Polyamoria, avoin suhde... En ymmärrä

IQ147 kirjoitti:

Tätä keskustelua lukiessa käy selväksi, että polyamorian vastaisista kommenteista suurin osa huokuu yksinkertaisuutta, haluttomuutta ymmärtää mitään valtavirrasta poikkeavaa, ja vetoamista uskontoon tai perinteisiin. Tyypillinen umpimielinen ja konservatiivinen näkökulma kaikkeen kehitykseen, pelätään tulevaisuutta ja tartutaan siihen mihin on totuttu. Älykkäät ja itsevarmat ihmiset eivät koe tarvetta tuomita toisten tekemiä valintoja ja elämäntyylejä.

Itse ainakin sait suht. lyhyeen kommenttiisi upotettua aika paljon haukkumista vastapuolta kohtaan. Ovat yksinkertaisia, haluttomia ymmärtämään mitään (!) valtavirrasta poikkeavaa, umpimielisiä, konservatiivinen näkökulma kaikkeen (!) kehitykseen, tulevaisuuden pelko. Tarkoittaako tämä, että sinä et ole älykäs ja itsevarma?

Polyamoristit tuntuvat olevan kovin mieltyneitä tekofilosofiseen analysointiin, jolla häivytetään oman valinnan haitat. Jos kovin analyyttisen ja ympäripyöreän kuuloisesti puhuu asioista, kuten luottamus ja rakkaus, niin sitten se koko polyamoriakin on hyvä juttu. Jos tulee tiukka paikka ja alkaa epätoivotut konservatiivisten monogamistien tunteet, kuten mustasukkaisuus, tunkea pintaan, niin tukea tälle ympäripyöreälle filosofoinnille saadaan omilta foorumeilta ja ystäväpiiriltä, joka yllätys yllätys, on myöskin polyamorinen.

Polyamoristeissa vaikuttaa olevan paljon idealisteja. Korkealentoista argumentaatiota riittää oman suhdemuodon ylemmyydestä ja paremmuudesta verrattuna monogamisteihin. Ihanteet suhdemuodosta ja sen toteutuksesta kaikkien osallisten kannalta tasavertaisesti tai kunnioittavasti on kuitenkin täysin eri asia kuin käytännöntoteutus ja onnistuminen. Kaksi täysin eri asiaa. Se että sanoo toteuttavansa eettistä monisuhteisuutta, ei automaattisesti tarkoita että tämä valveutunut idealistinen polyamoristi kykenisi toteuttamaan ihmissuhteitaan näin. Itse en usko että hierarkiattomuus ja kaikkien kumppanien tasavertainen kohtelu suhde-elämässä välttämättä on edes mahdollista.

Tämä on nykyelämän ajankuvaa.

Kaikkea ns normaalista poikkeavaa nostetaan jalustalle. Kohta kai täällä voi olla naimisissakin useamman kanssa.

Niinhän meidän "nuori - kohta nelikymppinen" pääministerimmekin mainostaa;

Tarvitserko kaikkea saada yhdeltä ihmiseltä.........

Ja samaa lausetta toisteli eilen PERJANTAI dokkarissa joku nuori naishenkilö.

Sitähän tämä elämä nykyään on, erikoisuudella haetaan joka paikassa huomiota ja erottaudutaan.

Polyamoristeilla on omat haitalliset oletuksensa monogamian suosioista. Esimerkki. Sinkkuna keskustelin deittisaitilla lyhyesti erään järkevänoloisen polyn kanssa, ja hän puhui siihen tyyliin, että oletti mun monogamistina odottavan suhteiltani tiettyä kehityskaarta, johon kuuluu mm yhteenmuutto->naimisiinmeno->lapset jne.

Hohhoijaa.:D Kyllä me monogamistitkin osataan hei ihan itse päättää, mitä suhteelta haluamme emmekä mene vain liukuhihnalla toteuttamaan yhteiskunnan normeja.

Vierailija kirjoitti:

Polyamoristeilla on omat haitalliset oletuksensa monogamian suosioista. Esimerkki. Sinkkuna keskustelin deittisaitilla lyhyesti erään järkevänoloisen polyn kanssa, ja hän puhui siihen tyyliin, että oletti mun monogamistina odottavan suhteiltani tiettyä kehityskaarta, johon kuuluu mm yhteenmuutto->naimisiinmeno->lapset jne.

