Lue keskustelun säännöt.
Paljonko maksatte asumiskuluja äitiys/vanhempainvapaalla?
Lilja
16.11.2022 |
Miten jaatte asumiskulut äitiysloman aikana?
Meillä ollut yhtä riitaa vauvan synnyttyä kulujen kanssa kun samaan aikaan eläimiä on joutunut käyttämään klinikalla ja itsellä oli jo ennestään lainoja mitkä itse lyhennän. Omat kuluni olen laittanut minimiin, mies ostaa omat ruokansa ja minä omani, toki niitä saa syödä ristiin, mutta en halua syödä joka päivä ranskalaisia niin mies sitten kokkailee itselleen grilliruokiaan.
En käy kampaajalla, kahvilla, kosmetologilla, vaatekaupoilla tai ylipäänsä missään. Koska asumme syrjässä niin säästän polttoainekuluissa ja liikun max kerran viikossa kotoa pois. Ollut aika kuluttavaa kun mies tehnyt reissuhommia ja olen ollut yksin vauvan kanssa kotona ilman mitään tukiverkostoa liki 4 kuukautta.
Olen niin kyllästynyt riitelemään kokoajan rahasta ja kaikesta muusta että olen miettinyt että hankin itselleni oman vuokra-asunnon. Miehen kuluthan omistamastaan asunnosta ovat samat olen täällä tai en.
Mitään yllätyksiä ei ole tullut matkalla, hyvin etukäteen oli tiedossa etten pysty äitiyspäivärahasta paljoa maksella asumiskuluja kun minulla on vielä yksi alaikäinen omillaan asuva teini elätettävänä.
Ihan vain nyt alkoi kiinnostaa kuinka muut ovat kulut jakaneet äitiysloman aikana?
Kommentit (108)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maksamme puoliksi. Myös vanhempainvapaat on jaettu tasan puoliksi ja laskettu, että kokonaisuudessaan rahalliset "menetykset" ovat tällöin molemmille yhtä suuria. Yhteisiin rahoihin en missään nimessä lähtisi.
Mies maksaa kaikki asumiskulut ja laittaa tililleni lisäksi rahaa kun käyn useammin ruokakaupassa. Hän ei edes ole hyvätuloinen, mutta tämä on itsestäänselvää.
Vierailija kirjoitti:
Maksamme puoliksi. Myös vanhempainvapaat on jaettu tasan puoliksi ja laskettu, että kokonaisuudessaan rahalliset "menetykset" ovat tällöin molemmille yhtä suuria. Yhteisiin rahoihin en missään nimessä lähtisi.
Mutta entäs jos toinen juo kolme kuppia kahvia päivässä ja toinen vain kaksi? Pitemmän päälle toinen häviää siinä reilusti, etenkin nyt, kun kahvinkin hinta on mitä on... Ja meneekö teillä kotityöt myös ihan tasan? Miten olette ottaneet huomioon, jos toinen sairastuu, eikä voi tiskata pariin päivään, niin kertyykö siitä tiskausvelkaa, vai annetaanko tiskaamisella rahallinen arvo, jonka sairas sitten hyvittää sille toiselle? Entäs jos tykkää olla lasten kanssa tosi paljon, niin onko pakko olla 50-50, vai saako olla lasten kanssa enemmän ja toinen on sitten vähemmän? Tai jos lähtee matkalle lapsen kanssa, niin onko se kotiinjäävä sitten lapsen kanssa "ylitöinä" jälkikäteen, että menee tasan? Entä kuka maksaa lapsen annoksen ravintolassa? Maksatteko puoliksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maksamme puoliksi. Myös vanhempainvapaat on jaettu tasan puoliksi ja laskettu, että kokonaisuudessaan rahalliset "menetykset" ovat tällöin molemmille yhtä suuria. Yhteisiin rahoihin en missään nimessä lähtisi.
