Polyamoria, avoin suhde... En ymmärrä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi käytät aikaasi polysuhteiden seuraamiseen ja niistä kirjoittamiseen, kun selvästi ne eivät ole sinun juttusi? Saman ajan ja energian voisi käyttää myös mukavalla tavalla itselleen mieluisan suhdemuodon parissa, tai ihan missä vaan kivassa puuhassa.

Mä olen kanssa ihmetellyt ihmisiä jotka eivät ole suhdejuttujen ammattilaisia käyttävät aikaansa eri suhdemuodoista postailuun? Eivätkö pysty oikeisiin töihin?

Tai oikeisiin ihmissuhteisiin.

Oletan samaa, eli ovat hoitamattomia ja sairaudentunnottomia mielenterveysongelmaisia.

Eivät eläkkeellä, koska eläke edellyttää hoitomyönteisyyttä ja vuosien sitoutumista omaan hoitoonsa.

Ei, hyvä tavaton, tervettä ihmistä kiinnosta muiden seksikumppanien määrä, laatu ja kronologia. Nämä on yksityisiä asioita, jotka kuuluvat ainoastaan suhteen (suhteiden) osapuolille.

Sairaalle ihmiselle se on ongelma, koska hän vertaa itseään muihin ja kuvittelee, että hänellä on oikeus kontrolloida muita ja mitata omalla mitallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi käytät aikaasi polysuhteiden seuraamiseen ja niistä kirjoittamiseen, kun selvästi ne eivät ole sinun juttusi? Saman ajan ja energian voisi käyttää myös mukavalla tavalla itselleen mieluisan suhdemuodon parissa, tai ihan missä vaan kivassa puuhassa.

Mä olen kanssa ihmetellyt ihmisiä jotka eivät ole suhdejuttujen ammattilaisia käyttävät aikaansa eri suhdemuodoista postailuun? Eivätkö pysty oikeisiin töihin?

Siis häiritseekö teitä oikeasti, että anonyymillä keskustelupalstalla on ketjuissa eriäviä näkökantoja ja mielipiteitä? Mitä merkitystä olisi sellaisella palstalla, jossa jokainen vain laulaisi samaa säveltä? Vai horjuttaako se jotenkin vasemmistolaisen turvallisuudentunnetta, kun tulee säröjä siihen omaan vaaleanpunaiseen utopiaan?

Vierailija kirjoitti:

Eihän kyse ole siitä, että Hesari julistaisi joku aamu, että polyamoria yrittää syrjäyttää monogamian (tarkemmin ajateltuna saattaisi kyllä julistaakin...), vaan siitä että asiasta kerrotaan mediassa yhä enenevässä määrin, tietystä näkökulmasta (=vasemmistolainen, woke, uuskommunismi jne.). Tämä on tällaista hivutusta, jossa ihmiset tottuvat aiheeseen ja alkavat kuvitella, että kaikki toiset ihmiset pitävät sitä hyvänä ja tavoiteltavana. Sosiaalinen paine sitten aiheuttaa sen, että ihminen alkaa epäillä omia aikaisempia mielipiteitään. Aikaisempien mielipiteiden tarkasteleminen kriittisesti on tietenkin hyvä asia, mutta aktivismijournalismin tavoite on muuttaa yhteiskunta aivopesulla ja juurikin tuolla asian toistolla tietystä näkökulmasta ja käyttäen hyväksi tuota sosiaalista painetta, ei tuomalla esiin faktoja ja yleistä mielipidettä (josta vaietaan visusti).

Kiitos kiinnostavasta kommentista.

Siinä kohdassa jos ihminen päätyy ajattelemaan jostakin aiheesta, että KAIKKI toiset ihmiset pitävät sitä hyvänä ja tavoiteltavana, niin ihmiseltä on mielestäni huolestuttavalla tavalla hukassa realiteetit ihmiselosta. Erilaiset ihmiset, erilaiset arvot, erilaiset elämäntavat, jne.

Itse en äkkiseltään keksi aiheita, joista ajattelisin kaikkien ihmisten ajattelevan samalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poly-suhteet eivät kestä. Olen seurannut jo monia eivätkä ne koskaan kestä pidemmän päälle. Tuhoutuvat ja palavat päreiksi pahemmin, kuin mono-suhteet.