Hohhoijaa.:D Kyllä me monogamistitkin osataan hei ihan itse päättää, mitä suhteelta haluamme emmekä mene vain liukuhihnalla toteuttamaan yhteiskunnan normeja.

Olen huomannut saman. Jotenkin outoa, että kaikki kuitenkin ovat suomalaisen yhteiskunnan kasvatteja ja silti käsitys parisuhteista on jonkun ulkoa annetun, ihan kummallisen, tiedon varassa. Ihan kuin polyamoristi unohtaisi koko aikaisemman elämänsä ja lähiympäristönsä elämän alkaessaan polyamoristiseen suhteeseen. Ehkä se sitten on jonkinlainen uudestisyntyminen, jossa aikaisempi minä pitää haudata ja ainoa "oikea" tieto maailmantilasta saadaan jostain virallisesta polyamorian tiedotuskanavasta.

Vierailija kirjoitti:

Polyamoristit tuntuvat olevan kovin mieltyneitä tekofilosofiseen analysointiin, jolla häivytetään oman valinnan haitat. Jos kovin analyyttisen ja ympäripyöreän kuuloisesti puhuu asioista, kuten luottamus ja rakkaus, niin sitten se koko polyamoriakin on hyvä juttu. Jos tulee tiukka paikka ja alkaa epätoivotut konservatiivisten monogamistien tunteet, kuten mustasukkaisuus, tunkea pintaan, niin tukea tälle ympäripyöreälle filosofoinnille saadaan omilta foorumeilta ja ystäväpiiriltä, joka yllätys yllätys, on myöskin polyamorinen.

Taitaa olla kuitenkin niin, että sinä olet päättänyt, miten asiat ovat: monoamorisessa suhteissa luottamus ja rakkaus ovat aitoja ja syviä tunteita, polyamoriassa ympäripyöreää filosofointia. Turhahan kanssasi on keskustella.

Voin kyllä kertoa, ettemme kumppanini kanssa elä missään polykuplassa: läheisistämme monet ovat aivan perinteisissä monosuhteissa. Minä tapailen tällä hetkellä kumppanini lisäksi yhtä ihmistä ja tunnustelen tunteitani häntä kohtaan. Kumppanini tapailee lisäkseni samoin yhtä ja on sopinut ensitreffit toisen kanssa. Tahti on aika rauhallinen, itse kullakin on omat velvoitteensa.

Eräs tähän ketjuun välillä vastaillut

Vierailija kirjoitti:

Polyamoristeissa vaikuttaa olevan paljon idealisteja. Korkealentoista argumentaatiota riittää oman suhdemuodon ylemmyydestä ja paremmuudesta verrattuna monogamisteihin. Ihanteet suhdemuodosta ja sen toteutuksesta kaikkien osallisten kannalta tasavertaisesti tai kunnioittavasti on kuitenkin täysin eri asia kuin käytännöntoteutus ja onnistuminen. Kaksi täysin eri asiaa. Se että sanoo toteuttavansa eettistä monisuhteisuutta, ei automaattisesti tarkoita että tämä valveutunut idealistinen polyamoristi kykenisi toteuttamaan ihmissuhteitaan näin. Itse en usko että hierarkiattomuus ja kaikkien kumppanien tasavertainen kohtelu suhde-elämässä välttämättä on edes mahdollista.

Tästä ketjusta 80% on yksiavioisten itseylistystä ja polyjen mollaamista, mutta ihan miten vaan.

Vierailija kirjoitti:

Ja aiempaan lisäten mietin myös sitä, että miten polysuhde toimii jos toisella näitä suhteen ulkopuolisia kumppanteita on enemmän? Kuvitellaan polysuhde, jossa naisella on vientiä, mutta mies lähinnä ihastuu muihin saamatta vastakaikua. Miten tällainen suhde pysyy kasassa? Eikö mies tunne minkäänlaista katkeruutta siitä, että naisella on uusi ihastus ja mies viettää lauantai-illan yksin kotona?

