Lue keskustelun säännöt.
Polyamoria, avoin suhde... En ymmärrä
16.11.2022 |
Missä kunnioitus ja toisen arvostaminen? Miksi tuota on alettu toitottaa joka paikassa. Halutaan että ihmiset ei enää arvosta muita tai itseään..? Minä haluan suhteen jossa raskausarvet ovat ok, puoliso voi vaikka sairastua ja silti kuljetaan yhdessä vaikka läpi harmaan kiven. Ei lähdetä k*ksimaan muita.
Ennemmin tulen petetyksi tietämättäni tai kerran pari, sitoutuneessa suhteessa. Sentään silloin piilotetaan asia tai edes pyydetään anteeksi. Sitoudutaan jatkamaan yhdessä, pitämään huolta jos tarvitsee. En hyväksy pettämistä mutta ymmärrän sitä paremmin.
Mutta en alistu tuohon että mieheni rakastelee toisten naisten kanssa jatkuvasti suhteen aikana ja etsii aina vaan parempaa. Miten ihmiset kestävät sellaista? Laittavat itsensä sen tuskan läpi, että oma mies/nainen ei olekaan oma? Eivätkö he rakasta, ja miksi haluavat olla kylmissä suhteissa... Ja miksi sellaista sanotaan suhteeksi eikä puhuta oikeilla nimillä? En vain ymmärrä. Voiko joku auttaa ymmärtämään?
Kommentit (476)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelua vaivaa faktojen puute taikka tutkimustulosten vääristely poly-/avoimien suhteiden jyrkän fanaattisten kannattajien puolelta. He eivät suostu myöntämään että kyseessä on marginaalinen ilmiö eikä millään tavalla valtavirran syrjäyttävä ilmiö.
He perustelevat väitteitään epämääräisillä tarinoilla joiden paikkansapitävyyttä ja aitoutta ei pystytä todentamaan. Samaan aikaan tieteelliset tutkimustulokset aiheesta leimataan heidän puoleltaan arvokonservatiivisiksi.
Siinä vaiheessa kun nämä fanaatikot ymmärtävät ja julkisesti myöntävät tämän että ovat antaneet vääristelyä kuvaa asioista niin varmastikin keskustelu on hedelmällisempää.
Tulin nyt mukaan keskusteluun niin en ihan tiedä, mihin tämä liittyy. Olen kuitenkin aviomieheni kanssa polysuhteessa ja olemme osa joitakin poly-yhteisöjä. En ole ennen edes kuullut tai törmännyt polysuhteissa elävillä ajatukseen, että kyseessä olisi jollain tavalla monogamian syrjäyttävä ilmiö tai sille olisi mitään tarvetta. Ennemmin eettistä nonmonogamiaa tulee harjoittaa vain ihmisten kanssa, jotka ovat jo polyjä tai vuosia asiaa tutkiskelleita. Sitä pidetään pääsääntöisesti eettisesti arveluttavana, jos avointa suhdetta tarjotaan esim. mahdollisuutena "pelastaa" avioliitto, koska monisuhteisuutta ei pitäisi koittaa pakottaa monosuhteiselle. Tämä on yhteisössä hyvin yleinen näkemys.
Mutta huomaan tosin, mistä tässä keskustelussa kenties oma vihasi kumpuaa. Se on pelkoa siitä, että joku yrittää muuttaa yhteiskuntaa sellaiseksi, mitä et halua. Monisuhteisuus on kuitenkin olemassa hyväksyttiin sitä tai ei. Tällä hetkellä minä tai kumppanini emme vakituisesti tapaile toisia puolisoita, joten meille olisi tarvittaessa helppoa "sulkea" suhteemme, mutten yksinkertaisesti näe siihen syytä vain siksi, että muille erilaisuus on uhka.
Ehkä itselleni polyamorisena suurin kummajaisuus on aina se, kuinka paljon monogaamiset henkilöt sietävät ja oikeuttavat vaikkapa pettämistä, mutta eivät hyväksy yhdessä sovittua parisuhteen avoimuutta. Minuakin voitaisiin pettää polysuhteessa, jos aviomieheni ei toimisi yhdessä sovittujen rajojen mukaan vaan toimisi selän takana. Jättäisin hänet käytännössä heti, jos näin kävisi, koska luottamus on itselleni niin tärkeää.
