Lue keskustelun säännöt.
Polyamoria, avoin suhde... En ymmärrä
16.11.2022 |
Missä kunnioitus ja toisen arvostaminen? Miksi tuota on alettu toitottaa joka paikassa. Halutaan että ihmiset ei enää arvosta muita tai itseään..? Minä haluan suhteen jossa raskausarvet ovat ok, puoliso voi vaikka sairastua ja silti kuljetaan yhdessä vaikka läpi harmaan kiven. Ei lähdetä k*ksimaan muita.
Ennemmin tulen petetyksi tietämättäni tai kerran pari, sitoutuneessa suhteessa. Sentään silloin piilotetaan asia tai edes pyydetään anteeksi. Sitoudutaan jatkamaan yhdessä, pitämään huolta jos tarvitsee. En hyväksy pettämistä mutta ymmärrän sitä paremmin.
Mutta en alistu tuohon että mieheni rakastelee toisten naisten kanssa jatkuvasti suhteen aikana ja etsii aina vaan parempaa. Miten ihmiset kestävät sellaista? Laittavat itsensä sen tuskan läpi, että oma mies/nainen ei olekaan oma? Eivätkö he rakasta, ja miksi haluavat olla kylmissä suhteissa... Ja miksi sellaista sanotaan suhteeksi eikä puhuta oikeilla nimillä? En vain ymmärrä. Voiko joku auttaa ymmärtämään?
Kommentit (476)
Vierailija kirjoitti:
Mulle on ihan sama mitä tekevät kunhan pysyvät poissa mediasta esittelemästä suhdemallejaan.
Älä lue niitä juttuja, jos ne ahdistaa noin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No tätä se nykymaailma on? Seksiäkin tuputetaan muutenkin ihan joka paikassa. Uutiset on täynnä 23v Saroja joilla on ollut ne 400 kumppania, sekä haastatteluja jossa 45v perheenäiti esiintyy omalla naamallaan ja kertoo avoimesti olevansa seksityöntekijä. Vagisal mainoksia ynnä muita tulee TV:stä parhaaseen katseluaikaan.
Pettämistä normalisoidaan, väkivaltaa normalisoidaan, polyamoriaa normalisoidaan, transsukupuolisuutta normalisoidaan. Ei taida nykyään olla sellaista suosittua tv-sarjaa, jossa ei jatkuvasti petettäisi ja n*ssittaisi ympäriinsä? Ja ei kai siinä, sitä tapahtuu oikeastikin, mutta näissä sarjoissa teoista ei tule seurausta tai opetusta. Ei ihme, että nuorilla on moraalikompassi ihan sekaisin ja viattomia hakataan kaduilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelua vaivaa faktojen puute taikka tutkimustulosten vääristely poly-/avoimien suhteiden jyrkän fanaattisten kannattajien puolelta. He eivät suostu myöntämään että kyseessä on marginaalinen ilmiö eikä millään tavalla valtavirran syrjäyttävä ilmiö.
He perustelevat väitteitään epämääräisillä tarinoilla joiden paikkansapitävyyttä ja aitoutta ei pystytä todentamaan. Samaan aikaan tieteelliset tutkimustulokset aiheesta leimataan heidän puoleltaan arvokonservatiivisiksi.
Siinä vaiheessa kun nämä fanaatikot ymmärtävät ja julkisesti myöntävät tämän että ovat antaneet vääristelyä kuvaa asioista niin varmastikin keskustelu on hedelmällisempää.
Niin kuka tässä on jyrkän fanaattinen..?
Niin. Minusta olisi avartavaa saada tutkimustietoa eikä epämääräisiä kliseisiä heittoja näistä aiheista. Tuossa aiemmin oli kommentti Väestöliiton tutkimuksesta. Siellä taisi myös olla toteamus että Suomi on euroopan tasolla kielteisimmin uskottomuuteen suhtautuva maa ja muutos merkittävä 1970-/80-luvulta tähän päivään.
Mulla ei ole antipatiaa aidosti rehellistä polyamoriaa kohtaan jos jotkut sen valitsee. Sen sijaan halveksun polyilun ja avoimien suhteiden käytön julkisena keppihevosena omien epärehellisten temppujen puolustelemiseksi.
Tutkimustulosten vääristelyä en ymmärrä, kannata enkä itse harrasta.
