Polyamoria, avoin suhde... En ymmärrä
Missä kunnioitus ja toisen arvostaminen? Miksi tuota on alettu toitottaa joka paikassa. Halutaan että ihmiset ei enää arvosta muita tai itseään..? Minä haluan suhteen jossa raskausarvet ovat ok, puoliso voi vaikka sairastua ja silti kuljetaan yhdessä vaikka läpi harmaan kiven. Ei lähdetä k*ksimaan muita.
Ennemmin tulen petetyksi tietämättäni tai kerran pari, sitoutuneessa suhteessa. Sentään silloin piilotetaan asia tai edes pyydetään anteeksi. Sitoudutaan jatkamaan yhdessä, pitämään huolta jos tarvitsee. En hyväksy pettämistä mutta ymmärrän sitä paremmin.
Mutta en alistu tuohon että mieheni rakastelee toisten naisten kanssa jatkuvasti suhteen aikana ja etsii aina vaan parempaa. Miten ihmiset kestävät sellaista? Laittavat itsensä sen tuskan läpi, että oma mies/nainen ei olekaan oma? Eivätkö he rakasta, ja miksi haluavat olla kylmissä suhteissa... Ja miksi sellaista sanotaan suhteeksi eikä puhuta oikeilla nimillä? En vain ymmärrä. Voiko joku auttaa ymmärtämään?
Kommentit (476)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on täynnä puolivillaista selittelyä jolla oikeutetaan oma toiminta.
On todella alhaista olla kertomatta kumppanilleen mieltymyksistään tarpeistaan ja toiveistaan kumppanilleen heti suhteen alussa. Tämä kertomatta jättäminen kuvaa hyvin polyjen/avoimien ajatusmaailmaa.
Eli muut ihmiset ovat vain välineitä omien fantasioiden toteuttamiseen.
Todellista vastavuoroisuutta ja toisten ihmisten aitoa huomioonottamista ei näiltä ihmisiltä löydy. Ja sitten kun tätä kritisoidaan niin alkaa jäätävä uhriutuminen
Ihminen kuitenkin kasvaa läpi elämän. Kiinnostuksen kohteet ja mielihalut muuttuvat ja muokkautuvat ajan kanssa. Ei sitä välttämättä suhteen alussa osaa vielä sanoa miltä tuntuu 5, 10, tai 20 vuoden päästä.
Tottakai. Mutta jos ihminen onkin mennyt suhteeseen täysin valheellisin perustein. Eli valehdellut itsestään, tunteistaan ja tarpeistaan heti alusta lähtien kumppanilleen. Myötäillyt ja miellyttänyt kumppaniaan mutta pimittänyt todelliset ajatuksensa vuositolkulla.
Sitten jossain vaiheessa alkaakin pettämään ja syyttää pettämisestä kumppaniaan vaikka tämä miellyttäjä itse piilottanut itsensä kumppaniltaan.
Tuollainen ihminen jos sitten alkaa toreilla ja turuilla selittelemään että ei sitä alussa osannut sanoa niin mun mielestä menkööt itseensä. Mun mielestä tuollainen käytös yksi halveksuttavimmista tavoista olla parisuhteessa oli sen muoto mikä tahansa.
Pettäminen kuuluu yksiavioisten toimintatapoihin, ei eettiseen monisuhteisuuteen.
Samaa mieltä. Kuuluu epäeettisten monogamiisten ihmiskuorien toimintatapoihin. Tosi terveellinen malliesimerkki lapsille malliopittavaksi. Oksettavaa.
Varmaan ihminen pääsee helpommalla, kun ei panosta pitkään parisuhteeseensa vaan loikkii aina uuteen syliin.
Miten lisätä intohimoa pitkään parisuhteeseen:
https://www.heikkiharju.com/julkaisut/4-keinoa-lisata-intohimoa-pitkaan…
Ihmiset on erilaisia, eiköhän pidetä huoli vaan omista asioista.
Kunhan ei loukkaa ketään. Pelaa avoimin kortein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että polyamoriaan kykenevillä on vaikeuksia syvemmän seksuaalisen läheisyyden kokemisessa. Seksikontakti on sen verran pinnallisempaa, että pystyy pitämään useampaa partneria. Siihenhän joidenkin miestenkin viljelemät satunnaiset seksisuhteen perustuvat.
