiraatio. Se tulee sitten kunhan olet päässyt alkuun. Tuo listasi siitä, mikä kaikki pitää olla kunnossa ennen seksiä on kohtuuton. Noinko naiset todella ajattelee?
t. Nainen
Halut ei kaikilla herää, vaikka aloittaakin toiminnan. Kunpa ihmiset tajuaisivat olla yleistämättä omaa tilannettaan muihin. On olemassa aitoa, kroonista haluttomuutta, joka ei poistu pikku kikoilla.
Sitten pitää tajuta olla sotkeentumatta sellaisiin ihmisiin, joilla on normaalit halut. Ei heidänkään halunsa poistu millään pikku kikoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos parisuhde kaatuu seksin puutteeseen, niin eipä ollut kovin hyvä (vahva, kestävä, tasa-arvoinen) suhde.
Meillä puhuttiin näistä asioista vakavasti jo 6 kuukauden seurustelun jälkeen. "Miten tärkeää seksi on meidän suhteessa? Mitä jos mies alkaa kärsiä impotenssista? Saako nainen käydä vieraissa?"
Keskustelu päättyi siihen, että mies alkoi panikoida. Hän tajusi, että parisuhde perustuu rakkauteen, luottamukseen ja ystävyyteen. Seksin määrällä ei ole mitään merkitystä suhteen laadun kannalta. Jos panettaa, niin sitten panettaa. Jos ei paneta, niin sitten voi vetää käteensä.
Kiinnostavaa, että keskustelitte. Mutta miksi mies siis panikoi?
Joo ei nyt ihan tämä juttu auennut.
Mies panikoi, koska hän oli ryhtynyt suhteeseen väärällä motiivilla (seksi). Kun hän tajusi, että parisuhde ei ole mikään seksiautomaatti, hän pettyi ja pakeni. Mieslapsi.
No ei se mies kovin paljosta jäänyt vaille. Säästyin paljolta kärsimykseltä muultakin kuin seksin puutteelta, kun ei jäänyt pyörimään tuommoisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisosi siis ilmeisesti haluaa, muutenhan tuo ei olisi ongelma.
Olisko käsihoito silloin tällöin mahdollista?
Tätä minä aina ihmettelen näissä haluttomuusjutuissa, eli eikö se olisi niin helppoa antaa sille haluavalle vaikka suikkari tai käsihoito? Tai antaa miehen panna vaikka vaimonsa polvitaipeeseen tai kainaloon, jos mamma ei päästä sisälle... Siinä menisi ehkä viitisen minuuttia ja mies hymyilisi sen jälkeen pitkään. Ei ole liikaa vaadittu.
Terv. kolmen lapsen äiti, joka haluaa
Ei voi olla totta, tämän täytyy olla provo. Siis nainen ehdottaa naiselle olla maksuton sx-palvelun tuottaja.
Eikö sinulla ole minkäänlaista itsekunnioitusta ja omanarvontuntoa.
Jaetussa seksuaalisuudessa MOLEMMAT kokevat nautintoa ja tyydytystä.
Seksipalvelussa on palveluntuottaja joka vastiketta vastaan tuottaa nautintoa ja tyydytystä asiakkaalle.
Kertokaa miksi omalle miehelleen, sille elämänkumppanilleen ja luotetulleen, ei voisi tehdä tuollaista palvelusta, ilman omaa nautintoa? Mikä siinä vie itsekunnioituksen? Eikö se päinvaston lisää itsekunnioitusta ja lähennä puolisoita? Olisitko samaa mieltä, jos nainen olisi se joka haluaa ja mies se, joka tyydyttäisi hänet, ilman omaa nautintoa? Sinulla on kyllä täysin vääristynyt maailmankuva.
-eri
No yritäpä kuvitella kohdallesi jotain, mikä tuntuisi todella vastenmieliseltä. Ja sitten tuntisitko lämpimiä tunteita sitä ihmistä kohtaan, joka sellaista sinulta odottaisi.
Ei minunkaan lempiharrastuksiin kuulu sakokaivojen tyhjentäminen, kesämökin ulkohuussin alusen putsaaminen, auton renkaiden vaihto ... näitähän tulisi mieleen vaikka mitä. Siitä huolimatta minä teen näitä hommia naisystävälleni ilman minkäänlaista katkeruuden tai vastenmielisyyden tunnetta ihan vain sen takia kun satun tykkäämään siitä, siis siitä naiessta. Miksi seksin pitäisi olla sitten jotenkin eri asemassa jos toisesta kuitenkin pitää.