Kommentti "kunhan pysyvät poissa mediasta esittelemästä suhdemallejaan" ei kuitenkaan kritisoi virheellisten tietojen levittämistä, vaan vastustaa erilaisten suhdemallien esittelyä mediassa.
Minulle itselleni ei-monogamistina ei ole tärkeää se, kuuluuko elämäntapani vähemmistöön, vai onko siitä tulossa enemmän osa valtavirtaa. Olen löytänyt ihmisiä joiden kanssa jakaa elämäntapani, ja sitten taas toiselta puolelta ymmärrän hyvin että monogamia on monien valinta.
Sen tiedän omasta kokemuksesta, että löydettyäni kaltaisiani ihmisiä, olen yllättynyt siitä kuinka paljon meitä on. Samaan aikaan esimerkiksi tämän keskustelun viestien määrä osoittaa, että on paljon ihmisiä jotka paheksuvat ei-monogaamisia suhteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aloittaja ei arvosta niitä ihmisiä jotka haluavat toimia parisuhteessaan eritavalla kuin hän itse? Onko se arvostusta jos arvostaa vain jos ihminen toimii samalla tavalla kuin itse tai hän toimii kuten minä sanon että hänen tulee toimia?
Sellaisia jotka ovat epärehellisiä ei tarvitse arvostaa millään tavalla.
Mikä siis tarkoittaa n. 50 % monogamisteista, sillä Väestöliiton tutkimuksen mukaan puolet sovitusti yksiavioisessa suhteessa olijoista pettää :)
Älä viitsi valehdella.
Väestöliiton Finsex vuoden 2017 tutkimusraportin 2017 vuonna 2015 naimisissa/avoliitossa olevista miehistä oli viimeisen vuoden aikana ollut muita kumppaneita noin 6 prosentilla, vastaava luku naimisissa/avoliitossa olevilla naisilla oli 4 prosenttia.
Eli keskimäärin pettämistä on noin 5 prosentissa avio/avoliittoja Väestöliiton tutkimuksen mukaan.
Eli jos nyt lopetettaisiin täällä ja eri parisuhde-aiheisissa blogeissa tuon jatkuvan valheen että puolet pettää avio-/avoliitoissa levittely.
Ymmärrän kyllä että tuon valheen levittäminen sopii tiettyjen somettajien ja heidän hengenheimolaisten propagandaan.
Ja samaan syssyyn voidaan luopua siitäkin valheesta, että katolinen kirkko keksi monogamian 200 vuotta sitten :) Uskovatko nämä aktivistit oikeasti näitä valheitaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tän pitkän ja aktiivisen keskustelun perusteella meidän ei-monogamistien elämäntapa vaikuttaa häiritsevän monia.
Se tuntuu hämmentävältä, kun itse suhtaudun niin, että elän omaa elämääni omalla tavallani, ja muut eläköön omiaan omilla tavoillaan. Erilaisuus on rikkaus ja elämän suola.
Aajattelen, että antaa kaikkien kukkien kukkia. Yhtä lailla niiden itseeni verrattuna erilaisten, kuin myös omien lajitovereideni.
Olis kiinnostavaa kuulla, mitä ne on ne syyt, joiden takia monogamian valtavirrasta poikkeavat suhdemuodot tuntuvat häiritseviltä?
Edellisessä kommentissa todetaan, että on sama mitä me teemme, kunhan pysymme pois mediasta. Haluatko siis sulkea tietoisuuden meistä ei-monogamisteista pois omasta mielestäsi, vai ehkä kumppanisi mielestä?
Tämä. Jotenkin tuntuu, että nämä vastustajat ajattelevat tämän avoinen suhdemuodon olevan uhka heidän monosuhteilleen, vaikka maailmaan mahtuu erilaisia elämäntapoja ja mihinkään epämiellyttävään suhteeseen ei ketään olla pakottamassa.
Vierailija kirjoitti:
Keskustelua vaivaa faktojen puute taikka tutkimustulosten vääristely poly-/avoimien suhteiden jyrkän fanaattisten kannattajien puolelta. He eivät suostu myöntämään että kyseessä on marginaalinen ilmiö eikä millään tavalla valtavirran syrjäyttävä ilmiö.
He perustelevat väitteitään epämääräisillä tarinoilla joiden paikkansapitävyyttä ja aitoutta ei pystytä todentamaan. Samaan aikaan tieteelliset tutkimustulokset aiheesta leimataan heidän puoleltaan arvokonservatiivisiksi.
