Paljonko maksatte asumiskuluja äitiys/vanhempainvapaalla?

Jos ap on jäänyt pois töistä jäädäkseen hoitamaan miehensä lasta, niin mun mielestä miehen pitäisi maksaa suurin osa kuluista.

Tulot yhteen ja siitä ollaan maksettu pakolliset menot ensin. Loppurahasta kummallekin saman verran omaan käyttöön ja loput elämiseen sekä säästöön jos mahdollista. Toisaalta meillä ei kummallakaan ole aikaisempia lapsia elätettävänä saati muita painolasteja.

Itse maksoin kaikki asumiskulut sekä vanhempain- että hoitovapailla, kun mies päätti heittäytyä toiseksi vauvaksi (lopetti keikkatyöt sinä päivänä, kun jäin äitiyslomalle, koska "minkäkin sain vain lomailla").

Pian töihin palattuani heitin miehen ulos, kun pääsin normaalien ihmisten pariin, enkä joutunut päivät pitkät olemaan miehen "minullakin on oikeus lomailla" -propagandan kohteena.

Christiiina kirjoitti:

Jos ap on jäänyt pois töistä jäädäkseen hoitamaan miehensä lasta, niin mun mielestä miehen pitäisi maksaa suurin osa kuluista.

Ap:n rahoista menee iso osa eläimiin, entisen parisuhteen lapseen ja omaan lainaansa kertomansa mukaan. Kun tulot ovat pienet niin eihän yhteiseen pottiin miehensä kanssa ole silloin paljon laittaa. Ei ap:n miestä kuulu laittaa maksamaan siitä että toisella vanhempi lapsi elätettävänä jne. Se kuluerä tai muutkaan eivät poistuisi siellä vuokra-asunnossakaan. Tuossa yhtälössä lisääntyminen oli typerää.

Vierailija kirjoitti:

Olin 4v kotona lasten kanssa. Yhteiset rahat oli jo ennen lasten syntymää, joten lasten syntymän jälkeen sama homma. Minun vanhempainrahat ja miehen palkka tulivat samalle tilille, josta maksettiin kaikki kulut, perheen yhteiset sekä miehen ja minun omat erilliset menot. Lisäksi miehen tienaamista rahoista tehtiin joka kuukausi minun nimiin summalle X erikseen arvopaperiostoja, jolla hieman kompensoidaan eläke-ja tulomenetyksiä kyseiseltä ajalta.

Tiedän etteivät nämä sanat lohduta sinua, mutta teidän tilanteenne ei todellakaan ole normaali. Miehesi on äärimmäisen itsekäs. Olet kotona hoitamassa -yhteistä- lasta, teet taloudellisen uhrauksen siis koko perheen hyväksi. Mies sai jälkeläisen JA silti saa itse tehdä uraa ja tienata kuten ennenkin - kiitos sinun. Jos hän ei osaa arvostaa sinun työtäsi (tällä hetkellä lapsesta ja kodista huolehtiminen) se luultavasti katkeroittaa sinut pidemmällä aikavälillä.

Jos mies ei ymmärrä järkipuhetta ja tajua mikä on perheen parhaaksi niin sinun ei kannata odotella liian pitkään johtopäätelmien tekemistä. Kaikkea hyvää sinulle, teet tärkeää työtä.

Kiitos tästä kirjoituksesta! Itku tuli kun luin sen ja tajusin että toistan vain taas samaa syyllistämis mallia mihin olen edellisessä suhteessa tottunut. En ole ikinä ajatellut asiaa tuolta kannalta (valitettavasti).

Edellinen pitkä suhteeni oli kaikkea muuta kuin normaali joten siihen verrattuna pidin tätä normaalina, itkettää kyllä tajuta etten vieläkään osaa pitää puoliani..

Mieheni tunnetaan kilttinä, hyväntahtoisena ja auttavaisena miehenä. On ollut raastavaa huomata että yhtäkkiä minusta leimataan epäsuorasti jotain rahan perässä juoksevaa onnen onkijaa. Liekö hänen omat traumansa sitten tässä pinnassa kun on tullut hyväksi käytetyksi edellisissä suhteissa.

