Lue keskustelun säännöt.
Jouluongelma
17.11.2022 |
Isänpäivänä kutsuttiin kaikki lapset perheineen meille joulupäivänä syömään. Tyttäret perheineen ilmoittivat samantien, että OK, mutta poika ja miniä sanoivat, että miettivät vielä. Eilen poika soitti ja kertoi, että päättivät olla koko joulunajan vain omalla porukalla eivätkä tule, mutta lupasivat, että piipahtavat jossain välissä ennen uuttavuotta.
Asia selvä, mutta sitä me emme kertoneet, että miehelläni on todettu syöpä ja tämä on todennäköisesti hänen viimeinen joulunsa. Mies ei halua, että tätä kerrotaan lapsille tänä vuonna, hän ei halua mitään itkujoulua. Siksi en saisi soittaa pojalle ja kertoa tilannetta, koska mies ei halua poikaa perheineen meille vain siksi, että isä on sairas. Kun lapset jouluksi tulevat, niin tulevat omasta tahdosta eikä siksi, että kokevat sen pakoksi.
Toisaalta mietin, miltä pojasta tuntuu, kun hän saa huonot uutiset jälkikäteen ja menetti viimeisen yhteisen joulumuiston.
Meillä ei ole ollut mitään sukujouluja ennenkään, joskus on kutsuttu lapset perheineen syömään, joten ei nyt voi vedota siihenkään, että joka joulu olemme vaatineet ja nyt on lapsilla oikeus päättää tahtomme vastaisesti. Kutsu syömään on kutsu syömään, siihen voi vastata kieltävästi ja muina vuosina se olisi ollut samantekevää, mutta tämä vuosi on erilainen.
Jos kerron, loukkaan puolisoa ja jos en kerro, loukkaan poikaa.
Kommentit (109)
Ei tollasta asiaa salata! Kamalinta mitä läheisille voi tehdä. Kertokaa ja päättäköön poika sitten mitä tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Painostat poikaa tiukkasanaisesti (et kuitenkaan väen vängällä jos täysin vastahakoinen) tulemaan jouluksi kotiin. Jos hän ei tule niin omapa on menetyksensä. Toivottavasti tuo ei kuitenkaan ole viimeinen joulu miehellesi.
Kerro ehdottomasti. Voivat sitten päättää mitä tekevät. Kuolema on kuitenkin luonnollinen asia toiset päättää elämänsä itsemurhan kautta ja joku poistuu toisella tavalla. Lukeehan mätkyissäkin että, voitte joko maksaa nämä tai päättää elämänne ja vapautua kaikesta.
Avoin keskustelu kannattaa aina. Eiköhän tuosta kuuluisi kertoa kaikille läheisille siitä huolimatta meneeko joulu pilalle vai ei. Eikä siitä joulusta kannata muutenkaan tehdä mitään isoa numeroa tai itkujuhlaa. Tuo on mahdollista toteuttaa muutenkin. Sovitaan vaan että tänään ei välitetä mistään muusta kuin joulun vietosta yhdessä.
Vaikea tilanne, etenkin, jos miehesi ei halua, että asiasta kerrotaan. Poika on kuitenkin tulossa välipäivinä käymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jouluun on vielä toista kuukautta aikaa! Kerrotte nyt heti, sen jälkeen sovitte porukalla, että itkujoulua ei pidetä.
Poika on tietenkin edelleen vapaa päättämään tulevatko jouluna vai eivät.
Kannattaisiko vihjata pojalle, että joulusta tulee erityinen kun kaikki muutkin lapset perheineen ovat paikalla? He ehtivät sitten muina jouluina olemaan keskenään ja viettää omaa perhejoulua. Olisi eri asia, jos he olisivat menossa jonnekin jouluksi mutta hassua jos yhden lapsen perhe on keskenään kotona kun muut ovat yhdessä. Vetoa siihen ja sano vaikka että ette aio muulloin järjestää yhtä isoa jouluateriaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitit, että teillä ei ole ollut tapana viettää sukujouluja. Eli ne yhteiset joulumuistot eivät ole mikään must-juttu ollut ennenkään. Miksi se nyt olisi?
Vierailija kirjoitti:
Avoin keskustelu kannattaa aina. Eiköhän tuosta kuuluisi kertoa kaikille läheisille siitä huolimatta meneeko joulu pilalle vai ei. Eikä siitä joulusta kannata muutenkaan tehdä mitään isoa numeroa tai itkujuhlaa. Tuo on mahdollista toteuttaa muutenkin. Sovitaan vaan että tänään ei välitetä mistään muusta kuin joulun vietosta yhdessä.
Luuletko tosissaan, että isäänsä rakastavat lapset ei välitä siitä, että tämä on todennäköisesti viimeinen yhteinen joulu, kunhan niin vain sovitaan? Suhtaudun asiaan aika skeptisesti.
