Lue keskustelun säännöt.
Polyamoria, avoin suhde... En ymmärrä
16.11.2022 |
Missä kunnioitus ja toisen arvostaminen? Miksi tuota on alettu toitottaa joka paikassa. Halutaan että ihmiset ei enää arvosta muita tai itseään..? Minä haluan suhteen jossa raskausarvet ovat ok, puoliso voi vaikka sairastua ja silti kuljetaan yhdessä vaikka läpi harmaan kiven. Ei lähdetä k*ksimaan muita.
Ennemmin tulen petetyksi tietämättäni tai kerran pari, sitoutuneessa suhteessa. Sentään silloin piilotetaan asia tai edes pyydetään anteeksi. Sitoudutaan jatkamaan yhdessä, pitämään huolta jos tarvitsee. En hyväksy pettämistä mutta ymmärrän sitä paremmin.
Mutta en alistu tuohon että mieheni rakastelee toisten naisten kanssa jatkuvasti suhteen aikana ja etsii aina vaan parempaa. Miten ihmiset kestävät sellaista? Laittavat itsensä sen tuskan läpi, että oma mies/nainen ei olekaan oma? Eivätkö he rakasta, ja miksi haluavat olla kylmissä suhteissa... Ja miksi sellaista sanotaan suhteeksi eikä puhuta oikeilla nimillä? En vain ymmärrä. Voiko joku auttaa ymmärtämään?
Kommentit (476)
Vierailija kirjoitti:
Ylipäätään kukaan ei ole "toisen oma", lähdetäänkö vaikka siitä? Suhteessa ollaan ihan täysin vapaaehtoisesti molempien sopimilla ehdoilla. Sinä voit asettaa omat ehtosi, mutta onko miehesi niistä samaa mieltä? Ajattelet, että sinun asettamasi ehdot ovat ne mitä parisuhteessa noudatetaan?
Ei ole toisen oma, mutta toiselle voi myös seksuaalisesti ja emotionaalisesti omistautua. Koska ei halua muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylipäätään kukaan ei ole "toisen oma", lähdetäänkö vaikka siitä? Suhteessa ollaan ihan täysin vapaaehtoisesti molempien sopimilla ehdoilla. Sinä voit asettaa omat ehtosi, mutta onko miehesi niistä samaa mieltä? Ajattelet, että sinun asettamasi ehdot ovat ne mitä parisuhteessa noudatetaan?
Ei ole toisen oma, mutta toiselle voi myös seksuaalisesti ja emotionaalisesti omistautua. Koska ei halua muita.
Tai voi omistautua ja todeta, että myös muiden haluaminen on ok :)
Ei pitäisi olla uhka kenellekään eksklusiivisesti omistautuneelle, hehän eivät halua muita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylipäätään kukaan ei ole "toisen oma", lähdetäänkö vaikka siitä? Suhteessa ollaan ihan täysin vapaaehtoisesti molempien sopimilla ehdoilla. Sinä voit asettaa omat ehtosi, mutta onko miehesi niistä samaa mieltä? Ajattelet, että sinun asettamasi ehdot ovat ne mitä parisuhteessa noudatetaan?
Ei ole toisen oma, mutta toiselle voi myös seksuaalisesti ja emotionaalisesti omistautua. Koska ei halua muita.
Niinpä. Mutta tuo omistautuminen edellyttää tahtotilaa tehdä niin. Joillekin sana tahtotila parisuhteessa on suunnilleen saatanasta seuraava ilmaisu kuvaamaan terveen parisuhteen vaiheita. Mutta ehkä he eivät vain kykene kasvamaan koskaan aikuiseksi vastuunsa kantaviksi ihmisiksi ja vanhemmiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on täynnä puolivillaista selittelyä jolla oikeutetaan oma toiminta.
On todella alhaista olla kertomatta kumppanilleen mieltymyksistään tarpeistaan ja toiveistaan kumppanilleen heti suhteen alussa. Tämä kertomatta jättäminen kuvaa hyvin polyjen/avoimien ajatusmaailmaa.