Tästä oli valtavasti apua, kiitos

50/50 yhtälö ei koskaan toimi, sen 50% määrittäminen on aika hankalaa, ja aina joku kokee tehneensä/maksaneensa enemmän... kuten nyt AP.

Meillä on yhteinen tili, johon kumpikin laittaa tonnin joka kk. Siitä maksetaan kaikki laskut.

Kun olin kotona, oli mies laittanyt extra rahaa tilille koko raskausajan.

Itse ostin ruuat ja mies maksoi kaikki laskut.

Äitiysloman jälkeen alkoi hoitovapaa ja töissä yt neuvottelut.

Siihen ei oltu varauduttu, mutta siitäkin selvittiin.

Talouden rahat menee yhteiselle tilille, jolla pöritämme perheemme tuloja ja menoja. Ei erotella "sun ja mun" rahoja. Toiminut jo 22 vuoden ajan eikä riitoja rahan käytöstä ollut. Toki tämä tyyli ei kaikille sovi.

Meillä oli aina yhteinen tili. Sieltä maksettiin asumismenot, ruoat, kampaajat yms. Siis kaikki. Miten tuon nyt sitten määrittelee, missä suhteessa kaikki meni.

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Jos ap on jäänyt pois töistä jäädäkseen hoitamaan miehensä lasta, niin mun mielestä miehen pitäisi maksaa suurin osa kuluista.

Ap:n rahoista menee iso osa eläimiin, entisen parisuhteen lapseen ja omaan lainaansa kertomansa mukaan. Kun tulot ovat pienet niin eihän yhteiseen pottiin miehensä kanssa ole silloin paljon laittaa. Ei ap:n miestä kuulu laittaa maksamaan siitä että toisella vanhempi lapsi elätettävänä jne. Se kuluerä tai muutkaan eivät poistuisi siellä vuokra-asunnossakaan. Tuossa yhtälössä lisääntyminen oli typerää.

Mies kuitenkin tiesi mikä paketti tuli mukana, eläimet ja lapset. Koen hieman epäreiluna alkaa muuttamaan näkemystään asiaan siinä kohtaa kun vauva on tullut taloon ja en ole kykenevä tekemään taloustilanteellemme mitään ennen töihin paluuta. Olen kuitenkin myös hoitanut lapsen käytännössä yksin miehen tehdessä keikkahommia.

Eläimiä ei voi jättää hoitamatta eikä lapsia ruokkimatta. Lisääntyminen oli todella typerää, totta. Lapsi on silti rakas enkä häntä kadu hetkeäkään.

Ja vuokra-asunnossa asuminen olisi yhtä kallista kyllä, mutta riitoja olisi aika paljon vähemmän.

Laitetaan kulut puoliksi niinkuin aiemminkin. Työnantajani maksaa äitiysloman aikana 6 kk ajalta täyden palkan. Sen jälkeen varmaan mies pitää oman vapaansa ja palaan ainakin osittain töihin tai teen töitä etänä lapsen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksamme puoliksi. Myös vanhempainvapaat on jaettu tasan puoliksi ja laskettu, että kokonaisuudessaan rahalliset "menetykset" ovat tällöin molemmille yhtä suuria. Yhteisiin rahoihin en missään nimessä lähtisi.

Mutta entäs jos toinen juo kolme kuppia kahvia päivässä ja toinen vain kaksi? Pitemmän päälle toinen häviää siinä reilusti, etenkin nyt, kun kahvinkin hinta on mitä on... Ja meneekö teillä kotityöt myös ihan tasan? Miten olette ottaneet huomioon, jos toinen sairastuu, eikä voi tiskata pariin päivään, niin kertyykö siitä tiskausvelkaa, vai annetaanko tiskaamisella rahallinen arvo, jonka sairas sitten hyvittää sille toiselle? Entäs jos tykkää olla lasten kanssa tosi paljon, niin onko pakko olla 50-50, vai saako olla lasten kanssa enemmän ja toinen on sitten vähemmän? Tai jos lähtee matkalle lapsen kanssa, niin onko se kotiinjäävä sitten lapsen kanssa "ylitöinä" jälkikäteen, että menee tasan? Entä kuka maksaa lapsen annoksen ravintolassa? Maksatteko puoliksi?