Tämä oli hyvä kommentti. En itse ole polyamorinen, mutta tuttavapiirissäni on hyvin paljon polyja, joten olen päässyt kurkistamaan siihen maailmaan aika läheltä. Koskaan en ole saanut sitä vaikutelmaa, että polyt yrittäisivät jotenkin huijata ketään mukaansa avoimeen suhteeseen tai piilotella "todellista luonnettaan" ja myöhemmin selitellä sillä pettämistään, kuten tässä ketjussa on spekuloitu. Sen sijaan olen saanut käsityksen, että oma suhdemuoto tehdään kyllä uusille tuttavuuksille hyvin nopeasti selväksi, jotta jokainen voi itse päättää haluaako kokeilla polyamorista suhdetta vai ei.
Ylipäänsä useimpien polytuttavieni tunnetaidot ovat aika hyvät, ja suhteen rajoista ja muista siihen liittyvistä asioista keskustellaan avoimesti ja kypsästi. Siksi tämän ketjun julistukset siitä millaisia polyamorikot ovat, tuntuvat lähinnä olkiukoilta, joille ei ole juuri todellisuuspohjaa. Toki olen itsekin kuullut myös huonoista polysuhteista ja epämääräisistä tyypeistä niissä ympyröissä, mutta ne tuntuvat kuitenkin olevan (onneksi) vähemmistössä. Koskaan en ole kuullut kenenkään väittävän, että polyamorian pitäisi jotenkin syrjäyttää monogamia, tai että tämä olisi edes mahdollista. Kyllä nämä ihmiset ymmärtävät varsin hyvin olevansa marginaalissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keskustelua vaivaa faktojen puute taikka tutkimustulosten vääristely poly-/avoimien suhteiden jyrkän fanaattisten kannattajien puolelta. He eivät suostu myöntämään että kyseessä on marginaalinen ilmiö eikä millään tavalla valtavirran syrjäyttävä ilmiö.
He perustelevat väitteitään epämääräisillä tarinoilla joiden paikkansapitävyyttä ja aitoutta ei pystytä todentamaan. Samaan aikaan tieteelliset tutkimustulokset aiheesta leimataan heidän puoleltaan arvokonservatiivisiksi.
Siinä vaiheessa kun nämä fanaatikot ymmärtävät ja julkisesti myöntävät tämän että ovat antaneet vääristelyä kuvaa asioista niin varmastikin keskustelu on hedelmällisempää.
Jos sinä tunneperustein ja vailla faktaa leimaat polygamian marginaaliseksi fanaattisuudeksi, voin minä hyvällä syyllä väittää sinun fanaattista monogamiapakotustasi pakkomielteeksi, johon on olemassa tepsivä hoito.
Naiset olivat yliopistoissa, tieteissä, taiteissa ja politiikassa marginaalissa vielä 1900-luvun alussa.
Nyt marginaalissa ovat persänkyrämiehet. Ajautumassa kreationistisen maa-pannukakkunsa laidalta ulos.
Polyamoria verrattuna sinkkuuteen: Saa pitää maksajan sitoutettuna itseensä samalla kun voi nussiskella ympäriinsä.
Vierailija kirjoitti:
Poly-suhteet eivät kestä. Olen seurannut jo monia eivätkä ne koskaan kestä pidemmän päälle. Tuhoutuvat ja palavat päreiksi pahemmin, kuin mono-suhteet.
Mutta mitä mono-suhteissa ei tule, niin poly-suhteissa tulee kaikkea muuta kivaa, kuten:
- Suurempi mahdollisuus sukupuolitaudeille
- Enemmän draamaa
- Joku random saattaa tulla raskaaksi / raskaus pelästyksiä
- Vaikeampi tehdä syvällisiä suhteita, koska mukana suhteessa on aina kolmas tai ties kuinka monta osapuolta.
Poly-suhteet varmasti toimivat pettäjille, sellaisille jotka eivät yksinkertaisesti kykene olemaan pettämättä. Mielestäni kahden pettäjän kannattaisi aina mennä yhteen ja jättää kaikki rehelliset henkilöt normaaleihin suhteisiin.
Ei polysuhteissa ole aina kolmatta "tai ties kuinka monta" osapuolta. Monet ovat vuosiakin vain yhden kumppanin kanssa, oleellista on vain vapaus muuhun. Suurin osa monogamisistakaan suhteista ei kestä, joten tuo on mielestäni huono argumentti. Kuinka moneen esimerkkiin muuten perustat sen? Tuntuu nimittäin siltä, että monet julistavat mielipiteitään, vaikkeivat todellisuudessa olisi tavanneet ainuttakaan polyamorista ihmistä. Minä tunnen polyamorisia pareja, jotka ovat olleet kymmenen vuotta yhdessä. Tunnen myös vaikka kuinka monta monogamista ihmistä, jotka löytävät ja eroavat uuden kumppanin kanssa jatkuvasti. Pettämisen kanssa polyamorialla taas ei ole mitään tekemistä.
