Voiko puuttua lapsen kaverisuhteeseen vielä 3-luokalla?

Muistan, kun mun kasvatusalalla oleva kaverini oli vähän huolissaan poikiensa (3 ja 5) kavereista, kun niin väkivaltaisia leikkejä leikkivät. Ei kokenut kuitenkaan asiakseen ja oikeudekseen puuttua kaveripiiriin. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin pojilla on jatkuvia ongelmia koulussa sekä kaikenlaista rötöstelyä ja päihteidenkäyttöä kuten kavereillaankin.

Olisi varmaan kannattanut vain kylmästi muuttaa, kun lapset olivat pieniä, niin olisi päästy kaveripiiristä eroon.

Minä menisin juttelemaan tuon kaverin ja hänen vanhempansa kanssa. Kaveri ei selvästikään ymmärrä, että hänen käytös satuttaa.

Ehdottaisin olemaan enemmän muiden kavereiden kanssa ja kertoisin, että tuollainen ei ole ystävän käytöstä. Toinen ei halua enää olla samalla tavalla ystävä.

Vierailija kirjoitti:

Ehdottaisin olemaan enemmän muiden kavereiden kanssa ja kertoisin, että tuollainen ei ole ystävän käytöstä. Toinen ei halua enää olla samalla tavalla ystävä.

Mutta kun noiden välttelypäivien välissä on kaikki ihan normaalisti ja ovat hyviä kavereita. Totta kai tuollainen ei ole ystävän käytöstä, mutta haluaisin kuitenkin antaa kaverille mahdollisuuden korjata käytöstään. Jos ei halua olla kaveri, niin sittenhän se on selvää ja saa olla.

Toi kaveri on joku pikkubitch, ja tyttäresi ilmeisesti käyttäytyy jollakin tavalla nolosti joskus (esim. ottanut puheeksi pokemon-kortit seurassa, jossa tuo on noloa). Siis sellaista tyhmää teinimeininkiä. Varmaan haluaa itse olla tyttäresi kaveri, mutta haluaa myös mielistellä jotain toista porukkaa, jonka mielestä tyttäresi on nolo tms.

Ehkä kannattaisi kutsua vaikka tyttäresi jotain toista kaveria enemmän teille jne. Siis ohjata kaveeraamaan vähemmän bitch-meininkiä harjoittavien kanssa.

Ja olen ikäni itse ollut tuollaisessa meiningissä koulussa (ns. suositussa porukassa, jossa keskinäistä mean girls -meininkiä). Varsinkin yläasteella oli aikamoista menoa ja toki siihen itsekin syyllistyin. Helpommalla varmaan pääsis jossain toisessa kaveriporukassa.

Tuossa ei oikeastaan voi enää puhua puuttumisesta, oma lapsi opettelee ihmissuhdetaitoja ja aikuinen auttaa vetämään rajat. Korostaisin ettei tuollainen käytös ole mitään ystävyyttä. Ystävän kanssa ei pelailla tuollaisia pelejä, manipuloida tai kontrolloida mitä tuo on. Myöskään päättäminen, mistä saa puhua jne on varoitusmerkki. Kiltti ihminen voi ajautua miellyttämään ja tuosta voi tulla loputon kierre joka toistuu myöhemmissä ihmissuhteissa. Myöskin tuollainen tapa toimia ns ystävyyssuhteissa saattaa tuon kaverin tullessaan murrosikään saada uusia kierroksia. Tyttö voi sanoa kaverilleen, että tuo käytös ei ole ok. Ja keskittyy muihin kavereihinsa. Mihinkään selvitysleikkiin mikä nyt on ei ehkä kannattaisi lähteä mukaan. Jos tällä kaverilla on oikeasti joku hätä, yhteys vanhempiin ja he hankkivat tarvitsemansa avun lapselleen. Tyttäresi velvollisuus se ei ole olla mikään henkinen nyrkkeilysäkki.

Jaa, että voitko puuttua 9-vuotiaasi lapsesi asioihin? Sun vähän niin kuin pitää :)

Voisinpa lyödä vetoa, että kaveri kokee jonkinlaista turvattomuutta ja sen mukanaan tuomaa hylkäämisen pelkoa kotonaan. Hän ns. paskatestaa tytärtäsi katsoakseen pysyykö hän hylkäämättä rinnalla, vaikka temppuilisi. Harmi vaan, että tytön ongelmat eivät ole sinun tyttäresi vastuulla. Itsekin kehottaisin olemaan enemmän muiden kavereiden kanssa.