Sinä polysuhteessa oleva. Kuvitellaan, että miehelläsi olisi uusi ihastus ja viettäisi paljon aikaa tämän kanssa. Sinulla taas ei olisi kiikarissa ketään. Pystyisitkö suhtautumaan tyynesti siihen, että mies viettäisi aikaa uuden ihastuksen kanssa ja itse viettäisit aikaa yksin kotona?

Voisi kuvitella, että polysuhde toimii parhaiten, kun suhteen ulkopuolista vientiä on molemmilla yhtä paljon. Muuten voi olla hieman katkerat fiilikset.

Mä olen käsittänyt, että avoin suhde on sellainen, jossa pariskunta elää yhdessä mutta saa käydä kiksauttelemassa muita.

Polyamorinen/polygaminen suhde taas on sellainen, jossa tietty porukka on yhdessä rakkaussuhteessa.

Nämä ovat siis kaksi eri asiaa. Siksi tämä keskustelu on niin sekava. Toiset puhuvat aidoista, toiset aidanseipäistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja aiempaan lisäten mietin myös sitä, että miten polysuhde toimii jos toisella näitä suhteen ulkopuolisia kumppanteita on enemmän? Kuvitellaan polysuhde, jossa naisella on vientiä, mutta mies lähinnä ihastuu muihin saamatta vastakaikua. Miten tällainen suhde pysyy kasassa? Eikö mies tunne minkäänlaista katkeruutta siitä, että naisella on uusi ihastus ja mies viettää lauantai-illan yksin kotona?

Sinä polysuhteessa oleva. Kuvitellaan, että miehelläsi olisi uusi ihastus ja viettäisi paljon aikaa tämän kanssa. Sinulla taas ei olisi kiikarissa ketään. Pystyisitkö suhtautumaan tyynesti siihen, että mies viettäisi aikaa uuden ihastuksen kanssa ja itse viettäisit aikaa yksin kotona?

Voisi kuvitella, että polysuhde toimii parhaiten, kun suhteen ulkopuolista vientiä on molemmilla yhtä paljon. Muuten voi olla hieman katkerat fiilikset.

Mä olen käsittänyt, että avoin suhde on sellainen, jossa pariskunta elää yhdessä mutta saa käydä kiksauttelemassa muita.

Polyamorinen/polygaminen suhde taas on sellainen, jossa tietty porukka on yhdessä rakkaussuhteessa.

Nämä ovat siis kaksi eri asiaa. Siksi tämä keskustelu on niin sekava. Toiset puhuvat aidoista, toiset aidanseipäistä.

Olet ymmärtänyt väärin.

Polyamoriassa voi olla useampi kuin kaksi ihmistä keskenään suhteessa. Se ei kuitenkaan ole välttämätöntä, vaan kullakin voi olla useampi, sitoutunut kahdenvälinen suhde yhtaikaa.

Avoimessa suhteessa on yksi pari, jotka harrastavat kevyempiä suhteita yksin tai myös yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja aiempaan lisäten mietin myös sitä, että miten polysuhde toimii jos toisella näitä suhteen ulkopuolisia kumppanteita on enemmän? Kuvitellaan polysuhde, jossa naisella on vientiä, mutta mies lähinnä ihastuu muihin saamatta vastakaikua. Miten tällainen suhde pysyy kasassa? Eikö mies tunne minkäänlaista katkeruutta siitä, että naisella on uusi ihastus ja mies viettää lauantai-illan yksin kotona?

Sinä polysuhteessa oleva. Kuvitellaan, että miehelläsi olisi uusi ihastus ja viettäisi paljon aikaa tämän kanssa. Sinulla taas ei olisi kiikarissa ketään. Pystyisitkö suhtautumaan tyynesti siihen, että mies viettäisi aikaa uuden ihastuksen kanssa ja itse viettäisit aikaa yksin kotona?

Voisi kuvitella, että polysuhde toimii parhaiten, kun suhteen ulkopuolista vientiä on molemmilla yhtä paljon. Muuten voi olla hieman katkerat fiilikset.

Mä olen käsittänyt, että avoin suhde on sellainen, jossa pariskunta elää yhdessä mutta saa käydä kiksauttelemassa muita.

Polyamorinen/polygaminen suhde taas on sellainen, jossa tietty porukka on yhdessä rakkaussuhteessa.