Polysuhteissa seksi on toissijainen asia. Tärkeämpää on henkinen yhteys. Montaa voi rakastaa saman aikaisesti.
Sääliksi käy niiden ihmisten lapsia joiden mielestä vain yhtä voi rakastaa. Toivottavasti tällaisilla henkilöillä on vain yksi lapsi.
No voi hellanlettas. Eli vain sellainen ihminen, joka on seksisuhteessa (mutta ah, niin henkisellä tasolla, ei ollenkaan silleen niinku likaisella tavalla) monen eri ihmisen kanssa, kykenee rakastamaan enemmän kuin yhtä lasta?
No niinhän tässä nyt tunnutaan ajattelevan. Love is love.
Tai sitten toisaalta, vaanko kerran elämässään rakastaa jotain toista? Että sitä on joku mystinen kiintiö, josta riittää vain yhdelle. Miksi sitten ihmisellä on monta peräkkäistä kumppania.
Jospa jokainen pitäisi vaan huolen omasta rakkauselämästään. Jos ei polysuhteet kiinnosta niin älä osallistu sellaiseen. Minua ei kiinnosta jääkiekko, en osallistu siihen.
Voin minä ottaa kantaa asiaan ja olla monogaamisessa suhteessa. Ei tätä keskustelua ole rajattu vain polyamorian kannattajiin. Vastasin vain tuohon idioottimaiseen kommenttiin, ettei voi rakastaa kuin yhtä lasta, jos ei ole polyamorinen. Jopa polyamorinen pitää sitä ääliömäisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että polyamoriaan kykenevillä on vaikeuksia syvemmän seksuaalisen läheisyyden kokemisessa. Seksikontakti on sen verran pinnallisempaa, että pystyy pitämään useampaa partneria. Siihenhän joidenkin miestenkin viljelemät satunnaiset seksisuhteen perustuvat.
Polysuhteissa seksi on toissijainen asia. Tärkeämpää on henkinen yhteys. Montaa voi rakastaa saman aikaisesti.
Sääliksi käy niiden ihmisten lapsia joiden mielestä vain yhtä voi rakastaa. Toivottavasti tällaisilla henkilöillä on vain yksi lapsi.
Rakkaus ja suhde lapseen on erilaista, kuin puolisoon. Puoliso voi myös vaihtua ja suhde päättyä. Lapset on ja pysyy.
Polyamoristi ei näköjään tiedä eroa näiden välillä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on erilaisia, eiköhän pidetä huoli vaan omista asioista.
Niin. Tuon wokeltamisen suhdejutuista voisi moni lopettaa ja tehdä jotain järkevämpää.
Se tosiaan näissä polysuhteissa on että jos vaikka sairastuu tai tulee muu kriisi niin saako niiltä pölypallon -leidi kujanpäätä lainatakseni- muilta jäseniltä mitään tukea?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on täynnä puolivillaista selittelyä jolla oikeutetaan oma toiminta.
On todella alhaista olla kertomatta kumppanilleen mieltymyksistään tarpeistaan ja toiveistaan kumppanilleen heti suhteen alussa. Tämä kertomatta jättäminen kuvaa hyvin polyjen/avoimien ajatusmaailmaa.
Eli muut ihmiset ovat vain välineitä omien fantasioiden toteuttamiseen.
Todellista vastavuoroisuutta ja toisten ihmisten aitoa huomioonottamista ei näiltä ihmisiltä löydy. Ja sitten kun tätä kritisoidaan niin alkaa jäätävä uhriutuminen
Ihminen kuitenkin kasvaa läpi elämän. Kiinnostuksen kohteet ja mielihalut muuttuvat ja muokkautuvat ajan kanssa. Ei sitä välttämättä suhteen alussa osaa vielä sanoa miltä tuntuu 5, 10, tai 20 vuoden päästä.
Tottakai. Mutta jos ihminen onkin mennyt suhteeseen täysin valheellisin perustein. Eli valehdellut itsestään, tunteistaan ja tarpeistaan heti alusta lähtien kumppanilleen. Myötäillyt ja miellyttänyt kumppaniaan mutta pimittänyt todelliset ajatuksensa vuositolkulla.
Sitten jossain vaiheessa alkaakin pettämään ja syyttää pettämisestä kumppaniaan vaikka tämä miellyttäjä itse piilottanut itsensä kumppaniltaan.