Siinä vaiheessa kun nämä fanaatikot ymmärtävät ja julkisesti myöntävät tämän että ovat antaneet vääristelyä kuvaa asioista niin varmastikin keskustelu on hedelmällisempää.
Tulin nyt mukaan keskusteluun niin en ihan tiedä, mihin tämä liittyy. Olen kuitenkin aviomieheni kanssa polysuhteessa ja olemme osa joitakin poly-yhteisöjä. En ole ennen edes kuullut tai törmännyt polysuhteissa elävillä ajatukseen, että kyseessä olisi jollain tavalla monogamian syrjäyttävä ilmiö tai sille olisi mitään tarvetta. Ennemmin eettistä nonmonogamiaa tulee harjoittaa vain ihmisten kanssa, jotka ovat jo polyjä tai vuosia asiaa tutkiskelleita. Sitä pidetään pääsääntöisesti eettisesti arveluttavana, jos avointa suhdetta tarjotaan esim. mahdollisuutena "pelastaa" avioliitto, koska monisuhteisuutta ei pitäisi koittaa pakottaa monosuhteiselle. Tämä on yhteisössä hyvin yleinen näkemys.
Mutta huomaan tosin, mistä tässä keskustelussa kenties oma vihasi kumpuaa. Se on pelkoa siitä, että joku yrittää muuttaa yhteiskuntaa sellaiseksi, mitä et halua. Monisuhteisuus on kuitenkin olemassa hyväksyttiin sitä tai ei. Tällä hetkellä minä tai kumppanini emme vakituisesti tapaile toisia puolisoita, joten meille olisi tarvittaessa helppoa "sulkea" suhteemme, mutten yksinkertaisesti näe siihen syytä vain siksi, että muille erilaisuus on uhka.
Ehkä itselleni polyamorisena suurin kummajaisuus on aina se, kuinka paljon monogaamiset henkilöt sietävät ja oikeuttavat vaikkapa pettämistä, mutta eivät hyväksy yhdessä sovittua parisuhteen avoimuutta. Minuakin voitaisiin pettää polysuhteessa, jos aviomieheni ei toimisi yhdessä sovittujen rajojen mukaan vaan toimisi selän takana. Jättäisin hänet käytännössä heti, jos näin kävisi, koska luottamus on itselleni niin tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kävinpä katsomassa hieman tuota Väestöliiton tutkimusta.
Professori Osmo Kontulan kommentit ja tutkimustulokset ovat tyrmääviä suhteessa siihen rummutukseen eri medioissa ja somessa kuinka uskottomuus ja sen hyväksyminen olisivat lisääntyneet ja näin ollen perinteinen parisuhdemalli olisi kriisissä ja murroksessa tältä osin.
Kaikista tiukimmin ja kielteisimmin kumppaninsa uskottomuuteen suhtautuivat ikäryhmien 18-24 v, 25-34 v, ja 35-44 v naiset joista kaikista ikäryhmissä vain alle 10 prosenttia sallisi kumppaninsa tilapäisen syrjähypyn, vastaavat luvut miehillä olivat alle 15 prosenttia.
Tätä tutkimustulosta vasten esimerkiksi se usein kuultu väite että kaupungeissa yksin asuvien naisten määrän kasvu alle 30 v ikäryhmässä kertoisi perinteisen parisuhdemallin kriisistä on puhdasta valhetta.
Syy tähän kasvuun on muualla eli siinä että naisten osuus korkea-asteen koulutuksessa on kasvanut selvästi miehiin nähden. Samaan aikaan nuorten ikäluokkien suhtautuminen pettämiseen on muuttunut entistä kielteismmäksi.
Sallivimmin uskottomuuteen suhtautuivat kaikista vanhimmat ikäluokat 55-64 v ja 65-74 v sekä naisten että miesten osalta.
Eli toisin sanoen pettämiset, avoimet suhteet ja polyamoria ovat muuttumassa entistä enemmän marginaali-ihmisten jutuksi isosta media-huomiosta huolimatta.
Kun asenteet uskottomuutta kohtaan jatkuvasti muuttuvat entistä kielteisemmäksi väestössämme käy uskottomuuteen hyväksyvästi suhtautuvien olo tukalammaksi koska pettämisen yleinen hyväksyttyvyys pienenee vuosi vuodelta alkaen nuorista sukupolvista. Tämä on yhteiskunnalle hyvä asia.