Mutta entäs jos toinen juo kolme kuppia kahvia päivässä ja toinen vain kaksi? Pitemmän päälle toinen häviää siinä reilusti, etenkin nyt, kun kahvinkin hinta on mitä on... Ja meneekö teillä kotityöt myös ihan tasan? Miten olette ottaneet huomioon, jos toinen sairastuu, eikä voi tiskata pariin päivään, niin kertyykö siitä tiskausvelkaa, vai annetaanko tiskaamisella rahallinen arvo, jonka sairas sitten hyvittää sille toiselle? Entäs jos tykkää olla lasten kanssa tosi paljon, niin onko pakko olla 50-50, vai saako olla lasten kanssa enemmän ja toinen on sitten vähemmän? Tai jos lähtee matkalle lapsen kanssa, niin onko se kotiinjäävä sitten lapsen kanssa "ylitöinä" jälkikäteen, että menee tasan? Entä kuka maksaa lapsen annoksen ravintolassa? Maksatteko puoliksi?
Miehet syö enemmän, kuin naiset. Ihan hullua, että naiset lähtee 50/50 jakoon ruuassa. Mutta kai on niin sinisilmäisiä naisia, että haluavat miesten käyttävän heitä rahallisesti hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies maksaa kaikki asumiskulut ja laittaa tililleni lisäksi rahaa kun käyn useammin ruokakaupassa. Hän ei edes ole hyvätuloinen, mutta tämä on itsestäänselvää.
Näin pitää toimia
Olin 4v kotona lasten kanssa. Yhteiset rahat oli jo ennen lasten syntymää, joten lasten syntymän jälkeen sama homma. Minun vanhempainrahat ja miehen palkka tulivat samalle tilille, josta maksettiin kaikki kulut, perheen yhteiset sekä miehen ja minun omat erilliset menot. Lisäksi miehen tienaamista rahoista tehtiin joka kuukausi minun nimiin summalle X erikseen arvopaperiostoja, jolla hieman kompensoidaan eläke-ja tulomenetyksiä kyseiseltä ajalta.
Tiedän etteivät nämä sanat lohduta sinua, mutta teidän tilanteenne ei todellakaan ole normaali. Miehesi on äärimmäisen itsekäs. Olet kotona hoitamassa -yhteistä- lasta, teet taloudellisen uhrauksen siis koko perheen hyväksi. Mies sai jälkeläisen JA silti saa itse tehdä uraa ja tienata kuten ennenkin - kiitos sinun. Jos hän ei osaa arvostaa sinun työtäsi (tällä hetkellä lapsesta ja kodista huolehtiminen) se luultavasti katkeroittaa sinut pidemmällä aikavälillä.
Jos mies ei ymmärrä järkipuhetta ja tajua mikä on perheen parhaaksi niin sinun ei kannata odotella liian pitkään johtopäätelmien tekemistä. Kaikkea hyvää sinulle, teet tärkeää työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turha valittaa kuluista, kun kerran on varaa omaan vuokra-asuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maksamme puoliksi. Myös vanhempainvapaat on jaettu tasan puoliksi ja laskettu, että kokonaisuudessaan rahalliset "menetykset" ovat tällöin molemmille yhtä suuria. Yhteisiin rahoihin en missään nimessä lähtisi.
Mutta entäs jos toinen juo kolme kuppia kahvia päivässä ja toinen vain kaksi? Pitemmän päälle toinen häviää siinä reilusti, etenkin nyt, kun kahvinkin hinta on mitä on... Ja meneekö teillä kotityöt myös ihan tasan? Miten olette ottaneet huomioon, jos toinen sairastuu, eikä voi tiskata pariin päivään, niin kertyykö siitä tiskausvelkaa, vai annetaanko tiskaamisella rahallinen arvo, jonka sairas sitten hyvittää sille toiselle? Entäs jos tykkää olla lasten kanssa tosi paljon, niin onko pakko olla 50-50, vai saako olla lasten kanssa enemmän ja toinen on sitten vähemmän? Tai jos lähtee matkalle lapsen kanssa, niin onko se kotiinjäävä sitten lapsen kanssa "ylitöinä" jälkikäteen, että menee tasan? Entä kuka maksaa lapsen annoksen ravintolassa? Maksatteko puoliksi?