Miksi kommentti provosoi, tämä on meidän tilanteemme, eikä tätä ole kenenkään pakko soveltaa omaan elämäänsä. Meille tämä on toistaiseksi sopinut molemmille erittäin hyvin.

Kotityöt menee meillä tasan, ollaan siitä melko tarkkoja ja tähän on meillä oma systeeminsä.

Ruokien ja juomien maksaminen tasan puoliksi olisi hyvin haastavaa, vaatisi käytännössä täysin omat erilliset ruuat, puoliksi maksaminen on kätevintä meidän tapauksessa.

Sairastapauksissa mennään ihan voinnin mukaan, tarvittaessa toinen paikkaa puolin ja toisin. Sairastelu on täysin satunnainen ongelma ja tavallisesti olemmat ovat vuorollaan kipeitä, eli tämäkin menee ihan riittävällä tarkkuudella tasan.

Meillä ei ole "ongelmaa" että toisella olisi suurempi tai pienempi halu viettää aikaa lapsen kanssa. Kotona olemme vanhempainvapaan puoliksi, eli tuo jakautuu meillä tällä hetkellä automaattisesti puoliksi pidemmällä aikavälillä, mitään ylitöitä ei siis synny.

Lapsen ruuat ja muut tarpeet, mukaan lukien ravintolassa syöminen maksetaan puoliksi.

Enitenhän siinä provosoi se viimeinen lause: "Yhteisiin rahoihin en missään nimessä lähtisi." Ja sitten tietenkin se, että asiat ei oikeassa elämässä mene koskaan ihan tasan. Tuntuu aivan absurdilta, että avioliitossa, jonka tarkoitus on perustaa perhe, yhteinen yksikkö, joka huolehtii jäsenistään, joku käyttää niin paljon aikaa ja vaivaa siihen, ettei vain kumpikaan pääse hyötymään toisesta. Kuulostaa ennemminkin siltä, että olette vihollisia ja nukutte toinen silmä auki siltä varalta, ettei toinen sillä aikaa käy jääkaapilla ja saa enemmän sitä synttärikakkua, jonka sinä leivoit tällä kertaa, koska mies leipoi viimeksi. Mutta se on teidän systeemi ja pääasiahan on, että kaikilla on kivaa.

Miksi se provosoi, että joku toinen ei halua yhteisiä rahoja? Ei halua puolisonikaan. Emme myöskään ole avioliitossa. Meillä yksittäisten työtehtävien, kuten synttärikakun leipomisten ei tarvitse mennä tasan. Kyse on ajankäytöstä ja siitä, että molemmille jää suunnilleen sama määrä vapaa-aikaa viikkotasolla päivätyöstä, kotitöistä ja lastenhoidosta. Myöskään jokaisen aterian ei tarvitse mennä juuri tasan.

Emme ole vihollisia. Puhallamme yhteen hiileen, mutta käyttörahat ja muun varallisuuden pidämme erillään ja meille on tärkeää tasapuolinen työnjako.

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Jos ap on jäänyt pois töistä jäädäkseen hoitamaan miehensä lasta, niin mun mielestä miehen pitäisi maksaa suurin osa kuluista.

Ap:n rahoista menee iso osa eläimiin, entisen parisuhteen lapseen ja omaan lainaansa kertomansa mukaan. Kun tulot ovat pienet niin eihän yhteiseen pottiin miehensä kanssa ole silloin paljon laittaa. Ei ap:n miestä kuulu laittaa maksamaan siitä että toisella vanhempi lapsi elätettävänä jne. Se kuluerä tai muutkaan eivät poistuisi siellä vuokra-asunnossakaan. Tuossa yhtälössä lisääntyminen oli typerää.