Lisäksi ap ei edellytä lapsilta koko joulunajan viettoa yhdessä, vain yhteistä ruokailua joulupäivänä. Lapset saavat joka tapauksessa viettää jouluaaton haluamallaan tavalla eikä sekään ole välttämättä kivaa, kun miettivät, että siellä ne on isä ja äiti kahdestaan ja meillä on tässä kaikkea kivaa, ei tunnu reilulta. Vaikka ne isä ja äiti ihan mielellään ovat kaikessa rauhassa kahdestaan eivätkä halua sinne silloin vieraita tai eivät halua minnekään vieraisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuin jaksat keksiä valheita ja viellä vakavasta asiasta? Kuka sinua uskoo?
miniän vika, senhän sinä halusit kuulla, kun erityisesti hänet mainitsit
olisit muuten maininnut, ettei vävy pistänyt hanttiin
miehesi osaa päättää ihan itse asioistaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitit, että teillä ei ole ollut tapana viettää sukujouluja. Eli ne yhteiset joulumuistot eivät ole mikään must-juttu ollut ennenkään. Miksi se nyt olisi?
Eikös tuossa ollut, että "joskus on kutsuttu lapsia syömään" eli on ollut sekä "lapsettomia jouluja" että "tulkaa syömään -jouluja".
Onhan se ongelma, kun sinulla olisi nyt viimeinen mahdollisuus järjestää se täydellinen sukujoulu, niin yksi jää pois, ja joulusi jää epätäydelliseksi, vajaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos teillä ei ole ollut tapana viettää joulua yhdessä, ei se sukujoulu ajatuksena ole varmaan niin tärkeä, että poika jäisi murehtimaan tämän viimeisen joulun missaamista. Jos poika on tulossa kuitenkin joulun välipäivinä, niin vietätte silloin mukavaa aikaa yhdessä. Itse nyt ehkä tekisin kuitenkin mieluiten niin, että sopisin miehen kanssa, että uutinen kerrotaan nyt kaikille. Tästä on jouluun vielä viikkoja aikaa ja jokainen ehtii vähän sopeutua ajatukseen. Kyllä siitä joulusta silloin voi tulla muutakin kuin itkemistä. Jos vietätte joulua nyt oikein iloisesti ja heti uuden vuoden jälkeen paukautatte uutisen, sekin voi lapsista tuntua kurjalta.
Jos on totta, niin ihan kauheeta!
Mun äitini kuoli syöpään ja kun oltiin viimeinen joulu yhdessä, siitä jäi tosi tärkeä ja lohdullinen muisto. Totta kai oli surua, mutta myös iloa yhdessäolosta, toivoa, iloa ja naurua. Nyt lähes 10 vuotta siitä joulusta, silti se on mielessä erityisenä jouluna.
Jokainen päättää toki itse, miten ja milloin kertoo sairaudestaan, mutta kyllä tuo on minusta sellainen matka, jota kenenkään ei tulisi kulkea yksin. Ei äidin puolisona ja eikä sairastuneen isän. Molemmat tarvitsevat tukea.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se ongelma, kun sinulla olisi nyt viimeinen mahdollisuus järjestää se täydellinen sukujoulu, niin yksi jää pois, ja joulusi jää epätäydelliseksi, vajaaksi.
Onko yhteinen ateria joulupäivänä sama asia kuin sukujoulu? No enpä tiennyt viettäneeni monta sukujoulua, vaikka olen käynyt vanhemmillani tapanina syömässä ja viettänyt muut päivät kavereitten kanssa.
Kokeile vähän painostaa poikaa kertomatta isästä, sano, että se olisi sinulle tärkeää, tahtoisit nähdä lapset, syödä yhdessä hänen herkkuruokaansa etc.
Eiköhän ne lapset tulisi jouluksi teille nimenomaan omasta tahdostaan(=rakkaudesta), jos kuulisivat sairaudesta? Eikö miehesi voisi ajatella asiaa näin?
Ymmärrän kyllä tuon, ettei hän halua surumielistä joulua, mutta aikamoinen taakka pojallesi, kun myöhemmin saa tietää. Siinä riittääkin sitten kaduttavaa ja surtavaa vaikka loppuiäksi.
Ettekö voisi miehesi kanssa vielä miettiä, miten asiat saisi järjestymään? Ei hänkään varmaan halua, että tämä joulu muistetaan sitten aina sinä viimeisenä jouluna, jolloin poika traagisesti jätti tulematta kylään. Siitä varmasti jää kaikille - sinulle, pojalle ja tyttärille - surullinen muisto, vaikka surullista joulua mies nimenomaan ei käsittääkseni halunnut?
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ne lapset tulisi jouluksi teille nimenomaan omasta tahdostaan(=rakkaudesta), jos kuulisivat sairaudesta? Eikö miehesi voisi ajatella asiaa näin?
Ymmärrän kyllä tuon, ettei hän halua surumielistä joulua, mutta aikamoinen taakka pojallesi, kun myöhemmin saa tietää. Siinä riittääkin sitten kaduttavaa ja surtavaa vaikka loppuiäksi.
Ettekö voisi miehesi kanssa vielä miettiä, miten asiat saisi järjestymään? Ei hänkään varmaan halua, että tämä joulu muistetaan sitten aina sinä viimeisenä jouluna, jolloin poika traagisesti jätti tulematta kylään. Siitä varmasti jää kaikille - sinulle, pojalle ja tyttärille - surullinen muisto, vaikka surullista joulua mies nimenomaan ei käsittääkseni halunnut?
Tässä on oikeastaan aika hyvä pointti. Niin sanottu pelko surusta voi hyvinkin johtaa erilaisiin ylilyönteihin, mikä taasen johtaa suurempaan suruun.
Et kerro ja pilaa joulua. Ei jouluilla ole väliä. Kaikilla muulla on. Pojallasi on oma elämä myös ja omat joulut.