Miksi kommentti provosoi, tämä on meidän tilanteemme, eikä tätä ole kenenkään pakko soveltaa omaan elämäänsä. Meille tämä on toistaiseksi sopinut molemmille erittäin hyvin.
Kotityöt menee meillä tasan, ollaan siitä melko tarkkoja ja tähän on meillä oma systeeminsä.
Ruokien ja juomien maksaminen tasan puoliksi olisi hyvin haastavaa, vaatisi käytännössä täysin omat erilliset ruuat, puoliksi maksaminen on kätevintä meidän tapauksessa.
Sairastapauksissa mennään ihan voinnin mukaan, tarvittaessa toinen paikkaa puolin ja toisin. Sairastelu on täysin satunnainen ongelma ja tavallisesti olemmat ovat vuorollaan kipeitä, eli tämäkin menee ihan riittävällä tarkkuudella tasan.
Meillä ei ole "ongelmaa" että toisella olisi suurempi tai pienempi halu viettää aikaa lapsen kanssa. Kotona olemme vanhempainvapaan puoliksi, eli tuo jakautuu meillä tällä hetkellä automaattisesti puoliksi pidemmällä aikavälillä, mitään ylitöitä ei siis synny.
Lapsen ruuat ja muut tarpeet, mukaan lukien ravintolassa syöminen maksetaan puoliksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maksamme puoliksi. Myös vanhempainvapaat on jaettu tasan puoliksi ja laskettu, että kokonaisuudessaan rahalliset "menetykset" ovat tällöin molemmille yhtä suuria. Yhteisiin rahoihin en missään nimessä lähtisi.
Mutta entäs jos toinen juo kolme kuppia kahvia päivässä ja toinen vain kaksi? Pitemmän päälle toinen häviää siinä reilusti, etenkin nyt, kun kahvinkin hinta on mitä on... Ja meneekö teillä kotityöt myös ihan tasan? Miten olette ottaneet huomioon, jos toinen sairastuu, eikä voi tiskata pariin päivään, niin kertyykö siitä tiskausvelkaa, vai annetaanko tiskaamisella rahallinen arvo, jonka sairas sitten hyvittää sille toiselle? Entäs jos tykkää olla lasten kanssa tosi paljon, niin onko pakko olla 50-50, vai saako olla lasten kanssa enemmän ja toinen on sitten vähemmän? Tai jos lähtee matkalle lapsen kanssa, niin onko se kotiinjäävä sitten lapsen kanssa "ylitöinä" jälkikäteen, että menee tasan? Entä kuka maksaa lapsen annoksen ravintolassa? Maksatteko puoliksi?
Miksi kommentti provosoi, tämä on meidän tilanteemme, eikä tätä ole kenenkään pakko soveltaa omaan elämäänsä. Meille tämä on toistaiseksi sopinut molemmille erittäin hyvin.
Kotityöt menee meillä tasan, ollaan siitä melko tarkkoja ja tähän on meillä oma systeeminsä.
Ruokien ja juomien maksaminen tasan puoliksi olisi hyvin haastavaa, vaatisi käytännössä täysin omat erilliset ruuat, puoliksi maksaminen on kätevintä meidän tapauksessa.
Sairastapauksissa mennään ihan voinnin mukaan, tarvittaessa toinen paikkaa puolin ja toisin. Sairastelu on täysin satunnainen ongelma ja tavallisesti olemmat ovat vuorollaan kipeitä, eli tämäkin menee ihan riittävällä tarkkuudella tasan.
Meillä ei ole "ongelmaa" että toisella olisi suurempi tai pienempi halu viettää aikaa lapsen kanssa. Kotona olemme vanhempainvapaan puoliksi, eli tuo jakautuu meillä tällä hetkellä automaattisesti puoliksi pidemmällä aikavälillä, mitään ylitöitä ei siis synny.
Lapsen ruuat ja muut tarpeet, mukaan lukien ravintolassa syöminen maksetaan puoliksi.