Mutta mitä mono-suhteissa ei tule, niin poly-suhteissa tulee kaikkea muuta kivaa, kuten:

- Suurempi mahdollisuus sukupuolitaudeille

- Enemmän draamaa

- Joku random saattaa tulla raskaaksi / raskaus pelästyksiä

- Vaikeampi tehdä syvällisiä suhteita, koska mukana suhteessa on aina kolmas  tai ties kuinka monta osapuolta. 

Poly-suhteet varmasti toimivat pettäjille, sellaisille jotka eivät yksinkertaisesti kykene olemaan pettämättä. Mielestäni kahden pettäjän kannattaisi aina mennä yhteen ja jättää kaikki rehelliset henkilöt normaaleihin suhteisiin. 

Ei polysuhteissa ole aina kolmatta "tai ties kuinka monta" osapuolta. Monet ovat vuosiakin vain yhden kumppanin kanssa, oleellista on vain vapaus muuhun. Suurin osa monogamisistakaan suhteista ei kestä, joten tuo on mielestäni huono argumentti. Kuinka moneen esimerkkiin muuten perustat sen? Tuntuu nimittäin siltä, että monet julistavat mielipiteitään, vaikkeivat todellisuudessa olisi tavanneet ainuttakaan polyamorista ihmistä. Minä tunnen polyamorisia pareja, jotka ovat olleet kymmenen vuotta yhdessä. Tunnen myös vaikka kuinka monta monogamista ihmistä, jotka löytävät ja eroavat uuden kumppanin kanssa jatkuvasti. Pettämisen kanssa polyamorialla taas ei ole mitään tekemistä.

Taidat projosoida vaan ihan omaa tieämättömyyttäsi poly-suhteista tällä hetkellä. Tiedän itse todella monia poly-suhteita ja niissä olleita, myös lukenut todella paljon netistä ihmisten kokemuksista. KAIKILLA on ollut vain negatiivisia kokemuksia tälläisistä suhteista. Nuorena tuollainen voi ehkä kiinnostaa, vanhempana sen ymmärtää, miten haitallisia tuollaiset suhteet on ja miten ne eivät koskaan tule kestämään. 

Jostain syystä kun lehdistö kirjoittelee näistä poly-suhteista, niin koskaan ei edes mainita siitä, miten sukupuolitautien riski kohoaa aika paljon tälläisissä suhteissa. Tai vastaavasti miten yleisemmin joku suhteessa on aina onneton tai ei koe saavansa tarpeeksi rakkautta. Saatikka muista ongelmista, mitä poly-suhteet tuovat. 

Kun miettii, miten vaikeaa varsinkin vanhetessa ja kiireessä on antaa edes yhdelle kumppanille aikaa ja rakkautta, niin kuvittele että niitä kumppaneita olisi useampi siinä? Omasta mielestäni todella ahdistava ajatus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi käytät aikaasi polysuhteiden seuraamiseen ja niistä kirjoittamiseen, kun selvästi ne eivät ole sinun juttusi? Saman ajan ja energian voisi käyttää myös mukavalla tavalla itselleen mieluisan suhdemuodon parissa, tai ihan missä vaan kivassa puuhassa.

Mä olen kanssa ihmetellyt ihmisiä jotka eivät ole suhdejuttujen ammattilaisia käyttävät aikaansa eri suhdemuodoista postailuun? Eivätkö pysty oikeisiin töihin?

Tai oikeisiin ihmissuhteisiin.

Oletan samaa, eli ovat hoitamattomia ja sairaudentunnottomia mielenterveysongelmaisia.

Eivät eläkkeellä, koska eläke edellyttää hoitomyönteisyyttä ja vuosien sitoutumista omaan hoitoonsa.

Ei, hyvä tavaton, tervettä ihmistä kiinnosta muiden seksikumppanien määrä, laatu ja kronologia. Nämä on yksityisiä asioita, jotka kuuluvat ainoastaan suhteen (suhteiden) osapuolille.