Nämä ovat siis kaksi eri asiaa. Siksi tämä keskustelu on niin sekava. Toiset puhuvat aidoista, toiset aidanseipäistä.

Olet ymmärtänyt väärin.

Polyamoriassa voi olla useampi kuin kaksi ihmistä keskenään suhteessa. Se ei kuitenkaan ole välttämätöntä, vaan kullakin voi olla useampi, sitoutunut kahdenvälinen suhde yhtaikaa.

Avoimessa suhteessa on yksi pari, jotka harrastavat kevyempiä suhteita yksin tai myös yhdessä.

Teit pienen tarkennuksen siinä.

Joka tapauksessa. Avoimet suhteet, eli ympäriinsä nussiminen on mielestäni ok, jos se tehdään yhteisymmärryksessä, kenenkään tunteita vahongoittamatta.

Siihen en usko että isompi porukka pystyy luomaan keskenään ristiinrastiin syvällisiä ihmissuhteita, joihin liittyy myös seksiä ja romantiikkaa. Ehkä vähäksi aikaa, mutta mitään pitkäkestoista siitä ei synny. Ihastumisia ja seksiä varmasti. Osa porukasta löytää ehkä toisistaan pidempiaikaisen kaverin. Lopulta kaikki jäävät yksin.

En minäkään ymmärrä noita suhteita. Mutta pystyn elämään tämän asian kanssa ihan hyvin. En viitsi laittaa paukkuja siihen, että yrittäisin ymmärtää. En jaksa uskoa, että se ymmärrys siitä lisääntyisi. Omat arvoni ovat toisenlaiset ja elän itse niiden mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja aiempaan lisäten mietin myös sitä, että miten polysuhde toimii jos toisella näitä suhteen ulkopuolisia kumppanteita on enemmän? Kuvitellaan polysuhde, jossa naisella on vientiä, mutta mies lähinnä ihastuu muihin saamatta vastakaikua. Miten tällainen suhde pysyy kasassa? Eikö mies tunne minkäänlaista katkeruutta siitä, että naisella on uusi ihastus ja mies viettää lauantai-illan yksin kotona?

Sinä polysuhteessa oleva. Kuvitellaan, että miehelläsi olisi uusi ihastus ja viettäisi paljon aikaa tämän kanssa. Sinulla taas ei olisi kiikarissa ketään. Pystyisitkö suhtautumaan tyynesti siihen, että mies viettäisi aikaa uuden ihastuksen kanssa ja itse viettäisit aikaa yksin kotona?

Voisi kuvitella, että polysuhde toimii parhaiten, kun suhteen ulkopuolista vientiä on molemmilla yhtä paljon. Muuten voi olla hieman katkerat fiilikset.

Mä olen käsittänyt, että avoin suhde on sellainen, jossa pariskunta elää yhdessä mutta saa käydä kiksauttelemassa muita.

Polyamorinen/polygaminen suhde taas on sellainen, jossa tietty porukka on yhdessä rakkaussuhteessa.

Nämä ovat siis kaksi eri asiaa. Siksi tämä keskustelu on niin sekava. Toiset puhuvat aidoista, toiset aidanseipäistä.

Olet ymmärtänyt väärin.

Polyamoriassa voi olla useampi kuin kaksi ihmistä keskenään suhteessa. Se ei kuitenkaan ole välttämätöntä, vaan kullakin voi olla useampi, sitoutunut kahdenvälinen suhde yhtaikaa.

Avoimessa suhteessa on yksi pari, jotka harrastavat kevyempiä suhteita yksin tai myös yhdessä.

Teit pienen tarkennuksen siinä.

Joka tapauksessa. Avoimet suhteet, eli ympäriinsä nussiminen on mielestäni ok, jos se tehdään yhteisymmärryksessä, kenenkään tunteita vahongoittamatta.

Siihen en usko että isompi porukka pystyy luomaan keskenään ristiinrastiin syvällisiä ihmissuhteita, joihin liittyy myös seksiä ja romantiikkaa. Ehkä vähäksi aikaa, mutta mitään pitkäkestoista siitä ei synny. Ihastumisia ja seksiä varmasti. Osa porukasta löytää ehkä toisistaan pidempiaikaisen kaverin. Lopulta kaikki jäävät yksin.

Tein aika merkittävän tarkennuksen.