Miksi käytät aikaasi polysuhteiden seuraamiseen ja niistä kirjoittamiseen, kun selvästi ne eivät ole sinun juttusi? Saman ajan ja energian voisi käyttää myös mukavalla tavalla itselleen mieluisan suhdemuodon parissa, tai ihan missä vaan kivassa puuhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämänkin ketjun käynnistävä voima ovat incelit, joilta puuttuu oman tunnekyvyttömyytensä takia se ainutkin kumppani.
Kuvittelevat sen johtuvan siitä, että muilla on monta :D
Ap, sullakin voisi olla edes yksi tai jopa monta ellet olisi niin qusipää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelua vaivaa faktojen puute taikka tutkimustulosten vääristely poly-/avoimien suhteiden jyrkän fanaattisten kannattajien puolelta. He eivät suostu myöntämään että kyseessä on marginaalinen ilmiö eikä millään tavalla valtavirran syrjäyttävä ilmiö.
He perustelevat väitteitään epämääräisillä tarinoilla joiden paikkansapitävyyttä ja aitoutta ei pystytä todentamaan. Samaan aikaan tieteelliset tutkimustulokset aiheesta leimataan heidän puoleltaan arvokonservatiivisiksi.
Siinä vaiheessa kun nämä fanaatikot ymmärtävät ja julkisesti myöntävät tämän että ovat antaneet vääristelyä kuvaa asioista niin varmastikin keskustelu on hedelmällisempää.
Jos sinä tunneperustein ja vailla faktaa leimaat polygamian marginaaliseksi fanaattisuudeksi, voin minä hyvällä syyllä väittää sinun fanaattista monogamiapakotustasi pakkomielteeksi, johon on olemassa tepsivä hoito.
Naiset olivat yliopistoissa, tieteissä, taiteissa ja politiikassa marginaalissa vielä 1900-luvun alussa.
Nyt marginaalissa ovat persänkyrämiehet. Ajautumassa kreationistisen maa-pannukakkunsa laidalta ulos.
Hengitäpä syvään. Arvostelun kärki ketjussa kohdistuu pitkäaikaisiin epärehellisiin sarjamonogamisteihin jotka esittävät liberaalia ja avarakatseisia mutta todellisuudessa ovat läpimätiä, itsetunnottomia suhteesta toiseen hyppijöitä. Mulle on ihan sama mitä polyamoriset keskenään tekevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarkoittaako jo pelkästään se, että erilaisia olemassaolevia ryhmiä esitellään mediassa sitä, että niiden väitetään olevan normi?
Vai millä tavalla tämä normiksi väittäminen sekä aiemmissa kommenteissa esiintuodut väitteet monogamian syrjäyttämisestä ilmenevät? Itse en ole sellaisia huomannut.
Eihän kyse ole siitä, että Hesari julistaisi joku aamu, että polyamoria yrittää syrjäyttää monogamian (tarkemmin ajateltuna saattaisi kyllä julistaakin...), vaan siitä että asiasta kerrotaan mediassa yhä enenevässä määrin, tietystä näkökulmasta (=vasemmistolainen, woke, uuskommunismi jne.). Tämä on tällaista hivutusta, jossa ihmiset tottuvat aiheeseen ja alkavat kuvitella, että kaikki toiset ihmiset pitävät sitä hyvänä ja tavoiteltavana. Sosiaalinen paine sitten aiheuttaa sen, että ihminen alkaa epäillä omia aikaisempia mielipiteitään. Aikaisempien mielipiteiden tarkasteleminen kriittisesti on tietenkin hyvä asia, mutta aktivismijournalismin tavoite on muuttaa yhteiskunta aivopesulla ja juurikin tuolla asian toistolla tietystä näkökulmasta ja käyttäen hyväksi tuota sosiaalista painetta, ei tuomalla esiin faktoja ja yleistä mielipidettä (josta vaietaan visusti).
Vierailija kirjoitti:
Polyamoria verrattuna sinkkuuteen: Saa pitää maksajan sitoutettuna itseensä samalla kun voi nussiskella ympäriinsä.
"Maksajan".
Haloo, terve rakkaussuhde ei ole ikinä hyväksikäyttösuhde. Jos identifioidut maksajaksi, et kyllä ikinä pysty ihmissuhteisiin. Sinä ostat eikä sinulla ole tervettä itsetuntoa tai normaalia tunne-elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Polyamoria verrattuna sinkkuuteen: Saa pitää maksajan sitoutettuna itseensä samalla kun voi nussiskella ympäriinsä.