Tässä juuri nähdään tämä ristiriita, toimittajat ovat vasemmistolaisia, mutta kansa ei. Silti kansa saa päivästä toiseen lukea, kuinka polyamorinen Pajunkissa Ohrapelto elää suhteessa kahden "miehen" kanssa (vaikka toinen onkin biologinen nainen) ja kuinka heidän "yhteinen" lapsensa saa jo pienenä nähdä seksuaalisen monimuotoisuuden (hurraa) ja kuinka nuoret mt-ongelmaiset naiset voimaantuvat myymällä itseään ja kuinka transnainen on oikeampi nainen kuin biologinen nainen jne. Ymmärrän, että välillä pitää nostaa julkisuuteen marginaaliryhmiä koskevia aiheita, mutta miksi pitää yrittää väittää, että nämä olisivat joku normi ja oikeasti hyvä vaihtoehto? Miksi ei koskaan tuoda esiin näihin kuvioihin liittyviä epäkohtia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aloittaja ei arvosta niitä ihmisiä jotka haluavat toimia parisuhteessaan eritavalla kuin hän itse? Onko se arvostusta jos arvostaa vain jos ihminen toimii samalla tavalla kuin itse tai hän toimii kuten minä sanon että hänen tulee toimia?
Sellaisia jotka ovat epärehellisiä ei tarvitse arvostaa millään tavalla.
Mikä siis tarkoittaa n. 50 % monogamisteista, sillä Väestöliiton tutkimuksen mukaan puolet sovitusti yksiavioisessa suhteessa olijoista pettää :)
Älä viitsi valehdella.
Väestöliiton Finsex vuoden 2017 tutkimusraportin 2017 vuonna 2015 naimisissa/avoliitossa olevista miehistä oli viimeisen vuoden aikana ollut muita kumppaneita noin 6 prosentilla, vastaava luku naimisissa/avoliitossa olevilla naisilla oli 4 prosenttia.
Eli keskimäärin pettämistä on noin 5 prosentissa avio/avoliittoja Väestöliiton tutkimuksen mukaan.
Eli jos nyt lopetettaisiin täällä ja eri parisuhde-aiheisissa blogeissa tuon jatkuvan valheen että puolet pettää avio-/avoliitoissa levittely.
Ymmärrän kyllä että tuon valheen levittäminen sopii tiettyjen somettajien ja heidän hengenheimolaisten propagandaan.
Ja samaan syssyyn voidaan luopua siitäkin valheesta, että katolinen kirkko keksi monogamian 200 vuotta sitten :) Uskovatko nämä aktivistit oikeasti näitä valheitaan?
En tiedä, mihin tämä liittyy, mutta en itse ainakaan ole aiemmin kuullut tätä väitettä. En näe oleellisenakaan keskustelun kannalta sitä, että kuinka moni pettää suhteessa tai kuinka kauan länsimaissa monogamia on ollut yleistä. Mielestäni jokainen aikuinen ihminen saa päättää omasta elämästään, kunhan toiminta on avointa ja rehellistä eikä sillä pyritä satuttamaan tai estämään muiden oikeutta toimia haluamallaan tavalla. Traditio, biologia tai muu vastaava ei ole pätevä syy ihmisen rajoittamiseen. Ennemminkin "live and let live", jossa omat oikeudet loppuvat siihen, mistä toisen oikeudet alkavat. Polyamoria tai monogamia ovat molemmat täysin päteviä suhdemuotoja niille, joille ne sopivat. On myös täysin ok, jos ei halua romanttista suhdetta ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tän pitkän ja aktiivisen keskustelun perusteella meidän ei-monogamistien elämäntapa vaikuttaa häiritsevän monia.
Se tuntuu hämmentävältä, kun itse suhtaudun niin, että elän omaa elämääni omalla tavallani, ja muut eläköön omiaan omilla tavoillaan. Erilaisuus on rikkaus ja elämän suola.
Aajattelen, että antaa kaikkien kukkien kukkia. Yhtä lailla niiden itseeni verrattuna erilaisten, kuin myös omien lajitovereideni.
Olis kiinnostavaa kuulla, mitä ne on ne syyt, joiden takia monogamian valtavirrasta poikkeavat suhdemuodot tuntuvat häiritseviltä?
Edellisessä kommentissa todetaan, että on sama mitä me teemme, kunhan pysymme pois mediasta. Haluatko siis sulkea tietoisuuden meistä ei-monogamisteista pois omasta mielestäsi, vai ehkä kumppanisi mielestä?