Sairaalle ihmiselle se on ongelma, koska hän vertaa itseään muihin ja kuvittelee, että hänellä on oikeus kontrolloida muita ja mitata omalla mitallaan.

Ihan uteliaisuudesta kysyn, että mitä sinä sitten teet tässä keskustelussa? Olethan itse myös töissä, jos työttömät eivat saa keskusteluihin osallistua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän kyse ole siitä, että Hesari julistaisi joku aamu, että polyamoria yrittää syrjäyttää monogamian (tarkemmin ajateltuna saattaisi kyllä julistaakin...), vaan siitä että asiasta kerrotaan mediassa yhä enenevässä määrin, tietystä näkökulmasta (=vasemmistolainen, woke, uuskommunismi jne.). Tämä on tällaista hivutusta, jossa ihmiset tottuvat aiheeseen ja alkavat kuvitella, että kaikki toiset ihmiset pitävät sitä hyvänä ja tavoiteltavana. Sosiaalinen paine sitten aiheuttaa sen, että ihminen alkaa epäillä omia aikaisempia mielipiteitään. Aikaisempien mielipiteiden tarkasteleminen kriittisesti on tietenkin hyvä asia, mutta aktivismijournalismin tavoite on muuttaa yhteiskunta aivopesulla ja juurikin tuolla asian toistolla tietystä näkökulmasta ja käyttäen hyväksi tuota sosiaalista painetta, ei tuomalla esiin faktoja ja yleistä mielipidettä (josta vaietaan visusti).

Kiitos kiinnostavasta kommentista.

Siinä kohdassa jos ihminen päätyy ajattelemaan jostakin aiheesta, että KAIKKI toiset ihmiset pitävät sitä hyvänä ja tavoiteltavana, niin ihmiseltä on mielestäni huolestuttavalla tavalla hukassa realiteetit ihmiselosta. Erilaiset ihmiset, erilaiset arvot, erilaiset elämäntavat, jne.

Itse en äkkiseltään keksi aiheita, joista ajattelisin kaikkien ihmisten ajattelevan samalla tavalla.

Kaikki oli liioittelua, mutta yritin korostaa sitä, miten tärkeää ihmiselle on toisten ihmisten hyväksyntä ja joukkoon kuuluminen. Tätä ominaisuutta vasemmistolainen aktivistimedia käyttää hyväkseen. Ihmisistä tulee epävarmoja, koska he ajattelevat, että jäävät mielipiteineen yksin. Kaikki eivät myöskään näe tuon sumutuksen läpi ja pysty kriittisesti tarkastelemaan lukemaansa varsinkaan jos ei ole vielä elämänkokemusta, johon voi tukeutua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi käytät aikaasi polysuhteiden seuraamiseen ja niistä kirjoittamiseen, kun selvästi ne eivät ole sinun juttusi? Saman ajan ja energian voisi käyttää myös mukavalla tavalla itselleen mieluisan suhdemuodon parissa, tai ihan missä vaan kivassa puuhassa.

Mä olen kanssa ihmetellyt ihmisiä jotka eivät ole suhdejuttujen ammattilaisia käyttävät aikaansa eri suhdemuodoista postailuun? Eivätkö pysty oikeisiin töihin?

Tai oikeisiin ihmissuhteisiin.

Oletan samaa, eli ovat hoitamattomia ja sairaudentunnottomia mielenterveysongelmaisia.

Eivät eläkkeellä, koska eläke edellyttää hoitomyönteisyyttä ja vuosien sitoutumista omaan hoitoonsa.

Ei, hyvä tavaton, tervettä ihmistä kiinnosta muiden seksikumppanien määrä, laatu ja kronologia. Nämä on yksityisiä asioita, jotka kuuluvat ainoastaan suhteen (suhteiden) osapuolille.

Sairaalle ihmiselle se on ongelma, koska hän vertaa itseään muihin ja kuvittelee, että hänellä on oikeus kontrolloida muita ja mitata omalla mitallaan.

Juuri näin. Eli huudellaan muiden suhteista ja haukutaan tavaomaisissa monogaamisissa suhteissa olevia jatkuvasti väittäen valtaosaa sellaisista ihmisistä rajoittuneiksi kulissisuhteissa olijoiksi.