"Maksajan".
Haloo, terve rakkaussuhde ei ole ikinä hyväksikäyttösuhde. Jos identifioidut maksajaksi, et kyllä ikinä pysty ihmissuhteisiin. Sinä ostat eikä sinulla ole tervettä itsetuntoa tai normaalia tunne-elämää.
Niin, ja sen näkee siitäkin, että yksikään nainen ei vastusta avioehtoa-vai oliko se niin?
Vierailija kirjoitti:
Miksi käytät aikaasi polysuhteiden seuraamiseen ja niistä kirjoittamiseen, kun selvästi ne eivät ole sinun juttusi? Saman ajan ja energian voisi käyttää myös mukavalla tavalla itselleen mieluisan suhdemuodon parissa, tai ihan missä vaan kivassa puuhassa.
Mä olen kanssa ihmetellyt ihmisiä jotka eivät ole suhdejuttujen ammattilaisia käyttävät aikaansa eri suhdemuodoista postailuun? Eivätkö pysty oikeisiin töihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelua vaivaa faktojen puute taikka tutkimustulosten vääristely poly-/avoimien suhteiden jyrkän fanaattisten kannattajien puolelta. He eivät suostu myöntämään että kyseessä on marginaalinen ilmiö eikä millään tavalla valtavirran syrjäyttävä ilmiö.
He perustelevat väitteitään epämääräisillä tarinoilla joiden paikkansapitävyyttä ja aitoutta ei pystytä todentamaan. Samaan aikaan tieteelliset tutkimustulokset aiheesta leimataan heidän puoleltaan arvokonservatiivisiksi.
Siinä vaiheessa kun nämä fanaatikot ymmärtävät ja julkisesti myöntävät tämän että ovat antaneet vääristelyä kuvaa asioista niin varmastikin keskustelu on hedelmällisempää.
Jos sinä tunneperustein ja vailla faktaa leimaat polygamian marginaaliseksi fanaattisuudeksi, voin minä hyvällä syyllä väittää sinun fanaattista monogamiapakotustasi pakkomielteeksi, johon on olemassa tepsivä hoito.
Naiset olivat yliopistoissa, tieteissä, taiteissa ja politiikassa marginaalissa vielä 1900-luvun alussa.
Nyt marginaalissa ovat persänkyrämiehet. Ajautumassa kreationistisen maa-pannukakkunsa laidalta ulos.
Hengitäpä syvään. Arvostelun kärki ketjussa kohdistuu pitkäaikaisiin epärehellisiin sarjamonogamisteihin jotka esittävät liberaalia ja avarakatseisia mutta todellisuudessa ovat läpimätiä, itsetunnottomia suhteesta toiseen hyppijöitä. Mulle on ihan sama mitä polyamoriset keskenään tekevät.
Jäitä hattuun perceli. Otsikko väittää pötyä polygamiasta. Ei ole minun syyni jos teille vajaimmistolle useimmat käsitteet tuottavat vaikeuksia.
Sarjapolygamia on suhteesta toiseen hyppimistä ja sitähän miehet on harrastaneet aina.
Minulla on yksi Meeri niminen tuttava joka on pölymeerisesissä suhteissa, häntä kutsutaan Polymeeriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tän pitkän ja aktiivisen keskustelun perusteella meidän ei-monogamistien elämäntapa vaikuttaa häiritsevän monia.
Se tuntuu hämmentävältä, kun itse suhtaudun niin, että elän omaa elämääni omalla tavallani, ja muut eläköön omiaan omilla tavoillaan. Erilaisuus on rikkaus ja elämän suola.
Aajattelen, että antaa kaikkien kukkien kukkia. Yhtä lailla niiden itseeni verrattuna erilaisten, kuin myös omien lajitovereideni.
Olis kiinnostavaa kuulla, mitä ne on ne syyt, joiden takia monogamian valtavirrasta poikkeavat suhdemuodot tuntuvat häiritseviltä?
Edellisessä kommentissa todetaan, että on sama mitä me teemme, kunhan pysymme pois mediasta. Haluatko siis sulkea tietoisuuden meistä ei-monogamisteista pois omasta mielestäsi, vai ehkä kumppanisi mielestä?