Eli muut ihmiset ovat vain välineitä omien fantasioiden toteuttamiseen.
Todellista vastavuoroisuutta ja toisten ihmisten aitoa huomioonottamista ei näiltä ihmisiltä löydy. Ja sitten kun tätä kritisoidaan niin alkaa jäätävä uhriutuminen
Olen ollut puolisoni kanssa 18 vuotta. Olin 20 kun laitettiin lusikat samaan laatikkoon. Siinä vaiheessako minun olisi pitänyt olla valmis, tietää kaikki mitä haluan ja kaikki mistä pidän? Muuttuako ei saa kasvaessaan?
On aivan pöljää ajatella, että yksi ihminen voi täyttää toisen kaikki tarpeet, toiveet ja halut. Se on kohtuutonta kaikkia kohtaan. Kompromisseja voi tehdä vain tiettyyn rajaan asti muuttumatta onnettomaksi.
Siis edellytämmekö me monogaamisen suhteen kannattajat,että sen pitäisi täyttää toisen kaikki tarpeet, toiveet ja halut. (Oliko tää lainaus Sanna Marinilta, sehän sanoi jotain sellaista?)
Siis puhutko nyt seksuaalisuudesta ja siihen liittyvistä tarpeista, toiveista ja haluista.
Hyvä vinkki tähän, teimme tämän mieheni kanssa: kirjoitettiin paperille omat seksifantasiat, ja sitten toteutettiin ne yhdessä.
Kokemuspiiriä voi laajentaa. Toisalta, jos taas pariskunnan seksuaalisuudet ovat ihan erilaisia, se voi tuottaa ongelmia. Esimerkiksi jos toisella on sellainen trauma, että hän ei osaa nauttia seksistä ilman pakotetuksi tulemista (masokismi), sitä on vaikea sovittaa yhteen sellaisen seksuaalisuuden kanssa, joka virtaa vapaasti eikä tarvitse rooleja.
Eiköhän jokainen pariskunta päätä itse mikä heille sopii. En minäkään innostu ajatuksesta avoimesta- tai polyamorisesta suhteesta, mutten loukkaannu vaikka joillekin kyseiset suhdemuodot tuntuvat omanlaiselta ratkaisulta. Eihän yksiavioisessakaan suhteessa omista puolisoaan tai ole puolisonsa omaisuutta. Vapaa tahto ratkaisee siinäkin parisuhteen pysyvyyden ei niinkään kumppaneiden määrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylipäätään kukaan ei ole "toisen oma", lähdetäänkö vaikka siitä? Suhteessa ollaan ihan täysin vapaaehtoisesti molempien sopimilla ehdoilla. Sinä voit asettaa omat ehtosi, mutta onko miehesi niistä samaa mieltä? Ajattelet, että sinun asettamasi ehdot ovat ne mitä parisuhteessa noudatetaan?
Ei ole toisen oma, mutta toiselle voi myös seksuaalisesti ja emotionaalisesti omistautua. Koska ei halua muita.
Tai voi omistautua ja todeta, että myös muiden haluaminen on ok :)
Ei pitäisi olla uhka kenellekään eksklusiivisesti omistautuneelle, hehän eivät halua muita?
Totta kai kukin voi elää kuten haluaa, kommentoin vain tuota yleisintä polygamian perustelua: toista ei voi omistaa. Se on minusta jotenkin vino.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylipäätään kukaan ei ole "toisen oma", lähdetäänkö vaikka siitä? Suhteessa ollaan ihan täysin vapaaehtoisesti molempien sopimilla ehdoilla. Sinä voit asettaa omat ehtosi, mutta onko miehesi niistä samaa mieltä? Ajattelet, että sinun asettamasi ehdot ovat ne mitä parisuhteessa noudatetaan?
Ei ole toisen oma, mutta toiselle voi myös seksuaalisesti ja emotionaalisesti omistautua. Koska ei halua muita.