Eihän se ihmisen arvostusta ja kunnioittamista vähennä, että on avoimessa suhteessa. Kyllä sitä pääasiallista kumppaniaan arvostaa ja kunnioittaa ihan kuten suljetuissakin suhteissa. Se, että ap sekoittaa nämä asiat toisiinsa, on vain ja ainoastaan ap:n päänsisäinen ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän kyse ole siitä, että Hesari julistaisi joku aamu, että polyamoria yrittää syrjäyttää monogamian (tarkemmin ajateltuna saattaisi kyllä julistaakin...), vaan siitä että asiasta kerrotaan mediassa yhä enenevässä määrin, tietystä näkökulmasta (=vasemmistolainen, woke, uuskommunismi jne.). Tämä on tällaista hivutusta, jossa ihmiset tottuvat aiheeseen ja alkavat kuvitella, että kaikki toiset ihmiset pitävät sitä hyvänä ja tavoiteltavana. Sosiaalinen paine sitten aiheuttaa sen, että ihminen alkaa epäillä omia aikaisempia mielipiteitään. Aikaisempien mielipiteiden tarkasteleminen kriittisesti on tietenkin hyvä asia, mutta aktivismijournalismin tavoite on muuttaa yhteiskunta aivopesulla ja juurikin tuolla asian toistolla tietystä näkökulmasta ja käyttäen hyväksi tuota sosiaalista painetta, ei tuomalla esiin faktoja ja yleistä mielipidettä (josta vaietaan visusti).

Kiitos kiinnostavasta kommentista.

Siinä kohdassa jos ihminen päätyy ajattelemaan jostakin aiheesta, että KAIKKI toiset ihmiset pitävät sitä hyvänä ja tavoiteltavana, niin ihmiseltä on mielestäni huolestuttavalla tavalla hukassa realiteetit ihmiselosta. Erilaiset ihmiset, erilaiset arvot, erilaiset elämäntavat, jne.

Itse en äkkiseltään keksi aiheita, joista ajattelisin kaikkien ihmisten ajattelevan samalla tavalla.

Kaikki oli liioittelua, mutta yritin korostaa sitä, miten tärkeää ihmiselle on toisten ihmisten hyväksyntä ja joukkoon kuuluminen. Tätä ominaisuutta vasemmistolainen aktivistimedia käyttää hyväkseen. Ihmisistä tulee epävarmoja, koska he ajattelevat, että jäävät mielipiteineen yksin. Kaikki eivät myöskään näe tuon sumutuksen läpi ja pysty kriittisesti tarkastelemaan lukemaansa varsinkaan jos ei ole vielä elämänkokemusta, johon voi tukeutua.

Tämäpä juuri. Siksi tieteellisen tutkimustiedon esiintuonti on tärkeää. Vasemmalle kallellaan olevat aiheen piirissä olevat media- ja someaktiivit pyrkivät sumuttamaan eri tavoin luomalla tarinoinnillaan toisenlaista kuvaa mikä todellisuus on.

Vierailija kirjoitti:

Kysymyksiä teille polysuhteissa oleville:

Ettekö tunne mustasukkaisuutta, kun kumppani lähtee treffeille ja harrastamaan seksiä toisen kanssa? Tätä minun on vaikea käsittää. Eikö siinä muka tule minkäänlaista pelkoa siitä, että se toinen rakastuukin palavasti siihen toiseen naiseen/mieheen ja haluaakin olla enemmän tämän kanssa? Tämä on se asia, miksi en lähtisi avoimeen suhteeseen tai polyhommiin. En kestäisi sitä epävarmuutta, että mieheni tuntee syvemmin jotain toista kohtaan. Tiedän, että monogamisessakin parisuhteessa voi tulla ihastumisia suhteen ulkopuolisia kohtaan ja puolisoni voi pettää. Jos niin käy, se sattuu ja suhde lopetetaan. Avoimessa suhteessa minun täytyisi elää koko ajan sen tunteen kanssa, että puolisolla voi olla mielessä joku viehttävä nainen ja mahdollisuus tehdä tämän kanssa mitä haluaa. Menettämisen pelko olisi voimakkaampi kuin suljetussa suhteessa.

