Lue keskustelun säännöt.
Kylässä oleva sisko teki iltatoimet lapsen puolesta- oliko liian liian ankara ja toimiko oikein?
Emmi
16.11.2022 |
Keskustelu | Kaksplus
Kirjaudu
Rekisteröidy
Perhe-elämä
Lapsen iltakiukuttelu- sisko otti ohjat käsiin
Viestiketjun aloittajavierailija Ensimmäinen viestiTänään 02:25
Vastaa
VIERAILIJA
Tänään 02:25
#1
Meidän 6 vuotiaalla oli tänään aikamoinen kiukkuilta.
Ei suostunut syömään iltapalaa ja se jäikin syömättä. Ei halunnut nukkumaan, en pesemään hampaita, ei riisunut vaatteita.
Kylässä oleva sisko että olen liian lepsu kun vaan anelen lasta tekemään. Sanoi minulle että älä enää pyydä sitä tekemään noin montaa kertaa ja otti ohjat käsiinsä.
Otti pojan kainaloon kantoi vessaan ja sanoi että nyt ne hampaat pestään kun en itse alkanut ja pesi ne.
Sitten otti taas poistun kantoon ja sanoi että nyt mennään riisumaan sun vaatteita kun et itse niitä alkanut riisumaan. Tässä vaiheessa olisi halunnut jo riisua itse. Sisko totesi että sulla oli siihen mahdollisuus ja se meni jo.
Sisko laski pojan sängylle ja rupesi nyhtämään siltä vaatteita pois päältä.
Eihän se riisuminen ilman huutoa ja rimpuilua sujunut kun poika olisi halunnut pitää vaatteensa päällä.
Näiden asioiden kanssa on vääntöä useampana iltana.
Jäi vain vaivaamaan oliko siskoni poikaa kohtaan liiankin ankara?
Ja miten te toimisitte itse vastaavissa iltatoimien haasteissa?
Kommentit (477)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskosi oli liian ankara. Lasta ei saa nostella ja retuuttaa, tylyttää eikä kiusata. Lapselle ollaan ystävällinen ja ymmärtävä, voi kauniisti auttaa sinne tekemään ne tai saada huomio muualle kivaan. Sisko loukkasi pojan koskemattomuutta ja rajoja, joka on vahingollista psyykelle. Luottamus menee aikuisiin. Lapsi muistaa vääryyden aikuisenakin. Vaikka olisi määrätietoinen aikuinen, pitää olla aikuisen aikuisen käytöksellä ja luottamuksen arvoinen. Ehkä sisko ei jaksa kuunnella kiukuttelua - sitten ei tule kylään, mutta asiat voi hoitaa toisin, ei saa hyökätä lapsen päälle ja koskea fyysisesti noin repimään.
Pitkän elämänkokemukseni perusteella arvelen lapsen tästä eteenpäin palvovan tuota jämäkkää siskoa.
Kurittomat kakarat ja koirat on kaikki samanlaisia. Sitten kun tulee joku jonka ne voi mieltää auktoriteetiksi, ne ovat onnesta soikeina, koska kokevat olevansa turvassa ja palvovat sitä auktoriteettia.
Pätee muuten miehiinkin. Ärähdät jollekin chauvinistille kerran ja katso; se syö kädestäsi. Sen jälkeen sinä olet poikkeus naisten joukossa, johon ei päde se että ämmät on tyhmiä ja puristelemista varten.
(Ja kyllä, tiedän että chauvinismi on kiihkoisänmaallisuutta, mutta palsta ei salli kaikkia kirjoitusasuja.)
Näinhän se on ja pätee tosiaan kaikkiin oli kyseessä mies, nainen, lapsi tai koira. Sitä kutsutaan johtajaksi joka osaa asettaa rajat ja säännöt, tossukoiden päältä marssitaan.
Erikseen on sitten tyrannit jotka yrittävät määrätä vaikka sukkien värit tai nakittaa muut kantamaan omakin osansa.