Tai voi omistautua ja todeta, että myös muiden haluaminen on ok :)
Ei pitäisi olla uhka kenellekään eksklusiivisesti omistautuneelle, hehän eivät halua muita?
Totta kai kukin voi elää kuten haluaa, kommentoin vain tuota yleisintä polygamian perustelua: toista ei voi omistaa. Se on minusta jotenkin vino.
Normaalit ihmiset monogaamisissa suhteissa eivät ajattele omistavansa kumppaniaan. Tuo ketään ei voi omistaa-lause on olkiukko jolla pettäjät väistelevät vastuutaan tai polyt perustelevat valintojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylipäätään kukaan ei ole "toisen oma", lähdetäänkö vaikka siitä? Suhteessa ollaan ihan täysin vapaaehtoisesti molempien sopimilla ehdoilla. Sinä voit asettaa omat ehtosi, mutta onko miehesi niistä samaa mieltä? Ajattelet, että sinun asettamasi ehdot ovat ne mitä parisuhteessa noudatetaan?
Ei ole toisen oma, mutta toiselle voi myös seksuaalisesti ja emotionaalisesti omistautua. Koska ei halua muita.
Tai voi omistautua ja todeta, että myös muiden haluaminen on ok :)
Ei pitäisi olla uhka kenellekään eksklusiivisesti omistautuneelle, hehän eivät halua muita?
Totta kai kukin voi elää kuten haluaa, kommentoin vain tuota yleisintä polygamian perustelua: toista ei voi omistaa. Se on minusta jotenkin vino.
Normaalit ihmiset monogaamisissa suhteissa eivät ajattele omistavansa kumppaniaan. Tuo ketään ei voi omistaa-lause on olkiukko jolla pettäjät väistelevät vastuutaan tai polyt perustelevat valintojaan.
Älähän nyt. Kohtahan joku tämän asian fanaatikko alkaa floodaamaan tännekin itse keksimiään tarinoita väkivaltaisista parisuhteista joissa on tuota omistamista ja sitten perustelee kantaansa niillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on täynnä puolivillaista selittelyä jolla oikeutetaan oma toiminta.
On todella alhaista olla kertomatta kumppanilleen mieltymyksistään tarpeistaan ja toiveistaan kumppanilleen heti suhteen alussa. Tämä kertomatta jättäminen kuvaa hyvin polyjen/avoimien ajatusmaailmaa.
Eli muut ihmiset ovat vain välineitä omien fantasioiden toteuttamiseen.
Todellista vastavuoroisuutta ja toisten ihmisten aitoa huomioonottamista ei näiltä ihmisiltä löydy. Ja sitten kun tätä kritisoidaan niin alkaa jäätävä uhriutuminen
Ihminen kuitenkin kasvaa läpi elämän. Kiinnostuksen kohteet ja mielihalut muuttuvat ja muokkautuvat ajan kanssa. Ei sitä välttämättä suhteen alussa osaa vielä sanoa miltä tuntuu 5, 10, tai 20 vuoden päästä.
Tottakai. Mutta jos ihminen onkin mennyt suhteeseen täysin valheellisin perustein. Eli valehdellut itsestään, tunteistaan ja tarpeistaan heti alusta lähtien kumppanilleen. Myötäillyt ja miellyttänyt kumppaniaan mutta pimittänyt todelliset ajatuksensa vuositolkulla.
Sitten jossain vaiheessa alkaakin pettämään ja syyttää pettämisestä kumppaniaan vaikka tämä miellyttäjä itse piilottanut itsensä kumppaniltaan.
Tuollainen ihminen jos sitten alkaa toreilla ja turuilla selittelemään että ei sitä alussa osannut sanoa niin mun mielestä menkööt itseensä. Mun mielestä tuollainen käytös yksi halveksuttavimmista tavoista olla parisuhteessa oli sen muoto mikä tahansa.
Pettäminen kuuluu yksiavioisten toimintatapoihin, ei eettiseen monisuhteisuuteen.