Minusta seksistä kieltäytyminen ja ennen kaikkea kieltätyminen haluttomuuden ratkaisemisesta tai ratkaisun hakemisesta siihen miten halukkaampi voisi tyydyttää seksin tarpeensa on pahinta itsekkyyttä mitä voi olla olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tällaisista asioista tulisi ihan suhteen alkupuolella puhua ja vaikka mitkä valat vallottaisiin, niin pitäisi tehdä myös se selväksi, että jos ja kun jompikumpi suhteen osapuoli tulee haluttomaksi, niin sitten toinen on vapaa menemään. Seksi on kuitenkin äärimmäisen tärkeää etenkin miehille ja se kuuluu ihan siihen ihmisen biologiaan.
Olen samaa mieltä. Toivoisin, että tälläiset miehet puhuisivat ennen suhteen alkua siitä, että heille on pakko olla seksiä tai eroavat heti, jos menee viikko ilman seksiä. Tietäisin sitten vältellä heitä.
Sama toive naisille. Jjos tuntuu siltä että seksi ei kiinnosta, niin infoa siitä etukäteen ettei turhaa tuhlaa aikaa moiseen ilmestykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu taas olevan ketju pullollaan ihmisiä, jotka eivät osaa puhua seksistä puolisonsa kanssa.
Ihan normi ettei puhuta. Mutta niitäkin on, jotka puhuu, eikä puhuminen muuta mitään. Ei halut palaa puhumalla.
Jotkut avaa suosiolla suhteen ja joillekin se toimii.
Puhuakkin saa, mutta se toinen ei välttämättä kuuntele tai ei ainakaan ymmärrä mistä on puhe ja varsinkin puute.
Parisuhdeterapeutit yleensä neuvoo, että jos suhteessa on oltu ilman seksiä 6 kk tai yli, eikä se haluton osapuoli ole millään lailla halunnut ratkaista ongelmaa tai edes keskustella siitä, niin se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä että hän on irtisanoutunut parisuhteesta. Kumppanin tarpeilla ja hyvinvoinnilla ei ole hänelle mitään merkitystä, mikä taas kertoo siitä ettei hän todellisuudessa edes rakasta kumppaniaan.
Silloin pitää vaan päästää toinen vapaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen mies. Ja olen tuskaillut vähentyvän seksin kanssa. Ja olen tehnyt sen, mitä keskustelujen mukaan moni mies tekee: Jättää tekemättä aloitteita seksiin, koska "täytyyhän sen toisenkin joskus tehdä".
Ei toimi.
Eikä tomi mökötys. Eikä kylmäksi heittäytyminen. Eikä se paljon puhuttu jutteleminen. Auttaa ehkä yhdeksi päiväksi, mutta sen lisäksi tuntuu jotenkin epäaidolta, kun toinen haluaa seksiä vain siksi, että minä asiasta mainitsin. Miksi ei ihan pyytämättä, spotnaanisti ja oma-alotteisesti voi haluta omaa aviopuolisoa?
Olen ottanut toisen lähestymiskannan. Vaikka tuntuu ihan väärältä lähteä etsimään itsestä vikaa, niin mietin kuitenkin asiaa naiseni kannalta. Lisääkö se hänen seksihalujaan, jos minä en koske, enkä juuri puhu? Ei varmasti. Ja jos tähän mennessä 90 % seksialotteista on tullut minulta, niin muuttuisiko se yhtäkkiä toisinpäin, jos vain odotan?
Olisi tosi ihanaa tuntea olevansa haluttu. Tuntea, miten toinen haluaa seksiä ja läheisyyttä. Mutta jos sellaista ei yleensäkään tapahdu, niin sitä ei vaan tapahdu. Pitää siis punnita tarkkaan, haluaako seksiä ylipäätään, vai odottaako ihmettä tapahtuvaksi.
Valitisin nyt pitkin hampain jälkimmäisen. Jatkan yksin vastuunkantamista seksin harrastamisesta ja nyt meillä taas on seksiä. Kalvaahan se, että se on vain minun aloitteesta ja tiedän, että seksi taas loppuu, jos minä en ole se aktiivinen osapuoli. Mutta kait se on parempi näin...
Vierailija kirjoitti:
Olen mies. Ja olen tuskaillut vähentyvän seksin kanssa. Ja olen tehnyt sen, mitä keskustelujen mukaan moni mies tekee: Jättää tekemättä aloitteita seksiin, koska "täytyyhän sen toisenkin joskus tehdä".
Ei toimi.
Eikä tomi mökötys. Eikä kylmäksi heittäytyminen. Eikä se paljon puhuttu jutteleminen. Auttaa ehkä yhdeksi päiväksi, mutta sen lisäksi tuntuu jotenkin epäaidolta, kun toinen haluaa seksiä vain siksi, että minä asiasta mainitsin. Miksi ei ihan pyytämättä, spotnaanisti ja oma-alotteisesti voi haluta omaa aviopuolisoa?