Ei ihme, että maailma on menossa päin persemonia ja kakarat puukottelee toisiaan pitkin vantaata pelkästään tässäkin kuussa (juuri lehdessä kuun saldoa)
Ja chauvinismi tosiaan merkitsi aluksi muita kansallisuuksia syrjivää henkilöä ja nationalismin korvattua tämän merkityksen jäi merkitsemään muita ihmisryhmiä syrjivää henkilöä. Uusin merkitys joka on vain naisia syrjivä mies tullut vasta viime vuosisadalla ja on vain puutteellinen ymmärrys käsitteestä ja tätä kuvaava termi, misogynisti eli naisviha, on jo olemassa kuten misandria ja misantrooppi mies- sekä ihmisvihaajasta.
Tarvitsemme paljon lisää päämäärää, yleissivistystä ja kuria. Ei päätöntä byrokratiaa vaan selkeät säännöt, muuten voi olla mielenkiintoinen kohtalo yhteiskunnillamme
T milleniaali joka uskoo vapauteen, mutta ei välttämättä kuitenkaan anarkiaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä nyt janipetteri suuttui. Ei jatkoon. Henkiset traumat kestävät parantua loppuelämän.
Yksinhuoltaja? Ihan mielenkiinnosta kyselen. Jos ei, mitä mieltä on isä? Onko yhtä lepsu?
Sisko halusi nähdä pojan pippelin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa hyvää ja jämäkkää kuria, joka suoritetaan yhteishengessä ja sitten on tämä suomalaisille tuttu tapa nöyryyttää, käyttää väkivaltaa ja alistaa.
Tämä. Se on jännä, miten lasta saa kohdella noin. Mietipä tuohon tilanteeseen lapsen tilalle aikuinen, joka haluaisi vielä vähän valvoa. Eikö nyt juttelulla olisi asiasta selvitty.
Lapsi, erityisesti uhmaikäinen,epävarman vanhemman kasvattama, on eri asia kuin aikuinen. Käsittääkseni juttelua oli yritetty äidin taholta jo riittävän pitkään. Olisin toiminut kuin sisko.
Lapset ovat lapsia ja vanhemmat aikuisia jotka päättävät välttämättä hoidettavista asioista vaikka ne ovatkin joskus lapsille epämiellyttäviä.
Näistä loputtomasti juttelella kasvatetuista lapsista usein kasvaa aikuisia joille elämän pettymykset ovat ylivoimaisen vaikeita.
Paljon riippuu lapsesta. Veljen juttelulla kasvatetut lapset ovat vallan ihastuttavia aikuisia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei puhe mene perille, niin sitten on aika toimia. Nämä on semmosia asioita, jotka hoidetaan ja turhat anelut/neuvottelut pois. Sisko toimi ihan oikein. Sinä olet vanhempi, etkä mikään kaveri.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei puhe mene perille, niin sitten on aika toimia. Nämä on semmosia asioita, jotka hoidetaan ja turhat anelut/neuvottelut pois. Sisko toimi ihan oikein. Sinä olet vanhempi, etkä mikään kaveri.
Toimi täysin väärin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsetkin ovat ihmisiä ja heillä on samat ihmisoikeudet kuin aikuisillakin, siitä huolimatta että vanhemmat ovat heistä vastuussa.
Tässä tilanteessa voi miettiä sitä, mitä lapsi oppi tuosta tilanteesta?
-Oppi, että häneen saa kajota väkisin
-Oppi, että häntä (ja muita ihmisiä) saa alistaa ja kohdella huonosti
-Oppi, että nuo iltatoimet ovat tappelua ja ikäviä asioita, ellei sitten alenna itseään tuohon samaan asemaan johon hänet väkisin sullottiin. Lapselle jää siis vaihtoehdoiksi joko laittaa vastaan ja puolustaa itseään hanakasti tai sitten luopua hallitsemattomien tunteidensa osoittamisesta ja kätkeä ne jonnekin syvälle. Vaikka pieni lapsi ei sellaista vielä osaakaan, mutta myöhemmin varmasti siihen kykenee.
Tota ... vanhempi on myös ihminen ja sen ihmisen ei tarvitse kuunnella kiukuttelua?
