Onko lasten takia pakko jäädä paikkakunnalle jota vihaa?

Miksi sä alun perin valitsit noin mainion asuinpaikkakunnan?

Kurjaa, mutta kyllä minä kärvistelisin lasten takia. Voi olla paljon isompia ongelmia myöhemmin edessä, jos vaikka erityislapsen elämä menee mönkään muuton takia. Iloitse siitä että lapsilla menee hyvin ja yritä löytää muitakin ilonaiheita.

Lapset sopeutuu, pakkaa tavarasi.

Olet vapaa ihminen. Valitse itsesi ja sitten muut. 

Ei tietenkään ole pakko. On minusta kyseealasita asettaa lapsille päätösvalta asioista, jotka oikeasti kuuluvat minusta vanhemmille,  Pääsääntöisesti lapsilla on parasta olla siellä, missä vanhemmat voivat hyvin.

Ymmärrän kyllä, että lapsetkin ovat saattaneet kiintyä kotipaikkaansa mutta toisaalta uusi paikka voi tuoda ja mahdollistaa uuisa asioita, joita lapset eivät pysty, eikä heidän pidäkään pystyä hahmottamaan.

- Tietysti uuteen paikkaan sopeutumsiessaksin on aina omat isommat ja pienet haasteensa. (- Elämää kun ei muutenkaan voi paeta).

Toisaalta aina ei ole edes vaihtoehtoja kun asuminen nykyisessä paikassa saattaa käydä esim liian kalliiksi tai koska tuolta paikalta on lähes mahdoton saada töitä, eikä tarjoa ja siten mahd. toimeentuloa tai mahd. opiskelemista, josta saada ainakin hetkellisesti itselle (vanhemmalle) virikettä, koska useimmat meistä kaipaavat elämäänsä itselleen mielekästä sisältöä, jota ei aina kotinurkilta löydy.

Uskovainen mies

Me muutimme useita kertoja kun olin pieni (en toki suosittele useita kertoja muuttamaan jos ei ole ihan pakko), ja sain aina uusia ystäviä lopulta. Toki muuttaminen oli ikävää aluksi ja tarvittiin apuja sopeutumiseen.

Erityislapsi tarvitsee enempi apuja sopeutuakseen.

Mutta olin silti iloinen kun äiti oli vihdoin onnellinen kun asetuimme paikkakunnalle, josta löytyi mieluinen työ, hän oli kuin eri ihminen ja arki tasaantui.

Itselleni äidin onni oli tärkein ja lapset ovat sopeutuvaisia.

Ei kannata kärvistellä huonolla paikkakunnalla eikä huonossa suhteessa lasten vuoksi.

Lapsi aistii ilmapiirin ja kokee olonsa paremmaksi jos vanhemmat voivat hyvin.

Terv. Muuttaja plus eron kokenut lapsi, molemmat koitui perheemme parhaaksi lopulta.

Itsekin muuttaisin pois nokialta jos sinne jostain syystä joutuisin.

Jos ei olisi erityislapsi pelissä mukana, muuttaisin empimättä. Mutta oikeasti se on lottovoitto nykypäivänä, jos olet saanut erityislapsen asiat järjestymään hyvin, joten harkitse tarkkaan, millaisen riskin otat muuttaessasi.

Hanki se auto jollain ilveellä niin pääset aina halutessasi pois.

Lasten heittely paikkakunnalta toiselle vaurioittaa psyykkistä kehitystä.

Vierailija wrote:

Lasten heittely paikkakunnalta toiselle vaurioittaa psyykkistä kehitystä.

Näinkin saattaa käydä. Mutta eikö se vahingoita myös lapsen psyykkitä kehitystä, että lapsem vamhempi voi pahoin nykyisessä asuinympäristössä? Ap kirjoittii muutosta ei muutoista. - Hänen tilanteensa on toki siinä mielessä haastava, kun hän kirjoitti, että erityislapsen koulu alkanut sujua...

Ennen mahd. muuttamista täytyisi olla varma siitä, että muutto oikeasti mahdollistaisi jotain muutakin kuin uuden ympäristön; merkittävää sekin mutta vaarana on, että ajaudutaan ojasta -allikkoon, ellei muista mahdollisuuksista ole varmuutta. Esimierkiksi kuinka Ap saattaisi työllistyä tai päästä opiskelemaan ja kartoittaa myös mahd. muut turvaverkot; onko uudella paikalla ketään luotettua kaveria tai edes tuttua. Jne 

Uskovainen mies

Alkaisin aktiivisesti suunnitella elämää sen jälkeen kun lapset lähtevät opiskelemaan. Alkaisin valmistautua muuttoon jo nyt. Lapset kasvavat todella nopeasti.

Vierailija wrote:

Alkaisin aktiivisesti suunnitella elämää sen jälkeen kun lapset lähtevät opiskelemaan. Alkaisin valmistautua muuttoon jo nyt. Lapset kasvavat todella nopeasti.

Sitku ja sitten kun elämä on aikas kuluttavaa... ja hyvin epävarmaa. Tietysti aina on hyvä olla haaveita ja umelmia - ja tilaa ajatella.

Uskovainen mies

Voi kuule tuo nyt on vain yksi pieni uhraus joka lasten takia on tehtävä. Sinullahan on kaikki ihan hyvin.

Tod.näk.niitä oikeita ongelmia alkaa tulla jos muutatte. Lapset eivät sopeudu, niiltä ei kysytä. Alkavat oireilemaan tai kertovat aikuisina suoraan oliko muutto hyvä idea.

V'tuttaa vanhemmat jotka sanovat että lapsi ei ole onnellinen jos vanhemmat ei ole.

Meidän iskän teki onnelliseksi väkivalta ja äidin mäyräkoira..

Vierailija wrote:

Alkaisin aktiivisesti suunnitella elämää sen jälkeen kun lapset lähtevät opiskelemaan. Alkaisin valmistautua muuttoon jo nyt. Lapset kasvavat todella nopeasti.

Just. Varmaan joku jolla talolainaa voi ajatella noin, ehkä kumppanikin..? Aivan eri tilanne. Jokainen päivä voi olla tuskaa jos väärässä paikassa joutuu yksin kärvistelemään. 

Ei kannata kuunnella ap muiden neuvoja liikaa.

Entä jos laitat plussat ja miinukset ja kartoitat jonkun asuinalueena hyvin, jonne voisitte muuttaa. Käytte siellä katsomassa millaista on, otat selvää kouluista, julkisesta liikenteestä ym.

Sitten hankkiudut eroon ylimääräisistä huonekaluista ja turhista tavaroista. Olet edes valmiina jos vaikka saisit työn. Asia kerrallaan. 

Itselleni oli suuri trauma muuttaa koululaisena.

itse olen suonut lapsilleni pysyvän kodin samalla paikkakunnalla, vaikka monesti olisin itse halunnut muuttaa pois. Pian se vapaus koittaa minullekin, pari vuotta vielä.