Onko kaikki polyamoristit "eettisiä", vai oletteko vain ottaneet tuon etuliitteeksi kruunuanne kiillottamaan ja häivyttämään ihmisten ikävää mielikuvaa ympäriinsä nus sivista itsensä etsijöistä? Etenkin kun näissä systeemeissä on monesti vielä lapsia mukana, niin ei kyllä vaikuta erityisen eettiseltä (eikä missään nimessä hyvältä kasvuympäristöltä lapselle).
Termillä eettinen viitataan siihen, että suhteen ei-monogamisuudesta on yhdessä avoimesti keskusteltu ja molempien yhteisellä suostumuksella sovittu. Sanaa käytetään erotuksena epäeettisestä avoimuudesta eli pettämisestä, johon avoimet- ja polysuhteet jatkuvasti virheellisesti sekoitetaan. Epäeettisessä avoimessa suhteessa tyypillisesti kaksi ihmistä on sopinut - tai monesti vain olettanut - suhteen olevan monogaminen, mutta toinen osapuoli onkin omalta osaltaan salaa avoin. Eettinen = yhdessä sovittu vs. epäeettinen = pettäminen = yhdessä sovittu jotain, mutta toinen rikkonut sopimusta yksipuolisesti.
Monogaminen suhde voi siis yhtälailla olla eettinen, jos sen osapuolet ovat sopineet monogamiasta ja pitäytyneet siinä, mutta tätä ei vain tarvitse sanoa erikseen ääneen, koska eettinen monogamia on automaattinen oletustila.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että polyamoriaan kykenevillä on vaikeuksia syvemmän seksuaalisen läheisyyden kokemisessa. Seksikontakti on sen verran pinnallisempaa, että pystyy pitämään useampaa partneria. Siihenhän joidenkin miestenkin viljelemät satunnaiset seksisuhteen perustuvat.
Vaikeudet syvemmän seksuaalisen läheisyyden kokemisessa ovatkin sitten Suomessa todella yleisiä, koska pettäminen eli seksisuhde useamman ihmisen kanssa yhtä aikaa on niin tavallista. Toisaalta ainakin osassa näistä tapauksista seksiä harrastetaan muiden kanssa, koska vakisuhde on jollain tavalla huono.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on täynnä puolivillaista selittelyä jolla oikeutetaan oma toiminta.
On todella alhaista olla kertomatta kumppanilleen mieltymyksistään tarpeistaan ja toiveistaan kumppanilleen heti suhteen alussa. Tämä kertomatta jättäminen kuvaa hyvin polyjen/avoimien ajatusmaailmaa.
Eli muut ihmiset ovat vain välineitä omien fantasioiden toteuttamiseen.
Todellista vastavuoroisuutta ja toisten ihmisten aitoa huomioonottamista ei näiltä ihmisiltä löydy. Ja sitten kun tätä kritisoidaan niin alkaa jäätävä uhriutuminen
Ihminen kuitenkin kasvaa läpi elämän. Kiinnostuksen kohteet ja mielihalut muuttuvat ja muokkautuvat ajan kanssa. Ei sitä välttämättä suhteen alussa osaa vielä sanoa miltä tuntuu 5, 10, tai 20 vuoden päästä.
Tottakai. Mutta jos ihminen onkin mennyt suhteeseen täysin valheellisin perustein. Eli valehdellut itsestään, tunteistaan ja tarpeistaan heti alusta lähtien kumppanilleen. Myötäillyt ja miellyttänyt kumppaniaan mutta pimittänyt todelliset ajatuksensa vuositolkulla.
Sitten jossain vaiheessa alkaakin pettämään ja syyttää pettämisestä kumppaniaan vaikka tämä miellyttäjä itse piilottanut itsensä kumppaniltaan.
Tuollainen ihminen jos sitten alkaa toreilla ja turuilla selittelemään että ei sitä alussa osannut sanoa niin mun mielestä menkööt itseensä. Mun mielestä tuollainen käytös yksi halveksuttavimmista tavoista olla parisuhteessa oli sen muoto mikä tahansa.