Olisi minullakin mahdollisuus harrastaa seksiä muiden miesten kanssa. Näin pitkässä suhteessa olen itsekin ollut ihastunut ja himoinnut vierasta miestä.  Ettekö polysuhteilijat pelkää lisääntyneestä riskistä sukupuolitauteihin?

Minä ymmärrän ajatuksen siitä, ettei toista voi omistaa. En minä silti omista miestäni, vaikka hän on kanssani monogamisessa parisuhteessa. Mies on kanssani täysin vapaasta tahdostaa. Toki meillä on sovitut säännöt siitä, ettei ulkopuolisia paneskella. En silti näe tätä toisen omistamisena. Onhan varmaan polysuhteissakin sovitut säännöt?

Kiitos hyvistä kysymyksistä ja aiheen pohdiskelusta.

Oleelinen pointti lienee juuri se, että minä en tunne tällaisessa ei-monogaamisessa suhteessa (merkittävää) epävarmuutta (tottakai kaikenlaisia tunteita tulee ja menee). Siksi olen päätynyt tähän valintaan. Ja ymmärrän hyvin, että toiset ihmiset kokevat asioita eri tavoin.

Koen jonkinlaista lievää mustasukkaisuutta, lukuisten muiden tunteiden ohella, ja mustasukkaisuuden taustaksi miellän menettämisen pelon. Se ei kuitenkaan ole mulle se, mikä merkittävästi ohjailee valintojani.

Oon tutkiskellut miten oma mieleni toimii ihastumistilanteissa, ja pohjaan pitkälti siihen tekemäni isot valinnat. Tarkoitan sitä, että ihastun helposti, ja sellainen kipinä on toisinaan kivaa piristystä arkeen. Ihastuilutaipumuksestani huolimatta en kuitenkaan ole jättänyt puolisoani ja lähtenyt hullaantumisen aiheuttaman ihmisen matkaan.

Pitkä, sitoutunut suhde on ihan eri asia kuin hetkellinen tunnemyrsky. En oleta sellaisen kestävän, enkä lähde rakentamaan elämää ja arkea sellaisen pohjalta. Puolisoni on samoilla linjoilla näistä asioista.

Tottakai jotain yllättävää voi tapahtua, siihen on riski niin monosuhteessa kuin muissakin. Sellaisessa tilanteessa ajattelen avoimen keskusteluilmapiirin olevan avuksi harkittujen päätösten tekemiseksi.

Minusta on vähän onttoa suhtautua ihmissuhteisiin jo lähtökohtaisesti niin, että kun mä kuitenkin jossain vaiheessa kyllästyn, niin pitää olla vaihtoehtoja. Totta, monogamisissa suhteissa usein kyllästytään ja lähdetään eri teille. Mutta minusta on kaunis lähtökohta edes yrittää ajatella, että voidaan yhdessä kasvaa ja kehittyä, ja vielä vanhana ja sairaanakin välittää toisistaan. Olen tällaisia yhteenliimautuneita vanhoja pareja kohdannut, ja pidän sitä ihanteena.

Uskon myös sanontaan, mitä useampi kokki sen huonompi soppa. Ihminen on pohjimmiltaan tarvitseva. Harva on niin ylevä, että jos vaikka riidan jälkeen kumppani lähtee toisen luo, niin ajattelisi, että onpa hyvä että nuo saavat viettää keskenään aikaa. Uskon että ylevistä puheista huolimatta tosiasiassa useimmille on vaikeaa olla tuntematta kateutta ja kilpailuhenkisyyttä. Eivätkä nuo polyamoriset suhteet vaikuta kovin pitkäkestoisia olevankaan.

Lapsia polyamorisiin suhteisiin ei pidä tehdä. Totta, monogamisissa suhteissa erotaan, tulee vaihtuvia kumppaneita ja uusioperheitä, mutta ei sekään mielestäni ole mikään ihanne. Lähtökohdan pitäisi olla että lapsille tarjotaan pysyvyyttä ja turvaa, eikä niin, että parin vuoden välein saa arvuutella, montako äitiä ja iskää tänään on.

