Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voiko puuttua lapsen kaverisuhteeseen vielä 3-luokalla?
17.11.2022 |
Olen pyrkinyt välttämään sekaantumista liikaa lapsen kaverisuhteisiin ja kannustanut yrittämään selvittää asiat aina ensin itse. Jotenkin tuntuu vaan, että asiat ei selviä ja erikoinen tilanne toistuu säännöllisin väliajoin samanlaisena. Tytöt on kuitenkin jo 3-luokalla, mutta eilenkin kun kuulin heidän keskustelun puhelimessa asiaan liittyen, en voinut olla miettimättä puuttumista.
Tilanne on yleensä se, että lapsen kaveri alkaa ignoorata. Kaikki on ollut edellisenä päivänä ihan hyvin ja sitten yhtäkkiä seuraavana koulupäivänä kaveri välttelee lapseni seuraa, ihan korostetusti. Olen neuvonut heti kysymään miksi näin tapahtuu, onko jotenkin loukattu tms. mutta vastaus on aina lyhyt, "en ole suuttunut mistään", mutta välttely jatkuu silti koko päivän. Ovat siis ns. parhaat kaverit, mutta molemmilla on toki muitakin kavereita. Yleensä menevät vaikka ruokalasta pois yhdessä ja istuvat siellä lähekkäin, mutta näinä välttelypäivinä kaveri menee ihan muualle istumaan ja lähtee pois sanomatta mitään.
Edellisen kerran kun lapseni tätä ihmetteli, niin käskin hänen soittaa kaverille koulun jälkeen, että mistä oli kyse. Vastaus oli ollut, että "mulla oli vaan huono päivä". Eilen sen sijaan kaveri ei edes ymmärtänyt mistä ole kyse. Ai miten muka ignoorasin? Lapsi kertoi esimerkkejä. Kaveri sanoi, että enkö saa olla muiden kavereiden kanssa. Siitähän ei ollut kysymys. Lapseni kysyi harmittiko jokin asia, ja vastaus oli joo, mutta siihen se jäikin. Kaveri ei osaa sanoa selvästikään jos jokin harmittaa ja sen sijaan mököttää. Yleensä seuraavana päivänä kaikki on ehkä normaalimmin, viimeistään seuraavana.
Nyt kaveri myös laittoi lapselleni aamulla viestin, että "älä sitten puhu pokemon-korteista koulussa, koska sit mä alan ignoorata sua". Kaveri on tosi hyväkäytöksinen muuten ja aivan ihana tyttö, En ymmärrä vaan näitä mökötys/välttelypäiviä, jotka tulevat aivan tyhjästä. Joko eivät ole koulupäivän välissä edes olleet tekemisissä tai sitten kaveri on lähtenyt illalla meiltä kylästä ihan iloisena ja aamulla koulussa on kuin lapseni olisi ilmaa. Ja nyt toi puheenaiheen rajaaminen... Ei noista kumpikaan edes mitään Pokemon-kortteja kerää, luokalta jotkut kerää, mutta en nyt oikeasti tajua.
Puuttuisitteko, vai onko tämä ihan perussettiä? Ihan selvästi tuossa on valta-aseltema, kaveri kokee voivansa tehdä noin ja olettaa, että voi sitten aikansa mökötettyään palata lapseni luo. Onneksi tosiaan luokalla on paljon muitakin kavereita, mutta silti tuollainen käytös selvästi satuttaa. Lapsi kertoi nytkin urheasti itkua pidätellen. Kaveri ei asu ihan tässä lähellä, mutta mietin kyllä että menisimme käymään ja juttelemaan asiasta. Vanhempansa vaan ovat toisinaan huonosti tavoitettavissa, joten ihan extempore ei voida pöllähtää ja toisaalta "tapaamisen ehdottaminen" asiaan liittyen tuntuu jo tosi järeältä. Ja viestittelyssä jää aina äänensävyt ja ilmeet pois, mieluummin puhuihin kasvokkain. Vai annetaanko vaan olla?
Kommentit (48)
Ei kannata tavoitella mitään tunkkaisia paras kaveri -suhteita. Ystävyys ja ystävällisyys riittävät. Jos kaveri ei halua viettää kahden kesken noin paljon aikaa, se on erittäin ymmärrettävää. Kavereita kannattaa olla monta ja vielä eri paikoistakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottaisin olemaan enemmän muiden kavereiden kanssa ja kertoisin, että tuollainen ei ole ystävän käytöstä. Toinen ei halua enää olla samalla tavalla ystävä.