Pettäminen kuuluu yksiavioisten toimintatapoihin, ei eettiseen monisuhteisuuteen.
Onko kaikki polyamoristit "eettisiä", vai oletteko vain ottaneet tuon etuliitteeksi kruunuanne kiillottamaan ja häivyttämään ihmisten ikävää mielikuvaa ympäriinsä nus sivista itsensä etsijöistä? Etenkin kun näissä systeemeissä on monesti vielä lapsia mukana, niin ei kyllä vaikuta erityisen eettiseltä (eikä missään nimessä hyvältä kasvuympäristöltä lapselle).
Termillä eettinen viitataan siihen, että suhteen ei-monogamisuudesta on yhdessä avoimesti keskusteltu ja molempien yhteisellä suostumuksella sovittu. Sanaa käytetään erotuksena epäeettisestä avoimuudesta eli pettämisestä, johon avoimet- ja polysuhteet jatkuvasti virheellisesti sekoitetaan. Epäeettisessä avoimessa suhteessa tyypillisesti kaksi ihmistä on sopinut - tai monesti vain olettanut - suhteen olevan monogaminen, mutta toinen osapuoli onkin omalta osaltaan salaa avoin. Eettinen = yhdessä sovittu vs. epäeettinen = pettäminen = yhdessä sovittu jotain, mutta toinen rikkonut sopimusta yksipuolisesti.
Monogaminen suhde voi siis yhtälailla olla eettinen, jos sen osapuolet ovat sopineet monogamiasta ja pitäytyneet siinä, mutta tätä ei vain tarvitse sanoa erikseen ääneen, koska eettinen monogamia on automaattinen oletustila.
Se on vain niin naiivia. On lapsellista kuvitella, että ihmiset voivat päättää etukäteen asioista, joita ohjaavat vaistot, hormonit, feromonit ja kaikki niiden herättämät tunteet ja reaktiot. Tätä samaa vasemmistolaisshaissea, että jos sovittais, että kaikki rakastais kaikkia silleen tosi nätisti ja juteltais, että miks Elmerille tuli sellasia mustasukkaisuuden tunteita, vaikka toista ei voi omistaaa ja miks Mirkulle tuli paha mieli, kun Vilpertti menikin Maikin makkariin viime yönä, et jos käsiteltäis näitä tunteita ja sit ne, puf, menis pois ja jos juteltais ja etukäteen sovittais kaikki, niin sitten ihminen, yhteiskunta ja maailma muuttuu meidän utopian kaltaiseksi. Not.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on täynnä puolivillaista selittelyä jolla oikeutetaan oma toiminta.
On todella alhaista olla kertomatta kumppanilleen mieltymyksistään tarpeistaan ja toiveistaan kumppanilleen heti suhteen alussa. Tämä kertomatta jättäminen kuvaa hyvin polyjen/avoimien ajatusmaailmaa.
Eli muut ihmiset ovat vain välineitä omien fantasioiden toteuttamiseen.
Todellista vastavuoroisuutta ja toisten ihmisten aitoa huomioonottamista ei näiltä ihmisiltä löydy. Ja sitten kun tätä kritisoidaan niin alkaa jäätävä uhriutuminen
Ihminen kuitenkin kasvaa läpi elämän. Kiinnostuksen kohteet ja mielihalut muuttuvat ja muokkautuvat ajan kanssa. Ei sitä välttämättä suhteen alussa osaa vielä sanoa miltä tuntuu 5, 10, tai 20 vuoden päästä.
Tottakai. Mutta jos ihminen onkin mennyt suhteeseen täysin valheellisin perustein. Eli valehdellut itsestään, tunteistaan ja tarpeistaan heti alusta lähtien kumppanilleen. Myötäillyt ja miellyttänyt kumppaniaan mutta pimittänyt todelliset ajatuksensa vuositolkulla.