Ei mutta kun se on sarjasuhteiljoille ihanne että 5-9 vuoden välein vaihdellaan lennosta kumppania, tehdään joka suhteeseen lapsia ja sitten ihmetellään kun lapset voivat pahoin ja ympäristöstä tulee kritiikkiä kun omat sikailut eivät saakaan osakseen päänsilitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymyksiä teille polysuhteissa oleville:

Ettekö tunne mustasukkaisuutta, kun kumppani lähtee treffeille ja harrastamaan seksiä toisen kanssa? Tätä minun on vaikea käsittää. Eikö siinä muka tule minkäänlaista pelkoa siitä, että se toinen rakastuukin palavasti siihen toiseen naiseen/mieheen ja haluaakin olla enemmän tämän kanssa? Tämä on se asia, miksi en lähtisi avoimeen suhteeseen tai polyhommiin. En kestäisi sitä epävarmuutta, että mieheni tuntee syvemmin jotain toista kohtaan. Tiedän, että monogamisessakin parisuhteessa voi tulla ihastumisia suhteen ulkopuolisia kohtaan ja puolisoni voi pettää. Jos niin käy, se sattuu ja suhde lopetetaan. Avoimessa suhteessa minun täytyisi elää koko ajan sen tunteen kanssa, että puolisolla voi olla mielessä joku viehttävä nainen ja mahdollisuus tehdä tämän kanssa mitä haluaa. Menettämisen pelko olisi voimakkaampi kuin suljetussa suhteessa.

Olisi minullakin mahdollisuus harrastaa seksiä muiden miesten kanssa. Näin pitkässä suhteessa olen itsekin ollut ihastunut ja himoinnut vierasta miestä.  Ettekö polysuhteilijat pelkää lisääntyneestä riskistä sukupuolitauteihin?

Minä ymmärrän ajatuksen siitä, ettei toista voi omistaa. En minä silti omista miestäni, vaikka hän on kanssani monogamisessa parisuhteessa. Mies on kanssani täysin vapaasta tahdostaa. Toki meillä on sovitut säännöt siitä, ettei ulkopuolisia paneskella. En silti näe tätä toisen omistamisena. Onhan varmaan polysuhteissakin sovitut säännöt?

Kiitos hyvistä kysymyksistä ja aiheen pohdiskelusta.

Oleelinen pointti lienee juuri se, että minä en tunne tällaisessa ei-monogaamisessa suhteessa (merkittävää) epävarmuutta (tottakai kaikenlaisia tunteita tulee ja menee). Siksi olen päätynyt tähän valintaan. Ja ymmärrän hyvin, että toiset ihmiset kokevat asioita eri tavoin.

Koen jonkinlaista lievää mustasukkaisuutta, lukuisten muiden tunteiden ohella, ja mustasukkaisuuden taustaksi miellän menettämisen pelon. Se ei kuitenkaan ole mulle se, mikä merkittävästi ohjailee valintojani.

Oon tutkiskellut miten oma mieleni toimii ihastumistilanteissa, ja pohjaan pitkälti siihen tekemäni isot valinnat. Tarkoitan sitä, että ihastun helposti, ja sellainen kipinä on toisinaan kivaa piristystä arkeen. Ihastuilutaipumuksestani huolimatta en kuitenkaan ole jättänyt puolisoani ja lähtenyt hullaantumisen aiheuttaman ihmisen matkaan.

Pitkä, sitoutunut suhde on ihan eri asia kuin hetkellinen tunnemyrsky. En oleta sellaisen kestävän, enkä lähde rakentamaan elämää ja arkea sellaisen pohjalta. Puolisoni on samoilla linjoilla näistä asioista.

Tottakai jotain yllättävää voi tapahtua, siihen on riski niin monosuhteessa kuin muissakin. Sellaisessa tilanteessa ajattelen avoimen keskusteluilmapiirin olevan avuksi harkittujen päätösten tekemiseksi.