Tuollainen ihminen jos sitten alkaa toreilla ja turuilla selittelemään että ei sitä alussa osannut sanoa niin mun mielestä menkööt itseensä. Mun mielestä tuollainen käytös yksi halveksuttavimmista tavoista olla parisuhteessa oli sen muoto mikä tahansa.
Pettäminen kuuluu yksiavioisten toimintatapoihin, ei eettiseen monisuhteisuuteen.
Onko kaikki polyamoristit "eettisiä", vai oletteko vain ottaneet tuon etuliitteeksi kruunuanne kiillottamaan ja häivyttämään ihmisten ikävää mielikuvaa ympäriinsä nus sivista itsensä etsijöistä? Etenkin kun näissä systeemeissä on monesti vielä lapsia mukana, niin ei kyllä vaikuta erityisen eettiseltä (eikä missään nimessä hyvältä kasvuympäristöltä lapselle).
40 vuotta takana ja loppuelämä edessä kirjoitti:
Varmaan ihminen pääsee helpommalla, kun ei panosta pitkään parisuhteeseensa vaan loikkii aina uuteen syliin.
Miten lisätä intohimoa pitkään parisuhteeseen:
https://www.heikkiharju.com/julkaisut/4-keinoa-lisata-intohimoa-pitkaan…
Miksi turhaan panostaa? Ei parisuhteen pidä olla hemmetin panostamista ja tahtotilaa. Sen pitää olla kevyttä hattaraa ja valuvaa siirappia. Sen pitää antaa minulle kaikki mitä minä koen tarpeelliseksi kussakin hetkessä.
Ei minun tarvitse siitä kulloisellekin kumppanille kertoa mitä haluan vaan hänen pitää tietää se kertomattakin. Ja jos ei tiedä niin sitten etsin uuden kumppanin ja sen löydyttyä heitän vanhan kumppanin syrjään koska hän ei vain osannut rakastaa oikein ja oli varmaan ehdoton sekä välinpitämätön.
Pitkät parisuhteet ovat niin 1950-lukua.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on erilaisia, eiköhän pidetä huoli vaan omista asioista.
Tämä on yksi keino vasemmiston työkalupakissa patriarkaalisten rakenteiden purkamisessa. Ydinperhe on karmea katolisen kirkon 200 vuotta sitten keksimä juttu ja nyt sitä hajotetaan oikein urakalla. Minä olen saanut tarpeekseni näistä. Ennen saivatkin olla omissa oloissaan, eikä minulla ollut mitään mielipidettä joidenkin hippien ryhmäkuvioihin. Nyt sitä vain normalisoidaan, vaikka sokeakin näkee, minkälaisia reppanoita noissa systeemeissä pyörii. Minua häiritsee, että täälläkin hoetaan eettisyyttä ja että, jos kaikki vain on rehellisiä, niin sitten on hieno systeemi. Kai nyt idioottikin tajuaa, että kun on kyse seksistä ja suhteista, niin kaikki "eettinen" lässytys ja uuskieli on aivan turhaa. Ihminen toimii biologiansa ohjaamana, alistuu typeryyksiin, alistaa toisia, on mustasukkainen, kaipaa turvallisuutta jne. Ja sitten kun noihin kuvioihin vielä eksyy vähän toistaitoiset ja eksyksissä olevat, niin soppa on valmis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on erilaisia, eiköhän pidetä huoli vaan omista asioista.
Tämä on yksi keino vasemmiston työkalupakissa patriarkaalisten rakenteiden purkamisessa. Ydinperhe on karmea katolisen kirkon 200 vuotta sitten keksimä juttu ja nyt sitä hajotetaan oikein urakalla. Minä olen saanut tarpeekseni näistä. Ennen saivatkin olla omissa oloissaan, eikä minulla ollut mitään mielipidettä joidenkin hippien ryhmäkuvioihin. Nyt sitä vain normalisoidaan, vaikka sokeakin näkee, minkälaisia reppanoita noissa systeemeissä pyörii. Minua häiritsee, että täälläkin hoetaan eettisyyttä ja että, jos kaikki vain on rehellisiä, niin sitten on hieno systeemi. Kai nyt idioottikin tajuaa, että kun on kyse seksistä ja suhteista, niin kaikki "eettinen" lässytys ja uuskieli on aivan turhaa. Ihminen toimii biologiansa ohjaamana, alistuu typeryyksiin, alistaa toisia, on mustasukkainen, kaipaa turvallisuutta jne. Ja sitten kun noihin kuvioihin vielä eksyy vähän toistaitoiset ja eksyksissä olevat, niin soppa on valmis.