Sitten jossain vaiheessa alkaakin pettämään ja syyttää pettämisestä kumppaniaan vaikka tämä miellyttäjä itse piilottanut itsensä kumppaniltaan.
Tuollainen ihminen jos sitten alkaa toreilla ja turuilla selittelemään että ei sitä alussa osannut sanoa niin mun mielestä menkööt itseensä. Mun mielestä tuollainen käytös yksi halveksuttavimmista tavoista olla parisuhteessa oli sen muoto mikä tahansa.
Pettäminen kuuluu yksiavioisten toimintatapoihin, ei eettiseen monisuhteisuuteen.
Onko kaikki polyamoristit "eettisiä", vai oletteko vain ottaneet tuon etuliitteeksi kruunuanne kiillottamaan ja häivyttämään ihmisten ikävää mielikuvaa ympäriinsä nus sivista itsensä etsijöistä? Etenkin kun näissä systeemeissä on monesti vielä lapsia mukana, niin ei kyllä vaikuta erityisen eettiseltä (eikä missään nimessä hyvältä kasvuympäristöltä lapselle).
Termillä eettinen viitataan siihen, että suhteen ei-monogamisuudesta on yhdessä avoimesti keskusteltu ja molempien yhteisellä suostumuksella sovittu. Sanaa käytetään erotuksena epäeettisestä avoimuudesta eli pettämisestä, johon avoimet- ja polysuhteet jatkuvasti virheellisesti sekoitetaan. Epäeettisessä avoimessa suhteessa tyypillisesti kaksi ihmistä on sopinut - tai monesti vain olettanut - suhteen olevan monogaminen, mutta toinen osapuoli onkin omalta osaltaan salaa avoin. Eettinen = yhdessä sovittu vs. epäeettinen = pettäminen = yhdessä sovittu jotain, mutta toinen rikkonut sopimusta yksipuolisesti.
Monogaminen suhde voi siis yhtälailla olla eettinen, jos sen osapuolet ovat sopineet monogamiasta ja pitäytyneet siinä, mutta tätä ei vain tarvitse sanoa erikseen ääneen, koska eettinen monogamia on automaattinen oletustila.
Se on vain niin naiivia. On lapsellista kuvitella, että ihmiset voivat päättää etukäteen asioista, joita ohjaavat vaistot, hormonit, feromonit ja kaikki niiden herättämät tunteet ja reaktiot. Tätä samaa vasemmistolaisshaissea, että jos sovittais, että kaikki rakastais kaikkia silleen tosi nätisti ja juteltais, että miks Elmerille tuli sellasia mustasukkaisuuden tunteita, vaikka toista ei voi omistaaa ja miks Mirkulle tuli paha mieli, kun Vilpertti menikin Maikin makkariin viime yönä, et jos käsiteltäis näitä tunteita ja sit ne, puf, menis pois ja jos juteltais ja etukäteen sovittais kaikki, niin sitten ihminen, yhteiskunta ja maailma muuttuu meidän utopian kaltaiseksi. Not.
Nämä kuviot on lähes aina vallankäyttöön perustuvia kuvioita, tietynlaisia kultteja. Luodaan illuusio jostain ns puhtaammasta ihmissuhdekuviosta joka on itseasiassa ihmisyyden vastainen.
Tätä samaa edustavat äärivasemmistolaisten somevaikuttajien roskapamfletit samoista jutuista. Eivät kykene itsetunto- ja muiden ongelmiensa vuoksi tavanomaisiin ihmissuhteisiin. Uhriutuvat aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aloittaja ei arvosta niitä ihmisiä jotka haluavat toimia parisuhteessaan eritavalla kuin hän itse? Onko se arvostusta jos arvostaa vain jos ihminen toimii samalla tavalla kuin itse tai hän toimii kuten minä sanon että hänen tulee toimia?
Sellaisia jotka ovat epärehellisiä ei tarvitse arvostaa millään tavalla.