Vastaan vain omasta puolestani. Erilaisuus ei suinkaan ole aina rikkaus. Osa erilaisuudesta on sairasta, häiritsevää, ei-toivottua jne. Ja kaikkien kukkien ei todellakaan pidä antaa kukkia. Mitä järkeä sellaisessa olisi? Polyamoristit voivat minun puolestani naiskennella ympäriinsä ja kuvitella, että se on joku henkistymisen ylin muoto, mutta toivoisin, että näihin kuvioihin ei sotkettaisi lapsia. Jos ajatellaan mediaa, niin toivoisin, että asiaa ei enää käsiteltäisi vasemmistolaisten ruusunpunaisten ideologialasien läpi, vaan niin kuin ennen vanhaan journalistit tekivät, eli käsittelivät aihettaan objektiivisesti ja toivat esille, myös sen ruman puolen, joka aivan väistämättä tällaisissa kuvioissa on. Silloin asia olisi itsessään mielenkiintoinen ilmiö. Nyt aktivistitoimittajien agenda on luoda tästä marginaali-ilmiöstä valheellisen journalismin kautta kuva, että se olisi jotenkin yleistä ja että siihen ei liity mitään negatiivista.
Sairasta ja häiritsevää? Millä tavalla? Sinua pelottaa, mutta en minä ole viemässä sinulta sinun monogaamisia suhteitasi. Ole rauhassa se, mikä olet. Mikä on siis se "väistämätön ruma puoli"? Tämä kuulostaa persunsiniseltä retrolaseilta, jolloin "ennen oli kaikki paremmin".
Ihmiset ovat erilaisia, joten itse pääsee helpoimmalla, kun sen hyväksyy eikä vain sokeana vihaa erilaisuutta. Toivotan sinulle hyvää viikonloppua huolimatta siitä, että et pyri keskustelemaan vaan loukkaamaan. Kanssasi on turha vääntää, koska olet päättänyt, ettet voi hyväksyä ihmisiä, jotka eivät millään tavalla elämäntyylillään muita satuta.
Puhuin erilaisuudesta yleisesti. Pidän hyvin lapsellisena tuota sanontaa: "Erilaisuutta pitää hyväksyä." Johon totesin, että ei kaikkea erilaisuutta suinkaan pidä hyväksyä. Enkä usko ollenkaan tuota, että et satuttaisi elämäntyylilläsi muita. Jos lapsia on kuvioissa, satutat heitä väistämättä. Jos ei ole, on todennäköistä, että joku jossain vaiheessa saa jonkinasteisia henkisiä traumoja. Se, että te sovitte loputtomasti "eettisistä" säännöistänne ja keskustelette vimmatusti ja koette olevanne jotenkin biologian ja kaikkia muita ihmisiä koskevien lainalaisuuksien yläpuolella tuossa rakkauden illuusiossanne, ei vaan poista sitä faktaa, että ette te ole. Eikä minun täällä keskustelemisen tarkoitus ole alkaa hyväksyä joitakin ihmisiä, enkä oleta millään tavalla, että joku muu myöskään olisi jotenkin velvoitettu hyväksymään minua, outo ajatus.
Kysymyksiä teille polysuhteissa oleville:
Ettekö tunne mustasukkaisuutta, kun kumppani lähtee treffeille ja harrastamaan seksiä toisen kanssa? Tätä minun on vaikea käsittää. Eikö siinä muka tule minkäänlaista pelkoa siitä, että se toinen rakastuukin palavasti siihen toiseen naiseen/mieheen ja haluaakin olla enemmän tämän kanssa? Tämä on se asia, miksi en lähtisi avoimeen suhteeseen tai polyhommiin. En kestäisi sitä epävarmuutta, että mieheni tuntee syvemmin jotain toista kohtaan. Tiedän, että monogamisessakin parisuhteessa voi tulla ihastumisia suhteen ulkopuolisia kohtaan ja puolisoni voi pettää. Jos niin käy, se sattuu ja suhde lopetetaan. Avoimessa suhteessa minun täytyisi elää koko ajan sen tunteen kanssa, että puolisolla voi olla mielessä joku viehttävä nainen ja mahdollisuus tehdä tämän kanssa mitä haluaa. Menettämisen pelko olisi voimakkaampi kuin suljetussa suhteessa.
Olisi minullakin mahdollisuus harrastaa seksiä muiden miesten kanssa. Näin pitkässä suhteessa olen itsekin ollut ihastunut ja himoinnut vierasta miestä. Ettekö polysuhteilijat pelkää lisääntyneestä riskistä sukupuolitauteihin?
Minä ymmärrän ajatuksen siitä, ettei toista voi omistaa. En minä silti omista miestäni, vaikka hän on kanssani monogamisessa parisuhteessa. Mies on kanssani täysin vapaasta tahdostaa. Toki meillä on sovitut säännöt siitä, ettei ulkopuolisia paneskella. En silti näe tätä toisen omistamisena. Onhan varmaan polysuhteissakin sovitut säännöt?