Olen ottanut toisen lähestymiskannan. Vaikka tuntuu ihan väärältä lähteä etsimään itsestä vikaa, niin mietin kuitenkin asiaa naiseni kannalta. Lisääkö se hänen seksihalujaan, jos minä en koske, enkä juuri puhu? Ei varmasti. Ja jos tähän mennessä 90 % seksialotteista on tullut minulta, niin muuttuisiko se yhtäkkiä toisinpäin, jos vain odotan?
Olisi tosi ihanaa tuntea olevansa haluttu. Tuntea, miten toinen haluaa seksiä ja läheisyyttä. Mutta jos sellaista ei yleensäkään tapahdu, niin sitä ei vaan tapahdu. Pitää siis punnita tarkkaan, haluaako seksiä ylipäätään, vai odottaako ihmettä tapahtuvaksi.
Valitisin nyt pitkin hampain jälkimmäisen. Jatkan yksin vastuunkantamista seksin harrastamisesta ja nyt meillä taas on seksiä. Kalvaahan se, että se on vain minun aloitteesta ja tiedän, että seksi taas loppuu, jos minä en ole se aktiivinen osapuoli. Mutta kait se on parempi näin...
... tai sitten voit vain ottaa vuoteesi ja lähteä. Selkeästi asia on sinulle vaikea, ja toivot sille ratkaisua.
Ja tiedät itsekin, että asia ei muuten ratkea kuin siten, että alistut tilanteeseen tai lähdet ja etsit elämääsi paremman kumppanin.
Mieti, mitä elämältäsi haluat. Ja mieti nykyistä parisuhdettasi siltä kannalta, että jos voisit aloittaa nykyisen parisuhteesi naisesi alusta asti uudelleen, mitä tekisit? Aloittaisitko vai lähtisitkö pois, jättäisitkö aloittamatta?
Jos vastaat, että jättäisit aloittamatta, pitäisi jonkun hälytyskellon soida jo.
Jos vastaat, että toimisit aivan samoin, aloittaisit suhteen ja jatkaisit sitä, et ole ongelmissa.
Parisuhteesta on kuollut romantiikka, ei sen kummempaa ja harvoin sitä enää saa takaisin noin pitkän tauon jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Olen mies. Ja olen tuskaillut vähentyvän seksin kanssa. Ja olen tehnyt sen, mitä keskustelujen mukaan moni mies tekee: Jättää tekemättä aloitteita seksiin, koska "täytyyhän sen toisenkin joskus tehdä".
Ei toimi.
Eikä tomi mökötys. Eikä kylmäksi heittäytyminen. Eikä se paljon puhuttu jutteleminen. Auttaa ehkä yhdeksi päiväksi, mutta sen lisäksi tuntuu jotenkin epäaidolta, kun toinen haluaa seksiä vain siksi, että minä asiasta mainitsin. Miksi ei ihan pyytämättä, spotnaanisti ja oma-alotteisesti voi haluta omaa aviopuolisoa?
Olen ottanut toisen lähestymiskannan. Vaikka tuntuu ihan väärältä lähteä etsimään itsestä vikaa, niin mietin kuitenkin asiaa naiseni kannalta. Lisääkö se hänen seksihalujaan, jos minä en koske, enkä juuri puhu? Ei varmasti. Ja jos tähän mennessä 90 % seksialotteista on tullut minulta, niin muuttuisiko se yhtäkkiä toisinpäin, jos vain odotan?
Olisi tosi ihanaa tuntea olevansa haluttu. Tuntea, miten toinen haluaa seksiä ja läheisyyttä. Mutta jos sellaista ei yleensäkään tapahdu, niin sitä ei vaan tapahdu. Pitää siis punnita tarkkaan, haluaako seksiä ylipäätään, vai odottaako ihmettä tapahtuvaksi.
Valitisin nyt pitkin hampain jälkimmäisen. Jatkan yksin vastuunkantamista seksin harrastamisesta ja nyt meillä taas on seksiä. Kalvaahan se, että se on vain minun aloitteesta ja tiedän, että seksi taas loppuu, jos minä en ole se aktiivinen osapuoli. Mutta kait se on parempi näin...
Kuulostaa surulliselta, ja surullista on myös se, että näin on varmasti todella monessa muussakin liitossa.
Toivon, että saat vielä jonain päivänä nauttia villistä intohimosta ja siitä, että tunnet olevasi 100% haluttu mies; että naisesi haluaa koskettaa ja hyväillä sinua, tuntea läheisyyttä kanssasi niin henkisesti kuin fyysisestikin. Saada sinut todella tuntemaan itsesi Mieheksi.
Tuo on aivan täysin mahdollista.