Syvällisiä, pitkäkestoisia polysuhteita on olemassa ihan siitä riippumatta, uskotko sinä niihin vai et.

Kun oma suhde ei riitä epätoivoisesti yritetään laajentaa rajoja. Onhan se eroaminen niin pelottavaa, että mieluummin tehdään mitä tahansa muita ratkaisuja, vaikka lopputuloksena kukaan ei olisi onnellinen. Näitä on niin nähty

Vierailija kirjoitti:

Teillä on vasemmistolaisilla on todellakin luetun ymmärtäminen vaikeaa. Tarkoitin että yleisesti ottaen ihminen on sen tyyppinen eläin, jolle ryhmän hyväksyntä ja ryhmään kuuluminen ovat tärkeitä. Tätä ihmisen piirrettä vasemmistomedia käyttää hyväkseen ja pyrkii luomaan kuvaa esimerkiksi polyamorian yleisyydestä toistuvilla omasta aktivistin näkökulmasta kirjoitettuna. Näin ihmiset saattavat alkaa ajatella, että se oikeasti onkin yleisempi ilmiö. Joku saattaa myös alkaa tuntea epävarmuutta omista mielipiteistään ja kokea ns. muutospainetta, voidakseen tuntea kuuluvansa joukkoon. Tätä samaa strategiaa käytetään esim. transkeskustelussa ja siihen liittyvän uuskielen uutisoinnissa. Ymmärsitkö?

Moi sinä, kiva kun keskustelet kanssani.

En tainnut vieläkään ymmärtää. Tai vaihtoehtoisesti oma katsantokantani tähän asiaan on erilainen.

Itse peilaan mediassa esillä olevia ilmiöitä elämänpiiriini kuuluviin ihmisiin.

Jaan käsityksesi siitä, että ihmisille ryhmän hyväksyntä ja ryhmään kuuluminen ovat tärkeitä asioita.

"Ihmiset saattavat alkaa ajatella, että se (=ei-monogaaminen elämäntapa) oikeasti onkin yleisempi ilmiö. Joku saattaa myös alkaa tuntea epävarmuutta omista mielipiteistään ja kokea ns. muutospainetta, voidakseen tuntea kuuluvansa joukkoon."

Eli tämän esimerkiksi otetun Joku-henkilön joukkoon kuulumisen tunne häviää pelkästään mediasta johtuen?

Yleensä ihminen on osa useampaa eri sosiaalista piiriä: työ/opiskelu, kaverit, suku, harrastukset, jne. Silläkö ei ole merkitystä, millaisia suhdemalleja Joku näkee ja kuulee ympärillään olevilla ihmisillä olevan? Jos nämä ihmiset edustavat pääsääntöisesti monogamian valtavirtaa, se on mun ymmärtääkseni ristiriidassa sen kanssa, että Joku on alkanut mieltää ei-monogaamisen elämäntavan yleiseksi ilmiöksi.

Jos taas useammassa eri sosiaalisessa piirissä ei-monogaaminen elämäntapa alkaa yleistyä, se edustaa samaa linjaa kuin Jokun mediasta saama käsitys. Jolloin mun nähdäkseni media ei ole ainoa syy siihen, jos Joku havahtuu pohdiskelemaan näitä asioita, eikä tämä mahdollinen havahtuminen aiheudu yksinomaan mediasta saadusta käsityksestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki oli liioittelua, mutta yritin korostaa sitä, miten tärkeää ihmiselle on toisten ihmisten hyväksyntä ja joukkoon kuuluminen. Tätä ominaisuutta vasemmistolainen aktivistimedia käyttää hyväkseen. Ihmisistä tulee epävarmoja, koska he ajattelevat, että jäävät mielipiteineen yksin. Kaikki eivät myöskään näe tuon sumutuksen läpi ja pysty kriittisesti tarkastelemaan lukemaansa varsinkaan jos ei ole vielä elämänkokemusta, johon voi tukeutua.

En pitäisi kovin todennäköisenä, että monogamisti kokee jäävänsä mielipiteineen yksin, tuntee itsensä joukkoon kuulumattomaksi tai vaille yleistä hyväksyntää.

Kun mietin omia ja läheisteni sosiaalisia arkiympyröitä töissä, opiskeluissa, harrastuksissa, naapurustossa, jne. niin kyllä siellä monogaminen elämäntapa on selvää valtavirtaa.