Enitenhän siinä provosoi se viimeinen lause: "Yhteisiin rahoihin en missään nimessä lähtisi." Ja sitten tietenkin se, että asiat ei oikeassa elämässä mene koskaan ihan tasan. Tuntuu aivan absurdilta, että avioliitossa, jonka tarkoitus on perustaa perhe, yhteinen yksikkö, joka huolehtii jäsenistään, joku käyttää niin paljon aikaa ja vaivaa siihen, ettei vain kumpikaan pääse hyötymään toisesta. Kuulostaa ennemminkin siltä, että olette vihollisia ja nukutte toinen silmä auki siltä varalta, ettei toinen sillä aikaa käy jääkaapilla ja saa enemmän sitä synttärikakkua, jonka sinä leivoit tällä kertaa, koska mies leipoi viimeksi. Mutta se on teidän systeemi ja pääasiahan on, että kaikilla on kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maksamme puoliksi. Myös vanhempainvapaat on jaettu tasan puoliksi ja laskettu, että kokonaisuudessaan rahalliset "menetykset" ovat tällöin molemmille yhtä suuria. Yhteisiin rahoihin en missään nimessä lähtisi.
Mutta entäs jos toinen juo kolme kuppia kahvia päivässä ja toinen vain kaksi? Pitemmän päälle toinen häviää siinä reilusti, etenkin nyt, kun kahvinkin hinta on mitä on... Ja meneekö teillä kotityöt myös ihan tasan? Miten olette ottaneet huomioon, jos toinen sairastuu, eikä voi tiskata pariin päivään, niin kertyykö siitä tiskausvelkaa, vai annetaanko tiskaamisella rahallinen arvo, jonka sairas sitten hyvittää sille toiselle? Entäs jos tykkää olla lasten kanssa tosi paljon, niin onko pakko olla 50-50, vai saako olla lasten kanssa enemmän ja toinen on sitten vähemmän? Tai jos lähtee matkalle lapsen kanssa, niin onko se kotiinjäävä sitten lapsen kanssa "ylitöinä" jälkikäteen, että menee tasan? Entä kuka maksaa lapsen annoksen ravintolassa? Maksatteko puoliksi?
Miksi kommentti provosoi, tämä on meidän tilanteemme, eikä tätä ole kenenkään pakko soveltaa omaan elämäänsä. Meille tämä on toistaiseksi sopinut molemmille erittäin hyvin.
Kotityöt menee meillä tasan, ollaan siitä melko tarkkoja ja tähän on meillä oma systeeminsä.
Ruokien ja juomien maksaminen tasan puoliksi olisi hyvin haastavaa, vaatisi käytännössä täysin omat erilliset ruuat, puoliksi maksaminen on kätevintä meidän tapauksessa.
Sairastapauksissa mennään ihan voinnin mukaan, tarvittaessa toinen paikkaa puolin ja toisin. Sairastelu on täysin satunnainen ongelma ja tavallisesti olemmat ovat vuorollaan kipeitä, eli tämäkin menee ihan riittävällä tarkkuudella tasan.
Meillä ei ole "ongelmaa" että toisella olisi suurempi tai pienempi halu viettää aikaa lapsen kanssa. Kotona olemme vanhempainvapaan puoliksi, eli tuo jakautuu meillä tällä hetkellä automaattisesti puoliksi pidemmällä aikavälillä, mitään ylitöitä ei siis synny.
Lapsen ruuat ja muut tarpeet, mukaan lukien ravintolassa syöminen maksetaan puoliksi.
Enitenhän siinä provosoi se viimeinen lause: "Yhteisiin rahoihin en missään nimessä lähtisi." Ja sitten tietenkin se, että asiat ei oikeassa elämässä mene koskaan ihan tasan. Tuntuu aivan absurdilta, että avioliitossa, jonka tarkoitus on perustaa perhe, yhteinen yksikkö, joka huolehtii jäsenistään, joku käyttää niin paljon aikaa ja vaivaa siihen, ettei vain kumpikaan pääse hyötymään toisesta. Kuulostaa ennemminkin siltä, että olette vihollisia ja nukutte toinen silmä auki siltä varalta, ettei toinen sillä aikaa käy jääkaapilla ja saa enemmän sitä synttärikakkua, jonka sinä leivoit tällä kertaa, koska mies leipoi viimeksi. Mutta se on teidän systeemi ja pääasiahan on, että kaikilla on kivaa.