Vastaan vain omasta puolestani. Erilaisuus ei suinkaan ole aina rikkaus. Osa erilaisuudesta on sairasta, häiritsevää, ei-toivottua jne. Ja kaikkien kukkien ei todellakaan pidä antaa kukkia. Mitä järkeä sellaisessa olisi? Polyamoristit voivat minun puolestani naiskennella ympäriinsä ja kuvitella, että se on joku henkistymisen ylin muoto, mutta toivoisin, että näihin kuvioihin ei sotkettaisi lapsia. Jos ajatellaan mediaa, niin toivoisin, että asiaa ei enää käsiteltäisi vasemmistolaisten ruusunpunaisten ideologialasien läpi, vaan niin kuin ennen vanhaan journalistit tekivät, eli käsittelivät aihettaan objektiivisesti ja toivat esille, myös sen ruman puolen, joka aivan väistämättä tällaisissa kuvioissa on. Silloin asia olisi itsessään mielenkiintoinen ilmiö. Nyt aktivistitoimittajien agenda on luoda tästä marginaali-ilmiöstä valheellisen journalismin kautta kuva, että se olisi jotenkin yleistä ja että siihen ei liity mitään negatiivista.
Poly-suhteet eivät kestä. Olen seurannut jo monia eivätkä ne koskaan kestä pidemmän päälle. Tuhoutuvat ja palavat päreiksi pahemmin, kuin mono-suhteet.
Mutta mitä mono-suhteissa ei tule, niin poly-suhteissa tulee kaikkea muuta kivaa, kuten:
- Suurempi mahdollisuus sukupuolitaudeille
- Enemmän draamaa
- Joku random saattaa tulla raskaaksi / raskaus pelästyksiä
- Vaikeampi tehdä syvällisiä suhteita, koska mukana suhteessa on aina kolmas tai ties kuinka monta osapuolta.
Poly-suhteet varmasti toimivat pettäjille, sellaisille jotka eivät yksinkertaisesti kykene olemaan pettämättä. Mielestäni kahden pettäjän kannattaisi aina mennä yhteen ja jättää kaikki rehelliset henkilöt normaaleihin suhteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelua vaivaa faktojen puute taikka tutkimustulosten vääristely poly-/avoimien suhteiden jyrkän fanaattisten kannattajien puolelta. He eivät suostu myöntämään että kyseessä on marginaalinen ilmiö eikä millään tavalla valtavirran syrjäyttävä ilmiö.
He perustelevat väitteitään epämääräisillä tarinoilla joiden paikkansapitävyyttä ja aitoutta ei pystytä todentamaan. Samaan aikaan tieteelliset tutkimustulokset aiheesta leimataan heidän puoleltaan arvokonservatiivisiksi.
Siinä vaiheessa kun nämä fanaatikot ymmärtävät ja julkisesti myöntävät tämän että ovat antaneet vääristelyä kuvaa asioista niin varmastikin keskustelu on hedelmällisempää.
Tulin nyt mukaan keskusteluun niin en ihan tiedä, mihin tämä liittyy. Olen kuitenkin aviomieheni kanssa polysuhteessa ja olemme osa joitakin poly-yhteisöjä. En ole ennen edes kuullut tai törmännyt polysuhteissa elävillä ajatukseen, että kyseessä olisi jollain tavalla monogamian syrjäyttävä ilmiö tai sille olisi mitään tarvetta. Ennemmin eettistä nonmonogamiaa tulee harjoittaa vain ihmisten kanssa, jotka ovat jo polyjä tai vuosia asiaa tutkiskelleita. Sitä pidetään pääsääntöisesti eettisesti arveluttavana, jos avointa suhdetta tarjotaan esim. mahdollisuutena "pelastaa" avioliitto, koska monisuhteisuutta ei pitäisi koittaa pakottaa monosuhteiselle. Tämä on yhteisössä hyvin yleinen näkemys.
Mutta huomaan tosin, mistä tässä keskustelussa kenties oma vihasi kumpuaa. Se on pelkoa siitä, että joku yrittää muuttaa yhteiskuntaa sellaiseksi, mitä et halua. Monisuhteisuus on kuitenkin olemassa hyväksyttiin sitä tai ei. Tällä hetkellä minä tai kumppanini emme vakituisesti tapaile toisia puolisoita, joten meille olisi tarvittaessa helppoa "sulkea" suhteemme, mutten yksinkertaisesti näe siihen syytä vain siksi, että muille erilaisuus on uhka.