Sitten on erikseen ei-monogaamisten ihmisten tapahtumat, joihin osallistun, ja joissa voin tuntea itseni joukkoon kuuluvaksi.

Teillä on vasemmistolaisilla on todellakin luetun ymmärtäminen vaikeaa. Tarkoitin että yleisesti ottaen ihminen on sen tyyppinen eläin, jolle ryhmän hyväksyntä ja ryhmään kuuluminen ovat tärkeitä. Tätä ihmisen piirrettä vasemmistomedia käyttää hyväkseen ja pyrkii luomaan kuvaa esimerkiksi polyamorian yleisyydestä toistuvilla omasta aktivistin näkökulmasta kirjoitettuna. Näin ihmiset saattavat alkaa ajatella, että se oikeasti onkin yleisempi ilmiö. Joku saattaa myös alkaa tuntea epävarmuutta omista mielipiteistään ja kokea ns. muutospainetta, voidakseen tuntea kuuluvansa joukkoon. Tätä samaa strategiaa käytetään esim. transkeskustelussa ja siihen liittyvän uuskielen uutisoinnissa. Ymmärsitkö?

On muuten hassu tämä ajatus vasemmistolaisuudesta. Itse äänestän kokoomusta ja olen polysuhteessa. Olen talousasioissa oikeistolainen, mutta arvoiltani progressiivinen. Oma polypiirini on kokonaan oikeistolaista.

Vierailija kirjoitti:

Polyamoristeissa vaikuttaa olevan paljon idealisteja. Korkealentoista argumentaatiota riittää oman suhdemuodon ylemmyydestä ja paremmuudesta verrattuna monogamisteihin. Ihanteet suhdemuodosta ja sen toteutuksesta kaikkien osallisten kannalta tasavertaisesti tai kunnioittavasti on kuitenkin täysin eri asia kuin käytännöntoteutus ja onnistuminen. Kaksi täysin eri asiaa. Se että sanoo toteuttavansa eettistä monisuhteisuutta, ei automaattisesti tarkoita että tämä valveutunut idealistinen polyamoristi kykenisi toteuttamaan ihmissuhteitaan näin. Itse en usko että hierarkiattomuus ja kaikkien kumppanien tasavertainen kohtelu suhde-elämässä välttämättä on edes mahdollista.

"Oman suhdemuodon ylemmyydestä ja paremmuudesta monogamisteihin"

Mä näen tämän asian niin, että ei-mono-suhde on parempi kuin perinteinen mono-suhde minulle. Enhän muutoin olisi valinnut sitä.

Ymmärrän, että monogamia on monille ihmisille sopivin valinta. En määrittele yhtä suhdemuotoa toista paremmaksi yleisellä tasolla. Ei mulla ole tarvetta puuttua tai ottaa kantaa siihen, miten muut elävät.

Ihanteet on eri asia kuin käytännön toteutus, kyllä, tämä pätee mielestäni niin monogamiaan kuin muihinkin suhdemuotoihin. Ainakin omalta kohdaltani voin todeta, että aiemmassa suhteessa, eläessäni monogaamisesti (kun en vielä tiennyt vaihtoehdoista), siihen liittyi ihanteita. Joiden kanssa puolisoni kanssa kompastelimme, inhimillisiä ihmisiä kun olemme. Sama pätee minuun ja puolisooni nykyisessä ei-monogaamisessa suhteessa.

Mielestäni asia on tosi simppeli: "et usko, että hierarkiattomuus ja kaikkien kumppanien tasavertainen kohtelu suhde-elämässä välttämättä on edes mahdollista." Siispä sinun ei kannata ryhtyä polyamoristiksi.