Mitä kaikkea oletkaan vanhempana/kasvattajana jättänyt tekemättä, että tilanne äityi lapsen perseilyksi iltatoimien aikaan siskon luona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta sisko toimi väärin. Kuusivuotiaalla on uhma ja sen ikäisen kanssa on hankalaa. Ei siihen tuollainen ysärille jämähtänyt kasvatus auta yhtään. Väkisin ei tehdä. Lapsella on oikeus koskemattomuuteen ja tuollainen käytös on aika kyseenalaista.
Meillä 9-vuotias on välillä samanlainen. Siitä käytöksestä lähtee ruutuaikaa, herkkupäivä tai illan yhteinen hali- ja höpöttelyhetki, mutta koskaan en tee mitään väkisin. 6-vuotiaan kansa voi sopia samalla tavalla säännöt ja hyvästä käytöksestä voi palkita. Esim. viikko ilman urpoilua ja saa jutun x. Sitäpaitsi tuon ikäisellä varman lähtee mopo käsistä jo sen takia, jos on joku ylimääräinen kotona, kun tehdään iltapuuhia.
Toivottavasti siskollasi ei ole lapsia eikä niitä edes saa.
Teillä 9-vuotias ei vieläkään tiedä rajojaan ja sitä, että on asioita mitä tehdään vaikka aina ei huvittaisi. Vanhemman tehtävä on kasvattaa ja tarpeen vaatiessa tehdä lapsen edun mukaisia valintoja myös silloin, kun lapsi niitä vastustaa. Hampaat pestään, koska suun terveys on tärkeä oppia pienestä pitäen. Ruokaa syödään iltapalalla, ei keskellä yötä kun nälkä estää nukkumasta, vaatteet otetaan pois tai vaihdetaan tietyissä tilanteissa jne.
Ruutuajan rajoittamisen ja herkkupäivät ymmärrän rankaisukeinoina, sitä en tajua tai itse hyväksy että lapselta viedään mahdollisuus saada yhteys vanhempaan iltaisin halimalla ja höpöttelemällä. Tuo vaan etäännyttää lapsen siinä kiukun hetkellä kun hän oikeasti tarvitsisi turvallisen vanhemman jonka luokse palata. Käytännössä opetat, että oma äiti tai isä ei välitä tai halua lasta lähelleen koska lapsella on tunteet joita hän ei osaa hallita. Kyllä lapsen pitää saada tulla aina vanhemman luokse halaamaan, vaikka kuinka olisi takana vaikea kiukkuhetki ja koko elämää vastustettu kymmenen auringon voimalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsetkin ovat ihmisiä ja heillä on samat ihmisoikeudet kuin aikuisillakin, siitä huolimatta että vanhemmat ovat heistä vastuussa.
Tässä tilanteessa voi miettiä sitä, mitä lapsi oppi tuosta tilanteesta?
-Oppi, että häneen saa kajota väkisin
-Oppi, että häntä (ja muita ihmisiä) saa alistaa ja kohdella huonosti
-Oppi, että nuo iltatoimet ovat tappelua ja ikäviä asioita, ellei sitten alenna itseään tuohon samaan asemaan johon hänet väkisin sullottiin. Lapselle jää siis vaihtoehdoiksi joko laittaa vastaan ja puolustaa itseään hanakasti tai sitten luopua hallitsemattomien tunteidensa osoittamisesta ja kätkeä ne jonnekin syvälle. Vaikka pieni lapsi ei sellaista vielä osaakaan, mutta myöhemmin varmasti siihen kykenee.
Ai kyselet 6-vuotiaalta mitä syödään ja puetaan,pesetkö hampaat? 🤢
Tottakai 6-vuotias saa osallistua päätöksentekoon. Hampaiden pesusta ei tarvitse neuvotella ja kysellä, se ei ole asia, jossa on vaihtoehtoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta sisko toimi väärin. Kuusivuotiaalla on uhma ja sen ikäisen kanssa on hankalaa. Ei siihen tuollainen ysärille jämähtänyt kasvatus auta yhtään. Väkisin ei tehdä. Lapsella on oikeus koskemattomuuteen ja tuollainen käytös on aika kyseenalaista.