Ehkä itselleni polyamorisena suurin kummajaisuus on aina se, kuinka paljon monogaamiset henkilöt sietävät ja oikeuttavat vaikkapa pettämistä, mutta eivät hyväksy yhdessä sovittua parisuhteen avoimuutta. Minuakin voitaisiin pettää polysuhteessa, jos aviomieheni ei toimisi yhdessä sovittujen rajojen mukaan vaan toimisi selän takana. Jättäisin hänet käytännössä heti, jos näin kävisi, koska luottamus on itselleni niin tärkeää.
Kiitos neutraalista ja rauhallisesti argumentoidusta kommentista. Hienoa että toteat että luottamus on tärkeä asia myös sinulle polyna. Jotkut pitkäänkin eri monosuhteissa olleet eivät arvosta luottamusta millän tavalla.
Uskoisin että kritiikki kohdistuu keskustelussa ilmiöön jossa nimenomaan luottamusta rikotaan ja samaan aikaan ihannoidaan rajatonta avointa suhdetta ilman keskustelua kumppaneiden välillä mikä on ok ja mikä ei.
Sinä toteat että selän takana toimimisesta jättäisit miehesi heti. Kuitenkin somessa on ihmisiä jotka julistavat että tuollainen asenne on ehdottomuutta jolloin sinusta tuleekin epäkelpo ja turvaton kumppani koska pidät luottamusta tärkeänä asiana. Minusta sinun asenne on oikea ja tuo toinen asenne on sairas.
"Polyamoria, avoin suhde... En ymmärrä"
Ymmärrän. Ap on niukemmalla järjellä ja kokemuspiirillä varustettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkoittaako jo pelkästään se, että erilaisia olemassaolevia ryhmiä esitellään mediassa sitä, että niiden väitetään olevan normi?
Vai millä tavalla tämä normiksi väittäminen sekä aiemmissa kommenteissa esiintuodut väitteet monogamian syrjäyttämisestä ilmenevät? Itse en ole sellaisia huomannut.
Polyamoria, kuulostaa aivan joltain muovilaadulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aloittaja ei arvosta niitä ihmisiä jotka haluavat toimia parisuhteessaan eritavalla kuin hän itse? Onko se arvostusta jos arvostaa vain jos ihminen toimii samalla tavalla kuin itse tai hän toimii kuten minä sanon että hänen tulee toimia?
Sellaisia jotka ovat epärehellisiä ei tarvitse arvostaa millään tavalla.
Mikä siis tarkoittaa n. 50 % monogamisteista, sillä Väestöliiton tutkimuksen mukaan puolet sovitusti yksiavioisessa suhteessa olijoista pettää :)
Älä viitsi valehdella.
Väestöliiton Finsex vuoden 2017 tutkimusraportin 2017 vuonna 2015 naimisissa/avoliitossa olevista miehistä oli viimeisen vuoden aikana ollut muita kumppaneita noin 6 prosentilla, vastaava luku naimisissa/avoliitossa olevilla naisilla oli 4 prosenttia.
Eli keskimäärin pettämistä on noin 5 prosentissa avio/avoliittoja Väestöliiton tutkimuksen mukaan.
Eli jos nyt lopetettaisiin täällä ja eri parisuhde-aiheisissa blogeissa tuon jatkuvan valheen että puolet pettää avio-/avoliitoissa levittely.
Ymmärrän kyllä että tuon valheen levittäminen sopii tiettyjen somettajien ja heidän hengenheimolaisten propagandaan.
Ja samaan syssyyn voidaan luopua siitäkin valheesta, että katolinen kirkko keksi monogamian 200 vuotta sitten :) Uskovatko nämä aktivistit oikeasti näitä valheitaan?
Kuka ja missä on väittänyt Katolisen kirkon keksineen monogamian 1822?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävinpä katsomassa hieman tuota Väestöliiton tutkimusta.
Professori Osmo Kontulan kommentit ja tutkimustulokset ovat tyrmääviä suhteessa siihen rummutukseen eri medioissa ja somessa kuinka uskottomuus ja sen hyväksyminen olisivat lisääntyneet ja näin ollen perinteinen parisuhdemalli olisi kriisissä ja murroksessa tältä osin.