Kurja tilanne kaikille ja ihana, ap, kun olet noin perillä lapsesi kaverisuhteista <3

Yritän vanhempien kautta saada viestiä perille, koska meidän tyttö ei osaa kertoa tarpeeksi selvästi, että hänelle tulee tuollaisesta paha mieli. On kyllä juuri sellainen kiltti, jota helposti pompotellaan :(

-ap

Selitä mielummin omalle lapsellesi , miksi ystävän käytös ei ole ok. Opeta lastasi vetämään omat rajat, arvostamaan itseään ja näkemään itse tuon ihmissuhteen ongelmallisuus. Auta lastasi ymmärtämään, ettei kaverin käytös ole ok mutta osa ihmisistä toimii niin. Sillä tavalla ei saa oikeita pysyviä ystäviä elämässä. Auta omaa lastasi kasvamaan vahvaksi ja ignooraamaan itse tämä ystävän toiminta, olemaan lähtemättä siihen mukaan. Esimerkiksi puhumaan koulussa siitä mistä haluaa eikä kukaan kaveri sitä määritä puhuuko Pokémonkorteista vai ei.

Ilmottaisin myös kaverin vanhemmille, että tiedän lapsi tekee tällaista, jotta he voivat löydä asian läpi. Itse ainakin haluaisin tietää jos oma lapsi toimisi noin.

Sanoisin, että todennäköisesti kotoa opittu käytösmalli. Toinen vanhempi voi tehdä tuota toiselle vanhemmalle. Harvemmin tuollainen ongelmallinen käytös tulee tyhjästä. Asia pitää kuitenkin selvittää ja jos käytös ei lopu niin kannattaa vaihtaa kaveria. Aikuisillahan tuollainen käytös lasketaan henkiseksi väkivallaksi.

Vierailija kirjoitti:

Yritän vanhempien kautta saada viestiä perille, koska meidän tyttö ei osaa kertoa tarpeeksi selvästi, että hänelle tulee tuollaisesta paha mieli. On kyllä juuri sellainen kiltti, jota helposti pompotellaan :(

-ap

Nyt on hyvä paikka saada kitkettyä liiallista kiltteyttä pois. Liika kiltteys johtaa väistämättä uhriutumiseen elämänasenteena. Voisiko lapsesi keksiä harrastuksen josta löytäisi omaa voimaa - tanssi, laulu , joku kehollinen harrastus?

Hänelle olisi hienoa välittyä kokemus että hän itse saa päättää mistä puhuu. Hän itse saa valita ystävänsä . Hän elää hänen elämää, ei kukaan ignooramisella uhkaileva kaveri. Lapsellasi on ne oman elämän langat käsissä, kerro lapselle että eikö ole aika hassua että kaveri yrittää ottaa ne langat häneltä ? Uhkaamalla että ignooraa! Mitäs pahaa se tekee? Ei mitään. Jotain tällaista lähestymistapaa, jossa kaverin hassu käytös tulee näkyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottaisin olemaan enemmän muiden kavereiden kanssa ja kertoisin, että tuollainen ei ole ystävän käytöstä. Toinen ei halua enää olla samalla tavalla ystävä.

Mutta kun noiden välttelypäivien välissä on kaikki ihan normaalisti ja ovat hyviä kavereita. Totta kai tuollainen ei ole ystävän käytöstä, mutta haluaisin kuitenkin antaa kaverille mahdollisuuden korjata käytöstään. Jos ei halua olla kaveri, niin sittenhän se on selvää ja saa olla.

Lastasi pompotellaan ja menet nyt itse mukaan tähän samaan. Tämä toinen voi korjata käytöksensä koska vain ilman, että sinä puutut siihen. En usko, että se käytös selvittelemällä muuttuu, vaan tyttösi pitää huolehtia omista rajoistaan ja hyvinvoinnista.

Nyt vain uusia kavereita tytöllesi ja vähentää ajanviettoa tämän toisen kanssa. Ehkä toista alkaa harmittaa ja tasapaino palautuu, jos tyttösi ei ole aina hänen saatavillaan? Jos ei, niin se om elämää.

Jos nyt ei ymmärrä omia rajojaan, niin pahimmillaan joutuu jatkossakin tallotuksi ja esim. aikuisena löytyy vielä ihana mies, joka on yleensä ihana ja rakastava paitsi silloin, kun pahoinpitelee lastasi henkisesti tai fyysisesti.

Kolmasluokkainen todellakin tarvitsee tukea vielä monessa asiassa, ja varmasti erityisesti kaverisuhteissa. Aikuisten tehtävä on tietää ja tarvittaessa puuttua!

Ei tuo vallankäyttö ym. mitenkään epätavallista ole, mutta mielestäni vanhempien tulee ohjata käyttäytymistä. Miten lapset muka itsestään oppivat mikä on oikein ja mikä väärin?

Kasvatustyö jatkuu vuosikausia.

Jos tätä kaveria kiusataan tai jopa hyväksikäytetään kotona/missälie tai jos itse satuttaa itseään. Jos on sattunut ja on kipeä, häpeää ja on sekaisin kaikesta, ei pysty olemaan kaverin kanssa jolla on asiat hyvin. Tavallaan rankaisee itseään ja tavallaan ei edes pystyisi esittämään olevansa ok niin vetäytyy? Joku mättää tytöllä, joten saa aika tarkasti miettiä miten vanhemmille ilmaisee asian., saattaa pahentaa tytön olotilaa. Kysyisin tytöltä itseltään kahden kesken.