Meillä 9-vuotias on välillä samanlainen. Siitä käytöksestä lähtee ruutuaikaa, herkkupäivä tai illan yhteinen hali- ja höpöttelyhetki, mutta koskaan en tee mitään väkisin. 6-vuotiaan kansa voi sopia samalla tavalla säännöt ja hyvästä käytöksestä voi palkita. Esim. viikko ilman urpoilua ja saa jutun x. Sitäpaitsi tuon ikäisellä varman lähtee mopo käsistä jo sen takia, jos on joku ylimääräinen kotona, kun tehdään iltapuuhia.
Toivottavasti siskollasi ei ole lapsia eikä niitä edes saa.
Teillä 9-vuotias ei vieläkään tiedä rajojaan ja sitä, että on asioita mitä tehdään vaikka aina ei huvittaisi. Vanhemman tehtävä on kasvattaa ja tarpeen vaatiessa tehdä lapsen edun mukaisia valintoja myös silloin, kun lapsi niitä vastustaa. Hampaat pestään, koska suun terveys on tärkeä oppia pienestä pitäen. Ruokaa syödään iltapalalla, ei keskellä yötä kun nälkä estää nukkumasta, vaatteet otetaan pois tai vaihdetaan tietyissä tilanteissa jne.
Ruutuajan rajoittamisen ja herkkupäivät ymmärrän rankaisukeinoina, sitä en tajua tai itse hyväksy että lapselta viedään mahdollisuus saada yhteys vanhempaan iltaisin halimalla ja höpöttelemällä. Tuo vaan etäännyttää lapsen siinä kiukun hetkellä kun hän oikeasti tarvitsisi turvallisen vanhemman jonka luokse palata. Käytännössä opetat, että oma äiti tai isä ei välitä tai halua lasta lähelleen koska lapsella on tunteet joita hän ei osaa hallita. Kyllä lapsen pitää saada tulla aina vanhemman luokse halaamaan, vaikka kuinka olisi takana vaikea kiukkuhetki ja koko elämää vastustettu kymmenen auringon voimalla.
9-vuotias on esiteini, joten kiukku ei tosiaankaan ole merkki siitä etteikö tietäisi rajoja. Siitä olen samaa mieltä, että iltahöpöttelyn kieltäminen ei todellakaan ole oikea ratkaisu, muutenkin seuraamuksen tulee liittyä itse asiaan eikä olla mikään kiellän sulta nyt tän ja tän vain koska voin.
Nykyisissä kasvatussuosituksissa on vain yksi vika: ne eivät toimi. Tuloksena häiriintyneitä lapsityranneja ja uupuneita vanhempia.
Sisko näytti oikean mallin kasvatukseen, ota opiksesi ja lopeta tulokseton lässytys.
Maailmassa pitää oppia toimimaan järkevästi eikä tunteiden vietävänä.
Ainakin jos haluaa elämässään menestyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsetkin ovat ihmisiä ja heillä on samat ihmisoikeudet kuin aikuisillakin, siitä huolimatta että vanhemmat ovat heistä vastuussa.
Tässä tilanteessa voi miettiä sitä, mitä lapsi oppi tuosta tilanteesta?
-Oppi, että häneen saa kajota väkisin
-Oppi, että häntä (ja muita ihmisiä) saa alistaa ja kohdella huonosti
-Oppi, että nuo iltatoimet ovat tappelua ja ikäviä asioita, ellei sitten alenna itseään tuohon samaan asemaan johon hänet väkisin sullottiin. Lapselle jää siis vaihtoehdoiksi joko laittaa vastaan ja puolustaa itseään hanakasti tai sitten luopua hallitsemattomien tunteidensa osoittamisesta ja kätkeä ne jonnekin syvälle. Vaikka pieni lapsi ei sellaista vielä osaakaan, mutta myöhemmin varmasti siihen kykenee.
Tota ... vanhempi on myös ihminen ja sen ihmisen ei tarvitse kuunnella kiukuttelua?
Öö. Vanhempi todellakin kuuntelee kiukuttelua. Jos ei edes siihen kykene, parempi on pitää housut jalassa ja jättää lastenteko muille.