No siis eihän tuossa kyse ole siitä, ettei kumpikaan hyödy vaan että tuosta tilanteesta hyötyy 100% mies.
Mutta hei, jos joku tahtoo olla noin sinisilmäinen, niin mikäs siinä. Mutta tasa-arvoisuutta ei tuollaisessa suhteessa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maksamme puoliksi. Myös vanhempainvapaat on jaettu tasan puoliksi ja laskettu, että kokonaisuudessaan rahalliset "menetykset" ovat tällöin molemmille yhtä suuria. Yhteisiin rahoihin en missään nimessä lähtisi.
Mutta entäs jos toinen juo kolme kuppia kahvia päivässä ja toinen vain kaksi? Pitemmän päälle toinen häviää siinä reilusti, etenkin nyt, kun kahvinkin hinta on mitä on... Ja meneekö teillä kotityöt myös ihan tasan? Miten olette ottaneet huomioon, jos toinen sairastuu, eikä voi tiskata pariin päivään, niin kertyykö siitä tiskausvelkaa, vai annetaanko tiskaamisella rahallinen arvo, jonka sairas sitten hyvittää sille toiselle? Entäs jos tykkää olla lasten kanssa tosi paljon, niin onko pakko olla 50-50, vai saako olla lasten kanssa enemmän ja toinen on sitten vähemmän? Tai jos lähtee matkalle lapsen kanssa, niin onko se kotiinjäävä sitten lapsen kanssa "ylitöinä" jälkikäteen, että menee tasan? Entä kuka maksaa lapsen annoksen ravintolassa? Maksatteko puoliksi?
Miksi kommentti provosoi, tämä on meidän tilanteemme, eikä tätä ole kenenkään pakko soveltaa omaan elämäänsä. Meille tämä on toistaiseksi sopinut molemmille erittäin hyvin.
Kotityöt menee meillä tasan, ollaan siitä melko tarkkoja ja tähän on meillä oma systeeminsä.
Ruokien ja juomien maksaminen tasan puoliksi olisi hyvin haastavaa, vaatisi käytännössä täysin omat erilliset ruuat, puoliksi maksaminen on kätevintä meidän tapauksessa.
Sairastapauksissa mennään ihan voinnin mukaan, tarvittaessa toinen paikkaa puolin ja toisin. Sairastelu on täysin satunnainen ongelma ja tavallisesti olemmat ovat vuorollaan kipeitä, eli tämäkin menee ihan riittävällä tarkkuudella tasan.
Meillä ei ole "ongelmaa" että toisella olisi suurempi tai pienempi halu viettää aikaa lapsen kanssa. Kotona olemme vanhempainvapaan puoliksi, eli tuo jakautuu meillä tällä hetkellä automaattisesti puoliksi pidemmällä aikavälillä, mitään ylitöitä ei siis synny.
Lapsen ruuat ja muut tarpeet, mukaan lukien ravintolassa syöminen maksetaan puoliksi.
Ihmettelen myös, miksi tämä kerää alapeukkuja. Jos omassa parisuhteessa lasta alettaisiin edes harkitsemaan, niin juuri näin mentäisiin meilläkin. Talolainassa reaalikulut on lapsen saannin jälkeenkin xx euroa kuukaudessa ja koska minä omistan 50 % ja pankkia ei kiinnosta hevonveen vertaa, kumpi parisuhteen osapuolista tienaa enemmän, niin molemmat maksavat oman omistusosuutensa mukaisesti. Sijoitusasuntojen omistusosuudet eivät ole kaikissa 50:50, mutta ne lasketaan sitten tuloissa (ja verotuksessa) omistusosuuksien mukaan. Kaikki omistukset on virallisilla papereilla ja raha on rahaa, sen todellinen arvo ei muutu sillä perusteella, mitä tienaat tai olet tienaamatta. Vanhempainvapaat meillä menisi myös puoliksi, jolloin kumpikin "häviää" palkkatuloista ja eläkekertymästä yhtä paljon.