Suomen kirkko on konservatiivinen, eivät suostu vihkimään polygamisia suhteita. Haluaisin naimisiin ainakin kahden thaitytön kanssa, olisi kiva viettää kunnon kesähäät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelua vaivaa faktojen puute taikka tutkimustulosten vääristely poly-/avoimien suhteiden jyrkän fanaattisten kannattajien puolelta. He eivät suostu myöntämään että kyseessä on marginaalinen ilmiö eikä millään tavalla valtavirran syrjäyttävä ilmiö.
He perustelevat väitteitään epämääräisillä tarinoilla joiden paikkansapitävyyttä ja aitoutta ei pystytä todentamaan. Samaan aikaan tieteelliset tutkimustulokset aiheesta leimataan heidän puoleltaan arvokonservatiivisiksi.
Siinä vaiheessa kun nämä fanaatikot ymmärtävät ja julkisesti myöntävät tämän että ovat antaneet vääristelyä kuvaa asioista niin varmastikin keskustelu on hedelmällisempää.
Tulin nyt mukaan keskusteluun niin en ihan tiedä, mihin tämä liittyy. Olen kuitenkin aviomieheni kanssa polysuhteessa ja olemme osa joitakin poly-yhteisöjä. En ole ennen edes kuullut tai törmännyt polysuhteissa elävillä ajatukseen, että kyseessä olisi jollain tavalla monogamian syrjäyttävä ilmiö tai sille olisi mitään tarvetta. Ennemmin eettistä nonmonogamiaa tulee harjoittaa vain ihmisten kanssa, jotka ovat jo polyjä tai vuosia asiaa tutkiskelleita. Sitä pidetään pääsääntöisesti eettisesti arveluttavana, jos avointa suhdetta tarjotaan esim. mahdollisuutena "pelastaa" avioliitto, koska monisuhteisuutta ei pitäisi koittaa pakottaa monosuhteiselle. Tämä on yhteisössä hyvin yleinen näkemys.
Mutta huomaan tosin, mistä tässä keskustelussa kenties oma vihasi kumpuaa. Se on pelkoa siitä, että joku yrittää muuttaa yhteiskuntaa sellaiseksi, mitä et halua. Monisuhteisuus on kuitenkin olemassa hyväksyttiin sitä tai ei. Tällä hetkellä minä tai kumppanini emme vakituisesti tapaile toisia puolisoita, joten meille olisi tarvittaessa helppoa "sulkea" suhteemme, mutten yksinkertaisesti näe siihen syytä vain siksi, että muille erilaisuus on uhka.
Ehkä itselleni polyamorisena suurin kummajaisuus on aina se, kuinka paljon monogaamiset henkilöt sietävät ja oikeuttavat vaikkapa pettämistä, mutta eivät hyväksy yhdessä sovittua parisuhteen avoimuutta. Minuakin voitaisiin pettää polysuhteessa, jos aviomieheni ei toimisi yhdessä sovittujen rajojen mukaan vaan toimisi selän takana. Jättäisin hänet käytännössä heti, jos näin kävisi, koska luottamus on itselleni niin tärkeää.
Kiitos neutraalista ja rauhallisesti argumentoidusta kommentista. Hienoa että toteat että luottamus on tärkeä asia myös sinulle polyna. Jotkut pitkäänkin eri monosuhteissa olleet eivät arvosta luottamusta millän tavalla.
Uskoisin että kritiikki kohdistuu keskustelussa ilmiöön jossa nimenomaan luottamusta rikotaan ja samaan aikaan ihannoidaan rajatonta avointa suhdetta ilman keskustelua kumppaneiden välillä mikä on ok ja mikä ei.
Sinä toteat että selän takana toimimisesta jättäisit miehesi heti. Kuitenkin somessa on ihmisiä jotka julistavat että tuollainen asenne on ehdottomuutta jolloin sinusta tuleekin epäkelpo ja turvaton kumppani koska pidät luottamusta tärkeänä asiana. Minusta sinun asenne on oikea ja tuo toinen asenne on sairas.