Vierailija kirjoitti:

Muistan, kun mun kasvatusalalla oleva kaverini oli vähän huolissaan poikiensa (3 ja 5) kavereista, kun niin väkivaltaisia leikkejä leikkivät. Ei kokenut kuitenkaan asiakseen ja oikeudekseen puuttua kaveripiiriin. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin pojilla on jatkuvia ongelmia koulussa sekä kaikenlaista rötöstelyä ja päihteidenkäyttöä kuten kavereillaankin.

Olisi varmaan kannattanut vain kylmästi muuttaa, kun lapset olivat pieniä, niin olisi päästy kaveripiiristä eroon.

Muuttaa?

Eihän tossa olisi tarvinnut muuta kuin kasvattaa ja vetää rajoja.

Ihan kuin yhdessä ainoassa paikassa Suomessa asuisi rajattomia lapsia. Että muuttamalla siitä selviää.

Helposti! Äitini puuttuu kavereihini vaikka ikää minulla on jo 52-vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottaisin olemaan enemmän muiden kavereiden kanssa ja kertoisin, että tuollainen ei ole ystävän käytöstä. Toinen ei halua enää olla samalla tavalla ystävä.

Mutta kun noiden välttelypäivien välissä on kaikki ihan normaalisti ja ovat hyviä kavereita. Totta kai tuollainen ei ole ystävän käytöstä, mutta haluaisin kuitenkin antaa kaverille mahdollisuuden korjata käytöstään. Jos ei halua olla kaveri, niin sittenhän se on selvää ja saa olla.

....antaa kaverille mahdollisuuden.... kuinka monta kertaa/vuotta? Ymmärtääkö kaveri edes koko asiaa?

Itse kannustaisin huomioimaan muita ystäviä enempi, niin kaveri saa rauhassa olla oma itsensä.

Lapsellakin voi olla huono päivä.

Kuitenkin tärkeintä sulle ja lapsellesi on että lapsesi oppii miettimään millaista käytöstä suostuu ottamaan vastaan, ja mille vetää rajat.

Toi välttelevän perään kyseleminen on omiaan lisäämään välttelyhalua. Voi olla että jos hommalle panee stopin, kuvio saattaa kääntyä niin että kohta onkin sun lapsesi se joka ei joka päivä jaksaisi.

Kaikkein fiksuinta on pyrkiä toimimaan avoimesti ja reilusti ja määritellä ja ylläpitää niitä omia terveitä rajoja - ja myös kertoa mitä tekee ja miksi.

Minun saman ikäisellä tytöllä on ollut samaa ongelmaa kaverinsa kanssa aiemmin. Juteltiin oman tytön kanssa siitä miten kavereita kohdellaan ja pohdittiin miten kukakin kaveri lastani kohtelee. Siinä jutellessa lapseni jotenkin tajusi, ettei kaverin käytös ole OK. Samalla minä lakkasin antamasta lupaa olla tuon kaverin kanssa koulun ulkopuolella. Lastani ei tuntunut edes haittaavan vaan alkoi olla koulun jälkeen muiden paremmin kohtelevien kavereiden kanssa ja sai uusia kavereitakin. Lapseni on luonteeltaan aika kiltti ja herkkä, joten en nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin tämän. Oli kauhea katsoa vierestä ja käydä niitä keskusteluja, kun toinen yhtenä päivänä kohteli kuin parasta kaveriaan ja seuraavana suurin piirtein vihasi.

Kyllä se ystävä tietää, että hänen käyttäytymisestään tulee sinun tyttärellesi paha mieli, juuri siksi hän käyttäytyy. Kun tyttäresi on mielin kielin ja roikkuu tuossa kaverissa huonosta käytöksestä huolimatta kysellen "mikä hätänä", niin toinen tietää, että tavoite eli tyttäresi mielen pahoittaminen onnistui eikä tyttäresi edes välitä siitä. Tuolla toisella on ns kehittyneempi sosiaalinen pelisilmä kuin sinun tyttärelläsi ja siten myös manipulaatiotaidot.

Et voi pakottaa sitä toista lasta käyttäytymään siten kuin haluaisitte, vaan sinun kannattaa opettaa tyttärellesi ettei anna kohdella itseään miten tahansa, kuten muutkin on sanoneet. Kilttiä tossukkaa tullaan manipuloimaan mennen tullen myös myöhemmin. Tyttäresi kyselee vain että onko toinen pahoittanut mielensä, muttei välitä itsestään sen vertaa että miettisi, että toinen taitaa olla aika ilkeä häntä itseään kohtaan.