Kaikista tiukimmin ja kielteisimmin kumppaninsa uskottomuuteen suhtautuivat ikäryhmien 18-24 v, 25-34 v, ja 35-44 v naiset joista kaikista ikäryhmissä vain alle 10 prosenttia sallisi kumppaninsa tilapäisen syrjähypyn, vastaavat luvut miehillä olivat alle 15 prosenttia.
Tätä tutkimustulosta vasten esimerkiksi se usein kuultu väite että kaupungeissa yksin asuvien naisten määrän kasvu alle 30 v ikäryhmässä kertoisi perinteisen parisuhdemallin kriisistä on puhdasta valhetta.
Syy tähän kasvuun on muualla eli siinä että naisten osuus korkea-asteen koulutuksessa on kasvanut selvästi miehiin nähden. Samaan aikaan nuorten ikäluokkien suhtautuminen pettämiseen on muuttunut entistä kielteismmäksi.
Sallivimmin uskottomuuteen suhtautuivat kaikista vanhimmat ikäluokat 55-64 v ja 65-74 v sekä naisten että miesten osalta.
Eli toisin sanoen pettämiset, avoimet suhteet ja polyamoria ovat muuttumassa entistä enemmän marginaali-ihmisten jutuksi isosta media-huomiosta huolimatta.
Kun asenteet uskottomuutta kohtaan jatkuvasti muuttuvat entistä kielteisemmäksi väestössämme käy uskottomuuteen hyväksyvästi suhtautuvien olo tukalammaksi koska pettämisen yleinen hyväksyttyvyys pienenee vuosi vuodelta alkaen nuorista sukupolvista. Tämä on yhteiskunnalle hyvä asia.
Tässä juuri nähdään tämä ristiriita, toimittajat ovat vasemmistolaisia, mutta kansa ei. Silti kansa saa päivästä toiseen lukea, kuinka polyamorinen Pajunkissa Ohrapelto elää suhteessa kahden "miehen" kanssa (vaikka toinen onkin biologinen nainen) ja kuinka heidän "yhteinen" lapsensa saa jo pienenä nähdä seksuaalisen monimuotoisuuden (hurraa) ja kuinka nuoret mt-ongelmaiset naiset voimaantuvat myymällä itseään ja kuinka transnainen on oikeampi nainen kuin biologinen nainen jne. Ymmärrän, että välillä pitää nostaa julkisuuteen marginaaliryhmiä koskevia aiheita, mutta miksi pitää yrittää väittää, että nämä olisivat joku normi ja oikeasti hyvä vaihtoehto? Miksi ei koskaan tuoda esiin näihin kuvioihin liittyviä epäkohtia?
Mutta minä ainakin vastaisin nimenomaan tuollaisessa kyselyssä, etten hyväksyä pettämistä, vaikka olenkin polyamorinen. Minulle pettäminen on yhteisten sovittujen rajojen rikkomista. Suhtautuisin siis tuossa tutkimuksessa kielteisesti pettämiseen, vaikka olen monisuhteinen.
En itse ole huomannut, että uutisissa on päivittäin jotain polyamoriasta. Linkkaa vain tänne esimerkiksi kaikki viime viikon uutiset, koska tämä kuulostaa mielestäni "ongelman" liioittelulta. Päivittäin on kyllä erilaisista monogaamisista suhteista.
Myös siis minua ei esim. kiinnosta urheilu-uutiset. Olen oppinut olemaan lukematta niitä. Ohitan ne vain, koska aihe ei kosketa minua. Onko sinun siis jollain tavalla pakko aina lukea ne uutiset, mitkä eivät kiinnosta sinua?
Vierailija kirjoitti:
Polyamoria, kuulostaa aivan joltain muovilaadulta.
Monogamia kuulostaa periytyvältä verisolusairaudelta.
Itse sinkkuna sarjadeittailin ja muutama tällainen tuli vastaan.
Yhteistä heille oli vanha kuva, ulkonäköön oli tullut negatiivinen muutos ja olivat minua vanhempia, paitsi olin liian vanha.
Vanhempi, ylipainoinen, itserakas mies sanoo voisin tulla heidän perheeseen, vaikka olenkin näin vanha.
Mies kyllä jaksaa pitåä kaikki tyytyväisinä.
Mitä siihen sanois ?
Ei kiitos.
No pikkuisen olen eri mieltä noista mainoksista, ne voiteet eivät välttämättä ole vain seksiä varten, hyvä kai se on tietää että oireisiin löytyy apua, usealla niitä tietyssä iässä tulee, oli seksiä tai ei.