Onpa terve ja henkistä aikuisuutta ilmentävä ajatus että pitkä, sitoutunut suhde on eri asia kuin hetkellinen tunnemyrsky etkä oleta sellaisen kestävän ja et ala rakentamaan elämääsi sellaisen pohjalta.

Kohonneesta sukupuolitautiriskistä:

En ole saanut nonmonogaamisessa suhteessa ollessani sukupuolitautia.

Tiedostan kohonneen riskin, ja suhtaudun siihen tiedostettuna, harkittuna riskinä. Vastaavanlaisena kuin mitä sekä minä että monet muut ihmiset ottavat elämässään. Siis muihin kuin sukupuolitauteihin liittyen.

Toimimme puolisoni kanssa harkitusti, keskustelemme asiasta ja käymme testeissä. Vieraiden kumppanien kanssa harrastetan turvaseksiä. Emme paneskele holtittomasti pitkin poikin paljaalla.

Kyllä, tautiriski on kohonnut harkitusta toiminnasta huolimatta, verrattuna pariin jotka jakavat seksielämänsä vain keskenään. Ymmärrän siis hyvin että monet valitsevat monogamian.

Kuitenkin monet ottavat monenlaisia harkittuja, tiedostettuja riskejä elämässään. Jos lähden laskettelemaan, minulla on korkeampi riski kaatumiseen ja luunmurtumaan kuin kotona telkkarin ääressä. Jos lähden moottoripyöräajelulle, minulla on korkeampi riski vakaviin vammoihin onnettomuudessa kuin autolla liikkuessa. Jne. Elämässä on monessa kohdassa kyse siitä, minkälaisia riskejä päättää ottaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei mutta kun se on sarjasuhteiljoille ihanne että 5-9 vuoden välein vaihdellaan lennosta kumppania, tehdään joka suhteeseen lapsia ja sitten ihmetellään kun lapset voivat pahoin ja ympäristöstä tulee kritiikkiä kun omat sikailut eivät saakaan osakseen päänsilitystä.

Niin. En minä sarjasuhteitakaan kannata, kuten sanoinkin. Ylipäätään kannatan todella kovaa itsekritiikkiä ennen kuin lapsia tehdään. Ihminen kuvittelee olevansa älykäs, mutta ikävä kyllä monet ihmiset ovat kuin eläimiä, joiden käyttäytymistä lisääntymisvietti johtaa.

Vastuuntuntoiset epäitsekkäät ihmiset eivät tee lapsia suhteeseen, jonka pysyvyyteen eivät aio panostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi käytät aikaasi polysuhteiden seuraamiseen ja niistä kirjoittamiseen, kun selvästi ne eivät ole sinun juttusi? Saman ajan ja energian voisi käyttää myös mukavalla tavalla itselleen mieluisan suhdemuodon parissa, tai ihan missä vaan kivassa puuhassa.

Mä olen kanssa ihmetellyt ihmisiä jotka eivät ole suhdejuttujen ammattilaisia käyttävät aikaansa eri suhdemuodoista postailuun? Eivätkö pysty oikeisiin töihin?

Siis häiritseekö teitä oikeasti, että anonyymillä keskustelupalstalla on ketjuissa eriäviä näkökantoja ja mielipiteitä? Mitä merkitystä olisi sellaisella palstalla, jossa jokainen vain laulaisi samaa säveltä? Vai horjuttaako se jotenkin vasemmistolaisen turvallisuudentunnetta, kun tulee säröjä siihen omaan vaaleanpunaiseen utopiaan?

Jännästi taas olet tukkimassa suun muilta paitsi ahtailta äärioikeistohih hu leil ta.

Onni ja elämä ovat asioita, jotka kukin kokee ja tekee sellaiseksi kuin osaa, haluaa ja pystyy, ketään vahingoittamatta ja pakottamatta. Nämä kuuluvat sinunkin mielestäsi vasemmistolaisuuteen.

Olen siitä samaa mieltä kanssasi, me vasurit ollaan onnellisia ja vapaita. Myös älykkäitä, sivistyneitä ja uteliaita. Incelismi on äärioikeiston potema tauti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mutta kun se on sarjasuhteiljoille ihanne että 5-9 vuoden välein vaihdellaan lennosta kumppania, tehdään joka suhteeseen lapsia ja sitten ihmetellään kun lapset voivat pahoin ja ympäristöstä tulee kritiikkiä kun omat sikailut eivät saakaan osakseen päänsilitystä.