Se, voiko se toteutua tuossa nykyisessä suhteessasi, onkin sitten toinen asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mies. Ja olen tuskaillut vähentyvän seksin kanssa. Ja olen tehnyt sen, mitä keskustelujen mukaan moni mies tekee: Jättää tekemättä aloitteita seksiin, koska "täytyyhän sen toisenkin joskus tehdä".
Ei toimi.
Eikä tomi mökötys. Eikä kylmäksi heittäytyminen. Eikä se paljon puhuttu jutteleminen. Auttaa ehkä yhdeksi päiväksi, mutta sen lisäksi tuntuu jotenkin epäaidolta, kun toinen haluaa seksiä vain siksi, että minä asiasta mainitsin. Miksi ei ihan pyytämättä, spotnaanisti ja oma-alotteisesti voi haluta omaa aviopuolisoa?
Olen ottanut toisen lähestymiskannan. Vaikka tuntuu ihan väärältä lähteä etsimään itsestä vikaa, niin mietin kuitenkin asiaa naiseni kannalta. Lisääkö se hänen seksihalujaan, jos minä en koske, enkä juuri puhu? Ei varmasti. Ja jos tähän mennessä 90 % seksialotteista on tullut minulta, niin muuttuisiko se yhtäkkiä toisinpäin, jos vain odotan?
Olisi tosi ihanaa tuntea olevansa haluttu. Tuntea, miten toinen haluaa seksiä ja läheisyyttä. Mutta jos sellaista ei yleensäkään tapahdu, niin sitä ei vaan tapahdu. Pitää siis punnita tarkkaan, haluaako seksiä ylipäätään, vai odottaako ihmettä tapahtuvaksi.
Valitisin nyt pitkin hampain jälkimmäisen. Jatkan yksin vastuunkantamista seksin harrastamisesta ja nyt meillä taas on seksiä. Kalvaahan se, että se on vain minun aloitteesta ja tiedän, että seksi taas loppuu, jos minä en ole se aktiivinen osapuoli. Mutta kait se on parempi näin...
... tai sitten voit vain ottaa vuoteesi ja lähteä. Selkeästi asia on sinulle vaikea, ja toivot sille ratkaisua.
Ja tiedät itsekin, että asia ei muuten ratkea kuin siten, että alistut tilanteeseen tai lähdet ja etsit elämääsi paremman kumppanin.
Mieti, mitä elämältäsi haluat. Ja mieti nykyistä parisuhdettasi siltä kannalta, että jos voisit aloittaa nykyisen parisuhteesi naisesi alusta asti uudelleen, mitä tekisit? Aloittaisitko vai lähtisitkö pois, jättäisitkö aloittamatta?
Jos vastaat, että jättäisit aloittamatta, pitäisi jonkun hälytyskellon soida jo.
Jos vastaat, että toimisit aivan samoin, aloittaisit suhteen ja jatkaisit sitä, et ole ongelmissa.
Ongelma on siinä, että muuten meillä ei ole mitään ongelmia. Meillä on lapsia ja saadaan kaikki asiat yleensä sovittua ihan hyvin. Eikä ensimmäisinä vuosina ollut tietoakaan tällaisista "ongelmista" . Itse yritän sovittelevana ihmisenä miettiä nämä asiat mahdollisimman objektiivisesti. Ja tuntuisi jotenkin karulta särkeä perhe sen takia, etten saa omasta mielestä tarpeeksi usein työntää pippeliä pimppiin.
Enkä tiedä mitä tekisin eron jälkeen. Paranisiko minun tilanne? Tuskin. Olisin yksin, eikä 40+ vuotiaan miehen ole kovin helppo löytää enää uudelleen omalta tuntuvaa ihmissuhdetta. Kaikki menisi - talot, perhe, monet perhetutut... Kuitenkin nyt on kaikki ihan hyvin, Lukuunottamatta seksiä. Kun saisi vaimon jotenkin kiinnostumaan asiasta. lukemaan keskusteluja ja tajuamaan, miten iso asia se on minulle. Kun se selvästi hänelle ei ole. Seksi lienee hänelle sellainen ihan kiva lisä joskus, mutta ilmankin pärjää.
Vierailija kirjoitti:
Seksitön parisuhde on vasta mummo iässä. Rakkautta on silti silloinkin.
Mutta nuoruudessa, kun pelit ja vehkeet toimii, silloin suhteeseen kuuluu seksi.
Olen mummo, mutta siitä huolimatta haluan seksiä niin myös mieheni. Jos kahden ihmisen välillä on seksuaalista vetovoimaa niin siihen ei vaikuta, vaikka olisi lapsenlapsia.
Valtaosa naisista on aika herkkiä tuon suhteen ja pitää noita hoitoja likaisina. Järjellä ajateltunahan tuo olisi ihan järkevä ratkaisu ja ehkä estäisi miehen vieraissa käynnin.