Vierailija kirjoitti:
Nykyisissä kasvatussuosituksissa on vain yksi vika: ne eivät toimi. Tuloksena häiriintyneitä lapsityranneja ja uupuneita vanhempia.
Sisko näytti oikean mallin kasvatukseen, ota opiksesi ja lopeta tulokseton lässytys.
Maailmassa pitää oppia toimimaan järkevästi eikä tunteiden vietävänä.
Ainakin jos haluaa elämässään menestyä.
He, jotka ovat tunteidensa kanssa sinut, menestyvät monin kerroin paremmin. Harmi että sut on tukahdutettu jo lapsena; toki terapeutit siitä hyötyy.
Sisko toimi tökerösti. Enkä olisi katsellut vierestä tuota touhua vaan pyytänyt poistumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä jaksan aina ihmetellä näitä, joiden koti on jatkuva sotatanner sen lapsen kanssa. Ei vaan meillä oo.
No teille sattui helpot lapset. Meillä kaksi kolmesta on helppoja mutta yksi huutaa jatkuvasti ja sen kanssa saa tapella kaikesta vaikka ihan samalla tavalla on kasvatettu kuin veljensäkin.
Meilläkin on kaksi temperamenttista lasta, mutta en mä heidän kanssa tappele enempää kuin kolmannenkaan. Mitä hyötyä tappelusta on?
Lasten kanssa asiat käsitellään ihan samalla tavalla, heidän reaktionsa vaan on yksilöllisiä. Huutakoot ja kiukutkoon, siinähän he tunnereaktionsa oppii; sit vasta kun tunne on purettu, asiasta puhutaan. Ei ne mitään kuule tai näe, jos mä siellä huudan seassa.
Muiden mukuloita on aina niin helppo kasvattaa... Mutta tosissaan kyllä niille omillekin täytyy rajat osata laittaa. Ei se ole mitää vanhemmuutta, että pikkulasten kanssa neuvotellaan kaikista asioista. Kyllä vanhempi sentään päättää aika monesta jutusta ja vanhemman tehtävä on tuottaa lapselle pettymyksiä. Jossei ne opi siihen, että kaikkea ei aina saa eikä maailma pyöri heidän pillin tahtiin niin ei tarvi ihmetellä mistä niitä koulukiusaajia ja työpaikkatyranneja sikiää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa hyvää ja jämäkkää kuria, joka suoritetaan yhteishengessä ja sitten on tämä suomalaisille tuttu tapa nöyryyttää, käyttää väkivaltaa ja alistaa.
Tämä. Se on jännä, miten lasta saa kohdella noin. Mietipä tuohon tilanteeseen lapsen tilalle aikuinen, joka haluaisi vielä vähän valvoa. Eikö nyt juttelulla olisi asiasta selvitty.
Helppo miettiä. Ensin tulee poliisi koputtamaan ovelle ja pyytää lopettamaan illan bileet ja kehottaa menemään nukkumaan tai ainakin olemaan hiljaa. Jos ei toimi, niin poliisi pyytää ystävällisesti siirtymään autoon ja tarjoaa yösijaa putkassa rauhoittumassa. Jos ei toimi, niin poliisi ystävällisesti siirtää käsiraudoissa maijaan ja sieltä putkaan, jossa saakin sitten oman yksiön ja patjan.
Eli aikuinen saa toki päättää itse nukkumaanmenoaikansa, mutta jos harkinta volyymin tai muun häirinnän suhteen pettää, niin vanhemman roolin ottaa poliisi ja huolehtii muulle korttelille unirauhan.
Lapsen kyky arvioida omaa parastaan on vielä rajallinen ja jos kohtuullinen suostuttelu ja asian kertominen ei auta, niin tarvitaan aikuisen apua homman hoitamiseen. Jos oppi lapsena jää vailinaiseksi, niin maailma viime kädessä poliisin muodossa opettaa asiat usein aika kovan käden kautta.
No teille sattui helpot lapset. Meillä kaksi kolmesta on helppoja mutta yksi huutaa jatkuvasti ja sen kanssa saa tapella kaikesta vaikka ihan samalla tavalla on kasvatettu kuin veljensäkin.