Mutta kun noiden välttelypäivien välissä on kaikki ihan normaalisti ja ovat hyviä kavereita. Totta kai tuollainen ei ole ystävän käytöstä, mutta haluaisin kuitenkin antaa kaverille mahdollisuuden korjata käytöstään. Jos ei halua olla kaveri, niin sittenhän se on selvää ja saa olla.
Kylmää, kuumaa, kylmää, kuumaa. Jos olisi aikuiset kyseessä, niin mitä tulisi mieleen?
Tuo on narsistin käytöstä, vaikka kuinka onkin lapsesta kyse. Ja narsistiin kannattaa aina laittaa välit poikki. Kehota nyt vaan sitä lastasi olemaan muiden kanssa. Hän on antanut jo kaverille monta kertaa mahdollisuuden korjata käytöstään, mutta kaveri leikkii tyhmää ja asettaa sen sijaan jo etukäteen mielivaltaisia ehtoja lapsesi käyttäytmiselle, joiden verukkeella voi sitten kiusata, jos hän niitä vahingossa rikkoo. Älä viitsi opettaa lastasi sietämään huonoja suhteita vaan kannusta suhteisiin sellaisten ihmisten kanssa, jossa hänellä on hyvä olo ja häntä arvostetaan. Nyt opetat lastasi manipuloitavaksi.
No en tiedä, tässähän kuultiin vain toisenbosapuolen äidin näkemys asiasta... mutta jos se about noin menee niin sanoisin, jos olisin ap, omalle lapselleni, että ei pidä väkisin olla kenenkään paras kaveri. Että joskus ne ystävyydet vähän viilenevät. Jos toinen käyttäytyy urposti ja kaveri saa sulle pahan olon niin ei sun täydy roikkua siinä ja yrittää kaikin keinoin pähkäillä ja panostaa ja korjailla sitä kaverisuhdetta. Sit voit vaan todeta, että " aha, tää on mennyt tämmöseksi" ja silloin kun kaverisi on välinpitämätön tai sitten oikkuilee tuollailalla (tottahan ei ota selvää mitä se on) niin menet sitten muiden seuraan tai kestät olla keskenäsi. Ei stressiä tuollaisesta. Sit voi olla että asia selviääkin tai kaverisuhde paranee mutta ei siitä pidä mitään pakkoanalyysejä ja stressiä ottaa, että pakko korjata. Harmi, mutta ei sen isompi asia. Ton kanssa elettävä. Älä opeta lasta siihen, että pitää alkaa joksikin äiti teresaksi, joka selvittää joka hiton asian ja ymmärtää ja auttaa toista... jää siis roikkumaan huonoon kaveriin ja oikeasti se menee vain sitten sen kaverin ehdoilla jos lapsesi ei osaa jättää sitä omaan arvoonsa vaan alkaa roikkua läheisriippuvaisesti siinä.
Pahimmassa tapauksessa ap:lla on ihan vinksahtaneen käsitykset oman lapsen tekemisistä ja ihmettelee lapsensa kaverin normaalia vetäytymistä jos oma lapsesi per seilee sille jotain. Mutta lähdetään nyt oletuksesta, että ap on kärryillä tästä.
En todellakaan puuttuisi. Minusta ihan perussettiä, eikä esim. systemaattista kiusaamista jollaiseen puuttuisin. Kun on kasvavat lapset kyseessä, ja teini-ikä lähestyy, niin kyllä noita välttelyitä ja toisen ajoittain "nolona" pitämisiä tulee. Ei niihin pidä aikuisten puuttua. Omaa lasta voi toki tukea siihen, että pitää rajansa ja tarvittaessa alkaa itse välttää semmoista lasta, jonka kaveruus loukkaa enemmän kuin antaa. Tai ettei odota liikaa kavereiltakaan, koska hekin on kasvavia lapsia joiden mielialat, mieltymykset yms vaihtelee.
Lapsi kannattaa ehdottomasti ohjata muiden kaverien pariin. Tulee vielä jotain traumoja tuollaisesta, kun kaveri vähän väliä hyljeksiikin.
Jos tämän jälkeen se kaveri ymmärtää käytöksensä, pyytää anteeksi ja muuttaa käytöstään niin tyttöjen kaveruus voi jatkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan puuttuisi. Minusta ihan perussettiä, eikä esim. systemaattista kiusaamista jollaiseen puuttuisin. Kun on kasvavat lapset kyseessä, ja teini-ikä lähestyy, niin kyllä noita välttelyitä ja toisen ajoittain "nolona" pitämisiä tulee. Ei niihin pidä aikuisten puuttua. Omaa lasta voi toki tukea siihen, että pitää rajansa ja tarvittaessa alkaa itse välttää semmoista lasta, jonka kaveruus loukkaa enemmän kuin antaa. Tai ettei odota liikaa kavereiltakaan, koska hekin on kasvavia lapsia joiden mielialat, mieltymykset yms vaihtelee.