Niin. En minä sarjasuhteitakaan kannata, kuten sanoinkin. Ylipäätään kannatan todella kovaa itsekritiikkiä ennen kuin lapsia tehdään. Ihminen kuvittelee olevansa älykäs, mutta ikävä kyllä monet ihmiset ovat kuin eläimiä, joiden käyttäytymistä lisääntymisvietti johtaa.

Vastuuntuntoiset epäitsekkäät ihmiset eivät tee lapsia suhteeseen, jonka pysyvyyteen eivät aio panostaa.

Todellakin näin. Ja kyllä kerrasta normaali ihmisen tulee oppia. Sitten kun tuota kuviota toistetaan niin herää kysymys onko sellaisella kaikki kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mutta kun se on sarjasuhteiljoille ihanne että 5-9 vuoden välein vaihdellaan lennosta kumppania, tehdään joka suhteeseen lapsia ja sitten ihmetellään kun lapset voivat pahoin ja ympäristöstä tulee kritiikkiä kun omat sikailut eivät saakaan osakseen päänsilitystä.

Niin. En minä sarjasuhteitakaan kannata, kuten sanoinkin. Ylipäätään kannatan todella kovaa itsekritiikkiä ennen kuin lapsia tehdään. Ihminen kuvittelee olevansa älykäs, mutta ikävä kyllä monet ihmiset ovat kuin eläimiä, joiden käyttäytymistä lisääntymisvietti johtaa.

Vastuuntuntoiset epäitsekkäät ihmiset eivät tee lapsia suhteeseen, jonka pysyvyyteen eivät aio panostaa.

Te oikeistopakottajat raiskailette ympäriinsä. Teille erotiikkaa ja sensuaalisuutta (tai ehkäisyä) ei ole olemassakaan vaan te LISÄÄNNYTTE pakonomaisesti hammasta purren.

Kerran viikossa, lauantaisin, kännissä, pimeässä, sanaakaan sanomatta, niin ettei kumpikaan nauti mutta isäntä kuitenkin ejakuloi. Jälkeenpäin mies kuorsaa, rouva itkee hiljaa vessassa ja huuhtoo limaa sisältään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mutta kun se on sarjasuhteiljoille ihanne että 5-9 vuoden välein vaihdellaan lennosta kumppania, tehdään joka suhteeseen lapsia ja sitten ihmetellään kun lapset voivat pahoin ja ympäristöstä tulee kritiikkiä kun omat sikailut eivät saakaan osakseen päänsilitystä.

Niin. En minä sarjasuhteitakaan kannata, kuten sanoinkin. Ylipäätään kannatan todella kovaa itsekritiikkiä ennen kuin lapsia tehdään. Ihminen kuvittelee olevansa älykäs, mutta ikävä kyllä monet ihmiset ovat kuin eläimiä, joiden käyttäytymistä lisääntymisvietti johtaa.

Vastuuntuntoiset epäitsekkäät ihmiset eivät tee lapsia suhteeseen, jonka pysyvyyteen eivät aio panostaa.

Te oikeistopakottajat raiskailette ympäriinsä. Teille erotiikkaa ja sensuaalisuutta (tai ehkäisyä) ei ole olemassakaan vaan te LISÄÄNNYTTE pakonomaisesti hammasta purren.

Kerran viikossa, lauantaisin, kännissä, pimeässä, sanaakaan sanomatta, niin ettei kumpikaan nauti mutta isäntä kuitenkin ejakuloi. Jälkeenpäin mies kuorsaa, rouva itkee hiljaa vessassa ja huuhtoo limaa sisältään

Jaahas, nyt jollakin keitti yli aivan normaalien ihmisten keskustelut. Otapa nyt iisisti ja katso peiliin miksi triggeroiduit tuosta neutraalista kommentista joka koski suhteista toiseen hyppijää joka tekee lapsia eri suhteisiin.