Eli siis ei ole hyväksyttävää että ap:n menoja ovat eläinten kulut, mutta on hyväksyttävää että ilman eläimiä mies maksaisi kampaamo ja kauneushoitoja tai antaa muuten käyttörahaa vielä lisäksi?

Jos ap maksaa jo omat menonsa, lainansa, eläinten ja vanhempien lasten kulut ja laskee sen vuoksi omaa elintasoaan eli miehen ei tarvitse maksaa elintason ylläpidosta vaan hän maksaa vain samat asumiskulut mitkä hän maksaisi joka tapauksessa asuisi ap hänen kanssaan tai ei.

Laskin budjetin ja sitten nettotulojen suhteessa siirrettiin yhteiselle taloustilille. Tilille kertyy jatkuvasti vähän ekstraa, kun tulona vaan kotihoidontuki niin sovittiin että kumpikin jättää itselleen 200 euroa kuussa ja loput yhteiselle tilille. Molemmat myös kotona suurinpiirtein saman ajan lapsen kanssa, samoin lasten sairastamiset jaetaan suurinpiirtein puoliksi, sekä hoidetaan vuorotellen lasten liittyviä menoja kuten neuvola, hammaslääkärit yms. En keksi reilumpaa tapaa.

Helppoa ollut, kun aina on ollut yhteiset lapset, yhteinen koti ja yhteiset rahat

Kolmeenkymmeneen yhteiseen vuoteen ei ole mahtunut yhtään rahariitaa.

Maksoin omat kulunut ja oman osuuteni meidän elämästä

Vierailija kirjoitti:

Miksi haluat edes ylipäätänsä olla tuollaisessa suhteessa, jossa ette ole laittaneet rahoja yhteen silloin kun rupesitte lapsia tekemään?

Tuossa vaiheessa yleisemmin se on mies, joka ottaa päävastuun laskujen ja muiden kulujen maksamisesta, olethan sinä kuitenkin 9kk kantanut hänen lastaan ja vielä synnyttänytkin sen ja nyt hoidat.

En oikeasti ymmärrä teitä naisia, jotka annatte miesten käyttää teitä hyväksi noin pahasti.

Kumpihan tuossa tilanteessa nyt sitten on se hyväksikäyttäjä. Se joka kaiken maksaa vai se joka ei suostu edes omia kuluja maksamaan. Lisätäkseni nain kun maksajaa etsitään niin lapsia on aina miehen lapsi mutta kun lapsesta tulee hyötyjä tai etuja niin silloin lapsi muuttuu naisen lapseksi. Eikös totuus kuitenkin ole että se lapsi on koko ajan molempien lapsi molempien pitäisi elättää ja kasvattaa

Arvelluttavaa tuo naisten moraali kun lasta käytetään hyväksi miehen rahoilla lokkeiluun ja oman elämän ja kulujen rahoittamiseen

Sen saman 50% kuin muulloinkin. Mun päivärahat oli enemmän kuin miehen palkka. Kotihoidontuella, jolla olimme molemmat aikamme, työssäkäyvä kuittasi koko perheen asumisen, ruuat ja lapsen tarvikkeet.

Voi hyvänen aika mikä tilanne. Luultavasti ottaisin asian puheeksi rauhallisessa tilanteessa. Sanoisin, että mies ei vaikuta tyytyväiseltä tilanteeseen eikä minullakaan ole enää hyvä olo suhteessa. Harkitsisin muuttoa vakavasti, ja todennäköisesti muuttaisin pois. Olisin tilanteessa hyvin varovainen. Jos luottamukseni olisi petetty, aikaisemmin sovitusta luistettaisiin, noi riitakuviot ja yksin jättäminen..olisin varovainen, kun en tietäisi mitä muuta miehen taholta on tulossa. Riitelemään en alkaisi.