Mikä siis tarkoittaa n. 50 % monogamisteista, sillä Väestöliiton tutkimuksen mukaan puolet sovitusti yksiavioisessa suhteessa olijoista pettää :)
Älä viitsi valehdella.
Väestöliiton Finsex vuoden 2017 tutkimusraportin 2017 vuonna 2015 naimisissa/avoliitossa olevista miehistä oli viimeisen vuoden aikana ollut muita kumppaneita noin 6 prosentilla, vastaava luku naimisissa/avoliitossa olevilla naisilla oli 4 prosenttia.
Eli keskimäärin pettämistä on noin 5 prosentissa avio/avoliittoja Väestöliiton tutkimuksen mukaan.
Eli jos nyt lopetettaisiin täällä ja eri parisuhde-aiheisissa blogeissa tuon jatkuvan valheen että puolet pettää avio-/avoliitoissa levittely.
Ymmärrän kyllä että tuon valheen levittäminen sopii tiettyjen somettajien ja heidän hengenheimolaisten propagandaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävinpä katsomassa hieman tuota Väestöliiton tutkimusta.
Professori Osmo Kontulan kommentit ja tutkimustulokset ovat tyrmääviä suhteessa siihen rummutukseen eri medioissa ja somessa kuinka uskottomuus ja sen hyväksyminen olisivat lisääntyneet ja näin ollen perinteinen parisuhdemalli olisi kriisissä ja murroksessa tältä osin.
Kaikista tiukimmin ja kielteisimmin kumppaninsa uskottomuuteen suhtautuivat ikäryhmien 18-24 v, 25-34 v, ja 35-44 v naiset joista kaikista ikäryhmissä vain alle 10 prosenttia sallisi kumppaninsa tilapäisen syrjähypyn, vastaavat luvut miehillä olivat alle 15 prosenttia.
Tätä tutkimustulosta vasten esimerkiksi se usein kuultu väite että kaupungeissa yksin asuvien naisten määrän kasvu alle 30 v ikäryhmässä kertoisi perinteisen parisuhdemallin kriisistä on puhdasta valhetta.
Syy tähän kasvuun on muualla eli siinä että naisten osuus korkea-asteen koulutuksessa on kasvanut selvästi miehiin nähden. Samaan aikaan nuorten ikäluokkien suhtautuminen pettämiseen on muuttunut entistä kielteismmäksi.
Sallivimmin uskottomuuteen suhtautuivat kaikista vanhimmat ikäluokat 55-64 v ja 65-74 v sekä naisten että miesten osalta.
Eli toisin sanoen pettämiset, avoimet suhteet ja polyamoria ovat muuttumassa entistä enemmän marginaali-ihmisten jutuksi isosta media-huomiosta huolimatta.
Kun asenteet uskottomuutta kohtaan jatkuvasti muuttuvat entistä kielteisemmäksi väestössämme käy uskottomuuteen hyväksyvästi suhtautuvien olo tukalammaksi koska pettämisen yleinen hyväksyttyvyys pienenee vuosi vuodelta alkaen nuorista sukupolvista. Tämä on yhteiskunnalle hyvä asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että polyamoriaan kykenevillä on vaikeuksia syvemmän seksuaalisen läheisyyden kokemisessa. Seksikontakti on sen verran pinnallisempaa, että pystyy pitämään useampaa partneria. Siihenhän joidenkin miestenkin viljelemät satunnaiset seksisuhteen perustuvat.
Polysuhteissa seksi on toissijainen asia. Tärkeämpää on henkinen yhteys. Montaa voi rakastaa saman aikaisesti.
Sääliksi käy niiden ihmisten lapsia joiden mielestä vain yhtä voi rakastaa. Toivottavasti tällaisilla henkilöillä on vain yksi lapsi.
Rakkaus ja suhde lapseen on erilaista, kuin puolisoon. Puoliso voi myös vaihtua ja suhde päättyä. Lapset on ja pysyy.