Jos sinä toimit kuin tunnetaidoton apina, se on sinun ongelmasi.
Av-mamman elämä mahtaa olla raskasta, kun jopa toisten, aivan tuntemattomien ihmisten elämäntavat muodostuvat ylipääsemättömäksi ongelmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Av-mamman elämä mahtaa olla raskasta, kun jopa toisten, aivan tuntemattomien ihmisten elämäntavat muodostuvat ylipääsemättömäksi ongelmaksi.
Täähän on hauskaa viihdettä havainnoida mitä tapahtuu. Eikö sinusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on erilaisia, eiköhän pidetä huoli vaan omista asioista.
Tämä on yksi keino vasemmiston työkalupakissa patriarkaalisten rakenteiden purkamisessa. Ydinperhe on karmea katolisen kirkon 200 vuotta sitten keksimä juttu ja nyt sitä hajotetaan oikein urakalla. Minä olen saanut tarpeekseni näistä. Ennen saivatkin olla omissa oloissaan, eikä minulla ollut mitään mielipidettä joidenkin hippien ryhmäkuvioihin. Nyt sitä vain normalisoidaan, vaikka sokeakin näkee, minkälaisia reppanoita noissa systeemeissä pyörii. Minua häiritsee, että täälläkin hoetaan eettisyyttä ja että, jos kaikki vain on rehellisiä, niin sitten on hieno systeemi. Kai nyt idioottikin tajuaa, että kun on kyse seksistä ja suhteista, niin kaikki "eettinen" lässytys ja uuskieli on aivan turhaa. Ihminen toimii biologiansa ohjaamana, alistuu typeryyksiin, alistaa toisia, on mustasukkainen, kaipaa turvallisuutta jne. Ja sitten kun noihin kuvioihin vielä eksyy vähän toistaitoiset ja eksyksissä olevat, niin soppa on valmis.
Jos sinä toimit kuin tunnetaidoton apina, se on sinun ongelmasi.
Mitäs sinulla on apinoita vastaan? Eettinen rakkautesi ei riitäkään näköjään kattamaan ihan koko eläinkuntaa. Sinä olet ihan samalla viivalla meidän muiden ihmisten kanssa, vaikka kuvitteletkin löytäneesi jonkun graalin maljan. Oikeastaan kun ajattelen, se tekee sinut tyhmemmäksi kuin me muut, koska et ole tajunnut omasta ihmisyydestäsi vielä yhtään mitään.
Ylipäätään kukaan ei ole "toisen oma", lähdetäänkö vaikka siitä? Suhteessa ollaan ihan täysin vapaaehtoisesti molempien sopimilla ehdoilla. Sinä voit asettaa omat ehtosi, mutta onko miehesi niistä samaa mieltä? Ajattelet, että sinun asettamasi ehdot ovat ne mitä parisuhteessa noudatetaan?
Vierailija kirjoitti:
Ylipäätään kukaan ei ole "toisen oma", lähdetäänkö vaikka siitä? Suhteessa ollaan ihan täysin vapaaehtoisesti molempien sopimilla ehdoilla. Sinä voit asettaa omat ehtosi, mutta onko miehesi niistä samaa mieltä? Ajattelet, että sinun asettamasi ehdot ovat ne mitä parisuhteessa noudatetaan?
No niin, eli miehen pitää saada käydä pettämässä vaikka nainen olisi raskaana. Tämähän on vapautta korostovan rakkauden ilmentymä joidenkin mielestä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on täynnä puolivillaista selittelyä jolla oikeutetaan oma toiminta.
On todella alhaista olla kertomatta kumppanilleen mieltymyksistään tarpeistaan ja toiveistaan kumppanilleen heti suhteen alussa. Tämä kertomatta jättäminen kuvaa hyvin polyjen/avoimien ajatusmaailmaa.
Eli muut ihmiset ovat vain välineitä omien fantasioiden toteuttamiseen.