Olenkin tietyllä tavalla ehdoton enkä sitä mitenkään kiistä. Koen itse, että minun olisi mahdotonta olla suhteessa ihmisen kanssa, joka rikkoo luottamukseni. Tietysti sitten voi olla poikkeustilanteita, joissa pitää katsoa voidaanko luottamusta rakentaa uudelleen. Sanotaan vaikka hänellä olisi kriisi läheisen ihmisen kuolemasta tms. joku todella poikkeuksellinen tilanne, joka voisi saada toimimaan täysin vastoin normaalia ja pystyisin ymmärtämään, miksi hän ei ole ollut oma itsensä siinä tilanteessa. Vain silloin olisi mahdollisuus siihen, että voisimme yhdessä selättää kriisin, vaikka se vaatisikin paljon työtä ja luottamuksen rakentamista.
Pettäminen olisi minulle esim. selän takana vikittelisi työkaveria. Olemme päättäneet, että työkavereihin ei kosketa, koska monisuhteisuus jo ylipäänsä tekee tilanteesta herkemmän kuin normaali tilanne, joten emme halua vaarantaa oman taloutemme toimeentuloa. Jos jotain tuollaista paljastuisi, niin se olisi minulle ylitsepääsemätöntä, koska olemme yhdessä päättäneet, että tässä menee se raja. Tapauskohtaisesti tilanteista voidaan aina keskustella (koska aina voi olla joku poikkeuksen poikkeus), mutta se keskustelu tulee tapahtua etukäteen eikä jälkijunassa anteeksipyydellen.
Ja siis varmasti somessa on kaikenlaista. Kokemukseni mukaan äänekkäimmät huutelijat ovat yleensä niitä, joiden kanssa itselläni on vähiten yhteistä. Arvotan yli kaiken omissa parisuhteissani kunnioitusta, keskusteluyhteyttä ja empatiaa. Ei se silti tarkoita, että ihmisten tarvitsee olla täydellisiä. Aina välillä voi käydä niin, että menee yli. On huono päivä ja sanotaan äkäisesti ja voidaan suuttuakin. Mutta meidän tapamme on aika nopeasti tulla saman pöydän ääreen pyytämään anteeksi ja käsittelemään se tilanne. Molemmat ylpeitä niin ottaa välillä luonnon päälle myöntää virheensä, mutta tehtävä se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävinpä katsomassa hieman tuota Väestöliiton tutkimusta.
Professori Osmo Kontulan kommentit ja tutkimustulokset ovat tyrmääviä suhteessa siihen rummutukseen eri medioissa ja somessa kuinka uskottomuus ja sen hyväksyminen olisivat lisääntyneet ja näin ollen perinteinen parisuhdemalli olisi kriisissä ja murroksessa tältä osin.
Kaikista tiukimmin ja kielteisimmin kumppaninsa uskottomuuteen suhtautuivat ikäryhmien 18-24 v, 25-34 v, ja 35-44 v naiset joista kaikista ikäryhmissä vain alle 10 prosenttia sallisi kumppaninsa tilapäisen syrjähypyn, vastaavat luvut miehillä olivat alle 15 prosenttia.
Tätä tutkimustulosta vasten esimerkiksi se usein kuultu väite että kaupungeissa yksin asuvien naisten määrän kasvu alle 30 v ikäryhmässä kertoisi perinteisen parisuhdemallin kriisistä on puhdasta valhetta.
Syy tähän kasvuun on muualla eli siinä että naisten osuus korkea-asteen koulutuksessa on kasvanut selvästi miehiin nähden. Samaan aikaan nuorten ikäluokkien suhtautuminen pettämiseen on muuttunut entistä kielteismmäksi.
Sallivimmin uskottomuuteen suhtautuivat kaikista vanhimmat ikäluokat 55-64 v ja 65-74 v sekä naisten että miesten osalta.
Eli toisin sanoen pettämiset, avoimet suhteet ja polyamoria ovat muuttumassa entistä enemmän marginaali-ihmisten jutuksi isosta media-huomiosta huolimatta.
Kun asenteet uskottomuutta kohtaan jatkuvasti muuttuvat entistä kielteisemmäksi väestössämme käy uskottomuuteen hyväksyvästi suhtautuvien olo tukalammaksi koska pettämisen yleinen hyväksyttyvyys pienenee vuosi vuodelta alkaen nuorista sukupolvista. Tämä on yhteiskunnalle hyvä asia.
Tässä juuri nähdään tämä ristiriita, toimittajat ovat vasemmistolaisia, mutta kansa ei. Silti kansa saa päivästä toiseen lukea, kuinka polyamorinen Pajunkissa Ohrapelto elää suhteessa kahden "miehen" kanssa (vaikka toinen onkin biologinen nainen) ja kuinka heidän "yhteinen" lapsensa saa jo pienenä nähdä seksuaalisen monimuotoisuuden (hurraa) ja kuinka nuoret mt-ongelmaiset naiset voimaantuvat myymällä itseään ja kuinka transnainen on oikeampi nainen kuin biologinen nainen jne. Ymmärrän, että välillä pitää nostaa julkisuuteen marginaaliryhmiä koskevia aiheita, mutta miksi pitää yrittää väittää, että nämä olisivat joku normi ja oikeasti hyvä vaihtoehto? Miksi ei koskaan tuoda esiin näihin kuvioihin liittyviä epäkohtia?