Tässä on tietysti riski, että apn lapsi joutuu mustamaalatuksi ja juorujen kohteeksi jos ottaa etäisyyttä tähän tyttöön, joka mahdollisesti koittaa pomputtaa häntä mielensä mukaan. Kuitenkaan mitenkään selvä tilanne tuo ei ole eikä se kaverityttö vain tuon perusteella kyllä ole mikään mahdoton narsisti. Kaveri voi olla enempi vähempi ikävä tai epävarma itsestään ja tuo ignooraus kuulostaa aika harmittomalta. Kunhan apn muksu ymmärtää olla ottamatta itseensä ja huolehtimatta kuin se olisi hänen syytään (loukannut tahattomasti tms). Tuo kaveri voi kuitenkin ihan hyvin hoksata lopettaa ignooraamiset vaikka kuukauden sisällä. Lapset kasvaa ja kehittyy, ei kolmosluokkalaisella edes kovin pysyviä käytösmalleja vielä ole.
Hyviä kommentteja, kiitos jälleen! Lyhyesti:
- Kyllä, 9-vuotiaat käyttää sanaa ignoorata aivan suvereesti ja oikeassa merkityksessään
- Olen perillä oman lapseni osuudesta, koska tytöt on monesti meillä. Kuulen pakostakin miten leikkivät ja touhuavat, eikä siinä ole mitään erikoista. Kaveri on ollut perheemme mukana myös muutamalla lyhyemmällä reissulla, ei ongelmia, ei sinne päinkään. Omani sen verran tunnen, että vaikea uskoa että edes osaisi perseillä niin, että se tuollainen kyykytys olisi ansaittua
Tilanne jatkuu, eilen siis lapseni oli koulussa kaverille pelkkää ilmaa. Illalla puhelimessa kaveri oli tavallinen, tänään koulussa myös tavallinen. Oli pyytänyt lastani kylään, sanoin että tänään ei mennä. Keskustelimme rajoista ja hyvän ystävän käytöksestä ja lapseni tuntui alkavan tosissaan miettiä tuota kaikkea. Että ei häntä saa noin kohdella. Seurataan tilannetta.
Alue: Aihe vapaa
Omalla tyttärelläni oli vastaavanlainen kaveri. Sellainen, jonka käytös oli hankalaa osoittaa suoraan kiusaamiseksi, koska tosiaan saahan muidenkin kanssa leikkiä ja olla vapaa-ajallakin. Oma lapseni on kiltti ja vetäytyvä, eikä osannut kohdata riitatilanteita. Niinpä tämä kaveri sitten härppi ja härppi, kunnes lapseni suuttui - ja olikin sitten syyllinen kaikkeen.
Tilanne eskaloitui viime vuonna, ja samalla selvisi että tämä kaveri varasteli rahaa ja tavaroita luokasta, valehteli ja puhui pahaa muista. Hänen vanhempiensa kohtaaminen ei mennyt niin kuin Strömssössä, vaan kyllä siinä tuli täyslaidallinen sitä itseään meidän koko perheelle.
Oli lopulta päätettävä, että tämä oli tässä. Tärkeä oppi myös minulle, vaikka sen olisi pitänyt minullekin aikuisena olla jo kauan itsestäänselvää: kaikkea ei vain voi selvittää eikä kaikkea kiusaamista pysty konkreettisesti osoittamaan toteen. Lapselle opetettiin, että koulussa ja töissä kaikkien kanssa on yritettävä tulla toimeen, mutta kenestäkään ei ole pakko pitää (eikä kannata odottaa, että kaikki pitäisivät minusta ja mennä sitten miellyttäen porukasta toiseen).
Tämä kaverisuhde oli paljon enemmän kuin mitä tähän jaksaa kirjoittaa, ja vaikutti todella syvästi omaan lapseeni, joka käy edelleen koulukuraattorilla puhumassa. Tytön luokalla on klikkejä, jotka syntyvät, ovat olemassa ja katoavat, ja lapseni ottaa tämän raskaasti. Hän haluaisi vain olla rauhassa, ja viettää mukavalla tavalla aikaa mukavien ihmisten kanssa. Tyttöni sanoikin tosi kuvaavasti, ettei hän tiedä mitä tapahtuu. Yhtenä hetkenä hänellä on kivaa, kunnes homma on kääntynyt päälaelleen ja hän on keskellä myrskyä.