Tuntuu että joillekin varttuneemmalla iälllä polysuhteilijaksi kääntyneillä on ehdottomuus mielen lukkona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Polyamoristeissa vaikuttaa olevan paljon idealisteja. Korkealentoista argumentaatiota riittää oman suhdemuodon ylemmyydestä ja paremmuudesta verrattuna monogamisteihin. Ihanteet suhdemuodosta ja sen toteutuksesta kaikkien osallisten kannalta tasavertaisesti tai kunnioittavasti on kuitenkin täysin eri asia kuin käytännöntoteutus ja onnistuminen. Kaksi täysin eri asiaa. Se että sanoo toteuttavansa eettistä monisuhteisuutta, ei automaattisesti tarkoita että tämä valveutunut idealistinen polyamoristi kykenisi toteuttamaan ihmissuhteitaan näin. Itse en usko että hierarkiattomuus ja kaikkien kumppanien tasavertainen kohtelu suhde-elämässä välttämättä on edes mahdollista.

"Oman suhdemuodon ylemmyydestä ja paremmuudesta monogamisteihin"

Mä näen tämän asian niin, että ei-mono-suhde on parempi kuin perinteinen mono-suhde minulle. Enhän muutoin olisi valinnut sitä.

Ymmärrän, että monogamia on monille ihmisille sopivin valinta. En määrittele yhtä suhdemuotoa toista paremmaksi yleisellä tasolla. Ei mulla ole tarvetta puuttua tai ottaa kantaa siihen, miten muut elävät.

Ihanteet on eri asia kuin käytännön toteutus, kyllä, tämä pätee mielestäni niin monogamiaan kuin muihinkin suhdemuotoihin. Ainakin omalta kohdaltani voin todeta, että aiemmassa suhteessa, eläessäni monogaamisesti (kun en vielä tiennyt vaihtoehdoista), siihen liittyi ihanteita. Joiden kanssa puolisoni kanssa kompastelimme, inhimillisiä ihmisiä kun olemme. Sama pätee minuun ja puolisooni nykyisessä ei-monogaamisessa suhteessa.

Mielestäni asia on tosi simppeli: "et usko, että hierarkiattomuus ja kaikkien kumppanien tasavertainen kohtelu suhde-elämässä välttämättä on edes mahdollista." Siispä sinun ei kannata ryhtyä polyamoristiksi.

Polysuhteita on myös erilaisia. Esim. meillä on elämänkumppanini kanssa selkeästi hierarkisia suhteita. Me olemme primääripartnereita emmekä edes etsi rinnallemme kumppania, joka olisi tasaveroisesti tällä sitoutumisen asteella. Se myös kommunikoidaan jo ennen kuin treffeillä on uuden henkilön kanssa edes käyty.

Vierailija kirjoitti:

Polyamoristit tuntuvat olevan kovin mieltyneitä tekofilosofiseen analysointiin, jolla häivytetään oman valinnan haitat. Jos kovin analyyttisen ja ympäripyöreän kuuloisesti puhuu asioista, kuten luottamus ja rakkaus, niin sitten se koko polyamoriakin on hyvä juttu. Jos tulee tiukka paikka ja alkaa epätoivotut konservatiivisten monogamistien tunteet, kuten mustasukkaisuus, tunkea pintaan, niin tukea tälle ympäripyöreälle filosofoinnille saadaan omilta foorumeilta ja ystäväpiiriltä, joka yllätys yllätys, on myöskin polyamorinen.

"häivytetään oman valinnan haitat"

Itse en tarkoituksellisesti pyri tällaiseen. Ajattelen asioista, että niissä on hyvät ja huonot puolensa. Joiden lisäksi saattaa olla vielä jotain kynnyskysymyksiä.

Oon kiinnostunut tarkastelemaan asioiden hyviä ja huonoja puolia, ja mikäli vaaka painuu selvästi plussan puolelle jossain asiassa, olen valmis rauhassa harkitsemaan näkemykseni muuttamista. Jollekin sellainen on kai takinkääntämistä. Itselleni se on oppimista, kasvamista ja kehittymistä.

Hyvät ja huonot puolet on tietysti sekä järkiseikkoja että tunnepuolen asioita, ja eri asioilla on erilainen painoarvo. Jonkun seikan kohdalla painoarvo voi olla niin suuri, että tämä yksi asia on ratkaiseva. Eli kynnyskysymys.

Hyvänä esimerkkinä mustasukkaisuus. Vaikka monet muut syyt viittaisivat siihen suuntaan että poly/avoin suhde voisi olla hyvä juttu, niin jos kokee että ei halua elämäänsä sellaisesta suhteesta heräävää mustasukkaisuutta, niin ratkaisu on selkeä: pysyy monogamiassa.