Mutta minä ainakin vastaisin nimenomaan tuollaisessa kyselyssä, etten hyväksyä pettämistä, vaikka olenkin polyamorinen. Minulle pettäminen on yhteisten sovittujen rajojen rikkomista. Suhtautuisin siis tuossa tutkimuksessa kielteisesti pettämiseen, vaikka olen monisuhteinen.
En itse ole huomannut, että uutisissa on päivittäin jotain polyamoriasta. Linkkaa vain tänne esimerkiksi kaikki viime viikon uutiset, koska tämä kuulostaa mielestäni "ongelman" liioittelulta. Päivittäin on kyllä erilaisista monogaamisista suhteista.
Myös siis minua ei esim. kiinnosta urheilu-uutiset. Olen oppinut olemaan lukematta niitä. Ohitan ne vain, koska aihe ei kosketa minua. Onko sinun siis jollain tavalla pakko aina lukea ne uutiset, mitkä eivät kiinnosta sinua?
"Päivästä toiseen" on sanonta. Se ei tarkoita samaa kuin "päivittäin".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelua vaivaa faktojen puute taikka tutkimustulosten vääristely poly-/avoimien suhteiden jyrkän fanaattisten kannattajien puolelta. He eivät suostu myöntämään että kyseessä on marginaalinen ilmiö eikä millään tavalla valtavirran syrjäyttävä ilmiö.
He perustelevat väitteitään epämääräisillä tarinoilla joiden paikkansapitävyyttä ja aitoutta ei pystytä todentamaan. Samaan aikaan tieteelliset tutkimustulokset aiheesta leimataan heidän puoleltaan arvokonservatiivisiksi.
Siinä vaiheessa kun nämä fanaatikot ymmärtävät ja julkisesti myöntävät tämän että ovat antaneet vääristelyä kuvaa asioista niin varmastikin keskustelu on hedelmällisempää.
Jos sinä tunneperustein ja vailla faktaa leimaat polygamian marginaaliseksi fanaattisuudeksi, voin minä hyvällä syyllä väittää sinun fanaattista monogamiapakotustasi pakkomielteeksi, johon on olemassa tepsivä hoito.
Naiset olivat yliopistoissa, tieteissä, taiteissa ja politiikassa marginaalissa vielä 1900-luvun alussa.
Nyt marginaalissa ovat persänkyrämiehet. Ajautumassa kreationistisen maa-pannukakkunsa laidalta ulos.
Hengitäpä syvään. Arvostelun kärki ketjussa kohdistuu pitkäaikaisiin epärehellisiin sarjamonogamisteihin jotka esittävät liberaalia ja avarakatseisia mutta todellisuudessa ovat läpimätiä, itsetunnottomia suhteesta toiseen hyppijöitä. Mulle on ihan sama mitä polyamoriset keskenään tekevät.
Jäitä hattuun perceli. Otsikko väittää pötyä polygamiasta. Ei ole minun syyni jos teille vajaimmistolle useimmat käsitteet tuottavat vaikeuksia.
Sarjapolygamia on suhteesta toiseen hyppimistä ja sitähän miehet on harrastaneet aina.
Erinomainen havainto miehistä jotka ovat sarjapolygamisteja. Halveksuttavia hyypiöitä jotka jutuillaan pilaavat eettisen monisuhteisuuden kuvaa.
Sairasta ja häiritsevää? Millä tavalla? Sinua pelottaa, mutta en minä ole viemässä sinulta sinun monogaamisia suhteitasi. Ole rauhassa se, mikä olet. Mikä on siis se "väistämätön ruma puoli"? Tämä kuulostaa persunsiniseltä retrolaseilta, jolloin "ennen oli kaikki paremmin".
Ihmiset ovat erilaisia, joten itse pääsee helpoimmalla, kun sen hyväksyy eikä vain sokeana vihaa erilaisuutta. Toivotan sinulle hyvää viikonloppua huolimatta siitä, että et pyri keskustelemaan vaan loukkaamaan. Kanssasi on turha vääntää, koska olet päättänyt, ettet voi hyväksyä ihmisiä, jotka eivät millään tavalla elämäntyylillään muita satuta.