Todellista vastavuoroisuutta ja toisten ihmisten aitoa huomioonottamista ei näiltä ihmisiltä löydy. Ja sitten kun tätä kritisoidaan niin alkaa jäätävä uhriutuminen
Ihminen kuitenkin kasvaa läpi elämän. Kiinnostuksen kohteet ja mielihalut muuttuvat ja muokkautuvat ajan kanssa. Ei sitä välttämättä suhteen alussa osaa vielä sanoa miltä tuntuu 5, 10, tai 20 vuoden päästä.
Tottakai. Mutta jos ihminen onkin mennyt suhteeseen täysin valheellisin perustein. Eli valehdellut itsestään, tunteistaan ja tarpeistaan heti alusta lähtien kumppanilleen. Myötäillyt ja miellyttänyt kumppaniaan mutta pimittänyt todelliset ajatuksensa vuositolkulla.
Sitten jossain vaiheessa alkaakin pettämään ja syyttää pettämisestä kumppaniaan vaikka tämä miellyttäjä itse piilottanut itsensä kumppaniltaan.
Tuollainen ihminen jos sitten alkaa toreilla ja turuilla selittelemään että ei sitä alussa osannut sanoa niin mun mielestä menkööt itseensä. Mun mielestä tuollainen käytös yksi halveksuttavimmista tavoista olla parisuhteessa oli sen muoto mikä tahansa.
Ei kai tuollaisia ihmisiä voi olla oikeasti olemassa.
Valehtelija ja pimittäjä suhteen alusta lähtien, feikkaava ylimiellyttäjä (oisko ollut ihan kynnysmattona), pettäjä ja sitten vielä syyttää toista pettämisestään. Ei hyvänen aika sentään.
Toihan on kuin kaikki patologisesti huonon parisuhteilijan ominaisuudet samassa paketissa. Karikatyyrihahmo?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on täynnä puolivillaista selittelyä jolla oikeutetaan oma toiminta.
On todella alhaista olla kertomatta kumppanilleen mieltymyksistään tarpeistaan ja toiveistaan kumppanilleen heti suhteen alussa. Tämä kertomatta jättäminen kuvaa hyvin polyjen/avoimien ajatusmaailmaa.
Eli muut ihmiset ovat vain välineitä omien fantasioiden toteuttamiseen.
Todellista vastavuoroisuutta ja toisten ihmisten aitoa huomioonottamista ei näiltä ihmisiltä löydy. Ja sitten kun tätä kritisoidaan niin alkaa jäätävä uhriutuminen
Ihminen kuitenkin kasvaa läpi elämän. Kiinnostuksen kohteet ja mielihalut muuttuvat ja muokkautuvat ajan kanssa. Ei sitä välttämättä suhteen alussa osaa vielä sanoa miltä tuntuu 5, 10, tai 20 vuoden päästä.
Tottakai. Mutta jos ihminen onkin mennyt suhteeseen täysin valheellisin perustein. Eli valehdellut itsestään, tunteistaan ja tarpeistaan heti alusta lähtien kumppanilleen. Myötäillyt ja miellyttänyt kumppaniaan mutta pimittänyt todelliset ajatuksensa vuositolkulla.
Sitten jossain vaiheessa alkaakin pettämään ja syyttää pettämisestä kumppaniaan vaikka tämä miellyttäjä itse piilottanut itsensä kumppaniltaan.
Tuollainen ihminen jos sitten alkaa toreilla ja turuilla selittelemään että ei sitä alussa osannut sanoa niin mun mielestä menkööt itseensä. Mun mielestä tuollainen käytös yksi halveksuttavimmista tavoista olla parisuhteessa oli sen muoto mikä tahansa.
Ei kai tuollaisia ihmisiä voi olla oikeasti olemassa.
Valehtelija ja pimittäjä suhteen alusta lähtien, feikkaava ylimiellyttäjä (oisko ollut ihan kynnysmattona), pettäjä ja sitten vielä syyttää toista pettämisestään. Ei hyvänen aika sentään.
Toihan on kuin kaikki patologisesti huonon parisuhteilijan ominaisuudet samassa paketissa. Karikatyyrihahmo?
Oljesta tehty.
Pettäminen kuuluu yksiavioisten toimintatapoihin, ei eettiseen monisuhteisuuteen.