Mutta tämäkinhän on vain kulttuuri - ja mielipidekysymys! Myös lapset voi hylätä, esimerkiksi, jos ovat aikuisia väkivaltaisia narkkareita. Monessa kulttuurissa lapsen voi myös julistaa täysin sosiaalisesti kuolleeksi ja joissakin kalauttaa kalikalla päähän ja upottaa suohon, jos ei ole toivotunlainen.
On ihan ok ajatella, että suhteen puolison pitäisi olla pysyvä ja elinikäinen no matter what. Noin itsekin ajattelin ensimmäiset 20 vuotta elämäni parisuhteessa. Kuten on ihan ok ajatella, että puolison voi jakaa seksuaalisesti tai jopa polyamorisessa suhteessa toisten kanssa.
Vai eikö muka? Ja jos ollaan rehellisiä, kyllä sitä monogamista olet ainoa maailmassa- huumaa kaipaan joskus. Vaikka tässäkin on paljon hyvää.
Mulle on ihan sama mitä tekevät kunhan pysyvät poissa mediasta esittelemästä suhdemallejaan.
Tän pitkän ja aktiivisen keskustelun perusteella meidän ei-monogamistien elämäntapa vaikuttaa häiritsevän monia.
Se tuntuu hämmentävältä, kun itse suhtaudun niin, että elän omaa elämääni omalla tavallani, ja muut eläköön omiaan omilla tavoillaan. Erilaisuus on rikkaus ja elämän suola.
Aajattelen, että antaa kaikkien kukkien kukkia. Yhtä lailla niiden itseeni verrattuna erilaisten, kuin myös omien lajitovereideni.
Olis kiinnostavaa kuulla, mitä ne on ne syyt, joiden takia monogamian valtavirrasta poikkeavat suhdemuodot tuntuvat häiritseviltä?
Edellisessä kommentissa todetaan, että on sama mitä me teemme, kunhan pysymme pois mediasta. Haluatko siis sulkea tietoisuuden meistä ei-monogamisteista pois omasta mielestäsi, vai ehkä kumppanisi mielestä?
Keskustelua vaivaa faktojen puute taikka tutkimustulosten vääristely poly-/avoimien suhteiden jyrkän fanaattisten kannattajien puolelta. He eivät suostu myöntämään että kyseessä on marginaalinen ilmiö eikä millään tavalla valtavirran syrjäyttävä ilmiö.
He perustelevat väitteitään epämääräisillä tarinoilla joiden paikkansapitävyyttä ja aitoutta ei pystytä todentamaan. Samaan aikaan tieteelliset tutkimustulokset aiheesta leimataan heidän puoleltaan arvokonservatiivisiksi.
Siinä vaiheessa kun nämä fanaatikot ymmärtävät ja julkisesti myöntävät tämän että ovat antaneet vääristelyä kuvaa asioista niin varmastikin keskustelu on hedelmällisempää.
Vierailija kirjoitti:
Keskustelua vaivaa faktojen puute taikka tutkimustulosten vääristely poly-/avoimien suhteiden jyrkän fanaattisten kannattajien puolelta. He eivät suostu myöntämään että kyseessä on marginaalinen ilmiö eikä millään tavalla valtavirran syrjäyttävä ilmiö.
He perustelevat väitteitään epämääräisillä tarinoilla joiden paikkansapitävyyttä ja aitoutta ei pystytä todentamaan. Samaan aikaan tieteelliset tutkimustulokset aiheesta leimataan heidän puoleltaan arvokonservatiivisiksi.
Siinä vaiheessa kun nämä fanaatikot ymmärtävät ja julkisesti myöntävät tämän että ovat antaneet vääristelyä kuvaa asioista niin varmastikin keskustelu on hedelmällisempää.
Niin kuka tässä on jyrkän fanaattinen..?
Samaa toivon koska jos tollaisia on niin ihmettelen suuresti kuinka kukaan voisi olla kiinnostunut tuollaisesta omatunnottamasta hahmosta. Mutta maailmastahan joskus löytyy kaikenlaisia reppanoita.