Jos tulee ero (jos nyt avoliitossa erosta voi puhua), niin eipähän tarvitse alkaa tappelemaan siitä, että toinen on maksanut olkkarin sohvasta tonnin ja toinen kaksi, kummalle sohva kuuluu..
Kannattaa erota niin saat myös elatusavun mieheltäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä maksoin elämisestä 0€. Ja mies antoi lisää rahaa jos tarvin. Mies myös hoiti päävastuun ruokapuolesta.
Enkä yhtään tunne huonoa omatuntoa.
Otinhan minä siinä yli vuoden takkiini pahasti taloudellisesti, otin takkiini eläkekertymässä, mahdollistin miehen katkeamattoman uraputken, hoidin lapsen ja samalla siinä kodin (kotityöt oli ennen ja jälkeen vanhempainvapaan puoliksi mutta vanhempainvapaalla käytännössä yksin minun vastuulla ja se oli ihan ok).
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluat edes ylipäätänsä olla tuollaisessa suhteessa, jossa ette ole laittaneet rahoja yhteen silloin kun rupesitte lapsia tekemään?
Tuossa vaiheessa yleisemmin se on mies, joka ottaa päävastuun laskujen ja muiden kulujen maksamisesta, olethan sinä kuitenkin 9kk kantanut hänen lastaan ja vielä synnyttänytkin sen ja nyt hoidat.
En oikeasti ymmärrä teitä naisia, jotka annatte miesten käyttää teitä hyväksi noin pahasti.
No ensinnäkin meillä on molemmilla omat tilit käytössä jonne kummallekin maksetaan palkat ym eikä kumpikaan halua yhteisiä tilejä, en näe että tämä olisi mitenkään välttämätöntä missään suhteessa. Kulut olemme sopineet etukäteen eikä ennen lasta ollut mitään riitaa tai ongelmaa rahankäytössä tai kulujen jakautumisesta.
Kyseessä uusioperhe jossa mies omistaa talon en maksa hänen lainanlyhennyksiään, mutta olen maksanut muita asumiskuluja noin 300e/kk ja sen lisäksi ruokakustannuksia noin 600-800€/kk töissä ollessani, nyt hoitovapaalla en tietenkään pysty tuollaisia maksamaan.
Koska en omista kristallipalloa niin en voinut tietää että miehen näkemys asiaan muuttuukin yhtäkkiä lapsen synnyttyä siksi kysyinkin että kuinka muut ovat kuluja äitiyslomalla jakaneet.
Puoliksi hoidamme kaiken, mies on vanhempain vapaalla samanverran kuin minä.
Lapsilisä menee lapsen tilille, hän saa aikoinaan sen käyttää opiskeluun.
Vierailija kirjoitti:
Turha valittaa kuluista, kun kerran on varaa omaan vuokra-asuntoon.
Kelan asumistuella niitä yleensä maksetaan silloin kun ollaan pienituloisena kotona lasten kanssa.
Puoliksi on maksettu aina. Kun puoliksi asutaankin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha valittaa kuluista, kun kerran on varaa omaan vuokra-asuntoon.
Kelan asumistuella niitä yleensä maksetaan silloin kun ollaan pienituloisena kotona lasten kanssa.
Ehkä teidän piireissä.
Miksi haluat edes ylipäätänsä olla tuollaisessa suhteessa, jossa ette ole laittaneet rahoja yhteen silloin kun rupesitte lapsia tekemään?
Tuossa vaiheessa yleisemmin se on mies, joka ottaa päävastuun laskujen ja muiden kulujen maksamisesta, olethan sinä kuitenkin 9kk kantanut hänen lastaan ja vielä synnyttänytkin sen ja nyt hoidat.
En oikeasti ymmärrä teitä naisia, jotka annatte miesten käyttää teitä hyväksi noin pahasti.